Suomi kuva maailmasta

Suomi satelliitin kuva maapallosta

APOD 30.1. 2012

Juu

ei Suomi kuva maailmalla

vaan Suomi kuva maailmasta.

Eräs upeimmista kuvista, mitä koskaan maapallosta on otettu.

Suomi satelliitin ottama kuva on nähtävissä allaolevassa linkissä.

Kelpaa sitä ihmetellä, Jumalan luomistekoa - ihmiskunnan kotiplaneettaa!

Miten niin "Suomi satelliitti"

Ovatko suomalaiset lähteneet näin mukaan avaruustutkimukseen?

No ei ihan.

Verneri Suomi (1915-1955) syntyi Minnesotassa Evelethin kaupungissa, jonne hänen vanhempansa Juhani ja Anna Suomi saapuivat tuoreina maahanmuutajina vuonna 1902.

Verner E. Suomi, kuten hänen englantilainen nimensä on, on meteorologisen satelliittikuvaamisen isä.

Että kyllä tämä upea kuva maapallosta hiukka kiillottaa myös Suomi-kuvaa maailmalla.

vaikka onkin amerikkalaisten ottama ja amerikkaan muuttaneen perheen amerikkalainen poika.

http://apod.nasa.gov/apod/ap120130.html

Pyhän Patrikin rintakilpi

Minä sidon itseni tänään lujasti

Kolminaisuuden nimen voimaan.

Minä rukoilen ja rakastan Jumalaa,

joka on Yksi Kolmessa ja Kolme Yhdessä.

 

Minä sidon itseni ikuisesti lujasti

uskon voimaan, Kristuksen elämään ihmisenä,

hänen kasteeseensa Jordanin vedessä,

hänen ristinkuolemansa tuomaan vapahdukseen,

hänen ylösnousemiseensa tyhjästä haudasta,

hänen paluuseensa taivaan maahan,

hänen tulemiseensa tuomion päivänä,

tähän sidon itseni tänään lujasti.

Minä sidon itseni tänään lujasti

tähtikirkkaan taivaan jokaiseen hyveeseen:

auringon elämää antaviin säteisiin,

kuun valoon myöhäisenä yön hetkenä,

salaman valoon joka välkähtelee vapaasti,

tuulen raivoisaan myrskyyn ja huutoon,

lujaan maahan, suolaiseen mereen,

joka on ikuisen kallion huipun ympärillä.

Minä sidon itseni tänään lujasti

Jumalan valtaan pidellä ja johdattaa minua,

Hänen silmänsä valvovat, hänen valtansa antaa voimaa, Hänen korvansa kuulevat rukoukseni,

Hänen viisautensa opettaa minua,

Hänen kätensä johdattaa minua, Hänen kilpensä on puolustukseni. Hänen sanansa antaa minulle sanani. Hänen taivaalliset joukkonsa suojelevat minua.

Kristus luonani, Kristus minussa,

Kristus takanani, Kristus edessäni,

Kristus vierelläni, Kristus voittaen minut,

Kristus lohduttaen ja puhdistaen minut,

Kristus allani, Kristus ylläni,

Kristus hiljaisuudessa, Kristus vaarassa,

Kristus kaikkien minua rakastavien sydämessä,

Kristus ystävien ja tuntemattomien huulilla.

Minä sidon itseni lujasti nimeen,

Kolminaisuuden nimen voimaan.

Minä rukoilen ja rakastan Jumalaa,

joka on Yksi Kolmessa ja Kolme Yhdessä.

Hänestä ovat kaikki luodut,

Ikuisesta Isästä, Hengestä, Sanasta.

Ole korkeasti kiitetty ja ylistetty Herra, minun pelastukseni. Pelastus on lähtöisin Kristuksesta, Herrasta!

Ekumeenisen neuvoston sivulta

Suomentanut: Arto Penttinen

Kiitollinen apostoli Paavali

    Kovin on outo kiitoksensa aihe Roomalaiskirjeen 7:25.

    Helposti luemme jakeen ikäänkuin kaksi lausetta eivät edes kuuluiskaan yhteen.

    "Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta."

    - hyvä juttu, apostoli!

    "Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

    - huoh, semmoista se on tämä kristityn maan matosen elämä kunnes kuolema vapauttaa tästä lihasta.


    Mutta jos nämä kaksi lausetta ovat yhdessä, niinkuin ne ovat tässä kokonaisuudessa, niin kovin on kummallinen kiitoksen aihe ukolla!


       

    Paavalin Jumalan kiittely näyttää vielä oudommalta, kun luemme edellä olevaa uskovan sisäisen tilanteen kuvausta.

    "Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä."

    - no johan outoja puhelet. Jos tahtoisit tehdä parannuksen ja uskoa, etkös tekisi mielelläsi mitä tahdot?


    "Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu."

    - meissä on asuvainen Pyhä Henki. sinussa, Paavali, asuvainen synti.


    "Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä."

    - ei ole kummosta vaelluksesi sitten taivasten valtakunnassa, jossa Jumalan lapset mieluusti karttavat kaikkinaista pahaa, koreutta ja maailmallisuutta ja sydämestään tahtovat tehdä parannusta ja uskoa synnit anteeksi ja elää Jumalan tahdon mukaan!

     

    no mikkoseni, älähä vääristele. on sitä esikoisten parissa paljon kokeneita kristittyjä, saarnaajia ja vanhimpia jotka tämän ymmärtävät, mitä apostoli tässä sanoo

    "Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni."

    eivät esikoiset kuvittele, että he päivästä päivään hyvää tekevät ja tahtovat, vaan ovat kyllä huomanneet, että paha riipuu minussa kiinni.

      

    ja niin apostoli, minä vaivainen vaan, mato matkamies maan, jatkaa

    "Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta"

    - näinhän uudestisyntyneen ihmisen elämässä on, eikö totta, mielihalu Jumalan lakiin ja hurskaaseen elämään!

    "Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."

    - rehellinen ukkeli.

    norpankin kannattaisi ottaa tästä vaarin, eikä väittää monen muun tavoin, että tämä on ihmisen tila ennen uskoontuloa.

     

    ja näin Paavalin suruvirsi ihmisen ikävästä tilasta?

    "Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?"

    minä viheliäinen

    tämä Jumalan minulle syntyessäni antama upea ruumis onkin karmea vankila, kuoleman ruumis!

    aivan AAA kristillisyyttä, ankeaa, apaattista ja aloitekyvytöntä... suoraan sanoen sairasta.

    synninsairasta.

      

    Apostoli käyttää vahvaa sanaa, jonka Biblia kääntää "minä viheliäinen"

    tämä on aika jänskä sana

    ταλαίπωρος (talaiporos)

    se johdetaan kreikankielessä juuresta on πεῖρα (peira)

    tämä tarkoittaa sananmukaisesti "pistää" jollain terävällä ja siitä ajatus "testata, kokeilla"

    ihminen, joka on "talaiporos" on tutkimisen alla, tutkittavana ja siten kurjassa tilassa.

 

    muistamme, että Rooman valtakunnassa oikeudenpalvelijat kiduttivat myös todistajia.

    ei heitä mistään syytetty, mutta kivun ja tuskan avulla haluttiin varmistaa, että todistaja puhuu totta eikä valehtele.

    melko viheliäistä menoa...

    

    KR 1992 on laimeampi, siivompi

    "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

    viheliäinen on vanhahtavaa kieltä, mutta vahvaa

    "minä viheliäinen mato, matkamies maan, synti minussa on asuvainen ja en hyvää pysty tekemään, vaikka tahtoisin"

     

    eikö niin, Haamul, että tuossa on oikein kuvattuna yksi Roomalaiskirjeen 7 luvussa oleva ajatus?

    Luku, kuten koko kirje, on niin täynnä ajatuksia ja taivaallista opetusta, etten alkuunkaan sitä kaikkea ymmärrä. Paljon on minulla siinä ja elävässä elämässä vielä oppimista, jos Jumala armostaan aikaa antaa.

      

    Mutta jos tuo olisi koko ajatus, niin semmosta filosohviaahan se olisi, ihmisen surkeuden toteamista näilläkin sanoilla.

    siellä on pyhä ja hyvä Jumalan tahto, laki, Toora, opetus, jota kyllä sydämestämme tahtoisimme totella.

    Olemmehan hurskaita jumalaapelkääviä kristittyjä, uskovia ja uudestisyntyneitä.

    Vai onko tämä tila vain ennen uskon tuloa?

    monet näin iloisesti sanovat vastoin totuutta.

       

    Mistä siis apostoli Paavali tässä kiittää?

    toisella palstalla saamme kuulla monia apostolin kiitosaiheita eri kirjeistään, kaunista ja hienoa asiaa.

    mutta juuri tässä taitekohdassa, viheliäinen synnin tekijä, kuoleman ruumiin vanki.

    mistä hän kiittää?

    miksi apostoli kaverinsa kanssa kiitti Jumalaa Filippon synkän vankilan yössä, sisimmässä sellissä, raskaissa kahleissa?


    

    Ei Paavali siellä vankeudessa kiittänyt siitä, että Herra kohta hänet vapauttaa ihmeellisesti!

    ei hän sitä tiennyt, että kohta tulee turkkilainen maanjäristys, ja kaikkien sellien ovet aukeavat.

    ja kun ne aukenivat, eivät he sieltä mihinkään lähteneet - ei yksikään vanki karannut vankilasta vaikka ovet olivat auki!

    mitäs apostoli siellä veisasi Jumalaa kiittäen, jos ei toivossa että kerran vielä vapaus koittaa?

