Laestadius ja Golgata

Puinen kirkko Pajalassa, Ruotsissa

mieltäni jäi todella askarruttamaan Jorma Ojalan kirjassa oleva toteamus.

Herrnhutilaisessa herätyksessä Kristuksen haavat, vuodatettu veri ja kuolema ovat turvapaikka, Nils Wiklundille "vapaakaupunki" johon syyttäjä ei tule.

Kristuksen haavat ovat ihmisen pelastus "katso, tämän minä olen tehnyt sinun edestäsi".

Laestadiukselle Kristuksen haavat ovat Ojalan mukaan syytöstä "katso, mitä olet minulle aiheuttanut" ja kutsu syvempään parannukseen.

Asia on hyvin syvällinen ja tärkeä - menin niin pitkälle, että kutsuin Larsia oman vanhurskauden opettajaksi.

Paras siis kysyä äijältä itseltään.

Laestadius tuli henkilökohtaiseen herätykseen 1844 - tämä Pitkänperjantain saarna on pääsiäisviikolta 1848.

Kun luen sitä kysyen, mitä Kristuksen haavat Laestadiukselle merkitsevät, olen taipuvainen ajattelemaan, että Jorma Ojala on oikeassa.


PITKÄPERJANTAINA 1848

Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä. Mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Vaan hän oli haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me paratut.

Es.53:4



Seitsemän sataa ajastaikaa ennen näki profeetta Esajas hengessä ihmisten synnit makaavan Vapahtajan omantunnon päällä, ja osottaa tässä paikassa selkiästi, että meidän tähtemme eli meidän synteimme tähden on hän tämän vaivan kärsinyt, vaikka me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna ja vaivattuna.

Emme tahtoneet ensinnä uskoa, että me olimme meidän Vanhempamme murhaajat, vaan me luulimme, että Jumala oli tämän suuren vaivan pannut Vapahtajan päälle.

Ja siinä uskossa ovat vielä kaikki siviät ihmiset ja kuolleen uskon tunnustajat, että Jumala pani tämän rangaistuksen Vapahtajan päälle, mutta ei ihmiset. He tulisit ylön pahaksi ja jumalattomaksi, jos he rupeisit tuntemaan, että he ovat vanhempansa murhaajat.

Heiltä nyljettäisiin kaikki siveys ja kuollut usko, jos he rupeisit tunnustamaan, että he ovat tappaneet synnyttäjänsä, murhanneet vanhempansa ja imeneet hänen vertansa.


... Heti saarnan alussa näkyy tämä ajatus.

Ihana Jesajan 53 luvun teksti Herran kärsivästä palvelijasta.

Laestadius kuulee siinä syytöksen.

Kuolleen uskon kantajat luulevat, että Jumala rankaisi Jeesusta, eikä heille ole mitenkään mahdollista ajatella, että he ovat itse syylliset Vapahtajan kärsimyksiin.

He eivät voisi ajatella että murhaisivat oman äitinsä tai isänsä.

Ja kuitenkin me olemme syylliset Vapahtajan kärsimyksiin ja kuolemaan. ....


Me luulemme nimittäin, että Jumala oli pannut tämän rangaistuksen Vapahtajan päälle, että me pääsisimme vapaaksi siitä synnistä, ettemme ole tappaneet meidän Isäämme.

Mutta profeetta Esajas osottaa nyt tässä paikassa, että se on yksi väärä usko, jos me rupeamme niin ajattelemaan, että Jumala Isä oli meille suuttunut ja aikoi tuomita meitä helvettiin meidän ansiomme jälkeen, mutta ei raaskinut sen tähden kaikkia ihmisiä hävittää, vaan löi sitä vastaan vihansa poikansa päälle, että hänen vihansa leppyis.


Mutta tämä usko tulee siitä, että luonnosta siviät ei tahdo ottaa sen hirmuisen synnin päällensä, että he ovat surmanneet synnyttäjänsä.

Jos he sen synnin ottaisit päällensä, niin menis kaikki heidän siveytensä hukkaan.

