Kuuliaisuus Isälle

Miksi hylkäsit minut?
kuva Till He Comes

Kertomus Edenin puutarhasta sisältää useita eri teemoja valtavana visiona Jumalan ja Hänen luomansa ihmisen suhteista.

Kun katselemme sitä "leikkihuoneen myrkkylasin" näkökulmasta, on vain yksi vastaus perheen isän oudolle käyttäytymiselle: lasten kuuliaisuus hänen tahdolleen.

Isä testasi myrkkkylasin avulla, tottelevatko lapset hänen sanaansa vai eivätkö. Kyse ei ole pienestä tottelemattomuudesta, vaan isälle lasten kuuliaisuus on tärkeämpi kuin heidän elämänsä.

Paratiisin puutarhassa oli yksi ainoa kieltotaulu - tämän puun hedelmistä syöminen on kuoleman uhalla kielletty.

Voimme ymmärtää, että Herra Jumala tällä tavoin asettaa kuuliaisuuden tahdolleen kaiken yli.

Kuuliaisuus Taivaan Isälle.

Kukapa meistä ei olisi rikkonut Isän tahtoa ja olemme siihen itse tottuneet niin, että eiköhän Isä anna anteeksi, ymmärtää heikkoutemme, Jeesuksen tähden.

Emme pysty katsomaan aurinkoa paljain silmin sokeutumatta. Emme pysty käsittämään Jumalan tahdon pyhyyttä, että se on just niin.


Getsemane
Tämä elämän ja kuoleman asia, kuuliaisuus Jumalan tahdolle, oli Jumalan Pojan ankarin koetus.

Tuleeko Hän tottelemaan ihmisenä Jumalaa vai valitsemaan toisen, helpomman tien.

Jeesus kertoo itse - sillä eihän Getsemanessa ketään ollut Hänen seuranaan - että Hänen hikensä muuttui verihieksi tässä painissa Jumalan tahdon kanssa, "menköön tämä malja pois minulta".

"mutta ei niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä"
Heprealaiskirje katselee hyvin vakavasti Jeesuksen kärsimystä Getsemanen puutarhassa.

Kirjoittaja - ehkä Apollos joka oli väkevä raamatuissa (Apt 18:24) - toteaa sitten aivan yllättävästi:

Jeesus oppi kärsimyksestään kuuliaisuuden Isälle.

Eikö Jeesus sitten ollut kuuliainen Taivaalliselle Isälleen koko elämänsä ajan?

Ei Hän koskaan tehnyt syntiä Jumalan tahtoa vastaan, vaikka Häntä Mooseksen lain rikkojana yleisesti pidettiinkin?

Kyse ei nyt ollut synnistä.

Kysymys oli tahtojen taistelusta, Poika arveli että ehkä tämän katkeran maljan juominen ei sittenkään olisi välttämätöntä. Varmaan olisi Isällä jokin toinenkin tie.

Itkulla ja huudolla Jeesus Getsemanessa polvillaan rukoili ja taisteli Isän tahdon kanssa.

Kuuliaisuus merkitsi taipumista tässäkin asiassa Jumalan tahtoon - joka oli aivan kamala.

niin että tien lopussa kuoleva Jeesus oli aivan kaiken menettänyt yksin pimeydessä ja kysyi vain

"eli, eli lama sabaktani"

uskon että jotain tässä hetkessä murtui Taivaan Isän sydämessä.


Heprealaiskirje
Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.

Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.
Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.
Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

Hep 5:7-10 KR 1992

Heprealaiskirje sanoo, että Getesemanessa Jumalan Poika oppi kuuliaisuuden Isälle.

nyt Hän on "kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia."

Jeesus on kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat Hänelle kuuliaisia.

Ne jotka eivät ole kuuliaisia Jeesukselle ovat eri joukkoa.

Asia on hyvin keskeinen ja tärkeä suhteesamme elävään Jumalaan.

Saatamme sanoa "Jeesus oli kuuliainen Isälle vastakohtana Adamin ja Eevan tottelemattomuudelle. Joten minun ei tarvitse olla kuuliainen."

Veisaamme Lars T. Nybergin syvällisessä virressä:lahjasta

Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan
Virsi 299:4

Toiselle jysähtää vain entistä rajummin päälle vaatimus "ole kuuliainen, noudata käytänön ohjeita ja neuvoja, tottele, älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle tältä kaidalta tieltä"

Näen sen näin: Jeesus valmisti kuuliaisuuden, teki meille sovintouhrilla mahdolliseksi elää sovussa Isän kanssa, vaikka rikomme tahtonsa monin tavoin, joskus tietämättä ikäänkuin vanhingossa, joskus tieten tahtoen.

Mutta elämässämme tulee kullekin vastaan hetki, Jaakobin paini, kun tiedät, mitä Jumala tahtoo ja tiedät mitä itse tahdot.

Tässä taistelussa Herra Jeesus on rinnallasi ja enkelit vahvistavat sinua, mutta voi olla, että verihiki nousee ihosi pintaan, sillä nyt on tosi kyseessä.

Juotko siitä myrkkylasista vai etkö?


Virsi 299

1.
Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.

2.
En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.

3.
Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.

4.
Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.

5.
Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

6.
On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.

7.
Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.

8.
Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.

9.
Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.

Lars T. Nyberg 1745.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901.
Virsikirjaan 1938.

Ehtoollismalja on iankaikkisen elämän lääke kaikille tottelemattomuuden myrkkylasista juoneille.

Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.
Hep 5:8

Meillekin opetetaan kuuliaisuutta Jumalalle kärsimyksen kovassa koulussa.

Lastenhuoneen myrkkylasi

Raamatun kertomus Edenin paratiisista on syvällinen ja voimakas. Se on myös niin tuttu, että emme aina jaksa pysähtyä sen äärelle vaan riennämme eteenpäin "tiedän, tiedän, tuttu juttu..."

Kertomuksen perusteissa on yllättävä rakenne, jota ei ole helppo huomata hurskaassa ja perinteisessä opillisessa lukemisessa. Nämä vaaleanpunaiset silmälasit peittävät Raamatun Sanan näkyvistä ja sen alkuperäinen räjähtävä voima jää käyttämättä. Omat käsitykset jylläävät, Raamatun murskaava sanoma jää huomaamatta.

Seuraavalla vertauksella olen koettanut tuoda esiin Edenin puutarhan kertomuksessa olevan perustavan ja aivan kauhean rakenteen.

Asia ei ole paljon herätätnyt keskustelua, niin oudolta tarina tuntuu, ja on helppo sivuttaa vieras tapa katsella niin rakasta ja tuttua pyhän Raamatun alkukertomusta.

Perheen isä sisustaa kahdelle lapselleen leikkihuoneen. Siellä on kaikenlaisia alle kouluikäiselle sopivia tavaroita, leluja, askartelutöitä, pehmonalleja ja suloisia nukkeja vaatteineen. On polkuautoa, on kanihäkki ja koiranpentu ja häkissä puhuva papukaija. Suurista ikkunoista tulee valoa pehmeille matoille, joiden päällä on hyppytyyynyjä.

Keittiönurkassa on jääkaapissa kaikkea terveellistä ja maukasta ja jättskipuikkojakin, onpa pöydällä sen vieressä makeisiakin ja hedelmiä, mehua. Mitään ei todellakaan puutu, isä on kaikesta huolehtinut parhaansa mukaan.

Huoneessa on seinän luona kaunis pieni pöytä, jolla on pieni lasillinen herkulliselta tuoksuvaa ja houkuttelevasti kimaltelevaa juomaa. Siihen isä on sekottanut pahinta mahdollista ihmisen nopeasti tappavaa myrkkyä.

"No hei, lapset, isän täytyy nyt lähteä, mutta leikkikää te täällä kaikessa rauhassa, kunnes palaan. Muistattehan, että kaikkea saatte kyllä syödä ja juoda mutta tuosta pienellä pöydällä olevasta lasista ei saa juoda. Siinä on tappavaa myrkkyä."

Näin sanoen isä iloisesti vilkuttaa ja lähtee, jääden sitten oven taakse siinä olevasta ikkunasta seuraamaan, mitä tapahtuman pitää.

Edenin puutarhan kertomusta lukiessamme näemme saman perusrakenteen kuin lastenhuoneessa, tosin tietenkin paljon rikkaammin ja runollisemmin kuvattuna, onhan se Pyhän Hengen inspiroimaa tekstiä.

Miksi ihmeessä kertomuksemme isä tekisi moisen täysin edesvastuuttoman teon omille lapsilleen, johtaen heidän kuolemaansa?

Miksi ihmeessä meidän Luojamme, Taivaallinen Isämme, antaa meille vapauden langeta rikkomaan Hänen pyhää tahtoaan, josta rangaistus on kuolema.

Tämä jännite johtaa meidät ihmisenä olemisen ja jumalasuhteemma perustaviin kysymyksiin, ja siksi kertomus Paratiisista on nimenomaan kristityille niin olennainen.

Juutalaisille se ei ole yhtä merkittävä, koska siellä ei ole oppia perisynnistä tai hyvin kielteistä näkemystä ihmisen mahdollisuuksista.

Jumalan kansa tahtoo elää Jumalaa miellyttäen Mooseksen antamien neuvojen ja ohjeiden mukaan - vaan eipä ole siihen kyennyt, sanoo apostoli Paavali.

Galatalaiskirje 4:19

Jotain oli mennyt todella pahasti pieleen. Evankeliumi oli käsitetty ja uskottu sydämessä ja ilo oli ollut suunnaton. Mutta nyt ilo oli kadonnut, toiset opettajat astuneet remmiin ja apostoli ei tiedä, mitä enää sanoisi.

Sitten hän sanoo jotain varsin ihmeellistä. Paavalin täytyy kivulla synnyttää nämä galatalaiset kristityt uudelleen.

Ei uudelleen kasteelle vaan syntyä kokonaan uudelleen, ei tämä meininki muuten tästä parane!

Mannisen komitea käänsi rajusti:
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"

Nikolaisen komitea tuppasi tyynnyttelemään ja pehmentelemään, selittämään käännöksellä vaikeita kohtia ja näin se kuuluu 1992 paljon järkevämmin:
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä".

Biblia on mitä on, ei yritä mitään muuta kuin suomentaa kreikkalaista Uuutta tetamenttia, kävi miten kävi. Otto Mannisen tarkan työn kanssa samoin käänsivät entiset kirkonmiehet:
"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!"

Kristus saa muodon teissä.

Apostolin tavoitteena on, että tässä kristillisyydessä vaeltavat olisivat eivät vain Kristuksen kuvan kaltaisia, kuten jonkun esikuvan noudattajat. Ei hänen tätä varten tarvitsisi synnytystuskiin mennä (tiedän kyllä, miten es.lest. saarnaajat tämän tulkitsevat, se ei ole nyt aiheenani)

ei vain, että kristitty olisi Kristuksen näköinen, vaan että Kristus itse saisi hänessä muotoa.

Outo ilmaisu.