      

    19. Mutta kuin hänen isäntänsä sen näkivät, että heidän saaliinsa tuli pois, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät heidät turulle päämiesten tykö,

    20. Ja veivät heidän esivallan eteen, ja sanoivat: nämät miehet meidän kaupungin häiritsevät, jotka ovat Juudalaiset,

    21. Ja opettavat niitä tapoja, joita ei meidän sovi ottaa vastaan eikä tehdä, sillä me olemme Roomalaiset.

    22. Ja kansa nousi ynnä heitä vastaan, ja esivalta antoi heidän vaatteensa repiä, ja käski heitä piestä.

    23. Kuin he olivat heidät juuri pahoin pieksäneet, heittivät he heidät torniin ja käskivät vartian visusti heitä vartioida,
    24. Joka, kuin hän senkaltaisen käskyn sai, heitti heidät sisimmäiseen torniin ja pani heidät jalkapuuhun.

    25. Mutta puoliyön aikana oli Paavali ja Silas rukouksissa, ylistäin Jumalaa kiitosvirsillä, ja vangit, jotka siellä olivat, sen myös kuulivat.

    Apt 16:19-25 Biblia 1776

      

    kertaan vielä lyhyesti, mitä Apostolien teot kertoo tässä.

    Lähetysmiehet Paavali ja Silas oli otettu kiinni, viety poliisikamarille.

    Ajan tavan mukaan heidät oli jo kättelyssä hakattu.

    Pahoinpideltyinä, mukiloituina, heidät teljettiin tuon ajan kammottavaan vankilaan, sisimpään selliin pimeyteen.

    Biblian ajalta tutut jalkapuutkin heille annettiin (varmaan raskaat rautakahleet)

    ja poijat virittivät kiitosvirren Herralle.

     
    samoin Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali kummallisesti ylistää Jumalaa

    ei siitä, että joskus tulevaisuudessa kuolemasta pääsee.

    tai norpan ja ystävien ajatuksen mukaan, että kun usko tulee niin sitten tämä syntiä tahtova ja tekevä kuoleman ruumis jo väistyykin

    ei

    vaan kuten Filippin vankilassa, kuoleman ruumiiseen synkässä maan matosen viheliäisyydessä

    apostoli Paavali virittää kiitosvirren Herralle!

    just siinä

    sellaisenaan

    siitä kiittäen, että näin on.

    aika vino pipo päässään??

       

    Roomalaiskirjeen kohta tässä on niin mieletön, että järkemme sen heti oikaisee, jos emme ole varuillamme.

    minusta tuo vankilan tilanteeseen vertaaminen auttaa ymmärtämään, miten järjetön tämä kiitollinen apostoli Paavali on.

    pahoinpideltynä, vastoin tahtoaankin syntiä haluava ja tekevä, viheliäinen - tutkinnon alla oleva - kurja mato matkamies maan.

    kiitos Herralle, että näin on!

      

    toki mielellämme jaamme apostolin kiitoksen, jos hän sanoo "kun oikea usko ja Hengen voima meihin tulee, niin vapaudumme, kiitos Jeesus!"

    tai "kun saamme synnit anteeksi, kiitos Jeesus verestäsi"

    tai "hän on nukkunut rauhassa pois ja on nyt siellä, missä ei enää sairaus ja kuolema ja synti ja perkele rasita. Kiitos ja ylistys Herralle!"

    ...
    kaikki tämä menee kyllä järkeen.

    mutta istua kuoleman ruumiin kolkossa vankilassa, syntiä ja Jumalan tahdon rikkomista tahtoen, langenneena ja taas tänään lankeavana viheliäisenä.

    ja laulaa "kiitos Herralle, että näin on!"

    niin jotain erikoista tässä on.

    ja onhan tässä.

      

    Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?

    Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

      
    Ei Paavali tätä kiitosta helpolla oppinut.

    Hirveä taistelu syntiä ja perkelettä vastaan.

    Uskon rukous! (arvon kirjoittaja panehan pliis tämä Jumalan Sanan kohta tarkoin merkille)

       

    Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.

    8. Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.

    9. Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Sentähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuis.

    10. Sentähden iloitsen minä heikkoudessa, ylönkatseissa, hädissä, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen tähden; sillä koska minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen.

    2 Kor 12:7-10 Biblia 1776

     

    Eikö ole kerrassaan ihmeellinen tämä Jumalan pyhä Sana!!

    Apostoli ihan itse kertoo ja selittää omituisen naureskelunsa...

    minä riemuitsen heikkoudessa

    minä iloitsen vainoissa

    minä olen tosi hyvällä tuulella kun olen ahdistuksissa Kristuksen tähden

    ...
    ja minä kiitän siitä, että olen synnin kanssa niin heikko

    miksi?

    no koska Kristus Paavalille ihan itse sanoi

    "minun armossani on sinulle kyllin"

      

    ei sii niin, että iloitsen kun pääsen synnistä

    vaan iloitsen synnin ja kuoleman ruumiissa, että näin on

    Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

    

    ARMOLAULU



    MINUN ARMOSSANI ON SULLE KYLLIKSI, SILLÄ VOIMANI TULEE TÄYTEEN HEIKKOUDESTA. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

    SILLÄ ARMOSTA ME OLEMME PELASTETUT, EMME TEKOJEMME KAUTTA, ETTEI KUKAAN KERSKAISI. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

    OLEN MIELISTYNYT HEIKKOUTEEN, HÄTÄÄN, VAINOIHIN, SILLÄ KUN MÄ OLEN HEIKKO SILLOIN OLEN VÄKEVIN. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

    SILLÄ ARMOSTA ME OLEMME PELASTETUT, EMME TEKOJEMME KAUTTA, ETTEI KUKAAN KERSKAISI. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

       

    Jumalan voima ei tule täydelliseksi meissä, kun Pyhä Henki saa vallata ja uskomme on väkevä ja voimme vuoria siirtää.

    Onhan Jumalalle kaikki mahdollista!

    EI!!!

    Vaan Jumalan voima tulee täydelliseksi meidän heikkoudessamme.

    Kiitetään, maan matoset, synnin orjat, perkeleen vainoamat ja maailman halveksimat

    Kiitetään

    tässä tilassa, tästä tilasta

    että armo suureksi tulisi.

  

    OLEN MIELISTYNYT HEIKKOUTEEN, HÄTÄÄN, VAINOIHIN,
    SILLÄ KUN MÄ OLEN HEIKKO SILLOIN OLEN VÄKEVIN.
    SE ON JUMALAN SUURI LAHJA.
    AAMEN

    tästä Paavali kiitti Filippin vankilan yössä

    Roomalaiskirjeen 7 luvussa

    nämä ovat suoraan Paavalin omia sanoja.

    miksi se on Jumalan suuri lahja?

    siinä riittää meille miettimistä!

      

    PS
    mitä siis vänkään, eivätkö kaikki sano tähän aamen.

    Sanovat kyllä.

    vänkään, ettei arvon kirjoittaja kiittäisi heikkoudessa, eikä unelmoisi vastoin totuutta olevansa supermies

    vänkään, että haamul kiittäisi heikkoudessa, eikä aina kääntäisi katsettamme itseemme ja matalaan menoomme AAA kerhossa.

    kun molemmat tietävät, että tässä tilassa meille on KYLLIN Jeesuksen armossa.

    kaikki mitä sen ohella tulee on jo ylenpalttista.

 
    Tämän vaatimattoman, vähäpätöisen ja monin tavoin puutteellisen raamattutunnin alustuksen lopuksi rukoilemme yhdessä:

    Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

    Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

    Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

    Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

    Aamen

Raamatun suuri myytti

 Aatami ja Eeva Paratiisissa

Johann Wenzel Peter (1745-1829)

1st Art Gallery

   Tämän maailman ihmiset ruukaavat naureskella toiselle luomiskertomukselle, joka myyttisellä kielellä kertoo Adamista.

    Uskovat häkeltyvät, kun heille sanotaan, että paratiisikertomus on myyttinen. Eikö se olekaan totta?

    Ja suuttuvat, kun heille totuutta opetetaan toruen tuohtuneina "näin sitä taas tehdään Raamattu tyhjäksi ja tarpeettomaksi".

    Jos Jumala päättää puhua meille päällään seisten, niin sitten niin!

    Jos Hän puhuu meille selvää suorasanaista lakia tai antaa pitkästyttäviä kuningasluetteloita, jossa nimet ovat täyttä hepreaa, niin sitten niin!

    Jos Jumalan Henki vaikuttaa niin, että meille puhutaan mytologian kielellä, niin sitten niin!

      

    Kelpaako meille Jeesus Kristus sellaisena kuin Hän on?

    Kelpaako meille virheitä täynnä oleva ristiriitainen ja myyttejä ja tarujakin sisältävä Raamattu sellaisena kuin se on?

    Vai rupeammeko sitä parantelemaan, suljemmeko silmämme ja korvamme totuudelta?

       

    Millainen Raamatun tulisi olla, että se meille kelpaisi?

    Tämä kysymys koskee jokaista, niin ei-uskovaa kuin uskovaakin.

    Toinen hylkää sen kättelyssä, toinen määrää, millainen Jumalan Sanan pitää olla, että se olisi mielekäs ja uskottava.

    "Jos siinä on yksikin virhe, se ei voi olla Jumalan Sanaa" sanoo tämmöinen järkevä amerikkalainen.

    Ja käyttää lopun päivää todistellakseen, että kyllä sekin totta on vaikka nykyihminen toisin ajattelisi.

       

    Mutta istutaan kiltisti Raamatun äärelle, valtaisan puun äärelle, joka kasvaa kirkkaan virran rannalla.

    Jumalainen Aeneas, kuten Luther sitä kutsui.

    Annetaan tuulen humista, kuunnellaan Jumalan Sanan puhetta, aitoa ja väärentämätöntä.

    Paikoin sangen myyttistä ja joskus kovin vanhahtavaa.

    Mitä enemmän vietämme aikaa tämän puun luona, sitä enemmän siltä saamme.

    Kunnes huomaamme, että ei ihminen elä yksin leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

       

    Kukin taaplaa tavallaan, myös Raamatun maailmassa.

    Osaltani koetan jakaa sitä, mitä itse olen saanut.

    Ja ottaa myös vastaan, mitä Herra on toisille jakanut.

