Kristus ja essut

Mua, Pyhä Henki, pyhitä,
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta,
se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.

Silmäni avaa, voitele,
niin että katsoisivat ne
uskossa yli kaiken muun
vain salaisuuteen ristinpuun,
sen korkeuteen, pituuteen,
sen syvyyteen ja laajuuteen.

Minulle Jeesus kirkasta
ja tunnolleni vakuuta,
hän että kärsi tähteni
ja kantoi syyllisyyteni.
Näin minua hän rakasti,
verellään maksoi velkani.

Vie minut Getsemanehen
katsomaan vaivaa Jeesuksen.
On Herra maassa kasvoillaan
ja vaikeroiden tuskassaan
hän siellä verta hikoilee
ja puolestani taistelee.

Mua neuvo aina muistamaan,
hän mitä kärsi sielussaan,
myös haavat verta vuotavat
ja ristin tuskat katkerat.
Suo, että niihin katsoisin,
edessä ristin särkyisin.

Kuolostaan turva luja luo
ja voitostansa voima tuo,
niin että hänet kokonaan
uskossa sydämeeni saan.
Ja nimessänsä rakkaassa
saan kodin Isän taivaassa.


Virsi 121
Johan Holmberg 1742.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.



olemme saaneet keskustelujen puolella ja täällä raamattupiirissä kuulla paljon ajatuksia ja opetuksia kristillisestä elämästä.

monissa viesteissä rohkaistaan kristittyjä vaeltamaan Hengen voimassa ja voittoisasti.

eikö Jumala, joka on luonut koko maailmankaikkeuden, pystyisi elämässämme syntiä kukistamaan ja Hengellä kuolettamaan?

olemme saaneet myös kaikki kuulla Hengen johdatuksesta, joka on tuonut iloa ja rohkaisua hänen elämäänsä ja ollut merkittävää tietyissä erityisissä tilanteissa.

joidenkin kirjoittajien vetoamiset Lutheriin ja siihen, että Pyhä Henki toimii Jumalan Sanan yhteydessä eikä ilman sitä, ovat saaneet häneltä voimakassanaista palautetta.

taustalla kuuluu mielestäni aito, vuosikymmenien aikana lestadiolaisesta herätysliikkeestä ammennettu käsitys Pyhän Hengen välittömästä toiminnasta seuratilanteessa saarnaajien kautta ja tämän Hengen antamasta arvovallasta.





tässä virressä näemme Kirkkauden Hengen kristallivirran, säihkyvät jalokivet ja morsiuskruunun.

joka ainoa säkeistö on rukousta Pyhälle Hengelle - "kirkasta minulle Kristus" - "tee Kristuksen risti minulle henkilökohtaisesti eläväksi" - "kuoleta synti sydämestäni näyttämällä Kristuksen kuolemaa"

virren kaunis sävel vielä korostaa sen hiljaista pyhyyttä ja aamukasteen raikkautta ja veren punaisuutta ja armon valkoisuutta.


Herrnhutin ihmeellinen Hengen vuodatus tapahtui Bethelsdorfin kirkossa elokuun 13. 1727.

Pastori Holmberg kohtasi herrnhutilaisia lähetysmiehiä Tukholmassa ja liittyi sydämestään näihin teemoihin osallisuudesta Kristuksen ristiin, levosta Hänen haavoissaan.

Samasta asiasta, josta pastori Nils Wiklund niin väkevästi on itse kertonut omalla kohdallaan.


Herrnhutin hengellisestä tulivuoresta on syntynyt laaja kokoelma Siionin lauluja.

Holmberg käänsi niistä useita satoja ruotsinkielelle. Sions sånger on sitten tullut tutuksi kaikissa Suomen kansan keskuudessa vaikuttaneissa herätysliikkeissä

Ensin Länsi-Suomen rukoilevaisuudessa, sitten evankeliusuudessa ja Savon ja Pohjanmaan herätyksissä ja viimeisenä myös rovasti Lars Levi Laestadiuksen nimeä kantavassa herätysliikkeessä kaukana Pohjolassa.

Nämä Kristus-keskeiset virret ovat Suomen heränneen kansan yhteistä aarteistoa, eri tavoin sitten muokattuina ja eri tavoin elämäänsä herätyksissä jatkaneina.


tuo virsi 121 oli kuitenkin eräänlainen käännekohta käsityksessäni essujen hengellisyyden piirteistä.

aloin ajatella että onkohan niin että lestadiolaisuuden parissa on syntynyt kristillisyyttä ilman Kristusta?


Essut puhuu Jeesuksesta ja henkilökohtaisesta suhteestaan Häneen kovin vähän.

Jeesuksen nimessä on jonkinlainen häpeä.

Jo pelkkä nimi Jeesus herättää tietynlaisia tunteita. Tulee mieleen:

Jeesustelu
Helluntalaisuus
Jeesuslaisuus
Helppo kristillisyys
”ei kaikki, jotka huutaa Herra, Herra...”

Jos esikoislestadiolainen puhuu Jeesuksesta, silloin on tosi kysymyksessä.
vaan harvoin puhuu...


Pyhästä Hengestä on paljon helpompi puhua tai Jumalasta
Jeesus on vaikea pala


Pyhittäkää Herra Jeesus sydämessänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustaa, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla.

1.Piet 3:15


olen ulkopuolisena pannut merkille täällä nettiruukussa, kuinka vaikea on saada aikaan keskustelua pyhästä Raamatusta.

useimmat - eivät tosin kaikki - puheenvuorot kääntyvät raamattupiirinkin puolella omaan aikaamme ja vaellukseemme ja uskoomme ja etenkin sen oikeaan tai väärään sisältöön. on todella vaikea innostaa porukoita lukemaan, mitä on kirjoitettu ja ottamaan kantaa Raamatun sisältöön ja sen merkitykseen.

sama ilmiö näkyy näinä vuosina vanhintenkin saarnoissa, joita olen kuullut, ja olen ihmetellyt esimerkiksi Joonas Purnun kirjeiden väkevää raamatullisuutta verrattuna näihin aika hengellisesti anemisiin ja samaa toistaviin perinnepuheisiin.

Jeesus Kristus on nimittäin lihaksi tullut Jumalan Sana.

jos Jeesus ei ole keskipisteenä, saamme silloin esikoislestadiolaisuuden piirissä kohdata Jumala - Pyhä Henki - me kolmikon, joka mielestäni edustavat aitoa essujen perinnettä paljon laajemminkin.


Essut kyllä sanovat, että ei ole ujostelua Jeesuksen nimen suhteen ja että Kristus on A ja O.

mielestäni tällaisen virheellisen vaikutelman voi saada sen tähden, että Jeesuksen nimi ja veri on aina esillä syntien anteeksisaamisen julistamisessa.

saarnaajien huulilta kuuluu myös Jeesuksen nimi Raamatun tekstiä luettaessa - josta sitten nopeasti päästään itse asiaan - ja ehkä jossain Raamatun lainauksessakin.

mutta jo toisensa kohdatessa essut sanovat "Jumalan terve" eivätkä niinkään tervehdi sisaria ja veljiä Kristuksessa, kuten esimerkiksi apostoli Paavali tekee kirjeissään.


esikoislestadiolaisuus on hyvin lähellä helluntailaista herätystä olemukseltaan, mutta helluntailaisuudessa jeesustellaan oikein hartaasti - ja lähdetään kaduille ja aitovierille kadonneita lampaita etsimään.

monet essut sen sijaan huolehtivat Pyhän Hengen asemasta ja arvovallasta omassa, ainoassa pelastavassa seurakunnassa, nostaen itsensä koko maailman yläpuolelle ainoana oikeana.

samoin essut huolehtivat siitä, että kaikki tietävät kuinka heillä on Pyhä Henki ja muilla ei. Myös yksittäiset kristityt siis noudattavat tätä essujen kaavaa, että "vain me".

lumiukkona olen sen saanut kokea monta kertaa myös täällä nettiruukussa.

saamme usein väkevän todistuksen sellaisesta kristitystä, joka kokee henkilökohtaisesti ja voimakkaasti todeksti tämän

"Pyhä Henki ja minä"

linjan

tämä antaa myös motiivia ja henkistä sitkeyttä taistella sen puolesta, minkä Pyhä Henki on henkilökohtaisesti todeksi todistanut.

siinä eivät kirkolliskokoukset eikä edes Raamattu paljon paina tai kiinnosta.

vakaumus on aito.

Jeesus Kristus on lihaksi tullut Jumalan Sana.

pyhitetään Jeesus sydämisssämme ja kuunnellaan tarkoin, mitä Hän tänään 17.6. 2009 tahtoo itse kullekin meistä sanoa.


