Milla Clementsdotter - kristitty nainen

tekstit ovat Warren Hepokosken mainioilta sivuilta.

Tulin talvella 1844 Åseleen Lapissa suorittaakseni kirkon tarkastuksen. Täällä tapasin joitain maltillisia "lukijoita".

Heidän joukossaan oli lappalaistyttö nimeltä Maria, joka avasi koko sydämensä minulle kuultuaan julistustani alttarilta. Armon asioissa tämä yksinkertainen tyttö oli saanut kokemuksia, joista en ollut kuullut koskaan aikaisemmin.

Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsien valoa pimeyteensä. Näillä matkoillaan hän oli lopulta saapunut pastori Brandellin luo Noraan ja kun hän avannut sydämensä hänelle, hän vapautti hänet epäilyistä. Hänen kauttaa hän tuli elävään uskoon.

Ajattelin, tässä on Maria, joka istuu Jeesuksen jalkojen juuressa. Vasta nyt, ajattelin, näen tien, joka johtaa elämään. Se oli ollut minulta kätkössä, kunnes sain puhua Marian kanssa.

Hänen yksinkertainen kertomuksensa matkoistaan ja kokemuksistaan tekivät minuun niin syvän vaikutuksen, että jopa minulle alkoi valkeus koittaa.

Tuona iltana jonka vietin Marian kanssa sain kokea taivaan ilon esimakua.

Mutta Åselen papit eivät tunteneet hänen sydäntään ja hän itsekin tiesi, ettei kuulunut heidän lammastarhaansa.

Muistan köyhän Marian koko ikäni ja toivon saavani kohdata hänet kirkkaammassa maailmassa haudan tuolla puolen.

Lars Levi Laestadius


Hän eli ilman parannusta siihen asti kunnes menetti lapsensa ja sairastui itse. Silloin hän huomasi, ettei ollut valmis kuolemaan ja tuli ahdistuksiin.

Hän alkoi etsiä pelastusta. Mutta hän ei ymmärtänyt sitä, ennenkuin Lapin tyttö Maria sanoi hänelle, että hänen pitäisi uskoa syntinsä annetuiksi anteeksi sellaisena kuin hän nyt on.

Silloin hän sai rauhan Jeesuksessa ja alkoi saarnata Hengen voimassa.


Juhani Raattamaa kertoo muistojaan Laestadiuksesta vuonna 1890.



Warren Hepokoski kertoo että Gunnar Wikmark oli ensimmäinen, joka yhdisti Lapin Marian Milla Clementsdotter nimiseksi henkilöksi.

Valter Lenman kertoi Wikmarkille 1955 setänsä muistoja Laestadiuksesta, joka tunsi hänet muistavia ihmisiä. Lenman käytti nimiä Milla ja Maria vapaasti vaihdellen, ikäänkuin se olisi sama nimi.

Lenmanin muistojen mukaan tyttö oli ollut sen verran vahva uskossaan, että oli ajatellut olevansa Neitsyt Maria, joten läheiset alkoivat kutsua häntä varmuuden vuoksi Millaksi.





Nordisk Kyrkotidning lehdessä oli elokuun 7, 1840 artikkeli, joka kertoi lappalaistyttö Milla Clementsdotterin vaelluksista ja elämästä.

Se on julkaistu ruotsiksi Gunnar Wikmarkin kirjassa "Lars Levi Laestadius och Lappflickan Maria" (Stockholm: 1961)

koetan kääntää artikkelin tähän nettiruukun lukijoiden iloksi suomeksi, pyytäen taas anteeksi hoono soomi.

Miksi?

koska "sielusta sieluhun kaiku soi" näillä toiviomatkoilla

tuli tarttuu tulesta, usko Jeesukseen tarttuu uskosta Jeesukseen.

Kristuksen viinipuu on elävä, sen juuret ovat kaukana menneisyydessä ja oksat ulottuvat kauas.

kunpa yksikään oksa ei rupeaisi kuvittelemaan, että on se koko puu!



saimme palstan alussa lukea, miten voimakkaasti Lars koki tämän kohtaamisen

Hän oli aivan onneton kun poikansa kuoli 1842. Kerrotaan että Lars oli kierrellyt hautausmaan ympärillä surun murtamana, eikä huolinut lohdutusta.