    Totuuden nimessä on sanottava, että kun saan arvostelua ja osoitetaan, että olen erehtynyt, ei se ole mukavaa.

    "Eihän tuolla ole Pyhää Henkeä kun ei se ruotsiakaan kunnolla osaa!"

    Mutta totuus on mahdoton kappale ilman vapaata arvostelua, väittelyä, erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä.

       

    Tahtoisin jakaa tässä yhden asian Raamatun suuresta myytistä.

    Se on silleen veitsenterällä, että ei-uskovat sanovat "mitä puppua!" ja kreationismin myrkkyä juoneet kristityt luulevat, että tämä on sen todistelua, että Jumala on.

    Vaan ei ole kumpaakaan, enkä usko että olet ennen tämmöistä omituista Paratiisikertomuksen tulkintaa kuullut.

    Jos olet, kerro mistä, minua oikeasti kiinnostaa.

    Jos olet erimieltä, koe itsesi täysin vapaaksi väittää vastaan!

    En siitä lainkaan suutu, vaan arvostan kriittistä ja arvostelevaa palautetta. (Vaikka en siitä erityisemmin tykkää, kivampi on kuulla kehuja.)

     

    Koska HERRA Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.
    Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä.
    Mutta Adamille ei löytty apua, joka hänen tykönänsä olisi.
    1 Ms 2:19-20 Biblia 1776


    "Koska HERRA Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis."

    Tämä on myyttistä kieltä.

    Näin nykyajan ihminen määrittelee tällaisen kertomuksen, jossa Jumala tuo kaikkinaiset kedon eläimet ja taivaan linnut Adamin eteen.

    No. Joku naurahtaa ja lähtee viisaampaan seuraan.

    Minä en.

    Jään miettimään ja kysymään, mitä Jumalan Sana tässä oikeasti tahtoo meille kertoa.

    Mikä on se jumalallinen sanoma, viesti, joka näin inhimillisesti myytillisellä kielellä meille annetaan.

    En väitä, että minulla on se yksi ainoa oikea vastaus, joka jokaisen täytyy omaksua.

    Pois se!

    Juutalaiset sanovat viisaasti, että Raamattu on kuin alasin - kun sitä lyö raudalla, niin kipinöitä lentää kaikkiin suuntiin.

    Sinä kun lyöt rautaisen pääsi Paratiisikertomukseen, siitä voi lentää ihan toisenlaisia kipinöitä.

    Mielelläni niistä kuulisin Nettiruukun raamattupiirissä. Älä ujostele, liitä äänesi kuoroon!


    Jumala tuo ihmiselle näytille luomiaan eläimiä ja taivaan lintuja.

    Ihminen antaa niille nimen, niinkuin rovasti Laestadius Lapin kukille, taksonomiaa, luokittelua, sukuja, heimoja, alalajeja...

    Ja niinkuin ihminen niitä kutsuu, niin ne ovat nimeltään.


    Jumala kutsuu taivaan tähtiä jokaista nimeltä, sanoo psalttari.

    Hikihatussa me niitäkin nimeämme omalla kielellämme.

 
    1. Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
    2. Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
    3. Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
    4. Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
    5. Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
    Psalttari 147 Biblia 1776


    Taivaan lintuja

    jotta me ihmiset saisimme nähdä Jumalan erityisen ylpeydenaiheen - ensimmäisen linnun - Hän teki melkoisen työn.

    Ei ollut aivan helppo saada talteen tämä herkkä, ohuiden luidensa takia nopeasti mätänevä luomus. Sen ihosta kasvaa eräs Jumalan valtava neronleimaus, sulka.

    Erilaisia sulkia eri kohdasta linnun ihoa.

    Mutta mikä sille nimeksi ja miten tuoda se Adamin nähtäväksi?

    Ja milloin?

      

    Jumala on kaukaa viisas.

    Hän teki litografian, johon tämä ensimmäinen lintu piirtyi hyvin tarkkaan.

    Nykyisen Saksan maalla Jumala teki sellaisen hienon kalkkisaven, ettei semmoista ole muualla maailmassa.

    Ainutlaatuinen läjäys mitä hienointa savea.

    Siihen Jumalan lintu sitten kuoltuaan hiljaa vaipui, siivet levällään.

    Ja hellästi ja hienovaraisesti kaikki sen ihmeelliset yksityiskohdat tallentuivat, kivettyivät.

    Ja kun sitten ihminen alkoi 1800-luvun puolivälissä ymmärtää, että elämällä on historia, tehtiin huikea löytö.

    Löydettiin sulka!

    Ja kohta sitten Jumalan lintu.

    Adam antoi sille nimeksi

    Archeopteryx - "tosi vanha lintu"

       

    Elämän alku

    Herra Jumala tahtoi näyttää ihmiselle, miten elämä on alkanut.

    Mutta miten ihmeessä näitä varhaisia elämänmuotoja saataisiin säilymään, niin että Jumalan rakastama ihminen voisi niitä tutkia ja ihailla.

    Oppia ymmärtämään Jumalansa suuria tekoja.

    Sama juttu kuin Jumalan linnun kanssa.

    Hän teki aivan isolla työllä erityiset olosuhteet, jossa pieniä kappaleita elämän alkua on säilynyt ihmeellisellä tavalla.

    Adam kutsuu näitä Jumalan luonnonsuojelualueita saksankielestä tulevalla nimellä

    Konservat-Lagerstätten

    joka tarkoittaa suojelevaa (konservoivaa) kerrostumien paikkaa.

      

    Nämä Jumalan luonnonsuojelualueet, joissa Hänen tekojaan on säilynyt ihmisen ihailtaviksi, on harvoja.

    Sitä mukaa kuin Adamin ymmärrys on lisääntynyt ja hän on oppinut tulkitsemaan näkemäänsä, uusia Jumalan tekemiä suojelukohteita on tullut näkyviin.

    Aivan sieltä elämän alusta ihminen tuntee erityisesti kolme merkittävää Jumalan luonnonsuojelualuetta.

    Maotianshan shale
    Vuori Junnan provinssissa Kiinassa

    Burgess shale
    Kerrostuma Kanadassa Rocky Mountains alueella lähellä Vancouverin kaupunkia (kaikki nämä ovat ihmisen antamia paikannimiä)

    Emu lahti
    Matalaa merenrantaa länsi-Australiassa

    Nämä ovat niin ihmeellisiä jumalallisia luonnonsuojelukohteita, että suojattomat, kuorettomat elämän alut ovat näissä kallioissa säilyneet hienoimpia yksityiskohtia myöten.

    Hienoja nimiä Adam näille antaa, jotka Jumala on nimettäväksi hänelle tuonut.

      

    Nuo ovat kaikki melko kaukansa sieltä koti-Suomesta.

    Mainittakoon lisäksi yhtä vanhoja ja ihmeellisiä konservat-lagerstätte ihan sielä naapurista, toisesta kotimaisesta

    Kinnekulle Västergötland
    Öland saari

    Ruotsista

    (Huom Öland, ei Åland!)

      

    Etkö ole nähnyt näitä Jumalan luonnonsuojelualueita ja niiden ihmeellisiä meren eläviä?

    Etkö ole nähnyt Jumalan lintua?

    eikös olisi jo aika tutustua, ja ylistää Jumalaa Hänen viisaudestaan, jolla ei ole rajoja.

    Ja rakkaudestaan meitä kohtaan, että on ratkaisevan tärkeitä luomistyönsä tuloksia varjellut ja tuonut Adamille nähtäväksi.

    Että hän ne nimeäisi.

     
Toinen esimerkki myyttisen kielen voimasta
    Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten myyttinen Paratiisikertomus puhuttelee minua.

    Elämän historia ja muinaiset eläimet ja kasvit eivät ehkä ole sinun intohimosi.

    Sinua ehkä puhuttelee enemmän tähän kohtaan liittyvä ajatus, että Adam on yksin.

    Jumala tuo ihmisen luo kaikenlaisia eläimiä ja lintuja.

    Kissoja, koiria, hevosia, kanarialintuja, jollekin boa käärmeenkin.

    Vaan ihminen on yksin.

    Lemmikit eivät sittenkään voi täyttää ihmisen ikävää.

    Ja niin Jumala rakkaudessaan tekee ihmiselle seuralaisen.

    Tämä myytti on unohtumaton ja väkevä, sumerilaista juurta mutta aivan omassa luokassaan Raamatun Hengen muokkaamana.

    Eivät lopu ihmeet Sanan syvän ja kirkasvetisen lähteen luona.

Puhtaan uskon ylistys

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi uskoa, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki rakkaus, mutta minulla ei olisi uskoa, en minä mitään olisi.

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi uskoa, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Usko ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on puhdas usko.

Kolmen AAA:n kristillisyys

    Aneeminen, Apaattinen, Aloitekyvytön.

    "En minä oo mittään, etkä sinäkään oo mittään, vaikka luulet jottain olevasi"

    "Ensin risti, sitten kruunu. Iankaikkinen elämä on siellä taivaassa, kuoleman rajan toisella puolen. Täällä on itkun, ei vielä kiitoksen aika"

    "En minä etkä sinä oo mittään, emmekä saakaan olla. Tällaisina maan matosina Jumala meidät hyväksyy ja ottaa kerran luokseen taivaaseen. Koko maailmasta vain meidät, jotka olemme näin nöyriä.

    Rukoushuoneen ovet ovat auki niille, jotka Jumala ehkä vielä tahtoo pelastaa."
   



    Paavali ei ollut kolmen AAA:n kristitty.

    Hän ei nimittäin vain kirjoittanut "Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

    Ja huokaissut raskaasti ja merkitsevästi ... näin surkiaa tämä on... kunnes tästä vanhasta aatusta pääsen eroon.

    Eikö?

    No mitäs Paavali sitten kirjoitti?
   



    KIITOS JUMALALLE JEESUKSEN KRISTUKSEN, MEIDÄN HERRAMME, KAUTTA!

    Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.



    Paavali on KKY kristitty

    Kiitos, Kunnia ja Ylistys Herralle!

Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan (4 keskustelua)

 Kirjoittanut: Haamul, 26.01.2012 10:29
   

Minä en ole tiedemies, vaan pohdin näitä asioita muuten vaan.

Ajattelen niin, että sanoitus voidaan ehkä jäljittää siihen aikaan, kun me suomalaisetkin olimme vielä Ruotsin vallan alla, ja sillä lailla johtaa vaikkapa suomalaisten surkeaan melankolisuuteen - jos niin väkisin halutaan tehdä. Mutta enpä ihmettelisi, jos asian tarkempi tutkiminen osoittaisi, että virren sanojen alkuperä olisikin lopulta esim. vaikkapa Saksan maalta.

Ja pistän vielä paremmaksi: sanoituksen alkuperä on heprealainen.

Tavallaan näinkin voi sanoa, sillä onhan nimittäin aivan Kirjoitusten mukaista, siis raamatullista, puhua uskovan elämästä matkana, ja jokainen aikuinen kristitty tietää, että matka on vaivalloista matamista, suorastaan rähmällään oloa! Eli omin voimin aivan mahdotonta.

Samoin tiedämme sen, että oikea Kotimaa on Taivaassa. Ja Paavalin tapaan huokaamme: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” - muistaen kuitenkin, että Jeesus Kristus on ruumiinsa uhrilla tullut viheliäisten ihmisten Pyhittäjäksi.
   
Mato on vertauskuvallinen ilmaisu, ja sellaisenaan osuva.

Matohan on jotain, joka on maassa, tomuinen, eikä siitä mihinkään pääse, ainakaan omuin avuin.

Jes. 41:14: "Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä."

Israelin vähäistä väkea itse Herra Jumala on puhutellut madoksi!
 
   

Varmistelen vielä, ettei minua ymmärrettäisi ihan väärin:

Kun kirjoitin, että "jokainen aikuinen kristitty tietää, että matka on vaivalloista matamista, suorastaan rähmällään oloa" - tarkoitin tietysti, että todellinen eteneminen matkalla olisi juuri sillä lailla mahdotonta - ellei tosiaan Kristus olisi tullut meille Paimeneksi ja Tieksi.
 
   

Herra siis puhutteli israelilaisia: "Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä." (Jes. 41:14)

Ja ristillähän tuo toteutui todellakin! Jeesus otti juuri tuon madon osan, tullen kansan lunastajaksi.


Myös saatanaa on raamatussa kutsuttu lohikäärmeeksi ja "siksi vanhaksi madoksi".

Madon muotohan tavallaan käärmeelläkin on.

Se puuhun nostettu pronssihahmo, johon katsominen autiomaassa paransi israelilaiset, oli myös ulkomuodoltaan matelijan näköinen. Vaskikäärme. Se "mato" oli esikuva Kristuksesta, jonka haavojen kautta me olemme parannetut.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.01.2012 11:11
Tuo löytämäsi mato Jesajan kirjassa on todellakin paljon lähempänä virren 622 sanoja. (Tauno Väinölän kotityöt Raamatun parissa jääneet kesken...)

Rohkaisevia sanoja Israelin Jumalalta mitättömyydelle.

Tämä näyttää siis olevan Raamatun kielessä käytössä ollut sana, hieno löytö taas kerran!
(ja mikolta myös kotityöt..)
 
   

no tein parannusta tästä asiasta, ja löysin kuin löysinkin myös Jobin kirjasta matoja kuvaamassa ihmistä:

Job 7

Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?
Eikö hän ole kuin palkkalainen,
joka tekee raskaita päivätöitä?
2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,
kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3 Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,
ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4 Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:
"Milloin voin nousta?"
Yö kuluu vitkaan,
kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5 Ruvet ja madot peittävät ruumiini,
minun nahkani halkeilee ja märkii.
6 Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.
 
   

Job 25

1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Hän, joka taivaan korkeuksissa pitää yllä rauhaa,
hän herättää pelkoa, hänen on valta.
3 Kuka voisi laskea hänen joukkojensa määrän?
Eivätkö kaikki luodut saa valonsa häneltä?
4 Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa,
jos hän asettuu Jumalaa vastaan?
Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas?
5 Ei edes kuun loiste ole tahraton,
taivaan tähdet eivät ole puhtaat hänen silmissään.
6 Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?

   

Uudessa testamentissa taitaa olla vain tuo Jeesuksen ankara sana, jossa kadottujen ihmisten kohtaloon kuuluvat myös madot:

Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'.
Markus 9:47-48

Tämän synkän kuvan Jeesus nostaa Jesajan profetiasta
 
   

Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon,
pysyvät minun edessäni, sanoo Herra,
niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän
nimenne.
23 Ja aina uudenkuun päivänä
ja jokaisena sapattina
tulee koko ihmissuku,
ja kaikki kumartuvat minun eteeni,
sanoo Herra.
24 Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden
ruumiit,
jotka ovat minusta luopuneet.
Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole,
liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.
Jes 66
 
   

täytyy siis Jumalan Sanan valossa minun perua väitetteeni virrestä 622.

kyllä "minä vaivainen vaan, mato matkamies maan" on ihan raamatullinen kuva!

Psalmissa 22:7 inhat madot ovat kärsivän Messiaan asiaa.

Mutta muualla Vanhassa testamentissa ne liittyvät usein ihmisen erityiseen kurjuuteen, Jobin kirjaan ja haudan matoihin.

Paitsi tuo Haamulin löytämä hieno Jesajan kirjan kohta, jossa Jumala puhuttelee omaa kansaansa matona... ja lohduttaa ja rohkaisee

kuten varmaan niin monia Lapuan taisteluvirsi on rohkaissut!
 
   

tuosta tulee kyllä vähän hassu ajatus: 

Kun kirjoitin, että "jokainen aikuinen kristitty tietää, että matka on vaivalloista matamista, suorastaan rähmällään oloa" - tarkoitin tietysti, että todellinen eteneminen matkalla olisi juuri sillä lailla mahdotonta - ellei tosiaan Kristus olisi tullut meille Paimeneksi ja Tieksi.
Haamul

---
et varmaan tarkoita, että Kristuksen avulla pääsemme tuohon autuaaseen tilaan, että vaivalloisesti madon lailla mataen matkaa teemme rähmällämme?

Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan (3 kieli)

Kirjoittanut: Haamul, 26.01.2012 09:47
MikkoL, kirjoitit, että "toisella kotimaisella tässä siis ei ole matoa ... eländ on kurjuus ja matk on matka".

Alunperin taisi kuitenkin olla, sillä Ruotsin kirkon vanhasta virsikirjasta virrestä nro 273 löytyvät seuraavat sanat:

4. Jag usle mask och vandringsman På tunga
levnadsvägen, Jag söka vill mitt rätta land, I
bön och möda trägen. Här har jag ingen säker
ort, Men bortom mörka gravens port Min fristad
är belägen.

5. Mitt rätta hem i himlens höjd Och icke här
jag finner, Ty världen med sin falska fröjd Som
blomstret snart försvinner. Mitt liv en skugga
är, en dröm, Bortlöper hastigt som en ström,
Som regn i jorden rinner.
     

Oletettavaa on siis, että suomalaisen virren mato on suora käännös ruotsinkielisestä versiosta.
     
Kirjoittanut: MikkoL, 26.01.2012 10:02
kiitos korjauksesta, Haamul.

tämä on mielenkiintoista

olisiko tässä tullut moka Tauno Väinölälle, jonka tekstistä toisen kotimaisen otin


"Jag eländ’ matk och vandringsman"


vai olisko svenssonit korjanneet vanhan virsikirjan värssyn siistimmäksi, kuten tapansa on?
   
     

Virsirunoilija käyttää tässä Psalmin 22 kuvaa, kärsimyspsalmista joka liittyy erittäin olennaisesti Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan Golgatalla.

koska hän ottaa vapauden ja asettaa tuon "mato" jakeen kuvaamaan kristityn vaellusta, syntyy itse asiassa virheellinen perus-suomalainen ihmiskuva.

ei Jeesus ollut "mato" mutta Hän oli sitä ristillä, alennuksensa pohjalla julkisesti häpäistynä

virsirunoilija ei siis ole aivan tarkkana käyttäessään Psalmin kuvaa
 
     

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
Ps 22:7
   
     

Määritelmät
Substantiivit
1.(ålderdomligt, djur) mask
sanakirja sanoo, että makt on vanha ilmaus madosta
 

Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan (2 Haamul)

Kirjoittanut: Haamul, 25.01.2012 10:53

2. Kor. 5:
1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
 
     

Ilman Kristusta tosiaan on niin, että ihminen (olipa kuka tahansa) ei ole maan matosta korkeammassa tilassa.

Saarn.3:
16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.

Mutta Kristuksessa uskovat ovat Jumalan lapsia, Kristuksen veljiä ja sisaria.

Tämä on maksanut sen, että Ylhäinen Kaupunki Kristuksessa syöstiin maan tomuun, jotta Hän tuli meille tieksi. Tieksi kurjien kulkea.
     

Jes. 26:
4 Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.
5 Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin, hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi sen tomuun asti.
6 Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet.
7 Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

Tuo maahan syösty ylhäinen kaupunki voidaan nähdä taivaallisena Jerusalemina, joka Kristuksessa laskettiin alas. Ja se syöstiin aivan maan tomuun asti, kun Herra heitti Hänen päälleen kaikkien meidän synnit.

Mutta samalla se merkitsi sitäkin, että maahan tomuun syöstiin myös saatana.

Kun nimittäin Kristus, tultuaan lihaan eli ihmiseksi, alkoi lihassa (ihmisissä) vaikuttaa myös opetuslastensa kautta maan päällä, Hän ilmaisi nähneensä "saatanan lankeavan alas".
     

Itseään ylhäisenä pitänyt saatana ei kuitenkaan asettanut selkäänsä Tieksi kurjien kulkea, vaan Kristus sen teki.

