Jeesus on Herra

maailmanhistoriallinen juttu tapahtui jokin aika sitten.

Oli ehkä vuosi 33 tai 34 jKr. emme aivan tarkkaan tiedä, mutta noilla main.

Mitä tapahtui?

Maailmankaikkeuden Luoja antoi ainoalle pojalleen herruuden.


Mistä sen tiedämme?

Ensinnäkin Hän itse sanoi niin:

Mutta ne yxitoistakymende Opetuslasta menit Galilean/ sille Mäelle/ iohonga Jesus oli heite neuuonut.

Ja coska he negit henen/ cumarsit he hende/ mutta monicahdat epeilit.

Ja edheskeui Jesus/ puhutteli heite/ sanoden.

Annettu on minulle caiki weki Taiwahas ia Maasa
Matteus 28:18 Agricola 1548


En lakkaa kiittämästä Jumalaa teidän edestänne, ajatellen aina teitä minun rukouksissani:

Että meidän Herran Jesuksen Kristuksen Jumala, kunnian Isä, antais teille viisauden ja ilmoituksen hengen hänen tuntemiseensa,

Ja valaisis teidän ymmärryksenne silmät, että te tietäisitte, minkä hänen kutsumisensa toivo on ja mikä hänen kunniansa perimisen rikkaus on hänen pyhissänsä,

Ja kuinka suuri hänen voimansa meidän kohtaamme on, jotka hänen väkevän voimansa vaikuttamisen jälkeen uskomme,

Jonka hän Kristuksessa vaikutti, kuin hän hänen kuolleista herätti ja pani istumaan oikialle kädellensä taivaissa,

Kaiken hallituksen ja vallan ja väkevyyden ja herrauden päälle, ja kaiken sen päälle, joka nimittää taidetaan ei ainoastaan tässä maailmassa, mutta myös tulevaisessa,

Ja on kaikki pannut hänen jalkainsa alle, ja on myös hänen pannut pääksi kaikkein päälle seurakunnalle,

Joka on hänen ruumiinsa, sen täyttämys, joka kaikki kaikissa täyttää.
Ef 1:16-23 Biblia 1776


Jos olet jaksanut kahlata tuota aineistoa, jota olen koonnut näihin "essut ja..." palstoihin, olet varmaan pannut merkille ainakin kaksi asiaa.

1. Tuli sytyttää tulen - Jumalan valtakunta leviää sukupolvesta toiseen, ihmisen sydämestä ihmisen sydämeen, ja sen juuret ovat syvällä apostolien todistuksessa ylösnousemuksesta.

sukkessio kertoo tästä havainnollisesti, kätten päällepano. kaikki papit Suomessa ovat saaneet siunauksen, joka ulottuu katkeamattomana aina Pietariin asti.

olin sen tähden yllättynyt, että norppa kertoi ettei esikoislestadiolaisia saarnaajia aseteta tehtäväänsä vanhinten kätten päällepanemisella ja apostolisella siunauksella.

Maa on niin kaunis,
Kirkas Luojan taivas,
Ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
Kuljemme laulain,
Taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
Vierähtävät vuodet,
Miespolvet vaipuvat unholaan:
Kirkasna aina
Sielujen laulun
Taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
Paimenille lauloi,
Sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
Maassa nyt rauha,
Kun Jeesus meille armon toi!


jos olet nuo kahlannut läpi, olet varmaan myös huomannut

2. Jeesus on Herra

kuinka taitavasti Hän johdattaakaan omiaan valtakunnassaan!

ajoitus on täsmälleen oikea, ihmeellisellä tavalla Hän tuo kokoon resulsseja eri puolilta, salaisesti ja hiljaisesti

voimalla ja väkevyydellä jota tämä maailma ei näe, tunnista eikä ymmärrä

ja jolle tämän maailman ruhtinas ei voi hyvistä yrityksistään huolimatta yhtään mitään.

vastustamattomalla viisaudella, taidolla ja rakkaudella Hän vie asiansa eteenpäin, hoitaen valtakuntaa jonka Isä Jumala on Hänelle antanut - suvereenisti.

ja tässä Jeesus käyttää ihmisiä, ei konemaisesti, diktaattorina, hyödyntäen toisia

ei suinkaan

vaan jokainen Jeesuksen valitsema ase on huolellisesti vailttu, koulutettu, valmistettu tehtäväänsä usein pitkänkin ajan kuluessa.

tuo Nils Wiklundin palsta tulee näyttämään tämän taas kerran, miten ihmistä rakastaen ja ihmeellisellä viisaudella ja taidolla Jeesus johdattaa tiemme kulkua

kuten nuori kreivi von Zinzendorf virressä 388 rukoilee.



Jeesus on sellainen Herra, joka ei murskaa ihmistä.

Sen tähden Kristuksen kirkossa ja herätysliikkeissä on kahdenlaisia johtajia ja herroja, jotka niitä vallitsevat.

on piispoja ja on Lapin vanhimpia jotka johtavat taitojensa mukaan. Heille tuottaa tiettyä mielihyvää ihmisten valtapelien koneistojen ja narujen tunteminen.

he hallitsevat niksit, miten ihmisiä johdatetaan toivottuun suuntaan, vastustajat vaiennetaan ja asiat viedään määrätietoisesti ja virtaviivaisesti tavoitteeseen.

joskus tässä tulee vastaan se jesuiittojen huomaama vaatimus, että tarkoitus pyhittää keinot.

yksi epämääräinen puhelinsoitto oikeaan aikaan, yksi vetoaminen maalliseen valtaan oikealla tavalla, yksi pieni valkoinen vale, joka johtaa tilanteen toivottuun tapaan.

Nämä ovat tehokkaita aikaansaavia Kirstuksen kirkon palvelijoita, jotka tekevät parhaansa sen mukaan kuin ovat asian ymmärtäneet.

näillä taidoilla he ovat osittain myös nykyisen valta-asemansa saavuttaneet.


sitten on sellaisia Kristuksen kirkon palvelijoita, rovasteja ja lääninrovasteja, piispoja ja arkkipiispoja, herätysliikkeiden keskusjärjestöjen johtajia, Lapin vanhimpia ja lähetysmiehiä

jotka aloittavat jokaisen päivän ja jokaisen tärkeän päätöksenteon hiljaisella rukouksella

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, katso armollisesti meitä ja kuule pyyntömme. Olet luvannut antaa viisautta. Anna meille nyt viisautta kun joudumme tällaisista asioista päättämään.

Ja koko sydämestään he rukoilevat Jeesuksen kanssa Isää Jumalaa "tapahtukoon sinun tahtosi myön maanpäällä niinkuin taivaassa"

---
on vaikea selittää sitä eroa, mikä näiden kahden johtajatyypin välillä on

toinen on tehokas, taitava hallintomies tai -nainen, joka saa asiat tapahtumaan, hankkeet etenevät, suuretkin.

ja kuitenkin jonkinlainen rakkaudettomuus, jonkinlainen ihmisen yli käveleminen, jonkinlainen piiska kun pitäisi olla piispa, poimen, paimen.

jonkinlainen "heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa"

kyllä Jeesuksen Herruus näkyy näiden toisten elämässä

heidän pomonsa on todella valtava hallitsija, jolle itse Jumala on antanut KAIKEN vallan taivaassa ja maan päällä

mutta jotenkin he eivät itse ole kasvaneet isoiksi pomoiksi.

jotenkin heidän ehkä hauraan ja heikon ja omasta vajavaisuudesta tietoisen olemuksen läpi loistaa rakkaus ihmiseen

rakkaus ihmistä kohtaan

ja jotenkin tällaisten johtajien luona on hyvä olla, heitä ihaillaan mutta toisella tavalla kuin noita eteviä hallintomiehiä ja naisia, jotka eivät niin kipeästi joka asiaan tarvitse Herran Jeesuksen neuvoja

kirkon ja herätysliikkeiden historia, maailmanhistoria, kertoo ihmeellisestä Jumalan rakkaudesta, joka meitä kohtaa Kristuksessa.


mutta ei tässä lopulta ole kysymys siitä, mitä Kiirunan jällit tekevät tai Tampereen piispa päättää tai Rooman paavi sanoo

lopulta on kysymys siitä, kuka on sinun Herrasi

selviätkö sinä päivän suurista ratkaisuista vankan kokemuksesi, taitojesi ja kyvykkyytesi ansiosta, ratkaisetko isot ja pienet asiat niinkuin Jumala on järkeä antanut niiden hoitamiseen.

sitten sunnuntaina seuroissa tai jumalanpalveluksessa annat Herrankin jotain sanoa, tosin ei näistä tärkeistä arkipäivän päätöksistä vaan enempi niistä elämän kulmalla olevista hengellisistä asioista. että tulis nekin kuntoon?

vai onko jokainen päiväsi korvat auki kulkemista "Herra Jeesus, näytä minulle tie jota kulkea"


jos ei niin älä turhaan hoe

"Jeesus on Herra"

sano pikemmin että Jeesus on semmonen sunnuntain pikkuinen hengellisten asioiden hoitelija.

minä olen oman elämäni herra ja kuningas.


Tämä on ihmeellinen Pyhän Hengen synnyttämä virsi, jonka salaisuus on suuri.

Jeesus, kruunun kirkkaan kannat,
Jeesus, ilo, elämä,
armon Herra, ystävä.
Sinä yksin rauhan annat.
Jeesus, olet riemuni,
aarre kallein sieluni.

Ilman Jeesustani näännyn,
ilman hänen armoaan
joudun tuskaan kauheaan.
Jeesukseni puoleen käännyn,
ahdistusten tullessa
hän on itse turvana.

Syntieni valtaa vastaan,
vastaan voimaa kiusaajan,
Jeesus, sinuun uskallan.
Jeesus varjella voi lastaan,
hän on minun iloni,
kallein lohdutukseni.

Armoon tahdon aina luottaa,
sinuun, Jeesus, Herrani,
joka maksoit velkani.
Armo yksin avun tuottaa
elämään ja kuolemaan,
armo kantaa voimallaan.

Armon lähde, Jeesukseni,
sinä elät minussa,
minä elän sinussa.
Sinusta ei sydäntäni
riistä tuska suurinkaan.
Sinun olen kokonaan.

Omanasi armon tähden
ohjaa, Jeesus rakkaani,
aina askeleissasi.
Ja kun kerran täältä lähden,
ole vielä turvana,
ainoana aarteena.

Jeesus, kaikki kaikessani,
Jeesus, Herra ainoa,
sydämeni valmista!
Ystäväni, auttajani,
kiitos, Jeesus, riemuni,
aarre kallein sieluni!

Säk. 1–6 Johannes Gerdessen 1664.
Ruots. ja 7. säk. Andreas Canuti Brodinus 1671.
Suom. virsikirjaan 1685.
Uud. komitea 1880.