Helsingin seurakuntakirjeessä oli vuonna 2002 metsäsuunnittelija Tauno Immosen kirjoitus "Elämän tie".
Tässä tekstissä on mukana erityisen merkittävä kuvaus esikoislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä vaikuttavasta käsityksestä kristillisestä seurakunnasta.
Kirjoitus on sävyisä ja toteava ja sisältää herätyslikkeelle ominaisia erityisilmauksia, joissa on itsessään painava ja sisäpiirille tuttu merkitys.
On todella arvokasta, että Tauno Immonen on kirjoittanut nämä ajatukset ylös ja ne ovat avoimesti luettavissa.
Tällä tavoin julkisesti on sitten myös mahdollista pohtia yhdessä ja keskustella tekstin sisällöstä ja merkityksestä.
Koska kyseessä on pääkaupungissamme Helsingissä Puistolantien rukoushuoneella toimiva saarnaaja, tullimies Aarre Panulan työtoveri, tällä kirjoituksella lienee laajempikin merkitys suomalaisen esikoislestadiolaisen herätyksen kannalta.
Kuinka edustava se on koko liikettä ajatellen on vaikea arvioida, mutta nämä ajatukset ovat epäilemättä Lapin vanhinten tiedossa ja näin tuttuja liikkeen hengelliselle johdolle.
Keskustelun helpottamiseksi numeroin teemat ja jaan ne nettiruukun palstoihin.
1. Jumala on synnyttänyt seurakuntansa eläväksi lukittujen ovien takana.
2. Hän on jättänyt siihen Pyhän Hengen ja taivaan valtakunnan avaimet.
3. Siis asuvainen Pyhä Henki on sidottu elävään seurakuntaan ja taivaan valtakunnan avaimet asuvaiseen Pyhään Henkeen.
4. Elävässä kristillisyydessä on käytännössä oikea raamatullinen lähetystoimi ja hengellinen hallitus, niin kuin Raamattu todistaa. Apt.15. luku.
5. Elävä Jumalan sanan siemenen on kuljetettu meidän aikaamme.
Apostolisen kristillisyyden jälkeen elävä kristillisyys on ollut seurakunnallisessa muodossa Johan Hussin, Martti Lutherin ja nyt tänä viimeisenä aikana, jolloin se on syntynyt Ruotsin Lapissa, kun rovasti Laestadius sai elävän uskon Lapin Marian kautta.
6. Ruotsissa on aikakautemme Betlehem.
7. Siellä on nostettu pystyyn Daavidin kaatunut maja; hengellinen hallitus.
8. Sieltä on elävä kristillisyys levitetty oikean raamatullisen lähetystoimen kautta niin laajalle kuin sen nyt näemme olevan.
9. Se on kasvanut suureksi puuksi, jonka oksat ulottuvat yli valtakuntien rajojen ja valtamerien, mutta puun runko ja juuri on edelleen Ruotsin Lapissa.
10. Siellä ovat olleet koko tämän viimeisen etsikkoajan uskolliset vanhimmat, jotka ovat Pyhän Hengen ja seurakunnan kehottamina aikanansa kantaneet huolta elävästä kristillisyydestä, niin kuin he tänäkin aikana tekevät.
11. Jumala on antanut kristillisyyden vanhimmille suurimman valkeuden ja viisauden hyvin hallitsemaan koko kristillisyyden laveudessa.
12. Kun kristillisyydessä tulee vaikeuksia ja koettelemuksia, pyydetään apua Ruotsin Lapin seurakunnalta, joka koettelee pyynnöt ja lähettää vanhimmat saarnaamaan Jumalan sanaa sinne missä tarve on suurin.
13. Suomessa on aikojen kuluessa ollut useasti tarve ja olemme pyytäneet ja saaneet monet kerrat lähetyksen.
Niin taas tälläkin kerralla meilä on suuri tarve ja olemme esittäneet avunpyynnön nöyrällä sydämellä.
14. Pyyntömme on koeteltu Ruotsin Lapin kristillisyydessä ja lähetetty vanhimmat meitä neuvomaan, opettamaan ja lohduttamaan.
15. Olemme totisesti tunteneet, että Jumala on kristillisyytemme vanhinten kautta vastannut tulella taivaasta.
16. Vanhimmat ovat saarnoissaan antaneet samat neuvot, jotka olemme lapsuudessamme kuulleet, uskoneet ja niitä seuranneet.
17, He ovat antaneet neuvot myös ajankohtaisiin asioihin.
8. Me kaikki haluamme ottaa neuvot vastaan taivaallisina neuvoina.
19. Emmehän pane niitä oman järjen puntariin.
20. Emme epäile ja arvostele niitä.
21. Jos vihollinen pääsee pettämään meitä tällä tavalla, niin olemme silloin pahoja työntekijöitä.
22. Jumala, rakas taivaallinen Isä varjelkoon meitä väärästä mielestä.
23. Johdattakoon Jumala meitä oikeassa mielessä niin, että puolustamme kaikki kristillisyyden neuvot ja opetamme lapsiamme ja toisiamme niin kuin meitä on neuvottu.
24. Niin ovat edesmenneet polvikunnat tehneet ja näemme sen suuren siunauksen joka siitä on seurannut.
25. Sen työn hedelmänä on meillä tänä päivänä elävä kristillisyys.
26. Kiitämme sitä taivaan Jumalaa.
.......................................
Tämä kirjoitus on ollut mielessäni siitä asti, kun nimimerkki Patu toi sen esiin nettiruukussa lokakuussa 2008.
Metsäsuunnittelija Tauno Immosen teksti on luonteeltaan opetusta ja samalla uskontunnustusta ja rukousta.
Kirjoitus ei edusta kristillistä uskoa.
Meidän Herraamme Jeesusta Kristusta ei siinä mainita kertaakaan.
"Elävä kristillisyys" nostetaan Jumalan ainoan Pojan paikalle.
Vanhimmilta tulevat kaiken arvostelun yläpuolella olevat taivaalliset neuvot ovat räikeää epäjumalanpalvelusta.
Tämä on esikoislestadiolaiselle herätykselle elämän ja kuoleman kysymys.
Näin eivät isät opettaneet.
Lars Levi Laestadius olisi tämän luettuaan jyrissyt saarnatuolistaan niin että lastut olisi kirkon seinästä lennelleet.
Juhani Raattamaa olisi puhjennut kyyneliin.
Kaikkien esikoislestadiolaisten kristittyjen tulee tutkia Jumalan Sanan valossa, onko tämä Helsingin seurakuntakirjeessä 2/2002 annettu oppi oikea.
Osaltani, lumiukkona ja ulkopuolisena, laitan tähän jatkoksi rukouksen
en "taivaan Jumalalle" - kuka hän sitten lienee.
Tämä rukous on osoitettu Herralle Jeesukselle Kristukselle, joka on seurakunnan pää.
ei pidä päätä ruveta vaihtamaan. siihen ei edes nykyajan lääketiede vielä pysty.
potilas kuolee.
Virsi 385
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.
Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.
Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.
Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.
Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.
Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.
Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.
Johann Heinrich Schröder 1695.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Uud. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.
Auta, oi Jeesus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti