Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä

Joidenkin vanhojen kirkonkellojen reunaan on kaiverrettu sanat

"Jumalan ääni"

Lauantain ehtookellot kutsuvat maaseudulla pyhäpäivän viettoon, arkisten askareiden jättämiseen ja myös valmistautumiseen sunnuntai aamun suureen juhlaan, seurakunnan jumalanpalvelukseen.

Angelus - iltakellot

Kirkkoon kun kellot kutstuvat, suo sinne tiemme johtaa. Tanskalaisen Grundtvikin upea juhlavirsi vuodelta 1837 (nykyisessä virsikirjassa 197).

Turun tuomiokirkon kellot kumajavat Uuden vuoden yönä kertoen radion kautta koko Suomen maalle armon vuoden vaihtumisesta.

Valamon kellot, luostarin kellot, kellopelit kauniine melodioineen.


Ernest Hemingwayn merkittävimpiä teoksia on vuonna 1940 julkaistu "Kenelle kellot soivat?"

"For whom the Bell Tolls" kertoo Espanjan sisällissodan hirvittävistä tapahtumista.

Kirjan nimi tulee kuuluisan englantilaisen runoilijan, John Donnen (1572 - 1631) teoksesta.

Donne oli St. Paul katedraalin tuomiorovasti ja etevä kirjoittaja, joka kuuluu ns. metafyysikkojen arvostettuun runoilijoiden joukkoon.

Vuonna 1623 Donne sairastui vakavasti ja sai myöhemmin tuskallisen mahasyövän, johon hän menehtyi 31.3. 1631.

Sairautensa aikana tämä syvästi Jumalaan uskova mies kirjoitti vuonna 1624 teoksen "Devotions upon emergent occasions" jonka Paavo Rissanen on suomentanut nimellä "Rukouksia sairasvuoteelta" (Kirjaneliö 1988)

Hemingwayn traagisen kirjan nimi on siinä olevasta lauseesta


"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään [...] Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle."

John Donne 1624 Rukouksia sairasvuoteelta

Jumalan ääni

Kirkonkellot


Ne soivat sinulle


Taivaan ääni, kol shamaim, jonka kansa kuuli ei ollut kirkonkellojen ääni.

Jeesuksen aikana ei kirkkoja ollut eikä suuria kelloja osattu vielä valaa.

Kansa arveli, että ukkonen oli jylissyt keskellä kirkasta päivää.

Mutta voimme sanoa, että tuossa hetkessä kellot soivat juutalaiselle kansalle.

Niiden kajahtava sävel oli tämä

"Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä"



Ja kuuden päivän perästä otti Jesus Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen hänen veljensä, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle.

Ja kirkastettiin heidän edessänsä, ja hänen kasvonsa paistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi niinkuin valkeus.

Ja katso, heille näkyivät Moses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.

Niin vastasi Pietari ja sanoi Jesukselle: Herra, meidän on tässä hyvä olla: jos sinä tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa, sinulle yhden, ja Mosekselle yhden, ja Eliaalle yhden.

Vielä hänen puhuissansa, katso, paistava pilvi ympäri varjosi heidät, ja katso, ääni pilvestä sanoi: tämä on minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin: kuulkaat häntä.



Ja kuin opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoillensa, ja peljästyivät sangen kovin.

Ja Jesus tuli, ja rupesi heihin, ja sanoi: nouskaat, ja älkäät peljätkö.

Mutta kuin he silmänsä nostivat, ei he ketään nähneet, vaan Jesuksen yksinänsä.

Ja kuin he menivät vuorelta alas, haastoi Jesus heitä, sanoen: älkäät kellenkään tätä näkyä sanoko, siihenasti kuin Ihmisen Poika kuolleista nousee.

Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: miksi siis kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ennen tuleman?

Niin Jesus vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ennen, ja kohentaa kaikki.

Mutta minä sanon teille: Elias on jo tullut; ja ei he tunteneet häntä, mutta tekivät hänelle mitä he tahtoivat. Niin myös Ihmisen Poika on heiltä kärsivä.

Silloin ymmärsivät opetuslapset hänen Johannes Kastajasta sanoneen heille.

Matteus 17:1-13 Biblia 1776



Mutta Jesus vastasi heitä ja sanoi: aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää kirkastettaman.

Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää.

Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen; mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään.

Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: ja kussa minä olen, siellä pitää myös minun palveliani oleman: ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä kunnioittava.

Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman? Isä, vapahda minun tästä hetkestä: kuitenkin olen minä sentähden tähän hetkeen tullut.

Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa.


Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli häntä.

Jesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne.

Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman päämies pitää heittämän ulos.

Ja kuin minä maasta nostetaan ylös, niin minä vedän kaikki minun tyköni.

(Mutta sen hän sanoi, muistuttain millä kuolemalla hänen piti kuoleman.)

Johannes 12:23-33 Biblia 1776


Näemme kyllä näistä, että tuo "rakas poikani" ääni säikäytti kolme sisäpiirin oppilasta pahan kerran kirkastusvuorella.

Heidän oli pidettävä asia omana tietonaan.

Samoin Johanneksen kuvaama Jeesuksen ja Isän keskustelu, jyrisevä vastaus taivaasta, hämmenis kansaa eikä heille ollut aivan selvä mikä ääni se oli.

Nämä ovat lieventäviä asianhaaroja.

Jeesus rukoili teloittajiensa puolesta "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."


Ei edes piru tiennyt, mitä oli teettänyt. Jos olisi, ei hän olisi kirkkauden Herraa antanut lyödä ristille.



Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa ihmisten viisauden jälkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,

Ettei teidän uskonne olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.

Mutta me puhumme siitä viisaudesta, joka on täydellisten tykönä, ei tämän maailman viisaudesta, eikä tämän maailman päämiesten, jotka hukkuvat.

Vaan me puhumme siitä salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua säätänyt meidän kunniaksemme,

Jota ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut; sillä jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet.

1 Kor 2:4-8 Biblia 1776


Tiedämme mitä tapahtui.

Jumalan rakas poika sai meiltä ihmisiltä erityisen kovan kohtelun.

Hänet hylättiin, häntä ruoskittiin ja piinattiin, pilkattiin ja hakattiin, syljettiin ja kirottiin.
Hänet surmattiin äärimmäisen julmasti naulaamalla nuo siunaavat kädet ja nuo kärsivän, sairaan, syntisen luota toisen luo kiiruhtavat jalat raskailla rautanauloilla ristin puuhun.

Eikä vain silloin.

Olemme taas saaneet kuulla Juhannuksen saarnoja esikoislestadiolaisten juhlilta Helsingistä, Tampereelta ja Lahdesta ja mukana ovat olleet myös vanhimmat Ruotsin Lapista.

Jeesus nimi on ehkä muistettu varmuuden vuoksi mainita, mutta sivuun Hänet on sysätty.

Taivaan Jumala, tämä meidän kristillisyytemme ja Pyhä Henki hoitavat kyllä asiat kuntoon.

kunhan luottamusta riittää Lapin vanhinten neuvoihin, jotka ovat muuttumattomat siitä alkaen kun Ruotsin Bethlehemissä valo syttyi.



Mutta takaisin Jerusalemiin.

Kaifas oli ollut huolissaan, että jos tämä Jeesus-liike ja messiaaninen kuohunta jatkuu, niin roomalaiset vievät juutalaisten hengelliseltä hallitukselta vallan ja kansan.

Parempi on, että yksi mies kuolee, kuin että koko kansa hukkuu, oli kansan vanhimman ja ylipapin viisas neuvo.

ei näitä jeesustelijoita tarvita, häiriköivät vaan ja aiheuttavat levottomuutta, särkevät rauhan Rooman keisarin suojissa.


Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.

Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmettä.

Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.

Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:

Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.

Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,

Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.

Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.


Joh 11:46-53 Biblia 1776


joskus kun pikkukaverit tappelee, joku saattaa sanoa ... ootas, mä kerron mun isälle.

se usein tehoaa toisiin pikkukavereihin. etenkin jos kaverin isällä on mainetta asioihin puuttumisesta.


kun Jeesusta oikein pilkattiin, Hän otti sen rauhallisesti - mutta ei aivan niin rauhallisesti kuin joskus luulemme.

nimittäin Jeesus ei ollut mikään kiltisti määkivä lammas ihmisten keskellä, vaikka onkin Jumalan Karitsa.

Jeesus sanoi "okay, pilkatkaa vaan. en minä omaa kunniaani ole etsimässä. mutta mun Isä kyllä tsekkaa mun kunniaani."

olis ollu viksua kuunnella vähän tarkemmin, mitä tuo puolihulluna ja saatanan riivaamana pidetty Galilean rabbi sanoi.

mutta juutalainen kansa oli jo kiihkon vallassa eikä ymmärtänyt, kenelle kellot soivat.



Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: emmekö me oikein sano, että sinä olet Samarialainen, ja sinulla on perkele?

Jesus vastasi: ei minulla ole perkele, vaan minä kunnioitan minun Isääni, ja te häpäisette minua.

En minä etsi omaa kunniaani, yksi on, joka sitä kysyy ja tuomitsee.


Johannes 8:48-50 Biblia 1776



Mitä lienevät ajatelleet siinä 34 jKr kun kuljettivat Jumalan Pojan Jerusalemin katuja pitkin teloituspaikalle.

Surmasivat Galilean miehen.

Rauhanhäiritsijän, Jumalan pilkkaajan.

"Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä sen kolmessa päivässä rakennan"

Heh heh...


Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: mitä merkkiä sinä meille osoitat, ettäs näitä teet?

Jesus vastasi ja sanoi heille: jaottakaat maahan tämä templi, ja minä tahdon sen kolmantena päivänä rakentaa ylös.

Niin Juudalaiset sanoivat: tätä templiä on rakennettu kuusiviidettäkymmentä ajastaikaa, ja sinä rakennat sen kolmena päivänä?

Mutta hän sanoi ruumiinsa templistä.

Kuin hän siis oli kuolleista noussut, muistivat hänen opetuslapsensa hänen sen heille sanoneeksi, ja uskoivat Raamatun ja puheen, minkä Jesus oli puhunut.


Johannes 2:18-22 Biblia 1776


Siististi asia oli hoidettu, Jeesus pois päiviltä, ja hänen seuraajiaan vainottiin pitkin Jerusalemin katuja ja aina Damaskoa myöten.

Ylipappi Kaifas kuoli ja sai juhlallisen hautauksen Jerusalemin eteläpuolella olevaan kauniiseen paikkaan. Hauta löydettiin 1991 ja ukkeli oli vielä siellä sisällä.

Muutenkin vanhinten neuvosto, Jeesuksen kuolemasta päättäneet viranomaiset ja muut saivat monet nukkua rauhassa kuoleman uneen.

Oli ikäänkuin homma olisi hoidettu eikä Jeesuksen Isä piitannut, mitä Hänen rakkaalle pojalleen oli tehty.

Ikään kuin.

Titus se tyly sotamies

Sillä kun kellojen ääni oli vaimentunut ja vaihtunut roomalaisten pasuunoiden teräviin puhalluksiin ja legioonien saappaiden tasaiseen tarkkaan tahtiin...

niin mieletön raivo iski taivaasta Jerusalemin kaupungin ylle, että sitä on yhä vielä lähes mahdoton käsittää.

Juutalaisen kansan pyhä Temppeli lyötiin pirstaleiksi, kaupungin muurit revittiin, sen asukkaat surmattiin julmasti, revittiin kodeistaan lapset ja aikuiset ja teurastettiin tai myytiin orjiksi.

niin hirvittävä tuho, että sitä on vaikea kuvitella vaikka luemme Josefuksen tarkkaa silminnäkijä kuvausta Tituksen ja Vespasianuksen leiristä käsin.

Isä otti poikansa kohtelun vakavasti.

Kenelle kellot soivat?

voi sinua Jerusalem, kun et etsikkoaikaasi tuntenut

kuinka monasti olisin tahtonut koota sinut kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle, mutta te ette ole tahtoneet.

teillä oli omat uskonnolliset menonne ja perinteenne ja omat meininkinne, joihin Minä en sopinut mukaan.

Näkymä Jerusalemiin Dominus Flevit kappelista Öljymäellä

ja Jeesus itki Jerusalemia.



Laitan tähän Vanhasta virsikirjasta vuodelta 1701 virren 210, jonka taustana on Luukas 19 sekä Josefuksen kertomus Jerusalemin hävityksestä 67 - 70 jKr.

noin yhden sukupolven ajan, 40 vuotta, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.


suuren työn vanhan virsikirjan digitoimiseksi tapio on tehnyt.

tässä on sivujen osoite

http://koti.mbnet.fi/tapiok1/virret2/vk1701.htm



1. Historia on tosin itsestäns' / Koottu kokoon järjestäns' / Jerusalemin lopust', /
Judalaisten myös paatumast', / Ja kaikkein maahan kaatumast', /
Joit' ei heill' ennustett' hopust'. / Profeetait' ei he totelleet, /
Christust' ei paljo hyväilleet, / Joka heit' kyynelein kanssa /
Katumaan neuvoi ja väänsi.