Gal 2:20

Voisimme ehkä ajatella marmoripatsasta, jota apostoli vasaralla ja taltalla veistelee - tuosta kappale irti nenän kohdalta, tuosta leukaa hiotaan, tuosta jalasta kimpale irti... no niin, nyt alkaa olla hieman jo Kristuksen näköä, muotoa.

Tämä olisi kaiketi sitä lain saarnaa - "tässä tilanteessa Jeesus tekisi näin, tee sinä samoin"

Paavali puhuu jostain paljon syvällisemmästä, kerrassaan nämä pitää synnyttää uudestaan Jumalan lapsiksi, sen verran on pieleen menty.

Mitä hän sitten odottaa?

Että Jeesus Kristus itse saisi muotoa tässä kristillisyydessä.

Mystiikkaa, joka ei käy järkeen?

Juuri niin.

No milläs perustelet, lumiukko, kun ei meidän saarnaajat tämmöistä koskaan opeta tästä pyhän Raamatun kohdasta?

No perustelen sillä, mitä apostoli Paavali kertoo itsesetääån

"Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."
Gal 2:20

Nilivaaran pääkallolipun alla

Kristus elää minussa

Näin apostoli Paavalissa on Kristuksen muotoa.

Aika velikulta hän sitten kuitenkin oli, usein aivan masentui itsestään, ja tahtoi jo pois tästä kuoleman ruumisita.

Mikä muuten galatalaisten ilon oli pilannut.

No se laki tietenkin, onhan sitä jauhettu jo 50 vuotta että ei lain kautta vaan uskomalla evankeliumi.

Vaan ei ole kukaan kivulla ryhtynyt isakssonilaisia ja Nilivaaran pääkallolipun kanssa marssivia uudelleen synnyttämään.

Pihalle on semmoiset totuudenpuhujat susina ajettu, kuten tiedämme.

"Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle.
Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?"
Gal 4:15-16

Professori Renny Jokelinin heitto Raamatusta

Hannu Palmu aloittaa bloginsa kotimaa24 kertoen lausunnosta:

Tampereen yliopiston journalistiikan uusi vierailijaprofessori Renny Jokelin on herättänyt kiinostavan keskustelun alansa yhdestä peruskysymyksestä: Kuka ja mikä on journalisti? 1952 syntynyt Jokelin on itse tähän mennessä luonut mielenkiintoisen ja vahvan journalistin uran: Hän on työtä pelkäämätön ja on hankkinut kannuksensa erilaisissa tehtävissä: Hesarisa, EU-hallinnossa ja YLE:ssä.

Siihen nähden on yllättävä se heitto, jonka Renny Jokelin avajaisluennossaan ilmaisee kirkollisista tiedottajista: ”Millainen journalisti on henkilö, joka `journalistisia elementtejä` harjoittaen työskentelee seurakunnissa – kenen asiaa hän ajaa siteeratessaan pari tuhatta vuotta vanhaa tarinakokoelmaa. Kaikella kunnioituksella – ihan täyttä huuhaata.”
Hannu Palmu 26.9.2014 kotimaa24

Kyllä odottaisi akateemisen ihmisen tietävän, että Raamatussa ei ole kaksi vaan neljä tuhatta vuotta vanhaa tarinaa.

Jo länsimaiseen yleissivistykseen kuuluisi tietää, että Genesiksen kertomukset Paratiisista, Baabelin tornista, Vedenpaisumuksesta juontavat mesopotamialaiset juurensa ihmiskunnan vanhimpaan korkeakulttuuriin Sumeriin.

Lulu - he lähdön läheisyydestä turvaa saa

Lulu
Lululla oli kolme mieltä,
Lululla oli kolme mieltä
ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin
hän illalla kohtasi rappiomiehet,
illalla kohtasi rappiomiehet
myrskyistä kuiskien,
rumuutta palvoen...

Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain
hän rokkia rakastaa ja öisiä katuja

Päivällä oli toinen mieli,
kun töihin kiiruhti hoitaja pieni,
ei kiinnosta paljoa työt, silti ilmeet ylpeän.
Normiriemu valtasi heidät,
normiriemu valtasi heidät,
kahvihuoneen kalpeat sairaanhoitajat

Muuten hän oli niin kuin yksi heistä vain
hän rokkia rakastaa ja koukussa kiemurtaa

Lululla oli kolmas mieli,
asematunnelin ovenpieli
houkutti häntä ja viivytti kaipuun kuolemaa.
Asiaton oleskelu asemilla,
heikkojen siinä on hyvä olla,
lähdön läheisyydestä he turvaa saa

Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa ja lähdön tunnelmaa

Sävel Jukka Alihanka
Sanat Jukka Alihanka/Alpo Jaakkola

Monella tavoin tehokas ja sanoiltaan psykologisesti osuva Lulu oli Tuula Amberlan läpimurtohitti vuodelta 1984. Timanttilevyä on myyty Suomessa yli 50.000 kappaletta.


Suorastaan nerokasta runoilua:
Asiaton oleskelu asemilla,
heikkojen siinä on hyvä olla,
lähdön läheisyydestä he turvaa saa.

Ne lähtee

nimimerkki hgdyegdy kirjoittaa suorastaan runollisen haikeasti suomi24 lestadiolaiset forumilla

Ne lähtee, jotka ovat lähteneet jo aikapäiviä sitten, ne lähtee.
Toiset on lähteneet jo ainakin kaksikymmentä vuotta sitten, mutta hekin lähtevät vielä kerran.
Ja nekin lähtee joille yksinkertainen sana ei kelpaa,
ja ne lähtee jotka ovat langenneet raskaisiin synteihin ja nekin lähtee vielä kerran nekin lähtee.
Mutta kummasti he kujitenkin ilmestyvät seurapaikalle aina joskus kurkistelemaan kuten LLL jossain saarnassa mainitsee.
Toiset ikään kuin lataamaan kerhoonkuulumisensa jotta voi olla taas pois sopivan ajan. Mutta he ovat lähteneet
s24 25.9.2014

Lähdön syitä on monia, kun yksinkertainen sana ei kelpaa.

Seppo Karhu sakramenttien ottamisesta omiin käsiin

seurakuntalainen.fi haastattelussa Esikoislestdliolaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Seppo Karhu vastaa Uuden tien toimittaja Miikka Niirasen esittämiin olennaisiin kysymyksiin. Herätysliikkeen sisäisistä valtasuhteista hän sanoo kirjoituksessa näin

"Esikoislestadiolaisessa liikkeessä niin sanottujen Lapin vanhinten kantaa Ruotsissa on perinteisesti arvostettu. Ruotsissa myös sakramentteja alettiin toimittaa oman liikkeen parissa ensimmäisten joukossa. Mikä on ollut Lapin vanhinten rooli Suomen päätöksessä?

- Suomen saarnaajat ovat itse ottaneet tämän kannan. Toki Lapin vanhinten kanssa on keskusteltu, mutta he eivät ole pakottaneet mihinkään, Karhu sanoo."
seurakuntalainen 24.9.

Esirukouksen voima

Rukoilevat kädet
Albrecht Dürer 1508
kuva wikimedia commons 

Tuskin yksikään nykyisten vanhinten neuvoista on yhtä tuhoisa tälle kristillisyydelle kuin kielto järjestää rukouspiirejä. Esirukouksella on valtava voima, koska siinä käännytään Jumalan puoleen - ei ihmisten - ja koska Herra Jeesus itse kehottaa useaan otteeseen evankeliumeissa meitä rukoilemaan.

Jaakobin kirjeessä - josta saarnaaja RH sormuksensa löysi - lukee esimerkiksi näin hartaasta uskon rukouksesta, joka voi paljon.

"Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää."
Jaakob 513-18

Paula ja Timo
Minulla on lupa kertoa tässä avauksessa oleva esimerkki rukouksen voimasta, joka on totta - näin asiasta on kertonut kyseinen henkilö itse, ja sen pitemmälle emme pääse totuuden arvioimisessa. Olen ainoastaan muuttanut sisarusten nimet.

Paula oli mukana rukoushetkessä, jossa pieni joukko ystäviä toi yhdessä asioitaan esiin Herralle. Silloin hänen mieleensä tuli hyvin voimakkaasti yksi nimi "Timo".

Tämä oli yllättävää, Paula kertoo, sillä hän ei ollut aikoihin ajatellut pikkuveljeään. Muisto oli liian raskas. Vaikea syöpä oli iskenyt Timoon ja turmellut hänen kasvonsa kauhean näköisiksi. Vain seitsemänvuotiaana hän oli menehtynyt vaikeaan sairauteen, ja veljen kelmeä ruumis ammottavine taudinjälkineen tämän kasvoissa oli liian paljon.

Paula oli aktiivisesti unohtanut nuo tapahtumat suojatakseen omaa tasapainoaan ja mielenrauhaansa. Etenkin Paulaa suretti, että pieni Timo oli kuollut kastamattomana.

Kesken yhteisen rukouksen Timon nimi tulvi hänen mieleensä, ja samalla hyvin voimakas tietoisuus: "sinä olet arvollinen Jumalalta pyytämään, rukoile veljesi puolesta".

"Arvollinen pyytämään". Ei kuka tahansa voinut Jumallta mitä vain pyytää, näin Paula oli käsittänyt, ja nyt hänelle tietystä syystä sanottiin, että hänellä on lupa anoa suuria. Kehotus oli aivan selvä, vaikka kukaan muu rukouspiirissä ei sitä kuullutkaan. "Pyydä, niin paljon saat".

Timon nimen myötä Paulan mieleen nousi koko tuo kuolemantaistelun aika, pikkuveljen kärsimykset ja kuolema aivan liian nuorena. Välittömästi Paula aloitti rukoustaistelun edesmenneen rakkaan veljensä puolesta, aivan itkien ja huutaen Jumalan puoleen.

Paula kertoo, että Herra puhutteli häntä öisissä näyissä, unissa. Mutta millainen kauhea uni hänelle annettiinkaan seuraavana yönä! Lohdutuksen tai rohkaisun sijasta, oli kuin kirurgin veitsellä olisi leikattu tulehtuneeseen haavaan ilman puudutusta. Kaikki tuska ja mätä puserrettiin sieltä ulos.

Unessa Paula näki pienen veljensä kelmeänä ja kalpeana, kasvot täysin runneltuina pahassa paikassa, jossa oli muita ihmisiä tämän kanssa. Timo oli aivan nääntynyt janoon, pukeutunut räsyisiin vaatteisiin ja onnettoman näköinen. Hänen lähellään oli vesiallas, mutta altaan reunat olivat niin korkealla, ettei pikkumies ylettänyt sieltä juomaan.

Paula kertoi, että hänen ja kuolleen veljen välillä oli sellainen etäisyys, etteivät he voineet lähestyä toisiaan.

kun hän aamulla sitten heräsi, onneton uni ja tietoisuus siitä, että Timo on nyt kuoleman rajan takana pahassa paikassa ja kärsii kävivät häneen valtavalla voimalla.

