maanantai 14. heinäkuuta 2014

Matti Aaltonen: Suomen ev.lut. kirkon ehtoollisen puolustus 2005

Älkäät sentähden heitä peljätkö; sillä ei ole mitään peitetty, joka ei pidä ilmoitettaman, ja salattu, joka ei tule tiettäväksi. Jota minä teille pimeissä sanon, sitä sanokaat valkeudessa, ja mitä te korvissanne kuulette, sitä saarnatkaat kattoin päällä.
Matteus 10:26-27

Helmikuun 2. 2005 esikoislestadiolainen kirkkoherra Matti Aaltonen nousi rohkeasti katolle huutamaan, mitä salassa oli kuullut. Kiirunassa oli laadittu 16.4. 2004 ilman allekirjoitusta hyökkäys Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan, joka annettiin kaikille saarnaajille lähetysmies Pekka Liuksialasta alkaen. Lapin vanhinten raskas viesti oli salakähmäinen, koska sitä ei tietääkseni ole vieläkään julkaistu seuraväelle. 

Kiirunan salainen viesti lähetettiin huhtikuussa 2004 suomalaisten lähetysmiesten ja saarnaajien tiedoksi eikä kukaan heistä voi puolustautua, ettei tiennyt. Väite "minun oli toteltava" ei kestä sotaoikeudessa, saati sitten Kristuksen tulisen katseen edessä.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin esikoislestadiolaisten johdon pitkään jatkunut myyräntyö ja Suomen kirkon myrkyttäminen seuraväen mielessä on saavuttanut tarkoituksensa ja väki on valmis ottamaan sakramentit omiin luotettaviin käsiin pois "vääräoppiselta" kirkolta.

Seuraavassa on Aaltosen 35 sivuisesta kohdasta lainattuna Herran pyhää ehtoollista koskeva vastine Ruotsin Lapin vanhinten viestille. Kiirunan teksi on merkitty kursiivilla, Aaltosen vastine normaalitekstinä.

Tästä alkavan lainauksen täydet tekijänoikeudet ovat kirkkoherra Matti Aaltosen. 
__________________________________________________


3 A
Ehtoollisella käynti antaa armon tai siunauksen ilman elävää uskoa:
- Ehtoollisella saavat kaikki vieraat osallisuuden sovinnon salaisuudesta.
- Pappi ilmoittaa vieraille heti aterian jälkeen, että kaikki ovat ottaneet vastaan Kristuksen.
- Kaikki ehtoollisvieraat tulevat yhdeksi toistensa kanssa ehtoollisen vieton kautta.

Väite "ilman uskoa" ei pidä paikkaansa.

Sekä Raamatun että Lutherin ja Svebiliuksen katkismuksen mukaan on totta, että jokainen
ehtoollisvieras ottaa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren, uskova hyödykseen, epäuskoinen vahingokseen. Sen tähden pappi voi "ilmoittaa vieraille", että he ovat ottaneet vastaan Kristuksen.

Paavali opettaa, että ehtoollisvieraat tulevat yhdeksi Kristuksessa, koska he ovat osallisia yhdestä leivästä ja yhdestä maljasta, 1 Kor. 10:14-21.


3 B
Ehtoollinen on uhri.
- Offertorio eli uhrivirsi aloittaa ehtoollisen esiin kantamalla leipä ja viini Jumalan eteen.
- Kolehti rahat siunataan lahjoinamme ja pannaan näkyviin ehtoollispöydälle.
- Ehtoollisvieras antaa itsensä tai omasta itsestänsä eläväksi uhriksi itse ateriassa.
- Asetus sanat, jotka on sijoitettu rukouksiin, kohdistetaan Jumalaan.
- Leipä ja viini mainitaan meidän tuomina lahjoina.

Ehtoollinen ei ole Suomen kirkossa uhri.
Leipä ja viini on käytännössä tuotava jollakin tavalla alttarille, ne eivät tule sinne itsestään.
Alkuseurakunnassa kristityt toivat kukin varallisuutensa mukaan leipää ja viiniä ja muutakin ruokaa yhteisiin kokouksiin eli he uhrasivat omastaan, vrt. 1 Kor. 11:20-22. Ennen aterialle käymistä osa leipää ja viiniä pantiin syrjään ja aterian jälkeen ne käytettiin ehtoollisaineina. "Esiin kantaminen" lienee Ruotsin kirkon tapa, meillä uhrivirsi tarkoittaa rahalahjan kokoamista.

