Esikoisten hurskauden nelikenttä

Nettiruukun nimimerkki mama kirjoitti 28.06.2009


Voidakseen helpommin ymmärtää näitä jatkuvia kinoja ihmisten välillä, voipi olla hyvä vähän rakennella käsitteistöä, jotta päästäisiin pintaa syvemmälle keskustelussa.

Oheinen nelikenttä (ne on nykyään ihan must) kertoo asiasta kahden akselin suhteen: Pietarilainen ja Paavalilainen uskonkäsitys ja toisaalta sisäistetty tai ulkokohtainen uskonkäsitys. Tämäkään asia ei suinkaan ole oikeasti tällainen tasoksi kutistettava
vaan on paljon monimuotoisempi kuin mitä tämä antaa ymmärtää.

Kaikkia asiaan liittyviä ulottuvuuksia on vaikea hahmottaa yhtä aikaa mielessään
tämä voisi auttaa ajattelussa tuolla pietari-paavali ja sisäistetty - ulkokohtainen –akseleilla

	Pietari		Paavali
Sisäistetty	A		B
Ulkokohtainen	C		D

Jos miettii esikoisten seuraväkeä, tai mitä tahansa muutakin seuraväkeä, voipi siitä voi löytää neljä erilaista poppoota ajateltuna toisaalta Pietarilaisen ja Paavalilaisen uskon ja toisaalta sisäistetyn ja ulkokohtaisen uskonelämän kautta.

A. Aito askeetti
Uskonelämä on viikolla ja sunnuntaisin yhdenmukaista. Uskonelämässä noudatetaan tarkoin sitä, mikä on annettu noudatettavaksi ja se tehdään ihan iloisin mielin. Saan olla Jeesuksen seuraaja ja myöskin iloita siitä kilvoituksen vaivasta, mikä on uskovan ihmisen osa. On tarkka pukeutumis-, sisustus- ja harrastuskysymyksissä. Mieluusti eristäytyy epäuskoisista. Pelko yhteisön maineen menetyksestä aiheuttaa tiettyä ulkokultaisuutta.

B. Iloinen armahdettu
Uskonelämä on viikolla ja sunnuntaisin yhdenmukaista. Uskonelämä on yhtä kuin Elämä. Voi olla vapaasti oma itsensä ja antaa Jeesuksen johdattaa sinne, minne on kulloinkin tarpeen. On oivaltanut sen, että uskovan pitää olla valona kaikkialla siellä, missä valoa tarvitaan. Toimii luontevasti niin uskovien kuin epäuskoistenkin seurassa. Laki on löytänyt oikean paikkansa ja ilonen armahdettu voi olla askeettikin, vaan ei lue sitä ansioksi.


C.Ahdistunut suorittaja
Uskonelämä on omassa ulkoisessa suorittamisessa. Mieluusti valvotaan oman vaelluksen lisäksi myös toisten suoriutumista. Usko on sitä, mikä näkyy päälle päin ja kilvoitus keskittyy siihen, että ei tapahdu virheitä ja lankeemuksia. Viikottaiseen kilvoitukseen kuuluu sunnuntainen rippi, koska harvoinpa tulee virheettömästi elettyä viikkoa. Omatunto kolkuttelee helposti erityisesti näin kesäaikaan.

D. Sunnuntaiuskova
Uskonelämä on enemmän sosiaaliseen ryhmään kuulumista. Se ei suorituksin eikä noudattamisin rasita muuten kuin sunnuntaisella seurapenkissä istumisella. Pyhäisin tullaan tapaamaan ystäviä ja nautitaan mukavasta sosiaalisesta elämästä. Viikolla ei uskonasiat paljoa muistuttele itsestään.

-- nimimerkki mama/Nettiruukku 28.6. 2009 -----

Paavali nuhtelee Pietaria

Apostolien aikana oli hyvin tärkeä riita kahden suuren välillä.

Herra on valinnut Simonin ja antanut hänelle nimen Pietari ja ilmoittanut rakentavansa seurakuntansa tälle kalliolle (Keefas)

Herra on pysäyttänyt Sauluksen, joka on matkalla Damaskoon ahdistamaan Nasaretilaisen seuraajia. Hänet kastettiin ja nimeksi tuli Paavali. Apostoleista "vähäisin" koska on vainonnut Herran omia.

Apostoli Paavali tapasi kirkon perustan, apostoli Pietarin, ja antoi tälle julkisesti satikutia tämän selkärangattomuudesta.

Ei paljon ihmiseen katsonut eikä kysellyt, millainen vanhinten arvovalta ent. kalastajalla oli itse Herralta Jeesukselta.

Totuus painoi enemmän kuin ihmisen asema ihmisten parissa.


Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin minä olin julkisesti häntä vastaan, että kanne oli tullut hänen päällensä.

Sillä ennenkuin joku Jakobin tyköä tuli, söi hän pakanain kanssa; vaan kuin ne tulivat, vältti hän, ja eroitti itsensä heistä, peljäten niitä, jotka ympärileikkauksesta olivat,

Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat hänen kanssansa, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellansa.

Mutta kuin minä sen näin, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden jälkeen, sanoin minä Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sinä, joka Juudalainen olet, pakanain tavalla elät ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita Juudalaisten tavalla elämään?

Gal 2:11-14 Biblia 1776


Apostoli Pietarille oli vaikea näyttää väriä, kun se maksoi jotain.

Vaikka kyseessä olisi vain palvelijatyttö iltanuotion luona, joka tunnistaa Pietarin galilealaisen murteen ja tulee uteliaaksi.

Pietarille oli selvästi näyssä opetettu nahkuri Simonin kodin katolla Jaffassa, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä, jotka on Kristuksen uhrilla puhdistettu.

"Mutta ääni vastasi minua toisen kerran taivaasta: mitä Jumala on puhdistanut, älä sinä sano yhteiseksi." Apt 11:9 Biblia 1776

Tämä kertomus onkin eräänlainen vastine Paavalin kuvaukselle Galatalaiskirjeessä, juutalainen Pietari joutuu puolustautumaan, miksi aterioi pakanoiden kanssa.


Olen nettiruukun keskusteluista oppinut, että esikoislestadiolaisen herätyksen parissa vaihtelee suhtautuminen isien perintöön, tapoihin ja vaatimuksiin.

Varmaan on myös paljon erilaista käytäntöä nykyään, Herran vuonna 2009, koskien sekä hengellisen perinnön olennaista sisältöä että sen vaikutusta arjen elämään.

Raamattu on hyvin totuudellinen kirja, eikä säästä edes Pietaria, vaan syyttää häntä uskon tunnustuksessa huojuvaksi ja sen tähden ulkokultaiseksi.

Aivan kuolemaan asti taisi Pietari olla Pietari!


Vanha kirkon traditio kertoo - ja tämä voi olla legenda tai totta, itse pidän sitä totena, koska se on niin totuudellinen ja pistää vanhan Pietarin maanrakoon, vaikka tämä on Rooman piispa.

Neron vainojen alkaessa 63 Pietari pakkasi matkalaukkunsa ja lähti sandaalit jalassa kaupungista pakoon etelään pitkin Via Appiaa.

Herra Jeesus käveli häntä vastaan tiellä. "Quo vadis, Domine" Aina utelias Pietari kysyy "Herra, minne menet"

Jeesus vastasi "Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi"

Pietari pistää matkalaukkunsa tien varteen - sitä ei enää tarvita. Tekee täyskäännöksen ja palaa takaisin Roomaan.

Siellä hänet otetaan kiinni ja tuomitaan ristiinnaulittavaksi.

Pietari pyytää teloittajiaan, että lyökää minut ristille pää alaspäin, en ole arvollinen kuolemaan samoin kuin Herrani.

Ja niin tehtiin.

Taisi olla paratiisissa sitten melkoinen tapaaminen taas, Pietari ja Jeesus.

Ehkä joskus saamme siitä kuulla, sitten siellä, Pietarilta itseltään.




Kertomus on apokryfisestä kirjasta "Pietarin Teot" Vercelli Acts XXXV

Kirja ajoitetaan toiselle vuosisadalla jKr ja se lienee Anatolian seudulla kirjoitettu. Se on sisällöltään lähellä "Johanneksen Teot" nimistä kirjaa, jonka on laatinut Leucius niminen henkilö.

Melko lähellä siis Uuden testamentin aikoja.

Kaikkein pyhin

Jerusalemin temppelin pyhyys oli kuvaa Israelin Jumalan pyhyydestä. Häntä ei kuka tahansa saanut noin vain lähestyä.

Temppelissä oli monta eri esipihaa aitoineen ja portteineen hieman kuin sipulissa kerroksia.

"Pakanain esipiha" oli kaikille avoin, ja siellä elämä kulki vilkkaana temppelin tuntumassa. Oli rabbeja oppilaineen, kirjanoppineita koolla Kirjoituksia pohtimassa.

Oli rahanvaihtajaa, jotka vaihtoivat eri puolilta Välimeren alueilta ja muualta tulevien juutalaisten valuuttaa temppelissä käyviksi dinareiksi. Apt 1 kertoo, miten monilta tahoilta väkeä oli juhlien aikaan koolla.

Paljon oli myös uhrieläinten kauppiaita, joillain kyyhkysiä pienissä puuhäkeissä, toisilla pieni lammaskatras, oli jopa härkiä todella rikkaille uhraajille.

Ja varmasti kaikelle tälle palveluammatteja, limonaadin myyjää ja sandaalin kiillottajaa.

Goijim, pakanoita, turisteja, sekä Abrahamin lapsia, juutalaisia. Ismaelilaisiakin toki ja nabatealaisia.

Seuraavaksi oli sitten israelilaisten esipiha. Se oli alueeltaan pienempi, ja lähemmäs Herran temppeliä saivat tänne tulla ainoastaan juutalaiset miehet ja naiset.

Arkeologit ovat löytäneet Herodeksen temppelistä säilyneen varoituskilven, joka on ollut tälle pihalle johtavien porttien päällä. Se on nykyään Istanbulin museossa. Viesti on kreikaksi, tuon ajan yleiskielellä, ja sanoo, että tästä portista sisään käyvä pakana on itse syypää omaan kuolemaansa.

Suoraan sanottuna teksti olisi "Ei-juutalaisille pääsy kielletty kuoleman uhalla"

Tällainen komento on aikoinaan ollut myös islamin pyhässä kaupungissa Mekassa Kaaban kiven moskeijan luona.


Lähestyttäessä temppeliä seuraavaksi pyhyys vaatii, että naiset jäävät porukasta pois.

Miesten esipihalle pääsivät kaikki juutalaiset miehet, mutta ei kukaan muu.

Seuraavaksi Nikadorin portti vei pappien ja leeviläisten esipihalle, jossa sijaitsi polttouhri alttari. Paljon tässä tapahtui, kun lammas toisensa jälkeen, kyyhkynen toisensa jälkeen, mulli teurastettiin, veri valui alttarin alla olevaa kanavaa Kidronin laaksoon ja jatkuvassa tulessa paloivat valitut osat eläinten ruhoa mieluisana uhrina Israelin Jumalalle.

Monet lahjoitukset temppelille, kymmenykset ja kiitosuhrit, täyttivät temppelialueen aarrekammiot. Hopeaa ja kultaa oli paljon.

Kerran Pontius Pilatus otti väkisin temppelistä rahaa rakennuttaakseen Beetlehemistä Jerusalemiin vesijohdon. Tästä seuranneessa mellakassa sai moni israelilainen surmansa.


Pappien ja leeviläisten toimialue saattoi olla israelilaisille miehille heidän esipihaltaan näkyvissä, kyseessä on melko pieni alue verrattuna koko temppelialueesseen.

Täältä johtivat portaat komeiden ovien kautta Pyhään. Tässä Jerusalemin temppelin ensimmäisessä huoneessa sijaitsi suitsutusalttari.

Tässä huoneessa oltiin hiljaa paitsi mitä tuli liturgian lauluun ja rukoukseen. Papit hoitivat suitsuttamista vuoroin, kuten oli tarkoin säädetty.

Oli syytä olla nätisti.

Pyhän takana oli paksu verho, esirippu, ja sen takana temppelin ydin, pieni tarkasti mitattu huone, Kaikkin pyhin.

Pyhässä palvelusta tekevä pappi oli niin lähellä Jumalaa kuin oli mahdollista Mooseksen lain mukaan.


Salomon temppelissä tuossa Kaikkein pyhin huoneessa oli kullattujen kerubien varjelemana noin 1x1x1 m kokoinen arkku, jonka sisällä olivat Mooseksen kiviset laintaulut ja Aaronin kukkinut sauva.

Babylonin kuninkaan sotajoukot tuhosivat tämän Salomon temppelin ja liitonarkki katoaa 586 eKr.

Serubbabel rakensi temppelin uudelleen persialaisaikana ja kuningas Herodes Suuri teki siitä Rooman valtakunnan mahtavimpiin kuuluvan rakennuksen, kun kunnian Kuningas oli tulossa.

Jeesuksen aikana Kaikkein pyhin oli aivan tyhjä, siellä oli vain matala litteä kivi muistuttamassa liitonarkista, joka kerran siellä oli ollut.


Mitä siis on pyhyys?

Pyhyys ei ole jokin hankala abstrakti käsite, jokin määritelmä hyvästä ja pahasta, temppelin esipihojen tapainen hierarkia.

Pyhyys on Jumalan läsnäolo.

Israelin kansa kaipasi tätä Jumalan läsnäoloa niin, että leiri koottiin Ilmestysmajan ympärille ja koko kansa vaelsi sitten Jerusalemiin lähelle Herran läsnäoloa.

Mutta Hänen luokseen ei saanut kukaan ihminen mennä.

Ainoa poikkeus oli ylimmäinen pappi, joka Suurena sovintopäivänä sai astua suorittamaan jumalanpalvelusta tarkkojen määräysten mukaan Kaikkein pyhimpään.

Kerrotaan, että ylimmäisen papin jalkaan sidottiin varmuudeksi naru, että jos hän sinne kuolla kupsahtaa niin ruumis voidaan vetää sieltä pois.


Esikoislestadiolainen herätys on mielestäni hyvin pitkälle kuin Vanhan testamentin jumalanpalvelusta.

Ilmestysmajaan tuodaan ihmisen viljelemää viljaa ja siitä leivottua leipää.

Tarkoin aidoilla rajataan, kuka saa lähestyä pyhää, ja siellä Kaikkein pyhimmän läheisyydessä suoritetaan jatkuvaa rukouspalvelua ja syntien tunnustamista uhrien ja rukouksen suitsutuksen tavoin.

Uhratun Karitsan verta käytetään ihmisten syntien pesemiseksi, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen ja vielä kuolinvuoteella.


Jeesus Kristus on yhdellä uhrilla käynyt sisään Kaikkein pyhimpään ja esirippu on revitty auki.

Mutta ilman Kristusta ei tänäänkään ole pääsyä Kaikkein pyhimpään, lähelle Israelin Jumalaa, meidän taivaallista Isäämme, Abbaa.

Jeesus on kuollut ja haudattu ja kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen, aivan kuten esikoiset opettavat.

Mutta ihmeellisellä tavalla Kristus on läsnä nyt omiensa sydämessä. Pyhä Henki on asuvaisena Jumalan omissa ja Jumalan pyhyys, Jumalan läsnäolo, toteutuu kristityn elämässä.

Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja Hänen pyhässä veressään ja ruumiissaan, Golgatan katkerassa uhrikuolemassa, kasteen vedessä, Hengessä ja pyhässä Ehtoollisessa.

Jeesus Kristus tuo pyhyyden mukanaan asettuessaa asumaan omiensa sydämeen.

Siinä kalpenee oma pyhyys, vaikka kuinka olisi huivi harmaa.


Meidän tulisi oppia elämään tämän lähellä olevan Jumalamme kanssa.

Taivaassa on iso roskakori, johon kootaan kaikki ne rukouksemme, joihin Jumala ei voi vastata, koska on jo antanut sen meille.

Enkeleillä on kova homma niitä poltella, aamulla ja illalla taivas aivan rusottaa kun näitä turhia pyyntöjä siivotaan taivaassa, turhia pyyntöjä asioista, jotka Jumala on jo antanut!


Sillä jos Josua olis heidät lepoon saattanut, niin ei hän olisi toisesta päivästä puhunut.

Sentähden on Jumalan kansalle yksi lepo vielä tarjona.

Sillä joka hänen lepoonsa jo tullut on, se lepää töistänsä, niinkuin Jumalakin lepää töistänsä.

Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku samaan epäuskon esikuvaan lankeaisi.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari,

Ja ei ole yhtään luontokappaletta hänen edessänsä näkymättä, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hänen silmäinsä edessä, josta me puhumme.

Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;

Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.


Hep 4:8-16 Biblia 1776



Kirjoittanut: Haamul, 25.06.2009 10:33


Armonistuin ei ole saarnaajien tuoli.

"Tarkoin aidoilla rajataan, kuka saa lähestyä pyhää, ja siellä Kaikkein pyhimmän läheisyydessä suoritetaan jatkuvaa rukouspalvelua ja syntien tunnustamista uhrien ja rukouksen suitsutuksen tavoin."

Niin. Tosiaan:

"Mutta missä nämä (synnit ja laittomuudet) ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;"

Saamme luottaa lujasti. Sydämemme on vihmottu puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumiimme pesty puhtaaksi vedellä - kasteessamme Vapahtajan nimeen. Hänen sovintoverensä on pirskoitettu pyhittämään meidät kertakaikkisesti.


"Uhratun Karitsan verta käytetään ihmisten syntien pesemiseksi, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen ja vielä kuolinvuoteella."

Tosin - eikö sen näin tule ollakin? Ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta.

Vaan ei silti tule unohtaa sitä, että Jeesus on yhdellä uhrilla, ruumiinsa uhrilla, pyhittänyt meidät kerta kaikkiaan. Yksi uhri riittää, kerta kaikkiaan! Hepr. 10:10, Hepr. 10:14 ym.



Kirjoittanut: MikkoL, 25.06.2009 11:27

tässä on todella tarkka paikka ja tuot sen mielestäni hyvin esiin näillä kahdella viestillä.

tuo heprealaiskirjeen kohta on järkyttävän upea, uskomaton suorastaan, eivätkä monet sitä jaksa uskoa.

meilläkö olisi vapaa käynti Kaikkein pyhimpään?

tällainen uskon luottamus Ylimmäiseen pappiin herättää automaattisesti sydämeen ilon ja kiitoksen, jos näin koneellisesti voi sanoa

toinen viestisi taas liittyy tuohon missä yritän kuvata miten ihmiset ottavat tämän "ripin" omiin käsiinsä, alkavat leipoa temppeliin näkyleipiä ja hoitaa itseään kuntoon jatkuvalla uskonnollisella kultilla, joka ei avaa kuitenkaan Kaikkein pyhintä.

tämä ei ole musta valkoista, essujen, ja kaikkien kristittyjen, joukossa on niitä, joiden silmistä jotenkin loistaa Kristuksen läsnäolon pyhyys.

ja sitten on niitä, joiden silmistä loistaa oman vanhurskauden tuoma ylpeys ja joiden harmaa kaihi on kaikkien - paitsi omavanhurskaan ulkokultaisen - nähtävänä



Kirjoittanut: viola, 25.06.2009 14:40

Haamul kirjoitti:
"Vaan ei silti tule unohtaa sitä, että Jeesus on yhdellä uhrilla, ruumiinsa uhrilla, pyhittänyt meidät kerta kaikkiaan. Yksi uhri riittää, kerta kaikkiaan!"

'Yksi uhri riittää, kerta kaikkiaan' - siinä riittää ihmetyksen ja iloitsemisen aihetta!

Tämän paikan rinnalla nousee sydämelle Sakariaan sanat:

Luuk.1:
67. Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
68. "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen
69. ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta
70. - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta -
71. pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
72. tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,
73. sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
74. suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
75. pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme."

Kirjoittanut: MikkoL, 25.06.2009 21:29

tämän palstan teksti tulee erään henkilön aamuhartaudesta tänään täällä Beetlehemissä. Ei minun.

Hän luki ensin päivän tekstin oman kirkkonsa järjestyksen mukaan. Siitä alkoi kasvaa tämä näky Jumalan pyhyydestä, joka on Jumalan läsnäolo.

Siitä, että ihminen joka ei elä Jumalan Pojan uskossa ei pääse Kaikkein pyhimpään, vaan askaroi oman pyhyytensä kanssa Vanhan liiton ajassa.

Hänen lukemansa teksti on tuo, jonka Viola tähän palstaan laittoi. "tuli mieleen" tosiaan - 5000 kilometriä on matkaa..

vaan Henki on sama

:-)


katso, mikko, Sakarian kiitosvirttä.

kaveri on ollut mykkänä, nyt on syntynyt poika Elisabetin vanhoilla päivillä!

Hän virittää kiitosvirren - eikä sanallakaan mainitse itseään eikä poikaansa vaan puhuu Pyhässä Hengessä yksinomaan Jeesuksesta.

Pyhä Henki ei koskaan osoita itseään tai ihmisiä.

Läpi Raamatun, Vanhassa ja Uudessa testamentissa, Pyhä Henki aina ja kaikkialla nostaa katseemme Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme ja Jumalaamme.

en ollut itse koskaan tullut ajatelleeksi, että todellakin, Sakarias ei muista ollenkaan kiittää saaneensa pojan!

jokin toinen, paljon suurempi henkilö täyttää niin kokonaan hänen mielensä!

Saarnaaja kuolinvuoteen äärellä

Herkkä, syvä ja äärettömän vakava on hetki, kun ihmisen elämä päättyy.

Kuolemaan valmistautuminen sallitaan monille kotihoidossa tai sairaalan osastolla.

Emme suotta rukoile Jumalaa "varjele meidät pahasta äkkikuolemasta". Silloin ei ole aikaa valmistautua, vaan elämä päättyy kuten noiden Brasiliasta Ranskaan lentäneiden matkaajien ja koneen henkilökunnan elämä, äkisti ja täysin yllättäen.

