Inkarnaatio ja Herran Pyhä Ehtoollinen

 Inkarnaatio on latinaa ja tarkoittaa "tulla lihaan" - voisimme ehkä sanoa suomeksi "tulla lihaksi" elis "lihaksituleminen".

Tämä on ainoastaan Johanneksen evankeliumin alussa oleva sana, jota sen enempää Luukas kuin Matteus eivät käytä Neitsyt Mariasta kertoessaan. Se ei tietääkseni esiinny myöskään muualla Uudessa testamentissa.

Johanneksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen syntymästä mitään. Mutta Johanneksen evankeliumin avaus kertoo silti Jeesuksen syntymästä - hyvin paljon!

Καὶ ὁ Λόγος σὰρξ ἐγένετο καὶ ἐσκήνωσεν ἐν ἡμῖν, καὶ ἐθεασάμεθα τὴν δόξαν αὐτοῦ, δόξαν ὡς μονογενοῦς παρὰ πατρός, πλήρης χάριτος καὶ ἀληθείας.
Joh 1:14

Sana tuli lihaksi
Kreikaksi tuo valtaisa ilmaus on  Logos sarks egeneto 

tässä ei olisi hyvä käännös "tuli lihaan" vaan Sana tuli nimenomaan lihaksi!

"lihallistui" vaikka emme tahdo lihallisia olla ...

ei niin, että Sana, Logos, tuli jotenkin asumaan lihaan, kuten jokin älyllinen sielu ruumiiseen kreikkalaisessa ajattelussa.

vaan ihan lihaksi.
     
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Joh 1:14  

et Verbum caro factum est et habitavit in nobis et vidimus gloriam eius gloriam quasi unigeniti a Patre plenum gratiae et veritatis

latinaksi ilmaus on Verbum caro factum est jossa on sävy "Sana tehtiin lihaksi"
factum, faktori, tehdas... :-)

Herran Pyhä Ehtoollinen     
Herran Pyhä Ehtoollinen on juuri sitä.

Herran Jeesuksen Kristuksen itse asettama, Hänen käskynsä omilleen.

pyhä, Jumalalle erotettu, kristillisen uskon sydämen sykettä.

Ehtoollinen on vanhaa suomea ja tarkoittaa yksinkertaisesti "ehtoolla syötävä ateria"
Nykysuomeksi tuo olisi siis Herran pyhä Illallinen.

muistamme toki, että Jeesus asetti Ehtoollisen juutalaisen pääsiäisaterian aikana, joka syötiin illalla.
 
     
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
"Ottakaa, tämä on minun ruumiini."
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi:
"Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.

Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa."
Markus 14:22-25 KR 1992
 

Mutta kuin he söivät, otti Jesus leivän, ja kiitti, mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.
Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat tästä kaikki; Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.

Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.

Ja kuin he olivat kiitosvirren veisanneet, menivät he ulos Öljymäelle. 
Matteus 26:26-30 Biblia 1776

     
Sakramentti
Sacramentum, sakramentti, on Kristuksen kirkon aarre.

Katolisilla ja ortodokseilla niitä taitaa olla pyhä seitsemän?

Mutta uskonpuhdistajamme Martti Luther opetti, että vain se on sakramentti, josta on Jeesuksen käsky ja jossa on Jumalan Sana ja aine yhdessä.

Näin protestanteilla on kaksi sakramenttia,

kaste - Jeesuksen käsky ja vesi
ehtoollinen - Jeesuksen käsky ja viini ja leipä

Luther opetti edelleen, että koska ripistä on Jeesuksen käsky, mutta siinä ei ole ainetta, rippi on puolisakramentti.


Lutherin opetus ehtoollisesta 
Lutherin seuraajien joukko jakaantui tässä jyrkästi kahtia, ja syntyi luterilaisten ja kalvinistien välinen ammottava kuilu.

Luterilaiset ovat ehtoolisen asiassa lähempänä katolisia kuin kalvinisteja.

Martti-setä sanoi, että asia on niin kuin Jeesus sanoo:
tämä on minun ruumiini
tämä on minun vereni

Ehtoollisessa leipä ja viini ovat Jumalan Sanan kanssa ja uskova nauttii Kristuksen ruumiin ja veren todellisesti.

tästä käytetään latinasta tulevaa ilmausta "reaalipreesens", realistisesti presenssi, todella läsnäoleva.

siis leipä ON Kristuksen ruumis
viini ON Kristuksen veri
 
näin tietääkseni opettavat myös katoliset ja ortodoksit
katoliset oikein kilauttavat kelloa kun "leivän ja viinin olemus" ehtoollisliturgian aikana muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi
tästä he käyttävät ilmausta "transsubstantiaatio", olemuksen muuttuminen.

