Että emme enää eläisi itsellemme

"Tämän minä tein edestäsi. Mitä sinä olet tehnyt minulle?"
Domenico Fetti (1589-1623)

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös.
2 Kor 5:14-15 Biblia 1776



Paavalin toisessa kirjeessä Korintton kristityille on ajatus, joka helposti menee ohitsemme, ellemme hetkeksi pysähdy ajattelemaan hänen kirjoittamiaan sanoja.

Kirjoitin toisella palstalla Markuksen evankeliumin pohjalta kuinka Jeesus Nasarateilainen kutsuu kuninkaallisesti ihmisiä luokseen.

Ei kieriskelemään armon auringossa omalla privaatilla uimarannalla, vaan työhön Hänen ihmeellisessä valtakunnassaan.



Kun meiltä kysytään, mitä Kristus sinulle merkitsee, vastaamme melkeinpä kirkkokunnasta ja herätysliikkeestä riippumatta

"Hän on sovittanut minun syntini Jumalan kanssa ja pelastanut minut iankaikkiseen elämään."

Tähän sanomme aamen ja kiitos Herralle.

Mutta apostoli Paavalin sanat ovat juuri tätä taustaa vasten niin erikoiset.

Kyllä Paavali toki tietää, mitä sovitus merkitsee. Hän juuri on se Herran valittu ase, jonka kautta meille pakanoille on kerrottu, miksi Jeesus on kuollut ristillä ja mitä ylösnousemus on ja mikä on se uusi liitto Hänen veressään.

Emme voi syyttää häntä lakihenkikseksi tai sanoa, että apostolilta on hukassa Raamatun varsinainen sanoma.



Apostoli vastaa tässä kuitenkin yllättävällä tavalla niille, jotka kysyvät "mitä Jeesuksen kuolema sinulle merkitsee".

"hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös."

Jeesus on lunastanut täältä ihmiskunnasta itselleen kansan.

Jeesus tahtoo, että Hänen lunastamansa, Hänen kuolemaansa kastetut, Hänen kanssaan kuolleista herätetyt eivät enää eläisi itselleen vaan Hänelle.



Totta kai Jeesus tahtoo hoitaa meitä kuntoon kaikin tavoin, hengellisesti, henkisesti ja ruumiinkin puolelta.

Että saisimme yltäkylläisen ja rikkaan elämän.

Nikaian uskontunnustus ilmaisee tämän kauniisti "meidän ja meidän pelastuksemme tähden".

Mutta saamme sekä evankeliumeista että apostoli Paavalin kirjeistä sen käsityksen, että tämä ei ole Jeesuksen ensisijainen huoli.

Että me pelastumme ja tulemme kaikin tavoin kuntoon.

Näyttää siltä, että Jeesuksen Kristuksen ensisijainen huoli on, että eläisimme Hänelle, emme enää itsellemme.


Tässä on syvempi salaisuus kuin heti tulemme ajatelleeksi.

Mehän nopeasti tahdomme mennä lain alle ja uskovina alkaa sitten tehdä kaikenmoista itse keksittyä, että emme eläisi itsellemme vaan Hänelle.

Tästä ei ole kysymys, vaan suuresta salaisuudesta. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä hyvin henkilökohtaisesti näin:

"Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni."

Gal 2:20 Biblia 1776



Jeesus itse antoi meille esimerkin.

Näemme kaikesta, että Hän ei todellakaan tullut tänne meidän luoksemme itseään varten.

Hän antoi kaikkensa, elämänsä ja henkensäkin, Isän Jumalan tahdolle.

Nyt Kristus elää omissaan samalla tavalla epäitsekkäästi.

Että emme eläisi itsellemme, vaan Hänelle.

ei omassa voimassa ja tekemisessä vaan Kristuksen päällemme pukeneina, ei omassa uskossa vaan Jumalan Pojan uskossa, siinä uskossa, jonka Hän meissä synnyttää, vahvistaa, pitää voimassa ja kantaa perille asti.

Että kantaisimme hyvää hedelmää, tekisimme niitä uskon jaloja tekoja, joita Heprealaiskirjeen kirjoittaja luettelee Raamatusta pitkät pätkät.



Pyhä Raamattu ei ole moraalin oppikirja eikä se vetoa meidän järkeemme sanoen "katsokaa nyt, miten Jumalan tahto on pyhä ja hyvä ja kuinka sitä noudattaen vältymme pahasta".