Kolehtia siunatessaan liturgi rukoilee rahoille oikeaa ja siunauksellista käyttöä. Ei kai se ole synti?

Paavali kehottaa meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi Jumalalle, Room. 12:1-2. Vastaavia kehotuksia on muuallakin. Lapin saarnaajat ovat ymmärtäneet, että annamme itsemme korvaukseksi ehtoollisesta. Siitähän tässä ei ole ollenkaan kyse.

"Asetussanat kohdistetaan Jumalaan." 

En ymmärrä, mitä tämä tarkoittaa.

Leipä ja viini ovat todella siinä mielessä meidän lahjojamme, etteivät ne ole pudonneet taivaasta, vaan leipä tulee Helsingin Diakonialaitokselta ja viini Alkosta! Tosin paikallinen seurakunta hankkii ne eivätkä ehtoollisvieraat tuo mukanaan omia aineitaan. Ehtoollisrukouksissa ne mainitaan myös maan ja Jumalan luomistyön hedelminä eli alun alkaen Jumalalta saatuina lahjoina jo 200-luvulla.


3 C
"Henki tai rukoukset suorittavat leivän ja viinin muutoksen
- Henkeä kutsutaan ehtoollislahjojen ylle niin, että niistä tulee Jeesuksen ruumis ja veri
- Jeesuksen asetus sanat eivät riitä vaan meidän sanarikkaat rukouksemme vaikuttavat niin, että
ateriasta tulee ehtoollinen
- Asetus sanat "kiitti Jumalaa" on muutettu, että Jeesus "siunasi leivän + ristin merkki"
"... että niistä tulee Jeesuksen ruumis ja veri."

Tällaisia sanoja tai ajatuksia ei ole Suomen kirkon ehtoollisrukouksissa. Lähin muoto lienee pyyntö: "Lähetä Pyhä Henkesi ja siunaa nämä lahjat, joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä."

Meidän rukouksemme eivät tietenkään muuta leipää ja viiniä miksikään! Se on aivan järjetön ajatus.

"kiitti - siunasi". Matteuksen ja Markuksen mukaan Jeesus siunasi leivän ja kiitti maljasta, Luukkaan mukaan hän kiitti molempien yli. Paavali puhuu 1 Kor. 10 leivästä, jonka siunaamme ja siunauksen maljasta!

Ristinmerkkiä käytettiin tunnettuna asiana jo 100-luvun lopulla ja se on merkitty myös Lutherin alkuperäisiin aamu- ja iltarukouksiin. 1600-luvulta lähtien katekismuksia on muutettu (mm.
Svebiliuksen katekismus) jättämällä pois tuo pelottava, katolinen ristinmerkki, jota Martti Luther
suuresti rakasti!


3 D
Synti ja synti turmellus ihmisessä vääristellään tai väheksytään
- Ihmisen syvä syntiin lankeemus ei ilmoiteta Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman syyksi
- Koko luomakunta ilman poikkeusta ylistää Jumalaa, joka on kaikkien ihmisten Isä
- Synnin tunnustus "Minä - vaivainen - syntinen - ihminen jne." on poissa

Kirkkomme opetus synnistä ja armosta on varmaankin vajavaista. Siinä asiassa voitaisiin tehdä Jumalan armon avulla paljon parannusta. Ehtoollismessussa synnin vakavuus ilmenee kiitoksena ja ylistyksenä Jumalalle siitä, ettei hän jättänyt meitä synnin ja kuoleman valtaan, vaan lähetti Poikansa pelastamaan meidät. Ehtoollisen nimitys "eukaristia" tarkoittaa kiitosta ja ylistystä.

Ehtoollisen yhteydessä ei ole tarkoitus luetella syntejä, vaan sen puheen paikka on saarnassa ja seurakunnan muussa opetuksessa. Ehtoollisella me ylistämme Jumalan armoa Kristuksessa, tosin synnin synkkää taustaa vasten.