Jes. 51:
22 Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.
23 Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: "Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi"; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.

Herra Jeesus tuli Jumalan kansalle Tieksi luvattuun maahan.

Emme kuitenkaan ole vielä perillä, vaan vasta matkalla. Ja vaikka uskomme pääsevämme uskovina perille, eipä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Ja erityisen selvästi sen havaitsee kohdatessa niitä, "joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva".
     

Hän on Jumalan kuva, ja me itsessämme olemme saviastiat, joiden sisällä on Aarre.

Toki Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, mutta millainen Jumalan kuva Aadam tekoineen on - sen tietänemme.

Itse saviastia taitaa pysyä saviastiana niin kauan, kuin elämme tässä ajassa.
     
Tosiaan esim. tuossa Paavalin 2. Kor. 5:n jakeissa 1-8 on mielestäni samaa henkeä kuin virressä "Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan".
     
Eipä tämä aihe ole täällä esillä läheskään ensimmäistä kertaa.

Minua ihmetyttää hiukan asenne, että itsensä vaivaiseksi vaeltajaksi kokemuksestaan kertoja luokitellaan tekohurskaaksi teeskentelijäksi.

Johdonmukaisuuden nimissä täytyisi kai sitten sanoa, että Paavalikin oli aikamoinen surkeuden teeskentelijä, aika ajoin. (Tosin esim. Room. 7:kin on täytynyt selittää kumotuksi Room. 8:lla, etten voisi vedota Paavaliinkaan.)
     


Niin, mitä tämäkin on olevinaan:

"ah niin nöyrää ja harrasta, kun se puetaan kristillisyyden huiviin ilman kravattia!"

No, epäilemättä minuakin pidetään teeskentelijänä. Mutta ei se minua vahingoita. Vaikka olen luopunut huivista ja kravatista, silti koen silti aivan aidosti omakseni tämänkin virren:

http://www.youtube.com/watch?v=uXIaQ-r6y-U 
     

Itsessän´ oon huono kyllä
morsiameks sinulle,
mutt´ sun armopukus yllä
olen lumivalkoinen.
Olen niinkuin puhtain lilja
tarhass´ oivan tarhurin,
olen taivaan kallis vilja
armost´ armaan Mestarin.
     

Joh. 12:ssa Jeesus sanoo sen hetken tulleen, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan.

Mutta Johanneksen (Joh. 12) mukaan Kristuksen tultua on käynyt toteen myös Jesajan 53. luvun profetia, joka alkoi kysymyksellä: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"

Johannes muistuttaa myös Jesajan selittäneen, miksi Ristin Sanaa ei uskota.
Jesaja myös selitti, miksi evankeliumia ei uskota: Sentähden, että Herra on "sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".

Mutta Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden ja puhui tosiaan Kristuksesta. Jesaja tiesi, miltä Hän ihmisen silmissä näytti, mutta Jesajalla oli armolahja nähdä paremmin.
     

Ja millainen muoto tällä Jesajan näkemällä Herran Palvelijalla oli? Millaiseen muotoon Hänen kirkkautensa oli kätkettynä. Jesaja sanoo:
"Ei ollut Hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet."
     

Ja Joh.13:ssa Johannes jo kertookin jotain hyvin tärkeää siitä, miten Ihmisen Poika tuli kirkastetuksi:
"Niin hän (Juudas Iskariot), otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö. Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: 'Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu Hänessä. Jos Jumala on kirkastettu Hänessä, niin kirkastaa myös Jumala Hänet itsessään ja kirkastaa Hänet pian.'" (Joh. 13:30-32)
     

Mistä me, jotka koemme itsemme liian himmeiksi tähdiksi Jumalan taivaalla, saamme valoa ollaksemme valona maailmassa?

Se valonlähde ei ole kukaan muu kuin Kristus. Kun Hänen Sanansa valo saa loistaa sydämiimme, on toteutuva Jumalan sanoma ”Loistakoon valkeus pimeydestä”. Niin uskovat heijastavat Kristuksen armokasvoista loistavaa valoa.

Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.

Itseämme emme voi julistaa, eikä meidän tarvitsekaan. Mutta me julistamme Herraa Jeesusta, ja tahdomme olla ihmisten palvelijoita Hänen tähtensä.

Tahdommehan!

Herra, vaikuta meissä se, että Sinun hyvä tahtosi tapahtuisi! Amen.

Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta,
minne ja milloinka tahtosi vie.
Neuvoilla Henkesi valaise mieleni.
Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.

 

Keskustelua

Tiedoksi vain näin, että blogissa "Hermeneuttinen haaksirikko vai Nokka tuuleen" (linkki) on syntynyt vilkasta keskustelua asioiden totuudellisuudesta.

Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan

Minä mato
Toin Nettiruukkuun tämän virren 622, siihen alunperin kuuluneen virren 304 sekä Psalmin 22, josta tuo "mato" ilmaus tulee.

Laitoin näkyville Suomen ev.lut. kirkon virsikirjan kotisivuilta Tauno Väinölän erinomaisen syvällistä ja hienoa tekstiä näistäkin virsistä.

I like this Tauno man.

Huomasin samalla, että Väinölä on saanut kansanedustaja Timo Soinilta vuoden 2008 kristillinen kirja palkinnon. Hyvä Timo!
 
     

Lapuan taisteluvirsi sisältää tuon kuuluisan värssyn osan

"minä vaivainen vaan, mato matkamies maan"

Tuntematon ruotsalainen runoili
"Jag eländ’ matk och vandringsman"

toisella kotimaisella tässä siis ei ole matoa ... eländ on kurjuus ja matk on matka.

olisiko tuo ensimmäisellä kotimaisella "minä kurjuuden matkaaja ja vaellusmies" tms.
  
     

Ilmaus "mato matkamies maan" on siis aidosti suomalainen!

meidän perustaviin kansallisiin luonteenpiirteisiimme näyttää kuuluvan pysyvä alemmuudentunto

"enhän mie mittään, enhän mie kukkaan, ei mua oikeestaan olekaan"

ah niin nöyrää ja harrasta, kun se puetaan kristillisyyden huiviin ilman kravattia!

tai körttipukuun, jos joku niitä vielä käyttää, tai muuten vaan hurskaan suomalaisen uskovan henkiseen rakenteeseen.

"minä vaivainen vaan, mato matkamies maan"

liero, aika inha mudassa liikkuva niljakas ja mitätön otus.

Sinä myös!
"vaan sinä myös, vaivainen mato matkamies maan!"

suomalaiseen kansalliseen luonteeseen näyttää kuuluvan olennaisesti kateuden kuolemansynti.

samalla, kun hiljaa ja katse painuneena emme oo mittään tai oomma vaan kuin mitätön maan matonen

pidämme huolen siitä, että sinäkään et ole mittään tai että sinäkin olet vain mitätön maan matonen

vaikka kuvittelet jottain olevasi, jottain tietäväsi, jottain ymmärtäväsi, jottain uskovasi

yksi paskiainen, mudassa kiemurteleva matonen sinä siinä kuin minäkin.

ja muista se!


     
Ps 22
No mutta!

onhan tämä raamatullinen ilmaus, kuten Tauno Väinölä muistuttaa - Psalmista 22.

Luetaan me kaikki maan matoset Psalmi 22.

Se on järkkyttävä kärsimyspsalmi, jota Jeesus Nasaretilainen rukoili kuollessaan ristillä.

"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit"

Eli, eli lama sabaktani


1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään.
2. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
3. Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

     

Raamatun ihmiskuva on erittäin realistinen, totuudellinen, eikä edes kuningas Daavid saati poikansa Salomo pääse siitä valosta pakoon.

Aadamista ja Eevasta puhumattakaan.

Pietari, Saulus Tarsolainen...

ei kunnian kukko niin yksisilmäisesti laula yhdellekään ihmiselle

Jeesus Nasaretilainenkin kysyi valppaasti "miksi kutsut minua hyväksi?"

ja jatkoi arvoituksellisesti...

:-)

     
Hyvä Jumala
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?"

Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu."
Markus 10:18-19 KR 1992

     

Tästä Markuksen evankeliumin kohdasta (myös Mt 19:16, Lk 18:19) joku älypää on vetänyt johtopäätöksen

"Jeesus ei siis pitänyt itseään Jumalana"

ja asettuu vastustamaan Nikean kirkolliskokouksen uskontunnustusta pyhästä Kolminaisuudesta.

Esimerkiksi Jehovan todistajat.

Mutta...

Entä, jos tuossa Jeesuksen sanassa ei olekaan ajatuksena "en ole Jumala"

vaan päinvastoin!

"miksi kutsut minua hyväksi"

"ainoastaan Jumala on hyvä"

kumarrat minua, pidätkö siis minua Jumalana?

     
Galilean kylähullu?
Jeesus ei todellakaan kulkenut ympäri kuin vaivainen mato matkamies maan.

Toki halveksittuna, hylättynä, jota emme minään pitäneet.

Paljolti kuten tänään.

Sukulaisetkin pitivät Galilean kylähulluna, josta dosentti Myllykoski myös kovin pitää.

Mutta kaikki Uudessa testamentissa kertoo siitä, että Jeesus Nasaretilaisella on varsin hyvä itsetunto.

Erittäin eheä ja vahva persoona, ei mikään suomalaisen perikateuden ja perialemmuuden perikuva.

Jeesus on esimerkkinä aidosta nöyryydestä, joka ei sisällä tuota "sinä p..leen lähimmäinen luulet olevasi muuta kuin tämmöinen mato kuin minä"

vaan päinvastoin, Jeesus edustaa tervehdyttävää, hoitavaa, rakastavaa aitoa ihmisyyttä, joka voi meidätkin nostaa madon kuopasta.

     
Golgatalla
Psalmi 22 kuvaa erityistä tilannetta.

Jeesus on varmaan jo lapsena oppinut psalmeja ulkoa, ehkä kaikki ne (mikä on hyvä idea!)

Kuoleman hetkellä kun kaikki voimat ovat valuneet, ristin naulojen tuskat hirveät ja aurinko paahtaa ja kärpäset silmissä ja pilkkahuudot kaikuvat...

ei jaksa paljon enää aivot toimia

mutta lapsuudesta asti tuttu Psalmi 22 on huulilla ja sydämessä rukouksena.

"minä olen mato enkä ihminen"

     

Psalmi asettaa rinna, vertaa Jumalaa ja kärsivää ihmistä.

"SINÄ olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet."

"Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:

"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

     
Ihmisen ilkkumista
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa.

Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä.

Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy:

"Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas."

Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.

Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!"

Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan -- pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika."

Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mt 27:35-44 KR 1992

     
Viimeinen kiusaus
Huomaa, kuinka Matteuksen evankeliumissa olevan ylipappien pilkkavirsi ja ivalaulu Golgatalla viittaa suoraan Psalmiin 22.


"Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan.

a.
Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.

b.
Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan -- pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt!

Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika."
Kirjoittanut: MikkoL, 25.01.2012 08:03
     

Vaikka Raamattu ei niin sano, voimme kuitenkin tässä nähdä rivien välissä näkykmättömän sielunvihollisen, Perkeleen vauhdissa.

Kuten siellä autiomaassa Jeesuksen kiusauksissa Perkele vetoaa pyhään Raamattuun, joka on Jeesukselle auktoriteetti.

Nytkin ylipappien suun kautta Perkele muistuttaa, mitä Psalmissa 22 on kirjoitettu.

"Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet."

Astu alas ristiltä, niin kaikki uskovat, että olet Jumalalle mieluinen!

     
Eli, eli, lama sabaktani
Kärsimyksen ja kuoleman kauhun syvimmällä hetkellä Jeesus valitsi toisen tien.

Ei ihmisten kunniaa, ei todistelua, että Jumalan Sana on totta - katsokaa nyt!

Vaan hirveä huuto

"eli, eli, lama sabaktani"

Miksi minut hylkäsit?

mitä olen tehnyt, missä menin vikaan, miten rikkonut Isän tahtoa, että vaikka huudan sinua avukseni, sinä et minua pelasta?

Jeesus huusi kauheimman huudon, mitä ihminen voi huutaa

"Jumalani, miksi minut hylkäsit"

Isän sydän murtui.

Perkeleen pää meni murskaksi.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.01.2012 08:07
     

Lapuan taisteluvirsi tosiaan!

mutta toisella tavalla, kuin ajattelemme.

osana ihanaa virttä

O Jesu Christ, du nådenes brunn

"Mun Herrani Kristus, sä Lunastaja, sä autuuden elävä lähde."

Psalttari 22

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään.

2. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

3. Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

4. Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

5. Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

6. Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

7. Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

8. Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

9. Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

10. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

12. Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

13. Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

14. Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

15. Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

16. Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

17. Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

18. Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

19. He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

20. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

21. Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

22. Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

23. Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

24. Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

25. Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin
se häntä huusi, kuuli hän sitä.

26. Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

27. Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

28. Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

29. Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

30. Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

31. Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

32. He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

Biblia 1776

Virsi 304 
1.
Oi Jeesus Kristus, autuuden
ja armahduksen lähde,
nyt kuule pyyntö syntisen
lunastustyösi tähden.
On Vapahtaja nimesi,
sen turvin tohdin eteesi
sydämen tuskan tuoda.

2.
Jo syntymästä syntinen
ja turmeltunut aivan
vain rangaistuksen ansaitsen
ja kuoleman ja vaivan.
Puun kielletyn söin hedelmän,
menetin onnen, elämän.
On siinä synnin palkka.

3.
Nyt kiitos, armon ruhtinas,
kun uhrin täyden annoit
ja puolestamme, laupias,
myös tuomiomme kannoit.
Pois pyyhit kaikki syntimme,
kun verelläsi maksoit ne.
Tie taivaaseen on auki.

4.
Oi Jeesus, lippu elämän
on sinun kädessäsi.
Sait kantaa tuskan hirveän,
sait voiton ristilläsi.
Puu kielletty toi turmion,
vaan ristinpuu toi sovinnon.
Sielumme haavat hoidat.

5.
Nimesi tähden minua
nyt auta parannukseen.
Suo, että tunnon vaivoissa
turvaan vain armahdukseen.
Sinua tahdon rakastaa
ja armon voimin vaeltaa,
sinulle elää, kuolla

Ruotsalainen 1656. 
Suom. virsikirjaan 1701. 
Uud. Julius Krohn 1880, 
komitea 1937, 1984.
   

O Jesu Christ, du nådenes brunn 

Virsi Oi Jeesus Kristus, autuuden on ruotsalainen arkkivirsi 1600-luvun puolivälistä.

Se suomennettiin vuoden 1701 virsikirjaan eli Vanhaan virsikirjaan, johon muuten tuli yli 40 uutta ruotsalaista virttä.

Tämän kansanomaisen syntiinlankeemus- ja lunastusvirren tekijää ei tiedetä.

Virsi mainitsee kaksi puuta: "Puu kielletty toi turmion, / vaan ristinpuu toi sovinnon."

Tämä kahden puun välinen jännite on virsirunouden vanhaa perinnettä.

Niinpä se esiintyy antiikin viimeiseksi runoilijaksi sanotun Venantius Fortunatuksen virressä "Nouse mieli, käänny kieli" (93), vaikkakin se kohta puuttuu suomennoksesta.

Virsi alkoi edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa näin: "Mun Herrani Kristus, sä Lunastaja, / sä autuuden elävä lähde." Miksi runomitta on muuttunut ja rytmin eloisuus samalla kadonnut?

Virressä oli alkuaan 11 säkeistöä; määrä väheni nykyiselleen vuoden 1938 virsikirjassa, jossa virsi myös jaettiin kahdeksi.

Kolmesta loppusäkeistöstä tuli virsi "Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan" (622).

Virsien 304 ja 622 kuulumista yhteen ei enää ilman muuta huomaa.

Nykyisessä virsikirjassa virren 304 sävelmä on nimittäin saatettu yhdenmukaiseksi virsien 11 ja 313 kanssa. Joukko perättäisiä neljäsosanuotteja vaihdettiin puolinuoteiksi, jolloin runomitta muuttui, tavujen lukumäärä väheni ja säkeistöt niin muodoin lyhenivät. (Virren 622 sävelmä on kansantoisinto samaisesta koraalista.)

Tauno Väinölä

 
   

Puu kielletty toi turmion,
vaan ristinpuu toi sovinnon.
Sielumme haavat hoidat.


Nimesi tähden minua
nyt auta parannukseen.
Suo, että tunnon vaivoissa
turvaan vain armahdukseen.

Sinua tahdon rakastaa
ja armon voimin vaeltaa,
sinulle elää, kuolla

Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan

Virsi 622

1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.

2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.

3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Ruotsalainen 1656. 
Suom. virsikirjaan 1701. 
Uud. komitea 1937, 1984.

   

Jag eländ’ matk och vandringsman 
Tauno Väinölä kertoo:

Virttä sanotaan Lapuan taisteluvirreksi. Se liittyy Suomen joukoille voittoisaan Lapuan taisteluun 14.7.1808 – mutta millä tavalla, siitä on erilaisia kertomuksia.

Toisten mukaan virsi veisattiin ennen taistelua, mutta uskottavammalta tuntuu se kuvaus, joka sisältyy esim. Erkki Kurki-Suonion kirjaan Viikon virsi.

Taistelun päätyttyä uupuneet soturit leiriytyivät nuotioiden ääreen. Silloin kerrotaan jonkun miehen virittäneen tämän virren, johon sitten yksi toisensa jälkeen liittyi.

"Taisteluvirreksi" tätä virttä ei itse asiassa voi lainkaan luonnehtia.
Se on virsi elämän katoavaisuudesta ja iankaikkisen elämän toivosta.
Sen kuvakieli on kaunista.

Tosin "mato" ei ole kaunis kuva ihmisestä, mutta sekin pohjaa Raamattuun: "Mutta minä olen maan mato…" (Ps. 22:7).

"Elo täällä kuin unta ja varjoa on", kuohuvan kosken lailla levotonta, "veden lailla se hiekkahan haihtuu".

Mutta toivotonta sen ei tarvitse olla. Niinpä "sinne kiirehdin, missä on toivoni maa". Virsi huipentuu Kolminaisuuden ylistykseen.
   
O Jesu Christ, du nådenes brunn

Alun perin kyseessä on loppuosa tuntemattoman ruotsalaisen runoilijan virrestä "Oi Jeesus Kristus, autuuden ja armahduksen lähde" (304), jossa alkuaan oli 11 säkeistöä.

Sen jakaminen kahdeksi virreksi toteutui vuoden 1938 virsikirjassa.

Nykyisellään ei ehkä ilman muuta ymmärrä virsien 304 ja 622 kuulumista yhteen, sillä edellisen säkeistöt ovat selvästi lyhyempiä kuin jälkimmäisen. Tapahtui nimittäin niin, että nykyisessä virsikirjassa virren 304 sävelmä saatettiin yhdenmukaiseksi virsien 11 ja 313 kanssa: joukko perättäisiä neljäsosanuotteja vaihdettiin puolinuoteiksi, jolloin runomitta muuttui ja tavujen lukumäärä väheni.

Virren 622 herkästi kuvioiva sävelmä on Lapualta muistiin merkitty kansantoisinto samaisesta koraalista. Se on juhlavan kaunis, todellinen aarre.

Tauno Väinölä
”Virsikirjamme virret”

Tauno Väinölä ja Timo Soini

Vuoden kristillinen kirja 2008 -kilpailun voittaja on selvinnyt.

Kansanedustaja Timo Soini valitsi 10 loppukilpailuun selvinneen teoksen joukosta voittajaksi Kirjapajan kustantaman teoksen Virsikirjamme virret.

Kirjan kirjoittaja filosofian maisteri Tauno Väinölä on arvostettu hymnologi, joka on tutkinut virsiä vuosikymmenien ajan.

