lauantai 20. syyskuuta 2014

STI haluaa järjestää yliopistokelpoista opetusta


Herätysliikepohjaisen Suomen teologisen instituutin hallitus hyväksyi kokouksessaan huhtikuussa STI:n strategian 2014 – 2019. Sen vision mukaan vuonna 2019 STI on merkittävä teologinen koulutuslaitos, joka tarjoaa mahdollisuuden suorittaa EU:n koulutusjärjestelmän tunnustaman teologisen alemman korkeakoulututkinnon. Tutkinnon suorittaneet voivat jatkaa yliopistojen maisteriohjelmaan.
...
STI:n pääsihteeri Ville Auvinen kertoo Kotimaa24:lle, että lähtökohtana on, että koulutusta järjestettäisiin yhteistyössä STI:n taustajärjestöjen kansanopistojen kanssa.

Hän painottaa, että alkuun keskityttäisiin vain opintoihin, jotka voitaisiin lukea hyväksi yliopistossa.
...
Johannes Ijäs Kotimaa24 18,9.2014

Parhaassa tapauksessa tämä viisas suunnitelma auttaa rankkojen teologisten aineiden pariin, heprea, kreikka, latina, Vanhan ja uuden testamentin eksegetiikka, systemaattinen teologia ja kirkkohistoria. Opintosuunnitelma voi sisältää yliopistoa laajemman skaalan kirjoja konservatiivisesta liberaaliin ja auttaa ymmärtämään tieteellisen työskentelyn menetelmiä ja arviointia. Jotta teologit entisaikojen rovastien tavoin alkaisivat päivänsä Novumilla ja illalla lukisivat Biblia Hebraicaa!

Nuorena on vitsa väännettävä ja opintojen alkaessa saatava hermeneuttisesti terveitä eväitä tieteellisen tutkimuksen opiskeluun ja harjoittamiseen "Fuksifoorumi ja eksegetiikan vaikeat kysymykset -luentosarjat kutsuvat taas erityisesti opintojen alkuvaiheessa olevia pohtimaan Raamattuun ja sen tulkintaan liittyviä kysymyksiä." (STIn kotisivulta)

Pahimmillaan suunnitelma johtaa suosittujen ja mielenkiintoisten ajankohtaisten teologisten aineiden opetukseen jättäen näin myös STI:n yhteyksissä tapahtuvassa opiskelussa teologian kovat alat pureksimatta. Näin voi käydä esimerkiksi, jos opiskelijat saavat heti kättelyssä itse valita toivomansa opintolinjat.

Toivotan Jumalan runsasta siunausta hankkeelle, jolla pyritään vastaamaan huoleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologien ja maallikoiden hengellisestä kasvusta.


11 kommenttia:

  1. Minkä ihmeen takia opintojen pitäisi olla johdatuksia tieteen tekemiseen??? Ylipäätään en ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, minkä takia teologien pitää opiskella vähän sitä sun tätä, ilman että syventyvät kunnolla yhtään mihinkään. Lopputuloksena on se, että esim. Helsingin yliopistosta valmistuvilla teologeilla ei ole pientä aavistusta edes monista kristinuskon perusasioista. He tuntevat kyllä Qumranin yhteisön historiaa ja sieltä löytyneitä kirjoituksia, mutta eivät ole pahimmassa tapauksessa lukeneet Raamatusta kuin pieniä pätkiä valikoiduista kohdista, joita ovat eksegetiikassa kääntäneet. Oppilaitos antaa tiedollisia eväitä joihinkin asioihin, mutta aika vähän se tarjoaa elämää varten.

    Muitan kun joskus takavuosina törmäsin Kari Kuulan kommenttiin, jossa hän totesi jotain sen kaltaista, että papin tehtävään voisi hyvin pätevöityä ammattikorkeakoulussa. Harva pappi tekee esim. Helsingin yliopistossa suorittamillaan Qumran-opinnoilla opintojensa jälkeen yhtään mitään.

    Parhaimmillaan vaihtoehtoteologinen koulutus tarjoaa opintopolun, joka antaa samaan aikaan sekä tiedollisia eväitä että jotain sellaista ymmärrystä, mitä ei voi oppia oppikirjoista, koskien elämää kristittynä.