Pyhä Raamattu ei ole lakikirja eikä se vetoa meidän omaantuntoomme ja oikeudentajuumme "katoskaa nyt, kuinka paljon maailmassa on kärsimystä ja tuskaa, menkää ja auttakaa, kuten minä olen tehnyt"

Pyhästä Raamatusta kuulemme Isän äänen, joka on rakkaus.

"Kristuksen rakkaus vaatii meitä"



Kreivi Ludwig von Zinzendorf saapui 20. toukokuuta 1719 Dusseldorfissa taidemuseoon.

(Jees, rakas essuni. Herra puhutteli häntä taidemuseossa)

Se oli jo viides, johon vain 19 vuotias arvon nuori herra oli matkallaan menossa. Varmaan lakeija kumarsi syvään ovea avatessaan.

Seuranaan Nikolailla oli tällä Euroopan kierroksella opettaja, herra Riederer, sekä velipuolensa Frederick. Yhdessä he ihailivat upeita taideteoksia, samanlaisia maalauksia ja veistoksia kuin muissakin tuon ajan Euroopan taidegallerioissa.


Mutta sitten nuori kreivi pysähtyi erään maalauksen eteen.

Taulun nimi oli Ecce homo, Pilatuksen sanat, kun hän toi ruoskitun Jeesuksen verenhimoisen kansanjoukon eteen Jerusalemisa.

Katso ihmistä.

millaiseen tilaan ihminen voi joutua.

Pontius Pilatus (maaherrana 26-36) todennäköisesti odotti kansalta sääliä viatonsta miestä kohtaan, vaan porukan murina kasvoi julmaksi huudoksi vihatuille roomalaisille "ristiinnaulitse".

Dusseldorfissa olleen Ecce homo maalauksen on tehnyt italialainen barokkiajan taiteilija Domenico Fetti (1589-1623). (maalaus on blogin alussa)

Taulun alalaitaan taiteilija on kirjoittanut sanat

"Tämän minä olen tehnyt sinun puolestasi.
Mitä sinä olet tehnyt minulle?"



nuori von Zinzendorf seisoi pitkään tämän taulun äärellä.

sen kysymys tunki syvälle hänen mieleensä, eikä päästänyt irti.

Herra Jeesus puhutteli valitsemaansa ihmistä, kutsui seuraansa kristillisyydestään tunnetun ja arvostetun nuoren kreivin.

Nyt ei ollut kyse siitä, että kreivi saisi syntinsä anteeksi, parannuksen armon ja ripin, jonka seurakunnan vanhimmat ovat taanneet päteväksi ja Pyhän Hengen valtuuttamaksi.

Nyt oli kysymys uskossa olevasta kristitystä miehestä, siitä, että "emme enää eläisi itsellemme"

Kristuksen rakkaus vaatimalla vaati Zinzendorfia, eikä hän päässyt asiasta irti ennenkuin huokaisi Jeesukselle

"minä annan kaikkeni, omaisuuteni, aikani, elämäni, sinun käyttöösi. Mitä tahdot, että teen?"

Hän teki yhtä ja toista sitten Herran ohjeiden mukaan.
voit lukea niistä esimerkiksi http://www.zinzendorf.com/


Minne vain katselemme elävän herätyksen vaiheita ja ihmisiä, kohtaamme saman näyn.

Herra Jeesus kutsuu luokseen, että emme enää eläisi itsellemme.

Hieno esimerkki on Vanhan testamentin professori August Hermann Francke (1663-1727).

Hän oli erityisen rakastunut heprean kieleen ja tutki ja opetti sitä ahkerasti. Kreikka ja latina saivat jäädä sivummalle.

Francke oli henkilökohtainen kristitty, lähellä Jakob Speneriä, joka vaikutti niin vahvasti myös von Zinzendrofin elämään.

Henkilökohtaisen hurskautensa, pietisminsä, tähden Francke joutui vaikeuksiin viranomaisten kanssa, mutta löysi turvapaikan vaaliruhtinas Frederik III Brandenburgilaisen luona ja sai omistautua Raamatun tutkimukseen ja opetukseen silloin uudessa Hallen yliopistossa.



Etevä Raamatun tutkija, hermeneutiikan pohtija, heprean taitaja, jota syntyperäinen juutalainen Ezra Edzardi oli opettanut.

Henkilökohtaisesti syvästi hurskas ja Jeesuksen seurassa viihtyvä, August Hermann Francke ei jäänyt hedelmättömäksi Kristuksen viinapuussa.