Hänet tunnetaan virsitietouden kerääjänä ja jakajana, joka on kirjoittanut virsistä muun muassa Kotimaa-lehteen.

Hän on osallistunut nykyisen, vuonna 1987 käyttöön otetun, virsikirjan valmisteluun virsikirjakomitean tekstijaoston jäsenenä.

Timo Soini perustelee valintaansa mm. seuraavasti:

"Tauno Väinölän teos on tarpeellinen ja varmasti kristikansan salaisesti, ehkä tiedostamattakin kaipaama tietopaketti virsistä ja niiden taustoista. Teksti on luettavaa, sujuvaa, ymmärrettävää ja omaksuttavaa. Toivon ja myös uskon, että tämä Väinölän teos paitsi löytää asemansa opas- ja ohjekirjana mutta myös meidät tavalliset virrenveisaajat, jotka kaipaamme turvaa, lohtua ja iloa. "

Yleisöäänestyksen voittajaksi valittiin Tapio Puolimatkan Usko, tiede ja evoluutio, Kustannus Oy Uusi Tie, toiseksi sijoittui Päivi Niemen Itsetunnon rakennuspalikoita, Päivä Osakeyhtiö, kolmanneksi Eero Huovisen teos Avoin taivas, WSOY.
Kirjapaja

Inkarnaatio ja sinä

    Vielä yksi kirjoitus tähän pieneen sarjaan isosta asiasta.

    Aloitimme sieltä kaukaa, profeetta Jesajasta ja keisari Augustuksesta. Neitsyt Maria.

    2000 vuotta sitten.

    Mutta eivät asiat sinne jääneet, vaan jatkoimme Herran pyhän ehtoollisen kertaamisena, luterilaista ja kalvinistista näkemystä. Reaalipreesenssiä, Kristuksen totista läsnäoloa leivässä ja viinissä.

    Vaan eivät asiat sinne jääneet, kirkkopyhään...

    Inkarnaatio ja sinä.

    Sen lähemmäksi ei voi enää tulla kukaan eikä mikään!

    Inkarnaatio, tulla lihaksi.

    Sana tuli lihaksi silloin.

    Sana tulee lihaksi tänään.

    Vesa-Matti Loiri laulaa "sydämeeni joulu tee"

    Kristus lapsi syntyy sydämessäsi.

    Ei jää sylivauvaksi vaan kasvaa, enenee, ja sinun tulee vähetä, kuten Johannes Kastaja sanoo.

    Kristus tulee sinuun.

     

    ehkä sanot "no miquel, oletko aivan varma asiastasi. ei meillä päin noin saarnata."

    eikö?

    Kristus sinussa, kirkkauden toivo.

    ja vielä

    Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa!

  
    Kol 1:27
    Gal 4:19

     

    Kristus saa muodon sinussa.

    Sana tulee lihaksi.

    Sana sulautuu sinuun uskossa.

    Sinä alat tehdä niitä tekoja, joita Jeesus teki ja suurempiakin.

    Inkarnaatio ja sinä.

    Sen lähemmäksi ei kukaan eikä mikään voi sinua tulla.

    Jumala sinussa.

     

    Et sinä silti ole Jumala, älä huoli!


    Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, ...
    Room 8:10

    
    Virsi 756
    Oi saavu jo, Immanuel,
    ja täytä toivo kansojen.
    Käy, Kuninkaamme, päälle maan,
    näin riennä meitä auttamaan.
    Jo riemuitkaa!
    On Luojamme
    nyt Kristuksessa kanssamme.

    Oi viisautta Herran suun,
    sen voima voittaa kaiken muun.
    Loit maan ja taivaan kaikkineen,
    tie neuvo meille viisauteen.
    Jo riemuitkaa!
    On Luojamme
    nyt Kristuksessa kanssamme.

    Oi pyhä armon Jumala,
    lain annoit Siinainvuorella.
    Opeta meille tahtosi,
    johdata tiellä armosi.
    Jo riemuitkaa!
    On Luojamme
    nyt Kristuksessa kanssamme.

    Oi verso suvun Daavidin,
    luo valoasi kansoihin.
    Me syvyydestä huudamme:
    Pois ota raskaat kuormamme!
    Jo riemuitkaa!
    On Luojamme
    nyt Kristuksessa kanssamme.

    Oi päästä, avain Daavidin,
    myös meidät taivaan saleihin.
    Oi, avaa kuolon vankila,
    sen vangit valoon johdata.
    Jo riemuitkaa!
    On Luojamme
    nyt Kristuksessa kanssamme.

    Oi vanhurskauden aurinko,
    oi aamunkoitto, nouse jo.
    Ikuinen valo loistava,
    pois yö ja tuska karkota.
    Jo riemuitkaa!
    On Luojamme
    nyt Kristuksessa kanssamme.

    Oi hallitsija kansojen,
    tuo rauha maahan ihmisten.
    Oi, luotujasi armahda
    ja kansaksesi rakenna.
    Jo riemuitkaa!
    On Luojamme
    nyt Kristuksessa kanssamme.

    Latinalaisista 800-luvun antifoneista.
    Suom. Mikael Agricola 1544.
    Uud. suom. Niilo Rauhala 1995.

Inkarnaatio ja Herran Pyhä Ehtoollinen

 Inkarnaatio on latinaa ja tarkoittaa "tulla lihaan" - voisimme ehkä sanoa suomeksi "tulla lihaksi" elis "lihaksituleminen".

Tämä on ainoastaan Johanneksen evankeliumin alussa oleva sana, jota sen enempää Luukas kuin Matteus eivät käytä Neitsyt Mariasta kertoessaan. Se ei tietääkseni esiinny myöskään muualla Uudessa testamentissa.

Johanneksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen syntymästä mitään. Mutta Johanneksen evankeliumin avaus kertoo silti Jeesuksen syntymästä - hyvin paljon!

Καὶ ὁ Λόγος σὰρξ ἐγένετο καὶ ἐσκήνωσεν ἐν ἡμῖν, καὶ ἐθεασάμεθα τὴν δόξαν αὐτοῦ, δόξαν ὡς μονογενοῦς παρὰ πατρός, πλήρης χάριτος καὶ ἀληθείας.
Joh 1:14

Sana tuli lihaksi
Kreikaksi tuo valtaisa ilmaus on  Logos sarks egeneto 

tässä ei olisi hyvä käännös "tuli lihaan" vaan Sana tuli nimenomaan lihaksi!

"lihallistui" vaikka emme tahdo lihallisia olla ...

ei niin, että Sana, Logos, tuli jotenkin asumaan lihaan, kuten jokin älyllinen sielu ruumiiseen kreikkalaisessa ajattelussa.

vaan ihan lihaksi.
     
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Joh 1:14  

et Verbum caro factum est et habitavit in nobis et vidimus gloriam eius gloriam quasi unigeniti a Patre plenum gratiae et veritatis

latinaksi ilmaus on Verbum caro factum est jossa on sävy "Sana tehtiin lihaksi"
factum, faktori, tehdas... :-)

Herran Pyhä Ehtoollinen     
Herran Pyhä Ehtoollinen on juuri sitä.

Herran Jeesuksen Kristuksen itse asettama, Hänen käskynsä omilleen.

pyhä, Jumalalle erotettu, kristillisen uskon sydämen sykettä.

Ehtoollinen on vanhaa suomea ja tarkoittaa yksinkertaisesti "ehtoolla syötävä ateria"
Nykysuomeksi tuo olisi siis Herran pyhä Illallinen.

muistamme toki, että Jeesus asetti Ehtoollisen juutalaisen pääsiäisaterian aikana, joka syötiin illalla.
 
     
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
"Ottakaa, tämä on minun ruumiini."
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi:
"Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.

Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa."
Markus 14:22-25 KR 1992
 

Mutta kuin he söivät, otti Jesus leivän, ja kiitti, mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.
Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat tästä kaikki; Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.

Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.

Ja kuin he olivat kiitosvirren veisanneet, menivät he ulos Öljymäelle. 
Matteus 26:26-30 Biblia 1776

     
Sakramentti
Sacramentum, sakramentti, on Kristuksen kirkon aarre.

Katolisilla ja ortodokseilla niitä taitaa olla pyhä seitsemän?

Mutta uskonpuhdistajamme Martti Luther opetti, että vain se on sakramentti, josta on Jeesuksen käsky ja jossa on Jumalan Sana ja aine yhdessä.

Näin protestanteilla on kaksi sakramenttia,

kaste - Jeesuksen käsky ja vesi
ehtoollinen - Jeesuksen käsky ja viini ja leipä

Luther opetti edelleen, että koska ripistä on Jeesuksen käsky, mutta siinä ei ole ainetta, rippi on puolisakramentti.


Lutherin opetus ehtoollisesta 
Lutherin seuraajien joukko jakaantui tässä jyrkästi kahtia, ja syntyi luterilaisten ja kalvinistien välinen ammottava kuilu.

Luterilaiset ovat ehtoolisen asiassa lähempänä katolisia kuin kalvinisteja.

Martti-setä sanoi, että asia on niin kuin Jeesus sanoo:
tämä on minun ruumiini
tämä on minun vereni

Ehtoollisessa leipä ja viini ovat Jumalan Sanan kanssa ja uskova nauttii Kristuksen ruumiin ja veren todellisesti.

tästä käytetään latinasta tulevaa ilmausta "reaalipreesens", realistisesti presenssi, todella läsnäoleva.

siis leipä ON Kristuksen ruumis
viini ON Kristuksen veri
 
näin tietääkseni opettavat myös katoliset ja ortodoksit
katoliset oikein kilauttavat kelloa kun "leivän ja viinin olemus" ehtoollisliturgian aikana muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi
tästä he käyttävät ilmausta "transsubstantiaatio", olemuksen muuttuminen.