Sitten hän oli sairastunut itse vakavasti kuolemantautiin, josta oli kuitenkin saanut toipua 1842.

Ehkä rakkaan pojan kuolema aiheutti tuon sairastumisenkin.

Jeesus lähetti surun murtaman ja kuolemaa pelkäävän miehen luokse avun.

Ei jotain Tukholman suurta saarnaaja, ei jotain väkevää Hengen miestä Torniojokilaaksosta.

Hiljaisen, halveksitunkin saamelaistytön, jonka elämästä tämä yli 150 vuotta vanha lehtijuttu kertoo.

(ilmeisesti, aivan täyttä varmuutta ei taida olla)



Lapin tyttö: elämää Ruotsin Lapissa

Milla Clementsdotter syntyi Pyhäinpäivänä 1815 Föllingenissä, Lapissa. (1813 suom. huom) Hänen isänsä oli menettänyt omaisuutensa juopottelemalla. Kerran kun hän oli humalassa, hänen päälleen oli hyökätty ja hän oli pitkään vuoteenomana ja sitten kuoli. Hän muistaa monia tapahtumia lapsuudestaan, jotka eivät kerro meille vain Jumalan työstä hänessä jo nuorena vaan antavat meille myös kuvaa hänen kansansa elämästä ja tavoista ja kertovat Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta.

Jo varhain hän oli äitinsä ja isäpuolensa matkoissa joita he muiden lappalaisten (saamelaisten) tavoin talvisin tekivät Jämtlandiin ja Ångermanlandiin. Näin hän tutustui lapsena ja sai apua pastori Strömqvistin köyhäinavusta Ramselessa.


Kuuden ikäisenä hänet jätettiin maanviljelystä harjoittavan perheen luo Nässjöhön Ramselen seurakuntaan hoitamaan vuohia. Hänen äitinsä varoitti, ettei hän koskaan ottaisi ruokaa omin lupinensa. Jo aikaisemmin lapsia oli kasvatettu ettei koskaan saa näpistää eikä varastaa.

Äiti oli laittanut palavia hiiliä heidän käsiinsä ja kysynyt "tuntuuko mukavalta" ja sitten sanonut, joka ottaa jotain luvatta joutuu helvetissä tällaisiin kipuihin. Ja näin, äidillisten neuvojen kera pienelle tyttärelleen ja pyytäen hoitajia opettamaan häntä lukemaan, hän jätti tyttärensä taloon.

Mutta koska tyttö ei millään tahtonut jäädä, hänen vaatteensa piilotettiin niin että hän ei voisi seurata vanhempiaan.

Keskellä yötä hän kevättalven säässä nousi vuoteestaan, joka oli uunin takana ja käveli 20 kilometriä vanhempiensa luo pelkiiin alusvaatteisiin ja sukkiin pukeutuneena.

Päivän tultua huoltajat tulivat hänen vaatteidensa kanssa ja ottivat hänet takaisin. Kun talossa oli sunnuntaiset tanssit, tyttö istui uunin takana onnettomana ja itki suruaan.



Hän oli aikaisemmin oppinut aakkoset. Nyt hänen odotettiin osaavan lukea ilman tavaamista. Tämä eteni hitaasti eikä opettaja ollut lainkaan kiltti eikä antanut ohjeita. Toisten lukemisesta hän oppi pian tuntemaan katekismusta, mutta unohti sitten myös.

Hänen ikävänsä jatkui ja sitä vain pahensi tytön saama kova kohtelu. Luonteeltaan härkäpäisenä hän myös koki usein saavansa kärsiä syyttömänä ja piiska heilui usein. Kerran hän ei siunannut ruokaansa koska oli saanut syyttömänä piiskaa eikä vihaisena halunnut edes rukoilla. Rangaistus vain koveni ja hänen oli pakko tehdä niin vastoin tahtoaan mitä ei kokenut oikeaksi.



Noin puolen vuoden kuluttua hän muutti parempaan maataloon. Siellä naapurin emäntä houkutteli hänet lukemaan antamalla hänelle lahjoja. Näiden kahden vuoden aikana Flynin kylässä hän usein koki sydämessään ikävää ja pelkäsi joutuvansa eroon Jumalasta. Hän sai apulaispappi Paul Norbergilta Ramselessa katekismuksen, mutta ei kukaan opettanut häntä lukemaan eikä mitään muutakaan tässä perheessä.