Kuolleen uskon tunnustajat ovat mielestänsä niin rakkaat Vapahtajalle, että he uhkaavat niin kuin Pietari mennä kuolemaan Vapahtajan kanssa.

He pettävät itsensä tällä kuolleella uskolla, sillä ei he kuitenkaan tahdo mistantaa yhden äyrinkään omaisuudestansa kristillisyyden levittämiseksi.



... Laestadius hyökkää mielestään vääränlaista Kristuksen kuoleman ymmärtämistä vastaan kuvaten kuolleen uskon kantajia Golgatan juurella...


Kuolleen uskon tunnustajat ovat mielestänsä niin rakkaat Vapahtajalle, erinomattain, koska paloviina lämmittää heidän sydämitänsä, että he ottaisit Jesusta ympäri kaulan, jos hän tulis näkyville.


Mutta ei he sen tähden tahdo antaa yhden tolpan vaivaisille Jesuksen tähden. Viinaporvarit ovat niin rakkaudesta palavat Vapahtajaa kohtaan, että he uhraavat kirkolle kiitollisuuden kyyneleitä sen edestä, että Jesus on antanut heidän viinakauppansa menestyä.



Mutta jos Vapahtaja tekis viinaporvarille niin kuin hän kerran teki muutamille kauppamiehille, koska hän otti ruoskan ja ajoi heidät pois kirkosta yhtenä luontokappalten kanssa ja kaatoi heidän pöytänsä maahan, niin rupeisit viinaporvarit sanomaan Vapahtajalle niin kuin nämät porvarit: “Kenenkä luvalla sinä meidän rahojamme kaadat maahan? Ja kenenkä luvalla sinä meidän viinakauppamme pilaat? Ja sen tähdenkös sinä ihmisiä tuomitset helvettiin, että he pyytävät jotakin henkeensä luvallisella kaupalla?”


Juomarit myös turhaan lausuvat Jesuksen nimen, koska he ottavat pirun paskaa suuhun ja ovat niin rakkaat Vapahtajalle, että he itkisit hänen kaulassansa, jos hän tulis näkyville,

mutta jos Vapahtaja käskis heidän kaataa viinan maahan ja tuomitsis heitä helvettiin juopumuksen tähden, niin rupeisit he sylkemään Jesuksen päälle ja sanoisit näin: “Yhden ryypön tähdenkös sinä tuomitset meitä helvettiin? Kyllä me saatamme Jumalata kiittää paloviinan edestä, ja ripillä käydä mahdollisesti, vaikka me juomme, kiroomme ja tappelemme jälkeen. Kyllä Jumala on armollinen. Ihminen on heikko, ei hän jaksa sotia himojansa vastaan.”



Kyllä minäkin löydän sen mahdolliseksi, että pakanat kiittävät Jumalata sen edestä, että he saavat elää heidän oman mielensä myöten. He rakastavat Vapahtajata sen edestä, että he saavat huorin tehdä ja varastaa, juovuksissa olla ja tapella. He saattavat ajatella, että rakastavat Jumalata, vaikka he tekevät perkeleen töitä.

Saattavat he vielä senki ajatella, että Jumala pani rangaistuksen poikansa päälle, että ihmiset saisit rankaisematta olla, ja yhtä hyvin palvella perkelettä. Ja sen tähden on se luonnolliselle järjelle mahdotoin ajatella, että me olemme saattaneet vanhemmalle tämän tuskan ja vaivan meidän jumalattoman elämämme kautta.


... taas näemme tuossa edellisessä jaksossa, kuinka Golgata on Laestadiuksen mielessä suuri syyllistäjä.

Hän suomii ihmisiä, jotka "rakastavat Jeesusta" koska tämän armon peitossa on lupa tehdä kaikenlaista syntiä ja lyödä pirun paska rahaksi.

Mutta jos he oivaltasivat, mihinkä rikokseen ovat syypäitä Jeesuksen ristin luona niin toisin olisi asiat ..



Mutta jos Vapahtaja olis näkyväisellä tavalla ollut meidän seassamme, jos hän olis ruvennut meitä haukkumaan ja soimaamaan, niin kuin hän soimais juudalaisia kyykäärmeen sikiäksi, valkiaksi seinäksi ja huoraksi, mitäs me luonnollisessa tilassamme olisimme tehneet hänelle?