2. Itse siis Herra monta vuott' / Tunnustähtii heill' edes tuott', /
Ain' armojans' tariten heille; / Ett' olisit oikein kääntyneet, /
Ja ei pahuudesans' nääntyneet, / Vaan tulleet totuuden tielle: /
Häntä itse ylistämään, / Christust' julki julistamaan; /
Vaan he näit' vihasit, vainoit, / Sill' kompastuit koviin vaivoin.

3. Koska lähestyi suuri tusk', / Joka nähtiin kuin aamurusk', /
Moninaisten merkkein kautta, / Judalaiset juur' julkisest', /
Cestusta vastaan valtamiest', / Keskenäns' kapinan nostit, /
Jonka he pojes karkotit, / Ja piileill' perään tarkotit, /
Viisituhatt' Cestuksen knihtii / Paetes' silloin hakattiin rikki.


4. Koska Nero tämän tietää sai, / Ett' tehty oli murha tai, /
Ja keisarin laki lastett', / Sanoi hän sotamiehillens', /
Tulkeill' puhui, ja kielelläns': / Nyt olen minä sotaan haastett', /
Vespasianus joutuu jo / Syriasta, sieltä väkee tuo; / Judalaiset sodan alkaa, /
Mutt' heidän pitää saaman palkan.


5. Judalaiset menit Askaloon, / Kehuit: täältä me voiton tuom', /
Ja kalua kaiketi paljon, / Joll' poistamme pois puolestam', /
Viholliset estäm' huoneestam', / Ehk' kuink' he olisit vahvat. /
Mutt' ei sielt' monta palannut, / Eik' hevoisten päälle karannut, /
Viiskymment' tuhatt' siellä / Tapettiin ja lyötiin tiellä.


6. Vespasianus voimastans' / Galileaan kiiruhti kohdastans', /
Sillä siell' oli paljo väkee. / Poltti ja murhas' monta miest', /
Vaimot ja lapset antoi piest'. / Vielä sittekin kuolemans' näki /
Viiskymment' tuhatt' Judalaist', / Ilman yhtäkään muukalaist', /
Ilman myös vaimoit' ja lapsit', / Joit' he jalvoist' kiviin kropseit.



7. Ei nuort' eik' vanhaa armahdett', / Eik' yhtään lasta karvahdett', /
Sill' se oli surkia leikki. / Kuus' tuhatt' nuorta miestä sitt' /
Lähetettiin Akajaan niist', / Yhtä nientä kaivamaan poikki. /
Kolmekymment' tuhatt' myytiin pois, / Jotk' olit orjana suuris' töis'; /
Viis' tuhatt', kuin näki hätäns', / Kadotti heidän oma kätens'.


8. Kuin ryövärit tämän tietää sait, / Ett' Galileas' oli tehty näit', /
Jerusalemiin kokosit heitäns': / Siellä he kauvan murhasit, /
Ja toinen toisens' surmasit, / Välttäin omia päitäns'. /
Veri siell' vuoti lakkaamat', / Ei pääsnyt monta hakkaamat', /
Kaikk' kansa oli suures' vaivas', / Ett' ryövärit ryöväs ja pauhas'.


9. Jumalan templi sovaistiin, / Pappein pääst' hiukset tohvaistiin, /
Verta oli templi täynnäns'. / Kakskymment' tuhatt' herrasmiest', /
Josephus tunnustaa, joka ties', / Ett' tulit pois päivilt' päänäns'. /
Siell' oli hätä hädän pääll', / Monta vaivaa heit' vaivas' siell', /
Vihollinen vihainen edes', / Kapina, nälkä kaupungin kädes'.



10. Sitt' Gadarenit sanoit näin: / Olkaam' miehet', kääntykääm' päin, /
Lyökäämme lujasti vastaan. / Vespasianus, tarkka mies, /
Heit' vastaan kohta neuvon ties', / Ettei päästänyt yhtäkään lasta; /
Kolmekymment' tuhatt' maahan löi, / Kaksi tuhatt' vangiksi pois vei: /
Loput, jotk' ei joutuneet käsiin, / Upotit heitäns' virtoin ja vesiin.


11. Titus se tyly sotamies, / Taiten se tarkan neuvon ties', / Kuink' Jerusalemin sulki, /
Vallit hän vahvist' väkinens', / Kraavit myös kaivatt' ympärins', /
Ett' hätä nähtiin julki. / Näljäll' heit' aivoi ahdistaa, / Ja siihen neuvons' vahvistaa, /
Ett' heidän siinä kiinni nappais', / Ja jokaitsen hengen tappais'.