"Koko luomakunta" on psalmien hurskautta. Kai se sopii uuteenkin liittoon?

Vanha Olaus Petrin synnintunnustus ei ole poissa, vaan se on edelleen synnintunnustuksista ensimmäisenä vaihtoehtona hiukan toisessa sanamuodossa.



3 E
Ehtoollinen on ekumeenisesta työstä BEM asiakirjan suositusten mukaan.
- Rukoukset kertovat pelastushistorian dramaturgisena, joka kuuluu ortodoksiseen oppiin.
- Jeesuksen muisto tapahtuu roomalais-katolisen opin mukaan sillä että alttarin lahjat todistavat sovinnosta.
- Muutettua Isä meidän rukousta voi käyttää ekumeenisissa tilaisuuksissa.
- Ehtoollisvieraiden tulee roomalais-katolilaisella tai muiden kirkkojen tavalla tervehtiä toisiansa kesken ehtoollista.

Jeesukseen uskovien ihmisten keskinäistä kanssakäymistä pelätään hyvin paljon sekä esikoislestadiolaisen että vanhoillislestadiolaisen herätyksen piirissä. Täällä Heikinsuolla se näkyy siinä, että rukoushuoneemme on 10 kilometrin päässä keskustasta tien varrella, joka ei johda mihinkään (eli ohikulkijat eivät voi edes sattumalta poiketa sisään), ja keskuudessamme on hyvin voimakasta vastustusta sekä omalla paikkakunnalla että esim. Inkerinmaalla tehtävää lähetystyötä kohtaan - vastoin Jeesuksen selvää käskyä! Missä se nyt on se kuuliaisuus, nimittäin Herraamme kohtaan?

"Rukoukset kertovat ..."  Jeesus käski tehdä tämän hänen muistokseen. Miten hänen sovitustyötään muistellaan muutoin kuin kertomalla siitä? Ei muisteleminen ole mikään ortodoksinen oppi.

"Alttarin lahjat todistavat sovinnosta." Mistä niiden tulisi todistaa - helvetistäkö??

Isä meidän -rukous on ruotsinnos tai meillä suomennos kreikan kielestä. Näin ollen sanamuotoa voidaan tarkistaa. Toiseksi Herran rukous esiintyy Raamatussa kahdessa kieliasussa, Matt. 6 ja Luuk. 11. Yhteiskristillinen sanamuoto käyttää Luukkaan ilmaisuja, koska Matteuksen käyttämä velka on meille tässä yhteydessä vieras asia.

"... tulee tervehtiä ..."  Se ei ole pakko, mutta mahdollista. Onko syntiä toivottaa Jumalan rauhaa vierustoverille, kun lähdetään ottamaan vastaan Kristuksen ruumis ja veri? Onko se tapa tarpeellinen, on oma kysymyksensä. Tapa sinänsä ei ole väärä vain sen tähden, että sitä noudatetaan muissa kirkkokunnissa.



3 F
"Ehtoollisvieraita johdatetaan lain töihin uskon vahvistuksen sijasta
- Jeesuksen todellisen läsnäolon syvin sisältö HPE on peitettynä sanarikkailla rukouksilla.
- Ehtoollisvierasta muistutetaan ja johdatetaan omiin rakkauden töihin.
- Jeesuksen asetus opetuslapsille on käsky jonka he täyttävät viettämisen kautta.

Johdatus lain töihin ei pidä paikkaansa, se on ilmasta temmattu väite.

On luonnollista, että pyhää ehtoollista ei vain käydä syömässä, vaan siinä yhteydessä myös hiljennytään Herran edessä. Rukous on toisinaan pelkkää hiljaa olemista, mutta meidän liturgiassamme tähän yhteyteen on sijoitettu hyvin kauniit ja ehtoollisen sisältöön johdattavat rukoukset. Ne eivät peitä tätä kaikkein tärkeintä, Kristuksen ruumista ja verta, jotka on annettu ja vuodatettu meidän puolestamme.