Useiden päivien ja öiden ajan Paula taisteli rukouksessa Herran edessä ja kyynelin pyysi apua veljelleen. Mutta mitään ei tapahtunut, ja rukoustaistelu jatkui toivottaman tuntuisena.

Varmaan näin kului ainakin viikko. Sitten Paula näki toisen unen

Se ankea paikka, jossa Timo oli edellisessä unessa ollut, oli nyt kirkas ja valoisa. Pikkuveli oli puettu siististi, hiukset kammattu, ja kasvojen ammottavan haavan paikalla, jota oli kauhea katsella, oli nyt vain arpi.

Vesiallas oli taas siellä, mutta sen reuna ulottui vain Timon vyötärölle ja sen luona oli juoma-astia. Pikkupoika ammensi sieltä janoonsa vettä niin paljon kuin tahtoi, eikä juoma-astia tyhjentynyt. Sitten hän lähti sieltä lasten tavoin iloisesti hyppien ja leikkien ja Paula heräsi unestaan.

Sisar ymmärsi nyt, että Timon oli nyt hyvä olla, ja hän sai tästä suunnattomasti rohkeutta ja lohdutusta elämäänsä - jota ei tosin montaa päivää näiden tapahtumien jälkeen jatkunut..

Paula oli näet näiden uniensa kanssa itsekin eräänlaisessa rajatilassa hyvin lähellä jo kuolemaa.

Mietteitä
Paulan kertomus on totta siinä mielessä, että näin suurinpiirtein hän sen kertoi. Eihän meistä kukaan voi mennä tarkistamaan, mitä siellä kuoleman rajan tuolla puolen on tapahtunut.

Mielestäni on äärimmäisen tärkeä havaita tässä, miten aktiivisesti Herra Jeesus toimii hänen ja meidän elämässämme.

Mekin voimme saada tuollaisen sisäisen väkevän kutsun ryhtyä rukoukseen.

Voimme pyyhkiä sen mielestämme ja sanoa, mitäpä tuo hyödyttää, ja näin sulkea korvamme Pyhän Hengen kuiskaukselta.

Tai sitten voimme kuuliaisesti - ehkä täysin salassa omassa kammiossamme kenenkään tietämättä - käydä Jaakobin painiin Jumalan kanssa.

Jos olemme arvollisia, jos rukouksemme on vilpitöntä uskon rukousta, joka nousee Paulan tavoin syvästä rakkaudesta esirukouksen kohdetta kohtaan, jos emme hellitä vaikka tilanne näyttää pahenevan, kuka tietää - ehkä saamme vastauksen!

Tämä on hyvin tärkeä asia - selkeä kutsu esirukoukseen ja usko siihen, että Herra voi ja tahtoo auttaa. Saamme toki pyytää myös muita mukaan rukoustaisteluun kanssamme, vaikka Lapin vanhimmat ja saarnaajat sen kieltäisivätkin. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.

Tietenkin Paulalle sanotaan "että muka esirukouksen voimalla edesmennyt voisi siirtyä kuolemasta elämään? Kyllä se täällä armon ajassa ratkaistaan"

Vaan eipä Timolla ollut mitään ratkaisun paikkaa, tilanteensa oli toinen.

Ja eipä Paula omasta neuvostaan ryhtynyt rukoilemaan, vaan Herran kehoituksesta. Näin Jeesus sitoi sisraen veljeensä rukouksen sitein, jotka kantavat yli kuoleman rajan. Kuka tietää, ehkä Jeesus ja pyhät siellä kantavat meitä esirukouksin juuri nyt!

Mitä me lopulta tiedämme siitä elämän ja kuoleman Herrasta, joka meidät on kutsunut ihmeelliseen valtakuntaansa. Raamatusta sen tiedämme, että Hän itse saarnasi tuonelassa sieluille, jotka hukkuivat Nooan aikana 1 Piet 3:17-20.

Sen tiedämme, että apostoli Paavali tiesi kristityistä, jotka ovat antaneet kastaa itsensä kuolleiden puolesta. 1 Kor 15:29

Tärkeintä on kuuliaisuus Hyvälle Paimenelle, kun Hän kohdalle tulee ja jotain käskee tai pyytää. Se ei totisesti ole helppo paikka, voi koko elämä mennä uusiksi.

Kädet heikot kun ristiinsä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo.
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin,
kuulee pyyntösi vastauksen suo.
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan.
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.

Sinä taistelet rakkaittes tähden,
vuosi vuodelta rukouksin.
Jos et uupuen kesken vain heitä,
on myös vastaus ihmeellisin.
Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon.
Nimi yksin se kelvollinen.
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen.

Det er makt i de foldene hender
Sanat: Bjerkheim Trygve
Sävel: Tonnesen Oivind
Suom. Marja-Terttu Tolamo

Kutsu hellittämättömään rukoukseen
Isät, äidit, veljet ja sisaret
olipa rakkaanne alkoholin orja, sairauden runtelema, synnin yössä maailmassa, olipa hän ehkä jo haudassa

kun se vaikutus tulee, nostakaa päänne ja kätenne taivasta kohti, naiset seurakuntakokouksessa pää peitettyinä enkelten tähden, ja huutakaa herkeämättä Taivaan Jumalaa avuksi. Vastauksensa voi olla erilainen kuin odotat, mutta ihmeellinen on taivaasta vuotava siunausten virta!

eräs rukoilevan äitini lempijakeista Raamatussa oli

Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa,
Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!
Ef :20-21

TULIP ja esikoisuus

Tulip - floriade canberra
kuva wikimedia commons

nimimerkki tyhmelin on s24 keskusteluforumilla useammassa puheenvuorossaan viitannut esikoislestadiolaisen uskonkäsityksen yhteydessä Sveitsin ja Ranskan uskonpuhdistukseen, Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin ympärille keskittyneeseen reformaatioon. Jossain hän käytti ilmausta "salakalvinilaisuus".

Tämä on varsin hurja väite, koska saarnaajilla on "luterilainen puolustuslinja", jota nyt ehtoollisen asiassa on taas tuotu esiin: Huss - määriläiset - Luther - Laestadius.

Tämä linja on monessa suhteessa tärkeä ja pitää paikkansakin, mutta historia on tietenkin paljon monimutkaisempi kuin tämä antaa käsittää. Saarnaajien tarkoituksena on vahvistaa esikoislestadiolaisen opetuksen apostolista ja aito-luterilaista luonnetta sekä pysymistä rovastin kautta annetussa sanomassa.

Kalvinismin lipun nostaminen esiin tässä on outo ja merkillinen sotatoimi, joka iskee asian ytimeen - onko esikoisuus todella niin luterilainen herätysliike kuin saarnaajat sitä marttyyri Hussista alkaen sanovat.

Tshekkiläinen pappi Jan Hus syntyi 1369 ja hänet poltettiin Konstantsan kaupungissa kesäkuun 6. 1415.


Sidottu ratkaisuvalta

Kalvinismiin viitatessaan tyhmelin nostaa esiin tuossa kirkkokunnassa vaikuttavan hyvin perustavan opetuksen pelastuksesta - Jumala on valinnut ihmiset jo ennen heidän syntymäänsä pelastukseen tai kadotukseen.

Ennaltamääräämisoppi, predestinaatio, on kalvinistisen kirkon sydämessä.

Toinen kalvinistinen opetus, jota tyhmelin ehkä ajattelee, on esikoislestadiolaisuudessa asuva järkevä käsitys ehtoollisesta muistoateriana, jossa ei saada syntejä anteeksi.

Luther opettaa raamatullisesti "yksipuolista predestinaatiota" eli että Jumala on valinnut jo ennen maailman perustamista ihmiset pelastukseen.

Mutta kun ajattelemme Lutherin näkemystä, se ei oikeasti eroa paljon "kaksipuolisesta" predestinaatiosta, sillä jota ei ole määrätty pelastukseen on epäsuorasti määrätty kadotukseen.

Martti Luther paini tämän asian kanssa aivan tosissaan ja kirjoitti vuonna 1525 kirkkohistoriallisesti ja teologisesti merkittävän pommin väittelylssä Erasmus Rotterdamilaisen kanssa, jonka nimi on "Sidottu ratkaisuvalta" de servo arbitrio

voiko ihminen itse ratkaista käänthyvänsä Jumalan puoleen? Vai onko ihmisen ratkaisuvalta sidottu ja vain Jumala voi pelastaa - jos tahtoo.

Kirja on niin väkevä, ettei luterilainen kirkko sitä ole koskaan kyennyt täysin nielemään.

TULIP
Kaunis nimitys kalvinismin perustaville opinlauseille, tulip, tarkoittaa suomeksi kukkaa, tulppaania.
Lyhenne tulee englanninkielestä

Total Depravity (also known as Total Inability and Original Sin)
Unconditional Election
Limited Atonement (also known as Particular Atonement)
Irresistible Grace
Perseverance of the Saints (also known as Once Saved Always Saved)

Vapaasti kääntäen

• Ihminen on totaalisesti langennut syntiin, perisynti
• Ihmisen valinta pelastukseen ei riipu ihmisestä itsestään
• Osittainen syntien sovitus
• Armon vastustamaton voima
• Valittu ei voi langeta, kerran pelastettu aina pelastettu

tyhmelin viittaa esikoisten opetuksen kohdalla etenkin kahteen kohtaan

U kenet on pelastukseen valittu - tässä kristillisyydessä - hän pelastuu riippumatta hänen taustoistaan ja muusta. lähetystyö, evankeliointi on joutavaa, Jumala hoitelee asian itse.

P kun on tähän kristillisyyteen tullut ja armon käsittänyt, perille taivaaseen päästään pysymällä pelastettujen joukossa. Joka lähtee pois, tuomitsee itse itsensä, eikä ole koskaan oikeasti kuulunut valittujen joukkoon.

Väittelyt opista
Opilliset keskustelut ovat hankalia, koska niiden taustalla on Kristuksen kirkon 2000 vuoden historia ja valtava määrä keskustelua oikeasta opista, joka on repinyt kristikunnan moneen kappaleeseen.

Lestadiolaisuuden kaiketi 19 eri haaraan, jos oikein muistan, vetovoimaisen saarnaajan alkaessa korostaa jotain pelastuksen kannalta olennaista yksityiskohtaa (tai muuten vetäessä väkeä puoleensa).

Piispojen viesti esikoisille 8. syyskuuta 2014

Piispojen lausutno on luettavissa tästä linkistä

Oletko uskomassa?

Onkohan tuo sanamuoto lähempänä lestadiolaista ajattelua.

Koetan uumoilla, millaisia ajatuksia kysymys herättäisi esikoislestadiolaisen sydämessä - varmaa on, että en kaikkea sitä rikkautta tavoita enkä sisäisesti ymmärrä.

Ensimmäisenä mieleesi tulee - uumoilen niin - "olen"
Sen myötä jossain sivustalla voi herätä vastakysymys "oletkos sinä?"

Sitten mieleen nousevat tärkeät perustelut, kuinka sieluni on turvallisesti pelastuksen laivassa tämän maailman myrskyjen keskellä.