Etsien parempaa opintietä, hän alkoi liikkua talvisin muiden lappalaisten tavoin. Hän meni maatalosta toiseen laulaen lauluja ja virsiä ja näin hänelle annettiin ruokaa ja muuta tarpeellista.

Näin hän sai silkkihuivin ja rahoja tri Sundbergin talosta. Tämä rohkaisi häntä oppimaan lukemaan ja pitämään Jumalan Sana. kun hän sai ruokaa sen verran että saattoi elää jossain muutaman päivän, hän pysyi siellä ja pyysi ihmisiä opettamaan ja auttamaan häntä lukemaan Jumalan Sanaa. Monet kohtelivat häntä hyvin mutta jossain he antoivat hänelle vain ohria ja ajoivat pois takkarautoja heiluttaen



Hänen tulevaisuutensa näytti valoisammallta kun hänet adoptoitiin konstaapeli Johan Gröhndahlin ja hänen vaimonsa perheeseen, mutta nämä kuolivat pian sen jälkeen. Siellä hän opetteli katekismuksen ulkoa vaikka ei osannut kunnolla lukea.

Hänen osanaan oli hoitaa karjaa kesällä ja reissata talvella. Hän vietti yhden kesän Backassa Edslössä, toisen Vimmarvattnetissa ja kolmannen Lövbergissä Strömissä. Talvimatkojen aikana hän jatkoi lukemista ja nyt hän osasi katekismuksen.



Uuden vuoden päivänä hän kohtasi vanhempansa Strömissä. Hänen isäpuolensa tahtoi että hän tulisi pyhälle ehtoolliselle mutta hän koki että tarvitsee paremman valmistautumisen ja koki itsensä arvottomaksi ehtoolliseen osallistumaan.

Hän kuitenkin totteli isäänsä ja meni tämän kanssa pastori Carl Axel Rothoffin luo joka oli tuohon aikaan hieman huojuva. Hän kysyi tytöltä kysymyksiä joihin tämä ei osannut vastata. Tyttö arveli että ne olivat vanhasta katekismuksesta. Paikalla ollut herrasmies sanoi pastori Rothoffille "en usko että tiedät itsekään, mitä kysyt, ystäväni"

Sitten häneltä kyseltiin uuden katekismuksen mukaan kolme kysymystä, joihin hän osasi vastata ja luki Uudesta testamentista joitan kohtia. Hänelle annettiin Uusi testamentti ja lupa osallistua ehtoolliselle vaikka ei ollut vielä 14 vanha.


Tämän jälkeen hänen oli palattava kotiseudulleen. Rikas, lapseton setä äidin puolelta otti hänet lapsekseen. Hän joi vaimonsa kanssa paljon. Humalassa he tappelivat, polttivat vaatteensa ja antoivat ruokansa pois. Tästä hän oppi juopumuksen hyödyttömyydestä. Hänen setänsä oli kovasti viinan perään. Hänen äitinsä oli varoittanut häntä, ja Jumalan Sana, jota hän vain vähän tunsi, kertoi hänelle juopottelun synnillisyydestä ja vaaroista. Tämä pahe vaivasi sekä saamelaisia miehiä että naisia.

Hän vietti viisi ikävää vuotta setänsä luona hoitaen tämän poroja. Öin ja päivin hän vahti niitä yksin. Hän pystyi lepäämään vain lyhyitä hetkiä päivisin, nojaten poroon. Hänen elämänsä oli ankaraa sillä hän ei saanut edes tarpeeksi ruokaa talonväen juopottelun takia.

Hän jauhoi itse luita puuroksi ja se oli usein hänen ainoa ruokansa. Hän muistaa kiitollisena, kuinka joku nuori mies matkalla myllylle antoi hänelle ruokaa. Tämä tapahtui talvella kun lappalaiset tulevat asutuille alueille poroineen. Hän saattoi jonain yönä lähteä ansaitsemaan hieman rahaa kehräämällä taloissa. Kerran hänen setänsä ruoski häntä tästä syystä.



