Apostolien aikana oli hyvin tärkeä riita kahden suuren välillä.
Herra on valinnut Simonin ja antanut hänelle nimen Pietari ja ilmoittanut rakentavansa seurakuntansa tälle kalliolle (Keefas)
Herra on pysäyttänyt Sauluksen, joka on matkalla Damaskoon ahdistamaan Nasaretilaisen seuraajia. Hänet kastettiin ja nimeksi tuli Paavali. Apostoleista "vähäisin" koska on vainonnut Herran omia.
Apostoli Paavali tapasi kirkon perustan, apostoli Pietarin, ja antoi tälle julkisesti satikutia tämän selkärangattomuudesta.
Ei paljon ihmiseen katsonut eikä kysellyt, millainen vanhinten arvovalta ent. kalastajalla oli itse Herralta Jeesukselta.
Totuus painoi enemmän kuin ihmisen asema ihmisten parissa.
Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin minä olin julkisesti häntä vastaan, että kanne oli tullut hänen päällensä.
Sillä ennenkuin joku Jakobin tyköä tuli, söi hän pakanain kanssa; vaan kuin ne tulivat, vältti hän, ja eroitti itsensä heistä, peljäten niitä, jotka ympärileikkauksesta olivat,
Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat hänen kanssansa, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellansa.
Mutta kuin minä sen näin, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden jälkeen, sanoin minä Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sinä, joka Juudalainen olet, pakanain tavalla elät ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita Juudalaisten tavalla elämään?
Gal 2:11-14 Biblia 1776
Apostoli Pietarille oli vaikea näyttää väriä, kun se maksoi jotain.
Vaikka kyseessä olisi vain palvelijatyttö iltanuotion luona, joka tunnistaa Pietarin galilealaisen murteen ja tulee uteliaaksi.
Pietarille oli selvästi näyssä opetettu nahkuri Simonin kodin katolla Jaffassa, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä, jotka on Kristuksen uhrilla puhdistettu.
"Mutta ääni vastasi minua toisen kerran taivaasta: mitä Jumala on puhdistanut, älä sinä sano yhteiseksi." Apt 11:9 Biblia 1776
Tämä kertomus onkin eräänlainen vastine Paavalin kuvaukselle Galatalaiskirjeessä, juutalainen Pietari joutuu puolustautumaan, miksi aterioi pakanoiden kanssa.
Olen nettiruukun keskusteluista oppinut, että esikoislestadiolaisen herätyksen parissa vaihtelee suhtautuminen isien perintöön, tapoihin ja vaatimuksiin.
Varmaan on myös paljon erilaista käytäntöä nykyään, Herran vuonna 2009, koskien sekä hengellisen perinnön olennaista sisältöä että sen vaikutusta arjen elämään.
Raamattu on hyvin totuudellinen kirja, eikä säästä edes Pietaria, vaan syyttää häntä uskon tunnustuksessa huojuvaksi ja sen tähden ulkokultaiseksi.
Aivan kuolemaan asti taisi Pietari olla Pietari!
Vanha kirkon traditio kertoo - ja tämä voi olla legenda tai totta, itse pidän sitä totena, koska se on niin totuudellinen ja pistää vanhan Pietarin maanrakoon, vaikka tämä on Rooman piispa.
Neron vainojen alkaessa 63 Pietari pakkasi matkalaukkunsa ja lähti sandaalit jalassa kaupungista pakoon etelään pitkin Via Appiaa.
Herra Jeesus käveli häntä vastaan tiellä. "Quo vadis, Domine" Aina utelias Pietari kysyy "Herra, minne menet"
Jeesus vastasi "Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi"
Pietari pistää matkalaukkunsa tien varteen - sitä ei enää tarvita. Tekee täyskäännöksen ja palaa takaisin Roomaan.
Siellä hänet otetaan kiinni ja tuomitaan ristiinnaulittavaksi.
Pietari pyytää teloittajiaan, että lyökää minut ristille pää alaspäin, en ole arvollinen kuolemaan samoin kuin Herrani.
Ja niin tehtiin.
Taisi olla paratiisissa sitten melkoinen tapaaminen taas, Pietari ja Jeesus.
Ehkä joskus saamme siitä kuulla, sitten siellä, Pietarilta itseltään.
Kertomus on apokryfisestä kirjasta "Pietarin Teot" Vercelli Acts XXXV
Kirja ajoitetaan toiselle vuosisadalla jKr ja se lienee Anatolian seudulla kirjoitettu. Se on sisällöltään lähellä "Johanneksen Teot" nimistä kirjaa, jonka on laatinut Leucius niminen henkilö.
Melko lähellä siis Uuden testamentin aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti