... liturginen käsikirja
... suuremmat seuratapahtumat
rukouksen, virren, saarnan ja mahdollisten ilmoitusten jälkeen ennen tilaisuuden päättymistä saarnaaja(t) jää(vät) salin etuosaan palvelemaan seuraväkeä.
seuroissa mukana olleet asettuvat niin halutessaan vapaasti ja kiirehtimättä seisomaan saarnaajien luo johtavaan jonoon odottamaan vuoroaan.
saarnaajan luokse omalla vuorolla saavuttaessa todistusta syntien anteeksiantamisesta voidaan anoa
1. sanattomasti
seistään hiljaa ja odotetaan saarnaajan todistusta.
2. pyydetään ääneen vapaasti omin sanoin ajatus "todistatko minulle synnit ja viat anteeksi".
3. voidaan mainita erityisesti mieltä painava asia tai todeta yleisesti syyllistyminen rikkomuksiin ja synteihin ja sitten pyytää todistusta.
Saarnaaja todistaa synnit anteeksi ja kehottaa uskomaan vapaasti tämän asian lausuen
"usko kaikki syntisi ja vikasi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"
Todistusta anova voi nyt
1. painaa pään hiljaa saarnaajan olkapäätä vastaan
2. poistua hiljaa antaen seuraavalle jonossa olevalle vuoro
3. lausua "tahdon uskoa"
saarnaaja voi niin halutessaan myös pyytää todistusta anovalta, että tämä puolestaan todistaisi hänelle synnit anteeksi. näin korostuu, että sekä saarnaaja että anojat ovat molemmat todistuksen tarvitsijoita.
Poistuessaan saarnaajan luota todistuksen saanut lausuu sydämessään hiljaa rukouksen "kiitos Herra Jeesus"
kun kaikki ovat vuorollaan saaneet kuulla todistuksen syntien anteeksisaamisesta, seurat päättyvät.
kuvittelemani kirkkokäsikirja, jolle annoin nimen Kyrön valkoinen, toivottavasti antaa oikean kuvan suurempien esikoislestadiolaisten seurojen tapahtumista, kun pöntöstä lähdetään hakemaan todistusta syntien anteeksisaamisesta.
Kyrön rukoushuoneella kun koolla on toisilleen tuttu joukko kristittyjä, liturgia voi olla toisenlainen, enkä sitä näin ulkopuolisena tunne.
kuvaamani liturgia sisältää olennaisesti ajatuksen, että saarnaaja rohkaisee kristittyä uskomaan synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
saamieni selvitysten perusteella on ilmeistä, että kyseessä ei ole rippiin verrattava sielunhoidollinen tapahtuma.
kuten Martti Luther opettaa Vähässä Katekismuksessa, rippi merkitsee nimeltä mainittujen syntien tunnustamista rippi-isälle.
tämä tunnustaminen on pakollista roomalais-katolisille kristityille, jossa kyseessä on sakramentti.
ripillä tulee käydä ainakin kerran vuodessa. Siellä on erityisiä pieniä koppeja kirkoissa, joissa tunnustava on lähes näkymättömissä.
liturgia alkaa "isä, anna minulle anteeksi, sillä olen tehnyt syntiä"
kyseessä on siis suora syntien anteeksiantamisen julistaminen, ei todistaminen esikoislestadiolaiseen tapaan.
ymmärtääkseni esikoislestadiolaisten, ja muidenkin lestadiolaisuuden suuntien, anteeksi todistaminen on itse keksitty rituaali, joka on kehittynyt eri muotoihin herätysliikkeen eri suunnissa.
kehotus "usko syntisi anteeksi" kääntää todistusta pyytävän katseen itseensä.
erityisesti jos vastauksena on "tahdon uskoa" näemme, kuinka kristityn harteille lasketaan valtava ristin paino.
saarnaaja ikäänkuin sanoo "jotta tämä toimii ja saat syntisi anteeksi, sinun tulee uskoa. kehoitan sinua uskomaan"
ja toinen vastaa "tahdon uskoa" ilmaisten näin, että usko ei välttämättä ole vahva mutta tahto on.
taustalla on tuo myytti "suljettujen ovien takana" Jällivaarassa muka tapahtuneesta Hengen puhaltamisesta sekä myytti Lars Levi Laestadiuksen saamasta todistuksesta Lapin Marialta.
Lestadiolaisuuden omien lähteiden tutkiminen antaa toisenlaisen kuvan tapahtumista.
Rovastin ja Lapin Marian kohtaamisesta on kirjoitettu paljon ja osoitettu, että pitkään sen jälkeen rovastille ei syntien anteeksi julistaminen ollut keskeinen teema.
henkilökohtainen usko sen sijaan oli, että saan tällailsena uskoa synnit anteeksi.
Rovastin ja Nils Viklundin kokemusten eroista Golgatan juurella olen kirjoittanut aiemmin.
Juhani Raattamaa kertoo hyvin hienosti katekeetan ajaltaan, kuinka hän sai rohkeuden julistaa synnit anteeksi Jällivaarassa synnintuntoon tulleelle onnettomalle tytölle, jota mikään muu ei lohduttanut.
ovi oli silloin auki ja poro odotti Juhania ulkona viemään hänet kotiin.
vanhoillisuudessa olen kuullut sanamuotoa "saanko minäkin uskoa" tai "saanko vieläkin uskoa"
ja saarnaaja lupaa "saat uskoa"
esikoisten käyttämä sanamuoto "usko synnit anteeksi"
ovat vivahteeltaan hieman toisenlaiset
molemmat poikkeavat luterilaisen kirkon synninpäästön kaavasta, samoin katolisen ja ortodoksisen kirkon pappien käyttämästä synninpäästön kaavasta.
Oulun evankeliset seurakunnat kertovat näin:
Rippi
Elämässä tulee syviä epäonnistumisen hetkiä, jolloin on tehnyt väärin ja loukannut toista. Synti tuhoaa ja rikkoo yhteyttä läheisiin ja Luojaan.
Syyllisyys voi jäädä painamaan mieltä. Pahaa oloa voi purkaa ripin avulla:
* Ripissä voi tunnustaa syntinsä ja saada ne myös Jeesuksen lupauksen mukaan anteeksi.
* Synnin voi tunnustaa Jumalalle yhteisessä jumalanpalveluksessa, hiljaisessa rukouksessa tai henkilökohtaisessa ripissä.
* Ripittäytyä voi papille, muulle seurakunnan työntekijälle tai toiselle seurakuntalaiselle.
* Ripin vastaanottajaa sitoo ainavaitiolovelvollisuus.
Rippiin voi liittyä myös sielunhoidollisia keskusteluja, joissa mietitään yhdessä elämäntilannetta ja etsitään ratkaisua monenlaisiin elämän kysymyksiin. Tällaisia luottamuksellisia keskusteluja papin kanssa käydään usein ilman ripittäytymistäkin.
Rippisalaisuus
Rippisalaisuus eli ehdoton vaitiolovelvollisuus kaikista ripissä esille tulleista asioista velvoittaa jokaista ripin vastaanottajaa.
Yksityinen sielunhoito ja rippi kuuluvat seurakunnissa papin erityisiin tehtäviin. Kirkkolaissa on säädetty papin rippisalaisuudesta seuraavasti: ”Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut.”
Papin kanssa voi siis jutella luottamuksellisesti mistä tahansa mieltä painavasta asiasta. Esimerkiksi oman paikallisseurakuntasi papille voi soittaa, mennä tapaamaan häntä päivystysaikana tai pyytää juttelemaan jonkin kirkollisen tilaisuuden yhteydessä.
Päivystysajat löydät täältä.
MITEN TIETÄMÄTTÖMIÄ ON NEUVOTTAVA RIPITTÄYTYMÄÄN
Mitä rippi tarkoittaa?
Vastaus:
Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.
Millaisista synneistä sitten on ripittäydyttävä?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa.
Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.
Mitä syntejä ne ovat?
Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?
Neuvo minulle Lyhyt tapa ripittäytyä!
Vastaus:
Sano ripittäjälle:
"Pyydän teitä, herra pastori, kuuntelemaan rippiäni ja julistamaan minulle anteeksiannon Jumalan tähden."
"Minä kuuntelen."
"Minä vaivainen syntinen tunnustan Jumalalle syyllistyneeni kaikkiin synteihin. Erityisesti tunnustan teille, että minä, joka olen palvelija, palvelustyttö jne., valitettavasti palvelen isäntäväkeäni epärehellisesti. Olen silloin ja silloin jättänyt saamani käskyt täyttämättä, olen vihastuttanut heidät ja saanut heidät sadattelemaan, olen laiminlyönyt tehtäviäni ja antanut tapahtua vahinkoa. Olen ollut myös hävytön sanoin ja teoin, riidellyt vertaisteni kanssa, nurissut emäntääni vastaan sekä kiroillut häntä jne. Suren kaikkea tätä, rukoilen armoa ja tahdon parantaa tapani."
Isäntä tai emäntä voi lausua seuraavasti:
"Tunnustan teille erityisesti, etten ole uskollisesti johdattanut lapsiani, palvelusväkeäni enkä puolisoani kunnioittamaan Jumalaa.
Olen kiroillut, näyttänyt huonoa esimerkkiä, sopimattomilla puheilla ja teoilla vahingoittanut naapuriani, levittänyt pahoja juoruja, myynyt liian kovaan hintaan ja antanut virheellistä ja vajaata tavaraa."
Lisäksi hän voi kertoa, miten muutoin on rikkonut Jumalan käskyjä ja käyttäytynyt sopimattomasti.
Ellet taas havaitse tunnollasi olevan edellisen kaltaisia tai suurempia syntejä, sinun ei pidä huolestua eikä muuttaa rippiä piinaksi ryhtymällä etsimään ja keksimään lisäsyntejä.
Kerro vain ne pari asiaa, mitkä tiedät, esimerkiksi näin:
"Tunnustan erityisesti, että olen joskus kiroillut, samoin puhunut sopimattomia, joskus laiminlyönyt sen ja sen asian" jne.
Se saa riittää.
Mutta jos tunnollasi ei ole yhtään syntiä (mikä tuskin on mahdollista), älä myöskään sano mitään erityistä, vaan ota vastaan anteeksianto yleisen synnintunnustuksen jälkeen, jonka teet ripittäjän edessä Jumalalle.
Sen jälkeen ripittäjä lausuu:
"Jumala armahtakoon sinua ja vahvistakoon uskoasi. Aamen."
Ripittäjä jatkaa:
"Uskotko myös, että minun anteeksiantoni on Jumalan anteeksianto?"
"Uskon,herra pastori."
Ripittäjä sanoo tämän jälkeen:
"Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä annan sinulle syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Mene rauhaan."
Raskaissa omantunnon vaivoissa olevia tai murheellisia ja ahdistuneita rippi-isä varmaankin osaa lohduttaa ja rohkaista uskoon useampia raamatunlauseita käyttäen.
Edellä on esitetty vain tavallinen rippikaava yksinkertaisia varten.
Martti Luther
Vähä Katekismus
näemme tässä tuon liturgisen eron
Kyrön valkoisessa on
"usko synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"
taakka heitetään pyytäjän päälle, asiat ovat okay kunhan uskot oikein.
Lutherkin korostaa uskon merkitystä, mutta sielunhoidollisesti kieltäen epäilemästä.
mutta tässä herra pastori julistaa minä muodossa synnit anteeksi vedoten Jeesuksen antamiin valtuuksiin
"Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä annan sinulle syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."
rohkea rokan syö
minä julistan sinulle synnit anteeksi
en vain kehoita sinua itseäsi uskomaan siihen, että ne todella annetaan anteeksi
millä valtuuksilla?
Kyrön valkoisessa sitä ei ole kirjoitettu mustaa valkoisella, mutta tiedämme että aikamme esikoisuuden parissa elää vakava harhaoppi avainten vallasta.
Jeesus ei vedonnut mihinkään mahtiin itsensä ulkopuolella, vaan kuten sanottu
rohkea rotan syö
Ja taas muutamain päiväin jälkeen meni hän Kapernaumiin, ja se kuultiin, että hän huoneessa oli,
Ja kohta kokoontuivat monta, niin ettei enää siaa ollut, ei ovenkaan tykönä; ja hän puhui heille sanan.
Ja hänen tykönsä tulivat, jotka toivat yhtä halvattua, joka neljältä kannettiin.
Ja kuin ei he saaneet häntä lähestyä kansan tähden, niin he kiskoivat huoneen katon, jossa hän oli, ja kaivoivat lävitse, ja laskivat vuoteen alas, jossa halvattu makasi.
Mutta kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.
Niin siellä olivat muutamat kirjanoppineista, jotka istuivat ja ajattelivat sydämessänsä:
Mitä tämä niin pilkkaa puhuu? Kuka voi synnit antaa anteeksi paitsi ainoaa Jumalaa?
Markus 2:1-7 Biblia 1776
Raamattunsa hyvin tuntevat kirjanoppineet olivat oikeassa
ei kukaan voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala ainoastaan
Daavid on murhauttanut Batseban aviomiehen ja kuitenkin profeetta Naatanin nuhteiden jälkeen sanoo katumuspsalmissa
"sinua ainoata vastaan olen rikkonut"
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle,
Kuin propheta Natan tuli hänen tykönsä, sittekuin hän Batseban tykönä käynyt oli.
Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytes tähden: pyyhi pois minun syntini suuren laupiutes tähden.
Pese minua hyvin vääryydestäni, ja puhdista minua synnistäni.
Sillä minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni.
Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäs, ettäs olisit oikia sanoissas ja puhdas tuomitessas.
Psalttari 51:1-6 Biblia 1776
millä valtuuksilla siis?
Jeesus ei vastaa vaan esittää vastakysymyksen.
melko hankalan.
Ja kohta kuin Jesus tunsi hengessänsä, että he niin itsellänsä ajattelivat, sanoi hän heille: mitä te näitä ajattelette teidän sydämessänne?
Kumpi on keviämpi, sanoa halvatulle: synnit annetaan sinulle anteeksi, taikka sanoa: nouse, ja ota sinun vuotees ja käy?
Markus 2:8-9 Biblia 1776
tiedämme kaikki tähän realistisen vastauksen.
totta kai on helpompi sanoa halvatulle "sinun syntisi annetaan anteeksi"
kuinka paljon tätä asiaa hoetaan myös esikoisten parissa ja joka sunnuntai tuhansissa kirkoissa pitkin Suomen maata
"ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi"
helppoa kuin mikä, sanotaan vaan!
Kyrön valkoisessa ei ole präntättynä sitä, mutta taustalla on ajatus, että ptruu! ei niin nopeasti.
millä valtuuksilla kuolleen uskon papit tollaista menee sanomaan?
eihän heillä ole sitä Pyhää Henkeä, joka Kiirunassa suljettujen ovien takana annettiin.
nimimerkki Rami sanoi ettei seuraväki ole aina varma, että edes kaikilla saarnaajilla on se oikea Henki, joka antaa valtuudet.
Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.
Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Joh 20:19-23 Biblia 1776
mutta juutalaiset kirjanoppineet ymmärsivät asian paljon syvällisemmin ja tunsivat Jumalan pyhyyden paljon paremmin kuin monet aikamme uskovat helppoheikit.
millä valtuuksilla tosiaan minä tai sinä voit mennä sanomaan, että Isä Jumala antaa anteeksi tuolle pyytävälle.
tunnemmeko muka mitä hän on tehnyt pohjia myöten, annammeko oikean tuomion, niinkuin vanhurskas kaikkitietävä Jumala?
keitä me olemme sanomaan kenellekään että Taivaan Jumala antaa anteeksi?
me ehkä voimme koettaa antaa toisillemme anteeksi, kuten Jeesus kehottaa.
mutta Isä Jumala?
kirjanoppineet olisivat sanoneet varmaan Jeesukselle vastauksena rehellisesti
kumpikin on ihmiselle mahdotonta
antaa synnit anteeksi
sanoa halvatulle, ota vuoteesi ja kävele.
ei onnistu.
Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (sanoi hän halvatulle:)
Minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.
Ja hän nousi kohta ja otti vuoteen ja meni ulos kaikkein nähden, että he kaikki hämmästyivät ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: emme ole ikänä sen muotoista nähneet.
Markus 2:10-12 Biblia 1776
näin Jeesus sanoi että Hänelle ovat molemmat mahdollisia
antaa synnit anteeksi Jumalan nimissä
sanoa halvatulle, ota vuoteesi ja kävele sillä tavoin, että tämä ottaa vuoteensa ja kävelee.
kansa oli aivan hämmästyksissään
Jeesus varmaan jäi paistattelemaan avointen ovien päivää, nyt olivat sydämet avoimet!
no ei...
Ja hän läksi taas ulos meren puoleen, ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän opetti heitä.
Markus 2:13 Biblia 1776
esikoisten taustaopetuksesta, jota ei ole Kyrön valkoiseen painettu, puuttuu kokonaan toinen avainten vallasta puhuva kohta.
millä valtuuksilla?
mutta kyllä sekin pyhästä Raamatusta löytyy.
Mutta kuin Jesus tuli Kesarean maan ääriin, joka kutsutaan Philippuksen, kysyi hän opetuslapsiltansa ja sanoi: kenenkä sanovat ihmiset minun, Ihmisen Pojan, olevan?
Niin he sanoivat: monikahdat Johannes Kastajan; mutta muutamat Eliaan; muutamat taas Jeremiaan, taikka jonkun prophetaista.
Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan?
Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.
Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
Matteus 16:13-19 Biblia 1776
no millä valtuuksilla Jeesus tämmösiä menee puhumaan?
tulemme asian ytimeen.
kun Pietari oli tunnustanut, että Jeesus on Kristus, Israelin kansan odottama Messias kuningas
Jeesus sanoo, että Jumala on itse ilmoittanut tämän asian ihmiselle, Galilean kalastajalle, Simonille, joka on nyt uudelta kutsumanimeltään Pietari.
siis Simon Pietari (Petrus, kallio)
kertomus jatkuu synkästi
Niin hän haastoi opetuslapsiansa kellenkään sanomasta, että hän oli Jesus Kristus.
Siitä ajasta rupesi Jesus julistamaan opetuslapsillensa, että hänen piti Jerusalemiin menemän, ja paljon vanhimmilta ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta kärsimän, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman.
Matteus 16:19-21 Biblia 1776
Jeesus ei ainoastaan sanonut halvatulle "sinun syntisi annetaan anteeksi"
Hän lunasti tuon halvatun ihmisen Golgatan keskimmäisellä ristillä kolmisen vuotta myöhemmin.
Jeesus itse maksoi nuo sanat.
Vain Hän pystyi halvatun syntien hinnan maksamaan ja sovittamaan pyhän Jumalan, jonka tahtoa tämä halvaantunut ihminen oli rikkonut.
"Ruumiin sinä minulle valmistit" kertoo heprealaiskirje.
"minä tulen tekemään sinun tahtosi"
nämä valtuudet, jotka Jeesus itse maksoi kalliilla verellään, hän antoi kirkolleen.
Kristuksen kirkolle.
vapise sinä harhaoppinen, joka yrität ängetä nämä kultaiset avaimet likaiseen taskuusi.
ne eivät ole sinun, minun, essujen, lessujen, tiukkapipoisten luterilaisten, Mariaa palvovien ortodoksien tai paavia kunnioittavien katolisten avaimet.
ne ovat Kristuksen kirkon avaimet sitoa ja päästää.
ennenkuin sain oppia tuntemaan esikoisuutta paremmin ilmaisin iloni, kuinka tämä Suomen kirkossa niin heikosti hoidettu ripin asia on siellä esillä.
miten tämän herätyksen piirissä syntejä julistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja ihmiset saavat ahdistukseensa avun.
kuinka hienoa! ajattelin sydämessäni, tässä on todellakin tämän lestadiolaisen herätyksen syvä voima ja kantavuus yhä tänään.
tämä Kyrön valkoinen kertonee tuon puudutuspiikin kanssa, että olen sitten saanut tutustua asiaan lähemmin.
ei ole epäilystäkään, että tämä Kristuksen kirkon lahja ei toimi nyt tässä seuratilanteessa, joka ei ole rippiin verrattavissa.
samalla kun estellään ehtoolliselle menoa ja kielletään kasteen merkitys, tullaan tosiaan tuohon järkyttävään lauseeseen
"tahdon uskoa"
siitähän kaikki on kiinni.
mitä minä teen.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Puudutuspiikki
nettiruukussa on ollut pohdintaa esikoislestadiolaisuuden sydämen sykkeestä, seuroista ja niiden lopulla tapahtuvasta käynnistä salin edessä saamassa todistus syntien anteeksiantamuksesta.
kuvaan tätä esikoisten perinteistä liturgiaa toisella palstalla tarkemmin.
tapa on kaunis ja synnit kehotetaan uskomaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
parannuksen tekoa, lain ja evankeliumin arkea, saapumista ristin juurelle?
keskustelussa nostettiin esiin hyvin merkittävä ajatus tämän todistamisen aivan päinvastaisesta ja haitallisesta vaikutuksesta.
vanhempien kunnioittaminen on keskeinen asia esikoisten hengellsiyydessä ja sitä perustellaan aivan asiallisesti monilla Raamatun kohdilla.
isän ja äidin kunnioitus kotona laajenee sitten seurakunnassa saarnaajien kunnioittamiseen ja huipentuu Lapin vanhinten kunnioittamiseen.
kotona kiltti poika tai tyttö kunnioittaa ja ihailee vanhempiaan ja on tottelevainen ja tahtoo myös seurata vanhempiensa uskoa ja osallistua seuroihin jo lapsesta asti.
koska vanhemmat eivät ole enkeleitä vaan Aatamin ja Eevan lapsia hekin, totuus on jokaisen perheen kohdalla monimuotoinen.
on vanhempia, jotka suorastaan rikkovat lapsensa.
tällaisesta kodista lähtevä tämän meidän kristillisyytemme uskollinen lammas tulee paimenensa luokse ja ei oikein osaa purkaa ahdistustaan ja syyllisyyden ja kelvottomuuden tunnettaan sanoiksi.
isän tai äidin tai molempien muisto on sietämätön kipupiste, jota ei uskon rakenteiden vuoksi voida kuitenkaan käsitellä.
on kielletty arvostelemasta vanhempia, saarnaajia saatikka Lapin uskollisia vanhimpia.
"saarnaajien lapsilla on taipumus painaa isänsä muisto lokaan" voi kuulua jossain, ja kuuliaisuuden siunausta ja tottelemattomuuden kirousta painotetaan.
menemällä pönttöön tämän hoitamattoman ahdistuksen kanssa tuo hiljaa kärsivä kristitty saa puudutuspiikin.
kipu lievenee hetkeksi.
paise jää puhkaisematta, sielunhoito onkin neuroosia ja ahdistusta aiheuttava vikaresepti, synninpäästö ei vapauta vaan sitoo yhä syvemmin sairaaseen tilanteeseen.
nimimerkki mama kirjoitti:
Tuntuu olevan kolmenlaista tapaa suhtautua omiin vanhempiinsa tai jompaankumpaan niistä (oman empiirisen testiaineistoni perusteella...):
On niitä, jotka ihannoivat vanhempiaan ja pitävät heitä suorastaan ylimaallisina ihmisinä (siis muutenkin kuin julkisissa puheissaan)
Sitten on niitä, joiden mielestä omista vanhemmista ei ollut yhtään mihinkään ja koko elämä menee kapinoidessa vanhempiaan tai niitä edustavia vastaan.
Sitten on niitä, jotka katsovat vanhempiaan totuudellisesti. Nähden sen rakkauden, vajavaisenkin, jolla he lapsiinsa ja toisiinsa suhtautuivat, ja nähden niitä haavoja, joita vanhemmat ovat lyöneet lastensa sieluihin, joita nuoleskellessa saattaa mennä tovi jos toinenkin aikuisuudessa.
Ihan oikeita enkeleitä ei ole tainnut kellään vanhempinaan olla.
Iso osa elämän tuomasta kivusta on synnin seurausta. Meitä vastaan tehdyn synnin seurausta. Moni kokee sen seuraukset omana pahuutena, omana huonoutena, häpeänä, syyllisyytenä, monenlaisena raskaana taakkana, joka vaikuttaa elämässämme monin tavoin.
Ihmissuhdeongelmat, avio-ongelmat, ongelmat työuralla, pelot, neuroottisuus... monilla niistä on juurensa lapsuudessamme.
Jeesuksen seurassa meille kasvaa sellainen ihmeellinen turvallisuuden tunne, että tämä heppu tietää todellakin kaiken meistä. syvimmätkin salaisuutemme. Silti Hän rakastaa minua. Hänen avullaan voimme tutkailla elämämme alkua turvallisesti. Hänen seurassaan ei ole pelkoa eikä uhkaa, vaikka ihan rehellisesti suostunkin katsomaan, millaiset vanhempani olivat.
Vanhempien ihannointi luo omaan perheeseen kestämättömän tilanteen. Joko itse ei tai puoliso ei koskaan voi yltää vanhemmuudessaan sille tasolle, mikä on vertailukohde. Samoin voi olla omien lasten kohdalla, jos ne eivät olekaan yhtä varauksetta meitä vanhempiaan ihannoivia kuin itse olemme.
Suhteet omiin vanhempiin jo kuolleisiinkin tulevat ihan erilaiselle terveelle pohjalle, kun voimme heitä katsella totuudellisesti. kasvamme arvostamaan heissä sitä, mikä on arvostettavaa, kasvamme sietämään sitä, mikä oli ennen sietämätöntä, kasvamme antamaan anteeksi sen, mikä on tarpeen antaa anteeksi. Opimme näkemään, että he ovat tehneet parhaansa, enempään eivät olisi pystyneet ja enempää emme heiltä voi vaatia. Ja paljonhan olemme jokainen saaneet.
Monelle on lapsuuden kovatkin kokemukset tulleet vahvuudeksi, kun on Jeesus rakkaudellaan ja hyväksynnällään saanut niitä haavoja parantaa.
Sodassa olleiden isien lapset, he ovat monia asioita joutuneet tukahduttamaan itsessään.
Totuus ei totisesti tuo ongelmia, vaan se vapauttaa niitä ratkomaan. Totuus vaatii rohkeutta. Sitä rohkeutta voi saada Jeesuksen turvallisessa seurassa.
Totuudellisuus vapauttaa meidätkin olemaan riittävän hyviä vanhempia.
Vielä sen verran jatkan, että kun kaikki asiat elämässä on mitä maninioimmin, ei kannata niitä "ongelmia" lähteä kaivelemaan.
Mutta kun monenlaiset ongelmat vaivaavat mieltä ja epämääräinen ahdistus monien asioiden suhteen nostaa päätään, kannttaa ottaa Jeesusta kädestä kiinni ja lähteä Hänen kanssaan tutkailemaan löytyisikö ongelmiin vastauksia sieltä, mistä niitä useimmiten löytyy tietynlaisissa ongelmissa.
... jatkaisin tuolla sosiaalityöntekijälinjalla, että useimmiten silloin, kun pääsee sosiaalityöntekijöiden kanssa tekemisiin, on sellaisia ongelmia, joihin sitä syytä kannattaa lähteä etsimään sieltä missä se mitä ilmeisimmin on. Vaikka sen niin mieluusti kieltäisikin.
Ja aika usein taitaa olla niin, että silloin usein on juuri niin, että glorifioidaan oma lapsuus, koska ei uskalleta katsoa totuutta silmiin.
Ja monestihan se ON pelottava asia.
Mutta.
Totuus vapauttaa.
Jeesus on hyvää seuraa totuutta kohti kuljettaessa.
Järviruokoa ei voi hävittää katkomalla veden pinnalla olevaa osaa. Alta pukkaa aina uutta.
nimimerkki immata kommentoi:
"Totuus ei totisesti tuo ongelmia, vaan se vapauttaa niitä ratkomaan. Totuus vaatii rohkeutta. Sitä rohkeutta voi saada Jeesuksen turvallisessa seurassa. kirjoittanut mama.
Aamen.
Painavaa asiaa kaikki muukin.
Mikä ihmeellisintä, Herra Jeesuksen hoidossa saa vähin erin kohdata kipeitä asioita. Hän tietää "kantokykymme". Ei tarvitse pelätä.
Meidän Herramme - kiitos ja ylistys Hänelle!
nimimerkki mikkoL kirjoitti
tässä kirjoittaa siis kaksi kastettua kristittyä naista, jotka lapsuudesta saakka tuntevat esikoislestadiolaisuuden sisältä käsin.
he puhuvat totuuden vapauttavasta voimasta eivätkä kaipaa mitään puudutuspiikkejä.
päinvastoin, "tarttua härkää sarvista" on molempien kirjoittajien mielestä tuonut erinomaisia tuloksia - Herran Jeesuksen seurassa, joka ei ole vain totuus vaan armo ja totuus.
saamme katsella sekä itseämme, omaa perhettämme että vanhempiemme kotia armollisin ja totuudellisin silmin.
ja liittyä Immatana kanssa ylistämään ja kiittämään Herraa!
Jeesuksen lahjoittamat saarnaajat, joilla on Hyvän Paimenen ote laumaansa, tietävät ilman muuta että näin on.
he eivät tarjoile puudutuspiikkejä vaan sielunhoitoa, rippiä ja kehottavat Jeesuksen nimessä ja veressä sekä uskomaan omat synnit ja viat anteeksi että antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Peilikuva
"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."
apostoli Paavali
2 Kor 13:5 Biblia 1776
Hän katsoo peiliin ja mitä hän näkee?
Hän näkee ihmisen kasvot, vaaleat hiukset, otsan, tummat kulmakarvat, siniset silmät, asiallisen nenän, posket, huulet ja vähän toista korvan nipukkaa.
"Olen saanut armon syntyä esikoislestadiolaiseen kotiin. Olen saanut kasvaa kiinni tähän meidän kristillisyyteemme pienestä pitäen. Olen yhdistyksen jäsen ja maksan jäsenmaksun uskollisesti ja osallistun koko sydämestäni rukoushuoneen rakentamiseen, hoitamiseen ja muihin talkoisiin."
"Tulin parannukseen, kun ensimmäisen kerran tulin isän ja äidin luo ja pyysin anteeksi pahaa tekoani. Ja kuinka rakkaasti he minulle anteeksi antoivat, hyvä mieli siitä tuli koko päiväksi."
"Tiedän, että on monia kohtia joissa nuo toiset noudattavat tämän kristillisyyden neuvoja tarkemmin kuin minä, mutta pysyttelen oikealla tiellä, ihan sen keskellä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Teen parhaani, mutta tiedän että he pääsevät kyllä varmasti perille."
"Käyn ahkerasti seuroissa"
"usein olen myös muiden joukossa astunut pöntön luokse ja pyytänyt saarnaajalta "annatko mulle anteeks mun syntisyyteni ja viallisuuteni ja kärsimättömyyteni ja pahanpuhumiseni" ja mikä ilo onkaan sydämen täyttänyt tämän nöyryyttävän kokemuksen jälkeen kun saarnaaja niin isällisesti ja rakkaudella sanoo "usko anteeksi kaikki synnit ja viat Jeesuksen nimessä ja veressä" ja niin totisesti tahdon tehdä."
Peilikuva katsoo takaisin vakain sinisin silmin, otsa kirkkaana ja koko olemus jollain tapaa niin aitona ja hän aivan kuin kuulee vakuuttavan äänen "olen oikealla tiellä ja pääsen perille taivaan kotiin"
hänen lisäkseen esikoisten seurakansan joukossa on näitä todella tarkkoja tien kulkijoita, jotka noudattavat jokaista tämän kristillisyyden ohjetta omantunnon tarkasti ja mitään salaista maailmallisuutta suosimatta.
kun asia on julistettu synniksi, siitä tulee taas uusi ilon aihe, jotain jonka pois panemalla saa iloita esikoisten seurakunnassa.
kuinka hartaasti nuoret ottavatkaan tämän kristillisyyden ohjeet sydämelleen ja tahtovat kokonaisvaltaisesti antautua Jumalan tahdon noudattamiseen elämässään.
on siellä joukossa myös oikeita kristittyjä.
raskain sydämin he seuraavat kuinka laumaa viedään harhaan ja murehtivat myös omaa epätäydellistä vaellustaan.
mutta palatkaamme peilikuvaa katselevan tuttavamme luo.
hän ei ainoastaan näe peilissä tämän meidän kristillisyytemme suojissa pelastuvan ihmisen kasvoja.
hän osaa ulkoa armojärjestyksen sekä Vuorisaarnan että muiden opetusten mukaan.
hän tietää että kasteessa ei oikeasti kukaan synny uudestaan.
hän tietää, että ulkopuolella tämän meidän kristillisyytemme on kuolleen uskon ihmisiä, joilla on usko peruukissa.
mutta koska hän ei ole itse syntynyt uudestaan kasteessa eikä ole todellisuudessa koskaan kulkenut oikeasti tuota armojärjestyksen tietä, joka niin tarkkaan määritellään, vaan jotain sinne päin, hän ei ole itse syntynyt uudestaan.
hän ei sitä vain tiedä.
ja osoitellessaan sormella ulkopuolisia, joilla ei ole Pyhää Henkeä ja oikeaa uskoa niinkuin se tässä meidän kristillisyydessämme ymmärretään, hän ei huomaa, että on itse kuolleen uskon kantaja, usko peruukissa eikä sydämessä.
pelkkiin ulkonaisiin tapoihin ja yhteisön valheelliseen opetukseen turvaava eksynyt.
joka ei ole koskaan oikeasti kohdannut Jeesusta.
"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."
apostoli Paavali
2 Kor 13:5 Biblia 1776
autuas on se ihminen, jota satuttavat nämä seppä Högmannin sanat
"yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki:
Kristuksen sisällinen tunteminen"
sillä jokaiselle anovalle annateaan, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan
Nin mine mös sanon teille/ Annocat/ nin teille annetan. Etziket/ nin te leudhet. Colkutacat/ nin teille auatan.
Sille iocainen quin anopi/ se saapi/ ia ioca etzipi/ se leute/ Ja ioca colkutta/ sille auatan.
Cuca teiste se Ise ombi/ iolda Poica Leipe anopi/ andako hen sen edhest Kiuen? Eli ios hen Cala anopi/ andako hen henelle sen edhest Kärmen?
Eli ios hen Muna anopi/ andako hen henelle sen edhest Scorpion?
Jos nyt te/ iotca pahat oletta/ taidhatta hyui Lahioia anda teiden Lapsillen/ Palio enemin teiden Taiualinen Isen/ andapi pyhen Hengen anouaisille.
Luukas 11:9-13 Agricola 1548
Kirjoittanut: mama
Tämäpä onkin rankkaa tekstiä.
Mihin turvaan? Turvaanko sunnuntaiseen seuroissakäyntiin, oikeaan esikuvaan, neuvojen noudattamiseen, perinnäissääntöihin, jäsenmaksun maksamiseen, vanhempieni uskoon, siihen, että tutut vielä tervehtii, saarnaajiin, lapinvanhimpiin, rahaan, oikeanlaisiin ystäviin, koulutukseen, hyvään työpaikkaan, ...?
Vai turvaanko Jeesukseen, joka joskus outojakin polkuja kuljettaa.
Mistä voisin luopua Jeesuksen tähden?
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Jumalan suuruus - kuukautiset (2)
Jumalan suuri ihme, kuukautiskierto, lapsen sikiämisen edellytys. Asia sillä selvä?
Pois se!
Asia on varsin monimutkainen ja syvällinen.
otan avaukseksi lainauksen lääketieteen professori Arno Forsiuksen kirjoituksesta "kuukautisten historiaa"
---
Vanhan ajan käsityksiä kuukautisista
Muinaiset egyptiläiset pitivät ruumiin eritteitä kuten virtsaa, ulostusta, hikeä ja sylkeä saastaisina jätteinä. Ilmeisesti he suhtautuivat samalla tavalla myös kuukautisvuotoon. Tähän viittaa mm. se, että Egyptissä 1300–1200 -luvuilla eKr. siirtolaisina ja orjuudessa eläneet juutalaiset, jotka olivat saaneet hygieniasääntöjensä ajatukset muinaisesta Egyptistä, pitivät kuukautisia saastaisina.
Tämä voidaan todeta selvästi Raamatusta, jossa 3. Mooseksen kirjan 15. luvun otsikkona on "Sukupuolista epäpuhtautta koskeva laki" (edellisessä suomennoksessa vielä "Miehen ja naisen sukupuolisaastaisuutta koskeva laki"). Tämä luku käsittelee aluksi sukuelimien limanvuotoa sairastavan saastaisuutta ja sen vuoksi tarpeellisia puhdistautumisohjeita. Voidaan olettaa, että limanvuotoa sukuelimistä niin miehillä kuin naisillakin pidettiin tauteja aiheuttavana. Limavuoto on oireena esim. trikomonaksessa ja tippurissa.
Mainitun luvun kuukautisvuotoa koskevat ohjeet ovat seuraavat: "Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka. [---] Ja jos mies makaa naisen kanssa hänen kuukautistilansa aikana, naisen veri tekee myös miehen epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi, ja jokainen vuode, jolla mies sinä aikana makaa, tulee epäpuhtaaksi." Jos naisella oli normaalin kuukautisvuodon yli jatkuvaa verenvuotoa, hän oli epäpuhdas vuodon ajan ja seitsemän päivää sen jälkeen. Jos nainen parani vuodostaan, hän oli epäpuhdas vielä seuraavat seitsemän päivää. Jokainen, joka oli koskenut kuukautisvuodon aikana naisen vuoteeseen tai hänen käyttämäänsä istuimeen, tuli saastaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi pestyään vaatteensa ja peseydyttyään vedellä. Naisen kohdalla peseytymisestä ja vaatteiden pesemisestä vedellä ei ole annettu erillistä ohjetta. Sen sijaan heidän oli vietävä kahdeksantena päivänä vuodon lakkaamisesta kaksi kyyhkystä papeille, joiden oli uhrattava ne Herran edessä vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenoina.
Kuukautisia koskevat ohjeet liittyivät osaksi elimistön ulkopuolelle vuotaneeseen vereen, mutta luultavasti myös kokemukseen siitä, että kuukautisvuoto saattoi peittää tartuntaa aiheuttavan limavuodon. Tautien syitä ei vielä tunnettu ja antiikin ajan kreikkalaisetkin nimittivät tippuria gonorrhoeaksi eli siemenvuodoksi. Vielä uuden ajan alussa, 1500-luvulla, kuviteltiin yleisesti, että tippuri aiheutui naisten kuukautisverestä.
Raamatun kertomuksissa esitetyt juutalaisten epäpuhtaussäännöt siirtyivät 600-luvulla jKr. Koraaniin ja islaminuskoon. Koraanin Hiehon suurassa (222. jae) kirjoitetaan: "He kysyvät sinulta myös kuukautisista. Sano: "Ne ovat vauriotiloja; välttäkää siis naisia, joilla on kuukautiset, älkääkä lähestykö heitä kunnes he tulevat puhtaiksi. Mutta kun he ovat tulleet puhtaiksi, menkää heidän luokseen, niinkuin Jumala on teille käskenyt. [---] Totisesti Jumala rakastaa niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa, ja hän rakastaa niitä, jotka pitävät itsensä puhtaina."
Puhdistautumisohjeita on annettu mm. Pöydän suurassa (9. jae): "Ja jos olette tahriintuneet, puhdistautukaa, ja jos olette sairaita tai matkalla tai joku teistä on tullut ulostamasta tai olette olleet tekemisissä naisten kanssa, ettekä löydä vettä, niin ottakaa hienoa, puhdasta hiekkaa ja hangatkaa sillä kasvojanne ja käsiänne. Jumala ei tahdo panna päällenne pakkoa, vaan hän tahtoo puhdistaa teidät ja tehdä armonsa täydelliseksi teitä kohtaan, että kukaties olisitte kiitollisia."
Islaminuskoisessa Pakistanissa on vielä nykyään eräillä paikkakunnilla erityisiä "kuukautistaloja", joissa naiset majailevat kuukautisten aiheuttaman "epäpuhtauden" aikana, koska kotona eläminen on silloin muiden perhekuntaan kuuluvien kannalta hyvin hankalaa. Näitä "kuukautistaloja" käytetään lisäksi synnytyshuoneina, sillä myös synnyttänyt nainen on "epäpuhdas" jälkivuodon keston ajan.
---
Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) käsitykset edustivat yhä Aristoteleen aikaisia oppeja. Tuomas Akvinolaisen mukaan sekä miehen että naisen siemenaine syntyivät veren sulaessa. Miehen siitinelimissä syntyi siemennestettä, mutta koska nainen ei pystynyt "keittämään" eli kypsyttämään verta siemeneksi, muodostui siitä naisella kuukautisveri. Tuomas Akvinolaisella oli kolme vaihtoehtoista selitystä siittämiselle: 1. Mies muovaa kuukautisverestä siemennesteen avulla lapsen. 2. Mies "keittää" kuukautisverestä siemennesteen avulla uuden ihmisen. 3. Ihminen syntyy verestä siemennesteen vaikutuksesta kuten juusto maidosta juoksuttimen vaikutuksesta.
Kuukautisvuotoa sanottiin eritteeksi sen vuoksi, että se poistui naisesta terveyden vuoksi, kun ruumiissa oli ylimäärin verta suonten saatua oman osansa ja tarpeensa. Veren ylimäärä lähetettiin alas kohdun suoniin ja eritettiin pois siksi, että siitä muuten aiheutuisi ruumiin mätäneminen ja pilaantuminen.
Forsius kertoi myös, että joidenkin mukaan kuukautisvuoto saattoi olla naisilla sairauden aikana niin myrkyllistä, että maustekasvit kuivuisivat heidän kulkiessaan niiden yli ja että he läsnäolollaan tärvelisivät hyvän viininkin. Ja jos he silloin katsoivat itseään teräspeilistä, tuli niihin tahroja ja naarmuja, mikä oli osoitus naisen kautta syntyneen synnin myrkystä.
Keskiaikaisen puhdistusajattelun vuoksi kuukautisvuotoja pidettiin terveydentilan kannalta hyödyllisinä, jolloin niiden pois jääminen merkitsi haitallisten aineiden kerääntymistä elimistöön. Kuukautisten pois jäämisen uskottiin voivan aiheuttaa vakavia sairauksia, kuten masentuneisuutta, mielenvikaisuutta, paholaiskuvitelmia ja vieläpä syöpäkasvaimia.
Puhdistusajattelun vuoksi myös naisilla pidättyminen yhdynnästä ja siihen liittyvän naisen "siemennesteen" eli limavuodon pois jääminen saattoi olla syynä sairauksiin. Miehillä ei ollut luonnostaan kuukautisvuotoa vastaavaa puhdistavaa verenvuotoa, minkä vuoksi heillä pidettiin suotavana toistuvia verenvuotoja peräpukamista, kunhan ne eivät olleet liian runsaita.
lainaukset ovat sivulta
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuukauti.html
en tiedä onko Lars Levi Laestadius kirjoittanut tai puhunut naisten kuukautisista missään.
Mutta hänen etevän kasvitieteen harrastuksensa innostaja ajatteli näin:
Kuuluisa ruotsalainen lääkäri ja kasvitieteilijä Carl von Linné (1707–1778) oli yhä antiikin humoraaliopin kannalla.
Hänen mukaansa kuukautisvuoto ei ollut mitään muuta kuin ravinnosta jäävä ylimäärä, jota ei käytetty ruumiin ravinnoksi ja joka ei sekoittunut vereen, vaan erittyi siitä samoin kuin miehellä siemenneste.
Siittämisestä Linné totesi: "Koska jokainen ihminen syntyy maailmaan miehen siemennesteestä ja naisen kuukautisista, on hedelmöitymisen tapahduttava niin, että yhdynnässä naisen kuukautisvuoto ja miehen siemenneste purkautuvat samanaikaisesti emättimeen ja sekoittuvat siellä."
( samalta sivulta)
Tuhtia tavaraa, monenlaista käsitystä ihmiskunnan parissa. Tämä Jumalan luoma ilmiö on kiehtonut, kauhistanut ja ihmetyttänyt kautta aikojen.
Mutta palataan Jumalan omaisuuskansan, juutalaisten, pariin. Heiltä olemme saaneet tuon majesteettisen ilmoituksen, että Israelin Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden ja tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi.
Hän ei kuitenkaan jättänyt kansaansa luonnonlasten vapauteen tekemään, mitä sisäänrakennettu omatunto opetti, vaan antoi lain.
Luoja puuttuu luomisjärjestykseen itse ja puhuu pyhistä asioista sekä saastaisuudesta.
Vaikka Hän on tehnyt itse kaiken, ei se merkitse silti, että kaikki on hyvää. Vai merkitseekö?
Miksi laki??
Lääketieteen professori Forsius kirjoittaa omituisen johdannon Mooseksen lakia koskevaan kohtaan:
"Tähän viittaa mm. se, että Egyptissä 1300–1200 -luvuilla eKr. siirtolaisina ja orjuudessa eläneet juutalaiset, jotka olivat saaneet hygieniasääntöjensä ajatukset muinaisesta Egyptistä, pitivät kuukautisia saastaisina."
tällainen Raamatun kirjoitusten pyhyyssääntöjen tulkinta Egyptin taustalta ei edusta tieteellisen Vanhan testamentin tutkimuksen näkemyksiä, vaan lienee professorin omaa pohdintaa ja arvailua.
Kuten hyvin tiedämme, Jumalan antama laki, Toora eli opetus, sisältää huomattavan määrän elämän puhtautta koskevia määräyksiä.
10 käskyä ovat vain lain jäävuoren huippu ja Mooseksen Toora ulottuu juutalaisen aikuisen miehen ja naisen elämän kaikille alueille.
Uskova juutalainen, ortodoksi, ääri-ortodoksi, reformoitu, liberaalil, pyrkii soveltamaan tätä lakia elämäänsä tavalla tai toisella.
se kertoo, millainen lasten käytös on Jumalalle mieluista ja oikein.
hienot sanat voivat muuten joskus aiheuttaa hankaluuksia ja sekaannusta.
toimiessani Israelissa matkaryhmien oppaana aikoinani mieleeni jäi erityisesti erään henkilön vilpitön kysymys - se oli unohtumaton.
olimme saapuneet Pyhän Haudan kirkkoon, joka oli täynnä hartaita pyhiinvaeltajia odottamassa vuoroaan Jeesuksen haudan kappeliin ja katselemassa Voitelukiveä ja suuri kirkko oli täynnä äänten sorinaa ja salamavalojen välähtelyä.
nousimme Golgatan kappeliin, jossa kerroin että "vasemmalla puolella on ortodoksien ikonostaasi paikalla, jossa Jeesuksen risti oli. Oikealla on katolinen kärsivän Neitsyt Marian kappeli."
ortodoksien puolella istui vanha munkki myymässä kynttilöitä, joita pyhiinvaeltajat sytyttivät sitten Golgatan kappelin luo eräänlaisena rukouksena.
matkaaja katseli tuota munkkia hetken ja kysyi sitten "onko tämä niitä ortodoksijuutalaisia?"
Puhtaussäännökset. Onhan niillä tietyllä tavalla tavallaan suojeleva vaikutus fyysisen terveydenkin kannalta, erityisesti olosuhteissa, missä peseytyminenkään ei välttämättä aina ollut mahdollista edes päivittäin. Mutta käsitän kuitenkin niin, että puhtaussäännösten pohjimmainen sanoma liittyy siihen samaan, mihin koko Raamattu liittyy.
Mikä on lihasta, on saastaista, ja Herran edessä kelpaakin vain se, mikä on Hengestä.
Miesten ja naisten sukupuolista puhtautta koskevat Mooseksen lain säännökset löytyvät etenkin Kolmannen Mooseksenkirjan luvusta 15.
alussa oleva miehiä koskeva laki on rautakauden kansanterveyden huoltoa eikä tarkoita tavallista siemensyöksyä.
2-3 "Sanokaa israelilaisille: Jos miehen elimestä tulee sairaalloista vuotoa, se on saastaista ja hän tulee siitä epäpuhtaaksi."
tämä lain kohta sen sijaan tarkoittaa:
16-18 "Kun miehellä on ollut siemensyöksy, hänen tulee peseytyä kauttaaltaan ja hän on epäpuhdas iltaan saakka.
Jokainen vaatekappale tai nahkaesine, johon siemennestettä on tullut, on pestävä; se on epäpuhdas iltaan saakka.
Kun mies on ollut naisen kanssa sukupuoliyhteydessä, molemmat peseytykööt, ja he ovat epäpuhtaat iltaan saakka."
Kirjoittanut: Haamul
"Vauriotiloja… " Koraanin mukaan kuukautistila on vauriotila. Vauriotilaa on siis aina se, kun yksikin kuunkierto menee ilman raskaaksi tulemista tai raskaana olemista!
Mutta miten lohdullista ja suurenmoista onkaan kristillinen evankeliumi! Kristillisyydessä ei tällaista tapahdu. Ei ole hedelmätöntä kuukautta!
Enkä tarkoita nyt lestadiolaisia ;-) tai roomalaiskatolisiakaan, joilla ehkäisy on kielletty. Vaan…
Viittaan muutamaan raamatunkohtaan.
Hes. 47:12
Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: JOKA KUUKAUSI NE KANTAVAT TUOREET HEDELMÄT, SILLÄ niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.
Ps. 127:3
Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
Gal.4:stä:
Se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Sillä kirjoitettu on: "ILOITSE, SINÄ HEDELMÄTÖN, JOKA ET SYNNYTÄ, RIEMAHDA JA HUUDA SINÄ, JOLLA EI OLE SYNNYTYSKIPUJA. SILLÄ YKSINÄISELLÄ ON PALJON LAPSIA, ENEMMÄN KUIN SILLÄ, JOLLA ON MIES." Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
Siis naisen kuukautiskiertokin voi puhutella evankeliumina. Ei lihallisesta Aatamin siemenestä synny joka kuukausi lapsia (vaikka ei käyttäisi minkäänlaista ehkäisyä). Sen sijaan Taivaallinen Siemen on aivan erilainen.
Eikä Oikeassa Kristillisyydessä synny keskosiakaan! Mutta se edellyttää tosin Uutta Maljaa suoloineen…
2. Kun. 2:
19 Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskoisia".
20 Hän sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja". Ja he toivat sen hänelle.
21 Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa".
22 Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.
Kirjoittanut: MikkoL
kuukautisista puhutaan samassa yhteydessä missä puhutaan miesten puhtaudesta ja saastaisuudesta ja käsketään kiinnittämään huomiota siemensyöksyn jälkiin.
molemmat asiat ovat siis rinnastettavissa toisiinsa Jumalan lain puhtausmääräysten kannalta.
19-24
"Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka.
Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi.
Jokainen, joka koskettaa hänen makuusijaansa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka.
Jokainen, joka koskettaa mitä tahansa minkä päällä nainen on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka.
Myös se, joka koskettaa jotakin hänen makuusijallaan tai istuimellaan olevaa esinettä, on epäpuhdas iltaan saakka.
Jos mies makaa naisen kanssa hänen kuukautistilansa aikana, naisen veri tekee myös miehen epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi, ja jokainen vuode, jolla mies sinä aikana makaa, tulee epäpuhtaaksi."
Seuraava kohta tuo mieleen Uuden testamentin kertomuksen verenvuodosta kärsivästä naisesta.
Tauti oli hänelle sekä fyysisesti että henkisesti ja hengellisesti erittäin rankka, sillä jatkuva verenvuoto teki hänestä Mooseksn lain mukaan saastaisen:
25-30
"Jos naisella on muulloin kuin kuukautistensa aikana verenvuotoa usean päivän ajan tai jos hänen vuotonsa jatkuu yli kuukautisajan, hän on sinä aikana epäpuhdas samalla tavoin kuin kuukautistilassaan, ja siksi jokainen makuusija, jolla hän vuotonsa aikana makaa, samoin kuin kaikki, minkä päällä hän istuu, tulee epäpuhtaaksi samalla tavoin kuin kuukautistilan aikana.
Jokainen, joka koskettaa niitä, tulee epäpuhtaaksi. Hän pesköön vaatteensa, peseytyköön vedellä ja olkoon epäpuhdas iltaan saakka.
Jos nainen paranee vuodostaan, hän laskekoon paranemisestaan seitsemän päivää; sen jälkeen hän on puhdas.
Kahdeksantena päivänä hän hankkikoon kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä ja vieköön ne papille pyhäkköteltan oven luo.
Pappi uhratkoon hänen puolestaan toisen syntiuhrina ja toisen polttouhrina ja toimittakoon näin vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenot Herran edessä."
verenvuodosta kärsivä nainen ei edes rohjennut avata suutaan vaan oli suunnitellut asian niin, että hän ihan salaa, edes Mestarin sitä tietämättä, hipaisee tämän viitan lievettä.
Jospa Jumala armahtaisi ja hän saisi avun tämän rabbin kautta?
"Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto.
Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut.
Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa.
Nainen näet ajatteli: "Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen."
Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa."
Markus 5:25-29 KR 1992
jostain syystä korviini jää aina tässä soimaan tuo: "Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä"
onneksi lääketiede on kehittynyt sitten Rooman aikojen.
tällaistahan ei nykyään enää tapahdu, eihän, että lääkärissä käynti olisi kallista, aiheuttaisi paljon kärsimystä eikä auttaisi mitään?
Kirjoittanut: Haamul
"Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä"
Mieleeni tulee kyllä monenlainen hengellinen puoskarointi, mitä kyllä yhä tapahtuu.
Kirjoittanut: MikkoL
mutta Jeesus ei ollut joku kävelevä terveyspatteri, jonka viitan liepeet olivat koskettamista varten.
Hän on Hyvä Paimen ja tiesi, että Kolmannen Mooseksenkirjan 15 luvun mukaan kuukautiskierrosta erikseen vertavuotava nainen on saastainen ympäristölleen ja parannuttuaan hänen on uhrattava syntiuhri ja sovitusuhri Jumalalle.
Herra hoiti koko ihmistä, ruumista, sielua, henkeä ja otti huomioon myös tämän sosiaalisen tilanteen.
nyt tämä arka ja hyljeksitty sairautensa saastuttama ja köyhdyttämä ihmisten hylkäämä vaadittiin tilille!
asia on tunnustettava julkisesti koko tuon rabbin ympärillä olevan porukan kuullen.
tästä alkaa sisäinenkin parantuminen vuosien vammasta.
Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa.
Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: "Kuka koski vaatteisiini?"
Opetuslapset sanoivat hänelle: "Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?"
Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt.
Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut.
Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken.
Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi."
Millainen Jeesus meillä onkaan!
Kirjoittanut: mama
Tuo taustoitus tekee verenvuototautisen naisen kohtaamisesta aikamoisen paljon syvällisemmän kuin ihan äkkiä tuleekaan ajatelleeksi.
Lihaa ja verta nämä Raamatun ihmiset. Ja niin samanmoisin ajatuksin kuin itsekin olemme ja elämme.
Tämä on hyvä huomata.
Tuo lain ja evankeliumin sanan paljon likemmäksi omaa itseä jälleen.
Pois se!
Asia on varsin monimutkainen ja syvällinen.
otan avaukseksi lainauksen lääketieteen professori Arno Forsiuksen kirjoituksesta "kuukautisten historiaa"
---
Vanhan ajan käsityksiä kuukautisista
Muinaiset egyptiläiset pitivät ruumiin eritteitä kuten virtsaa, ulostusta, hikeä ja sylkeä saastaisina jätteinä. Ilmeisesti he suhtautuivat samalla tavalla myös kuukautisvuotoon. Tähän viittaa mm. se, että Egyptissä 1300–1200 -luvuilla eKr. siirtolaisina ja orjuudessa eläneet juutalaiset, jotka olivat saaneet hygieniasääntöjensä ajatukset muinaisesta Egyptistä, pitivät kuukautisia saastaisina.
Tämä voidaan todeta selvästi Raamatusta, jossa 3. Mooseksen kirjan 15. luvun otsikkona on "Sukupuolista epäpuhtautta koskeva laki" (edellisessä suomennoksessa vielä "Miehen ja naisen sukupuolisaastaisuutta koskeva laki"). Tämä luku käsittelee aluksi sukuelimien limanvuotoa sairastavan saastaisuutta ja sen vuoksi tarpeellisia puhdistautumisohjeita. Voidaan olettaa, että limanvuotoa sukuelimistä niin miehillä kuin naisillakin pidettiin tauteja aiheuttavana. Limavuoto on oireena esim. trikomonaksessa ja tippurissa.
Mainitun luvun kuukautisvuotoa koskevat ohjeet ovat seuraavat: "Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka. [---] Ja jos mies makaa naisen kanssa hänen kuukautistilansa aikana, naisen veri tekee myös miehen epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi, ja jokainen vuode, jolla mies sinä aikana makaa, tulee epäpuhtaaksi." Jos naisella oli normaalin kuukautisvuodon yli jatkuvaa verenvuotoa, hän oli epäpuhdas vuodon ajan ja seitsemän päivää sen jälkeen. Jos nainen parani vuodostaan, hän oli epäpuhdas vielä seuraavat seitsemän päivää. Jokainen, joka oli koskenut kuukautisvuodon aikana naisen vuoteeseen tai hänen käyttämäänsä istuimeen, tuli saastaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi pestyään vaatteensa ja peseydyttyään vedellä. Naisen kohdalla peseytymisestä ja vaatteiden pesemisestä vedellä ei ole annettu erillistä ohjetta. Sen sijaan heidän oli vietävä kahdeksantena päivänä vuodon lakkaamisesta kaksi kyyhkystä papeille, joiden oli uhrattava ne Herran edessä vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenoina.
Kuukautisia koskevat ohjeet liittyivät osaksi elimistön ulkopuolelle vuotaneeseen vereen, mutta luultavasti myös kokemukseen siitä, että kuukautisvuoto saattoi peittää tartuntaa aiheuttavan limavuodon. Tautien syitä ei vielä tunnettu ja antiikin ajan kreikkalaisetkin nimittivät tippuria gonorrhoeaksi eli siemenvuodoksi. Vielä uuden ajan alussa, 1500-luvulla, kuviteltiin yleisesti, että tippuri aiheutui naisten kuukautisverestä.
Raamatun kertomuksissa esitetyt juutalaisten epäpuhtaussäännöt siirtyivät 600-luvulla jKr. Koraaniin ja islaminuskoon. Koraanin Hiehon suurassa (222. jae) kirjoitetaan: "He kysyvät sinulta myös kuukautisista. Sano: "Ne ovat vauriotiloja; välttäkää siis naisia, joilla on kuukautiset, älkääkä lähestykö heitä kunnes he tulevat puhtaiksi. Mutta kun he ovat tulleet puhtaiksi, menkää heidän luokseen, niinkuin Jumala on teille käskenyt. [---] Totisesti Jumala rakastaa niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa, ja hän rakastaa niitä, jotka pitävät itsensä puhtaina."
Puhdistautumisohjeita on annettu mm. Pöydän suurassa (9. jae): "Ja jos olette tahriintuneet, puhdistautukaa, ja jos olette sairaita tai matkalla tai joku teistä on tullut ulostamasta tai olette olleet tekemisissä naisten kanssa, ettekä löydä vettä, niin ottakaa hienoa, puhdasta hiekkaa ja hangatkaa sillä kasvojanne ja käsiänne. Jumala ei tahdo panna päällenne pakkoa, vaan hän tahtoo puhdistaa teidät ja tehdä armonsa täydelliseksi teitä kohtaan, että kukaties olisitte kiitollisia."
Islaminuskoisessa Pakistanissa on vielä nykyään eräillä paikkakunnilla erityisiä "kuukautistaloja", joissa naiset majailevat kuukautisten aiheuttaman "epäpuhtauden" aikana, koska kotona eläminen on silloin muiden perhekuntaan kuuluvien kannalta hyvin hankalaa. Näitä "kuukautistaloja" käytetään lisäksi synnytyshuoneina, sillä myös synnyttänyt nainen on "epäpuhdas" jälkivuodon keston ajan.
---
Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) käsitykset edustivat yhä Aristoteleen aikaisia oppeja. Tuomas Akvinolaisen mukaan sekä miehen että naisen siemenaine syntyivät veren sulaessa. Miehen siitinelimissä syntyi siemennestettä, mutta koska nainen ei pystynyt "keittämään" eli kypsyttämään verta siemeneksi, muodostui siitä naisella kuukautisveri. Tuomas Akvinolaisella oli kolme vaihtoehtoista selitystä siittämiselle: 1. Mies muovaa kuukautisverestä siemennesteen avulla lapsen. 2. Mies "keittää" kuukautisverestä siemennesteen avulla uuden ihmisen. 3. Ihminen syntyy verestä siemennesteen vaikutuksesta kuten juusto maidosta juoksuttimen vaikutuksesta.
Kuukautisvuotoa sanottiin eritteeksi sen vuoksi, että se poistui naisesta terveyden vuoksi, kun ruumiissa oli ylimäärin verta suonten saatua oman osansa ja tarpeensa. Veren ylimäärä lähetettiin alas kohdun suoniin ja eritettiin pois siksi, että siitä muuten aiheutuisi ruumiin mätäneminen ja pilaantuminen.
Forsius kertoi myös, että joidenkin mukaan kuukautisvuoto saattoi olla naisilla sairauden aikana niin myrkyllistä, että maustekasvit kuivuisivat heidän kulkiessaan niiden yli ja että he läsnäolollaan tärvelisivät hyvän viininkin. Ja jos he silloin katsoivat itseään teräspeilistä, tuli niihin tahroja ja naarmuja, mikä oli osoitus naisen kautta syntyneen synnin myrkystä.
Keskiaikaisen puhdistusajattelun vuoksi kuukautisvuotoja pidettiin terveydentilan kannalta hyödyllisinä, jolloin niiden pois jääminen merkitsi haitallisten aineiden kerääntymistä elimistöön. Kuukautisten pois jäämisen uskottiin voivan aiheuttaa vakavia sairauksia, kuten masentuneisuutta, mielenvikaisuutta, paholaiskuvitelmia ja vieläpä syöpäkasvaimia.
Puhdistusajattelun vuoksi myös naisilla pidättyminen yhdynnästä ja siihen liittyvän naisen "siemennesteen" eli limavuodon pois jääminen saattoi olla syynä sairauksiin. Miehillä ei ollut luonnostaan kuukautisvuotoa vastaavaa puhdistavaa verenvuotoa, minkä vuoksi heillä pidettiin suotavana toistuvia verenvuotoja peräpukamista, kunhan ne eivät olleet liian runsaita.
lainaukset ovat sivulta
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuukauti.html
en tiedä onko Lars Levi Laestadius kirjoittanut tai puhunut naisten kuukautisista missään.
Mutta hänen etevän kasvitieteen harrastuksensa innostaja ajatteli näin:
Kuuluisa ruotsalainen lääkäri ja kasvitieteilijä Carl von Linné (1707–1778) oli yhä antiikin humoraaliopin kannalla.
Hänen mukaansa kuukautisvuoto ei ollut mitään muuta kuin ravinnosta jäävä ylimäärä, jota ei käytetty ruumiin ravinnoksi ja joka ei sekoittunut vereen, vaan erittyi siitä samoin kuin miehellä siemenneste.
Siittämisestä Linné totesi: "Koska jokainen ihminen syntyy maailmaan miehen siemennesteestä ja naisen kuukautisista, on hedelmöitymisen tapahduttava niin, että yhdynnässä naisen kuukautisvuoto ja miehen siemenneste purkautuvat samanaikaisesti emättimeen ja sekoittuvat siellä."
( samalta sivulta)
Tuhtia tavaraa, monenlaista käsitystä ihmiskunnan parissa. Tämä Jumalan luoma ilmiö on kiehtonut, kauhistanut ja ihmetyttänyt kautta aikojen.
Mutta palataan Jumalan omaisuuskansan, juutalaisten, pariin. Heiltä olemme saaneet tuon majesteettisen ilmoituksen, että Israelin Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden ja tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi.
Hän ei kuitenkaan jättänyt kansaansa luonnonlasten vapauteen tekemään, mitä sisäänrakennettu omatunto opetti, vaan antoi lain.
Luoja puuttuu luomisjärjestykseen itse ja puhuu pyhistä asioista sekä saastaisuudesta.
Vaikka Hän on tehnyt itse kaiken, ei se merkitse silti, että kaikki on hyvää. Vai merkitseekö?
Miksi laki??
Lääketieteen professori Forsius kirjoittaa omituisen johdannon Mooseksen lakia koskevaan kohtaan:
"Tähän viittaa mm. se, että Egyptissä 1300–1200 -luvuilla eKr. siirtolaisina ja orjuudessa eläneet juutalaiset, jotka olivat saaneet hygieniasääntöjensä ajatukset muinaisesta Egyptistä, pitivät kuukautisia saastaisina."
tällainen Raamatun kirjoitusten pyhyyssääntöjen tulkinta Egyptin taustalta ei edusta tieteellisen Vanhan testamentin tutkimuksen näkemyksiä, vaan lienee professorin omaa pohdintaa ja arvailua.
Kuten hyvin tiedämme, Jumalan antama laki, Toora eli opetus, sisältää huomattavan määrän elämän puhtautta koskevia määräyksiä.
10 käskyä ovat vain lain jäävuoren huippu ja Mooseksen Toora ulottuu juutalaisen aikuisen miehen ja naisen elämän kaikille alueille.
Uskova juutalainen, ortodoksi, ääri-ortodoksi, reformoitu, liberaalil, pyrkii soveltamaan tätä lakia elämäänsä tavalla tai toisella.
se kertoo, millainen lasten käytös on Jumalalle mieluista ja oikein.
hienot sanat voivat muuten joskus aiheuttaa hankaluuksia ja sekaannusta.
toimiessani Israelissa matkaryhmien oppaana aikoinani mieleeni jäi erityisesti erään henkilön vilpitön kysymys - se oli unohtumaton.
olimme saapuneet Pyhän Haudan kirkkoon, joka oli täynnä hartaita pyhiinvaeltajia odottamassa vuoroaan Jeesuksen haudan kappeliin ja katselemassa Voitelukiveä ja suuri kirkko oli täynnä äänten sorinaa ja salamavalojen välähtelyä.
nousimme Golgatan kappeliin, jossa kerroin että "vasemmalla puolella on ortodoksien ikonostaasi paikalla, jossa Jeesuksen risti oli. Oikealla on katolinen kärsivän Neitsyt Marian kappeli."
ortodoksien puolella istui vanha munkki myymässä kynttilöitä, joita pyhiinvaeltajat sytyttivät sitten Golgatan kappelin luo eräänlaisena rukouksena.
matkaaja katseli tuota munkkia hetken ja kysyi sitten "onko tämä niitä ortodoksijuutalaisia?"
Puhtaussäännökset. Onhan niillä tietyllä tavalla tavallaan suojeleva vaikutus fyysisen terveydenkin kannalta, erityisesti olosuhteissa, missä peseytyminenkään ei välttämättä aina ollut mahdollista edes päivittäin. Mutta käsitän kuitenkin niin, että puhtaussäännösten pohjimmainen sanoma liittyy siihen samaan, mihin koko Raamattu liittyy.
Mikä on lihasta, on saastaista, ja Herran edessä kelpaakin vain se, mikä on Hengestä.
Miesten ja naisten sukupuolista puhtautta koskevat Mooseksen lain säännökset löytyvät etenkin Kolmannen Mooseksenkirjan luvusta 15.
alussa oleva miehiä koskeva laki on rautakauden kansanterveyden huoltoa eikä tarkoita tavallista siemensyöksyä.
2-3 "Sanokaa israelilaisille: Jos miehen elimestä tulee sairaalloista vuotoa, se on saastaista ja hän tulee siitä epäpuhtaaksi."
tämä lain kohta sen sijaan tarkoittaa:
16-18 "Kun miehellä on ollut siemensyöksy, hänen tulee peseytyä kauttaaltaan ja hän on epäpuhdas iltaan saakka.
Jokainen vaatekappale tai nahkaesine, johon siemennestettä on tullut, on pestävä; se on epäpuhdas iltaan saakka.
Kun mies on ollut naisen kanssa sukupuoliyhteydessä, molemmat peseytykööt, ja he ovat epäpuhtaat iltaan saakka."
Kirjoittanut: Haamul
"Vauriotiloja… " Koraanin mukaan kuukautistila on vauriotila. Vauriotilaa on siis aina se, kun yksikin kuunkierto menee ilman raskaaksi tulemista tai raskaana olemista!
Mutta miten lohdullista ja suurenmoista onkaan kristillinen evankeliumi! Kristillisyydessä ei tällaista tapahdu. Ei ole hedelmätöntä kuukautta!
Enkä tarkoita nyt lestadiolaisia ;-) tai roomalaiskatolisiakaan, joilla ehkäisy on kielletty. Vaan…
Viittaan muutamaan raamatunkohtaan.
Hes. 47:12
Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: JOKA KUUKAUSI NE KANTAVAT TUOREET HEDELMÄT, SILLÄ niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.
Ps. 127:3
Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
Gal.4:stä:
Se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Sillä kirjoitettu on: "ILOITSE, SINÄ HEDELMÄTÖN, JOKA ET SYNNYTÄ, RIEMAHDA JA HUUDA SINÄ, JOLLA EI OLE SYNNYTYSKIPUJA. SILLÄ YKSINÄISELLÄ ON PALJON LAPSIA, ENEMMÄN KUIN SILLÄ, JOLLA ON MIES." Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
Siis naisen kuukautiskiertokin voi puhutella evankeliumina. Ei lihallisesta Aatamin siemenestä synny joka kuukausi lapsia (vaikka ei käyttäisi minkäänlaista ehkäisyä). Sen sijaan Taivaallinen Siemen on aivan erilainen.
Eikä Oikeassa Kristillisyydessä synny keskosiakaan! Mutta se edellyttää tosin Uutta Maljaa suoloineen…
2. Kun. 2:
19 Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskoisia".
20 Hän sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja". Ja he toivat sen hänelle.
21 Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa".
22 Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.
Kirjoittanut: MikkoL
kuukautisista puhutaan samassa yhteydessä missä puhutaan miesten puhtaudesta ja saastaisuudesta ja käsketään kiinnittämään huomiota siemensyöksyn jälkiin.
molemmat asiat ovat siis rinnastettavissa toisiinsa Jumalan lain puhtausmääräysten kannalta.
19-24
"Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka.
Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi.
Jokainen, joka koskettaa hänen makuusijaansa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka.
Jokainen, joka koskettaa mitä tahansa minkä päällä nainen on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka.
Myös se, joka koskettaa jotakin hänen makuusijallaan tai istuimellaan olevaa esinettä, on epäpuhdas iltaan saakka.
Jos mies makaa naisen kanssa hänen kuukautistilansa aikana, naisen veri tekee myös miehen epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi, ja jokainen vuode, jolla mies sinä aikana makaa, tulee epäpuhtaaksi."
Seuraava kohta tuo mieleen Uuden testamentin kertomuksen verenvuodosta kärsivästä naisesta.
Tauti oli hänelle sekä fyysisesti että henkisesti ja hengellisesti erittäin rankka, sillä jatkuva verenvuoto teki hänestä Mooseksn lain mukaan saastaisen:
25-30
"Jos naisella on muulloin kuin kuukautistensa aikana verenvuotoa usean päivän ajan tai jos hänen vuotonsa jatkuu yli kuukautisajan, hän on sinä aikana epäpuhdas samalla tavoin kuin kuukautistilassaan, ja siksi jokainen makuusija, jolla hän vuotonsa aikana makaa, samoin kuin kaikki, minkä päällä hän istuu, tulee epäpuhtaaksi samalla tavoin kuin kuukautistilan aikana.
Jokainen, joka koskettaa niitä, tulee epäpuhtaaksi. Hän pesköön vaatteensa, peseytyköön vedellä ja olkoon epäpuhdas iltaan saakka.
Jos nainen paranee vuodostaan, hän laskekoon paranemisestaan seitsemän päivää; sen jälkeen hän on puhdas.
Kahdeksantena päivänä hän hankkikoon kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä ja vieköön ne papille pyhäkköteltan oven luo.
Pappi uhratkoon hänen puolestaan toisen syntiuhrina ja toisen polttouhrina ja toimittakoon näin vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenot Herran edessä."
verenvuodosta kärsivä nainen ei edes rohjennut avata suutaan vaan oli suunnitellut asian niin, että hän ihan salaa, edes Mestarin sitä tietämättä, hipaisee tämän viitan lievettä.
Jospa Jumala armahtaisi ja hän saisi avun tämän rabbin kautta?
"Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto.
Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut.
Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa.
Nainen näet ajatteli: "Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen."
Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa."
Markus 5:25-29 KR 1992
jostain syystä korviini jää aina tässä soimaan tuo: "Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä"
onneksi lääketiede on kehittynyt sitten Rooman aikojen.
tällaistahan ei nykyään enää tapahdu, eihän, että lääkärissä käynti olisi kallista, aiheuttaisi paljon kärsimystä eikä auttaisi mitään?
Kirjoittanut: Haamul
"Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä"
Mieleeni tulee kyllä monenlainen hengellinen puoskarointi, mitä kyllä yhä tapahtuu.
Kirjoittanut: MikkoL
mutta Jeesus ei ollut joku kävelevä terveyspatteri, jonka viitan liepeet olivat koskettamista varten.
Hän on Hyvä Paimen ja tiesi, että Kolmannen Mooseksenkirjan 15 luvun mukaan kuukautiskierrosta erikseen vertavuotava nainen on saastainen ympäristölleen ja parannuttuaan hänen on uhrattava syntiuhri ja sovitusuhri Jumalalle.
Herra hoiti koko ihmistä, ruumista, sielua, henkeä ja otti huomioon myös tämän sosiaalisen tilanteen.
nyt tämä arka ja hyljeksitty sairautensa saastuttama ja köyhdyttämä ihmisten hylkäämä vaadittiin tilille!
asia on tunnustettava julkisesti koko tuon rabbin ympärillä olevan porukan kuullen.
tästä alkaa sisäinenkin parantuminen vuosien vammasta.
Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa.
Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: "Kuka koski vaatteisiini?"
Opetuslapset sanoivat hänelle: "Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?"
Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt.
Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut.
Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken.
Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi."
Millainen Jeesus meillä onkaan!
Kirjoittanut: mama
Tuo taustoitus tekee verenvuototautisen naisen kohtaamisesta aikamoisen paljon syvällisemmän kuin ihan äkkiä tuleekaan ajatelleeksi.
Lihaa ja verta nämä Raamatun ihmiset. Ja niin samanmoisin ajatuksin kuin itsekin olemme ja elämme.
Tämä on hyvä huomata.
Tuo lain ja evankeliumin sanan paljon likemmäksi omaa itseä jälleen.
lauantai 24. lokakuuta 2009
Jumalan suuruus - kuukautiset
nisäkkäiden joukossa on useampia lajeja, joissa naarailla on säännöllinen kuukautiskierto.
monilla lajeilla elimistö ottaa kierron päättyessä talteen raskautta varten kohtuun luodut valmiudet "sisäisissä kuukautisissa".
erityisesti simpanssien ja ihmisten kohdalla talteen otetaan vain osa näistä ja osa poistuu ulkoisena vuotona.
syy tähän eroon on siinä, että näiden lajien sikiöt tarvitsevat huomattavasti vankemman istukan kasvaessaan kohdussa.
Tämä paksumpi istukan alkio, endometrium, poistuu 2-7 vuorokauden aikana repeytyen kappaleiksi ja aiheuttaen verenvuotoa ja joskus myös kohdun lievää kivuliasta supistumista.
verta vuotaa keskimäärin 35 ml mutta 10 - 80 ml pidetään normaalina. joillekin tämä vuoto voi aiheuttaa anemiaa eli raudan puutosta.
kuukautiskiertoa hallitseva monimutkainen aivojen ja hormoonien toiminta vaikuttaa myös mielialoihin hermostuneisuudesta ja apeudesta aina masennukseen asti.
Mitä enemmän tutkimuksissa on saatu selville naisen kuukautiskierrosta, sitä ihmeellisemmäksi tämä prosessi on osoittautunut - taas todellinen Jumalan mestariteos.
ajattelen jo pelkästään tuota biologista rytmiä, joka tavallisesti on 28 vuorokautta eli yhtä paljon kuin helmikuussa on päiviä.
meillähän on aurinkovuosi ja 365 päviää ja karkausvuodet, joten kuukausien päivien määrää vaihdellaan.
mutta tuo kuu-ukko taivaalla
se kierähtelee omaan tahtiinsa, joka on tarkalleen 27 vuorokautta seitsemän tuntia 43 minuuttia ja 11.6 sekuntia (sideraalinen kierros)
Eevan tyttäret siis seuraavat luonnollisessa rytmissään kuun kierrosvauhtia.
tämä tuskin on sattuma, mutta vaikea sitä on selittää!
aivoissa on hypthalamus, joka pitää rytmiä yllä ja ohjailee osaltaan tätä tärkeää suvun jatkumisen prosessia.
ennen munasolun lähtemistä liikkeelle se antaa käskyn tuottaa Luteinizig hormoonia ja FSH hormoonia valmistelemaan solua tehtäväänsä (cumulus laajenema).
kun homma on hoidettu, avautuu pieni ovi, stigma, josta tämä solu lähtee matkalleen munajohtimia pitkin kohti kohtua.
kohdussa sijaitseva "endometrium" alkaa valmistaa tulokkaalle kotia ja kehittää tuon paksun herkän suojaavan kalvon, joka on täynnä verisuonia.
tämä pieni peti odottaa hedelmöittynyttä munasolua ja alkaisi sitten kehittyä istukaksi ja koko pienen ihmisen sikiön kasvu alkaisi uskomattoman monimutkaisella ja hienolla tavalla äiteen omien systeemien säätelemänä.
jos tuona hedelmällisenä aikana kohdun ja munasarjojen systeemit eivät havaitse uuden ihmisen alkua, tämä pikku peti revitään irti ja poistetaan.
on paljon pohdittu myöskin kehitysteorian näkökulmasta, miksi kuukautiskierrossa ihmisten ja simpanssien kohdalla niin paljon kudosta ja verta poistuu kehosta.
eikö olisi "taloudellisempaa" pitää systeemit jatkuvasti yllä sen sijaan että ne ovat tämmöisessä kierrossa?
on ymmärtääkseni tultu siihen tulokseen, että ihmisen alkion tarvitsema laukaisualuasta, "pikku kehto" äidin kohdussa, on sen verran laaja ja mutkikas, että on elimistölle kuitenkin taloudellisempaa vaihtaa se kuukausirytmissä kuin säilyttää.
Pyhässä Raamatussa on aika mainio kertomus kanta-äiti Raakkelista, jossa kuukautiset mainitaan.
ymmärrämme kaikki, kuinka suuressa arvossa Raakel on juutalaisen kansan parissa ja häntä ylistetään myös kauneudestaan Raamatun sivuilla.
mutta niinpä vain ryhtyi varkaaksi ja valehtelijaksi Raakel eikä Raamattu silottele kuvaa yhtään.
laitan tekstin uudesta käännöksestä, jossa se on aikamme kielellä selkeästi luettavaissa.
Laban kohtasi Jaakobin, kun tämä oli leiriytynyt Gileadin vuorille, ja myös Laban leiriytyi sinne miehineen.
Laban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt! Sinä olit petollinen ja veit tyttäreni mukanasi, ikään kuin he olisivat olleet sotasaalista! Miksi pakenit salaa minun luotani etkä kertonut minulle aikeistasi mitään? Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, tamburiinein ja harpuin. Et antanut minulle edes tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Siinä teit kovin tyhmästi!
Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.'
No hyvä! Sinä lähdit matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?"
Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkäsin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi!
Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois."
Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.
Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään.
Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan.
Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä.
Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä.
Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva."
Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi.
1 Ms 31:25-35 KR 1992
aika mainiota, kuinka nokkelasti Raakel käyttää kuukautisia pelastukseen suorastaan hengenvaarallisesta tilanteesta.
Isä parka ei aavista mitään.
huomaamme myös, kuinka reippaasti kertomus piirtää kuvaa näistä patriarkoista ja heidän vaimoistaan.
ei mitään pyhimyslegendoja, vaan todellisen ja aidon tuntuisia kertomuksia muinaisilta ajoilta jännittävine yksityiskohtineen.
Kanta-äiti Raakelin hauta on Efratan tien varressa lähellä Betlehemiä ja näkyy kotimme katolle. Se on nykyään melkoinen sotilaallinen bunkkeri, intifadan takia suojattu.
etenkin ortodoksijuutalaiset tulevat sinne usein rukoilemaan ja monet hedelmättömyydestä kärsivät tahtovat nimenomaan rukoilla Raakelin haudalla.
Uudessa testamentissa on katkera Raakelin itku mainittu lapsista, joita ei enään ole - samalla kun kerrotaan Beetlehemin lasten murhasta, kaikki kaksi vuotiaat poikalapset ja sitä nuoremmat.
Raamatussa kuukautiskierto on erityisesti naisen hedelmällisyyteen liittyvä.
Kanta-äiti Saaran kohdalla on naisen hedelmätömyys aihe monella eri tavoin esillä.
eräässä kohdassa sanotaan, että naisen kuukautiskierto on jo korkean iän tähden päättynyt:
"Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäät, eikä Saaran enää ollut, niinkuin naisten tavallisesti on."
Gen 18:11 KR 1933
aikaisemmin kerrotaan paljon jyrkemmin. Vaikka Abramin vaimo Saarai on kaunis terve nuori nainen Kaldean Urissa
"Mutta Saarai oli hedelmätön, hänellä ei ollut lasta."
Gen 11:30 KR 1933
kertomuksessa enkelien vierailusta Saara miettii seksuaalisesta ruokahaluaan - ei kiinnosta enää tällä iällä kuukautisten loputtua - ja toteaa että onhan toi ukkokin ja satavuotias.
(Saara oli miestään kymmenen vuotta nuorempi)
Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha."
Gen 18:12 KR 1933
Kirjoittanut: MikkoL, 24.10.2009 11:55
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
kuten aikaisemmin oli puhetta, aina muistelemme Saaran naurua ja pojan nimeä Izhaq, nauru
mutta kyllä Raamatun kertomuksen mukaan myös isä Abraham Jumalan lupaukselle naurahti sydämessään
Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"
Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"
Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.
Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.
Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."
Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.
1 Ms 17:17-22 KR 1933
huomaamme tuon Raamatussa hyvin erikoisen ilmauksen - taitaapi olla ainoa kohta:
"Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa."
Gen 17:22 KR 1933
varsin mieliinpainuva naishahmo Vanhassa testamentissa on Hanna, joka oli hedelmätön:
Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen.
Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.
Tämä mies meni joka vuosi kaupungistansa Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Ja siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas, Herran pappeina.
Niin Elkana eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa vaimollensa Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille määräosat.
Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
1 Sam 1:1-5 KR 1933
kauniisti Samuelin kirja kertoo, kuinka Elkana rakasti vaimoaan siitä huolimatta, että tätä oli kohdannut ehkä raskain mahdollinen isku tuon ajan naisten maailmassa - hän oli hedelmätön.
tämä syvä vamma katsottiin Israelin Jumalan aiheuttamaksi, "Herra oli sulkenut hänen kohtunsa".
Elkana oli tuon ajan tavan mukaan ottanut toisen vaimon, jonka nimi oli Peninna.
karusti teksti kertoo näistä kahdesta kilpailijattaresta Elkanan suosiosta ja siitä, kuinka armottomasti toinen nainen saattoi kiusata ja ivata toista naista, jolle oli tämä raskas kohtalo tullut.
Peninnalla kun oli itsellään lapsia, niin mikäs oli toista kiusotellessa... häh häh ähäkutti!
ehkä vauhtia antoi Peninnan naisellinen vaisto, että Elkana rakasti tuota Hannaa... mahdollisesti enemmän kuin häntä, Elkanan lasten äitiä?
Hanna ei ollut katkeroitunut Jumalalle.
näimme kuinka Maria Curie menetti uskonsa Jumalaan, kun äitinsä ja sisarensa kuolivat hänen vielä lapsena ollessaan.
Hannan kohtalo oli synkeä ja kaikki ymmärsivät, että Jumala oli syypää naisen hedelmättömyyteen.
mutta Hanna kääntyi ankaran Jumalansa puoleen sen sijaan että olisi lähtenyt katkerana pois.
Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
Ja näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi häntä, ja hän itki eikä syönyt mitään.
Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?"
Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna
ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti
ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä".
1 Sam 1:6-11 KR 1933
kyseessä on eräänlainen "votiivi lupaus"
jos sinä, Herra, vastaat pyyntööni niin minä puolestani teen näin.
täällä Betlehemin seudulla näkee toisinaan pieniä poikia äitinsä ja isänsä seurassa puettuna munkin kaapuun.
kyseessä on tällainen lupaus. poika on ehkä sairastunut tai jotain muuta uhkaavaa on tapahtunut ja vanhemmat ovat sanoneet "jos poikamme toipuu tästä, niin hän kulkee pyhän munkin kaavussa kuukauden päivät"
Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkasi Eeli hänen suutansa,
sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän oli juovuksissa.
Ja Eeli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä siinä olet juovuksissa? Haihduta humalasi."
Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen.
Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut."
Eeli vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt".
Hän sanoi: "Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä". Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.
Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.
Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen minä hänet pyytänyt".
Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan,
mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi".
1 Sam 1:18-22 KR 1933
Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa". Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän.
Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, vei hän hänet kanssansa ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä; niin hän toi hänet Herran huoneeseen Siiloon. Mutta poika oli vielä pieni.
Ja teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin tykö.
Ja Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.
Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.
Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu." Ja Samuel rukoili siellä Herraa.
1 Sam 1:23-28 KR 1933
näemme sekä Saaran että Hannan kertomuksista, että Jumala ei ole ainoastaan luonut nuo ihmeelliset systemmit naisen kehoon, jotka tekevät hänet hedelmälliseksi ja antavat tuon suurimman lahjan, tulla elävän ihmisen äidiksi.
kyseessä ei ole vain kaukainen kylmä luonto-jumala, joka suunnittelee ID menetelmillä solutason ja hormoonitason järjestelmiä, joiden viisautta ja ajatuksen syvyyttä nykyajankin ihmisen on vaikea käsittää.
Hän myös osallistuu aktiivisesti tähän prosessiin joka kerta.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Jokainen syntymä on ainutlaatuinen tapahtuma.
Ei ole ketään, ei yhden yhtäkään, jota Jumala ei olisi taiten kohdussa kokoon kutonut.
Raamattu puhuttelee tässä erityisesti naisia ja korostaa, kuinka vaikeuksien ja vastoinkäymisten käyttä Herra saattaa valmistaa tuon "erityisen lapsen" syntymän.
ehkä hedelmöittyminen kestää kauan ja johtaa isän ja äidin rukouksiin ja näin valmistamaan polkua sille, joka tuleva on.
ehkä tuo syntynyt lapsi on mongoloidi, josta tulee koko perheen lemmikki ja siunaus vaikeasta kehitysvammasta huolimatta.
tiedämme että mahdollisuudet virheisiin, lääkäreiden mokiin, lääkkeiden vika annostuksiin, synnytyksen vaarat ja monet muut saattavat johtaa hyvin katkeriin elämänkohtaloihin.
Saara ja Hanna saivat synnyttää tähän maailmaan ihmiset, joilla on ollut ratkaiseva merkitys ihmiskunnan historiassa ja Jumalan suuressa pelastussuunnitelmassa.
Abraham sai lupauksen lapsen.
Juopoksi luultu Hanna sai rukoustaistelussa Samuelin, oikeastaan Elkana on siinä vain sivuosassa.
usko merkitsee kääntymistä Herran puoleen kaikkein vaikeimmassakin tilanteessa, jossa Jumala itse on tapahtumiin syyllinen.
Virsi 467
Oi Jeesus, siunaa äitiä,
suo rauhan, onnen päiviä.
Pois pyyhi murheen kyyneleet.
Hyväksi kaiken, Jeesus, teet.
Kun äiti meitä palvelee
ja puolestamme rukoilee,
niin kuule äidin huokaus
ja anna huoliin lohdutus.
Näin ole hyvä äidille
ja turva meille kaikille.
Suo, ettei meitä mikään saa
sinusta, Jeesus, erottaa.
Nyt kädet yhteen liitämme
ja äidistämme kiitämme.
Lahjoita, Jeesus laupias,
äidille ilo autuas.
Väinö Malmivaara 1933.
Uud. Jaakko Haavio 1962.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
monilla lajeilla elimistö ottaa kierron päättyessä talteen raskautta varten kohtuun luodut valmiudet "sisäisissä kuukautisissa".
erityisesti simpanssien ja ihmisten kohdalla talteen otetaan vain osa näistä ja osa poistuu ulkoisena vuotona.
syy tähän eroon on siinä, että näiden lajien sikiöt tarvitsevat huomattavasti vankemman istukan kasvaessaan kohdussa.
Tämä paksumpi istukan alkio, endometrium, poistuu 2-7 vuorokauden aikana repeytyen kappaleiksi ja aiheuttaen verenvuotoa ja joskus myös kohdun lievää kivuliasta supistumista.
verta vuotaa keskimäärin 35 ml mutta 10 - 80 ml pidetään normaalina. joillekin tämä vuoto voi aiheuttaa anemiaa eli raudan puutosta.
kuukautiskiertoa hallitseva monimutkainen aivojen ja hormoonien toiminta vaikuttaa myös mielialoihin hermostuneisuudesta ja apeudesta aina masennukseen asti.
Mitä enemmän tutkimuksissa on saatu selville naisen kuukautiskierrosta, sitä ihmeellisemmäksi tämä prosessi on osoittautunut - taas todellinen Jumalan mestariteos.
ajattelen jo pelkästään tuota biologista rytmiä, joka tavallisesti on 28 vuorokautta eli yhtä paljon kuin helmikuussa on päiviä.
meillähän on aurinkovuosi ja 365 päviää ja karkausvuodet, joten kuukausien päivien määrää vaihdellaan.
mutta tuo kuu-ukko taivaalla
se kierähtelee omaan tahtiinsa, joka on tarkalleen 27 vuorokautta seitsemän tuntia 43 minuuttia ja 11.6 sekuntia (sideraalinen kierros)
Eevan tyttäret siis seuraavat luonnollisessa rytmissään kuun kierrosvauhtia.
tämä tuskin on sattuma, mutta vaikea sitä on selittää!
aivoissa on hypthalamus, joka pitää rytmiä yllä ja ohjailee osaltaan tätä tärkeää suvun jatkumisen prosessia.
ennen munasolun lähtemistä liikkeelle se antaa käskyn tuottaa Luteinizig hormoonia ja FSH hormoonia valmistelemaan solua tehtäväänsä (cumulus laajenema).
kun homma on hoidettu, avautuu pieni ovi, stigma, josta tämä solu lähtee matkalleen munajohtimia pitkin kohti kohtua.
kohdussa sijaitseva "endometrium" alkaa valmistaa tulokkaalle kotia ja kehittää tuon paksun herkän suojaavan kalvon, joka on täynnä verisuonia.
tämä pieni peti odottaa hedelmöittynyttä munasolua ja alkaisi sitten kehittyä istukaksi ja koko pienen ihmisen sikiön kasvu alkaisi uskomattoman monimutkaisella ja hienolla tavalla äiteen omien systeemien säätelemänä.
jos tuona hedelmällisenä aikana kohdun ja munasarjojen systeemit eivät havaitse uuden ihmisen alkua, tämä pikku peti revitään irti ja poistetaan.
on paljon pohdittu myöskin kehitysteorian näkökulmasta, miksi kuukautiskierrossa ihmisten ja simpanssien kohdalla niin paljon kudosta ja verta poistuu kehosta.
eikö olisi "taloudellisempaa" pitää systeemit jatkuvasti yllä sen sijaan että ne ovat tämmöisessä kierrossa?
on ymmärtääkseni tultu siihen tulokseen, että ihmisen alkion tarvitsema laukaisualuasta, "pikku kehto" äidin kohdussa, on sen verran laaja ja mutkikas, että on elimistölle kuitenkin taloudellisempaa vaihtaa se kuukausirytmissä kuin säilyttää.
Pyhässä Raamatussa on aika mainio kertomus kanta-äiti Raakkelista, jossa kuukautiset mainitaan.
ymmärrämme kaikki, kuinka suuressa arvossa Raakel on juutalaisen kansan parissa ja häntä ylistetään myös kauneudestaan Raamatun sivuilla.
mutta niinpä vain ryhtyi varkaaksi ja valehtelijaksi Raakel eikä Raamattu silottele kuvaa yhtään.
laitan tekstin uudesta käännöksestä, jossa se on aikamme kielellä selkeästi luettavaissa.
Laban kohtasi Jaakobin, kun tämä oli leiriytynyt Gileadin vuorille, ja myös Laban leiriytyi sinne miehineen.
Laban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt! Sinä olit petollinen ja veit tyttäreni mukanasi, ikään kuin he olisivat olleet sotasaalista! Miksi pakenit salaa minun luotani etkä kertonut minulle aikeistasi mitään? Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, tamburiinein ja harpuin. Et antanut minulle edes tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Siinä teit kovin tyhmästi!
Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.'
No hyvä! Sinä lähdit matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?"
Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkäsin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi!
Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois."
Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.
Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään.
Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan.
Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä.
Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä.
Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva."
Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi.
1 Ms 31:25-35 KR 1992
aika mainiota, kuinka nokkelasti Raakel käyttää kuukautisia pelastukseen suorastaan hengenvaarallisesta tilanteesta.
Isä parka ei aavista mitään.
huomaamme myös, kuinka reippaasti kertomus piirtää kuvaa näistä patriarkoista ja heidän vaimoistaan.
ei mitään pyhimyslegendoja, vaan todellisen ja aidon tuntuisia kertomuksia muinaisilta ajoilta jännittävine yksityiskohtineen.
Kanta-äiti Raakelin hauta on Efratan tien varressa lähellä Betlehemiä ja näkyy kotimme katolle. Se on nykyään melkoinen sotilaallinen bunkkeri, intifadan takia suojattu.
etenkin ortodoksijuutalaiset tulevat sinne usein rukoilemaan ja monet hedelmättömyydestä kärsivät tahtovat nimenomaan rukoilla Raakelin haudalla.
Uudessa testamentissa on katkera Raakelin itku mainittu lapsista, joita ei enään ole - samalla kun kerrotaan Beetlehemin lasten murhasta, kaikki kaksi vuotiaat poikalapset ja sitä nuoremmat.
Raamatussa kuukautiskierto on erityisesti naisen hedelmällisyyteen liittyvä.
Kanta-äiti Saaran kohdalla on naisen hedelmätömyys aihe monella eri tavoin esillä.
eräässä kohdassa sanotaan, että naisen kuukautiskierto on jo korkean iän tähden päättynyt:
"Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäät, eikä Saaran enää ollut, niinkuin naisten tavallisesti on."
Gen 18:11 KR 1933
aikaisemmin kerrotaan paljon jyrkemmin. Vaikka Abramin vaimo Saarai on kaunis terve nuori nainen Kaldean Urissa
"Mutta Saarai oli hedelmätön, hänellä ei ollut lasta."
Gen 11:30 KR 1933
kertomuksessa enkelien vierailusta Saara miettii seksuaalisesta ruokahaluaan - ei kiinnosta enää tällä iällä kuukautisten loputtua - ja toteaa että onhan toi ukkokin ja satavuotias.
(Saara oli miestään kymmenen vuotta nuorempi)
Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha."
Gen 18:12 KR 1933
Kirjoittanut: MikkoL, 24.10.2009 11:55
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
kuten aikaisemmin oli puhetta, aina muistelemme Saaran naurua ja pojan nimeä Izhaq, nauru
mutta kyllä Raamatun kertomuksen mukaan myös isä Abraham Jumalan lupaukselle naurahti sydämessään
Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"
Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"
Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.
Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.
Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."
Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.
1 Ms 17:17-22 KR 1933
huomaamme tuon Raamatussa hyvin erikoisen ilmauksen - taitaapi olla ainoa kohta:
"Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa."
Gen 17:22 KR 1933
varsin mieliinpainuva naishahmo Vanhassa testamentissa on Hanna, joka oli hedelmätön:
Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen.
Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.
Tämä mies meni joka vuosi kaupungistansa Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Ja siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas, Herran pappeina.
Niin Elkana eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa vaimollensa Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille määräosat.
Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
1 Sam 1:1-5 KR 1933
kauniisti Samuelin kirja kertoo, kuinka Elkana rakasti vaimoaan siitä huolimatta, että tätä oli kohdannut ehkä raskain mahdollinen isku tuon ajan naisten maailmassa - hän oli hedelmätön.
tämä syvä vamma katsottiin Israelin Jumalan aiheuttamaksi, "Herra oli sulkenut hänen kohtunsa".
Elkana oli tuon ajan tavan mukaan ottanut toisen vaimon, jonka nimi oli Peninna.
karusti teksti kertoo näistä kahdesta kilpailijattaresta Elkanan suosiosta ja siitä, kuinka armottomasti toinen nainen saattoi kiusata ja ivata toista naista, jolle oli tämä raskas kohtalo tullut.
Peninnalla kun oli itsellään lapsia, niin mikäs oli toista kiusotellessa... häh häh ähäkutti!
ehkä vauhtia antoi Peninnan naisellinen vaisto, että Elkana rakasti tuota Hannaa... mahdollisesti enemmän kuin häntä, Elkanan lasten äitiä?
Hanna ei ollut katkeroitunut Jumalalle.
näimme kuinka Maria Curie menetti uskonsa Jumalaan, kun äitinsä ja sisarensa kuolivat hänen vielä lapsena ollessaan.
Hannan kohtalo oli synkeä ja kaikki ymmärsivät, että Jumala oli syypää naisen hedelmättömyyteen.
mutta Hanna kääntyi ankaran Jumalansa puoleen sen sijaan että olisi lähtenyt katkerana pois.
Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
Ja näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi häntä, ja hän itki eikä syönyt mitään.
Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?"
Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna
ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti
ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä".
1 Sam 1:6-11 KR 1933
kyseessä on eräänlainen "votiivi lupaus"
jos sinä, Herra, vastaat pyyntööni niin minä puolestani teen näin.
täällä Betlehemin seudulla näkee toisinaan pieniä poikia äitinsä ja isänsä seurassa puettuna munkin kaapuun.
kyseessä on tällainen lupaus. poika on ehkä sairastunut tai jotain muuta uhkaavaa on tapahtunut ja vanhemmat ovat sanoneet "jos poikamme toipuu tästä, niin hän kulkee pyhän munkin kaavussa kuukauden päivät"
Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkasi Eeli hänen suutansa,
sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän oli juovuksissa.
Ja Eeli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä siinä olet juovuksissa? Haihduta humalasi."
Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen.
Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut."
Eeli vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt".
Hän sanoi: "Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä". Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.
Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.
Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen minä hänet pyytänyt".
Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan,
mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi".
1 Sam 1:18-22 KR 1933
Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa". Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän.
Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, vei hän hänet kanssansa ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä; niin hän toi hänet Herran huoneeseen Siiloon. Mutta poika oli vielä pieni.
Ja teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin tykö.
Ja Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.
Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.
Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu." Ja Samuel rukoili siellä Herraa.
1 Sam 1:23-28 KR 1933
näemme sekä Saaran että Hannan kertomuksista, että Jumala ei ole ainoastaan luonut nuo ihmeelliset systemmit naisen kehoon, jotka tekevät hänet hedelmälliseksi ja antavat tuon suurimman lahjan, tulla elävän ihmisen äidiksi.
kyseessä ei ole vain kaukainen kylmä luonto-jumala, joka suunnittelee ID menetelmillä solutason ja hormoonitason järjestelmiä, joiden viisautta ja ajatuksen syvyyttä nykyajankin ihmisen on vaikea käsittää.
Hän myös osallistuu aktiivisesti tähän prosessiin joka kerta.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Jokainen syntymä on ainutlaatuinen tapahtuma.
Ei ole ketään, ei yhden yhtäkään, jota Jumala ei olisi taiten kohdussa kokoon kutonut.
Raamattu puhuttelee tässä erityisesti naisia ja korostaa, kuinka vaikeuksien ja vastoinkäymisten käyttä Herra saattaa valmistaa tuon "erityisen lapsen" syntymän.
ehkä hedelmöittyminen kestää kauan ja johtaa isän ja äidin rukouksiin ja näin valmistamaan polkua sille, joka tuleva on.
ehkä tuo syntynyt lapsi on mongoloidi, josta tulee koko perheen lemmikki ja siunaus vaikeasta kehitysvammasta huolimatta.
tiedämme että mahdollisuudet virheisiin, lääkäreiden mokiin, lääkkeiden vika annostuksiin, synnytyksen vaarat ja monet muut saattavat johtaa hyvin katkeriin elämänkohtaloihin.
Saara ja Hanna saivat synnyttää tähän maailmaan ihmiset, joilla on ollut ratkaiseva merkitys ihmiskunnan historiassa ja Jumalan suuressa pelastussuunnitelmassa.
Abraham sai lupauksen lapsen.
Juopoksi luultu Hanna sai rukoustaistelussa Samuelin, oikeastaan Elkana on siinä vain sivuosassa.
usko merkitsee kääntymistä Herran puoleen kaikkein vaikeimmassakin tilanteessa, jossa Jumala itse on tapahtumiin syyllinen.
Virsi 467
Oi Jeesus, siunaa äitiä,
suo rauhan, onnen päiviä.
Pois pyyhi murheen kyyneleet.
Hyväksi kaiken, Jeesus, teet.
Kun äiti meitä palvelee
ja puolestamme rukoilee,
niin kuule äidin huokaus
ja anna huoliin lohdutus.
Näin ole hyvä äidille
ja turva meille kaikille.
Suo, ettei meitä mikään saa
sinusta, Jeesus, erottaa.
Nyt kädet yhteen liitämme
ja äidistämme kiitämme.
Lahjoita, Jeesus laupias,
äidille ilo autuas.
Väinö Malmivaara 1933.
Uud. Jaakko Haavio 1962.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
Tarina sormusten herrasta
Tämä tarina on tosi.
Kaukana Pohjanmaalla, jonne jonkun profeetan mukaan, oliko se nyt Sakkeus, Herran Henki viimeisinä päivinä laskeutui, on kaupunki.
Sitä suojaavat paksut korkeat muurit joiden sisällä sen asukkaat arkisissa askareissaan ja juhlissaan turvallisesti kulkevat.
Muurissa on useita portteja, jotka on huolellisesti suljettu ja ovat nimeltään:
"Louhioja" "Raja" "Puistola" "Tuomela" "Mustikka" "Noljakka" "Kannikka" "Lepola" "Kotka" "Tappara" "Sora" "Lepo" "Pelto" "Pihlaja" "Lossi" "Siirtola" "Nyystölä" "Kirkkotie" "Tapio" "Uusitalo" "Kurki" "Keitintehdas" "Kaita tie" ja muutama nimetönkin.
Portit ovat suurimman osan viikosta kuitenkin kiinni. Kaupungin asukkaita lukuunottamatta niistä harvemmin muukalaiset käyvät sisään. Vieraita ei sen kummemmin odoteta eikä oikeastaan edes toivota, jos rehellisiä ollaan.
Kaupungin muureilla kulkee tarkkasilmäisiä vartijoita suojelemassa asukkaita.
Ulkopuolista asiaa ymmärtämätöntä saattaisi tosin hieman hämmentää, että nämä vartijat ovat kääntäneet selkänsä ulkopuolelle ja katselevat kaupungin sisälle!
Sen sijaan että vartijat tarkkailisivat muurien takana olevaa maastoa, ilmatilaa, maailman menoa ja mahdollisia uhkaavia asioita tai ihmisiä, vartijat seuraavat huolellisesti kaupungin omia asukkaita ja heidän puuhiaan.
Aina silloin tällöin muureilta kuuluukin vihellys tai huudahdus ja joku kaupunkilainen saa ohjeita tai varoituksia kävelytavastaan, pukeutumisestaan tai muuten vain kehoitusta olla ahkerampi.
Kaupungissa on monien ammattien edustajia, paljon kotiäitejä, poliiseja, autokauppiaita, opettajia, lääkäreitä, tehtaan työläisiä, metsänhoitajia, kunnanvaltuutettukin, lastenhoitajia ja paljon muita.
yksi ammatti on kuitenkin ankarasti kielletty - kaupungissa ei ole lainkaan pappeja.
jos joku kaupunkilainen innostuu enempi lukemaan jumaluusoppia, hänet melko pian yhteisellä päätöksellä karkoitetaan kaupungista ja portit suljetaan häneltä.
Kaupungin hallituksella on talo keskustassa, jonne kaikki tiet vievät ja jonne on myös puhelinyhteys ja posti toimii.
Ikkunat ovat paksujen verhojen peitossa ja kaupunkilaiset ovat tottuuneet siihen, että päätöksiä tehdään siellä suljettujen ovien takana.
Sanotaan, että Ph arvot ovat siellä korkealla, mutta niitä on tietenkin vaikea mitata, ja harvoin sieltä kuulemma rukouksen ääntä kuuluu.
Savumerkit kertovat että ratkaisuun on tultu jossain asiassa ja airueet niistä sitten kaupunkilaisille kertovat, jotka hyväksyvät kaikki ratkaisut mutisematta.
ei ole tapana kaupungin johtoa arvostella.
kaupunkilaiset kokevat olevansa erityisessä asemassa Taivaan Jumalan suhteen ja Hänen erityisiä suosikkejaan.
Itse asiassa monet kaupunkilaiset ovat vakuuttuneita, että vain heidän majoissaan on jäljellä sitä elävää kristillisyyttä, joka aikoinaan Beetlehemissä ja Jerusalemissa syntyi.
heidän mielestään koko maailma on synkän pimeyden, luopumuksen ja synnin vallassa ja perkele hallitsee kaikkia maailman kirkkoja, Pietarin kirkkoa Roomassa, Johanneksen kirkkoa Konstantinapolissa, Lutherin kirkkoa Pohjoismaissa ja anglikaanista kirkkoa Brittein saarilla.
vaikka he eivät sitä näin sano, ulkopuoliset saavat ymmärtää, että vain tässä kaupungissa, kuin Jeesuksen vertauksen ylhäällä vuorella olevassa kaupungissa, loistaa yössä vielä öljylampun aito ja alkuperäinen valo.
sangen ihmeellinen on siis tuo kaupunki ja tahdomme nyt sitten vieraina huolellisesti kuunnella, millaista opetusta tässä Jumaalan ainoassa jäljellä olevassa lammaslaumassa Jeesuksen omille annetaan.
pois sellaiset väitteet, että kaupunkia valaisee järjen valo eikä Karitsan aurinko, ihmisten mielipiteet eikä Jumalan Sana, ihmisten ajatukset eikä Jumalan tahto.
sehän olisi julkeata noin väittää, joten seuratkaamme nyt kaupungin menoa.
itse olen havainnut kaksi vavahduttavaa tapauasta, jotka kerron tässä meille kaikille ylösrakennukseksi.
jos vähän liiottelen pantakoon se minun vilkkaan mielikuvitukseni tiliin ja jos sanon jotain, mikä ei ole totta, annettakoon siitä tämän tarinan kertojalle heti oikaisua ja satinkutia.
eräänä päivänä näet katselin täältä kaukaa Pyhältä maalta kaupungin elämää.
ihmiset kulkivat arkisissa askareissaan ja pyhän vietossaan totuttuun tapaansa.
ei ollut kotien ikkunoilla kukkia, taidemaalarit olivat haudanneet leiviskänsä, muusikot kätkeneet soittimensa, kuorolaulua ei kuulunut, välillä gregoriaanista yksiäänistä veisuuta, jota kanttori komeasti johti vahavalla äänellään.
silloin näin kuinka eräs viehkeä siististi pukeutunut rouva käveli kaupungin kadulla asioitaan hoitamassa.
hän pysähtyi hetkeksi keskustelemaan jostain asiasta pitkänlaihan, valkotukkaisen ja hieman tuiman näköisen kaupungin johtoon kuuluvan mielestäni vähän oudon miehen kanssa.
yllättäen tämä johtoportaan mies menetti malttinsa ja kasvonsa kävivät punertaviksi, hyvä ettei savua tullut korvista ja silmiin syttyi tulinen vihainen katse.
en oikein hyvin kuullut tänne 5000 km päähän sanoja, mutta jotain tämmöistä meidän kielen sävyistä olin kuulevinanin
"sinä lutka, sinä huoran penikka, sinä saastainen miesten viekottelija, perheiden rikkoja, sinä katala viettelevä Eeva, sinä synnin alku ja juuri..."
puheensa oli melko rankkaa ja kuola hieman suupielestä taisi valua.
mietin, miksi ihmeessä tämä arvokas hengenmies noin menettää malttinsa ja alkaa kutsua tuota mielestäni ihan siveää kaupunkilaista portoksi?
sitten ymmärsin.
aurinko tuli pilven takaa esiin ja valaisi noita kahta kadulla olevaa ja naisen kaulalla välähti pieni esine.
Ihmisen Pojan merkki.
kullasta tehty merkki, josta kautta aikojen kristityt on tunnistettu.
mutta ilmeisesti tässä kaupungissa sillä on nimi "porton koru" ja vihaisesti tuhahtaen hengenmies jatkoi matkaansa mutisten "pienikin koreus kadottaa"
näin kirkkaasti siis rakkauden Jumalan ihmeellinen valo Kristuksessa loistaa tuolla kaupungin kaduilla!
nöyrästi kaupunkilaiset tekevät parannusta kaikesta, mitä heitä uskollisesti ja kärsivällisesti vuodesta toiseen rankkaa palvelustyötä tekevät kaupunginjohtajat näkevät hyväksi ilmoittaa.
viime kesästä lähtien on lakannut iloinen hei huutokin kuulumasta kaduilla ja ihmiset tervehtivät toisiaan kohteliaasti muilla ilmauksilla kuin tuolla, jonka joku Raamatun kertomus hämärästi muistaaksemme kieltää.
tämän pienen kultaisen ristin tapahtuma sai minut mietteisiini, mutta Ihmisen Pojan merkin kieltäminen koruna tietysti kuuluu kaupungin tapoihin ja maassa maan tavalla.
mutta sitten panin merkille, että nyt täällä Jumalan erityisesti rakastamassa kaupungissa, jossa ainoastaan Hänen lapsiaan on jäljellä on tulossa suuri tapahtuma.
Tästä kaupunkilaiset käyttävät ilmaisua "julistetaan synniksi"
se on merkittävä juttu, ja nopeasti sana kiertää talosta taloon - hei, tulkaas kuulemaan, tänään jotain julistetaan synniksi!
asiaa sitten pohditaan myöhemmin pitkään ja kaikki ahkeroitsevat että tämä uusi ohje tulisi mahdollisimman tarkoin pantua käytäntöön.
airuet olivat nyt liikkeellä ja kansaa alkoi kokoontua torille, jossa juhlallinen julistus tultaisiin antamaan.
minäkin täältä kaukaa havahduin kuuntelemaan ja seuraamaan tätä suurta tapahtumaa Taivasten valtakunnassa.
nyt varmaan itse Isä Jumala antaisi kuulla jotain olennaisen tärkeää, joka olisi siunauksena ja apuna tälle Hänen ainoalle laumalleen, näille uskollisille, jotka ovat pitäneet kiinni Jeesuksesta kun koko muu maailma on eksynyt ja lähteynyt eriseuran tai saatanan viekottelujen tielle.
tämä tulisi olemaan nyt varmaan jotain todella syvää ja suurta, rohkaisemaan näitä kilvoittelijoita elämän tiellä ja ohjaamassa kohti iankaikkista autuutta, jonne vain näistä porteista on mahdollista päästä.
ja näen suuren joukon näitä Esikoiselle uskollisia kokoontuneena airuiden kutsusta.
kaikki ovat hiljentyneet kuuntelemaan mitä tänään saamme kuulla ja minäkin oikein herkistän korviani, kun kaupunginjohdon edustaja astuu puhujanpaikalle ja on veisattu mahtavasta virrestä kaksi ja puoli säkeistöä.
ja sieltä se tulee!
Jumalan valtakunnan ihmeellistä taivaallista sanomaa sielujen pelastuksesi ja uskollisten Karitsan lampaiden turvaksi ja neuvoksi tällä kaidalla elämän tiellä.
"miehet eivät saa käyttää sormusta"
viesti jysähtää perille kansaan ja myös minuun ulkopuolisena tarkkailijana kuin Mooseksen sana Siinailta.
mikä valtava ilmoitus, mikä ihailtava neuvo, mikä puheen taituruus ja ajatuksen syvällisyys.
tämän täytyy tulla suoraan sieltä Ruotsin Lapin Beetlehemistä, jossa Jeesus lapsi uudelleen syntyi pimeään talviyöhön!
ymmärrän oitis, että kultaisen sormuksen pitäminen on tietenkin koreilua!
kaupunginjohtajan Rolex, suoraksi silitetyt puvun housut, tarkkaan kammatut kulmakarvat eivät minua häiritse - sillä eihän hänellä ole kimaltelevaa sormusta sormessaan!
ja ymmärrän oitis myös, että tämä kaikkien pakanakansojen tuntema uskollisen kihlauksen tai avioliiton merkki on myös hankala.
näet jos silmä välttää ja on joku nätti tyttö näköpiirissä, niin ensimmäisenähän he vilkaisevat vasemman nimetöntä - hei, tämä komea ukkeli on vapaa! ja siitähän voi syntyä ihan kivaakin keskustelua, kun ei perhesuhteista vaan tule puhe.
Kirjoittanut: Rami
Sä et Mikko ole vissiin kuullutkaan, että ukkomiehet ovat nykyään tavoitellumpia kuin poikamiehet. Että sen tähden.
Ei pelkän koreilun takia.
Muuten kyllä ehdottaisin sinulle kirjailijan uraa. On sulla sen verran lennokas mielikuvitus.
Kirjoittanut: Rami
Hävettää sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut sormusta. Kyllä olen uhonnut, että ostan sen 40-vuotis hääpäivän kunniaksi, mutta nyt on jo 42 vuotta täyteen ja aina on rahoille löytynyt järkevämpää käyttöä.
Mitään viettelyksiä ei ole tielleni sattunut.
Pitäskö kokeilla minkä säväyksen sormus tekisi. Vois vaikka messinkirenkaasta aloittaa.
Kirjoittanut: MikkoL
ymmärrän hyvin että saatoin vihjauksellani sormuksesta monta kunnon miestä ilman vihkisormusta aiheettomasti epäilyn alaiseksi.
tuota minun ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa, koska "vapaana oleminen" ei todellisuudessa liity kysymykseen vihkisormuksesta.
varmaan ajatus on samantapainen kuin se, että kravatin käyttö on koreilua.
mietin vain noita monia edesmenneitä essumiehiä: miltähän heistä tuntuu kävellä siellä uudessa Jerusalemissa kultakaduilla, kun on tämmöinen kultaisen metallin ja koreilun huoli täällä ajassa?
ja vielä portit jaspiksesta ja onyx kivestä? eikö nyt vaikka kunnon kelohonka olisi riittänyt siellä taivaassakin?
kirjoittanut:immata
Miesten sormuttomuus ;-) on selitetty saarnaajien toimesta niin, ettei Jeesusta kihlaa morsian vaan Jeesus kihlaa morsiammen.
Tarina on totta. Ikävä kyllä. Voi kun puhuvaiset lukisivat Raamattupiirin kirjoituksia!
Kirjoittanut: MikkoL
voisitko Immata vähän selittää laajemmin tuota kuvaamaasi kihlausta, en oikein ymmärrä ajatusta sormuksen suhteen.
Jeesus kihlaa, morsian kihlaa
mies antaa kihlasormuksen naiselle, avioliitossa mies ja nainen antavat toisilleen sormukset ja pidetään kaunis sormusrukous.
en ymmärrä mitä tuo kertomasi lause tarkoittaa.
Uusi vihkikaava pääpiirteissään
JOHDANTO
1. Johdantomusiikki (soitinmusiikkia ja/tai virsi)
2. Alkusiunaus
3. Johdantosanat
4. Psalmi
5. Rukous
SANA
6. Lukukappale (luetaan raamatunteksti)
7. Vastaus (virsi, psalmi, laulu tai soitinmusiikkia)
8. Evankeliumi (luetaan raamatunteksti evankeliumista)
9. Puhe
VIHKIMINEN
10. Kysymykset (kaksi vaihtoehtoa)
11. Sormusrukous
12. Sormuslupaukset (voidaan jättää pois)
13. Avioliiton vahvistaminen ja aviopuolisoiden siunaaminen
14. Vihkivirsi
15. Yhteinen esirukous
16. Isä meidän -rukous
PÄÄTÖS
17. Siunaus
18. Lähettäminen
19. Päätösmusiikki
9. Sormusrukous
Sulhanen antaa papille sormuksen (sulhanen ja morsian antavat papille sormukset). Vihittävät voivat polvistua. Pappi lausuu pitäen sormusta (sormuksia) koholla:
Rukoilkaamme sen liiton puolesta, jonka merkkinä tämä sormus on (nämä sormukset
ovat).