Hänen nälkäinen ahdistettu sielunsa ei voinut sen paremmin. Tällainen elämä jätti vähän aikaa lukemiselle tai ei juuri ollenkaan.Ja jos aikaa olisi ollut, hänen ei annettu lukea. Hänen kirjansa piilotettiin koska joku oli kertonut hänen ottovanhemmilleen että Uudessa testamentissa ei ollut oikea Jumalan Sana. Kerran hän onnistui salaa lukemaan "Huutavan äänti korvessa" monin kyynelin. Kerran vuodessa hän sai muiden lappalaisten kanssa mennä kirkkoon ja ehtoolliselle.

Kerran sellaisella matkalla oli sovittu että hänet annettaisiin vaimoksi lappalaisten tavan mukaan kysymättä hänen omaa mieltään. Kosija yritti kaikin tavoin lähestyä häntä. Hän oli tytön kummisetä ja vanhempi eikä ollut mitenkään tunnetu kristillisistä hyveistään.



Tyttö oli nyt varhaisen herätyksen keskellä tuollainen avioliitto miehen kanssa jota tämä tärkeä asia ei lainkaan kiinnostanut oli hyvin vastenmielinen.

tapojen mukaan kosija toi hänelle viinaa jonka hän kaatoi tämän edessä maahan. hän seurasi tyttöä ja heidät jätettiin yksin huoneeseen hänen luonaan jossa heidän oli ruotsalaisten ja lappalaisten tapojen mukaan viettää yö samassa vuoteessa.

mutta tyttö karkasi häneltä ja piiloutui metsään katajapensaiden alle. Tämä tapahtui matkalla ennen kaupunkiin tuloa. Hän löysi veneen ja tahtoi kiittää Jumalaa voidessaan paeta sen avula. Mutta kun hän oli ylittänyt järven hän kauhukseen näki tuon miehen tulevan kammattuna ja parta ajettuna itseään kohti. Hän otti vastaan lahjan, jonka tämä tahtoi antaa kihlauksen lahjana.



Kaupungissa hän tutustui lähemmin kahtaan lappalaiseen poikaan jotka sielunsa hädässä olivat reissanneet ja saaneet kuulla pastori Brandellista Norassa. Vaikka he eivät asioista paljon tienneet kuitenkin heidän varmuutensa pelastuksesat oli väkevä.

Entistä enemmän tyttö oli avioliittoa vastaan kun nämä kaksi kertoivat, että Viimeinen Tuomio on lähellä. Apaattiset ihmiset heidän ympärillään kutsuivat heitä hulluiksi, mutta heidän kehoituksensa, nöyrä käytöksensä, harras rukouksena johon he kutsuivat hänet mukaan hänen ilokseen veti häntä lähemmäs heitä ja toi todellista iloa hänen sisäiseen nälkäänsä ja ulkonaiseen hätään.

Heidän nimensä olivat Lars Larsson ja Lars Andersson.


Hänen kosijansa yritti nyt saada hänet omakseen. Hänen aikuinen tyttärensä tuli kovin ystävälliseksi ja houkutteli hänet seurassaan metsään, jossa hän toivoi pääsevänsä rauhaan tämän jatkuvasta liehakoinnista. Tyttö nukahti vale-ystävättärensä seurassa ja kun hän heräsi, sulhanen oli kietonut kätensä hänen ympärilleen.

Onneksi nuori ruotsalainen tuli ja kuuli hänen avunhuutonsa ja auttoi häntä pakenemaan tätä hankalaa miestä. Nyt hän pakeni kaupungista Lars Larssonin ja Lars Anderssonin seurassa.

Hänen kosijansa yritti vielä tavoittaa hänet tuntureilta välillä suorastaan väkivaltaisena.


Kun hän seuraavan kerran meni kirkkoon hän tapasi miehen tiellä jossa tämä istui ajaen partaansa peilin kanssa. Kun hän saapui kaupunkiin, jossa kirkko sijaitsi, häntä pyydettiin kummitädiksi ja hänen (otto)vanhempansa halusivat tässä yhteydessä julkistaa avioliiton. kun hän ei suostunut he kiskoivat häntä tukasta ja nipistelivät ja olisivat väkisin vieneet papille ellei opettaja Olof Wassdhal olisi puuttunut asioihin.