Me olisimme kantaneet hänen päällensä maaherralle. Me olisimme sanoneet niin kuin juudalaiset, että hän sekoittaa kansaa väärällä opilla, eikä anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

On vielä nytki nähty, että vanha ihminen ei kärsi soimauksia kuulla. Vanhan aadamin karvat nousevat pystöön, koska häntä soimataan vääryydestä.

Vanha aadami on niin siviä, että varkaan nimi ja huoran nimi saattaa häntä itkemään ja valittamaan, että häntä viattomasti soimataan.

Yhdestä sanasta potkaisee vanha aadami ja tulee ulos kurkusta nahkoinens ja karvoinens.

Ja koska hän ei kärsi varkaan nimeä kuulla eikä huoran nimeä, kuinka hän saattaa kuulla, että hän on vanhempansa murhaaja?



--- risti syyllistää ---



Ei ole suurempaa pahantekoa nähty mailmassa kun vanhemman murhaaminen.


Mutta luonnollinen siveys ja kuollut usko ei saata tuta itsensä vanhemman murhaajaksi. Sen tähden sanoo myös profeetta Esajas:

“Me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.” Me siviät ihmiset luulimme, että Jumala oli tämän rangaistuksen pannut Vapahtajan päälle.

Emme me saattaneet ajatella, että me siviät ihmiset olimme tämän vaivan hänelle saattaneet. Emme uskoneet, että me olemme synnyttäjän rintoja purreet ja hänen silmiänsä kynsineet ja hänen rintaansa polkeneet ja hänen sydämensä synnin terävällä veitsellä pistäneet


Nyt makaa vanhin siellä kuoleman kivuissa huokain, ja vähän tuokempana seisovat ne siviät lapset ja nauravat vanhemman viimeisille huokauksille ja sanovat: “Ittesti olet kynsinyt. Itte sinä pahuuttas itket.”

Ottavat vielä nämät siviät huorat ja rehelliset varkaat ja viattomat murhaajat lämmintä vettä helvetin kattilasta ja rupeevat pesemään itsensä puhtaaksi vanhemman verestä, joka murhattaissa pirskahti vanhemman sydämestä heidän otsansa päälle, ja sanovat: “Viatoin olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen.”

Onkos mahdollinen, (että) semmoiset vanhemman murhaajat pitääsaaman anteeksi?


Se murhaaja, jonka päälle vanhemman veri on murhattaissa pirskonut, ei saata itsensä puhdistaa vedellä, mutta jos hän pesis itsensä viattomain lasten veressä, saattais hän kuka tiesi puhtaaksi tulla.

Profeetta Esajas sanoo, että Hänen haavainsa kautta olemme me paratut.

Nimittäin, jos vanhemman kyyneleet rupeevat meidän tuntoamme polttamaan, niin tulee meille lääkitys vanhemman haavoista.

Meidän pitäis tänä päivänä kysymän tohtorilta, mikä lääkitys niille olis hyvä, joidenka omaatuntoa vanhemman kyyneleet ovat ruvenneet polttamaan; ja mistä meidän pitää löytämän sen kaltaista saippuaa, jolla ne pestään puhtaaksi, jonka otsaan ja käsiin vanhemman veri on pirskonut.



--- Esaias sanoo "Hänen haavojensa kautta olemme paratut" ---


Laestadius ei päästä tässä meitä helpolla, vaan katsoo ihmisen sydämeen ja sanoo sitä arvioiden:

"Nimittäin, jos vanhemman kyyneleet
rupeevat meidän tuntoamme polttamaan, niin tulee meille lääkitys vanhemman haavoista."

täytyy tapahtua sydämen muutos, parannus, tuntoa alkaa polttaa tämä kauhistava näky Golgatalla, johon minä itse olen syypää. ---



Mutta, rakas Vanhin, huokaa vielä yhden kerran, että me saisimme kuulla, että viimeinen huokaus on huokannut armoa ja anteeksi antamusta sinun murhaajilles!
Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Isä meidän, jne.

Koska nyt lapset ovat murhanneet Isänsä ja synnyttäjänsä, niin he ovat ilmanki kauniit muodolta, täynnänsä verta, joka on pirskonut heidän päällensä vanhemman sydämestä, koska he olit polkemassa hänen rintojansa.

Jos tämä veri pääsee kuivumaan, ja päällekantaja tulee näkemään niitä merkkiä, niin ottaa hän vieraat miehet taivaasta ja sanoo heille: “Katsokaat hyvät ihmiset! Isä on murhattu, ja näiden päälle on verimerkit tarttuneet. Eiköhän nämät ole isänsä murhanneet?”

Vieraat miehet todistavat, että niin on. Sitte ottaa se hengellinen fiskaali ja panee net murhaajat rautoihin ja sanoo: “Näistä raudoista ette pääse ennen kuin te olette teilatut.” Ja hän viepi heitä ijankaikkiseen vankeuteen.


--- Laestadius käyttää tässä nyt varsin väkevää kuvakieltä, verraten Jeesuksen ristin luona olevia syyllisiä isän ja äidin murhaajiin ja kertoen vankilamatkasta iäistä tuomiota odottamaan hengellisen fiskaalin ja miesten käsissä ---


Mutta se murhattu vanhin rupee taas hengittämään ja nousee ylös vuoteesta ja sanoo hengelliselle päällekantajalle, koska hän tulee käräjäpaikalle:

“Sinä olet tämmännyt näitä käräjäoikeuteen, niin kuin vanhemman murhaajat, ja sinä seisot sen päällä, että heidän pitää elävältä poltettaman.

Mutta katso ensinnä perään, kuinka sinä saatat viisata, että he ovat kaikki sen kaltaisen rangaistuksen ansainneet.”

Päällekantaja sanoo: “Koska minä otin nämät murhaajat kiinni vereksen työn päältä, olivat kaikill veriset merkit heidän otsassansa ja heidän käsissänsä.

Ja sen saattavat nämät vieraat miehet todistaa. Sillä niin monta kuin heitä on, niin monta on mulla vieraita miehiä, yksi vieras mies kunkin päälle.”



-- saarna lähtee huikeaan nousuun. murhattu vanhempi herääkin eloon ja tulee käräjäpaikalle kyselemään yleiseltä syyttäjältä, mihin tuomio perustuu ---


Silloin sanoo tuomari: “Onkos ne verimerkit kaikkein otsissa?”

Vieraat miehet sanovat: “Ne verimerkit olivat kaikkein otsissa, koska hengellinen fiskaali otti heitä kiinni. Mutta emme tiedä, kuinka tämä asia on, sillä muutamat ovat nyt puhtaat.”

Sitte kysyy taas fiskaali

—(katkos käsikirjoituksessa).—

joita he murhattaissa ovat nauraneet ja kironneet, rupeevat viimein murhaajitten rintoja ahdistamaan; niin samat huokaukset levittävät rintoja.

Mutta toiset vanhempansa murhaajat olivat täynnä vanhemman verta, koska he tuotiin oikeuden eteen. Ja nämät verijäljet olivat kuivuneet ihoon, sillä he olit huutaneet:

“Tulkoon vanhemman veri meidän ja meidän lastemme päälle!”

Niiden omatunto oli niin paksu, että he olit tallanneet sovintoverta jalkainsa alle Ei heille tullut omantunnon poltetta armon ilmassa.

Vasta helvetissä rupeis vanhemman kyyneleet heidän tuntoansa polttamaan. Vanhemman viimeiset huokaukset, joita he olit nauraneet ja pilkanneet armon ilmassa, rupeisit vasta helvetissä kovin vaivaamaan ja ahdistamaan heidän rintojansa.



-- kaikki ovat murhamiehiä ja Kainin merkki otsassaan, josta syyttäjä veren tunnistaa.

Kaikki olivat Jerusalemissa kerran huutamassa "tulkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle"

mutta ihmiset suhtautuvat eri tavoin tähän näkyyn ---



Mutta kaikki enkelitkin ihmettelit, kuinka vanhemman veri saattaa murhaajitten sydäntä puhdistaa, sillä tämä sovinto on yksi suuri salaisuus, jota myös enkelit halajavat nähdä.