Tietyssä mielessä kristityn elämä on valmistautumista kuolemaan. "Kirkko on täällä sitä varten, että täällä kuollaan" on kansan sanonta, joka ei ehkä aivan tavoita pelastuksen ihanuutta - tahtoohan Jeesus Kristus nimenomaan antaa meille elämän osallisuudessa Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Apostoli Paavali sanoo kirkkaasti "elämä on minulle Kristus ja kuolema on minulle voitto".

Fil 1:21 KR 1938



Niinkuin minä ikävöiden odotan ja toivon, etten minä missään häpiään tule, vaan että Kristus nyt, niinkuin ainakin, kaikella vapaudella minun ruumiissani ylistetään, joko elämän eli kuoleman kautta;

Sillä Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto.

Mutta jos lihassa elää, se on minulle tarpeellinen, ja mitä minä valitsen, en minä tiedä.

Sillä molemmilta minä ahdistetaan: minä halajan täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa; sillä se paljoa parempi olis.

Mutta paljoa tarpeellisempi on lihassa olla teidän tähtenne.

Ja minä tiedän totisesti, että minun pitää oleman ja teidän kaikkein kansanne pysymän, teidän menestykseksenne ja uskonne iloksi,

Että teidän kerskaamisenne olis yltäkylläinen Kristuksessa Jesuksessa minusta, minun läsnäolemiseni kautta taas teidän tykönänne.


Fil 1:20-26 Biblia 1776


On kristittyjä vanhuksia, jotka isä Abrahamin tavoin ovat saaneet kyllikseen elämästä ja rauhallisesti jo odottavat, että pääsevät kotiin.

On apostoli Paavalin tapaisia ihmisiä, jotka ovat niin väkevästi saaneet kokea tuonpuoleisen paratiisin ihanuuden, kokea Kristuksen rakkauden valtavuuden, että koti-ikävä vaivaa jo tässä maan alhossa vaeltaessa ja toivoisi jo pääsevänsä Herran luo.


Ja tämä on Abrahamin elinaika, kuin hän eli: sata ja viisikahdeksattakymmentä ajastaikaa.

Ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisessa ijässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saanut: ja koottiin kansansa tykö.

1 Ms 25:7-8 Biblia 1776



Sillä molemmilta minä ahdistetaan: minä halajan täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa; sillä se paljoa parempi olis.

Mutta paljoa tarpeellisempi on lihassa olla teidän tähtenne.

Fil 1:23-24 Biblia 1776


Sielunhoitaja on suuri Jumalan lahja kuolinvuoteen äärellä ja eräs Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hienovaraisimpia ja arvokkaimpia tehtäviä lienee sairaalasielunhoitajan tehtävä.

Etenkin Terhi osastoilla, kun toivoa paranemisesta kuolemantaudista ei enään ole, sielunhoitajien hiljainen ja kirkas olemus korostuu, niin että monet maailman ihmisetkin sen huomaavat.

Työ lienee myös niitä raskaimpia.

Sairaalasielunhoitajat saavat laajan koulutuksen ja jatkuvasti heitä tuetaan työssään erilaisissa seminaareissa ja keskusteluissa, missä he saavat kohdata toisiaan ja myös jakaa ilojaan ja murheitaan vahvistuen työtovereiden seurassa ja Jumalan Sanasta.


Kuolinvuoteen äärellä huipentuu myös esikoislestadiolaisen opetuksen ja perinteen koko painopiste, joka on ripissä ja synninpäästössä.

Essujen seurojen kohokohta on tuo vaeltaminen pönttöön. Saarnan osuvuudesta ja vaikutuksesta kertovat jonojen pituudet. Ilmapiiri on vakava, on sekä surua synnin taakoista ja lankeamuksista ja on iloa vapautuksen sanasta.

Vuosien mittaan maallikkolikkeessä tämä saarnaajien palvelu on korostunut.

Se on laillisesti mahdollinen kun kansankirkko pitää huolen virallisista sakramenteista, kasteesta ja ehtoollisesta.

koska tämä on maallikkosaarnaajien varsinainen hengellinen toimiala ja esikoislestadiolaisen julistuksen tähtäyspiste, sen merkitys on luonnollisesti kasvanut ja käytännössä ohittanut Jeesuksen asettamien sakramenttien merkityksen, jota kirkko hoitaa kuolleen uskon pappeineen.


Kehitys on johtanut Lapin luottamuksen voimakkaaseen keskittymiseen, jota olen kuvannut saarnaaja Tauno Immosen selkeää kirjoitusta hyödyntäen.

On alkanut muotoutua ajatus, että vain esikoisten parissa on oikea Pyhän Hengen asuvaisten saarnaajien joukko, jotka kantavat tätä Ruotsin Betlehemin valoa luopuneen ja etsikkoaikansa menettäneen maailman keskellä.

Tästä ei ole kaukana ajatus, että vain "seurakunnan" (esikoislestadiolaisuus ei oikeasti ole kirrko vaan herätysliike seurakunnan sisällä) antama synninpäästö on pätevä ja vain se antaa rauhan.

Tämä kiteytyy juuri ihmisen kuolinvuoteen äärellä.



Urbaanin legendan tavoin essujen parissa kiertää kertomuksia siitä ja siitä sukulaisesta tai pikkuserkun tutusta tai nimeltä mainitusta henkilöstä, joka kuoleman lähestyessä joutui synninhätään.

Tämä henkilö X on levoton eikä saa rauhaa vaikka sairaalan kuolleen uskon sielunhoitaja tai pappikin on käynyt puhuttamassa.

On nähty, miten vuoteen luona häälyvät mustat hahmot ovat vieneet tällaisen henkilö X suorastaan epätoivoon.

Mutta sitten on paikalle tullut esikoislestadiolainen saarnaaja, joka kantaa tämän herätysliikkeen antamaa arvovaltaa ja toimivaltuuksia - tosin jostain syystä ilman kätten päällepanemista saarnaajaksi valitsemisen yhteydessä.

Nyt henkilö X saa kuulla oikean aidon elävän uskon synninpäästön henkilöltä, jossa on Pyhä Henki asuvaisena, ja hän silminnähden rauhottuu. Mustat hahmot etääntyvät ja Jumalan armo täyttää sydämen ja vakuutus taivasosasta tuo ilon.


Tällä tavoin esikoisten kansan parissa korostetaan sielunhoidon arvovaltaa ja tehoa aina pelottavan kuolinhetkenkin kohdatessa.

Varoitellaan, että kuolleen uskon pappien apu ei riitä ja että nuo mustat olennot voivat tulla siellä viellä häiritsemään, taivasosa voi olla vielä epävarma ennenkuin asuvaisen Pyhän Hengen arvovallalla synnit julistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tätä maallikkosaarnaajan toimivaltaa korostetaan ohi pappien ripin siten, että on kertomuksia tutusta tai tutun tutusta papista Y joka sai kuolinvuoteellaan viimein rauhan kun essujen saarnaaja hänelle synnit anteeksi todisti.

Vaikka synninpäästö julistetaan Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä, silmät ovat kääntyneet Jeesuksesta tähän synninpäästön julistajaan ja hänen pätevyyteensä sanoa nuo sanat.

Onko hänellä Herran antamat valtuudet, onko hänellä taivasten avaimet?

Kun yhä enemmän korostetaan, että vain meillä, Ruotsin Lapin uskollisilla, on asuvainen Pyhä Henki niin siitä seuraa että tämä kaikkein tärkein valta, avainten valta, on myöskin vain niillä, joilla on Pyhä Henki.

Armon sanoja voi julistella kuolleen uskon kantaja, mutta ne eivät tehoa.

Vain Pyhän Hengen antamalla arvovallalla julistettaessa synninpäästö toimii.

Tämä nähdään kaikkein kovimmassa testissä, kuolinvuoteen äärellä, jossa ihmisen levoton ja mustia hahmoja näkevä olemus on todiste siitä, että synnit eivät ole anteeksi. Vielä on joku pieni koreuden synti, joka kadottaa, ellei siitä tehdä parannusta.



Kuvaamani tilanne johtaa useampiin vakaviin seuraamuksiin

a. Koulutuksen puuttuessa ja vain tähän rippiin keskityttäessä, esikoissaarnaajan läsnäolo kuolinvuoteella voi muuttaa kauniin ja herkän tilanteen surkeaksi ja vihaiseksi katumuksen vaatimukseksi ja kärsivän kuolevan kiduttamiseksi.

Tässä varmasti vaikuttaa essusaarnaajan oma henkilökohtainen sielun rakenne.

On hienotunteisia ja ystävällisiä saarnaajia, jotka jaksavat kuunnella sairaan kertomuksia arjen elämästä, ilon ja surun hetkistä, jotka kunnioittavat hänen persoonaansa ja ovat valmiit auttamaan myös ripin avulla, kun potilas näin toivoo.

Mutta on myös fanaattisia uskon talibaneja, joilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta mummon seurana olla, hänen vierellään istua vaikka kädestä pitäen, hiuksia silittäen ja rakkautta osoittaen ja kaikesta puhua.

Miksi mummolla on radio? iltahartauksia varten muka? sieltä kuuluu maailmallista musiikkia, joka on sopimatonta, roskiin vain.

mites on sielun laita? unohda lastenlastesi koulut ja avioliitot, kerro miten on sielusi laita, vain se on tärkeä. onko Jumalan rauha sydämessä hän? vai luuletko vain.


b. Raamatullisen terveen Jumala kuvan puuttuessa Jeesus Kristus sysätään tilanteesta sivuun.

Afrikassa bysantin aikaan vaikuttaneen donatiolaisen harhaopin tavoin ripin pätevyys sidotaan sen julistajan pätevyyteen.

sen sijaan, että uskovan potilaan kanssa keskusteltaisiin hiljaa Jeesuksen Kristuksen ihanuudesta, Hänen kalliista kuolemastaan ristillä, Jumalan armon ihmeellisyydestä, Jumalan suuresta rakkaudesta myös elämän vaikeuksien keskellä ja synnit pois pesevästä Karitsan verestä, jonkinlainen hyvin kapea ja rautaveitsen tai hohtimien tapainen ote keskittyy niihin koreuden synteihin joita omallatunnolla ehkä vielä on tunnustamatta.

Sen sijaan että kerrotaan ristin ihanuudesta, Jumalan rakkaudesta ja armosta Jeesuksessa Kristuksessa, tutkitaan tuomarin tavoin sieluntilaa ristin pyhyyden vaatimuksen edessä.

c. heikon kristinopin tuntemuksen ja harhaoppisen seurakuntakäsityksen myötä sysätään elävä Herra Jeesus sivuun ja oma persoona, valtuudet julistaa synnit anteeksi, oma tekniikka kaivaa esiin ne vielä kadottavat synnit joista vielä on mahdollisuus tehdä parannus, saarnaajan oma persoona ja rooli ja essujen muuttumattomana isiltä peritty oikea oppi ovat läsnä.

Sivuun joutuu Hän, joka on verensä vuodattanut tuon ihmisen puolesta täydellisenä uhrikaritsan uhrina Isälle.

Sivuun joutuu Hän, joka rakastaa tuota kuolevaa niin palavasti, ettei sitä kukaan ihminen voi käsittää.