"Ehtoollisvierasta muistutetaan ja johdatetaan omiin rakkauden töihin."  Näin johdattivat jo Herramme Jeesus ja hänen apostolinsa! Paavali sanoo, ettei Kristuksessa (huomaa: Kristuksessa, ei hänen ulkopuolellaan) ole hyötyä muusta kuin "uskosta, joka rakkauden kautta työtä tekee" (Gal. 5:6). Emmekö me ole heidän opetuslapsiaan? Jos ehtoollisen vastaanottanut ihminen lähtee ehtoollispöydästä muuttumattomana, hän ei ole ottanut Kristusta vastaan oikein. 

Kristuksen rakkauden tulee päästä sydämeemme, niin että elämme Kristuksen mielen mukaista elämää, Fil. 2:5-11. Ehtoollisvieraiden puolesta rukoillaan, että Herran Jeesuksen työ heidän puolestaan uudistaisi heidät ja johdattaisi heidät rakkauteen toisiaan kohtaan ja kaikkia kohtaan. Onko se vastoin Raamattua?!

"Viettämisen kautta". En ymmärrä, mitä tällä tarkoitetaan.



3 G
Messu sisältää taikauskoisia seremonioita ja runsain mitoin farisealaisia rukouksia
- Veretön uhraus suoritetaan ortodoksisella tavalla erillisen leivän murtamisen kautta
- Uudet rukoukset on sanatarkasti otettu roomalais-katolisesta messusta
- Ristin merkitseminen on sijoitettu samaan kohtaan kuin roomalais-katolisessa messussa
- Rukouskynttilöiden ostaminen ja sytyttäminen tapahtuu ehtoollisjumalanpalvelukseen tullessa
- Symbolisia toimintoja saa suorittaa esim. kynttilöiden sytyttäminen poisnukkuneiden muistolle
- Rukouksia luetaan jokaiselle vaatekappaleelle papin pukemisessa sakastissa
- 16 yleistä rukousta, 14 ehtoollisen kiitos rukousta, esirukouksia kuolleitten, avioerojen, kulttuurin, tekniikan ja ym. puolesta voi olla käytössä
- Annetaan avaus erilaisen musiikin soitolle ehtoollisen jaon aikana
- Latinalaisia sanoja on palautettu liturgiaan
- Ristikulkue johon seurakunta ottaa osaa, saa tapahtua messun päätteeksi.

Ehtoollinen voitaisiin viettää hyvin paljaasti ja yksinkertaisesti, niin kuin se tehdään esimerkiksi sairaan vuoteen vierellä tai muuten yksityisenä ehtoollisena. Erilaiset menot voivat kyllä peittää sisällön, mutta ne voivat myös oikein käytettynä kirkastaa sisältöä. Tämä luettelo tosin taitaa olla enemmän kotoisin Ruotsin kirkosta kuin Suomesta. Ainakaan täällä meillä päin ei missään kirkossa vietetä messua kovin monenlaisten rituaalien saattamana.

Nykyistä järjestystä moitittaessa täytyy muistaa, että hyvin monet edelläolevassa luettelossa mainitut asiat ovat kuuluneet virallisesti tai epävirallisesti seurakuntaelämäämme jo vuosikymmenien ajan eivätkä ne ole herättäneet tällaisia Ruotsiin asti ulottuvia intohimoja. Miksi nyt?

Huoli ehtoollisen keskeisen asian esilläolosta on aito ja tunnen sen itsekin. Jumalanpalveluksen uudistaminen on mennyt mielestäni sikäli hiukan harhaan, ettei siinä ole otettu huomioon suomalaista herätysliikkeiden perintöä yksinkertaisuuteen ja karuuteen. Kokonaisuutena katsoen en voi kuitenkaan sanoa, että messumme johtaa kirkkoon tulijat lavealle tielle, jos messu vietetään Jumalan terveen sanan saattamana. Loppujen lopuksi onkin siis kysymys opetuksen ja saarnan uudistamisesta.

.....

5. "Vapautuminen lutherilaisesta perinnöstä, rikkoo Uppsalan kokouksen päätöksen ..."

Tärkeimmät tunnustuskirjamme, joihin Suomen kirkko on sitoutunut laissaan ja kirkkojärjestyksessään, ovat peräisin uskonpuhdistuksen Saksasta 1500-luvun keskipaikkeilta ja lopulta. Upsalan kokouksen päätös vuodelta 1593 on vain Ruotsin valtakuntaa sitova päätös. Sen asema tunnustuskirjana on kyseenalainen.