Se on myös ihmeteltävä, että vanhemman veri vanhemman verellä puhdistetaan.

Se on yksi käsittämätöin asia, että vanhemman kyyneleet polttavat omaatuntoa, ja jäähdyttävät.

Vanhemman huokaukset ahdistavat rintoja ja levittävät.

Vanhemman haavat särkevät sydäntä ja parantavat sydämen haavoja.


Nämät asiat ovat niin vastatusten, että se hengellinen päällekantaja, joka muutoin on seppä vääntämään oikeutta, ei saattanut käsittää, kuinka vanhemman murhaajat pääsevät vapaaksi kaikesta rangaistuksesta, vaikka on täysi skäli heidän päällänsä.

Jumalan lasten päällekantaja vaatii aina, että vanhemman murhaajat pitää elävältä poltettaman.

Mutta vanhin rukoilee heidän edestänsä sanomattomilla huokauksilla ja sanoo: “Isä anna heille anteeksi, sillä ei net tiedä, mitä he tekevät.”

Mutta ne paatuneet lapset, jotka pilkkaavat vanhemman kyyneleet ja tallaavat sovinnon verta ja huutavat rohkiasti: “Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle!”



--- tapahtuu merkillistä, jota syyttäjäkään ei ymmärrä. katuvat murhaajat vapautetaan, vaikka ovat syyllisiä.

mutta on paatunut joukko joka ylpeästi haastaa murhatun verta päälleen ja lastensa päälle. ---


Niiden päälle on vanhemman veri pirskonut, mutta nämät pesevät itsensä viattomuuden vedellä, eikä sen tähden tule puhtaaksi.

He pesevät itsensä siveydellä ja tulevat sen kautta siviäksi, mutta ei sovitetuksi.

Sillä vanhemman kyyneleet ei polta heidän tuntoansa, vanhemman huokaukset ei ahdista heidän rintojansa, eikä he tahdo tunnustaa, että he ovat vanhempansa murhaajat.

Vaikka se vanhemman veri, joka on pirskonut heidän päällensä, on kuivunut ihoon.

Nämät sovinto veren pilkkaajat ovat vielä puhdistamattomat.


He katsovat sangen karsaasti niiden päälle, jotka ovat puhdistetut, ja sanovat: “Te olette Jumalan pilkkaajat, jos te pidätte itsenne parempana meitä.



Jos me elävältä poltetaan, niin samaan paikkaan tekin joudutte. Jos me olemme vanhemman murhaajat, kyllä tekin olette.

Jos me olemme pilkanneet vanhemman kyyneleet, kyllä tekin olette pilkanneet. Jos me olemme nauraneet vanhemman viimeisille huokauksille, kyllä tekin olette.”



Ei nimittäin sovittamattomat ihmiset vihti kuulla, että joku olis parempi heitä.

He olisit kyllä tytyväiset, jos vaan kaikki putoisit helvettiin. Mutta jos joku Jesuksen opetuslapsista rupeis puhumaan sovintoveren voimasta puhdistamaan ja eläväksi tekemään, silloin potkaisee käärmet heidän lihassansa.

Koska vanhemman kyyneleet ei ole koskaan polttaneet heidän tuntoansa, ei vanhemman huokaukset ole koskaan ahdistaneet heidän rintojansa, ei vanhemman haavat ole koskaan haavoittaneet heidän omia sydämitänsä, niin luulevat he, että kaikki muut ovat paatuneet niin kuin hetkin. Kateus tekee, ettei he sois muillekaan parempaa etua kuin itsellensä. Sen tähden katsovat he mahdottomaksi, että muut olisit paremmat.