Hän kuuli suomalaisista upseereista, jotka Pultavan taistelun häviämisen jälkeen 1709 olivat joutuneet sotavangeiksi kauas Siperiaan.

Hän ei vain kuullut heistä, vaan otti sydämelleen nämä onnettomat vangit ja alkoi kirjoittaa heidän kanssaan kirjeitä.

Francken kirjeenvaihto on taustana näiden upseerien hengelliselle heräämiselle, ja Suomeen palattuaan he olivat suurena siunauksena kansallemme ns. kartanopietismin aatelisina vaikutushenkilöinä.



Jeesus ei ollut kiinnostunut vain aatelisista sotavangeista, vaan tahtoi käyttää arvon professoria hieman toisenlaisten ihmisten parissa.

Hallen kaduilla juoksenteli katulapsia, orpoja, varkaita, rikoksiin lankeavia onnettomia.

(Olet varmaan kuullut Pietarin katulapsista? Oletko sinä saanut heidät sydämellesi Herralta Jeesukselta?)

"Näin ei voi jatkua" korkea-arvoinen kansainvälisesti tunnettu professorimme sanoi, ja avasi vuonna 1695 pienen kodin näille lapsille.

Yksi huone ei riittänyt näille isättömille ja äidittömille, ja jo seuraavana vuonna 1696 ostettiin heitä varten kokonainen talo.

Ei sekään riittänyt ja niin professori Francke osti vuonna 1697 toisen talon Hallen orpolapsille...



Ja näin Jeesus Kristus sai vuonna 1698 joka aamu kuulla ylistysvirren sadan orpolapsen suusta, jotka "Hallen laitoksilla" kuten niitä ryhdyttiin kutsumaan, saivat täyshoidon.

Heidän lisäkseen kokonaista 500 orpolasta kävi päivittäin koulussa ja siellä - kuinkas muuten - heille opetettiin muun ohessa heprean kieltä!

Francke tahtoi, että nämä lapset oppivat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Sanan, ja sen eteen tehtiin työtä rankasti.

Osaamme kuvitella mielessämme, millaista vilinää talossa oli ja kuinka Pyhä Henki sai kirkastaa Jumalan Sanan ja hengellisten laulujen kautta Jeesusta Kristusta näille lapsille.

Ihmeellinen on meidän Herramme!

ja voimme vakaasti sanoa, että August Hermann Francke ei elänyt itselleen, vaan Hänelle, joka oli rakastanut häntä ja kuollut hänen edestään ristin puulla.


Historian huminaako?

yxi saksalainen hengenmies 1700-luvulta?

ehei!

Meidän Herramme on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Francken laitokset ovat yhä pystyssä, monien vaiheiden jälkeen ne saivat itsenäisyytensä 1991 ja toimivat kansainvälisissä asioissa saman Kristuksen johtaessa näitä ihmisiä, joka kutsui ja valmisti Francken palveluunsa.


Francken laitosten kotisivu Hallessa



Francken vaikutus ulottui Suomen kansan sydämiin ensinnäkin kartanopietismin kautta, Siperiasta palaavien upseerien löydettyä henkilökohtaisen uskon Jeesukseen tämän saksalaisen Raamatun professorin kirjeenvaihdon avulla.

Toisaalta hänen kauttaan Herra Jeesus on siunannut Suomen kansaa vaikuttamalla Abraham Achrenius () nimiseen pappiin, Nousiaisten kirkkoherraan, josta tuli Länsi-Suomen herätyksen sielunhoitaja ja johtaja (1706-1769).



Suomalainen wikipedia kertoo:

Abraham Achrenius (1. helmikuuta 1706 Somerniemi – 28. syyskuuta 1769 Nousiainen) oli suomalainen herännäispappi ja virsirunoilija.

Hän oli rukoilevaisuuden hengellinen isä.

Opiskeluaikana hän kuuli varoituksia sen ajan herätysliikkeestä pietismistä.

Ollessaan kotiopettajana Ahvenaisten kartanossa hän tutustui pietismiin kartanon isännän Gustaf Creutzin kautta ja joutui kovaan synninhätään. Achreniuksesta tuli itsestään pietisti.

Tultuaan papiksi 1730 Achrenius toimi ensin pitäjänapulaisena Pietarsaaressa, vuodesta 1733 Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja vuodesta 1736 kappalaisena Ähtävällä, missä tutustui kirkosta eroon pyrkivään yltiöpietismiin eli separatismiin.