"Olen saanut käsittää armon, synnit on anteeksi todistettu, niin että saan uskoa itseni ihan sinne keskelle taivasta."

Ehkä mieleesi tulee myös ulkonaisia todisteita, vaikka niistä ei julki puhuttaisi "en enää vaella sokeana tämän maailman pimeydessä, vaan tahdon olla kuuliainen Jumalan tahdolle, välttää sitä, että saattaisin Pyhän Hengen murheelliseksi elämälläni. Minä en tee sellaista, mitä monet muut tekevät, jotka eivät ole uskomassa."

Rehellisenä jatkat "surukseni en pysty Jumalan tahtoa aina täyttämään ja näen itsessäni lankeamusta, tahallistakin rikkomista mikä on minulle kauhistus, mutta en voi sille mitään, heikkoutta ja monenlaista puutetta ja vikaa. Juuri tästä syystä on niin ihanaa kuulla seuroissa evankeliumia tällaiselle syntiselle, joka on uskossa heikko ja helposti maailman tuulet sen vähäisenkin uskon sammuttavat".

Toisin sanoen vastaukseen sisältyy syntien anteeksisaamisen perusta ja sitä seuraava uusi elämä, rehellinen arvio oman vaelluksen hyvistä ja heikoista puolista lain valossa, turvautuminen armon sanaan, evankeliumiin eikä omaan hyvyyteen.

Mieleesi voi tulla myös Pyhän Hengen todistus, että olet Jumalan lapsi ja tärkeä on myös "seurakunnan todistus", saarnaajat näkevät, että paikkasi rukoushuoneella ei ole tyhjä ja kanssavaeltajat tunnustavat sinut tähän kristillisyyteen kuuluvaksi kilvoittelijaksi.

Meniköhän tuo nyt edes suurinpiirtein sinne päin, mitä kysymys "oletko uskomassa" voisi mielessäsi herättää?

Kysymys on alunperin Raamatun sivuilta, ja sen esittää apostoli Paavali kehotuksena itsensä tutkimiseen toisessa Korinttilaiskirjeessä

Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne
2 Kor 13:5

Apostolinen ohjaus itsensä tutkimiseen on monelle esikoislestadiolaiselle yllättävä, koska on opittu karttamaan kaikenlaista hempeää helluntailaista jeesustelua.

Selkeä, talonpoikaisjärkeen menevä on tämä Tie ja kysymys uskossa olemista on hyvin käytännöllinen - tahdommeko kuuliaisesti noudattaa sitä Jumalan tahtoa, jonka vanhimmat, lähetysmiehet ja saarnaajat seuroista toiseen niin voimallisesti sydämiimme kirjoittavat?

Esikoisuus muistuttaa tässä suhteessa juutalaista hurskautta, joka ei ole tavallaiselle joosefille ja mairalle vaikeiden opinkappaleiden jauhamista, uskon teorian pureksimista - se jätetään rabbeile - vaan jokapäiväistä pyrkimystä elää Jumalan tahdon mukaan. Uskova juutalainen tahtoo elää Jumalalle mieliksi arjen elämässä.

Esikoisuus muistuttaa tässä suhteessa islamia, jossa uskovan nimi "muslimi" sanasta islam tarkoittaa taipumista Jumalan tahdon alle, kuuliaisuutta pyhän Jumalan ilmoitetulle tahdolle ja imaamien saarnoissa näyttämän tien noudattamista.

Juutalaisuus tuntee armollisen Jumalan, mutta siellä on syvä ongelma - Mooseksen laissa määrättyjä syntiuhreja ja muita ei voida toimittaa ilman Jerusalemin temppeliä. Juutalaisuus on näin vammautunut uskonto.

Islam tuntee armollisen Jumalan ja minareteista kuuluu viisi kertaa vuorokaudessa rukouskutsu, joka alkaa Psalmin sanoin "allahu rahman urahim" Jumala on armollinen ja laupias.

Islamissa ei tunneta mitään syntiuhreja vaan siellä katsotaan, että ihmisen luonut Jumala ymmärtää tämän heikkoutta ja lankeamuksia ja antaa ne pyydettäessä anteeksi ja antaa voimaa vaeltaa Jumalan tahdon mukaan.

Apostoli Paavalin kehotus tutkia, oletko uskossa, jatkuu nimittäin hyvin merkillisellä tavalla, joka ei mitenkään mene talonpoikaisjärkeen eikä sitä järki voikaan käsittää

"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."
2 Kor 13:5

Apostoli ei vain sano, että jotain on vialla, jos et tunne että Kristus on sinussa.

Apostoli sanoo, että jos te ette itseänne tunne, että Jeesus Kristus on teissä, te kelvottomat olette.

Jos tänä aamuna et tunne, että Kristus on sinussa, olet Jumalan silmissä kelvoton.

No, minä uumoilen että jonkun mieleen voi tulla "mikä tuo lumiukko luulee olevansa, tujee tänne elävässä uskossa olevien pariin neuvojaan antamaan"

Oikeassa olet, lumiukko ei ole yhtään mitään, ulkopuolelta tämän Siionin muurien huuteleva ääni, jota monet sutena pitävät.

Mutta tämän avauksen perusta ei olekaan jonkun aikamme ihmisen ajatukset, vaan asian ydin perustuu apostoli Paavalin opetukseen, jota tässä tuodaan esiin.

ei joku lumiukko vaan itse apostoli Paavali kehottaa vakavasti tutkimaan
"oletko uskomassa?"

Siionin lauluissa on kaunis todistus tästä Kristuksen sisäisestä tuntemisesta, joka puuttui hengellisesti rauhattomalta nuorelta Paavo Ruotsalaiselta. (Mutta mitäs ne Savon ja Pohjanmaan heränneet kristillisyydestä tietävät!)

Kun Jeesus on omana mulla,
niin tyyntyvi myrskyinen sää.
Saan kiittäen eteensä tulla,
kuin pääskynen myös visertää.
Hän kahleista päästi ja toi elämään,
ja syntini pyyhki Hän pois verellään.
Hän Jeesus, oi Jeesus,
Hän Jeesus, oi Jeesus,
nyt laumansa keskellä käy.

Kun vyöryvät kiusojen laineet.
niin Jeesus mua käy auttamaan.
Ei onnistu kiusaajan aikeet,
kun Jeesusta seuraan mä vaan.
Hän hohteellaan yön halki mua johdattaa,
ja päivällä pilvensä tien osoittaa.
Hän, Jeesus, oi Jeesus,
Hän, Jeesus, oi, Jeesus
suo mannaa nyt korvessa maan.

Nyt toivossa taivaalle katson,
jos koitähti koittaa jo vois,
ja kuuntelen, hetkeä varron,
jos pasuuna taivaan jo sois.
Oi, silloin mä joukkohon liittyä saan,
mi kiitosta Herralle käy laulamaan,
kun Jeesus, oi Jeesus,
kun Jeesus, oi Jeesus,
mua noutamaan tullut jo on.

Hengellinen laulukirja 362

STI haluaa järjestää yliopistokelpoista opetusta

Herätysliikepohjaisen Suomen teologisen instituutin hallitus hyväksyi kokouksessaan huhtikuussa STI:n strategian 2014 – 2019. Sen vision mukaan vuonna 2019 STI on merkittävä teologinen koulutuslaitos, joka tarjoaa mahdollisuuden suorittaa EU:n koulutusjärjestelmän tunnustaman teologisen alemman korkeakoulututkinnon. Tutkinnon suorittaneet voivat jatkaa yliopistojen maisteriohjelmaan.
...
STI:n pääsihteeri Ville Auvinen kertoo Kotimaa24:lle, että lähtökohtana on, että koulutusta järjestettäisiin yhteistyössä STI:n taustajärjestöjen kansanopistojen kanssa.

Hän painottaa, että alkuun keskityttäisiin vain opintoihin, jotka voitaisiin lukea hyväksi yliopistossa.
...
Johannes Ijäs Kotimaa24 18,9.2014

Parhaassa tapauksessa tämä viisas suunnitelma auttaa rankkojen teologisten aineiden pariin, heprea, kreikka, latina, Vanhan ja uuden testamentin eksegetiikka, systemaattinen teologia ja kirkkohistoria. Opintosuunnitelma voi sisältää yliopistoa laajemman skaalan kirjoja konservatiivisesta liberaaliin ja auttaa ymmärtämään tieteellisen työskentelyn menetelmiä ja arviointia. Jotta teologit entisaikojen rovastien tavoin alkaisivat päivänsä Novumilla ja illalla lukisivat Biblia Hebraicaa!

Nuorena on vitsa väännettävä ja opintojen alkaessa saatava hermeneuttisesti terveitä eväitä tieteellisen tutkimuksen opiskeluun ja harjoittamiseen "Fuksifoorumi ja eksegetiikan vaikeat kysymykset -luentosarjat kutsuvat taas erityisesti opintojen alkuvaiheessa olevia pohtimaan Raamattuun ja sen tulkintaan liittyviä kysymyksiä." (STIn kotisivulta)

Pahimmillaan suunnitelma johtaa suosittujen ja mielenkiintoisten ajankohtaisten teologisten aineiden opetukseen jättäen näin myös STI:n yhteyksissä tapahtuvassa opiskelussa teologian kovat alat pureksimatta. Näin voi käydä esimerkiksi, jos opiskelijat saavat heti kättelyssä itse valita toivomansa opintolinjat.

Toivotan Jumalan runsasta siunausta hankkeelle, jolla pyritään vastaamaan huoleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologien ja maallikoiden hengellisestä kasvusta.

Areiopagin uusi ilme

Sydämelliset onnitteluni sivujen ammattitason uusismisesta sekä erityisesti saamastanne kansainvälisestä rahoituksesta. Toivotan Jumalan runsasta siunausta areiopagi.fi hienoille uusille hankkeille uskon ja tiedon tärkeällä alueella.

___________________

ceterum censeo, areiopagi.fi sivujen hieno uusi ilme tulee vähentämään keskusteluja ja painopiste siirtyy entistä enemmän artikkeleihin.

Tämä on ehkä muutoksen tarkoituskin?

Vanhan mallin tehokas keskustelujen seuranta nosti ne vahvasti näkyviin varmaan juuri sen tähden innostaen monenlaisia ja monentasoisia kommentteja eri tahoilta. Päästä nyt etusivulle, vaikka hetkeksi! Kun kommenteista on nyt vain artikkelien otsikon alla niiden lukumäärä, sivujen selkeys on lisääntynyt ja meidän lukijoiden mahdollisuus päästä kommentteinemme loistamaan Hyde Parkin puhujanpönttöön on vähentynyt.

Esimerkiksi uutiskynnyksen ylittänyt Olli-Pekka Vainion arvokas selonteko inkvisition järkyttävästä uudelleen arvioinnista olisi vanhassa mallissa varmaan herättänyt tulisen keskustelun. Nyt aiheesta on vain 10 kommenttia, mikä ei minusta lupaa hyvää areiopagin luonteelle keskustelujen paikkana.