Liikkeemme johtajien on syytä tarkistaa huolellisesti opetuksensa Raamatun ja tunnustuskirjojen valossa. Samoin toivon, että kristityt ihmiset ottaisivat lukeakseen Raamattua ja katekismusta miettien myös, mitä lukevat, sillä niistä on kiinni sekä henkilökohtainen autuus että lähetystyön tulos. Edes kaikki saarnaajamme eivät ole paneutuneet Lutherin Vähään katekismukseen eivätkä varsinkaan Isoon katekismukseen eivätkä myöskään käy juuri ollenkaan kirkossa. Mistä silloin voi ymmärtää nykyistä tilannetta ja opettaa omia lampaita oikeaan suhtautumiseen?

LAINAUS PÄÄTTYY TÄHÄN
___________________________________________________________




17 kommenttia:

  1. Kirkon ehtoollisopissa on paljon hyvää, mutta osa kirjeen syytöksistä voi käytännössä pitää paikkansa osassa messuja. Esim se, mitä sanotaan ehtoollisen merkityksen olevan, riippuu paljon papista. Osa toimii kirkkokäsikirjan mukaan, osa käyttää omia sanavalintoja.

    VastaaPoista
  2. Ihmettelen noita Anonyymin kommentteja. Ei merkitys papista riipu.
    Jos joku toimii omavaltaisesti, se on toki virkavirhe tai - rikos.
    Ei sen vuoksi vääräoppiseksi lahkolaiseksi tarvitse ruveta.

    VastaaPoista
  3. Miten niin ei riipu? Kun edellinen arkkipiispa osallistui toisen kirkkokunnan ehtoolliselle, tämä kertoi, ettei kyse ollut ehtoollisesta, vaan kiitosateriasta tms. Moni muu oli osallistunut mielestään ehtoolliselle, samassa pöydässä, mutta arkkipiispannäkemyksen mukaan aterialle ei ollut annettu sellaista merkitystä. Ehtoollisyhteyden ulkopuolisten kirkkojen ehtoollisellehan kirkon jäsenet eivät saa osallistua, kuten eivät sen työntekijätkään.

    mitä sanavalintoihin tulee, omat sanavalinnat eivät ole kiellettyjä., . Lasten messuissa ne ovat jopa vakiokäytäntö. Joskus olen jättänyt ehtoollisen väliin kun ehtoolliselle ei ole annettu ehtoollisen merkitystä tai jos konsekraatio seurakunnan edessä on jätetty väliin, etten syö ja juo turmiokseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään kaksi asiaa erillään. Ehtoollisopetus on protestanttisissa seurakunnissa Lutherin tai Calvinin mukaista. Riita näiden kahden välillä oli ja on todellinen ja koskee koko uskomme ydintä.

      Kysymys sakramenttien jakajasta, liturgista, saarnaajasta nousi pohjois-Afrikassa sen jälkeen kun pyhiä Kirjoituksia vainoissa viranomaisille antanut valittiin piispaksi. Donatouksen seuraajien mukaan hänen suorittamansa seurakunnan palvelu ei Jumalan silmissä ollut pätevää.

      Poista
    2. On merkittävää, ettei esikoisilla ole minkäänlaista kätten päällepanemista tai muuta. Kun seuraväki on valinnut jonkun ehdokkaista, Pyhän Hengen uskotaan ilman muuta olevan hänessä asuvainen kalliin syntien anteeksiantamuksen myötä. Tämä asuvainen Henki tekee synninpäästöstä pätevän, kun taas kirkon kuolleenuskon pappien vakuuttelut eivät oikeasti toimi.
      Tämä muistuttaa donatiolaisten näkemyksiä Kristuksen kirkon varhaisilta ajoilta. He olivat hyvin hurskaita, ihannoivat marttyyrikuolemaa. Pyhän Augustinuksen johdolla kirkko tuomitsi heidän näkemyksensä harhaoppina. Donatiolaisuus kukoisti pohjois-Afrikassa islamin tuloon asti 600-luvun puoliväkissä.

