Kaikkein pyhin

Jerusalemin temppelin pyhyys oli kuvaa Israelin Jumalan pyhyydestä. Häntä ei kuka tahansa saanut noin vain lähestyä.

Temppelissä oli monta eri esipihaa aitoineen ja portteineen hieman kuin sipulissa kerroksia.

"Pakanain esipiha" oli kaikille avoin, ja siellä elämä kulki vilkkaana temppelin tuntumassa. Oli rabbeja oppilaineen, kirjanoppineita koolla Kirjoituksia pohtimassa.

Oli rahanvaihtajaa, jotka vaihtoivat eri puolilta Välimeren alueilta ja muualta tulevien juutalaisten valuuttaa temppelissä käyviksi dinareiksi. Apt 1 kertoo, miten monilta tahoilta väkeä oli juhlien aikaan koolla.

Paljon oli myös uhrieläinten kauppiaita, joillain kyyhkysiä pienissä puuhäkeissä, toisilla pieni lammaskatras, oli jopa härkiä todella rikkaille uhraajille.

Ja varmasti kaikelle tälle palveluammatteja, limonaadin myyjää ja sandaalin kiillottajaa.

Goijim, pakanoita, turisteja, sekä Abrahamin lapsia, juutalaisia. Ismaelilaisiakin toki ja nabatealaisia.

Seuraavaksi oli sitten israelilaisten esipiha. Se oli alueeltaan pienempi, ja lähemmäs Herran temppeliä saivat tänne tulla ainoastaan juutalaiset miehet ja naiset.

Arkeologit ovat löytäneet Herodeksen temppelistä säilyneen varoituskilven, joka on ollut tälle pihalle johtavien porttien päällä. Se on nykyään Istanbulin museossa. Viesti on kreikaksi, tuon ajan yleiskielellä, ja sanoo, että tästä portista sisään käyvä pakana on itse syypää omaan kuolemaansa.

Suoraan sanottuna teksti olisi "Ei-juutalaisille pääsy kielletty kuoleman uhalla"

Tällainen komento on aikoinaan ollut myös islamin pyhässä kaupungissa Mekassa Kaaban kiven moskeijan luona.


Lähestyttäessä temppeliä seuraavaksi pyhyys vaatii, että naiset jäävät porukasta pois.

Miesten esipihalle pääsivät kaikki juutalaiset miehet, mutta ei kukaan muu.

Seuraavaksi Nikadorin portti vei pappien ja leeviläisten esipihalle, jossa sijaitsi polttouhri alttari. Paljon tässä tapahtui, kun lammas toisensa jälkeen, kyyhkynen toisensa jälkeen, mulli teurastettiin, veri valui alttarin alla olevaa kanavaa Kidronin laaksoon ja jatkuvassa tulessa paloivat valitut osat eläinten ruhoa mieluisana uhrina Israelin Jumalalle.

Monet lahjoitukset temppelille, kymmenykset ja kiitosuhrit, täyttivät temppelialueen aarrekammiot. Hopeaa ja kultaa oli paljon.

Kerran Pontius Pilatus otti väkisin temppelistä rahaa rakennuttaakseen Beetlehemistä Jerusalemiin vesijohdon. Tästä seuranneessa mellakassa sai moni israelilainen surmansa.


Pappien ja leeviläisten toimialue saattoi olla israelilaisille miehille heidän esipihaltaan näkyvissä, kyseessä on melko pieni alue verrattuna koko temppelialueesseen.

Täältä johtivat portaat komeiden ovien kautta Pyhään. Tässä Jerusalemin temppelin ensimmäisessä huoneessa sijaitsi suitsutusalttari.

Tässä huoneessa oltiin hiljaa paitsi mitä tuli liturgian lauluun ja rukoukseen. Papit hoitivat suitsuttamista vuoroin, kuten oli tarkoin säädetty.

Oli syytä olla nätisti.

Pyhän takana oli paksu verho, esirippu, ja sen takana temppelin ydin, pieni tarkasti mitattu huone, Kaikkin pyhin.

Pyhässä palvelusta tekevä pappi oli niin lähellä Jumalaa kuin oli mahdollista Mooseksen lain mukaan.


Salomon temppelissä tuossa Kaikkein pyhin huoneessa oli kullattujen kerubien varjelemana noin 1x1x1 m kokoinen arkku, jonka sisällä olivat Mooseksen kiviset laintaulut ja Aaronin kukkinut sauva.

Babylonin kuninkaan sotajoukot tuhosivat tämän Salomon temppelin ja liitonarkki katoaa 586 eKr.