Luterilaiset tunnustuskirjat asiasta kovin juttelevat, mutta taitaa olla käytännössä näin myös luterilaisessa kirkossa

siellä kirkon sakastissa on puteli punaviiniä ja diakonissalaitoksen tekemiä symbolisia leipiä, joita öyläteiksi kutsutaan.

ne ovat viiniä ja leipää.

mutta Herran pyhän Ehtoollisen asetussanojen aikana ne "muuttuvat" ja ehtoollisvieraille jaetaan Sana ja aine.

hyvään tapaan kuuluu, että Sanalla ja rukouksella pyhitetyt ehtoollisaineet hävitetään eikä niitä jätetä roikkumaan, viini juodaan ja leipä syödään.
     

Calvinin opetus ehtoollisesta
Ranskalainen lakimies Jean Calvin ei ollut samanlainen hengenmies kuin augustinolaisluostarissa kasvanut Martti Luther.

Hänen järkensä sanoi, että eihän ääretön Jumala voi mitenkään mahtua äärelliseen.

finitum non capax infinitum

Sanoohan jo talonpoikaisjärki sen.

Ja miten Kristus voisi olla ruumiina ja verenä läsnä sadoissa kirkoissa eri puolilla maailmaa?

Kalvinistit opettavat sen tähden toisella tavoin kuin luterilaiset, katoliset ja ortodoksti.

Ehtoollinen on merkki, symboli, viittaus Kristukseen, joka on jumalanpalveluksessa läsnä.

"Tehkää tämä minun muistokseni"

     
Vapaat suunnat
Lukuisat uskonpuhdistuksen kipinästä syntyneet vapaat kristilliset suunnat ovat omaksuneet kalvinistisen näkemyksen ehtoollisesta.

ja kasteesta.

muistakaamme myös, että maailmassa on tänään lukumääräisesti enemmän Jean Calvinin kuin Martti Lutherin opetuksen seuraajia.
 
     
Inkarnaatio ja Ehtoollinen
Johanneksen evankeliumin "Sana tuli lihaksi" ja Herran pyhän Ehtoollisen välillä on syvä sisäinen yhteys.

Johannes ei kirjoita "Sana tuli lihaan"

Jeesus ei nimittäin ole ihminen, johon jumaluus jotenkin tuli.
   
Tämä on hankala kysymys, joka johti erittäin suuriin ja repiviin riitoihin Kristuksen kirkossa - kuka Jeesus on?

Areioksesta olemma puhuneet.

Kun sitten Nikeassa päädyttiin torjumaan Areios ja muotoiltiin oppi pyhästä Kolminaisuudesta, on vain yksi Jumala, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki.

nousi kysymys, miten Jeesus on Jumala ja ihminen...

tähän Uusi testamentti ei anna selkeää yhtenäistä opillista vastausta.

Kristuksen kirkko haki oppia Herrastaan satoja vuosia ja riiteli asiasta... ja riitelee yhä!

Sakari Häkkiselle tämä ei hänen sanojensa mukaan ole mikään ongelma. Hyvä niin.

 Calvinin oma reformoitu kirkko ja siihen liittyvät etenkin amerikkalaiset vapaat suunnat, kuten helluntailaisuus ja vapaakirkko, monet karismaattiset suunnat...
järkeilee, ja päätyy sitten oppiin, jonka mukaan leipä ja viini ovat merkkejä, symboleja, taivaassa Isän oikealla puolella istuvasta Kristuksesta.

"tehkää se minun muistokseni" - muistoateria, uskovien perheateria, yhteisen rukouksen ja anteeksiantamuksen ateria.

Jeesuksen ruumis ja veri, joita leipä ja viini symbolisoivat.

Kalvinistit kyllä hyväksyvät Khalkedonin ekumeenisen kirkolliskokouksen kaavan, että Jeesus on 100% Jumala ja 100% ihminen.

Mutta tämä ei saa muotoa opetuksessa ehtoollisesta.

vaikka Jeesuksen ruumis on "äärellinen" eli miten tässä tapauksessa finitum capax infinnitum, äärellinen voi sisältää äärettömän?

mitäs järki tähän sanoo?
 
     

Martti Luther taisteli koko elämänsä Calvinin opetusta vastaan, ja kamppailu oli suorastaan veristä.

Hän piti kynsin ja hampain kiinni siitä, että

"tämä on minun ruumiini"
"tämä on minun vereni"

Leipä ja viini OVAT TODELLISESTI Kristuksen ruumis ja veri.

Ehtoollisella kristitty ottaa uskossa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren.

Ei vain jotain, joka niitä symbolisoi, on niistä merkkinä.

Samaten Marian kohdussa sikisi Jumala ja ihminen.

Jeesus ei ole ihminen, jossa asuu Jumala.

Jeesus ei ole merkki, symboli, Jumalasta.

Jeesus ON TODELLISESTI Jumala.


Khalkedonin kristologia
Kreikkalaisten kieli ja järki ei riittänyt tämän käsittämiseen, mikä Sakarillemme on niin helppoa.

He pysähtyivät häkeltyneinä täydellisen paradoksin äärelle, ja antoivat vain joukon negaatioita.

Khalkedonin isät sanoivat "emme tiedä, emme osaa sanoa, miten Jeesus Kristus on Jumala ja ihminen"

mutta he osasivat sanoa, mitä Jeesuksen Kristuksen kaksi luontoa eivät ole tehneet tai niille tapahtunut.
 
     

Tämän he sanoivat neljällä eri käsitteellä:
1 sekoittua
2 muuttua
3 erottua
4 jakautua

Kaksiluontoppi: Kristuksessa on kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen.
(monofysitistit, kuten Egyptin koptit, opettavat että Kristuksessa on yksi jumal-inhimillinen luonto)

1. Hänen jumalallinen ja inhmillinen luontonsa eivät ole sekoittuneet toisiinsa.
keittiön arkikielellä sanottuna,Jeesus ei ole jonkinlaista jumal-inhimillistä sekaveteli soppaa, jossa ainekset ovat sekaisin.

2. Kristuksen jumalallinen ja inhimillinen luontonsa eivät ole Hänessä muuttuneet miksikään
Jumalallinen on täysin aito ja puhdas 100% Jumala.
Inhimillinen on täysin aito ja puhdas 100% Jumala.

Tämä tasapaino horjahtelee niin kovin helposti, joidenkin Kristus on Jumala jossain siellä sateenkaaren takana, joidenkin Kristus on aito ihminen, Jesus Christ Superstar
 
Mikä Uuden testamentin Jeesuksessa sitten on jumalallista ja mikä inhimillistä?
Tähän Khalkedonin isät antoivat erittäin viisaan vastauksen, Pyhän Hengen opettaman

Kristillinen kirkko tekee hyvin, jos se näinä viimeisinä päivinä tämän epäuskoisen ja avionrikkojan sukupolven keskellä pitää siitä edelleen kiinni.

3. Kristuksessa olevaa kahta luontoa, jumalallista ja inhimillistä, ei voi jakaa toisistaan erilleen.
keittiön arkikielellä, ei ole semmoista lihaveistä keksitty, joka pystyisi leikkaamaan Jeesuksesta erilleen jumalallisen ja inhimillisen.
ne ovat erottamattomat!

4. Kristuksessa olevaa kahta luontoa, jumalallista ja inhimillistä, ei voi erottaa toisistaan.
Ei ole semmoista teologista työkalua, ei semmoista eksegeettiä, semmoista tämän maailman viisasta
joka pystyisi erottamaan, mikä Kristuksessa on jumalallista ja mikä inhimillistä.


Uskon kilpi
Jumalan Sana tuli lihaksi.

Khalkedonin uskontunnustus 451 jKr antaa meille hyvän suojapanssarin, jolla puolustautua kaikkia niitä kirkon sisältä ja ulkoa tulevia hyökkäyksiä vastaan, jotka vääristävät opin meidän Herramme olemuksesta.

Silti tämä suojakilpi ei mitenkään anna meille tietoa ja yksityiskohtaista ymmärrystä siitä, miten Kristuksessa jumalallinen ja inhimillinen ovat yhdessä.

ainoastaan torjuu erinäisiä harhakäsityksiä, miten ne EIVÄT ole Kristuksessa.

Kristuksen kaksi luontoa eivät ole sekaantuneet, muuttuneet, niitä ei voi jakaa toisistaan eikä erottaa.


Uskon salaisuus, mysteeri
Nasaretin pienessä kaupungissa tapahtui mysteeri, salaisuus, josta Uusi testamentti meille kertoo mitä ihanimmalla tavalla.

Betlehemin ihmeellisessä yössä tapahtui mysteeri, salaisuus, kun Jumala syntyi ihmiseksi.

Molemmissa olemme Jumalan Sanan opetuksen varassa, emme voi emmekä saa siihen mitään lisätä emmekä siitä mitään poistaa.

Uskontunnustusten vajavainen kieli on suojausta, jolla Kristuksen kirkkon Pyhän Hengen ohjauksessa torjuu väärän ja vahingollisen järkeilyn näissä pyhän salaisuuden asioissa.

Virressä "Oi Jeesus, viimeisenä yönä" on esillä opetus ehtoollisesta.
Siinä on vahvasti tuo kalvinistien korostama "merkki"
Mutta mukana myös salaperäinen reaalipreesens, totinen Kristuksen ruumis ja veri
Sekä opetusta siitä, mitä ehtoollisella käynti merkitsee ja vaikuttaa Jumalan kansassa.

Yhteys!
vaan millainen onkaan repeämä kirkossa juuri ehtoollisyhteyden kohdalla.
taitaa esikoislestadiolainenkin herätysliike nyt etsiä eroa, omaa ehtoollista...

     
Virsi 220 
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan  

Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.

Johann Rambach 1719. 
Suom. Elias Lönnrot 1874. 
Virsikirjaan 1886. 
Uud. komitea 1937.
 

Rukoilemme
Kasteessa Jumala yhdistit meidät itseesi ja toisiimme.
Tee meidät myös kaikkien valittujen pyhiesi kanssa osalliseksi suuresta ehtoollisestasi taivaassa.
Amen