      Poista
    3. Donatolaiset olivat tarkkoja elämäntavasta. He arvostivat uskoaan siinä määrin, että olivat valmiita ennemmin kuolemaan, kuin antamaan Raamattunsa poltettaviksi. Donatolaisten kriitikotkin olivat kuitenkin tarkkoja siitä, että toki sakramenttien jakajan pitää itse olla uskossa. Ellei sitä vaatimusta olisi, sakramenttien jakamisen voisi huutokaupata halviten tekevälle, ja antaa vaikkapa hindun, ateistin tai muslimin jakaa ehtoollista, jos nämä sen halvimmalla tarjoutuisivat tekemään.

      Sakramentin pätevyys ei ole sen jakajan arvokkuudesta kiinni. Mutta ei sakramentti ole sakramentti, ellei sakramentin jakaja ole Kristuksen palvelija. Siinä ei ole kyse arvokkuudesta tai arvottomuudesta, vaan siitä, kenen palvelija on tai ei ole. Ateisti tai muunuskoinen alttarilla on ihan aito ongelma kasteen tai ehtoollisen pätevyyden näkökulmasta. Jos siinä taas ei nähdä mitään ongelmaa, ja nähdään että niiden pätevyys ei ole mitenkään sakramenttien toimittajasta kiinni, voi siirtyä kilpailuttamaan nuo toimitukset halvimmin tekevälle. Itse en siis sellaista näkemystä edusta.

      Poista
    4. Donatiuksen väkevin ja vaikutusvaltaisin kriitikko oli pyhä Augustinus ja Kristuksen kirkko omaksui näkemyksensä siitä, mikä tekee sakramentista sakramentin. (Ortodoksit eivät Augustinusta kunnioita arvonimellä Teologi tai Kirkon opettaja, mutta ovat tietääkseni samoilla linjoilla tässä asiassa.)

      On kesä ja hyvä aika lukea teologiaa. Jos löydät oman linjasi tueksi Augustinukselta tai muilta Donatiuksen opetusta käsitteleviltä kirkkoisiltä mielelläni tutustun kun annat linkin.

      Poista
    5. Augustinukselta pätkä, joka ei käsittele suoraan Donatiusta, mutta ehtoollisteologiaa kylläkin. Tässä hän puhuu siitä, kuinka ehtoollisen voi syödä ja juoda turmiokseen, jos ehtoollista viettäjä tai sen asettaja on Kristus-ruumiin ulkopuolinen:

      "50. But those with whom we are arguing, or about whom we are arguing, are not to be despaired of, for they are yet in the body; but they cannot seek the Holy Spirit, except in the body of Christ, of which they possess the outward sign outside the Church, but they do not possess the actual reality itself within the Church of which that is the outward sign, and therefore they eat and drink damnation to themselves. 1 Corinthians 11:29 For there is but one bread which is the sacrament of unity, seeing that, as the apostle says, "We, being many, are one bread, and one body." 1 Corinthians 10:17" (Kirje 185, kappale 11)
      http://www.newadvent.org/fathers/1102185.htm

      Sermonsissa Augustinus puolestaan opettaa ehtoollisen merkityksestä:
      "What you see is the bread and the chalice; that is what your own eyes report to you. But what your faith obliges you to accept is that the bread is the Body of Christ and the chalice the Blood of Christ. This has been said very briefly, which may perhaps be sufficient for faith; yet faith does desire instruction. . . . How is the bread His Body? And the chalice, or what is in the chalice, hou is it His Blood? Those elements, brethren, are called Sacraments, because in them one thing is seen, but another is understood. What is seen is the corporeal species; but what is understood is the spiritual fruit. If, then, you wish to understand the Body of Christ, hear the Apostle speaking to the faithful: "You, however, are the Body of Christ and His members.""

      ja näin:

      ""The Lord Jesus wanted those whose eyes were held lest they should recognize him, to recognize Him in the breaking of the bread [Luke 24:16,30-35]. The faithful know what I am saying. They know Christ in the breaking of the bread. For not all bread, but only that which receives the blessing of Christ, becomes Christ's body"

      Poista
    6. Augustinus käsittelee lainaamassasi kohdassa 50. apostoli Paavalin opetusta korinttilaisille kristityille. Lisäät johdannosasi ehtoolliselle osallistujien lisäksi sen jakajat. Apostolihan puhuu tässä niistä, jotka eivät erota leipää ja viiniä muusta ateriasta. Augustinus kirjoittaa niistä, jotka eivät kuulu Kristuksen ruumiiseen, Paavali taas nuoren Korinttin lähetyskirkon jäsenistä.

      Myönnän että tässä tarvitaan huolellisuutta ja koetan siksi kirjoittaa Augustinuksen donatiolaisten vastaisen opetuksen pääpiirteistä toisessa tekstissä kun saan siihen tilaisuuden.

      Poista
    7. Lisäsin ehtoollisen jakajat ja osallistujat alustuksessani Augustinuksen tekstiin, koska viittamassani Augustinuksen tekstikohdassa vaikuttaisi olevan puhe samaan aikaan molemmista.

      Poista
    8. Viittasin molempiin, koska Augustinus vaikutti kohdassa puhuvan molemmista. Raamatunkohtien osalta pitänee mainita, että siinä ensimmäisessä sitaatissa Raamatunkohdat olivat toimituksen lisäämiä alaviitteitä lukijalle. Augustinus ei tainnut sellaisia käyttää. Mutta siteerasin myös ne, kun ne olivat linkissä, ajattelematta että lukija ei ehkä osaa arvata, että ne eivät ole osa alkutekstiä.

      Poista
    9. Ei tosoaan käyttänyt eikä Raamattu tainnut edes olla numeroiduissa luvuissa ja jaleissa tuolloin, en ole varma. Mutta tekstinsä sana uoto on niin lähellä Raamatun tekstejä, että lisätyt viitteet meille huonommim ulkoa muistaville ovat kyllä avuksi.

      Poista
    10. Aloitin suuresta aiheesta kirjoittamisen Augustinuksen donatiolaisia koskevien kirjoitusten ajoitetulla luettelolla.
      http://mikkol-miettii.blogspot.com/2014/07/pyha-augustinus-ja-donatiolaisuus-1.html

      Aika kaveri Augusti oli, saatuaan donatiolaiset savustettua Afrikan ääriin hän kävi hurskaan Pelagiuksen kimppuun rajuin ottein.

      .... samaan aikaan kun itä-gootit voittivat voittamattoman ikuisen Rooman ja tallasivat sen katuja ja suurteos De civitate dei syntyi ....

      Poista
  4. Mitä merkitykseen tulee, niin on tosiaan monenlasita ehtoollisopetusta. Pointti oli se, että jos aterian/ehtoollisen jakaja ei tee selväksi, että kyse on ehtoollisesta - tai esittää sen olevan jopa jotain muuta, osanottajan täytyy tehdä tulkinta merkityksestä. Itse osallistun selkeisiin ehtoollistilanteisiin ehtoollisena - ja selkeisiin muihin aterioihin muun ateriana - mutta jos on tilanne, jossa ei ole selvää, onko kyse ehtoollisesta vai jostain muusta, jätän aterian väliin, etten syö sitä väärällä tavalla, väärällä intentiolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa rauhalliselta ja asialliselta tavalta arvioida tilanne.

      Poista
  5. "Ehtoollinen on uhri" -osuus toi mieleeni Heikki Kotilan kirjan "Liturgian lähteillä: Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan". Siinä Kotila kirjoittaa mm. näin:

    "Modernissa keskustelussa vanhat kiistat ovat useimmiten lientyneet. Katolilaiset korostavat uudella tavalla ehtoollisen ateria- ja yhteysluonnetta, luterilaiset taas tunnustavat, että uhriajatus kuului varhaiskristilliseen ajatteluun, ja että sillä on paikkansa myös luterilaisessa ehtoollisteologiassa." (sivu 38)

    Tämän jälkeen myöhemmin kirjassaan Kotila siteeraa Kirkkokäsikirjasta kohtia, joissa uhriajattelu on läsnä nykyisissä messukaavoissa (liittyy offerturiumiin). Kotila toteaa luterilaisen kirkon nykykäytännön muistuttavan aiempaa enemmän vanhojen kirkkojen käytäntöjä ja poikkeavan Lutherin näkemyksestä asian kohdalla.

    Onkohan joku esikoislestadiolainen lukenut tuota kirjaa?

    VastaaPoista