Sivuun joutuu Hän, jonka eteen kaikki kansat kerran kootaan viimeiselle tuomiolle.

Sivuun joutuu Hän, joka on kerran tuon kuolleen ihmisen arkkua koputtava ja sanova "Liisa, on aika herätä" ja Liisa näkee ensimmäisenä Vapahtajan ihanat kasvot.

Tämän sanoinkuvaamattoman ihanan Jeesuksen sijasta keskipisteeseen nousee kuolevainen, erehtyvä, ehkä narsistinen, helmasyntien vaivaama ulkokultainen vääräoppinen ihminen, joka luulee jotain olevansa vaikka ei mitään ole.


Pikkusen olen kärjistänyt, että asia tulisi selväksi.

Moittimaani essujen saarnaajaa ei ehken ole olemassa, vaan kaikki ovat ihania sielunhoitajia, joiden käynti kuolinvuoteella on suuri siunaus sairaan ruumiille (onko sairaanhoitajat muistaneet kääntää ettei tule makuuhaavoja) sielulle (kyllä se teidän Matin poika on sitten lahjakas) ja hengelle (katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin).

Ja vaikka olisi hiukan käheä saarnaajan ääni vielä flunssan jäljiltä ja nuottikorva hiukan toispuoleinen, niin siinä sitten kuitenkin veistataan sielunhoitajan ja potilaan katse kääntyneenä Kristukseen

Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


Lapin lähetyksen aikana 2009 kuultiin iltasaarnassa Lahdessa koskettava kertomus.

Nuori tyttö oli käynyt ripittäytymässä ja saamassa saarnaajalta vakuutuksen syntien anteeksisaamisesta.

Hän oli sitten autolla ajanut kuolonkolarin.

Kuinka isää ja äitiä lohduttikaan tieto, että sielun asiat oli hoidettu kuntoon.

tulkaa siis tekin nyt tänne eteen, kuka tietää kuka huomenna on hengissä.


toisin sanoen saarnaaja tahtoi kuolemalla pelottelemalla ajaa sieluja rippiin.

hän ei luottanut Pyhän Hengen työhön, jossa ihmiset ovat erilaisissa sieluntiloissa. Jotain painaa syyllisyys synnistä, toistaa ahdistaa jokin muu elämän asia ja huoli, kolmas on sisäiseen oloonsa kaikinpuolin tyytyväinen.

syntyy ajatus "varmuuden vuoksi" menen kuulemaan synninpäästön.

kuinka tämä vääntääkään vinoon koko lain ja evankeliumin huikean raamatullisen sanoman.

murheellista.

Missä on taivas?

Nykyiset Lapin vanhimmat opettavat, että Jeesus ei ole täällä, Hän on noussut taivaaseen.

Jonnekin hyvin kauas meistä kuolevaisista ihmisistä.

ja jättänyt täällä asioiden hoitamisen omilleen Pyhän Hengen johdossa.



Mutta missä on taivas?

No ylhäällä tietenkin.

Taivas on päämme päällä ja me asumme maassa.

Siellä ovat pilvet ja taivaan tähdet.


"Alussa loi Jumala taivaat ja maan" 1 Ms 1:1 (herpean sana on monikossa)

Apostolien teoissa Jeesus otetaan Jerusalemista, Öljymäeltä, taivaaseen



Ja kuin hän nämät sanonut oli, otettiin hän ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänen ylös heidän silmäinsä edestä.

Ja kuin he katselivat taivaaseen, hänen mennessänsä, katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa,

Jotka myös sanoivat: Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaasen? Tämä Jesus, joka teiltä otettiin ylös taivaasen, on niin tuleva kuin te hänen taivaasen menevän näitte.

Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, joka Öljymäeksi kutsutaan ja on läsnä Jerusalemia sabbatin matkan.


Apt 1:9-12 Biblia 1776



Vielä sata vuotta sitten lapsikuoleisuus oli hyvin yleistä Suomessa.

Vakavuudella ja hartaudella lauloi silloin äiti pienoikaisilleen:

Ilta on tullut Luojani
armias ole suojani
Jos sijaltain en nousiskaan
taivaaseen ota tykösi.

Taivas on kirkas kaunoinen
siellä on armas lapsosein
siellä on aina kirkas sää
taivas ei konsaan pilveen jää.

Lapseksi tee mua taivahan
maista jo matkaa kulkeissain
täällä jo taivas rintaan luo,
nukkua helmaas nyt mun suo.


Tämä iltarukous merkitsi toisinaan juuri sitä, mitä se sanoo.

Aina ei lapsi herännyt uuteen aamuun vaan kalman kalpea pieni ruumis odotti isää ja äitiä viimeiselle matkalle. Usein jonkin kuumetaudin loppuun kuluttama, kun ei lääkkeitä oikein vielä ollut.



tuo iltarukous on voinut olla kielellisesti outo lapselle ja jollekin ehkä suorastaan pelottava, jos ymmärtää ajatuksen.

"maista jo matkaa kulkeissain"

helposti lapsi maistelee matkaa ja on ihmeessään, serkkun korjasi sen lapsena "maista jo makkaraa kulkeissain" ... oli loogisempi

mutta siinä on myös lohdullista kirkkautta

ei sanallakaan mainita Jeesusta.

Virsikirjassa se onkin saanut leppoisamman muodon

virsi 563
Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.

Jos vielä uuden päivän saan,
lapsenas auta kasvamaan,
niin että taivaan kirkas sää
täällä jo saisi lämmittää.

Lapsena hoida taivahan
keskellä vieraan maailman.
Täällä jo taivas rintaan luo,
nukkua helmaas nyt mun suo


Säk. 1 englantilainen viim. 1800-luvun alkupuolelta.
Säk. 1 suom. lastenlehdessä Varpunen 1860.
Uud. ja säk. 2–3 mahd. Aune Krohn 1931.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.


vaikka tuossa varmasti on syvä totuus

Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.


niin samalla särkyy tuo alkuperäisen sanoituksen kuolemanvakava taivaallinen sointu
joka huokuu luottamusta Jumalaa, elämän ja kuoleman Herraa kohtaan.


Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
jos sijaltain en nousisi
taivaaseen ota tykösi.



ehkä voin juutalaisen kansan kertomuksella hieman alleviivata tuon laulun sanomaa

missä on taivas?

Rabbi opetti lapsia ja kysyi sitten:

no mitenkä on, pääsenkö taivaaseen jos annan synagoogaan monia kirjoja.

lapset yhdestä suusta "ei"

pääsenkö taivaaseen, jos autan puutteessa olevia lähimmäisiäni?

lapset vastasivat "ei"

no entä, jos osaan koko Talmudin ulkoa?

taas lapset vastasivat "ei"

sitten rabbi kysyi "no mitä minun pitää olla, että pääsisin taivaaseen"

pikku Moshe vastasi "sinun pitää olla kuollut".



joten ei se "taivas on ylhäällä" ihan niin yksinkertainen asia ole -


Soile Isokoski laulaa tuon virren taivaallisesti...


tuo vaistomainen katse ylöspäin, kun kysymme missä on taivas.

onhan taivas sana juuri yllämme olevaa tilaa tarkoittava.

tosin se on mennyt vähän mukkelis makkelis kun olemme saaneet oppia, että asumme pallon päällä, joten ylös ja alas on aika sekava käsitys.

tätä pallon pyörimistä jotkut vapaa-ajattelijat käyttävätkin uskontoa pilkatessaan.


mutta "Ilta on tullut Luojani" laulu kertoo jotain samaa kuin tuo kasku rabbista ja lapsista - taivas on tuonpuoleinen todellisuus, jonne kristitty toivoo pääsevänsä kuoleman jälkeen.

eikä meillä ole lainkaan selvää kuvaa, missä se siis sijaitsee - ei tämän maailman kartoituksissa löydy Jumalan taivaalle koordinaatteja.


Vanhin Odd Minden ajatus on, että Jeesus on mennyt taivaaseen ja on siis lähtenyt pois luotamme, jättäen asiat seurakunnan hoitoon (vaikka esikoisuus ei ole edes kirkko vaan ainoastaan herätysliike kirkkojen sisällä).

Apostoli Paavali, joka sai käydä kolmannessa paratiisissa - ruumiissa vai siitä poissa, sitä emme tiedä - kertoo Areiopagin saarnassaan Ateenassa, ettei Israelin Jumala suinkaan ole jossain kaukana tuolla puolen tähtitarhojen taivaassaan.

Samoin tämä ylösnousseen ja taivaaseen astuneen Jeesuksen kohdannut ja Hänen kanssaan usein jutellut apostoli kertoo, että Jeesus Kristus on läsnä tässä meidän todellisuudessamme, ei jossain mielikuvituksemme tuolla puolen tähtitarhojen kirkkauden saleissa Isän luona.

Apostoli sanoo, että Jeesus Kristus on ruumiin pää ja me olemme sen jäsenet.

Opetus, että Jeesus olisi lähtenyt pois, ei ole apostolinen eikä se osoita uskoa eikä ymmärrystä Pyhään Kolmiyhteyteen, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki - yksi Jumala.



Niin Paavali seisoi keskellä oikeuspaikkaa, ja sanoi: Atenan miehet! minä näen teidät kaikissa kappaleissa epäjumalisiksi;

Sillä minä kävelin tässä ympäri ja katselin teidän jumalanpalvelustanne, ja löysin alttarin, jossa oli kirjoitettu: tuntemattomalle Jumalalle. Jota te siis tietämättä palvelette, sen minä teille ilmoitan.

Jumala, joka maailman teki ja kaikki mitä siinä on, joka on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetuissa templeissä,

Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niinkuin hän jotakin tarvitsis; sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki.

Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat:

Että heidän piti Jumalaa etsimän, jos he hänen taitaisivat tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana yhdestäkään meistä.

Sillä hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme: niinkuin muutamat teidän runosepistänne sanoneet ovat: sillä me olemme myös hänen sukunsa.


Apt 17:22-28 Biblia 1776



Mutta nämät kaikki se yksi Henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niinkuin hän tahtoo.

Sillä niinkuin ruumis on yksi, ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usia, ovat kuitenkin yksi ruumis; niin on myös Kristus.

Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juudalaiset että Grekiläiset, sekä orjat että vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut.

Sillä ei ruumis ole yksi jäsen, vaan usia.

Jos jalka sanois: en minä ole käsi, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ole ruumiista?

Ja jos korva sanois: en minä ole silmä, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ruumiista ole?

Jos koko ruumis silmänä olis, kussas siis kuulo? Jos se kaikki kuulona, kussas siis haisto?

Mutta nyt on Jumala pannut jäsenet erinänsä itsekunkin ruumiissa niinkuin hän on tahtonut.

1 Kor 12:11-18 Biblia 1776


Varsinaista pirunkusea on tänä kesänä kuultu Lapin ankeilta aavoilta.