Kaikille avoimen huutotorin sijalle on tullut arvokas ja hiljainen kirjasto, jossa asiohin voi syventyä ja niistä mielipiteensäkin lausua, jos tahtoo.

Verikuut 2014-15

Verikuu eli täysi kuunpimennys kuvattuna Japanissa Hokkaidon saarella 28. elokuuta 2007
kuva AP/Rikubetsu Astronomy and Terrestrial Science Museum

Ainakin 2013 alkaa ilmestyä eri puolilla USA:ta internet sivuja, joissa toistetaan samoja väitteitä

Viitataan Joel 2:30-31 "aurinko pimenee ja kuu muuttuu vereksi" ja sanotaan, että punainen - verinen - kuu tarkoittaa täydellistä kuunpimennystä.

Sitten kerrotaan, että neljä täydellisestä kuunpimennyksestä tapahtuu 2014-2015 juutalaisten juhlien aikana

05.04.2014  Pääsiäinen

08.10.2014  Lehtimajanjuhla

04.04.2015  Pääsiäinen

28.09.2015  Lehtimajanjuhla, superkuu

On niitä, jotka uskovat että ylöstempaus tapahtuu pian, mistä verikuut ovat ennusmerkkinä

http://redmoonrapture.com/2014-2015.html

Jotain suurta tapahtuu Israelille, koska kuunpimennys on paha enne juutalaisille, auringonpimennys koko maailmalle

http://www.pray4zion.org/TheComingBloodMoons.html

Juutalainen keskustelee aiheesta "en yleensä näihin usko mutta mielenkiintoista"

http://www.jewishpress.com/news/breaking-news/messianic-blood-moon-rising-on-passover-seder/2013/10/06/

Rabbi Ari Enkin muistuttaa Talmudista, että jos juutalaiset noudattavat lakia, heidän ei tarvitse pelätä taivaan merkkejä

http://unitedwithisrael.org/the-blood-moon-and-jewish-destiny/

John Kilpatrick

Minusta vaikuttaa, että tuoreen verikuu teeman sylttytehdas on Yhdysvalloissa toimiva pastori John Kilpatrik, jonka varsin ammattitasoisella ja sliipatulla web sivuilla on myynnissä aiheesta CD
"Bible Prophecy and the Coming Blood Moons"
http://www.johnkilpatrick.org/

Saattaa olla, että hänellä on jotain lähteitä, joita ei kuitenkaan ole näkyvillä.

Kilpatrick kertoo, että hänen toimintansa alkoi Bronsvillen herätyksestä 1996 ja Bay Revival herätyksestä, jossa tuhansia ihmisiä on parantunut sairauksistaan..

Hän on tulkinnut muutenkin amerikkalaiseen tapaan ajankohtaisia asioita Raamatun valossa - etenkin republikaaneja kiinnostavaan tyyliin
" Mitä tulevaisuus julistaa ydinvoiman saaneesta Iranista" Jeremia 49
"Venäjä ajattelee pahan ajatuksen" Hesekiel 38 39

Harri Veijonen

Harri Veijonen näyttää kirjoittaneen asiasta Suomessa ensimmäisenä vuonna 2013 ja hän kertoo tietävänsä tarlasti ylöstempauksen ajankohdan eli milloin Jeesus tulee takaisin.

Heinäkuussa 2013 kirjoitetussa jutussa Veijonen arvelee, että "huhtikuun puolivälissä 2016 voisis siis olla ylösotto, ellei se toteudu jo tammikuussa 2014."

Veijonen kertoo tienneensä ajankohdan jo kauan sitten: Seurakunnan ylösoton aika on tiedetty noin 30 vuotta etukäteen tapahtumana "Tuleva Lähi-idän rauhansopimus ja uskovien katoaminen" Ensimmäinen tietäjä on julkisesti Harri Veijonen vuoden 1986 kirjallaan. Samaa täsmentävä esitys ilmestyi 1995 "Jerusalemista sovittaessa Jeesus saapuu pilviin!"

http://wwnet.fi/users/veijone/ind2013a.html

Markus Korhonen

Markus Korhonen on Tampereella toimivan herätys- ja lähetysjärjestö Missiomaailman toiminnanjohtaja. Hänen apunaan ovat ylistyspastorit Rodrigo ja Saara Campos. toimistopäällikkö Pertti Muikku sekä vapaaehtoisia työntekijöitä. Toiminta näyttää keskittyvän Israelissa olevaan Venäjältä muuttaneeseen väestöön ja myös Intiassa tehdään kristillistä työtä.

http://www.missiomaailma.fi/

Korhonen on laatinut verikuusta John Kilpatrickin opetuksen perusteella suomenkielisen artikkelin Missiomaailma lehteen 

http://www.missiomaailma.fi/pdf/missiomaailma_lehti_2014_03.pdf

Mitä Korhonen odottaa tapahtuvaksi 2014-15?

"Uskomme, että vuodet 2014 ja 2015 ovat kriittistä aikaa Israelille ja koko maailmalle. Meidän pitää valvoa. Jotain merkittävää on tulsosa. Emme väitä, että Jeesuksen takaisintulo on silloin, mutta se on hyvin mahdollista. Emme tiedä, toteutuvatko kaikki asiat, joita tässä artikkelissa on kirjoitettu, mutta on tärkeää, että tarkkailemme Jumalan ilmoitustaulua. "

Markus Korhonen

Suomeksi on aiheesta julkaistu messiaanisen juutalaisen kirjoittama teos
Mark Blitz, Verikuut (Kuva ja Sana 2014)

Astrologia
En kommentoi itse ajatusta verikuusta tai Kilpatrickin julkaisemia ajoituksia ja laskelmia tässä sen enempää kuin viittaamalla Korhosen artikkeliin, jossa tuomitaan ankarasti astrologia ja puolustetaan tähtitiedettä, astronomiaa.

Kuitenkin koko ajatus auringonpimennysten ja kuunpimennysten merkityksestä maailmalle ja erityisesti juutalaisille on astrologiaa sanan täydessä merkityksessä.

Taivaankappaleista ennustaminen on erittäin laaja ja tärkeä aihe, johon viittaan vain kahdella sanalla "Betlehemin tähti"

Jeesus ja hyppyherätys

Nyt vasta huomasin tuon vaikka olen kyllä kohdan monasti lukenut. Erikoisen vahva ilmaus Luukas 10:21

Bibliassa ei kovin selvästi
"Sillä hetkellä riemuitsi Jesus hengessä"

KR 1938 on lievä
"Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä"

KR 1992 on reipas
"Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla"

Kreikkalaisessa alkutekstissä on sana ἀγαλλιάω agalliao

Se tarkoittaa alkukielessä olla aivan kerrassaan riemuissaan, suorastaan hyppiä ilosta.

:-)

Ei Jeesukselta todellakaan mitään kylmähyppyjä...

Voimme myös lestadiolaisittain sanoa, että Jeesuksessa Pyhä Henki oli asuvaisena

Normaaleja suomalaisia eslest seuroja ajatellessa voimme tuon sanan valossa myös kysyä, "missä ilo, ässä oli?"

Sisäistä iloa toki, mutta enempi itkun tuherrusta omasta heikkoudesta ja pahuudesta, eikö niin?

Vaan joskus lestadiolaisuudessa aivan riemusta hypittiin, ihan oikeasti Pyhässä Hengessä, kun sydän käsitti evankeliumin armon!

Wihollisen ulkoistaminen ja itsensä tunteminen

"Hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat"
2 Kor 2:11

"Herätysliike" sana viittaa heräämiseen ja valvomiseen. Herramme Jeesus puhuukin evankeliumeissa paljon valvomisesta.

Tehokas nukutuslääke on pullossa, jonka etiketissä lukee "ulkoistaminen". Wihollinen ahkerasti jakaa tätä lääkettä eri puolilla kristikuntaa.

Ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että piskuinen lauma näkee wihollisen riehumassa Siionin muurien ulkopuolella, pimentyvässä maailmassa, sen himoissa ja haluissa ja uskoa repivissä puheissa ja omaatuntoa paaduttavissa asioissa. Pianhan siellä hiipuva usko sammuu ja rakkaus kylmenee.

Ulkoistamiseen kuuluu olennaisesti se, että Siionin muurien sisällä on turvallista. Riittää, kun ollaan kuuliaisia vanhinten neuvoille ja kuullaan ahkerasti Jumalan Sanaa ja pysytellään omien seurassa, suljetaan silmät, suu ja korvat ulkoistetulta pahalta.

Wihollisen tarjoama ulkoistaminen tekee herätysliikkeestä perineliikkeen, jossa kuorsataan syvää henegllistä unta ja luotetaan. että isien ja äitien hengellinen perintö riittää, näin on ennenkin perille päästy, ja luottamus pelastavaan laivaan tässä kristillisyydessä on vuoren luja. Suruna on, etteivät tätä arvokasta perinnettä lapset ja nuoret osaa arvostaa ja rientävät siellä ulkona, missä tuulee ja on kylmä ja wihollinen vaanii.

Herätys on monen yhteisön ja yksilön kohdalla alkanut siitä, kun havahdutaan näkemään että "hyvänen aika, eihän se vaarallinen wihollinen olekaan jäänyt Siionin muurien taakse vaan on aivan täällä rukoushuoneen keskellä seurojen aikaan ja aivan lähellä minua ja sydäntäni, en vain ole sitä tunnistanut".

Wihollinen näet murtautuu kotiin kuin kotiin, sydämeen kuin sydämeen, sielläkin missä Pyhä Henki on asuvainen ja läsnä. Näin on Jumala sallinut ja hänelle tehtäväksi antanut.


Itsensä tunteminen
"Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee."
Jaakob 4:7

Niin se teistä pakenee... ei sieltä ulkoistetusta pahasta pimeästä maailmasta, vaan meistä itsestämme.

Itsensä tunteminen merkitsee myös valvomista ja tarkkuutta sisäistä omaa ääntä kuullessa. Wihollinen näet osaa livahtaa ajatuksiimme alta aikayksikön ja matkia omaa ääntämme taitavasti. Niin lähellä hän on!

Tämä ei tarkoita oman lihamme kiusauksia, hinkua juoda oluet saunan päälle tai vilkaista seksisivuja netissä ja muuta sellaista tuttua, saati viinan himoa.

Tämä tarkoittaa ajatusmaailman taistelukenttää, jossa kristitty kuulee hyvin selvää neuvoa ja ohjetta ja ilmoitusta, joka vaikuttaa niin kovin tutulta - oma ääneni tai jopa Hengen puhetta. Kun tällainen keskustelu on päällä, wihollinen kykenee salaa istuttamaan aivan kauheita valeita mieleemme ja toisaalta saamaan meidät surullisiksi, miten tämmöiset ajatukset mieleen nousevat.

Tämä tapahtuu hyvin nopeasti ja keskellä keskustelua on hyvin vaikea erottaa wihollisen ääntä. Etenkin jos se kuuluu saarnaajan julistuksessa tai rakkaan ystävän kehotusten kautta, kuten Pietarin suojellessa Jeesusta Jerusalemin tulevista huolista.

Jälkeenpäin huomaamme sitten, miten wihollisen ääni, vaikka se oli niin tuttu, oli kuitenkin piirun verran vinossa meidän omasta aidosta ajattelustamme. Miten mieleen nousi kielteisiä ja pahoja ajatuksia lähimmäisestä, itsekkäitä neuvoja "mitä sinä nyt noin itseäsi uhraisit" ja muutenkin tuttua sielunvihollisen kamaa. Jälkeenpäin.

Ratkaisevaa on, mitä teemme kun taistelua käydään ihan omassa syhdämessämme. Kiiruhdammeko noudattamaan wihollisen neuvoja, vai saammeko avun Hyvältä Paimenelta, niin että pystymme vastustamaan Tuhattaituria ja se meitä pakenee?

Kun luit tätä avausta, kuulitko sinä sisäisiä ääniä? Vai olitko jo valmiiksi ulkoistanut Siionin muurien ulkopuolella huutelevan lumiukon höpötyksineen!



Ja hän rupesi heitä opettamaan, että Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmilta ja ylimmäisiltä papeilta ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman.
Ja hän puhui sen puheen julki rohkiasti. Ja Pietari otti hänen tykönsä, rupesi häntä nuhtelemaan.
Mutta hän käänsi itsensä ja katsoi opetuslastensa puoleen, nuhteli Pietaria, sanoen: mene pois minun tyköäni, saatana; sillä et sinä ymmärrä niitä, mitkä Jumalan ovat, vaan niitä, mitkä ihmisten ovat.

Markus 8:31-33 Biblia

Tampereen perjantai ja valtakunnan salaisuus

Kristuksen valtakunta on salattu ja "sisäisesti teissä" - ja kuitenkin se on täysin julkinen. Jeesus ristiinnaulittiin julkisen tien varteen Jerusalemin ulkkopuolelle, Raamattu paljastaa Daavidin perhe-elämän synkkiä salaisuuksia, kaikki Krsituksen kirkon oppiriidat on dokumentoitu kirjoihin ja kansiin kenen vain luettavaksi. Suomen kirkon hallinto on demokraattista ja avointa, pöytäkirjat vain harvoin salaisia erityisistä syistä.

Raamattua saa kuka tahansa tutkia, takoa alasinta kaikin voimin lekalla jos toisellakin. Siitä saa väitellä ja opista riidellä, jos ei muualla niin ainakin s24 forumilla.

Mutta näin ei esikoislestadiolaisuudessa.

Päätökset tehdään suljettujen ovien takana, niistä ei kerrota edes uskovalle seuraväelle.

Tampereen piispallinen palaveri on valtakunnan salaisuus, josta ei sitten puhuta. Rauhan Side on kuin Pravda noudattaen tarkasti puolueen linjaa. Saarnojakaan ei saa arvostella, tai menee siunaus, saati sitten Lapin miesten keskenään savusaunassa tekemiä koko Suomea koskevia päätöksiä.

Tämä salamyhkäisyys ei ole terveellistä Jumalan piskuiselle lammaslaumalle, joka kyllä kestää kovankin sanan ja totuuden valon.

Esikoisteologiaa - huivi

Seuroissa on edelleen tapana, että vaimot peittävät hiuksensa säädyllisesti huivilla.

Ilmeisesti Laestadiuksen aikana ja pitkään sen jälkeen naisten huivinkäyttö oli muutenkin yleistä ja myös kirkossa tapana. Nykyaikana huivit ovat suomalaisen yhteiskunnan arjessa harvemmin näkyvissä, mutta esikoisten parissa "huivikuri" seuroissa on viime vuosina tiukentunut.

Mutta kyse ei ole vain yhteiskunnallisesta tavasta, vaan pään peittämistä koskee tuo tunnettu apostoli Paavalin ohje, jossa viitataan alamaisuuteen ja enkeleihin.

Asia on siis symbolisesti paljon enemmän kuin ajatellaan ja esikoislestadiolainen tapa on raamatullinen. Vastaavasti esimerkiksi roomalaiskatoliseen kirkkoon mentäessä, ja varsinkin ehtoolliselle mentäessä, naiset peittävät päänsä.

Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä.
Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;
eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.
1 Kor 11:3-10 KR 1938

---
Naisten hiusten ja vaatetuksen kohdalla on kyse paljon laajemmasta skaalasta värit mukaanlukien. Aikojen kuluessa päivitys on ollut välttämätöntä, etteivät Eevan tyttäret tuottaisi häpeää kristillisyydelle eivätkä olisi viettelyksenä miehille.

Pönttöjono ja veisuu

Olen paljon miettinyt, miksi sielujemme vihollinen piti niin tärkeänä kieltää veisuun pönttöjonon aikana. Sielullisiudesta kai vanhimmat puhuivat neuvoa antaessaan ja ohjetta ettei saa laulaa.

Asia on aivan yksinkertainen lopulta huomasin.

Nyt kun rukoushuoneen täyttää keskustelun porina jonotuksen aikana, huomio keskittyy tärkeimpiin: synnit anteeksi todistaviin saarnaajiin.

Olisihan se ikävää, jos seuraväki laulaisi ja veisaisi Jeesuksesta Kristuksesta, joka on kuollut meidän syntiemme sovitukseksi. Huomio kääntyisi pääasiasta Jeesukseen, ja jonkun sydämessä voisi usko vahvistua ja jopa kiitos nousta Vapahtajalle.

Joten wihollisen kannalta paljon parempi näin, huomio pois Golgatan ristin miehestä, josta virret ja hengelliset laulut kertovat.

Seitsemän luomispäivää ja luonnonhistorian massatuhot

Asteroidin isku. Taiteilijan näkemys
kuva Serpo.org

Ensimmäisenä luonnontieteen tutkimuksissa pantiin merkille dinosaurusten yllättävän nopea katoaminen fossiilien joukosta. Dinojen massiivinen kuolema on niin merkittävä, että sitä käytetään elämän historian jaksottelun virstanpylväänä, siirtymisenä mesotsoisesta eli keskielämän ajasta kenotsoiseen eli uuden elämän aikaan. Dinojen valtakausi päättyi ja meidän nisäkkäiden aika alkoi. Tämä tapahtui noin 65 miljoonaa vuotta sitten.

Monenlaisia syitä dinosaurusten massatuholle on tieteessä pohdittu, mutta tällä hetkellä tutkimuksen konsensus on, että Jukattanin niemimaan tuntumaan Meksikon lahteen iski suurehko asteroidi. Iskupaikan löytäminen on ollut hidasta hommaa, koska valtava kraateri on meren alla paksujen myöhempien kerrostumien kätkössä. Öljynetsinnän vaatimat laitteet ovat sen paljastaneet.

Asteroidin isku ei sinänsä olisi vielä vakuuttava selitys, mutta kun meso-keno rajalta (K/T boundary) löydetään eri puolilta maailmaa ohut geologinen kerrostuma, jossa on taivaallista iridiumia, maapallolla harvinaista mineraalia, niin teoria on saanut tärkeää vahvistusta. Ajatellaan, että asteroidin isku nostatti niin valtavan tomupilven, että aurinko peittyi moneksi vuodeksi ja seurasi lyhyt mutta kohtalokas vuosia kestänyt yö, jota dinosaurukset ja monet muut mesotsoiset eläinlajit eivät kestäneet. (Havainto johti tutkijat erittäin käytännölliseen ja pelottavaan johtopäätökseen, totaalinen ydinsota nostaisi samalla tavalla tomua ilmaan ja tuhoaisi elämän maapallolta, nuclear winter).

Havaintojen lisääntyessä ja tietomäärän kasvaessa luonnontieteessä on käynyt ilmi, että kaikki merkittävät elämänhistorian kaudet päättyvät massatuhoon. Näitä lasketaan tällä hetkellä kaikkiaan kuusi, ja esimerkiksi paleoliittisen ajan tuho oli elämälle lähes totaalisen katastrofaalinen permikauden lopulla.

Massiiviset tuhot eivät kaikki suinkaan näytä johtuvan avaruudesta maapalloon iskeytyneistä kiven järkäleistä. Huomiota on kiinnitetty avaruudesta tulevaan kosmiseen säteilyyn, joka voi olla tappavaa, jos sen lähde on liian lähellä aurinkokuntaa. Hetken kestävä supernovan välähdys voisi laittaa melkoiset gammat myös planeettamme elämälle.


Massatuhojen teologiaa
On niitä, jotka viittaavat näihin suuriin elämän massatuhoihin ja sanovat, että eihän tämä sovi yhteen jumalauskon kanssa. Miten Jumala näin hutiloiden ja verisesti maailmaa ohjaisi? Parempi unohtaa koko Jumala ja pitää luontoa, elämän nousua ja tuhoa, puhtaan sattuman leikkinä. Siinä ohessa sitten tietenkin oma elämämme on pelkkää sattuman leikkiä, onnellisten mutaatioiden kasautumista, päälle ajavan auton väistämistä viime hetkessä hyvällä onnella.

Kun tarkastelemme tieteen tuloksia tarkemmin, näemme merkillisen tosiasian. Elämän historian massatuhojen rytmissä elämä kehittyy maapallolla vaiheesta toiseen. Ikäänkuin elämänmuodot antaisivat tilaa uusille olosuhteiden muutenkin muuttuessa. Trilobiitit ovat Jumalan luomistekojen sitkeimpiä ja ihmeellisimpiä otuksia, jotka vallitsivat vesissä koko paleotsoisen ajan. Ne eivät kestäneet permikauden massiivista tuhoa, mutta kalat kestivät. Mene tiedä! Haastetta riittää nuorille biologeille.

Kyse ei siis ole mielettömästä tuhosta, jonka jälkeen on täysi kaaos. Elämän historiasta tunnetut massatuhot ovat itseasiassa rajapintoja, eräänlaisia portaita elämän kehityskulun ihmeellisessä rakennelmassa.


Luomisen illat ja aamut
Kun olen näitä pohtinut mieleeni on tullut ensimmäisen luomisketomuksen jykevä rytmi aivan uudella tavalla.

Genesis 1 jaksottaa kaiken luomisen vaiheisiin ja asettaa kaiken seitsemän päivän viikon runkoon, joka huipentuu suureen sapattiin, kun Jumala lepää teoistaan. Lähes runoelman tapaan kertomusta rytmittävät toistuvat sanat Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Katselen massiivisia elämän tuhoja tämän kauniin ilmaisun tavoin - näille Jumalan luomille eläville olennoille tuli ilta. Mutta sitä seurasi aamu ja Jumala loi uutta.

Elämme tätä viikkoa tänään uskossa odottaen pelottavaa illan tuloa Raamatun apokalyptisen sanoman mukaan, ihmiskunnan massatuhoa.

Elämme näitä 70 tai 90 elinvuotta, jotka Herra meille suo, uskossa odottaen pelottavaa illan tuloa, jolloin Jumala vaatii meiltä antamansa hengen, ihmisen kuolemaa.

Mutta sitten tulee aamu. Uuden luomisen aamu, ylösnousemuksen aamu.