Serubbabel rakensi temppelin uudelleen persialaisaikana ja kuningas Herodes Suuri teki siitä Rooman valtakunnan mahtavimpiin kuuluvan rakennuksen, kun kunnian Kuningas oli tulossa.

Jeesuksen aikana Kaikkein pyhin oli aivan tyhjä, siellä oli vain matala litteä kivi muistuttamassa liitonarkista, joka kerran siellä oli ollut.


Mitä siis on pyhyys?

Pyhyys ei ole jokin hankala abstrakti käsite, jokin määritelmä hyvästä ja pahasta, temppelin esipihojen tapainen hierarkia.

Pyhyys on Jumalan läsnäolo.

Israelin kansa kaipasi tätä Jumalan läsnäoloa niin, että leiri koottiin Ilmestysmajan ympärille ja koko kansa vaelsi sitten Jerusalemiin lähelle Herran läsnäoloa.

Mutta Hänen luokseen ei saanut kukaan ihminen mennä.

Ainoa poikkeus oli ylimmäinen pappi, joka Suurena sovintopäivänä sai astua suorittamaan jumalanpalvelusta tarkkojen määräysten mukaan Kaikkein pyhimpään.

Kerrotaan, että ylimmäisen papin jalkaan sidottiin varmuudeksi naru, että jos hän sinne kuolla kupsahtaa niin ruumis voidaan vetää sieltä pois.


Esikoislestadiolainen herätys on mielestäni hyvin pitkälle kuin Vanhan testamentin jumalanpalvelusta.

Ilmestysmajaan tuodaan ihmisen viljelemää viljaa ja siitä leivottua leipää.

Tarkoin aidoilla rajataan, kuka saa lähestyä pyhää, ja siellä Kaikkein pyhimmän läheisyydessä suoritetaan jatkuvaa rukouspalvelua ja syntien tunnustamista uhrien ja rukouksen suitsutuksen tavoin.

Uhratun Karitsan verta käytetään ihmisten syntien pesemiseksi, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen ja vielä kuolinvuoteella.


Jeesus Kristus on yhdellä uhrilla käynyt sisään Kaikkein pyhimpään ja esirippu on revitty auki.

Mutta ilman Kristusta ei tänäänkään ole pääsyä Kaikkein pyhimpään, lähelle Israelin Jumalaa, meidän taivaallista Isäämme, Abbaa.

Jeesus on kuollut ja haudattu ja kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen, aivan kuten esikoiset opettavat.

Mutta ihmeellisellä tavalla Kristus on läsnä nyt omiensa sydämessä. Pyhä Henki on asuvaisena Jumalan omissa ja Jumalan pyhyys, Jumalan läsnäolo, toteutuu kristityn elämässä.

Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja Hänen pyhässä veressään ja ruumiissaan, Golgatan katkerassa uhrikuolemassa, kasteen vedessä, Hengessä ja pyhässä Ehtoollisessa.

Jeesus Kristus tuo pyhyyden mukanaan asettuessaa asumaan omiensa sydämeen.

Siinä kalpenee oma pyhyys, vaikka kuinka olisi huivi harmaa.


Meidän tulisi oppia elämään tämän lähellä olevan Jumalamme kanssa.

Taivaassa on iso roskakori, johon kootaan kaikki ne rukouksemme, joihin Jumala ei voi vastata, koska on jo antanut sen meille.

Enkeleillä on kova homma niitä poltella, aamulla ja illalla taivas aivan rusottaa kun näitä turhia pyyntöjä siivotaan taivaassa, turhia pyyntöjä asioista, jotka Jumala on jo antanut!


Sillä jos Josua olis heidät lepoon saattanut, niin ei hän olisi toisesta päivästä puhunut.

Sentähden on Jumalan kansalle yksi lepo vielä tarjona.

Sillä joka hänen lepoonsa jo tullut on, se lepää töistänsä, niinkuin Jumalakin lepää töistänsä.

Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku samaan epäuskon esikuvaan lankeaisi.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari,

Ja ei ole yhtään luontokappaletta hänen edessänsä näkymättä, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hänen silmäinsä edessä, josta me puhumme.

Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;

Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.


Hep 4:8-16 Biblia 1776



Kirjoittanut: Haamul, 25.06.2009 10:33


Armonistuin ei ole saarnaajien tuoli.

"Tarkoin aidoilla rajataan, kuka saa lähestyä pyhää, ja siellä Kaikkein pyhimmän läheisyydessä suoritetaan jatkuvaa rukouspalvelua ja syntien tunnustamista uhrien ja rukouksen suitsutuksen tavoin."