Raamattu opetus pielessä,
Kolminaisuusoppi pielessä,
seurakuntaoppi pielessä,
sovitusoppi pielessä,
käsitys sakramenteista, kasteesta, ehtoollisesta ja ripistä, pielessä

ja kuitenkin jatkuvasti hoetaan kuin transsissa, kuin käärmeenlumoajan pillillä "oikea oppi, meillä on oikea oppi, oikea oppi"

on luudalle töitä ja suurelle Esikoisellemme hommia, että tämä horkkatauti, Lapin kuume, saataisiin hoidettua ja raamatulliset vartijat Siionin muureille taas vahtimaan, etteivät sudet pääse näin Kristuksen kalliilla verellä ostettuja ihmisiä siellä raatelemaan.

2 Tuom 3:11-12

Ja tapahtui, että kolme Israelin miestä jättivät vaatteensa Punaisen meren rannalle ja uivat kolmentoista kyynärän matkan, kun sille rannalle saapui kaksi vaimoa.

Toinen miehistä huusi "Hei, hei, jättäkää tekin vaatteenne ja tulkaa uiden luoksemme. Heti iski häneen Herran enkeli, ja mies hapuili sokeana vedessä aaltojen keskellä."

2 Tuom 3:11-12 Biblia 1767



Saimme tänään sunnuntaina 21.6. 2009 kuulla päiväsaarnassa vanhin Håkan Gustavssonin viittaavan ilmeisesti tähän Vanhan testamentin kohtaan (hän ei saarnassa antanut tarkempaa viitettä).

Koolla oleva seuraväki sai tästä neuvoja ja ohjeita elävän kristillisyyden tielle.

Gustavssonin ajatuksena tässä kohtaa oli, että noiden uimaan lähteneiden miesten huuto "Hei, hei" (ruotsiksi "Hej, Hej") on selvästi vastoin Jumalan tahtoa, ja tämän kristillisyyden neuvojen mukaan tulee välttää sanomasta Hei.

ymmärrän esimerkiksi, että jos kulkee kauppajonossa kassalle, ja tyttö sanoo iloisesti "Hei" ja alkaa sitten pistää laskutusta käyntiin, elävän kristillisyyden neuvojen mukaan hänelle voisi vastata "päivää" tai "moi" tamperelaisittain tai "moro" ruotsalaisittain.

on tarkoin varottava tätä maailman lasten suussa niin yleistä "Hei" tai "Hej" sanaa. Näemmehän jo Raamatun kirjoituksista, että se on kaikenlaisen paheellisen, maailmallisen ja kiusauksen syviä juuria, joilla sielunvihollinen Jumalan lapsia tahtoo kampittaa uskon tieltä.


Saarnaajalta, Herran enkeliltä Malakian kirjan mukaan, olemme saaneet nämä kalliit neuvot

"Me kaikki haluamme ottaa neuvot vastaan taivaallisina neuvoina.

Emmehän pane niitä oman järjen puntariin.

Emme epäile ja arvostele niitä."


Näin todella tahdomme tehdä ja niin luottavaisesti turvata Lapin vanhinten pettämättömään muistiin Raamatun kohtien kanssa sekä heidän henkiseen ja hengelliseen erehtymättömään vaistoonsa ja terveyteensä.

Näin säilyy seurakunnissa Jumalan rauha ja vältytään pahennuksilta ja riidoilta.

Sokea luottamus hengelliseen hallitukseen riittänee viemään meidät aina kotiin asti.



nimimerkki Haamul lisäsi

Tähdet muiden taivaan valojen ohella on pantu merkeiksi osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia, hallitsemaan päivää ja yötä sekä erottamaan valon pimeästä. Betlehemin tähti oli erityisen suuri ja niinpä sen sanomakin on valtava. Muut tähdet sen rinnalla julistavat samaa asiaa, mutta eivät niin huomiota herättävästi. Taidollisista opettajista, jotka monta vanhurskauteen saattavat, Raamattu sanoo, että he loistavat niin kuin tähdet. Vieläpä aina ja iankaikkisesti.

Håkanin loisteesta en henkilökohtaisesti osaa sanoa mitään. En ole tainnut kuunnella hänen saarnojaan.

Mutta ei taivaan tähtiä sovi ryhtyä palvomaan. Ei suurim-piakaan tähtiä. Jotkut ihmiset tosin Herra saattaa hylätä siihen tilaan, että he jäävät tähtienpalvojiksi, kun ovat siihen ryhtyneet. Jumalan asemassa pidetään silloin jotain, joka ei siinä ole, sillä siinä asemassa ei ole kukaan muu kuin Jumala. Ap. t. 7:42: "Mutta Jumala käänsi heille selkänsä ja hylkäsi heidät, antoi heidän palvoa taivaan tähtiä."

5. Moos. 4:15-19 varoittaa kumartamasta tähtiä, taivaan jouk-koa. Taivaan joukko tähtinä ja palvonnan kohteena voi tarkoit-taa kristikansan parissa arvostettuja opettajia. Heistä itsestään tulee joskus palvonnan kohteita, jos heissä itsenään nähdään jumalallisia ominaisuuksia. Kun palvonnan kohteena ei enää olekaan vain se Sana, joka heidän välittämänään on julkituotu maailmaan, voi olla jo kyse tähtien kumartelusta. Sellaista tulee kavahtaa.





nimimerkki mama lisäsi


Tarkkaan ottaen taisi muuten Håkan sanoa raamatunpaikaksi, että "Vanhassa Testamentissa".

Håkan tosiaan saarnasi eilen päiväseuroissa ja aloitti saarnansa tuolla tyrmistyttävällä PH:n ilmoituksella.

Tohtorin diagnoosi

Jumala on suuressa armossaan antanut Torniojoki-laaksoon ja sen ympäristöön 1700-luvulla ja 1800-luvulla hengellisiä herätyksiä, joissa henkilökohtainen usko Jumalaan on tullut eläväksi. On tajuttu Jumalan pyhyys ja lain ankara vaatimus ja on etsitty armahdusta ja vapautusta omantunnon syytöksistä ja tuomiosta.

Herrnhutin herätykseen pohjautuivat pastori Nils Wiklundin kokemukset Kristuksen ristin juurella, jossa hän sai kokonaan panna pois oman vanhurskautensa, totisen kristillisyytensä harjoituksen ja levätä Vapahtajan verisissä haavoissa ja kuolemassa armahdettuna syntisenä.

Hän suorastaan kauhistui sitä, kuinka oma parannuksen teko oli tullut hänelle esteeksi ja ylpeäksi suoritukseksi, jossa Jeesus Kristus jäi hänen uskossaan kokonaan sivuun.

Herrnhutin ihana herätys vaikutti myös pastori Pehr Brandellin kautta 1800-luvun alussa, ja tämän ympärille syntyi ns. lukijain liike, jossa luettiin ahkerasti Vähää Katekismusta, Svebiliuksen katekismusta ja Raamattua.

Kolmas keskeinen vaikutusreitti olivat Herrnhutin herätyksen synnyttämät hengelliset laulut. Etenkin Tukholmassa toiminut pappi Johan Holmberg oli tässä keskeinen ja Elias Laguksen kääntäminä Sions sånger saavuttivat suomalaisten ja saamelaistenkin kodit ja kodat.



Lahjakas pappi ja tiedemies, Lars Levi Laestadius, oli jo pitempään toiminut seurakuntatyössä. Hänen elämänsä muuttui vakavaan sairastumiseen ja rakkaan pojan kuolemaan 1842. Murtunut pappi nähtiin usein yöllä kiertämässä hautausmaata, eikä hän huolinut lohdutuksesta.

Vuonna 1844 Laestadius oli tarkastusmatkalla Åseleen seurakunnassa, kun hän tapasi lukijain herätykseen kuuluvan ja pastori Pehr Brandellilta sielunhoitoa saaneen Lapin Marian, Millan. Pastori kuunteli Marian kertomusta matkoistaan ja uskostaan ja koki aivan kuin taivaan valo olisi häntä koskettanut, uudistaen ja muuttaen hänet "kuolleen uskon" papista "elävän uskon" julistajaksi.

Laestadiuksen julistuksen ja työn seurauksena tapahtui Ruotsin Lapissa ja Tornionjoki-laaksossa hengellistä heräämistä ja uudistumista. Jotkut sanoivat että rovasti saarnasi aivan kuin Wiklund.

Vuonna 1857 Pajalassa lestadiolainen herätysliike sai alkunsa muodollisesti, kun piispan käskystä järjestettiin kaksi eri jumalanpalvelusta, toinen heränneelle kansalle tulisieluisen rovastin saarnoja kuulemaan ja toinen tavalliselle kirkkokansalle.



Nettiruukun keskusteluissa on tuotu esiin kuitenkin erittäin painokkaasti ja asiantuntevasti, että Lapin Marian kohtaamisesta huolimatta rovastin käsitys evankeliumista ei ole suinkaan herrnhutilainen.

Täällä kerrottiin, että rovastin opetuksessa, kirjoituksissa ja julistuksessa Kristuksen risti on syytöksen paikka - tämän te äidin ja isän murhaahat olette tehneet Hänelle - ja Laestadius vaatii sisäistä pyhyyttä.

On sanottu, että rovastin tausta ei ole selkeästi luterilainen eikä Martti Lutherin evankeliumin käsitys ole hänelle keskeinen.

Väite oli niin haastava, että kävin läpi nruukussa kaikki rovastilta säilyneet Pitkänperjantain saarnat vuosien 1845 ja 1859 välillä. Marian hän kohtasi 1844 ja vuonna 1861 Laestadius kuoli Pajalassa.

Näitä saarnoja on kokoontunut kuulemaan pääsiäisjuhlien seurakunta ja Pitkänperjantain tapahtumat ovat niissä kaikkein keskeisin.



Näiden saarnojen tutkiminen oli aika viiltävä kokemus ja jouduin myöntämään, että asiasta annettu tieto piti paikkansa.

Risti ei ole niissä evankeliumia, "tämän minä olen tehnyt sinulle" kuten von Zinzendorf sai kokea Dusseldorfin taidemuseon maalauksen luona, eikä "lepoa Karitsan verihaavoissa" joka muutti Wiklundin elämän ja uskon perustuksia myöten.

Laestadiuksen pitkänperjantain saarnat ovat lainjulistusta, jyrinää ja kirousta, äidin ja isän tappajien ja kuolleen uskon haudan kumartajien, huorien ja viinakauppiaiden tuomion ja elävältä polttamisen paikka.


Esikoislestadiolaisuus on "vanha-lestadiolaisuutta", ja etenkin sen maallikkosaarnaajien kautta mukaan tuli Herrnhutin kautta Jan Hussin ja Martti Lutherin löytämä selkeä evankeliumin sanoma.

Varhaiset vaiheet ovat diagnoosin kannalta sen tähden merkittäviä, että esikoislestadiolaisuuden suojauksena on pysyttäytyminen muuttumattomassa isien opetuksessa, alkuperäisessä sanomassa, jota hengellisen hallituksen valtuuttamat saarnaajat pitävät yllä.

Näin jännitteet lakihenkisen "Kristuksen risti on pyhyyden vaatimus ja syytös" sekä evankelisen "Kristuksen ristillä on maksettu maailman syntivelka" suunnan välillä kulkevat ajassa takaisin aina rovastin saarnoihin, joita yhä ahkerasti postilloista luetaan, sekä Juhani Raattamaan ja muiden vanhinten opetukseen.



Vuoden 1992 paikkeilla tapahtui Kiirunassa huomattava muutos.

Gunnar Jönssonin ja muiden evankelisempien vanhinten ja lähetysmiesten tilalle tuli Nilivaarassa eläneen August Isakssonin kaltaista kristinuskon käsitystä edustava linja.

Nilivaaran lähetyskirje 1992 on tästä murroksesta kertova dokumentti. Kirjeen sisältö ei ole varsinaisesti lainkaan kristillinen.

Usko merkitsee herätyksessä saadun kutsumuksen vahvistamista vaelluksella tämän kristillisyyden neuvojen mukaan. Nämä neuvot suojelevat pahan maailman synteihin lankeamiselta ja estävät maailmallisen, koreilevan hengen kylmentämästä ja sammuttamasta sydämestä uskoa.

Ehdoton Lapin luottamus, ilman epäilyä, kyselyä tai arvostelua, säilyttää kristillisyydessä rauhan niin katkerien sisäisten riitojen ja kiistojen jälkeen.

Nilivaaran kirjeestä 1992 Kiirunan lähetyskirjeeseen 2008 kulkee selkeä kaari, jossa Lapin vanhimmat antavat erilaisia uusia neuvoja, mitä kristittyjen tulee välttää ja karttaa.

Näistä kirjeistä on tyystin kadoksissa ei vain evankeliumi vaan itse Jeesus Kristus, Jumalan rkjas ainoa Poika.



Lapin lähetys 2009 on monella tavoin selkeyttänyt ja varmistanut tämän diagnoosin.

Vanhin Håkan Gustavssonin saarna sunnuntaina Lahdessa sisälsi oivan esimerkin siitä, kuinka seuraväelle keksitään uusia kilvoituksen aiheita hengellisen hallituksen vallasta muistuttaen.

Viitaten olemattomaan Raamatun tekstiin vanhin Gustavsson julisti, että "hei" tai "hej" tervehdys on pahasta. no, miltei jokainen sanoo "hei" jotan tästä jää monen omatunto nyt kiinni.

tavallisesti näissä kirjeissä sentään on jonkinlainen Raamatun sanan maku, pseudo-raamatullisuus, joka lähemmin tutkittaessa on aina kuitenkin osottautunut virheelliseksi ellei suorastaan valheelliseksi.



Merkittävällä tavalla esikoislestadiolaisuutta 1990-luvun alusta johtanut Odd Minde kiteytti uumoilemamme teologisen ajatuksen hyvin selkeästi.

Hän totesi keskustelussa, että ei Jeesus Kristus ole täällä vaan on noussut ylös taivaaseen.

Näinhän tosiaan uskontunnustuksessakin sanomme "astui ylös taivaisiin ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella".

Täällä maanpäällä on nyt Pyhä Henki, joka käyttää tässä meidän kristillisyydessämme hengellistä hallitusta ohjaamaan tiellä kulkijoita.

Diagnoosimme on tässäkin ollut siis kohdallaan.

Jeesus Kristus on syrjäytetty, vaikka Hänen nimensä joskus huulilta kuuluu, mutta ei sydämestä.

Ihmisen pelastuksen asia on sen valinnan vahvistamisessa, joka on tapahtunut, ja pysyminen kaidalla tiellä vanhinten ohjeiden ja neuvojen mukaan.



Esikoislestadiolaisen herätyksen piirissä on suuri määrä ihmisiä, joiden sydämessä Jeesus Kristus asuu ja joille Jumalan Sana on pyhä.

He ovat nöyriä, kuuliaisia eivätkä tahdo häiritä herätyksen sisäistä rauhaa.

Mutta heillä itsellään ei ole rauhaa, sillä usein näyttää aivan mahdottomalta saavuttaa sellainen uskon puhtauden ja elävän uskon kilvituksen taso, jota on taas näinä Juhannuksen suurten seurojen päivinä tuotu esiin.

On jopa joillekin Herran omille vaikea uskaltautua pyhälle ehtoolliselle, kun pyhyyden vaatimuksen ja uskon vaatimuksen edessä näkee oman mahdottomuutensa.

Kuin rakkaat lapset nämä ihmiset kirmaavat seuroihin, juhliin, tapaamaan rakkaita ja kuulemaan Jumalan Sanaa.

Ja usein he palaavat pettyneinä ja nälkäisinä ja lähtevät etsimään Jumalan Sanan rukiista leipää muualta.


Toisaalta esikoisten joukossa on kristittyjä, jotka ovat omaksuneet "Lapin luottamuksen" sellaisena, kuin Helsingin rukoushuoneen saarnaaja Tauno Immonen on sitä kuvannut seurakuntakirjeessä 2/2002.

Näille ihmisille Juhannuksen suurseurat ovat olleet hengellistä juhlaa ja iloiten he ovat kuunnelleet vahvasti ja selkeästi Jumalan tahtoa kuvaavia saarnoja.


Jumalan Pojan syrjäyttäminen ei ole viisasta, kuten Jerusalemin kaupungin historia osoittaa.

Esikoislestadiolaisen herätyksen hengellinen elämä elpyy, kun seuraväki löytää uudelleen tien Jeesuksen luo.

Lapin vanhinten keskuudessa tulee tapahtumaan muutoksia, samoin Suomen lähetysmiesten ja saarnaajien parissa.

Sivuun joutuvat ne, jotka nyt huolettomasti lukevat väitteen että "Jeesus on syrjäytetty" eivätkä siihen mitenkään puutu, joka ihmisiä pelätessään enemmän kuin Jumalaa tai omaa asemaansa herätyksen piirissä varjellen.

Jeesus Kristus herättää uusia Laestadiuksia ja Wiklundeja ja Lapin Marioita, joille Hän on kaikki kaikessa ja heidän kauttaan esikoisten hengellinen elämä tervehtyy ja iloinen kiitoslaulu pyhälle Kolminaisuudelle alkaa taas raikua seuratuvissa, joissa tämän meidän kristillisyytemme uskollisten silmien eteen on maalattu Jeesus Kristus - Ristiinnaulittu.



Nimimerkki Haamul lisäsi

"Eihän Mooses käskenyt tulisten käärmeitten kuolettavasti puremia juutalaisia tekemään mitään muuta kuin yhtenään katsomaan vaskikäärmeeseen; ne, jotka niin menettelivät, paranivat vain näin yhtenään katsomalla käärmeeseen; muut taas, jotka eivät totelleet Moosesta, vaan katselivat haavojaan eikä käärmeeseen, kuolivat. Niinpä en minäkään, jos mielin omantunnon ottelussa tahi kuolinkamppailussa saada lohdutusta, saa uskossa omistaa mitään muuta kuin yksistään Kristuksen, ja minun pitää sanoman: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on minun puolestani kärsinyt, ristiinnaulittu ja kuollut; hänen haavoissaan ja kuolemassaan näen syntini ja hänen ylösnousemisessaan voittoni synnistä, kuolemasta ja perkeleestä sekä vanhurskauteni ja [iankaikkisen] elämäni. Tämän vain minä kuulen ja näen, muuta en! Tämä on oikea Kristuksen usko ja usko Kristukseen, ja sen kautta meistä tulee hänen ruumiinsa, lihaa hänen lihastaan ja luuta hänen luistaan. Hänessä me siis elämme ja liikumme ja olemme (Apt. t. 17:28). ---



--- Valheellisia [ja jumalattomia] ovat siis lahkolaisten mietteet: he luulottelevat Kristuksen olevan meissä hengellisellä tavalla, toisin sanoen, ajatuksissamme, todellisesti hän muka on taivaassa. Kristuksen ja uskon pitää olla toisiinsa täydellisesti yhtyneinä: meidän pitää oleman taivaassa, ja Kristuksen olla, elää ja vaikuttaa meissä; mutta hänpä ei elä eikä vaikuta meissä vain ajatuksissamme, vaan todellisuudessa, ollen läsnä mitä todellisimmin ja vaikuttaen mitä voimallisimmin." (M.L.)

Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä

Joidenkin vanhojen kirkonkellojen reunaan on kaiverrettu sanat

"Jumalan ääni"

Lauantain ehtookellot kutsuvat maaseudulla pyhäpäivän viettoon, arkisten askareiden jättämiseen ja myös valmistautumiseen sunnuntai aamun suureen juhlaan, seurakunnan jumalanpalvelukseen.

Angelus - iltakellot

Kirkkoon kun kellot kutstuvat, suo sinne tiemme johtaa. Tanskalaisen Grundtvikin upea juhlavirsi vuodelta 1837 (nykyisessä virsikirjassa 197).

Turun tuomiokirkon kellot kumajavat Uuden vuoden yönä kertoen radion kautta koko Suomen maalle armon vuoden vaihtumisesta.

Valamon kellot, luostarin kellot, kellopelit kauniine melodioineen.


Ernest Hemingwayn merkittävimpiä teoksia on vuonna 1940 julkaistu "Kenelle kellot soivat?"

"For whom the Bell Tolls" kertoo Espanjan sisällissodan hirvittävistä tapahtumista.

Kirjan nimi tulee kuuluisan englantilaisen runoilijan, John Donnen (1572 - 1631) teoksesta.

Donne oli St. Paul katedraalin tuomiorovasti ja etevä kirjoittaja, joka kuuluu ns. metafyysikkojen arvostettuun runoilijoiden joukkoon.

Vuonna 1623 Donne sairastui vakavasti ja sai myöhemmin tuskallisen mahasyövän, johon hän menehtyi 31.3. 1631.

Sairautensa aikana tämä syvästi Jumalaan uskova mies kirjoitti vuonna 1624 teoksen "Devotions upon emergent occasions" jonka Paavo Rissanen on suomentanut nimellä "Rukouksia sairasvuoteelta" (Kirjaneliö 1988)

Hemingwayn traagisen kirjan nimi on siinä olevasta lauseesta


"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään [...] Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle."

John Donne 1624 Rukouksia sairasvuoteelta

Jumalan ääni

Kirkonkellot


Ne soivat sinulle


Taivaan ääni, kol shamaim, jonka kansa kuuli ei ollut kirkonkellojen ääni.

Jeesuksen aikana ei kirkkoja ollut eikä suuria kelloja osattu vielä valaa.

Kansa arveli, että ukkonen oli jylissyt keskellä kirkasta päivää.

Mutta voimme sanoa, että tuossa hetkessä kellot soivat juutalaiselle kansalle.

Niiden kajahtava sävel oli tämä

"Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä"



Ja kuuden päivän perästä otti Jesus Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen hänen veljensä, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle.

Ja kirkastettiin heidän edessänsä, ja hänen kasvonsa paistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi niinkuin valkeus.

Ja katso, heille näkyivät Moses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.

Niin vastasi Pietari ja sanoi Jesukselle: Herra, meidän on tässä hyvä olla: jos sinä tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa, sinulle yhden, ja Mosekselle yhden, ja Eliaalle yhden.

Vielä hänen puhuissansa, katso, paistava pilvi ympäri varjosi heidät, ja katso, ääni pilvestä sanoi: tämä on minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin: kuulkaat häntä.



Ja kuin opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoillensa, ja peljästyivät sangen kovin.