Mua, Pyhä Henki, pyhitä,
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta,
se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.



sydämestäni kiitän Herraa kaikesta siitä hyvästä, mitä hän on jokaiselle essulle lahjoittanut armostaan.

mitään tuollaista köydenvetoa en tässä esitä, vaan koetan osoittaa, että on joukko esikoislestadiolaisia kristittyjä, jotka puhuvat hyvin vähän siitä, mitä Kristus on.

he ovat "Pyhä Henki ja me olemme päättäneet" linjalla

Jumala - Pyhä Henki - minä kolminaisuus, jossa Jeesus on kyllä tärkeä mutta sivuosassa.



nettiruukun piiri on aika pieni mutta olen saanut täällä kohdata varsin laajan otoksen hengellisiä ihmisiä, joiden koti on tai on ollut tämä aito vanha-lestadiolaisuus.

kaikille on yhteistä, näkemyseroista huolimatta, vakaa sydämen kristillisyys ja pyhyyden taju. sellainen hyvää tekevä aitous, joka ei kaihda myöskään vaikeuksia.

on sellaisia, jotka ovat sydämestään iloinneet kanssani Jumalan Sanan rikkauksista ja ahkerasti lukevat ja tutkivat itse Raamattua.

opin asioiden kanssa olen erästä nimimerkkiä aikoinaan patistellut Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen kirkon pariin, jossa opin puhtautta valvotaan. Mutta Herran armosta olen saanut oppia tuntemaan paremmin tuota suomalaista luterilaista kirkkoa, enkä enää kehoita ketään sinne liittymään.

olen kohdannut sydämellisiä uskovia Jeesuksen omia, jotka ovat kauhistelleet luonnontutkimuksen totuuksien julkistamista. koettanut alleviivata heille rakkautta totuuteen.

alkuaikoina kohtasin myös nettiruukkulaisia, joilla oli vakaa näkemys kirkkojen välisestä ekumeniasta ja mistä se on kotoisin.

mutta tärkein kaikista näistä oppimistani on tämä, että essujen joukossa on aika paljon kristittyjä ilman Kristusta.



ongelmana näillä kristityillä Jumalan lapsilla on Raamattu, Jumalan Sana.

he eivät ole saaneet tervettä opetusta saarnaajilta, eikä heitä ole juurrutettu ymmärtämään Jumalan Sanan voimaa ja merkitystä.

seuroissa on henkenä "toistetaan sitä, mitä on aina ennenkin sanottu" ja Saatana kuiskaa kaikkien korviin, että tämä on sitä ainoaa oikeaa kristillisyyttä, jota PH johdolla julistetaan viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja etenkin Lapin lähetyksen aikaan. varmasti totta, koska näin isätkin ovat opettaneet.

Jumalan lapsilta on riistetty Jumalan Sana.



näin syntyy tällaista nettiruukussakin usein esiin pulpahtavaa ajatusta, joka kauhistuneena torjuu Martti Lutherin Schmalkaldenin kappaleiden kirouksen - "mitä Pyhästä Hengestä ohi Jumalan Sanan ja sakramenttien kerskataan on perkeleestä"

he kauhistuvat, koska eivät ymmärrä Jumalan Sanan syvyyttä, korkeutta, leveyttä ja pituutta.

he tahtovat korostaa Jumalan Hengen suvereenia arvovaltaa tehdä mitä tahtoo missä tahtoo, ja kokevat, että sitominen Raamattuun ja kirkkoon ja sakramentteihin on harhaoppia, joka vähentää Jumalan Hengen voimaa.


kristityt, joilta on yksipuolisen ja itseään toistavan ja ihmisten ja seurakunnan arvovaltaan nojaavan saarnan ja opetuksen kautta riistetty Kristus, joka on lihaksi tullut Jumalan Sana, ovat helposti omien auktoriteettiensa johdateltavia, lammaslauma, joka määkii mitä paimenet käskevät.

Urho Kekkosen sanoin "sopulilauma" jolta on riistetty apostolinen vapaus, oikeus ja edellytys kriittisesti arvostella kaikkea ja pitää vain se, mikä on hyvä.

"Profeetoista kaksi tai kolme puhukoot, muut arvostelkoot" on Jumalan Sanassa.

mutta sitä ei saa toteuttaa esikositen seuroissa, kotihartauksissa eikä julkisesti Internetissä tai Esikoislestadiolaiet ry:n julkaisuissa.

pelätään, että tuo oppi ihmisten erehtymättömyydestä kun PH johtaa saarnaa romahtaisi.

oppi, josta herätysliikkeen ensimmäinen ja suurin saarnaaja, Lars Levi Laestadius ei mitään tiennyt ja jonka olisi ärräpäiden kanssa lähettänyt sinne minne se kuuluu.


kristityt ilman Kristusta ovat helposti harhaanjohdettavia etenkin, kun he kuvittelevat olevansa aivan erityisen läheisessä suhteessa Jumalan Henkeen.