Niin. Tosiaan:

"Mutta missä nämä (synnit ja laittomuudet) ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;"

Saamme luottaa lujasti. Sydämemme on vihmottu puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumiimme pesty puhtaaksi vedellä - kasteessamme Vapahtajan nimeen. Hänen sovintoverensä on pirskoitettu pyhittämään meidät kertakaikkisesti.


"Uhratun Karitsan verta käytetään ihmisten syntien pesemiseksi, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen ja vielä kuolinvuoteella."

Tosin - eikö sen näin tule ollakin? Ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta.

Vaan ei silti tule unohtaa sitä, että Jeesus on yhdellä uhrilla, ruumiinsa uhrilla, pyhittänyt meidät kerta kaikkiaan. Yksi uhri riittää, kerta kaikkiaan! Hepr. 10:10, Hepr. 10:14 ym.



Kirjoittanut: MikkoL, 25.06.2009 11:27

tässä on todella tarkka paikka ja tuot sen mielestäni hyvin esiin näillä kahdella viestillä.

tuo heprealaiskirjeen kohta on järkyttävän upea, uskomaton suorastaan, eivätkä monet sitä jaksa uskoa.

meilläkö olisi vapaa käynti Kaikkein pyhimpään?

tällainen uskon luottamus Ylimmäiseen pappiin herättää automaattisesti sydämeen ilon ja kiitoksen, jos näin koneellisesti voi sanoa

toinen viestisi taas liittyy tuohon missä yritän kuvata miten ihmiset ottavat tämän "ripin" omiin käsiinsä, alkavat leipoa temppeliin näkyleipiä ja hoitaa itseään kuntoon jatkuvalla uskonnollisella kultilla, joka ei avaa kuitenkaan Kaikkein pyhintä.

tämä ei ole musta valkoista, essujen, ja kaikkien kristittyjen, joukossa on niitä, joiden silmistä jotenkin loistaa Kristuksen läsnäolon pyhyys.

ja sitten on niitä, joiden silmistä loistaa oman vanhurskauden tuoma ylpeys ja joiden harmaa kaihi on kaikkien - paitsi omavanhurskaan ulkokultaisen - nähtävänä



Kirjoittanut: viola, 25.06.2009 14:40

Haamul kirjoitti:
"Vaan ei silti tule unohtaa sitä, että Jeesus on yhdellä uhrilla, ruumiinsa uhrilla, pyhittänyt meidät kerta kaikkiaan. Yksi uhri riittää, kerta kaikkiaan!"

'Yksi uhri riittää, kerta kaikkiaan' - siinä riittää ihmetyksen ja iloitsemisen aihetta!

Tämän paikan rinnalla nousee sydämelle Sakariaan sanat:

Luuk.1:
67. Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
68. "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen
69. ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta
70. - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta -
71. pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
72. tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,
73. sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
74. suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
75. pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme."

Kirjoittanut: MikkoL, 25.06.2009 21:29

tämän palstan teksti tulee erään henkilön aamuhartaudesta tänään täällä Beetlehemissä. Ei minun.

Hän luki ensin päivän tekstin oman kirkkonsa järjestyksen mukaan. Siitä alkoi kasvaa tämä näky Jumalan pyhyydestä, joka on Jumalan läsnäolo.

Siitä, että ihminen joka ei elä Jumalan Pojan uskossa ei pääse Kaikkein pyhimpään, vaan askaroi oman pyhyytensä kanssa Vanhan liiton ajassa.

Hänen lukemansa teksti on tuo, jonka Viola tähän palstaan laittoi. "tuli mieleen" tosiaan - 5000 kilometriä on matkaa..

vaan Henki on sama

:-)


katso, mikko, Sakarian kiitosvirttä.

kaveri on ollut mykkänä, nyt on syntynyt poika Elisabetin vanhoilla päivillä!

Hän virittää kiitosvirren - eikä sanallakaan mainitse itseään eikä poikaansa vaan puhuu Pyhässä Hengessä yksinomaan Jeesuksesta.

Pyhä Henki ei koskaan osoita itseään tai ihmisiä.

Läpi Raamatun, Vanhassa ja Uudessa testamentissa, Pyhä Henki aina ja kaikkialla nostaa katseemme Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme ja Jumalaamme.

en ollut itse koskaan tullut ajatelleeksi, että todellakin, Sakarias ei muista ollenkaan kiittää saaneensa pojan!

jokin toinen, paljon suurempi henkilö täyttää niin kokonaan hänen mielensä!