Ja Jesus tuli, ja rupesi heihin, ja sanoi: nouskaat, ja älkäät peljätkö.

Mutta kuin he silmänsä nostivat, ei he ketään nähneet, vaan Jesuksen yksinänsä.

Ja kuin he menivät vuorelta alas, haastoi Jesus heitä, sanoen: älkäät kellenkään tätä näkyä sanoko, siihenasti kuin Ihmisen Poika kuolleista nousee.

Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: miksi siis kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ennen tuleman?

Niin Jesus vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ennen, ja kohentaa kaikki.

Mutta minä sanon teille: Elias on jo tullut; ja ei he tunteneet häntä, mutta tekivät hänelle mitä he tahtoivat. Niin myös Ihmisen Poika on heiltä kärsivä.

Silloin ymmärsivät opetuslapset hänen Johannes Kastajasta sanoneen heille.

Matteus 17:1-13 Biblia 1776



Mutta Jesus vastasi heitä ja sanoi: aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää kirkastettaman.

Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää.

Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen; mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään.

Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: ja kussa minä olen, siellä pitää myös minun palveliani oleman: ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä kunnioittava.

Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman? Isä, vapahda minun tästä hetkestä: kuitenkin olen minä sentähden tähän hetkeen tullut.

Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa.


Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli häntä.

Jesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne.

Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman päämies pitää heittämän ulos.

Ja kuin minä maasta nostetaan ylös, niin minä vedän kaikki minun tyköni.

(Mutta sen hän sanoi, muistuttain millä kuolemalla hänen piti kuoleman.)

Johannes 12:23-33 Biblia 1776


Näemme kyllä näistä, että tuo "rakas poikani" ääni säikäytti kolme sisäpiirin oppilasta pahan kerran kirkastusvuorella.

Heidän oli pidettävä asia omana tietonaan.

Samoin Johanneksen kuvaama Jeesuksen ja Isän keskustelu, jyrisevä vastaus taivaasta, hämmenis kansaa eikä heille ollut aivan selvä mikä ääni se oli.

Nämä ovat lieventäviä asianhaaroja.

Jeesus rukoili teloittajiensa puolesta "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."


Ei edes piru tiennyt, mitä oli teettänyt. Jos olisi, ei hän olisi kirkkauden Herraa antanut lyödä ristille.



Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa ihmisten viisauden jälkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,

Ettei teidän uskonne olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.

Mutta me puhumme siitä viisaudesta, joka on täydellisten tykönä, ei tämän maailman viisaudesta, eikä tämän maailman päämiesten, jotka hukkuvat.

Vaan me puhumme siitä salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua säätänyt meidän kunniaksemme,

Jota ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut; sillä jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet.

1 Kor 2:4-8 Biblia 1776


Tiedämme mitä tapahtui.

Jumalan rakas poika sai meiltä ihmisiltä erityisen kovan kohtelun.

Hänet hylättiin, häntä ruoskittiin ja piinattiin, pilkattiin ja hakattiin, syljettiin ja kirottiin.
Hänet surmattiin äärimmäisen julmasti naulaamalla nuo siunaavat kädet ja nuo kärsivän, sairaan, syntisen luota toisen luo kiiruhtavat jalat raskailla rautanauloilla ristin puuhun.

Eikä vain silloin.

Olemme taas saaneet kuulla Juhannuksen saarnoja esikoislestadiolaisten juhlilta Helsingistä, Tampereelta ja Lahdesta ja mukana ovat olleet myös vanhimmat Ruotsin Lapista.

Jeesus nimi on ehkä muistettu varmuuden vuoksi mainita, mutta sivuun Hänet on sysätty.

Taivaan Jumala, tämä meidän kristillisyytemme ja Pyhä Henki hoitavat kyllä asiat kuntoon.

kunhan luottamusta riittää Lapin vanhinten neuvoihin, jotka ovat muuttumattomat siitä alkaen kun Ruotsin Bethlehemissä valo syttyi.



Mutta takaisin Jerusalemiin.

Kaifas oli ollut huolissaan, että jos tämä Jeesus-liike ja messiaaninen kuohunta jatkuu, niin roomalaiset vievät juutalaisten hengelliseltä hallitukselta vallan ja kansan.

Parempi on, että yksi mies kuolee, kuin että koko kansa hukkuu, oli kansan vanhimman ja ylipapin viisas neuvo.

ei näitä jeesustelijoita tarvita, häiriköivät vaan ja aiheuttavat levottomuutta, särkevät rauhan Rooman keisarin suojissa.


Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.

Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmettä.

Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.

Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:

Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.

Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,

Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.

Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.


Joh 11:46-53 Biblia 1776


joskus kun pikkukaverit tappelee, joku saattaa sanoa ... ootas, mä kerron mun isälle.

se usein tehoaa toisiin pikkukavereihin. etenkin jos kaverin isällä on mainetta asioihin puuttumisesta.


kun Jeesusta oikein pilkattiin, Hän otti sen rauhallisesti - mutta ei aivan niin rauhallisesti kuin joskus luulemme.

nimittäin Jeesus ei ollut mikään kiltisti määkivä lammas ihmisten keskellä, vaikka onkin Jumalan Karitsa.

Jeesus sanoi "okay, pilkatkaa vaan. en minä omaa kunniaani ole etsimässä. mutta mun Isä kyllä tsekkaa mun kunniaani."

olis ollu viksua kuunnella vähän tarkemmin, mitä tuo puolihulluna ja saatanan riivaamana pidetty Galilean rabbi sanoi.

mutta juutalainen kansa oli jo kiihkon vallassa eikä ymmärtänyt, kenelle kellot soivat.



Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: emmekö me oikein sano, että sinä olet Samarialainen, ja sinulla on perkele?

Jesus vastasi: ei minulla ole perkele, vaan minä kunnioitan minun Isääni, ja te häpäisette minua.

En minä etsi omaa kunniaani, yksi on, joka sitä kysyy ja tuomitsee.


Johannes 8:48-50 Biblia 1776



Mitä lienevät ajatelleet siinä 34 jKr kun kuljettivat Jumalan Pojan Jerusalemin katuja pitkin teloituspaikalle.

Surmasivat Galilean miehen.

Rauhanhäiritsijän, Jumalan pilkkaajan.

"Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä sen kolmessa päivässä rakennan"

Heh heh...


Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: mitä merkkiä sinä meille osoitat, ettäs näitä teet?

Jesus vastasi ja sanoi heille: jaottakaat maahan tämä templi, ja minä tahdon sen kolmantena päivänä rakentaa ylös.

Niin Juudalaiset sanoivat: tätä templiä on rakennettu kuusiviidettäkymmentä ajastaikaa, ja sinä rakennat sen kolmena päivänä?

Mutta hän sanoi ruumiinsa templistä.

Kuin hän siis oli kuolleista noussut, muistivat hänen opetuslapsensa hänen sen heille sanoneeksi, ja uskoivat Raamatun ja puheen, minkä Jesus oli puhunut.


Johannes 2:18-22 Biblia 1776


Siististi asia oli hoidettu, Jeesus pois päiviltä, ja hänen seuraajiaan vainottiin pitkin Jerusalemin katuja ja aina Damaskoa myöten.

Ylipappi Kaifas kuoli ja sai juhlallisen hautauksen Jerusalemin eteläpuolella olevaan kauniiseen paikkaan. Hauta löydettiin 1991 ja ukkeli oli vielä siellä sisällä.

Muutenkin vanhinten neuvosto, Jeesuksen kuolemasta päättäneet viranomaiset ja muut saivat monet nukkua rauhassa kuoleman uneen.

Oli ikäänkuin homma olisi hoidettu eikä Jeesuksen Isä piitannut, mitä Hänen rakkaalle pojalleen oli tehty.

Ikään kuin.

Titus se tyly sotamies

Sillä kun kellojen ääni oli vaimentunut ja vaihtunut roomalaisten pasuunoiden teräviin puhalluksiin ja legioonien saappaiden tasaiseen tarkkaan tahtiin...

niin mieletön raivo iski taivaasta Jerusalemin kaupungin ylle, että sitä on yhä vielä lähes mahdoton käsittää.

Juutalaisen kansan pyhä Temppeli lyötiin pirstaleiksi, kaupungin muurit revittiin, sen asukkaat surmattiin julmasti, revittiin kodeistaan lapset ja aikuiset ja teurastettiin tai myytiin orjiksi.

niin hirvittävä tuho, että sitä on vaikea kuvitella vaikka luemme Josefuksen tarkkaa silminnäkijä kuvausta Tituksen ja Vespasianuksen leiristä käsin.

Isä otti poikansa kohtelun vakavasti.

Kenelle kellot soivat?

voi sinua Jerusalem, kun et etsikkoaikaasi tuntenut

kuinka monasti olisin tahtonut koota sinut kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle, mutta te ette ole tahtoneet.

teillä oli omat uskonnolliset menonne ja perinteenne ja omat meininkinne, joihin Minä en sopinut mukaan.

Näkymä Jerusalemiin Dominus Flevit kappelista Öljymäellä

ja Jeesus itki Jerusalemia.



Laitan tähän Vanhasta virsikirjasta vuodelta 1701 virren 210, jonka taustana on Luukas 19 sekä Josefuksen kertomus Jerusalemin hävityksestä 67 - 70 jKr.

noin yhden sukupolven ajan, 40 vuotta, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.


suuren työn vanhan virsikirjan digitoimiseksi tapio on tehnyt.

tässä on sivujen osoite

http://koti.mbnet.fi/tapiok1/virret2/vk1701.htm



1. Historia on tosin itsestäns' / Koottu kokoon järjestäns' / Jerusalemin lopust', /
Judalaisten myös paatumast', / Ja kaikkein maahan kaatumast', /
Joit' ei heill' ennustett' hopust'. / Profeetait' ei he totelleet, /
Christust' ei paljo hyväilleet, / Joka heit' kyynelein kanssa /
Katumaan neuvoi ja väänsi.


2. Itse siis Herra monta vuott' / Tunnustähtii heill' edes tuott', /
Ain' armojans' tariten heille; / Ett' olisit oikein kääntyneet, /
Ja ei pahuudesans' nääntyneet, / Vaan tulleet totuuden tielle: /
Häntä itse ylistämään, / Christust' julki julistamaan; /
Vaan he näit' vihasit, vainoit, / Sill' kompastuit koviin vaivoin.

3. Koska lähestyi suuri tusk', / Joka nähtiin kuin aamurusk', /
Moninaisten merkkein kautta, / Judalaiset juur' julkisest', /
Cestusta vastaan valtamiest', / Keskenäns' kapinan nostit, /
Jonka he pojes karkotit, / Ja piileill' perään tarkotit, /
Viisituhatt' Cestuksen knihtii / Paetes' silloin hakattiin rikki.


4. Koska Nero tämän tietää sai, / Ett' tehty oli murha tai, /
Ja keisarin laki lastett', / Sanoi hän sotamiehillens', /
Tulkeill' puhui, ja kielelläns': / Nyt olen minä sotaan haastett', /
Vespasianus joutuu jo / Syriasta, sieltä väkee tuo; / Judalaiset sodan alkaa, /
Mutt' heidän pitää saaman palkan.