Kaikkivaltias Jumala.
Sinä itse olet rakkaus ja siunaat niitä,
jotka turvautuvat sinuun.
Ota suojelukseesi tämä liitto.
Auta NN:ää ja NN:ää (etunimet) elämään avioliitossaan
pyhän tahtosi mukaan,
pysymään toisilleen uskollisina
ja palvelemaan toisiaan kiitollisin mielin.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
S Aamen.
Pappi antaa sulhaselle sormuksen, ja tämä panee sen morsiamen vasemman käden nimettömään. Jos käytetään kahta sormusta, pappi antaa vihittäville sormukset ja nämä panevat ne toistensa vasemman käden nimettömään.
"Rukoilkaamme sen liiton puolesta, jonka merkkinä tämä sormus on"
liiton merkki
ei kelpaa koska on kultaa
olisko messinki vähempi koreaa, Rami, vai miten tämä oikeasti menee?
hjelp!
Kirjoittanut: Haamul
Onhan se tosin vanhatestamentillinen tapa, että mies kihlaa naisen eikä nainen miestä.
Kovin syvällisesti eivät Raamattua ja etenkään Vanhaa testamenttia lue ne lestadiolaiset saarnaajat, jotka jakelevat tietynlaisia sääntöjä, kuten: "älä pue tietynlaisia vaatteita, älä käytä koruja ym., älä edes koske tiettyihin asioihin, sillä kristitty ei ei näin tee".
- - -
Hes. 16 kertoo tosin, miten Kristus otti omakseen morsiamensa, ja koristeli hänet hyvin runsaasti.
"Minä puin sinut kirjailtuihin juhlavaatteisiin, panin jalkaasi pehmeät nahkakengät, kiedoin päähäsi pellavaisen liinan ja asetin upean viitan harteillesi.
Minä kaunistin sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut. Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi kimaltavan otsarivan."
Mutta eihän siitä mitään hyvää seurannut. Se vaimo alkoi huoraamaan...
Hyvin pinnallista ja hengetöntä raamatuntulkintaa edustaisi sellainenkin tulkinta tuon Hesekielin luvun perusteella, että korut olisivat syntiä.
Kirjoittanut: immata
Jossakin kanssapuheissa on tullut oheisaiheena miesten sormusasia. Siinä sitten selitettiin, ettei nainen kihlaa miestä. Perusteluna juuri Jeesuksen kihlaama morsian, joka on esikuvana essumiehille.
Kulta ei siis ole se pointti tässä.
Tuo selitys on perustana sormuskiellolle yleisesti, näin olen saanut kuulla jo nuoruuden ajoista lähtien.
Tämä kultakorukielto taas on lappiwanhinten kielto, koska se on koreutta ja herättää "jotain hämmentävää" heissä. Tarttuvat oireisiin, eivät omaan juurisyyhynsä. Minun mielipiteeni.
Kirjoittanut: Haamul
Joo, ei kulta ole pointti. Tuo miesten sormusasia ei ole kovin kumma asia, kyllähän sen voi raamatulla tavallaan perustellakin.
Mies valitsee vaimon eikä vaimo miestä. Näin on hengellisesti, kun Kristus nähdään sulhasena ja seurakunta morsiamena. Maallisesti asia tietysti tänä päivänä on milloin mitenkin.
Mutta koruissa synniksi taidetaan lukea yhtä lailla puuhelmet kuin kultaiset kaulanauhat. "Koreuden alla piilee huoruus".
Koreus lestadiolaisittain tosin nähdään aika yksisilmäisesti vain tietyissä esineissä ja asuissa.
Sen sijaan esim. korostuneessa askeesisissa ja koruttomuudessa ei nähdä sen turhuutta, sitä ei nähdä seurakuntavaimon omatoimisena ja turhana "koristautumisena", jota se kuitenkin tavallaan on.
Kirjoittanut: immata
Juuri niin!
Kirjoittanut: mama
Mulla ei meinaa mennä jakeluun nuo ylläolevat raamatulliset perusteet tolle sormuskiellolle.
Voihan toki vaikka kuperkeikoille tehdä kiellon sillä, että ei tiedetä Mooseksen tehneen kuperkeikkoja. Tai Jeesuksen, jos Mooseksen auktoriteetti ei riitä.
Kihlaus on molemminpuolinen sopimus, jonka merkiksi vaihdetaan kihlasormukset.
Vai onko joku teistä arvon herrat ottanut puolison, ilman kysymistä? Tai arvon rouvat, onko joku teistä kihlattu ilman, että olette juuri tuota miestä halunneet?
Taitaa olla täällä sellaisia rouvasihmisiäkin, jotka ovat kosijana olleet.
Kovin vähän on tietoa kihla- ja vihkisormuksista netissä ja vaikuttaa siltä, että se, mitä suomeksi löytyy on käännetty samalta englanninkieliseltä timanttifirman sivulta... muutamin lisäyksin.
Sivulla http://www.haat.fi/artikkeli.shtml/681848?korut kerrotaan:
Suomessa sormus yleistyi avioliiton symbolina katolisen kirkon vaikutuksesta keskiajalla. Sormuksen pyöreä muoto on täydellisyyden ja ikuisuuden symboli. Sormukseen kätkeytyy suojelevia voimia, sillä sormen ympärille sulkeutuva rengas synnyttää suojaavan vaikutuksen, joka karkottaa pahat henget. Vihkisormuksen paikaksi vakiintui vasemman käden nimetön, koska juuri tästä sormesta uskottiin olevan suora yhteys sydämeen.
Keskiaikana suosittuja olivat uskonnollisten symbolien koristamat kulta- ja hopeasormukset. 1600-luvun lopulla Ruotsissa ja Suomessa tuli tavaksi, että sulhanen antoi morsiamelleen vihittäessä vielä toisen sormuksen. Tästä alkoi kahden sileän sormuksen historia. Vain Suomessa ja Ruotsissa vaimot käyttävät kahta sormusta, muissa maissa se on lesken merkki. 1600-luvulla tuli myös tavaksi, että sulhanenkin rupesi käyttämään sormusta.
Kaukana Pohjanmaalla, jonne jonkun profeetan mukaan, oliko se nyt Sakkeus, Herran Henki viimeisinä päivinä laskeutui, on kaupunki.
Sitä suojaavat paksut korkeat muurit joiden sisällä sen asukkaat arkisissa askareissaan ja juhlissaan turvallisesti kulkevat.
Muurissa on useita portteja, jotka on huolellisesti suljettu ja ovat nimeltään:
"Louhioja" "Raja" "Puistola" "Tuomela" "Mustikka" "Noljakka" "Kannikka" "Lepola" "Kotka" "Tappara" "Sora" "Lepo" "Pelto" "Pihlaja" "Lossi" "Siirtola" "Nyystölä" "Kirkkotie" "Tapio" "Uusitalo" "Kurki" "Keitintehdas" "Kaita tie" ja muutama nimetönkin.
Portit ovat suurimman osan viikosta kuitenkin kiinni. Kaupungin asukkaita lukuunottamatta niistä harvemmin muukalaiset käyvät sisään. Vieraita ei sen kummemmin odoteta eikä oikeastaan edes toivota, jos rehellisiä ollaan.
Kaupungin muureilla kulkee tarkkasilmäisiä vartijoita suojelemassa asukkaita.
Ulkopuolista asiaa ymmärtämätöntä saattaisi tosin hieman hämmentää, että nämä vartijat ovat kääntäneet selkänsä ulkopuolelle ja katselevat kaupungin sisälle!
Sen sijaan että vartijat tarkkailisivat muurien takana olevaa maastoa, ilmatilaa, maailman menoa ja mahdollisia uhkaavia asioita tai ihmisiä, vartijat seuraavat huolellisesti kaupungin omia asukkaita ja heidän puuhiaan.
Aina silloin tällöin muureilta kuuluukin vihellys tai huudahdus ja joku kaupunkilainen saa ohjeita tai varoituksia kävelytavastaan, pukeutumisestaan tai muuten vain kehoitusta olla ahkerampi.
Kaupungissa on monien ammattien edustajia, paljon kotiäitejä, poliiseja, autokauppiaita, opettajia, lääkäreitä, tehtaan työläisiä, metsänhoitajia, kunnanvaltuutettukin, lastenhoitajia ja paljon muita.
yksi ammatti on kuitenkin ankarasti kielletty - kaupungissa ei ole lainkaan pappeja.
jos joku kaupunkilainen innostuu enempi lukemaan jumaluusoppia, hänet melko pian yhteisellä päätöksellä karkoitetaan kaupungista ja portit suljetaan häneltä.
Kaupungin hallituksella on talo keskustassa, jonne kaikki tiet vievät ja jonne on myös puhelinyhteys ja posti toimii.
Ikkunat ovat paksujen verhojen peitossa ja kaupunkilaiset ovat tottuuneet siihen, että päätöksiä tehdään siellä suljettujen ovien takana.
Sanotaan, että Ph arvot ovat siellä korkealla, mutta niitä on tietenkin vaikea mitata, ja harvoin sieltä kuulemma rukouksen ääntä kuuluu.
Savumerkit kertovat että ratkaisuun on tultu jossain asiassa ja airueet niistä sitten kaupunkilaisille kertovat, jotka hyväksyvät kaikki ratkaisut mutisematta.
ei ole tapana kaupungin johtoa arvostella.
kaupunkilaiset kokevat olevansa erityisessä asemassa Taivaan Jumalan suhteen ja Hänen erityisiä suosikkejaan.
Itse asiassa monet kaupunkilaiset ovat vakuuttuneita, että vain heidän majoissaan on jäljellä sitä elävää kristillisyyttä, joka aikoinaan Beetlehemissä ja Jerusalemissa syntyi.
heidän mielestään koko maailma on synkän pimeyden, luopumuksen ja synnin vallassa ja perkele hallitsee kaikkia maailman kirkkoja, Pietarin kirkkoa Roomassa, Johanneksen kirkkoa Konstantinapolissa, Lutherin kirkkoa Pohjoismaissa ja anglikaanista kirkkoa Brittein saarilla.
vaikka he eivät sitä näin sano, ulkopuoliset saavat ymmärtää, että vain tässä kaupungissa, kuin Jeesuksen vertauksen ylhäällä vuorella olevassa kaupungissa, loistaa yössä vielä öljylampun aito ja alkuperäinen valo.
sangen ihmeellinen on siis tuo kaupunki ja tahdomme nyt sitten vieraina huolellisesti kuunnella, millaista opetusta tässä Jumaalan ainoassa jäljellä olevassa lammaslaumassa Jeesuksen omille annetaan.
pois sellaiset väitteet, että kaupunkia valaisee järjen valo eikä Karitsan aurinko, ihmisten mielipiteet eikä Jumalan Sana, ihmisten ajatukset eikä Jumalan tahto.
sehän olisi julkeata noin väittää, joten seuratkaamme nyt kaupungin menoa.
itse olen havainnut kaksi vavahduttavaa tapauasta, jotka kerron tässä meille kaikille ylösrakennukseksi.
jos vähän liiottelen pantakoon se minun vilkkaan mielikuvitukseni tiliin ja jos sanon jotain, mikä ei ole totta, annettakoon siitä tämän tarinan kertojalle heti oikaisua ja satinkutia.
eräänä päivänä näet katselin täältä kaukaa Pyhältä maalta kaupungin elämää.
ihmiset kulkivat arkisissa askareissaan ja pyhän vietossaan totuttuun tapaansa.
ei ollut kotien ikkunoilla kukkia, taidemaalarit olivat haudanneet leiviskänsä, muusikot kätkeneet soittimensa, kuorolaulua ei kuulunut, välillä gregoriaanista yksiäänistä veisuuta, jota kanttori komeasti johti vahavalla äänellään.
silloin näin kuinka eräs viehkeä siististi pukeutunut rouva käveli kaupungin kadulla asioitaan hoitamassa.
hän pysähtyi hetkeksi keskustelemaan jostain asiasta pitkänlaihan, valkotukkaisen ja hieman tuiman näköisen kaupungin johtoon kuuluvan mielestäni vähän oudon miehen kanssa.
yllättäen tämä johtoportaan mies menetti malttinsa ja kasvonsa kävivät punertaviksi, hyvä ettei savua tullut korvista ja silmiin syttyi tulinen vihainen katse.
en oikein hyvin kuullut tänne 5000 km päähän sanoja, mutta jotain tämmöistä meidän kielen sävyistä olin kuulevinanin
"sinä lutka, sinä huoran penikka, sinä saastainen miesten viekottelija, perheiden rikkoja, sinä katala viettelevä Eeva, sinä synnin alku ja juuri..."
puheensa oli melko rankkaa ja kuola hieman suupielestä taisi valua.
mietin, miksi ihmeessä tämä arvokas hengenmies noin menettää malttinsa ja alkaa kutsua tuota mielestäni ihan siveää kaupunkilaista portoksi?
sitten ymmärsin.
aurinko tuli pilven takaa esiin ja valaisi noita kahta kadulla olevaa ja naisen kaulalla välähti pieni esine.
Ihmisen Pojan merkki.
kullasta tehty merkki, josta kautta aikojen kristityt on tunnistettu.
mutta ilmeisesti tässä kaupungissa sillä on nimi "porton koru" ja vihaisesti tuhahtaen hengenmies jatkoi matkaansa mutisten "pienikin koreus kadottaa"
näin kirkkaasti siis rakkauden Jumalan ihmeellinen valo Kristuksessa loistaa tuolla kaupungin kaduilla!
nöyrästi kaupunkilaiset tekevät parannusta kaikesta, mitä heitä uskollisesti ja kärsivällisesti vuodesta toiseen rankkaa palvelustyötä tekevät kaupunginjohtajat näkevät hyväksi ilmoittaa.
viime kesästä lähtien on lakannut iloinen hei huutokin kuulumasta kaduilla ja ihmiset tervehtivät toisiaan kohteliaasti muilla ilmauksilla kuin tuolla, jonka joku Raamatun kertomus hämärästi muistaaksemme kieltää.
tämän pienen kultaisen ristin tapahtuma sai minut mietteisiini, mutta Ihmisen Pojan merkin kieltäminen koruna tietysti kuuluu kaupungin tapoihin ja maassa maan tavalla.
mutta sitten panin merkille, että nyt täällä Jumalan erityisesti rakastamassa kaupungissa, jossa ainoastaan Hänen lapsiaan on jäljellä on tulossa suuri tapahtuma.
Tästä kaupunkilaiset käyttävät ilmaisua "julistetaan synniksi"
se on merkittävä juttu, ja nopeasti sana kiertää talosta taloon - hei, tulkaas kuulemaan, tänään jotain julistetaan synniksi!
asiaa sitten pohditaan myöhemmin pitkään ja kaikki ahkeroitsevat että tämä uusi ohje tulisi mahdollisimman tarkoin pantua käytäntöön.
airuet olivat nyt liikkeellä ja kansaa alkoi kokoontua torille, jossa juhlallinen julistus tultaisiin antamaan.
minäkin täältä kaukaa havahduin kuuntelemaan ja seuraamaan tätä suurta tapahtumaa Taivasten valtakunnassa.
nyt varmaan itse Isä Jumala antaisi kuulla jotain olennaisen tärkeää, joka olisi siunauksena ja apuna tälle Hänen ainoalle laumalleen, näille uskollisille, jotka ovat pitäneet kiinni Jeesuksesta kun koko muu maailma on eksynyt ja lähteynyt eriseuran tai saatanan viekottelujen tielle.
tämä tulisi olemaan nyt varmaan jotain todella syvää ja suurta, rohkaisemaan näitä kilvoittelijoita elämän tiellä ja ohjaamassa kohti iankaikkista autuutta, jonne vain näistä porteista on mahdollista päästä.
ja näen suuren joukon näitä Esikoiselle uskollisia kokoontuneena airuiden kutsusta.
kaikki ovat hiljentyneet kuuntelemaan mitä tänään saamme kuulla ja minäkin oikein herkistän korviani, kun kaupunginjohdon edustaja astuu puhujanpaikalle ja on veisattu mahtavasta virrestä kaksi ja puoli säkeistöä.
ja sieltä se tulee!
Jumalan valtakunnan ihmeellistä taivaallista sanomaa sielujen pelastuksesi ja uskollisten Karitsan lampaiden turvaksi ja neuvoksi tällä kaidalla elämän tiellä.
"miehet eivät saa käyttää sormusta"
viesti jysähtää perille kansaan ja myös minuun ulkopuolisena tarkkailijana kuin Mooseksen sana Siinailta.
mikä valtava ilmoitus, mikä ihailtava neuvo, mikä puheen taituruus ja ajatuksen syvällisyys.
tämän täytyy tulla suoraan sieltä Ruotsin Lapin Beetlehemistä, jossa Jeesus lapsi uudelleen syntyi pimeään talviyöhön!
ymmärrän oitis, että kultaisen sormuksen pitäminen on tietenkin koreilua!
kaupunginjohtajan Rolex, suoraksi silitetyt puvun housut, tarkkaan kammatut kulmakarvat eivät minua häiritse - sillä eihän hänellä ole kimaltelevaa sormusta sormessaan!
ja ymmärrän oitis myös, että tämä kaikkien pakanakansojen tuntema uskollisen kihlauksen tai avioliiton merkki on myös hankala.
näet jos silmä välttää ja on joku nätti tyttö näköpiirissä, niin ensimmäisenähän he vilkaisevat vasemman nimetöntä - hei, tämä komea ukkeli on vapaa! ja siitähän voi syntyä ihan kivaakin keskustelua, kun ei perhesuhteista vaan tule puhe.
Kirjoittanut: Rami
Sä et Mikko ole vissiin kuullutkaan, että ukkomiehet ovat nykyään tavoitellumpia kuin poikamiehet. Että sen tähden.
Ei pelkän koreilun takia.
Muuten kyllä ehdottaisin sinulle kirjailijan uraa. On sulla sen verran lennokas mielikuvitus.
Kirjoittanut: Rami
Hävettää sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut sormusta. Kyllä olen uhonnut, että ostan sen 40-vuotis hääpäivän kunniaksi, mutta nyt on jo 42 vuotta täyteen ja aina on rahoille löytynyt järkevämpää käyttöä.
Mitään viettelyksiä ei ole tielleni sattunut.
Pitäskö kokeilla minkä säväyksen sormus tekisi. Vois vaikka messinkirenkaasta aloittaa.
Kirjoittanut: MikkoL
ymmärrän hyvin että saatoin vihjauksellani sormuksesta monta kunnon miestä ilman vihkisormusta aiheettomasti epäilyn alaiseksi.
tuota minun ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa, koska "vapaana oleminen" ei todellisuudessa liity kysymykseen vihkisormuksesta.
varmaan ajatus on samantapainen kuin se, että kravatin käyttö on koreilua.
mietin vain noita monia edesmenneitä essumiehiä: miltähän heistä tuntuu kävellä siellä uudessa Jerusalemissa kultakaduilla, kun on tämmöinen kultaisen metallin ja koreilun huoli täällä ajassa?
ja vielä portit jaspiksesta ja onyx kivestä? eikö nyt vaikka kunnon kelohonka olisi riittänyt siellä taivaassakin?
kirjoittanut:immata
Miesten sormuttomuus ;-) on selitetty saarnaajien toimesta niin, ettei Jeesusta kihlaa morsian vaan Jeesus kihlaa morsiammen.