Lapin vanhimpien arvovaltaan vedoten ovat suomalaiset saarnaajat esimerkiksi hyllyttäneet Mikkelissä saarnaaja Risto Blomin, joka huolellisesti tutkittuaan Raamatun, Lutherin ja koko kristillisen kirkon opin valossa esikoisten saarnoja, antoi niiden sisällöstä totuudellisen kuvan.

sen sijaan helsinkiläinen saarnaaja, joka kehittelee vaarallaista lahkolaista harhaoppia Kiirunan Beetlehemistä ja valosta, joka tässä etsikkoaikansa hylänneessä maailmassa tuikkii enää vain tässä meidän kristillisyydessämme, saa jatkaa harhojensa levittämistä ja Lapin vanhimmat hymyillen nyökyttävät päätään hänelle.

koska Kristus, Jumala, on hukassa ja tilalle on tullut "Pyhä Henki ja me"


olen usein ilolla lukenut erään nettiruukkulaisen kirjoituksia, joissa hän seuraa Kristuksen toimia Vanhassa testamentissa.

Tämä on nimittäin salaisuus, ja aarre, joka ei ole jokaiselle kristitylle niin tuttu.

Kun Herra puhui Abramille Kaldean Urissa, hän oli Jumalan Sana.

Kun Herra puhui Moosekselle palavassa pensaassa, hän oli Jumalan Sana.

Kun Jumalan Sana tuli nuorelle Samuelille Siilossa, hän oli Jumalan Sana.

Kun Jumalan Sana tuli profeetta Jesajalle assyrialaisten uhkaamassa Jerusalemin kaupungissa, hän oli Jumalan Sana.

Kun deutero-Jesaja julisti kuningas Kooreksen ilosanomaa paluusta isien maahan, hän julisti Jumalan Sanaa.

Kun makkabealaiset taistelivat Zeuksen sikauhreja vastaan, heidän voimanaan oli Jumalan Sana.

Beetlehemissä kuningas Herodes Suuren aikana Jumalan Sana tuli lihaksi, ja enkelit ja suuri joukko taivaallista sotaväkeä puhkesi valtavaan ylistykseen

Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.


lihaksi tullut Jumalan Sana ei jäänyt tänne.

me teimme Hänelle mitä teimme.

Jumalan ainoa Poika nousi täältä taivaaseen ja istuu Isänsä oikealla puolella. Sieltä Hän on kerran tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua.

Mutta ei Hän jättänyt meitä orvoiksi.

Jumalan Henki laskeutui voimallisesti Jeesuksen kouluttaman miesporukan ylle Jerusalemissa yläsalissa juutalaisten Shavuot juhlan aikaan joskus 30.luvulla jKr.

"te saatte voiman olla minun todistajani Juudeassa, Samariassa ja maailman ääriin asti"

"menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää"



"ja katso, Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti"

Yksikään ihminen ei näihin ihmeellisiin asioihin voi itse uskoa, yhdellekään ei Kristuksen verinen uhri Golgatalla merkitse henkilökohtaisesti mitään, yksikään ei voi sanoa sydämestään "Jeesus on Herra" ilman Pyhää Henkeä.

Pyhä Henki, virvoittaja ja eläväksi tekijä, saa Jumalan Sanan syntymään meidän sydämissämme, pieni seimi on ja sieltä taival jatkuu, elävänä kivenä siinä näkymättömässä maailman laajassa temppelissä, jota Herra Jeesus rakentaa Isälle Jumalalle tässä maailmassa ja jonka kaikkein pyhimpään meillä on tie avoinna.



kun Jumalan armosta saamme hieman oppia ymmärtämään, käsittämään, mikä on Jumalan Sana, Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, syntynyt eikä tehty, jota saarnataan maailmassa, niin silloin näemme, miten Jumalan Henki on asettunut Kristuksen päälle.

Jeesus Nasaretilainen antaa meille mallin, miten olemme Pyhän Hengen työtovereita, kuinka Hän suorastaan syöksee meidät autiomaahan saatanan kiusattavaksi, kuinka Hän paljastaa salatut profetian hengellä, kuinka Hän opettaa yhä syvemmin tuntemaan mitä on synti ja mitä on armo, pyhittäen meitä.

Silloin ymmärrämme myös virren 121, joka ei ole ihmisen järjestä lähtöisin, vaan Pyhän Hengen innoittama näky ihanan runon muodossa.