12. Koska he näin olit skantsatut, / Ja kaikilta haaroilt' vangitut, /
Nälkä sitt' joutui vieraaks': / Ei ollut mitään ensinkään, /
Yhtään leivän palaa semmenkään, / Taikka muuta tehtävää teuraaks': /
Ei ollut varaa vanhemmall', / Lapsell' leipää antaa anovall', /
Sitä kuin olis' tainnut syödä; / Mutt' täytyi lasta anovat' lyödä.


13. Nälkä heit' vaati huiskimaan, / Ja joka nurkkaa nuiskimaan, /
Ei pidetty lukkuu eli telkee. / He söit sitä kuin kauhistaa, /
Ja kaikki karvat pöyhistää, / Kuin oli oma jälki. / Hätä on ollut heill' sangen suur'. /
Tämä on totinen tosi juur', / Ett' moni söi niitä olkii, /
Joita hän jalvoillans' polki.


14. O sitä vaivaa vaikiat', / Ja itkuvirttä haikiat', / Kuin siltä vaimolta kuultiin, /
Joka oman lapsens' kuoliaks' löi, / Ja siitä kohta puolen söi, /
Kuin vanhaks' elävän luultiin; / Mutta sotaväelt' toinen puol', /
Jonka jälkeen hän suurest' huol', / Hänelt' ryövättiin ja vietiin, /
Kohta myös makiast' syötiin.


15. Ananias selkiäst' tunnustaa, / Ett' sata tuhatt' ruumista /
Hän on silmilläns' nähnyt. / Viisitoistakymment' tuhatta, / Jotka Titus aikoi murhata, /
Mutt' ennen nälkään näännyit: / Toist' ei siin' saatu armahtaa, /
Eik' kuollutt' hautaan karvahtaa, / Itsestäns' oli kunkin työtä, /
Yli päivää sekä yötä.


16. Jotka taas kaupungist' karkasit, / Ja Tituksen leiriin pakkosit, /
Vankiuteen heitäns' heittäin, / Tuhat siellä sitt' yhten' yön', /
Sanottiin, he ovat kultans' syön', / Ja tahtovat nyt sen peittää, /
Halaistiin kaikki kahtia / Huovilt', kuin olit vartiana: / Niin etsittiin kultaa ja rahaa /
Niiden vaivaisten ihmisten mahast'.


17. Sata tuhatt' myös pojes vei, / Ja ruttotauti maahan löi, /
Ain' ajall' seitsemän viikon: / Kahdeksankymment' tuhatt' viel' sitt' /
Myös ruttotauti maahan liitt', / Jotk' hyljäsit Jumalan liiton. /
Sitt' kohta kaupunki voitettiin, / Ja sanomakellot soitettiin, /
Kaikk' ylösalaisin syöstiin, / Templi myös maahan lyötiin.


18. Aleksandriaan sitt' lähetettiin, / Kuin karjaa edell' ajettiin, /
Seitsemäntoistakymment' tuhatt', / Kakskymment' tuhatt' kannettiin, /
Jalopeurain luolaan annettiin, / Ja muiden petoin murhat'. /
Yhdest' ainoast' penningist' / Kolmkymment' annettiin Judalaist', /
Ett' Christus oli heill' niin halpa, / Sill' maksettiin tämä kauppa.


19. Nyt on täs' lyhykäisest' kuulla saat', / Kuink' Jerusalem on maahan lyöt', /
Judalaiset julmast' kuolleet. / Miks' ei he sanaa totelleet, /
Opetuksia vastaan otelleet, / Eik' Jumalast' mitään huolleet? /
Niin Jumala vieläkin kostelee, / Jos et sinä häntä tottele; /
Kyll' hän vielä Tituksen löytää, / Joka kostaa sinull' pahoja töitä.


20. Sill' opi hyvä Christitt' täs', / Pyydä Jumalan sanaa olla läss', /
Älä hänt' pidä halpan': / Kosk' näin on hakattu viinapuu, /
Oksilla täytetty suden suu, / Kats' ettei Jumal' anna sinua salpaan, /
Joka olet ennen pakan' oll', / Äsken vedett' Christuksen tiell'; /
Sill' pyydä hänt' seurat' aina, / Niin taivaan meill' jällens' lainaa. Amen.