Saarnaaja kuolinvuoteen äärellä

Herkkä, syvä ja äärettömän vakava on hetki, kun ihmisen elämä päättyy.

Kuolemaan valmistautuminen sallitaan monille kotihoidossa tai sairaalan osastolla.

Emme suotta rukoile Jumalaa "varjele meidät pahasta äkkikuolemasta". Silloin ei ole aikaa valmistautua, vaan elämä päättyy kuten noiden Brasiliasta Ranskaan lentäneiden matkaajien ja koneen henkilökunnan elämä, äkisti ja täysin yllättäen.

Tietyssä mielessä kristityn elämä on valmistautumista kuolemaan. "Kirkko on täällä sitä varten, että täällä kuollaan" on kansan sanonta, joka ei ehkä aivan tavoita pelastuksen ihanuutta - tahtoohan Jeesus Kristus nimenomaan antaa meille elämän osallisuudessa Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Apostoli Paavali sanoo kirkkaasti "elämä on minulle Kristus ja kuolema on minulle voitto".

Fil 1:21 KR 1938



Niinkuin minä ikävöiden odotan ja toivon, etten minä missään häpiään tule, vaan että Kristus nyt, niinkuin ainakin, kaikella vapaudella minun ruumiissani ylistetään, joko elämän eli kuoleman kautta;

Sillä Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto.

Mutta jos lihassa elää, se on minulle tarpeellinen, ja mitä minä valitsen, en minä tiedä.

Sillä molemmilta minä ahdistetaan: minä halajan täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa; sillä se paljoa parempi olis.

Mutta paljoa tarpeellisempi on lihassa olla teidän tähtenne.

Ja minä tiedän totisesti, että minun pitää oleman ja teidän kaikkein kansanne pysymän, teidän menestykseksenne ja uskonne iloksi,

Että teidän kerskaamisenne olis yltäkylläinen Kristuksessa Jesuksessa minusta, minun läsnäolemiseni kautta taas teidän tykönänne.


Fil 1:20-26 Biblia 1776


On kristittyjä vanhuksia, jotka isä Abrahamin tavoin ovat saaneet kyllikseen elämästä ja rauhallisesti jo odottavat, että pääsevät kotiin.

On apostoli Paavalin tapaisia ihmisiä, jotka ovat niin väkevästi saaneet kokea tuonpuoleisen paratiisin ihanuuden, kokea Kristuksen rakkauden valtavuuden, että koti-ikävä vaivaa jo tässä maan alhossa vaeltaessa ja toivoisi jo pääsevänsä Herran luo.


Ja tämä on Abrahamin elinaika, kuin hän eli: sata ja viisikahdeksattakymmentä ajastaikaa.

Ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisessa ijässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saanut: ja koottiin kansansa tykö.

1 Ms 25:7-8 Biblia 1776



Sillä molemmilta minä ahdistetaan: minä halajan täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa; sillä se paljoa parempi olis.

Mutta paljoa tarpeellisempi on lihassa olla teidän tähtenne.

Fil 1:23-24 Biblia 1776


Sielunhoitaja on suuri Jumalan lahja kuolinvuoteen äärellä ja eräs Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hienovaraisimpia ja arvokkaimpia tehtäviä lienee sairaalasielunhoitajan tehtävä.

Etenkin Terhi osastoilla, kun toivoa paranemisesta kuolemantaudista ei enään ole, sielunhoitajien hiljainen ja kirkas olemus korostuu, niin että monet maailman ihmisetkin sen huomaavat.

Työ lienee myös niitä raskaimpia.

Sairaalasielunhoitajat saavat laajan koulutuksen ja jatkuvasti heitä tuetaan työssään erilaisissa seminaareissa ja keskusteluissa, missä he saavat kohdata toisiaan ja myös jakaa ilojaan ja murheitaan vahvistuen työtovereiden seurassa ja Jumalan Sanasta.


Kuolinvuoteen äärellä huipentuu myös esikoislestadiolaisen opetuksen ja perinteen koko painopiste, joka on ripissä ja synninpäästössä.

Essujen seurojen kohokohta on tuo vaeltaminen pönttöön. Saarnan osuvuudesta ja vaikutuksesta kertovat jonojen pituudet. Ilmapiiri on vakava, on sekä surua synnin taakoista ja lankeamuksista ja on iloa vapautuksen sanasta.

Vuosien mittaan maallikkolikkeessä tämä saarnaajien palvelu on korostunut.

Se on laillisesti mahdollinen kun kansankirkko pitää huolen virallisista sakramenteista, kasteesta ja ehtoollisesta.

koska tämä on maallikkosaarnaajien varsinainen hengellinen toimiala ja esikoislestadiolaisen julistuksen tähtäyspiste, sen merkitys on luonnollisesti kasvanut ja käytännössä ohittanut Jeesuksen asettamien sakramenttien merkityksen, jota kirkko hoitaa kuolleen uskon pappeineen.


Kehitys on johtanut Lapin luottamuksen voimakkaaseen keskittymiseen, jota olen kuvannut saarnaaja Tauno Immosen selkeää kirjoitusta hyödyntäen.

On alkanut muotoutua ajatus, että vain esikoisten parissa on oikea Pyhän Hengen asuvaisten saarnaajien joukko, jotka kantavat tätä Ruotsin Betlehemin valoa luopuneen ja etsikkoaikansa menettäneen maailman keskellä.

Tästä ei ole kaukana ajatus, että vain "seurakunnan" (esikoislestadiolaisuus ei oikeasti ole kirrko vaan herätysliike seurakunnan sisällä) antama synninpäästö on pätevä ja vain se antaa rauhan.

Tämä kiteytyy juuri ihmisen kuolinvuoteen äärellä.



Urbaanin legendan tavoin essujen parissa kiertää kertomuksia siitä ja siitä sukulaisesta tai pikkuserkun tutusta tai nimeltä mainitusta henkilöstä, joka kuoleman lähestyessä joutui synninhätään.

Tämä henkilö X on levoton eikä saa rauhaa vaikka sairaalan kuolleen uskon sielunhoitaja tai pappikin on käynyt puhuttamassa.

On nähty, miten vuoteen luona häälyvät mustat hahmot ovat vieneet tällaisen henkilö X suorastaan epätoivoon.

Mutta sitten on paikalle tullut esikoislestadiolainen saarnaaja, joka kantaa tämän herätysliikkeen antamaa arvovaltaa ja toimivaltuuksia - tosin jostain syystä ilman kätten päällepanemista saarnaajaksi valitsemisen yhteydessä.

Nyt henkilö X saa kuulla oikean aidon elävän uskon synninpäästön henkilöltä, jossa on Pyhä Henki asuvaisena, ja hän silminnähden rauhottuu. Mustat hahmot etääntyvät ja Jumalan armo täyttää sydämen ja vakuutus taivasosasta tuo ilon.


Tällä tavoin esikoisten kansan parissa korostetaan sielunhoidon arvovaltaa ja tehoa aina pelottavan kuolinhetkenkin kohdatessa.

Varoitellaan, että kuolleen uskon pappien apu ei riitä ja että nuo mustat olennot voivat tulla siellä viellä häiritsemään, taivasosa voi olla vielä epävarma ennenkuin asuvaisen Pyhän Hengen arvovallalla synnit julistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tätä maallikkosaarnaajan toimivaltaa korostetaan ohi pappien ripin siten, että on kertomuksia tutusta tai tutun tutusta papista Y joka sai kuolinvuoteellaan viimein rauhan kun essujen saarnaaja hänelle synnit anteeksi todisti.

Vaikka synninpäästö julistetaan Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä, silmät ovat kääntyneet Jeesuksesta tähän synninpäästön julistajaan ja hänen pätevyyteensä sanoa nuo sanat.

Onko hänellä Herran antamat valtuudet, onko hänellä taivasten avaimet?

Kun yhä enemmän korostetaan, että vain meillä, Ruotsin Lapin uskollisilla, on asuvainen Pyhä Henki niin siitä seuraa että tämä kaikkein tärkein valta, avainten valta, on myöskin vain niillä, joilla on Pyhä Henki.

Armon sanoja voi julistella kuolleen uskon kantaja, mutta ne eivät tehoa.

Vain Pyhän Hengen antamalla arvovallalla julistettaessa synninpäästö toimii.

Tämä nähdään kaikkein kovimmassa testissä, kuolinvuoteen äärellä, jossa ihmisen levoton ja mustia hahmoja näkevä olemus on todiste siitä, että synnit eivät ole anteeksi. Vielä on joku pieni koreuden synti, joka kadottaa, ellei siitä tehdä parannusta.



Kuvaamani tilanne johtaa useampiin vakaviin seuraamuksiin

a. Koulutuksen puuttuessa ja vain tähän rippiin keskityttäessä, esikoissaarnaajan läsnäolo kuolinvuoteella voi muuttaa kauniin ja herkän tilanteen surkeaksi ja vihaiseksi katumuksen vaatimukseksi ja kärsivän kuolevan kiduttamiseksi.

Tässä varmasti vaikuttaa essusaarnaajan oma henkilökohtainen sielun rakenne.

On hienotunteisia ja ystävällisiä saarnaajia, jotka jaksavat kuunnella sairaan kertomuksia arjen elämästä, ilon ja surun hetkistä, jotka kunnioittavat hänen persoonaansa ja ovat valmiit auttamaan myös ripin avulla, kun potilas näin toivoo.

Mutta on myös fanaattisia uskon talibaneja, joilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta mummon seurana olla, hänen vierellään istua vaikka kädestä pitäen, hiuksia silittäen ja rakkautta osoittaen ja kaikesta puhua.