Luterilaiset tunnustuskirjat asiasta kovin juttelevat, mutta taitaa olla käytännössä näin myös luterilaisessa kirkossa

siellä kirkon sakastissa on puteli punaviiniä ja diakonissalaitoksen tekemiä symbolisia leipiä, joita öyläteiksi kutsutaan.

ne ovat viiniä ja leipää.

mutta Herran pyhän Ehtoollisen asetussanojen aikana ne "muuttuvat" ja ehtoollisvieraille jaetaan Sana ja aine.

hyvään tapaan kuuluu, että Sanalla ja rukouksella pyhitetyt ehtoollisaineet hävitetään eikä niitä jätetä roikkumaan, viini juodaan ja leipä syödään.
     

Calvinin opetus ehtoollisesta
Ranskalainen lakimies Jean Calvin ei ollut samanlainen hengenmies kuin augustinolaisluostarissa kasvanut Martti Luther.

Hänen järkensä sanoi, että eihän ääretön Jumala voi mitenkään mahtua äärelliseen.

finitum non capax infinitum

Sanoohan jo talonpoikaisjärki sen.

Ja miten Kristus voisi olla ruumiina ja verenä läsnä sadoissa kirkoissa eri puolilla maailmaa?

Kalvinistit opettavat sen tähden toisella tavoin kuin luterilaiset, katoliset ja ortodoksti.

Ehtoollinen on merkki, symboli, viittaus Kristukseen, joka on jumalanpalveluksessa läsnä.

"Tehkää tämä minun muistokseni"

     
Vapaat suunnat
Lukuisat uskonpuhdistuksen kipinästä syntyneet vapaat kristilliset suunnat ovat omaksuneet kalvinistisen näkemyksen ehtoollisesta.

ja kasteesta.

muistakaamme myös, että maailmassa on tänään lukumääräisesti enemmän Jean Calvinin kuin Martti Lutherin opetuksen seuraajia.
 
     
Inkarnaatio ja Ehtoollinen
Johanneksen evankeliumin "Sana tuli lihaksi" ja Herran pyhän Ehtoollisen välillä on syvä sisäinen yhteys.

Johannes ei kirjoita "Sana tuli lihaan"

Jeesus ei nimittäin ole ihminen, johon jumaluus jotenkin tuli.
   
Tämä on hankala kysymys, joka johti erittäin suuriin ja repiviin riitoihin Kristuksen kirkossa - kuka Jeesus on?

Areioksesta olemma puhuneet.

Kun sitten Nikeassa päädyttiin torjumaan Areios ja muotoiltiin oppi pyhästä Kolminaisuudesta, on vain yksi Jumala, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki.

nousi kysymys, miten Jeesus on Jumala ja ihminen...

tähän Uusi testamentti ei anna selkeää yhtenäistä opillista vastausta.

Kristuksen kirkko haki oppia Herrastaan satoja vuosia ja riiteli asiasta... ja riitelee yhä!

Sakari Häkkiselle tämä ei hänen sanojensa mukaan ole mikään ongelma. Hyvä niin.

 Calvinin oma reformoitu kirkko ja siihen liittyvät etenkin amerikkalaiset vapaat suunnat, kuten helluntailaisuus ja vapaakirkko, monet karismaattiset suunnat...
järkeilee, ja päätyy sitten oppiin, jonka mukaan leipä ja viini ovat merkkejä, symboleja, taivaassa Isän oikealla puolella istuvasta Kristuksesta.

"tehkää se minun muistokseni" - muistoateria, uskovien perheateria, yhteisen rukouksen ja anteeksiantamuksen ateria.

Jeesuksen ruumis ja veri, joita leipä ja viini symbolisoivat.

Kalvinistit kyllä hyväksyvät Khalkedonin ekumeenisen kirkolliskokouksen kaavan, että Jeesus on 100% Jumala ja 100% ihminen.

Mutta tämä ei saa muotoa opetuksessa ehtoollisesta.

vaikka Jeesuksen ruumis on "äärellinen" eli miten tässä tapauksessa finitum capax infinnitum, äärellinen voi sisältää äärettömän?

mitäs järki tähän sanoo?
 
     

Martti Luther taisteli koko elämänsä Calvinin opetusta vastaan, ja kamppailu oli suorastaan veristä.

Hän piti kynsin ja hampain kiinni siitä, että

"tämä on minun ruumiini"
"tämä on minun vereni"

Leipä ja viini OVAT TODELLISESTI Kristuksen ruumis ja veri.

Ehtoollisella kristitty ottaa uskossa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren.

Ei vain jotain, joka niitä symbolisoi, on niistä merkkinä.

Samaten Marian kohdussa sikisi Jumala ja ihminen.

Jeesus ei ole ihminen, jossa asuu Jumala.

Jeesus ei ole merkki, symboli, Jumalasta.

Jeesus ON TODELLISESTI Jumala.


Khalkedonin kristologia
Kreikkalaisten kieli ja järki ei riittänyt tämän käsittämiseen, mikä Sakarillemme on niin helppoa.

He pysähtyivät häkeltyneinä täydellisen paradoksin äärelle, ja antoivat vain joukon negaatioita.