Lars Larsson kehoitti tyttöä nyt matkustamaan Noraan Solefteåssa. Hän päättikin tehdä niin vaikka se merkitsi ison perinnön menettämistä jonka olisi saanut sedältään jos jäisi tämän luokse. Lähdettyään tytön piti olla tunturissa kaksi vuotta jonka hän vietti osittain vanhempiensa ja osittain muiden sukulaisten luona.


Iäkäs kosija oli nyt luopunut mutta hänen tilallaan oli toinen, nuorempi, ja juomari. Tämä mies päätti pakottaa hänet avioliittoon tyydyttämällä lihansa himon. Kahdeksan päivän ajan tytön piti pitää häntä etäällä väksini ja tämän häpeämättömyys tästä vain kasvoi niin että tyttö oli joutua väkivallan uhriksi. Kun tilanne oli pahimmillaan Herra lähetti lappalaisia jotka ottivat tytön suojiinsa. Kiusauksia vastaan oli Raamatun kohta

Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja sielullensa sais vahingon? taikka mitä antaa ihminen sielunsa lunastukseksi? Matteus 16:26



Tytön sielu ei ollut vielä pelastunut ja hänen omatuntonsa ei antanut rauhaa ja hänellä oli monenlaisia sisäisiä tuskia. Levitettiin huhua että hän oli raskaana. Se alkoi sen jälkeen kun tyttö kävi opettaja Olof Wassdahlin luona jonkin taudin tähden ja sai lääkettä. Hänen sielunsa ahdistuksen tähden ihmiset alkoivat pitää häntä mielenvikaisena. Hän joutui kupparin käsiin, häntä poltetiin pihkalla ja muita hoitoja annettiin joita sokea maailma antaa hengelliseen ahdistukseen, jota se ei tunne eikä ymmärrä.

Talvisaikaan hänestä tuli itsepäinen, kova ja ankara kaikkea ja kaikkia kohtaan kuten joskus käy lain alla olevalle. Vailla suurempaa viisautta mutta paljolla rakkaudella hän kysyi vanhemmiltaan joista oli nyt tullut kalastaja-lappalaisia että he lopettaisivat juonisen ja kalastamaisen sunnuntaisin ja jälkimmäisestä he luopuivatkin. Hänen veljensä ja sisarensa saivat myös kuulla hänen kehoituksiaan olla anteliaampia puutteessa olevia kohtaan. Tästä häntä myös vihattiin niin että hänen viimeinen vuotensa kotona oli hyvin vaikea.


Näihin aikoihin hän näki unen, joka teki häneen syvän vaikutuksen. Hän näki unessa olevansa kirkossa ja sen lähellä oli maja. Ihmiset tulivat kirkosta savun ympäröiminä ja menivät tuohon majaan. Siellä joku tanssi sarvet polvissaan. Äkkiä tanssi loppui ja koko joukko vietiin kuin toisiinsa kahlehdittuina ja vedettiin alas lieskoihin ja savuun.

Hän näki isiä ja äitejä lapset sylissään putoavan sinne.

Hän tunsi että häntä vedettiin myös sinne mutta pieni, kokmea mies tuli ja pelasti hänet. Hän kysyi tytön nimeä ystävällisesti ja hän vastasi "Elsa". Ja hän sanoi "Minun nimeni on Jehova eikä sinun nimesi ole Elsa vaan Milla".

Hän kantoi kirjaa kädessään ja hänen seurassaan oli toinen mies joka vahvisti nuo sanat ja oli nimeltään Timoteus. Jehova sanoi että hänen pitää kirjoittaa tytön nimi kirjaan ja antoi hänelle ruokaa pienestä rasiasta jota kantoi mukanaan. Hän käski hänen kertoa vanhemmilleen, veljilleen ja sisarilleen kuinka kauhea oli tuo syvyys ja kysyä tiesivätkö kuka Jehova on. "Jos ihminen ei ota vaarin Jumalan Sanasta" hän sanoi "hän joutuu tuohon kaameaan paikkaan jossa kärsimys ei koskaan lakkaa"


Tyttö halusi nyt todella lähteä, jos mahdollista, tunturista ja mennä jonnekin saadakseen lisää tietoa pelastuksen asiasta ja rauhan sielulleen. Hän odotti kyllä Viimeistä Tuomiota ja Herran paluuta mutta hänellä ei ollut luottamusta kohdata Häntä. Hän antoi koreat vaatteensa pois mutta tämä ei antanut omantunnon rauhaa. Hän ei halunnut avioliittoon jota hänen perheensä tahtoi. Hän pelkäsi että saisi jumalattoman puolison ja halusi mieluummin kuolla.