Saarnatessaan kirkossa helluntaina 1740, hän oli joutunut hurmoksiin ja selittänyt olevansa "ajan merkki tuhatvuotisen valtakunna ja lopullisen tuomion tulosta".



Tästä syystä hän luopui papinvirastaan lahkolaisherännäisyyden vaikutuksesta. Tämän johdosta hän joutui Turun tuomiokapitulin kuultavaksi.

Kuulusteluissa hän perui kaikkein jyrkimmät puheensa, mutta esiintyi siltikin uskonnollisen suvaitsevuuden puolestapuhujana.

Achrenius muutti Ruotsiin separatistiliikkeen yhteisöön mutta pettyi liikkeeseen.

Myöhemmin Achrenius haki takaisin papinvirkaan ja toimi mm. Turun linnan saarnaajana.

Hän oli kuollessaan Nousiaisten kirkkoherra. Sen ajan konventikkeliplakaatti kielsi saarnaamisen kirkon ulkopuolella mutta ei kieltänyt veisaamista, siksi Achrenius kirjoitti pitkiä virsiä.

Achreniuksen virret, erityisesti Zionin Juhla-Wirret (1769), ja hartauskirjat ovat herätysliikkeissä käytössä edelleen.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virret 103, 153, 265 ja 390 ovat hänen kirjoittamiaan.

Abraham Achrenius oli Achreniuksen pappis- ja runoilijasukua. Hänen poikansa Antti Achrenius ja veljenpoikansa Simo ja Henrik Achrenius kirjoittivat myös runoja.



Isä Abraham oli helluntaina 1740 saarnaamassa kirkossa.

Pyhä Henki tuli hänen päälleen.

Isä Abraham alkoi hyppiä saarnatuolissa huutaen yhä uudelleen "Herra, säikäytä heräämättömien sydämet", "Herra, säikäytä heräämättömien sydämet", "Herra, säikäytä heräämättömien sydämet".

Hetken kirkkokansa tuota seurasi, vaan sitten alkoi käydä ilmeiseksi, että pastorilla ei ole kaikki nyt kohdallaan.

Kirkkoväki alkoi nousta ja siirtyä kohti ulko-ovea ja turvaan huutavalta tolaltaan poissa olevalta papiltaan.

Mutta pastori juoksi alas saarnatuolista ja kuin tuulispäänä kirkkokansan ohi, ovesta ulos ja kauas mäelle.

Siellä hän lysähti maahan itkemään "Herra miksi"

Jeesus sanoi "sinut on pantu aikojen merkiksi"



hmm... ei tarvinne toistaa, että Herra Jeesus ei kutsunut isä Aabrahamia kellistelemään pelastuksen ja Hengen täyteyden ihanuudessa.

hommiin kaveri kutsuttiin, Jumalan elovainioille.

Achrenius ei elänyt itselleen vaan hänelle, joka oli antanut itsensä uhriksi Jumalalle hänen syntiensä sovittamiseksi.



otin esille nämä muutamat esimerkit sen tähden, että katsoisimme Vapahtajaa enempi ja itseämme vähempi.

Meillä ei ole mikään pikkunen tasku-jeesus.

Kun Herra sanoo "tahdotko antaa elämäsi minun käyttööni"

Imatran voimalaitoksen kaikki teho ei saa sellaista muutosta aikaan elämässäsi, kuin Herra Jeesus saa, kunhan pistät pikku kätesi Hänen kouraansa.

me katselemme kun te kaksi tallustatte polkua johonkin suuntaan, joka on täynnä yllätyksiä, ihania yllätyksiä, ja näemme sen kirkkaan kajon taivaan rannassa teidän kahden häipyessä metsän uumeniin.

terve menoa!

Hänen seurassaan ei tule aika pitkäksi, eikä Taivasten valtakunnan työttömyystoimistossa ole asiakkaita. Ovat pistäneet luukun kiinni tarpeettomana.



Ei Wargas tule mwtoin quin wargastaman/ ia tappaman/ ia cadhottaman. Mine tulin senpäle/ ette heille pite Eleme oleman/ ia yldekylle oleman.
Joh 10:10 KR 1548


tämä elämä on Jeesuksen elämää meissä.

silloin se on yltäkylläistä.

ettemme enää eläisi itsellemme, vaan Hänelle.