--- kova on rangaistus, elävältä poltetaan, mutta tämähän on helvetin ajatus, siellä poltetaan elävältä iankaikkisesti tulijärvessä.

näemme tästä kohdasta, miten Laestadius kehottaa kirkkoväkeä tutkimaan sydäntään ja asennettaan kärsivää Kristusta kohtaan. etteivät vain olisi noin paatuneita ja pilkkaavia syntisiä, vaan Kristuksen risti saisi murtaa ja syyllistää omantunnon aina kyyneliin asti ---


Luonnosta siviät ihmiset perustavat autuutensa siveyden päälle ja katsovat mahdottomaksi, että juomarit, varkaat ja huorat pitää pääsemän Jumalan valtakuntaan sivuti heitä.

Kuolleen uskon tunnustajat ovat katumattomalla sydämellä omistaneet Jumalan armolupauksia.

He luottavat sen ulkonaisen jumalanpalveluksen päälle, käyvät kirkossa ja Herran ehtoollisella ja sanovat, että Jumala on armollinen. Ei hän vaadi mahdottomia.

Mutta missäs se on kirjoitettu, että Jumala on armollinen katumattomille?



--- tässä taas, tutki sielusi tilaa Golgatan edessä, oletko katumaton ja paatunut, luonnostaan siveä eli oman vanhurskauden kantaja ---



Juudalaiset olit armonvarkaat.

He omistit itsellensä niitä Jumalan armonlupauksia, joita Jumala oli antanut Abrahamille.


Mutta koska Vapahtaja rupeis soimaamaan heitä heidän ulkokullaisuutensa tähden, nousi semmoinen viha häntä kohtaan, että he tapoit kunnian Herran.

Käärmeen siemenet rupeisit varsin liikkumaan ja puikimaan heidän sydämissäns, koska Vapahtaja ja hänen opetuslapsensa vaadit uskon hedelmitä.

Niin tekevät myös tämän aikaiset juudalaiset,

koska heille soimataan, että he ovat armonvarkaat. He rupeevat suuttumaan, käärmeen siemenet rupeevat puikimaan sydämen juuressa.


Kuolleen uskon tunnustajilla on niin vahva usko, että he aikovat kuolla Jesuksen kanssa, ja niin palava rakkaus, että aikovat ottaa Vapahtajaa ympäri kaulan, jos he kohtaisit häntä.

Mutta jos joku koeteltu kristitty rupee soimaamaan heidän ulkokullaisuutensa, ovat he kohta valmiit tukkaa kiskomaan ja silmät kynsimään.

Niin minä luulen, että tekisit sitä samaa Vapahtajalle, jos hän rupeis soimaamaan heitä.



Ulkokullatut ja suukristityt sanovat:

“Jos Vapahtaja olis meidän silmäimme edessä, me olisimme hänelle niin rakkaat ja niin hyvät. Me itkisimme hänen kaulassansa, me antaisimme hänelle suuta ja rukoilisimme häntä.”

Mutta minä luulen, että nämät rakkauden ja uskollisuuden kyyneleet muuttuisit kyykäärmeen
kyyneleiksi varsin, jos Vapahtaja rupeis sanomaan heille totuuden.

Ne, jotka kuolleen uskon tilassa luulevat olevansa Vapahtajan parhaat ystävät, rupeisit sanomaan niin kuin juudalaiset:

“Sinä olet Samaritanus ja sinulla on perkele.”


Sillä me tiedämme, että sama sokia joukko, joka palmusunnuntaina huusi hoosianna Davidin pojalle, huusi pitkänäperjantaina “ristiinnaulitse”. Sekä luonnollinen siveys että kuollut usko on semmoinen, että se pettää itsensä

Heillä palaa katkera viha Vapahtajalle, vaikka he luulevat olevansa rakkaat hänelle.

Ja tämä katkera viha tulee ulos kurkusta niin pian kuin joku kristitty rupeaa sydänsuonia koettelemaan.

Mutta niin pian kuin omatunto herää, rupee ihminen tuntemaan, että hän on Jesuksen ristin vihollinen.

Koska hän joutuu itse Jesuksen ristiä kantamaan, tulee hänelle kärsimättömyys ja paha mieli. Ei hän killais tätä ristiä kantamaan, vaikka hän ennen kuoleen uskon tilassa oli valmis suuta antamaan Jesuksen ristille.