Hänen nuorempi sisarensa tuli ja he sopivat lähtevänsä vuoroin kunakin vuonna, yksi pysyen kotona vanhempien kanssa kun toinen ansaitsisi rahaa maaseudulla auttaen kodeissa joista saa parempaa palkkaa. Päätettiin aloittaa heti.

Hän oli niin iloinen voidessaan mennä jonnekin jossa Jumalan Sana oli enemmän esillä ja jo samana päivänä, iltaa kohden, hän lähti huolimatta vanhempien pyynnöistä ja ilman mitään evästä.


Hän sai joltain tutulta poron juustoa. Hän meni autiomaan läpi Bergsvattnetiin ja sairastui siellä. Hän pelkäsi kuolemaa ja pyysi turhaan ihmisiä neuvomaan hänelle tietä pelastukseen. Hän halusi saada elää ainakin siihen asti että tietäisi saavansa siunatun kuoleman.

Talossa olevat miehet tahtoivat kutsua seurakunnan papin mutta hän ei halunnut. Nyt häntä kadutti että oli lähtenyt matkaan vanhempiensa tahtoa vastaan ja niin myöhään iltapäivällä.

Sairautta kesti viisi viikko ja hän näki monia näkyjhä jotka selittyvät korkeasta kuumeesat. kun talonväki oli mennyt nukkumaan hän näkin esimerkiksi miehen istumassa uunin luona koko yön hoitaen tulta. Kuume teki hänet janoiseksi. Hän kehotti talon väkeä tekemään parannuksen. (Pian hänen lähtönsä jälkeen talon isäntä ja vaimonsa kuolivat ja huhuttiin että hän oli ennustanut kuoleman varoittaessaan heitä kuolemasta ilman parannusta)


Yksinäisenä ja onnettomana hän rukoili jatkuvasti Jumalaa lähettämään jonkun tutun hänen lukseen ja eräs tuttu mies ja eräs tätinsä tulivat yksinäiseen paikkaan jossa hän oli. Hän oli sydämestään iloinen nähdessään heidät. Hän kehotti kaikin tavoin heitä tekemään parannuksen. Hän oli niin sairaana vuoteessa ettei kyennyt edes liikkumaan mutta kun hän luuli kuulleensa heidän lähtevän pois hänellä oli voimaa nousta ylös ja hän matkusti viitisen kilometriä seitsemän tunnin ajan ja saapui Nybäckeniin viiden viikon sairauden jälkeen.



Nybäckenissä ollut maanviljelijä hoiti häntä todella ystävällisesti ja maksoi hänen 25 km matkansa. Hän jatkoi 6 km Hotingiin, toiseen kylään, jossa hyvin köyhät ihmiset ottivat hänet vastaan koska talon isäntä koki olevansa Jumalan valitsema hoitamaan häntä. Hän joutui taas vuoteen omaksi.

Päätettiin että hän saisi pysyä siellä kahdeksan päivää. Mutta hän tahtoi niin kovasti päästä oikeiden hengellisten opettajien luokse että hyväksyi tarjouksen lähteä nuorten mukaan jotka olivat menossa tansseihin, mutta he pettivät hänet ja jättivät tielle.

Väsyneenä jalan kulkemista, yksin autiomaassa talviyönä, kuolettavan sairaana hän odotti vain kuolemaa ja toivoi sitä vapauttamaan hänet syvästä kurjuudesta.

Hän kulki eteenpäin kunnes kaatui väsymyksestä ja hiljainen lumisade pietti hänet tajuttomana tiellä.



Oli joulun aika eikä siihen aikaan kukaan liikkuisi tiellä joka vie johonkin kylään harvaan asutussa tunturimaassa.