Miksi mummolla on radio? iltahartauksia varten muka? sieltä kuuluu maailmallista musiikkia, joka on sopimatonta, roskiin vain.

mites on sielun laita? unohda lastenlastesi koulut ja avioliitot, kerro miten on sielusi laita, vain se on tärkeä. onko Jumalan rauha sydämessä hän? vai luuletko vain.


b. Raamatullisen terveen Jumala kuvan puuttuessa Jeesus Kristus sysätään tilanteesta sivuun.

Afrikassa bysantin aikaan vaikuttaneen donatiolaisen harhaopin tavoin ripin pätevyys sidotaan sen julistajan pätevyyteen.

sen sijaan, että uskovan potilaan kanssa keskusteltaisiin hiljaa Jeesuksen Kristuksen ihanuudesta, Hänen kalliista kuolemastaan ristillä, Jumalan armon ihmeellisyydestä, Jumalan suuresta rakkaudesta myös elämän vaikeuksien keskellä ja synnit pois pesevästä Karitsan verestä, jonkinlainen hyvin kapea ja rautaveitsen tai hohtimien tapainen ote keskittyy niihin koreuden synteihin joita omallatunnolla ehkä vielä on tunnustamatta.

Sen sijaan että kerrotaan ristin ihanuudesta, Jumalan rakkaudesta ja armosta Jeesuksessa Kristuksessa, tutkitaan tuomarin tavoin sieluntilaa ristin pyhyyden vaatimuksen edessä.

c. heikon kristinopin tuntemuksen ja harhaoppisen seurakuntakäsityksen myötä sysätään elävä Herra Jeesus sivuun ja oma persoona, valtuudet julistaa synnit anteeksi, oma tekniikka kaivaa esiin ne vielä kadottavat synnit joista vielä on mahdollisuus tehdä parannus, saarnaajan oma persoona ja rooli ja essujen muuttumattomana isiltä peritty oikea oppi ovat läsnä.

Sivuun joutuu Hän, joka on verensä vuodattanut tuon ihmisen puolesta täydellisenä uhrikaritsan uhrina Isälle.

Sivuun joutuu Hän, joka rakastaa tuota kuolevaa niin palavasti, ettei sitä kukaan ihminen voi käsittää.

Sivuun joutuu Hän, jonka eteen kaikki kansat kerran kootaan viimeiselle tuomiolle.

Sivuun joutuu Hän, joka on kerran tuon kuolleen ihmisen arkkua koputtava ja sanova "Liisa, on aika herätä" ja Liisa näkee ensimmäisenä Vapahtajan ihanat kasvot.

Tämän sanoinkuvaamattoman ihanan Jeesuksen sijasta keskipisteeseen nousee kuolevainen, erehtyvä, ehkä narsistinen, helmasyntien vaivaama ulkokultainen vääräoppinen ihminen, joka luulee jotain olevansa vaikka ei mitään ole.


Pikkusen olen kärjistänyt, että asia tulisi selväksi.

Moittimaani essujen saarnaajaa ei ehken ole olemassa, vaan kaikki ovat ihania sielunhoitajia, joiden käynti kuolinvuoteella on suuri siunaus sairaan ruumiille (onko sairaanhoitajat muistaneet kääntää ettei tule makuuhaavoja) sielulle (kyllä se teidän Matin poika on sitten lahjakas) ja hengelle (katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin).

Ja vaikka olisi hiukan käheä saarnaajan ääni vielä flunssan jäljiltä ja nuottikorva hiukan toispuoleinen, niin siinä sitten kuitenkin veistataan sielunhoitajan ja potilaan katse kääntyneenä Kristukseen

Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


Lapin lähetyksen aikana 2009 kuultiin iltasaarnassa Lahdessa koskettava kertomus.

Nuori tyttö oli käynyt ripittäytymässä ja saamassa saarnaajalta vakuutuksen syntien anteeksisaamisesta.

Hän oli sitten autolla ajanut kuolonkolarin.

Kuinka isää ja äitiä lohduttikaan tieto, että sielun asiat oli hoidettu kuntoon.

tulkaa siis tekin nyt tänne eteen, kuka tietää kuka huomenna on hengissä.


toisin sanoen saarnaaja tahtoi kuolemalla pelottelemalla ajaa sieluja rippiin.

hän ei luottanut Pyhän Hengen työhön, jossa ihmiset ovat erilaisissa sieluntiloissa. Jotain painaa syyllisyys synnistä, toistaa ahdistaa jokin muu elämän asia ja huoli, kolmas on sisäiseen oloonsa kaikinpuolin tyytyväinen.

syntyy ajatus "varmuuden vuoksi" menen kuulemaan synninpäästön.

kuinka tämä vääntääkään vinoon koko lain ja evankeliumin huikean raamatullisen sanoman.

murheellista.