Tarina on totta. Ikävä kyllä. Voi kun puhuvaiset lukisivat Raamattupiirin kirjoituksia!
Kirjoittanut: MikkoL
voisitko Immata vähän selittää laajemmin tuota kuvaamaasi kihlausta, en oikein ymmärrä ajatusta sormuksen suhteen.
Jeesus kihlaa, morsian kihlaa
mies antaa kihlasormuksen naiselle, avioliitossa mies ja nainen antavat toisilleen sormukset ja pidetään kaunis sormusrukous.
en ymmärrä mitä tuo kertomasi lause tarkoittaa.
Uusi vihkikaava pääpiirteissään
JOHDANTO
1. Johdantomusiikki (soitinmusiikkia ja/tai virsi)
2. Alkusiunaus
3. Johdantosanat
4. Psalmi
5. Rukous
SANA
6. Lukukappale (luetaan raamatunteksti)
7. Vastaus (virsi, psalmi, laulu tai soitinmusiikkia)
8. Evankeliumi (luetaan raamatunteksti evankeliumista)
9. Puhe
VIHKIMINEN
10. Kysymykset (kaksi vaihtoehtoa)
11. Sormusrukous
12. Sormuslupaukset (voidaan jättää pois)
13. Avioliiton vahvistaminen ja aviopuolisoiden siunaaminen
14. Vihkivirsi
15. Yhteinen esirukous
16. Isä meidän -rukous
PÄÄTÖS
17. Siunaus
18. Lähettäminen
19. Päätösmusiikki
9. Sormusrukous
Sulhanen antaa papille sormuksen (sulhanen ja morsian antavat papille sormukset). Vihittävät voivat polvistua. Pappi lausuu pitäen sormusta (sormuksia) koholla:
Rukoilkaamme sen liiton puolesta, jonka merkkinä tämä sormus on (nämä sormukset
ovat).
Kaikkivaltias Jumala.
Sinä itse olet rakkaus ja siunaat niitä,
jotka turvautuvat sinuun.
Ota suojelukseesi tämä liitto.
Auta NN:ää ja NN:ää (etunimet) elämään avioliitossaan
pyhän tahtosi mukaan,
pysymään toisilleen uskollisina
ja palvelemaan toisiaan kiitollisin mielin.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
S Aamen.
Pappi antaa sulhaselle sormuksen, ja tämä panee sen morsiamen vasemman käden nimettömään. Jos käytetään kahta sormusta, pappi antaa vihittäville sormukset ja nämä panevat ne toistensa vasemman käden nimettömään.
"Rukoilkaamme sen liiton puolesta, jonka merkkinä tämä sormus on"
liiton merkki
ei kelpaa koska on kultaa
olisko messinki vähempi koreaa, Rami, vai miten tämä oikeasti menee?
hjelp!
Kirjoittanut: Haamul
Onhan se tosin vanhatestamentillinen tapa, että mies kihlaa naisen eikä nainen miestä.
Kovin syvällisesti eivät Raamattua ja etenkään Vanhaa testamenttia lue ne lestadiolaiset saarnaajat, jotka jakelevat tietynlaisia sääntöjä, kuten: "älä pue tietynlaisia vaatteita, älä käytä koruja ym., älä edes koske tiettyihin asioihin, sillä kristitty ei ei näin tee".
- - -
Hes. 16 kertoo tosin, miten Kristus otti omakseen morsiamensa, ja koristeli hänet hyvin runsaasti.
"Minä puin sinut kirjailtuihin juhlavaatteisiin, panin jalkaasi pehmeät nahkakengät, kiedoin päähäsi pellavaisen liinan ja asetin upean viitan harteillesi.
Minä kaunistin sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut. Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi kimaltavan otsarivan."
Mutta eihän siitä mitään hyvää seurannut. Se vaimo alkoi huoraamaan...
Hyvin pinnallista ja hengetöntä raamatuntulkintaa edustaisi sellainenkin tulkinta tuon Hesekielin luvun perusteella, että korut olisivat syntiä.
Kirjoittanut: immata
Jossakin kanssapuheissa on tullut oheisaiheena miesten sormusasia. Siinä sitten selitettiin, ettei nainen kihlaa miestä. Perusteluna juuri Jeesuksen kihlaama morsian, joka on esikuvana essumiehille.
Kulta ei siis ole se pointti tässä.
Tuo selitys on perustana sormuskiellolle yleisesti, näin olen saanut kuulla jo nuoruuden ajoista lähtien.
Tämä kultakorukielto taas on lappiwanhinten kielto, koska se on koreutta ja herättää "jotain hämmentävää" heissä. Tarttuvat oireisiin, eivät omaan juurisyyhynsä. Minun mielipiteeni.
Kirjoittanut: Haamul
Joo, ei kulta ole pointti. Tuo miesten sormusasia ei ole kovin kumma asia, kyllähän sen voi raamatulla tavallaan perustellakin.
Mies valitsee vaimon eikä vaimo miestä. Näin on hengellisesti, kun Kristus nähdään sulhasena ja seurakunta morsiamena. Maallisesti asia tietysti tänä päivänä on milloin mitenkin.
Mutta koruissa synniksi taidetaan lukea yhtä lailla puuhelmet kuin kultaiset kaulanauhat. "Koreuden alla piilee huoruus".
Koreus lestadiolaisittain tosin nähdään aika yksisilmäisesti vain tietyissä esineissä ja asuissa.
Sen sijaan esim. korostuneessa askeesisissa ja koruttomuudessa ei nähdä sen turhuutta, sitä ei nähdä seurakuntavaimon omatoimisena ja turhana "koristautumisena", jota se kuitenkin tavallaan on.
Kirjoittanut: immata
Juuri niin!
Kirjoittanut: mama
Mulla ei meinaa mennä jakeluun nuo ylläolevat raamatulliset perusteet tolle sormuskiellolle.
Voihan toki vaikka kuperkeikoille tehdä kiellon sillä, että ei tiedetä Mooseksen tehneen kuperkeikkoja. Tai Jeesuksen, jos Mooseksen auktoriteetti ei riitä.
Kihlaus on molemminpuolinen sopimus, jonka merkiksi vaihdetaan kihlasormukset.
Vai onko joku teistä arvon herrat ottanut puolison, ilman kysymistä? Tai arvon rouvat, onko joku teistä kihlattu ilman, että olette juuri tuota miestä halunneet?
Taitaa olla täällä sellaisia rouvasihmisiäkin, jotka ovat kosijana olleet.
Kovin vähän on tietoa kihla- ja vihkisormuksista netissä ja vaikuttaa siltä, että se, mitä suomeksi löytyy on käännetty samalta englanninkieliseltä timanttifirman sivulta... muutamin lisäyksin.
Sivulla http://www.haat.fi/artikkeli.shtml/681848?korut kerrotaan:
Suomessa sormus yleistyi avioliiton symbolina katolisen kirkon vaikutuksesta keskiajalla. Sormuksen pyöreä muoto on täydellisyyden ja ikuisuuden symboli. Sormukseen kätkeytyy suojelevia voimia, sillä sormen ympärille sulkeutuva rengas synnyttää suojaavan vaikutuksen, joka karkottaa pahat henget. Vihkisormuksen paikaksi vakiintui vasemman käden nimetön, koska juuri tästä sormesta uskottiin olevan suora yhteys sydämeen.
Keskiaikana suosittuja olivat uskonnollisten symbolien koristamat kulta- ja hopeasormukset. 1600-luvun lopulla Ruotsissa ja Suomessa tuli tavaksi, että sulhanen antoi morsiamelleen vihittäessä vielä toisen sormuksen. Tästä alkoi kahden sileän sormuksen historia. Vain Suomessa ja Ruotsissa vaimot käyttävät kahta sormusta, muissa maissa se on lesken merkki. 1600-luvulla tuli myös tavaksi, että sulhanenkin rupesi käyttämään sormusta.
torstai 22. lokakuuta 2009
Rukoushuoneet Herran käyttöön!
nimimerkki mama kirjoitti keskustelujen puolella rauhallisella ja käytännöllisellä tavalla rukoushuoneiden käyttömahdollisuuksista.
kopioin tekstin omin lupineni tänne raamattupiirin puolella, koska nämä ehdotukset kestävät ymmärtääkseni tarkastelun Raamatun kirkkaassa valokeilassa:
Mietiskelin tuossa, mistä syntyy tämä tarve rakentaa omia rukoushuoneita ja noin huimia paikkoja, mitä ne on. Kilpailee joka paikkakunnalla paikallisten kirkkojen kanssa.
Käyttöaste on aikamoisen pieni suurimmalla osalla paikkakuntia.
Jos noiden käyttö olisi enemmän sellainen kansaa kokoava, essuja ja muita ympäristön asukkaita. Esimerkiksi kerhojen, keskustelutilaisuuksien, hyväntekeväisyysmyyjäisten, erilaisten talkoiden, perhejuhlien yms, voisi ymmärtää, että tarkoituksena olisi jollain tavoin evankeliumin eteenpäin vieminen.
Vaan jotenkin on tuo viesti, mikä syntyy, aika päinvastainen. Kovin on tarkassa ja tiukassa luvat niiden käytölle muuhun kuin seuratoimintaan. Häitä ja hautajaisia toki.
Tuntuu, että, halutaan rakentaa bunkkereita pahaa maailmaa vastaan. Sinne voi tulla hetkeksi "omiensa seuraan" ja kokea kuuluvansa siihen valittuun joukkoon. Lepopaikka kaiken niin ristiriitaisen keskellä.
Jos bunkkerista lähtee tekemään lähetystyötä, tarvitaan siihen panssarivaunu.
Oh. Toi kielikuva taitaa toimia turhankin hyvin...
Kun miettii niitä rahasummia, mitkä kuukausittain menee rukoushuoneiden ylläpitoon, voisi tulla mieleen semmoinenkin, mitä muuta sillä rahalla voisikaan tehdä...
-Voisi kustantaa aika monen lähetin kulut vaikkapa Intiassa...
-Voisi perustaa sen Enon alkoholistikodin
-Voisi järjestää toimintaa kaupunkien keskustoissa perjantai- ja lauantai-iltaisin nuorisolle, joilla ei ole suuntaa elämässään tai se on väärään suuntaan.
-Monin tavoin voisi tukea muutoinkin sisälähetystä Suomessa
-Voisi järjestää keidashetkiä niille, joita elämä on kaltoin kohdellut, Raamattuseminaareja, sielunhoitoseminaareja, saarnaajakoulutusta
Toki kaikkea näistä monet essut tekevätkin, siis sinakin ne, jotka uskaltavat liikkua ilman sitä panssarivaunua ja osallistuvat kirkon ja muiden hengellisten järjestöjen evankeliointi- ja avustustoimintaan.
Kirjoittanut: MikkoL
suomalaiset osaavat kansana hoitaa hyvin asioitaan ja itseään. kotimaassani käydessäni en voi kuin verrata niitä valtavia mahdollisuuksia, mitä siellä on tarjolla ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi siihen niukkuuteen, jonka keskellä porukat täällä elävät.
tällä hetkellä esikoisten rukoushuoneet ovat ymmärtääkseni tällaisia ihmisten hoitopaikkoja.
seuroihin lähdetään sekä Sanan kuuloon että tapaamaan tuttuja että hoitamaan omaa hengellistä elämää ja uskoa. vähän samaan tapaan kuin Suomessa on mahdollista mennä vaikkapa ilmaiseen terveydenhoitoon tai taitavan hierojan käsiteltäväksi lihaskipujen poistamiseksi.
maman kirjoituksen tähtäyspiste on, että tämän oman itsen hoitamisen lisäksi rukoushuoneet annettaisiin Herran käyttöön.
ehkä ylläpitokustannuksistakin voitaisiin hieman tinkiä ja taloudellisia uhrauksia tehdä puutteessa olevien hyväksi.
ajatus on sekä käytännöllinen että raamatullinen!
kuka tämä Herra oikein on, jota kiinnostaisi saada käyttöönsä nuo kauniit ja hyvin hoidetut rakennukset?
Hän on sinun henkilökohtainen Jumalasi.
ei taskujumala, jonka voimme psitää viikolla kaappiin ja ottaa sitten pyhänä mukaamme seuroihin tekemään, mitä käsketään.
vaan henkilökohtainen Jumalamme.
jota meidän tulee rakastaa yli kaiken.
jonka nimeä meidän ei tule turhaan lausua.
ja lähimmäistä niinkuin itseämme.
Kirjoittanut: YHA
Pelkäämpä, että rajaamme toisinaan lähimmäisemme vähän samoin perustein kuin Jeesuksen ajan kirjanoppineet.
Silloin lähetystyöksi riittää seurojen pito omalla paikkakunnalla ja vain omalle väelle. Mitä noista epäuskoisista...
Karmea ajatus, mutta... tuollaista voi joskus rivien välistä lukea.
Kirjoittanut MikkoL
ajatus on varmaankin pitkälle juuri noin. mukavasti torjutaan Jeesuksen selvä käsky vetoamalla isien perintöön.
käsky, jonka Hän antoi aivan niinä päivinä, kun Jumala oli herättänyt Hänet kuolleista.
huh, mitä hengellistä sokeutta ja kevytmielisyyttä meiltä sivuuttaa se tekosyihin ja väärään oppiin Kristuksen ruumiista, seurakunnasta, nojaten...
jos vain essut ovat Herran omia, niin voi helvetti, sitä enempi olis oltava kiirus koko maailmaa evankelioimaan - kaikki vastuu kun on teillä!
vaan kun ei...
katsos, Jeesus hävisi ja Saatana voitti ja koko maailma kuuluu viholliselle, Pietarin kalliolle rakennettu kirkko on romahtanut.
vain Kiirunassa pikkusen vielä valoa pilkottaa - jospa sekään ei sammuisi tässä pahassa maailmassa.
pääasia että meillä on hyvin.
kopioin tekstin omin lupineni tänne raamattupiirin puolella, koska nämä ehdotukset kestävät ymmärtääkseni tarkastelun Raamatun kirkkaassa valokeilassa:
Mietiskelin tuossa, mistä syntyy tämä tarve rakentaa omia rukoushuoneita ja noin huimia paikkoja, mitä ne on. Kilpailee joka paikkakunnalla paikallisten kirkkojen kanssa.
Käyttöaste on aikamoisen pieni suurimmalla osalla paikkakuntia.
Jos noiden käyttö olisi enemmän sellainen kansaa kokoava, essuja ja muita ympäristön asukkaita. Esimerkiksi kerhojen, keskustelutilaisuuksien, hyväntekeväisyysmyyjäisten, erilaisten talkoiden, perhejuhlien yms, voisi ymmärtää, että tarkoituksena olisi jollain tavoin evankeliumin eteenpäin vieminen.
Vaan jotenkin on tuo viesti, mikä syntyy, aika päinvastainen. Kovin on tarkassa ja tiukassa luvat niiden käytölle muuhun kuin seuratoimintaan. Häitä ja hautajaisia toki.
Tuntuu, että, halutaan rakentaa bunkkereita pahaa maailmaa vastaan. Sinne voi tulla hetkeksi "omiensa seuraan" ja kokea kuuluvansa siihen valittuun joukkoon. Lepopaikka kaiken niin ristiriitaisen keskellä.
Jos bunkkerista lähtee tekemään lähetystyötä, tarvitaan siihen panssarivaunu.
Oh. Toi kielikuva taitaa toimia turhankin hyvin...
Kun miettii niitä rahasummia, mitkä kuukausittain menee rukoushuoneiden ylläpitoon, voisi tulla mieleen semmoinenkin, mitä muuta sillä rahalla voisikaan tehdä...
-Voisi kustantaa aika monen lähetin kulut vaikkapa Intiassa...
-Voisi perustaa sen Enon alkoholistikodin
-Voisi järjestää toimintaa kaupunkien keskustoissa perjantai- ja lauantai-iltaisin nuorisolle, joilla ei ole suuntaa elämässään tai se on väärään suuntaan.
-Monin tavoin voisi tukea muutoinkin sisälähetystä Suomessa
-Voisi järjestää keidashetkiä niille, joita elämä on kaltoin kohdellut, Raamattuseminaareja, sielunhoitoseminaareja, saarnaajakoulutusta
Toki kaikkea näistä monet essut tekevätkin, siis sinakin ne, jotka uskaltavat liikkua ilman sitä panssarivaunua ja osallistuvat kirkon ja muiden hengellisten järjestöjen evankeliointi- ja avustustoimintaan.
Kirjoittanut: MikkoL
suomalaiset osaavat kansana hoitaa hyvin asioitaan ja itseään. kotimaassani käydessäni en voi kuin verrata niitä valtavia mahdollisuuksia, mitä siellä on tarjolla ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi siihen niukkuuteen, jonka keskellä porukat täällä elävät.
tällä hetkellä esikoisten rukoushuoneet ovat ymmärtääkseni tällaisia ihmisten hoitopaikkoja.
seuroihin lähdetään sekä Sanan kuuloon että tapaamaan tuttuja että hoitamaan omaa hengellistä elämää ja uskoa. vähän samaan tapaan kuin Suomessa on mahdollista mennä vaikkapa ilmaiseen terveydenhoitoon tai taitavan hierojan käsiteltäväksi lihaskipujen poistamiseksi.
maman kirjoituksen tähtäyspiste on, että tämän oman itsen hoitamisen lisäksi rukoushuoneet annettaisiin Herran käyttöön.
ehkä ylläpitokustannuksistakin voitaisiin hieman tinkiä ja taloudellisia uhrauksia tehdä puutteessa olevien hyväksi.
ajatus on sekä käytännöllinen että raamatullinen!
kuka tämä Herra oikein on, jota kiinnostaisi saada käyttöönsä nuo kauniit ja hyvin hoidetut rakennukset?
Hän on sinun henkilökohtainen Jumalasi.
ei taskujumala, jonka voimme psitää viikolla kaappiin ja ottaa sitten pyhänä mukaamme seuroihin tekemään, mitä käsketään.
vaan henkilökohtainen Jumalamme.
jota meidän tulee rakastaa yli kaiken.
jonka nimeä meidän ei tule turhaan lausua.
ja lähimmäistä niinkuin itseämme.
Kirjoittanut: YHA
Pelkäämpä, että rajaamme toisinaan lähimmäisemme vähän samoin perustein kuin Jeesuksen ajan kirjanoppineet.
Silloin lähetystyöksi riittää seurojen pito omalla paikkakunnalla ja vain omalle väelle. Mitä noista epäuskoisista...
Karmea ajatus, mutta... tuollaista voi joskus rivien välistä lukea.
Kirjoittanut MikkoL
ajatus on varmaankin pitkälle juuri noin. mukavasti torjutaan Jeesuksen selvä käsky vetoamalla isien perintöön.
käsky, jonka Hän antoi aivan niinä päivinä, kun Jumala oli herättänyt Hänet kuolleista.
huh, mitä hengellistä sokeutta ja kevytmielisyyttä meiltä sivuuttaa se tekosyihin ja väärään oppiin Kristuksen ruumiista, seurakunnasta, nojaten...
jos vain essut ovat Herran omia, niin voi helvetti, sitä enempi olis oltava kiirus koko maailmaa evankelioimaan - kaikki vastuu kun on teillä!
vaan kun ei...
katsos, Jeesus hävisi ja Saatana voitti ja koko maailma kuuluu viholliselle, Pietarin kalliolle rakennettu kirkko on romahtanut.
vain Kiirunassa pikkusen vielä valoa pilkottaa - jospa sekään ei sammuisi tässä pahassa maailmassa.
pääasia että meillä on hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)