Raamattu ei sen yli sitten paljon kerrokaan - mutta sanoo, että massatuhoa seuraava aamu on kiva.

Esikoisteologiaa - musiikki

Anonyymi kuvasi asiaa näin

"Musiikki on kristitylle sopimatonta ja syntiä, koska uudenliiton aikana ei ole enää uhripalvelusta ja temppelimusiikkia. Kaikki soittokoneet on siis viety ristin juurelle, ja soittaminen on suurta omavanhurskautta. Jostain syystä laulua ei samassa paketissa kannettu Golgatalle. Kuoromusiikki sen sijaan joutui sekin hylättävien joukkoon."

Kuvaus lienee varsin tarkka, ja tämä on perusteena kaikenlaisen musiikin torjumiseen. Seuroissa ollaan lapsesta asti totuttu esilaulajan johtamaan yksiääniseen virren veisuun, joka voi parhaimmillaan olla tosi mahtavaa.

Kuinkahan monta musikaalisesti lahjakasta esikoisperheen lasta on ohjattu pois kaikesta musiikin harrastuksesta ja soittamisesta, Soile Isokoski tosin vanhoillisten puolelta silti lähti laulamaan.

Upeasti kanttori urkuja soittaa Takahikiän Peräkylän yksinäisen vanhuksen hautajaisissa. Hänelle kerrankin urut soivat, nimenomaan hänelle.

Kauniisti norjalaiset Jällivaaran jouluseurojen ruokajonossa Jumalaa ylistivät monin äänin, kunnes se kiellettiin nykyisten vanhinten toimesta.

Syvällisiä hengellisiä lauluja pönttöjonon aikana veisattiin ruksalla, kunnes se kiellettiin nykyisten vanhinten toimesta, ja iloinen puheensorina täyttää rukoushuoneen katumusvirsien ja Jeesusta ylistävien hengellisten laulujen sijasta.

Esikoisteologiaa - kravatti

Anonyymi kuvasi näin

"Kravatti on syntiä sen vuoksi, että kun lapsi aamulla näkee, että isä laittaa solmion kaulaansa, vaikka siitä on kristillisyydessä saarnattu. Kaikki, mistä on kristillisyydessä synniksi saarnattu, on myös syntiä."

Arvelisin, että esikoislestadiolaisen liikkeen huippuaikoina asketismista tuli merkittävä piirre, ja talonpoikaisille ja Lapin poromiehille outo vieras "kravatti" oli rovastin ankarasti ruoskimaa koreilua.

Ajat ovat muuttuneet ja kravatista on tullut osa miehen pukua. Mutta uskonnon maailmassa muutos on hidasta ja tässä kristillisyydessä vastenmielisyys kravattia kohtaan on jäänyt elämään saarnojen niitä synniksi kutsuessa.

Siinä saa kunniansa kuulla myös parta - koreilua sekin? eikä miehelle pitkät hiukset sovi, kuten apostoli oikein opettaa.

Kravatti
Kravatin historiasta kertoo Tieroom sivu

On olemassa useampi uskomus solmion syntyperästä. Solmion edeltäjänä yleensä mainitaan Trajanukselle Roomassa 200-luvulla jälkeen Kristuksen pystytetty muistopylväs, sillä se kuvaa roomalaisen sotilaan käyttävän kangaspalaa kaulassaan. Luultavasti sitä käytettiin tuolloin sekä suojana kylmältä että nenäliinana.

Modernin solmion ajatellaan olevan lähtöisin Ranskasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole ranskalainen keksintö, vaan kroatialaisten sotilaiden tiedetään käyttäneen sitä jo 30-vuotisen sodan aikana. Sana kravatti, solmion edeltäjä, on peräisin ranskan sanasta la croate, jolla tarkoitetaan kroatialaisten käyttämiä koristeellisia huiveja, jotka heillä oli solmittu kaulan ympärille 30-vuotisen sodan aikana. Tuolloin sitä käytettiin, jotta sotilaat olisi helpompi tunnistaa. Silkkiset kravatit oli varattu päällystölle, kun sotilaat puolestaan saivat tyytyä yksinkertaisimmista materiaaleista tehtyihin kravatteihin.

Kravatit levisivät 1600-luvulla Ranskan kautta muualle Eurooppaan, jossa ne koristivat aatelismiehiä sekä varakkaita porvareita. Kroatialainen ratsastusliina oli suurinta muotia ranskalaisen barokin aikaan. Se oli pitkä valkoinen kangaspala, joka oli tehty hienosta puuvillasta tai pellavasta ja, joka monimutkaisella tavalla sidottiin ja kiedottiin kaulaan. Joskus se oli koristeltu pitsillä ja laiskimmat pystyivät ostamaan sellaisen valmiiksi sidottuna. Varakkaimmat käyttivät tuohon aikaan niin kutsuttua pitsiröyhelöä merkkinä suuresta omaisuudestaan sekä arvostaan. Esimerkiksi kuningas Karl II vuonna 1660 käyttämän pitsiröyhelön sanottiin olleen noin 10 hyvän vuosiansion arvoinen!

1700-luvulla ottivat mustat ja valkoiset suorakaiteen muotoiset kaulaliinat nimityksen kravatti ja 1800-luvulla alkoivat kaikki muutkin muodot ja värit saada nimekseen kravatti. Vuosisadan edetessä kravatti alkoi kaventua sitä mukaa, kun sen päitä pidennettiin. Huivista tuli solmio. 1800-luvun jälkeen alkoi hienovaraisemman ja tasapuolisemman muodin aika.
...

Vuonna 1924 sai solmio sen nykyaikaisen ulkomuotonsa, kun Jesse Langsdorf New Yorkissa patentoi menetelmän, jolla valtaosa solmioista valmistetaan vielä tänä päivänäkin. Samaa menetelmää käyttää myös Tieroom. Samoihin aikoihin alettiin kehitellä uusia tapoja solmia solmio. Toisen maailmansodan jälkeen solmiot olivat värikkäitä mielikuvituksellisin kuvioin. Solmio osoitti käyttäjänsä identiteetin.

Lue linkistä koko artikkeli Solmion historia

Esikoisteologiaa - kihlasormus

Anonyymi kirjoitti

"Sitten Saarnaja Raimo H. saarnasi nuorille Juhannuksena 2014, kuinka miehen kihlasormus on syntiä. Perusteet löytyvät Jaakobin kirjeen luvusta 2. Siellä mainitaan sormusherra."




I. Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen päälle.
2. Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä,
3. Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani:
4. Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen.
5. Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut*, jotka uskossa rikkaat+ ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat§?
6. Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen?
7. Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, josta te nimitetyt olette?

Jaakob 2

Näin saarnaaja perusteli Jaakob 2:2 mukaan, ettei miehen tule kantaa kihlasormusta.

Menee koreilun piikkiin...

Huh.

Esikoisteologiaa - asuvainen Pyhä Henki

Pyhä Henki on tässä kristillisyydessä erityisen merkittävä siksi, että ihmisen pelastus on riippuvainen Hänestä. Nimittäin ainoastaan sellainen voi julistaa synnit anteeksi, jossa on asuvainen Pyhä Henki.

Muutkin voivat sanoja sanoa, mutta ilman Pyhän Hengen valtuuksia kyseessä on kuolleen uskon harjoitusta, joka ei todella tuo autuutta vaan on pelkkää harhaa.

Esikoislestadiolaiset pystyvät melko herkästi haistamaan, kenessä Pyhä Henki on asuvaisena sillä onhan siitä monia ulkonaisiakin merkkejä. Näille voi turvallisesti sanoa Jumalan terve eikä rauhantoivotus mene hukkaan.

Kun seuraväki valitsee keskuudestaan uuden saarnaajan, tähän tulee Pyhä Henki asuvaiseksi, julistukisensa on täyteläistä niin että koko laki ja evankeliumi tulevat siinä esiin ja Henki vaikuttaa sen, että kuin Herran enkelin julistama puhdas evankeliumin sana osuu seuraväen sydämiin ja saa aikaan katumusta ja parannusta.

Asuvainen Pyhä Henki luo yhteishenkeä, keskinäistä rakkautta sisarten ja veljien välillä, on rauhan side ja synnyttää, pitää yllä ja vahvistaa oikean uskon. Tämä armotyö tapahtuu rukoushuoneissa ja seuratuvissa, eikä siihen sen ohella tarvita henkilökohtaista Raamatun lukemista saati Tunnustuskirjojen tutkimista. 

Sellainen opillinen tutkiminen ja asioiden arviointi voidaan huoleti jättää vanhinten käsiin, onhan heissä Pyhä Henki asuvaisena.

Tarkennusta esikoisten sakramenttikiistaan

Lainaan tähän nimimerkki Tyhmelinin avauksen Suomi24 lestadiolaiset forumilla 5.9. 2014.

Tilannetiedotus on merkittävä. Mutta Suomi24 forum on varsin aktiivinen, joten sinne lähetetyt kirjoitukset painuvat nopeasti horisontin taakse uusien keskustelunavausten vallatessa palstatilaa. Täällä blogissa teksti säilyy paremmin näkyvillä ja löytyy myöhemminkin helposti.

Lainaus alkaa

Työryhmä asetettin 6.7.2014 Helsingissä tutkimaan ja valmistelemaan ALTTARIN sakramentin käyttöönottoa.

Sakramentteja, ei varsinkaan kastetta, EI siis päätetty ottaa käyttöön, kuten lapinvanhimmat ja monet muutkin ovat virheellisesti ja ennenaikaisesti jopa saarnaspöntöistä väittäneet. Asiasta vasta KESKUSTELLAAN loppiaisena 2015.

Sana "keskustellaan" ei tarkoita samaa kuin "päätetään", ja varsinkaan että päätös olisi jo tehty. Niin sanottu "yksimielinen päätös" on vasta Lapissa kuulutettu, millä ei ole mitään merkitystä. Suomen omat lähetysmiehet päättävät Suomen herätysliikkeen asioista.

Syntyneen kaaoksen ja seurakunnan jakautumisen takia sakramenttipäätös tullaan arvioni mukaan perumaan toistaiseksi. Myös pinnalle nousseisiin opillisiin harhoihin tullaan suhtautumaan vakavasti, ja niitä tullaan karsimaan tehokkaasti pois, jotta mahdollistetaan sakramenttien omiin käsiin ottaminen ehkä myöhemmin kaukaisemmassa tulevaisuudessa, mikäli evlut kirkko hajoaa.

Parempi vaihtoehto evlut kirkon lopullisesti hajotessa on yhdistyä uuteen herätysliikkeiden ja/tai tunnustuksellisten luterilaisten yhteiseen kirkkoon. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Suosittelenkin kaikille tunnustuskirjoihin tutustumista jo tässä vaiheessa.
nimimerkki Tyhmelin Suomi24 keskusteluforum

Lainaus päättyy



Tämä on ensimmäinen kerta Suomi24 forumilla kun olen kuullut sakramenttiasiassa Hyvän Paimenen äänen. Näinhän tässä nyt pitäisi toima, kuten yllä on kirjoitettu.

Mutta onkohan tämä vain jonkun nimettömänä pysyttelevän saarnaajan toiveajattelua? Sillä eihän nyt näin räikeästi saa Lapin arvovaltaa uhmata, jukulauta!

Dosentti Kari Kuulan kirkollinen vastaus Räisäselle

Kotimaa24 blogissa Kari Kuula kuvaa Heikki Räisäsen tuoretta muistelmakirjaa "Taistelua ja tulkintaa". Monia eri teemoja sisältävässä tekstissä hän myös antaa ajatuksia herättävän vastauksen Räisäsen reunahuomautuksille kirkollisesta raamatuntulkinnasta:

Mikä tuo kirkollinen vastaus sitten on? Lyhyesti sanoisin, että kirkollinen tulkinta hyväksyy nykyään Raamatun monimuotoisuuden ja teologisen keskeneräisyyden. Pyhässä kirjassa on läsnä vasta idullaan se uskon rikkaus, joka puhkeaa kypsempään kukkaan vasta myöhemmässä teologianhistorian vaiheessa.

Emme siis liputa yksin Raamattu linjaa vaan Raamattu + Traditio linjaa. Räisänen kutsuu tätä traditiofundamentalismiksi, mutta minusta se on hieman liioittelua. Traditio voi erehtyäkin.

Historiaan suhtaudumme väljemmin kuin aikaisemmin. Pelastushistoriasta voidaan puhua ilmankin patriarkkojen tai eksoduksen historiallisuutta. Jeesuksen ylösnousemus on eri juttu – se kuuluu kr-uskoon erottamattomasti, joskin sitäkin voidaan tulkita eri tavoilla (eli vastata eri tavoin kysymykseen mitä ylösnousemus tarkoittaa ja mitä siinä tapahtui).

Lisäksi hyväksymme sen, että Raamattua ja sen suurta sanomaa voi legitiimisti tulkita useammalla tavalla. Kunkin kirkkokunnan oppi perustuu Pyhään kirjaan ja kun kysytään, mikä niistä on eniten oikeassa, asiaa ei ratkaista raamatunjakeilla pommittamalla vaan niin sanotun systemaattisen analyysin kautta. Kenen doktriini on ehjin ja johdonmukaisin. Mitään selvää vastaustahan tähän kysymykseen ei kuitenkaan saada, vaan keskustelu jatkuu veljellisessä hengessä vielä kiirastulessakin.
Kotimaa24

Laskin, että tässä jaksossa ovat ne ainoat kaksi kertaa, missä blogi mainitsee ylösnousemuksen. Professori Räisäsen oman uskonkamppailun kaikkein keskeisintä kohtaa ei mainita aiemmin valikoidussa listassa teoksen sisällöstä. Kuula käsittelee aihetta silkkihansikkain ylipäätään mainitessaan ylösnousemuksen.

Suomen Kuvalehden suurta julkisuutta saaneessa haastattelussa uransa alkuaikoina Heikki Räisänen vastasi toimittajan kysymykseen "oliko hauta tyhjä".

Suomen Kuvalehden tuoreessa haastattelussa emeritus professori Heikki Räisänen vastasi toimittajan kysymykseen kuolemanjälkeisestä elämästä.

Nämä SK haastattelut nähdäkseni antavat raamit Räisäsen loisteliaalle kotimaiselle ja kansainväliselle uralle Raamatun tutkijana: Jeesus ei noussut kuolleista eikä kuolleiden ylösnousemusta ole. "Eiköhän se tässä ole"

Missään kohden Heikki Räisänen ei peittele kantaansa, ja hän pystyy varmasti monin argumentein selittämään, miksi hän ei usko Uuden testamentin keskeisimpään viestiin, jonka varassa kristillinen kirkko seisoo tai kaatuu.

Miksi Kuulan kirkollinen vastaus on sitten tässä niin terätön ja ympäripyöreä, vailla mitään todellista sisältöä?

 "Voidaan tulkita eri tavoin" - kun Jeesus joko nousi ruumiillisesti kuolleista, kuten valitut apostolit koko maailmalle henkensä uhalla julistivat, tai ruumiinsa mätäni kalliohaudassa tai Hinnomin laakson kaatopaikalla, kuten kuolleen ihmisen ruumis mätänee.

Eikö Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi tunnustaa uskoa Ylösnousseeseen yhtä reilusti ja avoimesti kuin pappi Heikki Räisänen sen kieltää?

Tulikoe: STI ja professori Heikki Räisänen

Suomen Teologinen Instituutti perustettiin, koska tuleville papeille ja teologeille annettu opetus Raamatusta nähtiin suurena uhkana kristilliselle uhalle. Uuden pappisseminaarin perustamisen sijasta teologisen tiedekunnan opiskelijoille ryhdyttiin tarjoamaan sekä eksegetiikasta että muista aiheista vaihtoehtoista ja täydentävää koulutusta sekä hengellistä tukea. Kirjaston kasvun myötä opiskelijoille tarjotut palvelut laajenivat.

Kriisin keskeinen syy oli professori Heikki Räisänen, jonka sen ajan maailmassa sensaatiomainen haastattelu Suomen Kuvalehden haastattelussa päättyi kysymykseen "oliko hauta tyhjä". Uuden testamentin opetuksen johtava henkilö vastasi tähän yksikantaan "ei".


Tulikoe
Emeritus professori julkaisi kansainvälisen ja suomenkielisen version eräänlaisen yhteenvedon vuosikymmenten tutkimuksistaan, mihin varhaisessa kristillisyydessä uskottiin.

Ainoa vastine laajalle teokselle oli Suomen Teologisen Instituutin eksegeetin, Timo Eskolan, samoihin aikoihin julkaisema tutkimus Heikki Räisäsen raamattunäkemyksestä ja sen perusteista.

Tässä tulikokeessa nähdäkseni kulminoitui STI:n perustamiseen johtanut paini avoimen Raamatun äärellä. Miten teologinen instituutti kokeesta selvisi?

Sen enempää teologinen tiedekunta kuin instituuttikaan ei "edusta jotain kantaa" vaan kyseessä ovat niiden suojissa toimivien tutkijoiden henkilökohtaiset näkemykset. Räisäsen kirja on otettu eksegetiikan opintojen perusvaatimuksiin, Eskolan kirjaa ei.

Räisäsen kirjasta ja hänen uudesta aiheeseen liittyvästä muistelmateoksestaan keskustellaan kirkossa, Eskolan kirjasta ei.

Näyttäisi siltä desibelimittaria katsottaessa, että Eskolan merkittävä tutkimus johtavan suomalaisen UT:n eksegeetin ajattelusta ja sen kehityksestä on ohitettu nolla-lukemin ja teos jää asianharrastajien kirjahyllyihin.

Vaikeampi on löytää mittaria suomalaisten teologien maailmasta, kuka jaksaa olla kiinnostunut Raamatusta ja sen tutkimuksen tuomista haasteista ja mahdollisuuksista arjen työn keskellä? Kuka lukee painavia teoksia aiheesta, ja missä määrin Eskolan kirja on läpäissyt papiston paksun nahan?

Lamaannus?
Suomen Teologisen Insituutin julkaisutoiminta pyhän Raamatun opetuksen ja tuntemuksen, tutkimuksen ja tulkinnan kentällä lepää ilmeisen suurelta osin yhden henkilön - dosentti Timo Eskolan - harteilla.

Kevyempiä kannanottoja ja mielipiteitä toki varmaan Kulmakivessä jne. on ja luennoilla käsiteltyjä teemoja julkaistaan Iustitia sarjassa.

Minusta peruslinja on tärkeä, ei Raamatun apologetiikka vaan parempi eksegetiikka! Mutta riittävätkö rahkeet, saavuttaako tieteellinen työskentely akateemisia opintojaan tekevät tulevat papit ja teologit?

TI saarnasta Helsingin rukoushuoneella

Nimimerkki rudiini kommentoi TI saarnaa suomi24 lestadiolaisuus forumilla näin:

Saimme kuulla TI:n "teologiaa".

Puuttumatta sen enempää suoranaisiin valheisiinsa yksimielisyyksistä tai mitä ja kuka on "päättänyt" jäin jälleen ihmettelemään "uskontunnustustaan"

"Olemme tulleet johdatetuiksi Jumalan suuresta armosta tähän kristillisyyteen [toisten kuolleen uskon joukkojen sijaan], eikä lainkaan ansiosta."

"Pitäkää kiinni tästä kristillisyydestä"

Monin eri sanamuodoin hän kertoi siitä, miten pelastus on mahdollista ainoastaan tässä kristillisyydessä.

"Mielenkiintoinen" oli myös avainten kulkureitti esikoisuuteen: Paavalilta Lydialle, josta se sitten kulkeutui Böhmin veljeksille ja Hus sitten teloitettiin ja sitten pullahti esiin Lutherille ja sata vuotta oli elävää uskoa luterilaisuudessa ja seuraavan kerran, kun Jumala herätti Lestadiuksen.

Väleissä elävä usko ei Immosen mukaan ollut seurakunnallisessa muodossa. Kuitenkin hänen mukaansa Kristuksen oppi sisältää vanhurskauttamisopin, pyhitysopin ja seurakuntaopin. Ja seurakuntaoppi on niin, että on vain yksi seurakunta, jossa on pelastus ja nyt se on esikoislestadiolaisuus.

Jeesuksella ei juuri vaikuttanut olevan tekoa ihmisen uakonelämässä sen kummemmin kuin että joskus sillon pari tuhatta vuotta sitten jonkun homman hoisi...

Ja tällaista saarnaa istuu puolitoista tuntia kuuntelemassa monisatapäinen joukko, joista ilmeisesti suurin osa on kovin tyytyväinen kuulemaansa ja tuli vahvistetuksi oikeassa uskossaan, että tässä joukossa pelastutaan.

En ihan ymmärtänyt, mitä tekemistä puheillaan oli kristinuskon kanssa.
nimimerkki rudiini 31.8.2014 21:27


Nimimerkki tyhmelin antoi suoria lainauksia Immosen saarnasta:

TI ilmoitti mikä on esikoisuuden linja.

"On vain yksi elävä kristillisyys. Siksi se ei voi yhdistyä muihin kuolleeen uskon jumalisuuksiin, kuten vanhoillisiin. Se on vain hengellinen pimeys joka siellä on. Tämä se on ainut oikea kristillisyys. Tässä kristillisyydessä on ne kaikki armonvälineet:" ..sitten luettelee yhden armonvälineen joka on rippi. (unohti muut armonvälineet)

"Tämä on Jumalalta saatu järjestys, tämä hengellinen hallitus. Se on annettu ylhäältä, siksi sanomme Pyhä Henki ja me olemme päättäneet."

"Sakramenttipäätöstä ei voi mikään muuttaa !"

"Ei pienimmässäkään määrin saa vastustaa päätöstä !"

"Kaikki jotka ennen ovat asettuneet hengelistä hallitusta vastaan, niille on huonosti käynyt."