Mutta tämän tien varrella, lähellä paikkaa jossa tyttö makasi, oli yksinäinen maatila. Sen omistaja oli käynyt seurakunnassa vierailulla ja oli sovittu, että hän pysyisi siellä yön yli.

Mutta hänelle tuli sellainen huoli kotiväesetä että kaikista pyynnöistä huolimatta hän päätti lähteä paluumatkalle. Pitkään kuljettuaan hänen hevosensa äkkiä pysähtyi. Selvittäessään syytä hän löysi maassa tyttöparan lumen peitossa ja miltei kuolleena. Hän otti tytön rekeen ja vei kotiinsa ja oli Jumalan lähettämä apu.



Seuraavana päivänä hän jatkoi taivaltaan. Hän sairastui taas ja oli vuoteessa viisi viikkoa. Tähän aikaan hän kehotti naapureita ja ystäviä, jotka olivat seudulla siihen iakaan ja tulivat katsomaan häntä. Hän oli erityisen iloinen nähdessään vanhempansa taas ja pyysi heiltä anteeksi. He ottivat hänet mukaansa Sollefteåhon. He yrittivät estää häntä ottamasta lukutunteja joita siellä oli tarjolla joten hän jätti vanhempansa taas.

Hänen sydämensä toive toteutui kun hän sai henkilökohtaisesti puhua apulaispappki Johan Berglundin kanssa. Tämän neuvosta hän etsi työtä, kun oli kertonut toiveestaan saada jäädä seudulle, jossa olisi parempi mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan Sana.

Hän oli siellä joka kesä palkollisena hoitamassa eläimiä.



Hän halusi myös kuulla Pehr Brandellia, Noran pappia. Hänen vanhempansa jotka yhä vastustivat hänen tahtoaan löytää Sana ottivat hänet väkisin tieltä, vievät hänen paremmat vaatteensa ja jättivät vain sellaisten vaatteiden kanssa joita hän voisi käyttää heidän seurassaan.

He veivät häne Hernösandiin ja vahtivat häntä nyt. Hänelle tuli kuitenkin tilaisuus puhua majuri Whalsedtille ja paroni Mörnerille, kuvernöörille. Hän kysyi oliko synti paeta vanhempiaan kuullakseen Jumalan Sanaa. Hän sai rahaa ostaa kengät jotka auttoivat häntä pakenmaan ja lähti vanhempiensa luota heidän huomaamattaan.



Säbråssa hän koki paljon kristittyjen rakkautta eri paikoissa. Hän sai ruokaa ruumiilleen ja sielulleen ja rohkaisua matkata Noraan. Hän muistaa kiitollisena rva S. Hernösandissa ja herra S. lesken, sekä apulaispappi Nylanderin.

Niin hän lähti kohti Noraa ja sai matkalla kyydin rouvalta joka oli menossa samaan suuntaan.

Tämän jälkeen hänen elämänsä ei ole ollut niin epätavallinen vaan samanlainen kuin muiden sielunsa pelastuksesta huolehtivien kanssa ilon ja surun, vaikeuksien ja rauhan vaihdellessa.

Tänään (1840) hän näyttää olevan kaikkien suosiossa ja myös hänen vanhempansa hyvän tahdon kohteena.

Suokoon Herra, joka on aloittanut hyvän työn, myös lupauksensa mukaan saattaa sen täytäntöön nimensä kunniaksi!



Eikö ole ihmeellistä, että joku päätti tästä tytöstä kirjoittaa tällaisen kertomuksen vuonna 1840, kun hän oli saanut hengellisen avun pastori Pehr Brandellin luona Norassa.

Täysin selkeä haku läpi lumen ja jään, ihmisten vastustuksen, sairauden ja uupumuksen, liki kuoleman, löytää Jumalan Sana.

artikkeli on kirjoitettu vuonna 1840 Ruotsin kirkon lehdessä.

Neljä vuotta myöhemmin, 1844, murheen murtama pastori Laestadius istuu iltaa Lapin Millan seurassa ja kokee taivaan autuuden ensimmäistä kertaa.



Millan kohtaaminen muutti Laestadiuksen.


Jos olet lestadiolainen, se muutti myös sinun elämäsi.