    Itse olen opiskellut jonkin verran teologiaa yliiopistossa. En maisteriksi asti, enkä kandiksikaan, mutta jonkin verran. Jos joku ihminen haluaisi kääntyä kristityksi, en niiden opintojen pohjalta osaisi kertoa, miten kristityksi tullaan. Jos joku haluaisi ripittäytyä, en niiden opintojen pohjalta osaisi auttaa häntä ripittäytymään. Jos joku haluaisi, että rukoilisin hänen puolestaan, en yliopistossa suoritettujen teologian opintojen pohjalta osaisi auttaa häntä tässäkään lainkaan. Tai jos ihminen kysyisi, rakastaako Jumala häntä, tai miten ihminen pelastuu, en osaisi yliopisto-opintojen pohjalta vastata. Osaisin kyllä kertoa, millainen tiede teologia on, tai mitä millaisia erilaisia kritiikin lajeja eksegetiikassa harjoitetaan, ja soveltaakin näitä. Tai osaisin luetella joukon erilaisia dogmaattisia oppeja. Mutta oikeaksi Teologiksi, joka osaisi puhutella ihmisiä ja kertoa näille Jumalasta, ei minusta niiden opintojen pohjalta lainkaan olisi. Toivottavasti STI:n koulutuksen käyneet saavat tällaisiin perusasioihin valmiuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen ev.lut. kirkko katsoo, että sen papistolla tulee olla korkeakoulutason teologinen tutkinto.
      Pappisseminaari voisi tosiaan suuntautua paljon käytännöllisemmin ja hengellisemmin papston tehtäviin. Näin taitaa olla ortodoksikirkossa, en tosin ole varma. Kansanlähetyksen Ryttylän koulutus tähtää myös kenttätyöhön.
      Mutta kuvaamasi tilanne on STIn perustamisen takana ja toivomus siellä on antaa hengellistä tukea ja valmistaa esim sielunhoidollisiin tehtäviin.
      Siksi olen hieman huolissani, että teologian kovat lajit jäävät sivummalle. Siellä näet taistellaan totuudesta.

      Poista
    2. Totuudesta kai on kyse teologian kaikissa lajeissa. Sitä on vaikea tietää, mikä jää sivuun ja mikä ei. Mutta toivon sitä, että uusi koulutus on nimenomaan erilainen kuin mitä koulutusta teologiassa Suomessa nykyisin tarjotaan. Muutenhan kyse olisi vain jo olemassa olevien muiden toimijoiden kilpailijasta, ei teologisen koulutustarjonnan lisääjästä ja täydentäjästä. Muualla maailmassa on aika hyviä kokemuksia siitä, että on erilaisia koulutuspolkuja kirkolliseen työhön. Suomi on itse asiassa ollut poikkeuksellinen maa, kun täällä pappisseminaareja on ollut vain vapaissa suunnissa, ja suurimman kirkon papit on käytännössä melkein kokonaan kouluttanut valtio, joka on samalla saanut päättää siitä, mitä ja miten opiskelijoille opetetaan. Esim. katolisella kirkolla on ollut aivan toisenlainen asema ja linja päättää pappiensa koulutuksen sisällöstä. Katoliset papit käyvät yleensä joko katolisen seminaarin tai katolisen yliopistokoulutuksen.

      Mitä Suomeen tulee, itse en näe esim. eskegetiikan tulevaisuutta yliopistoissa kovin valoisana. Veikkaan, että eksegetiikan professuurit ovat lähitulevaisuudessa tulilinjalla kun päätetään siitä, mitä professuureja lakkautetaan ja mitä lisätään. Paineita tulee siirtää ylipäätään eksegeettisiä yliopistoresursseja muiden uskontojen kirjoitusten, niiden historian ja tulkinnan tutkimiseen, mitä Suomen yliopistoissa ei nykyisin vielä tehdä. Erityisestihän puhetta on ollut Islamia koskevien asioiden tutkimistarpeesta, jota nykyisin Suomessa täyttää lähinnä Hämeen-Anttila.

      Poista
    3. Katselet suuria maisemia ja arvostan sitä. Tästä todella on kysymys, Suomen ev.lut. kirkon tulevaisuudesta ja sen työntekijöiden saamasta koulutuksesta. Siitä huolesta nousi STI kun silloin nuori eksegetiikan professori Heikki Räisänen vastasi Suomen Kuvalehden toimittjan kysymykseen "oliko Jeesuksen hauta tyhjä?"

      Toisaalta juuri professori Räisäsen ja hänen edustamiensa eri tutkijoiden kriittinen pyrkimys totuudellisuuteen ajaa pyhän Raamatun tutkimusta eteenpäin. Hän on menettänyt uskon Jumalaan ja iankaikkiseen elämään, samoin monet muuta, joista eräät toimivat kirkon pappeina. Mutta tämä ei vapauta ketään selvittämästä totuutta kaikin keinoin. Tähän selvittelyyn tieteellisellä tasolla tarvitaan akateemisia työkaluja, harjaantumista ja harjoittelua, itsenäistä ajattelua ja kriittistä mieltä. Myös huippututkimusyksikköjen tutkimuksia kohtaan!

      Poista
    4. Yliopistossa tutkijoita ajavat pyrkimys tuottaa uudenlaisia tutkimustuloksia ja toki myös pyrkimys saada voita leivän päälle. Tutkijoista ajavat myös monenlaiset enemmän tai vähemmän tiedostetut ideologiat ja pyrkimys vaikuttaa tutkimustensa kautta johonkin. Joskus tutkimus johtaa koski totuutta, toisinaan pois päin siitä. Totuus ei ole akateemisen hyvyyden mittari, vaan julkaisumäärät on se mittari, jolla mitataan nykyään sitä, kuka on hyvä tutkija.

      Poista
    5. Niin, publish or perish...
      Mutta käsi sydämelle, etkö itse ole nimenomaan ajamassa tiettyä pappiskoulutuksen agendaa, vapaan tieteenharjoituksen sijasta?

      Poista
    6. Itse ajan monenlaisen pappiskoulutuksen agendaa. Sekä yliopistollista koulutuslinjaa että tunnustuksellisia pappisseminaareja, molempia samaan aikaan.

      Mutta mitä tieteenharjoitukseen tulee, niin tieteentekeminen on aika tavalla eri asia kuin koulutus. Alalla kuin alalla on julkaistu tiedettä miljoonien tai jopa miljardien sivujen edestä. Niistä koulutetaan kanditutkinnossa joku prosentin tuhannesosan osa, ja sekin yksinkertaistaen, jotain pois jättäen ja näkökulmia valikoiden. Tieteenharjoitus voi olla vapaata (tutkimusaiheiden, menetelmien ja tulosten osalta), on koulutusagenda mitä tahansa.

      Poista
    7. Kuvaat tässä nyt tieteellisen pohjakoulutuksen pohjaa ja käytännöllisen ja hengellisen pappiskoulutuksen yhdistelmää tavalla, joka minustakin on terveellinen.

      Jotain sinulla on hampaankolossa tieteellistä teologiaa kohtaan, joka ei ole sen kummempaa kuin yritys keskustella Raamatusta ja uskosta sekä uskovien yhteisöistä historiassa ja tänään akateemisten kriittisyyden ja perusteellisuuden vaatimusten mukaan.

      Muistelen että Norjan seurakunta-tiedekunnasta alkoi pian kuulua valituksia, että se on liian "liberaalli" tarkoittaen, että tieteen haasteista puhuttiin liikaa. (En ole varma tästä muistikuvastani)

      Yhdysvalloissa on sekä erinomaisen hyviä että erinomaisen surkeita esimerkkejä teologian koulutuksesta tieteen aikakaudellamme.

      Poista
  2. "Jotain sinulla on hampaankolossa tieteellistä teologiaa kohtaan, joka ei ole sen kummempaa kuin yritys keskustella Raamatusta ja uskosta sekä uskovien yhteisöistä historiassa ja tänään akateemisten kriittisyyden ja perusteellisuuden vaatimusten mukaan. "

    Tuo edellä mainittu asia minulla ehkä on hampaankolossa sitä kohtaan. Eli se, että asioista tehdään keskustelua Raamatusta, uskosta ja uskovien yhteisöistä historiassa. Totuudesta akateemisessa teologiassa ei sen sijaan saa edes puhua, eli vaikkapa siitä, millainen Jumala oikeasti on, mikä Jumalan tahto oikeasti on tms. Tieteellisessä teologiassa keskustellaan siitä, mitä joku ihminen on sanonut jonkun ihmisen sanoneen uskontoon liittyvistä aiheista. Totuutta kohti itse asiaa kohtaan ei edes pyritä käymään. Teologisten seminaarien etuna on se, että ne eivät joudu "tieteellistämään" teologiaa, vaan niissä saa parhaimmillaan avoimesti käydä kohti sitä, millainen Jumala on, ja mitä Raamattu hänestä ilmoittaa, ja mitä se tarkoittaa oman elämän kannalta.

    Tieteellinen teologia sopii tutkijan uralle aikoville, ja myös tutkimusta tekeville papeille. Mutta olen sitä mieltä, että tunnustuksellinen seminaari voi olla monessa tapauksessa (mutta ei aina) parempi valmentaja vaikkapa käytännöllisiin papin tehtäviin. Se on totta, että seurakunta-tiedekunnissakin joudutaan kohtaamaan kysymys, miten käsitellä vaikkapa tieteen haasteita, mitä niistä käsitellään ja missä määrin vai sivutaanko ne kokonaan. Eli eivät tunnustuksellisetkaan oppilaitokset ole oikotie onneen. Kannatan tosiaan itse molempien vaihtoehtojen olemassaoloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa ollessani kuuntelen usein radiosta aamuhartauksia, joita sieltä säännöllisesti tulee, kiitos Herran, ja sunnuntain jumalanpalvelusta kirkosta.

      Joitain teologien pitämiä hartauksia ja saarnoja kuunnellessa tulee kyllä toisinaan mieleen, että tämä taitaa olla sitä akateemisen yliopistokoulutuksen satoa Raamatun suhteen. Vapaiden suuntien hartauksissa Raamattuun vedotaan estottomasti, sitä käytetään iloiten ja sen sanomaa julistetaan riemulla siinä missä luterilainen teologi ähkii...

      Silloin kyllä tulee mieleen, että kuvaamasi tasapainoisempi opetus olisi elämän ja kuoleman asia kirkollemme. Joensuun kirkon koulutuskeskus taitaa olla tässä suhteessa eksegetiikan laitoksen sivuhaara.

      Poista
  3. Vai sittenkin Järvenpään?

    VastaaPoista