Koska Jesuksen risti tulee heränneelle ihmiselle vaivaksi, niin luulevat kuolleen uskon tunnustajat, että he ovat jo sitä ristiä kantaneet. Ei he tiedä itse, että he ovat Jesuksen ristin viholliset.


Sen lapsilta murhatun vanhemman veri on tänäpänä pirskunut kaikkein jumalattomitten
lasten päälle, mutta ei se ole vielä pirskonut jokaisen lapsen sydämeen.
Muutamille on tämä vanhemman veri pirskunut vaatteitten päälle. Muutamilla käsiin ja muutamilla otsaan, ja muutamille sydämeen. Ne lapset, joidenka vaatteet ovat verellä pirskotetut, kiroovat vanhempansa viimeiset huokaukset ja sanovat: “Jos kristillisyys ei olis ollenkaan, niin tulis mailma paremmin aikaan.”

Ne lapset, joille vanhemman veren pisarat ovat käsiin tarttuneet, pesevät itsensä puhtaaksi viattomuuden vedellä ja sanovat: “Viatoin olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen.”



Ja kuitenkin he lukevat mailman kunnian tähden tuomion Vapahtajalle.


Ne lapset, joiden otsaan vanhemman veri on pirskunut, luulevat olevansa Vapahtajan parhaat ystävät, vaikka he ovat Jesuksen ristin viholliset.

Heillä on kuollut veri otsassa ja kuollut usko pääkallossa ja he pilkkaavat vanhemman kyyneleet.

Ne lapset, joidenka omaantuntoon vanhemman veri on pirskunut, niille on tullut omantunnon poltetta ja omantunnon rauha.



--- Laestadius kuvaa saarnassaan ihmisten erilaista sieluntilaa Jeesuksen ristin luona, paatuneita, jotka luulevat rakastavansa Vapahtajaa mutta eivät siedä parannuksen saarnaa, ja niitä, joiden omaatuntoa tämä ristin näky on alkanut polttaa ja jotka ovat sitä kautta saaneet omantunnon rauhan ---



Sillä sovintoveri polttaa katuvaisia ja jäähdyttää uskovaisia.

Net lapset, joiden sydämeen vanhemman veri on pirskunut niille tulee sydämen ahdistus ja sydämen virvoitus.

Sovinnon veri vaikuttaa sydämen ahdistusta katuvaisissa ja sydämen virvoitusta uskovaisissa.

Tämä kahdenkertainen voima sovintoveressä on yksi suuri salaisuus, jota myös enkelit halajavat nähdä.



--- tässä on hyvin tärkeä kohta saarnasta, jossa Laestadius johdattaa kuulijoitaan miettimään Kristuksen verta ja sovinnon verta ---



Mutta perkele tuli sen kautta petetyksi.

Hän yllytti lapsia murhaamaan vanhempans, polkemaan hänen rintojansa, kynsimään hänen silmänsä, pistämään hänen sydämensä, sillä hän tiesi hyvin, että vanhemman veri polttaa surkiasti niiden omaatuntoa, jotka ovat vanhempansa murhaajat.

Mutta ei hän arvannut, että vanhemman veri jäähdyttää omantunnon poltetta, sovittaa ja virvoittaa sydäntä.

Ei hän käsittänyt, että vanhemman veri on kuuma ja kylmä, polttava ja jäähdyttävä, katkera ja makia.

Ei hän tiennyt, että se on myrkky hänelle ja lääkitys katuvaisille.

Hän oli nähnyt, että vanhemman murhaajille tulee viimein katumus ja tuska, mutta sitä hän ei arvannut, (että) se sama veri parantaa sydämen haavoja.



Sen tietämättömyyden kautta tuli perkele petetyksi.

Hän tiesi, että vanhemman veri polttaa niitä suruttomia ja paatuneita, jotka tekevät katumuksen vasta helvetissä, mutta ei hän sitä tiennyt, että se nostaa ylös helvetistä niitä, jotka katuvat armon ilmassa. Ja sen tähden on nyt perkeleellä yksi hirmuinen vaiva, koska hän tämän sovintoveren kautta mistansi yhden osan seurakunnastans.

Kateus ja ahneus tekee sen, että hänelle tulee paha mieli, koska hänen saaliinsa väheni.

Jokainen, joka tahtoo autuaaksi tulla tämän veren kautta, muistakoon, että Jesuksen verellä on kahdenkertainen voima, poltta(maan) ja jäähdyttämään, haavoittamaan ja parantamaan.

Amen.

Alkuperäinen. Suomen Kirkkohistoriallisen seuran Kollerin kokoelma C 173 n:o 26.





Neljä vuotta on kulunut tuosta Lapin Marian kohtaamisesta ja sisäisestä uskon uudistumisesta.

Pitkänperjantain saarna vuodelta 1848 on melkoista julistusta, tulta ja tulikiven katkua.

Laestadius hyökkää voimakkain sanakääntein niiden kimppuun, jotka turvaavat Vapahtajan rakkauteen ja luulouskossa ovat kännissäkin valmiit hyppäämään Hänen kaulaansa.

mutta kun pikkusen tulee nuhdetta synnistä, niin jo alkaa kyykäärmeet sydämessä luikertaa ja kaikenlainen paha tulee näkyviin.

He eivät voi sydämessään uskoa ja hyväksyä sitä, että olisivat syypäät Kristuksen kärsimyksiin ja kuolemaan eivätkä siedä, että synti synniksi sanotaan.

Sitten on sellaisia kristittyjä, jotka eivät ole armonvarkaita Golgatan luona pääkallon luulouskossa, kuolleen uskon kantajia, vaan eläviä uskovia.

Heidän tuntomerkkinsä ovat kyyneleet siitä syyllisyydestä, että heidän tähtensä Kristus on näin kauheasti joutunut kärsimään.

Mielenkiintoisella tavalla Laeastadius käyttää kuvaa oikeudenpalvelijoista ja tuomiosta vanhempien murhaajille, joiden syystä kertoo Hänen verensä joka on kuivunut iholleen.

Ja sitten murhattu saapuu itse paikalle. (Teksti on tuossa katkonainen, ja Laestadius on voinut laajemmin vielä tätä kuvaa käsitellä)

Näin tämä Pitkänperjantain saarna ohjaa meitä tutkimaan sydämemme tilaa ja varottaa kylmästä, paatuneesta väärästä varmuudesta ristin luona.

Hengellinen maisema on aivan toinen kuin Nils Wiklundin kertomuksessa omasta elämästään, ja kuinka juuri tuon oman parannuksen yritys hänelle valkeni synniksi, kuinka juuri tunnottomuus ja kylmyys Vapahtajan verisiä haavoja kohtaan ja epäusko olivat hänen todellinen lankeamuksensa.

Epäusko siitä että "sinun edestäsi"... tule sellaisena kuin olet.

tähän evankeliseen lauseeseen taitaa aito-lestadiolaisilla olla naseva jatko.



Tämä saarna pian Larsin hengellisen heräämisen jälkeen osoittaa mielestäni, että Jorma Ollilan kuvaus rovastin ristin teologiasta on osuva ja auttaa ymmärtämään tämänkin saarnan kärkeä ja tavoitetta kuulijoiden sydämissä.

Herrnhutin herätystä se ei ole.


ja niin olen edelleen sitä mieltä, että Pajalassa 1857 kylvettiin pappisvihan ja "vain me" teologian juuret ja jo 1848 pitkänperjantain saarnassa on näkyvissä ihmisen oman sydämen tutkimiseen tähtäävä lain saarna, joka uhkaa varjostaa ihanan evankeliumin sovinnon verestä.

nämä kylvöt ovat sitten kantaneet esikoislestadiolaisuudessa sellaista myös välillä vähän katkeraa hedelmää joka on tänään näkyvissä ahdistavassa oman vanhurskauden rakentamisessa luulouskon varassa.

Jeesuksen henkilökohtainen kohtaaminen voi tästä ihanasti vapauttaa ja monet näin vedestä ja Hengestä uudestisyntyneet esikoiset ovat varmasti Kristuksen eloopeltojen viljaa kypsemmästä päästä...