Khalkedonin isät sanoivat "emme tiedä, emme osaa sanoa, miten Jeesus Kristus on Jumala ja ihminen"

mutta he osasivat sanoa, mitä Jeesuksen Kristuksen kaksi luontoa eivät ole tehneet tai niille tapahtunut.
 
     

Tämän he sanoivat neljällä eri käsitteellä:
1 sekoittua
2 muuttua
3 erottua
4 jakautua

Kaksiluontoppi: Kristuksessa on kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen.
(monofysitistit, kuten Egyptin koptit, opettavat että Kristuksessa on yksi jumal-inhimillinen luonto)

1. Hänen jumalallinen ja inhmillinen luontonsa eivät ole sekoittuneet toisiinsa.
keittiön arkikielellä sanottuna,Jeesus ei ole jonkinlaista jumal-inhimillistä sekaveteli soppaa, jossa ainekset ovat sekaisin.

2. Kristuksen jumalallinen ja inhimillinen luontonsa eivät ole Hänessä muuttuneet miksikään
Jumalallinen on täysin aito ja puhdas 100% Jumala.
Inhimillinen on täysin aito ja puhdas 100% Jumala.

Tämä tasapaino horjahtelee niin kovin helposti, joidenkin Kristus on Jumala jossain siellä sateenkaaren takana, joidenkin Kristus on aito ihminen, Jesus Christ Superstar
 
Mikä Uuden testamentin Jeesuksessa sitten on jumalallista ja mikä inhimillistä?
Tähän Khalkedonin isät antoivat erittäin viisaan vastauksen, Pyhän Hengen opettaman

Kristillinen kirkko tekee hyvin, jos se näinä viimeisinä päivinä tämän epäuskoisen ja avionrikkojan sukupolven keskellä pitää siitä edelleen kiinni.

3. Kristuksessa olevaa kahta luontoa, jumalallista ja inhimillistä, ei voi jakaa toisistaan erilleen.
keittiön arkikielellä, ei ole semmoista lihaveistä keksitty, joka pystyisi leikkaamaan Jeesuksesta erilleen jumalallisen ja inhimillisen.
ne ovat erottamattomat!

4. Kristuksessa olevaa kahta luontoa, jumalallista ja inhimillistä, ei voi erottaa toisistaan.
Ei ole semmoista teologista työkalua, ei semmoista eksegeettiä, semmoista tämän maailman viisasta
joka pystyisi erottamaan, mikä Kristuksessa on jumalallista ja mikä inhimillistä.


Uskon kilpi
Jumalan Sana tuli lihaksi.

Khalkedonin uskontunnustus 451 jKr antaa meille hyvän suojapanssarin, jolla puolustautua kaikkia niitä kirkon sisältä ja ulkoa tulevia hyökkäyksiä vastaan, jotka vääristävät opin meidän Herramme olemuksesta.

Silti tämä suojakilpi ei mitenkään anna meille tietoa ja yksityiskohtaista ymmärrystä siitä, miten Kristuksessa jumalallinen ja inhimillinen ovat yhdessä.

ainoastaan torjuu erinäisiä harhakäsityksiä, miten ne EIVÄT ole Kristuksessa.

Kristuksen kaksi luontoa eivät ole sekaantuneet, muuttuneet, niitä ei voi jakaa toisistaan eikä erottaa.


Uskon salaisuus, mysteeri
Nasaretin pienessä kaupungissa tapahtui mysteeri, salaisuus, josta Uusi testamentti meille kertoo mitä ihanimmalla tavalla.

Betlehemin ihmeellisessä yössä tapahtui mysteeri, salaisuus, kun Jumala syntyi ihmiseksi.

Molemmissa olemme Jumalan Sanan opetuksen varassa, emme voi emmekä saa siihen mitään lisätä emmekä siitä mitään poistaa.

Uskontunnustusten vajavainen kieli on suojausta, jolla Kristuksen kirkkon Pyhän Hengen ohjauksessa torjuu väärän ja vahingollisen järkeilyn näissä pyhän salaisuuden asioissa.

Virressä "Oi Jeesus, viimeisenä yönä" on esillä opetus ehtoollisesta.
Siinä on vahvasti tuo kalvinistien korostama "merkki"
Mutta mukana myös salaperäinen reaalipreesens, totinen Kristuksen ruumis ja veri
Sekä opetusta siitä, mitä ehtoollisella käynti merkitsee ja vaikuttaa Jumalan kansassa.

Yhteys!
vaan millainen onkaan repeämä kirkossa juuri ehtoollisyhteyden kohdalla.
taitaa esikoislestadiolainenkin herätysliike nyt etsiä eroa, omaa ehtoollista...

     
Virsi 220 
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan  

Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.

Johann Rambach 1719. 
Suom. Elias Lönnrot 1874. 
Virsikirjaan 1886. 
Uud. komitea 1937.
 

Rukoilemme
Kasteessa Jumala yhdistit meidät itseesi ja toisiimme.
Tee meidät myös kaikkien valittujen pyhiesi kanssa osalliseksi suuresta ehtoollisestasi taivaassa.
Amen