5. Judalaiset menit Askaloon, / Kehuit: täältä me voiton tuom', /
Ja kalua kaiketi paljon, / Joll' poistamme pois puolestam', /
Viholliset estäm' huoneestam', / Ehk' kuink' he olisit vahvat. /
Mutt' ei sielt' monta palannut, / Eik' hevoisten päälle karannut, /
Viiskymment' tuhatt' siellä / Tapettiin ja lyötiin tiellä.


6. Vespasianus voimastans' / Galileaan kiiruhti kohdastans', /
Sillä siell' oli paljo väkee. / Poltti ja murhas' monta miest', /
Vaimot ja lapset antoi piest'. / Vielä sittekin kuolemans' näki /
Viiskymment' tuhatt' Judalaist', / Ilman yhtäkään muukalaist', /
Ilman myös vaimoit' ja lapsit', / Joit' he jalvoist' kiviin kropseit.



7. Ei nuort' eik' vanhaa armahdett', / Eik' yhtään lasta karvahdett', /
Sill' se oli surkia leikki. / Kuus' tuhatt' nuorta miestä sitt' /
Lähetettiin Akajaan niist', / Yhtä nientä kaivamaan poikki. /
Kolmekymment' tuhatt' myytiin pois, / Jotk' olit orjana suuris' töis'; /
Viis' tuhatt', kuin näki hätäns', / Kadotti heidän oma kätens'.


8. Kuin ryövärit tämän tietää sait, / Ett' Galileas' oli tehty näit', /
Jerusalemiin kokosit heitäns': / Siellä he kauvan murhasit, /
Ja toinen toisens' surmasit, / Välttäin omia päitäns'. /
Veri siell' vuoti lakkaamat', / Ei pääsnyt monta hakkaamat', /
Kaikk' kansa oli suures' vaivas', / Ett' ryövärit ryöväs ja pauhas'.


9. Jumalan templi sovaistiin, / Pappein pääst' hiukset tohvaistiin, /
Verta oli templi täynnäns'. / Kakskymment' tuhatt' herrasmiest', /
Josephus tunnustaa, joka ties', / Ett' tulit pois päivilt' päänäns'. /
Siell' oli hätä hädän pääll', / Monta vaivaa heit' vaivas' siell', /
Vihollinen vihainen edes', / Kapina, nälkä kaupungin kädes'.



10. Sitt' Gadarenit sanoit näin: / Olkaam' miehet', kääntykääm' päin, /
Lyökäämme lujasti vastaan. / Vespasianus, tarkka mies, /
Heit' vastaan kohta neuvon ties', / Ettei päästänyt yhtäkään lasta; /
Kolmekymment' tuhatt' maahan löi, / Kaksi tuhatt' vangiksi pois vei: /
Loput, jotk' ei joutuneet käsiin, / Upotit heitäns' virtoin ja vesiin.


11. Titus se tyly sotamies, / Taiten se tarkan neuvon ties', / Kuink' Jerusalemin sulki, /
Vallit hän vahvist' väkinens', / Kraavit myös kaivatt' ympärins', /
Ett' hätä nähtiin julki. / Näljäll' heit' aivoi ahdistaa, / Ja siihen neuvons' vahvistaa, /
Ett' heidän siinä kiinni nappais', / Ja jokaitsen hengen tappais'.


12. Koska he näin olit skantsatut, / Ja kaikilta haaroilt' vangitut, /
Nälkä sitt' joutui vieraaks': / Ei ollut mitään ensinkään, /
Yhtään leivän palaa semmenkään, / Taikka muuta tehtävää teuraaks': /
Ei ollut varaa vanhemmall', / Lapsell' leipää antaa anovall', /
Sitä kuin olis' tainnut syödä; / Mutt' täytyi lasta anovat' lyödä.


13. Nälkä heit' vaati huiskimaan, / Ja joka nurkkaa nuiskimaan, /
Ei pidetty lukkuu eli telkee. / He söit sitä kuin kauhistaa, /
Ja kaikki karvat pöyhistää, / Kuin oli oma jälki. / Hätä on ollut heill' sangen suur'. /
Tämä on totinen tosi juur', / Ett' moni söi niitä olkii, /
Joita hän jalvoillans' polki.


14. O sitä vaivaa vaikiat', / Ja itkuvirttä haikiat', / Kuin siltä vaimolta kuultiin, /
Joka oman lapsens' kuoliaks' löi, / Ja siitä kohta puolen söi, /
Kuin vanhaks' elävän luultiin; / Mutta sotaväelt' toinen puol', /
Jonka jälkeen hän suurest' huol', / Hänelt' ryövättiin ja vietiin, /
Kohta myös makiast' syötiin.


15. Ananias selkiäst' tunnustaa, / Ett' sata tuhatt' ruumista /
Hän on silmilläns' nähnyt. / Viisitoistakymment' tuhatta, / Jotka Titus aikoi murhata, /
Mutt' ennen nälkään näännyit: / Toist' ei siin' saatu armahtaa, /
Eik' kuollutt' hautaan karvahtaa, / Itsestäns' oli kunkin työtä, /
Yli päivää sekä yötä.


16. Jotka taas kaupungist' karkasit, / Ja Tituksen leiriin pakkosit, /
Vankiuteen heitäns' heittäin, / Tuhat siellä sitt' yhten' yön', /
Sanottiin, he ovat kultans' syön', / Ja tahtovat nyt sen peittää, /
Halaistiin kaikki kahtia / Huovilt', kuin olit vartiana: / Niin etsittiin kultaa ja rahaa /
Niiden vaivaisten ihmisten mahast'.


17. Sata tuhatt' myös pojes vei, / Ja ruttotauti maahan löi, /
Ain' ajall' seitsemän viikon: / Kahdeksankymment' tuhatt' viel' sitt' /
Myös ruttotauti maahan liitt', / Jotk' hyljäsit Jumalan liiton. /
Sitt' kohta kaupunki voitettiin, / Ja sanomakellot soitettiin, /
Kaikk' ylösalaisin syöstiin, / Templi myös maahan lyötiin.


18. Aleksandriaan sitt' lähetettiin, / Kuin karjaa edell' ajettiin, /
Seitsemäntoistakymment' tuhatt', / Kakskymment' tuhatt' kannettiin, /
Jalopeurain luolaan annettiin, / Ja muiden petoin murhat'. /
Yhdest' ainoast' penningist' / Kolmkymment' annettiin Judalaist', /
Ett' Christus oli heill' niin halpa, / Sill' maksettiin tämä kauppa.


19. Nyt on täs' lyhykäisest' kuulla saat', / Kuink' Jerusalem on maahan lyöt', /
Judalaiset julmast' kuolleet. / Miks' ei he sanaa totelleet, /
Opetuksia vastaan otelleet, / Eik' Jumalast' mitään huolleet? /
Niin Jumala vieläkin kostelee, / Jos et sinä häntä tottele; /
Kyll' hän vielä Tituksen löytää, / Joka kostaa sinull' pahoja töitä.


20. Sill' opi hyvä Christitt' täs', / Pyydä Jumalan sanaa olla läss', /
Älä hänt' pidä halpan': / Kosk' näin on hakattu viinapuu, /
Oksilla täytetty suden suu, / Kats' ettei Jumal' anna sinua salpaan, /
Joka olet ennen pakan' oll', / Äsken vedett' Christuksen tiell'; /
Sill' pyydä hänt' seurat' aina, / Niin taivaan meill' jällens' lainaa. Amen.

Kristus ja Lapin luottamus

Kristus - kreikan sanasat khristos, voideltu. käännös Vanhan testamentin heprean sanasta מָשִׁיחַ

Mashiah, Messias, tarkoittaa voideltu.

Öljypuun arvokkaalla öljyllä voideltiin Raamatun Israelin kuninkaat, kun heidät valittiin profeetallisesti tehtävään ja kun heidät asetettiin komeissa kruunajaisissa valtaistuimelle.

1 Sam 10:1 kertoo, kuinka profeetta Samuel voiteli Saulin, Israelin ensimmäisen kuninkaan:

"Niin otti Samuel öljyastian ja kaasi hänen päänsä päälle, ja antoi suuta hänen ja sanoi: näetkös, että Herra on sinun voidellut päämieheksi perimisensä päälle?"

Voideltuja on Vanhassa Testamentissa

Herran temppeli ja sen esineistö - 2 Ms 40:9-11
Ja ottaman voidellusöljyn, ja voiteleman majan ja kaikki ne mitkä siinä ovat, ja pyhittämän sen kaluinensa, että ne olisivat pyhät,
Ja voiteleman polttouhrin alttarin kaluinensa, ja pyhittämän alttarin: ja se alttari pitää oleman kaikkein pyhin.
Sinun pitää myös voiteleman pesinastian jalkoinensa, ja sen pyhittämän.


kuningas - 1 Kun 1:38-39
Ja pappi Zadok, ja Natan propheta ja BenaJa Jojadan poika ja Kreti ja Pleti menivät alas, ja asettivat Salomon kuningas Davidin muulin päälle ja veivät hänen Gihoniin. ja pappi Zadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon, ja he soittivat basunalla, ja kaikki kansa sanoi: onneksi kuningas Salomolle!

pappi - 3 Ms 4:3
Jos pappi, joka voideltu on, rikkoo kansan pahennukseksi, niin hänen pitää rikoksensa edestä, kuin hän tehnyt on, tuoman virheettömän nuoren mullin Herralle rikosuhriksi


profeetta - Jesaja 61:1
Herran, Herran henki on minun päälläni, sentähden on Herra minua voidellut, saarnaamaan köyhille hyvää sanomaa; hän on minun lähettänyt parantamaan särjettyjä sydämiä: saarnaamaan vangeille lunastusta ja sidotuille pääsemistä;

Tämän kohdan Jeesus luki Nasaretin synagoogasas ja sanoi, että se on nyt käynyt toteen heidän silmäinsä edessä.



poikkeuksena myös Kyyros, Persian kuningas, joka ei ollut juutalainen Jes 45:1

Näin sanoo Herra voidellullensa Korekselle, jonka oikiaan käteen minä rupeen: minä taivutan pakanat hänen eteensä, ja päästän kuningasten miekat heidän suoliltansa, että ovet avataan hänen eteensä, eikä uksia suljeta.



Lapin luottamus - tarkoittaa esikoislestadiolaisen herätyksen piirissä esiintyvää hengellisen hallituksen korostamista.

Suuren hajaannuksen aikaan 1900-luvun taitteessa lestadiolaisen herätyksen läntinen siipi, Jällivaaran vanhimmat, jatkoivat Raattamaan ja Purnun linjaa. Saarnaajien tuli olla luotettavia ja valtuutettuja eikä vapaasti missä vain seuroissa liikkuvia.

Ryhdyttiin korostamaan äitiseurakuntaa eli "emoseurakuntaa" ja sen merkitystä herätyksen alkuperäisen ja aidon sanoman valvonnassa.

itäiset lestadiolaiset eivät hyväksyneet lainkaan "Jällivaaran paavia" vaan irtautuivat omaksi suunnakseen, samoin uusheräys. itä-lestadiolaisuus järjestäytyi rauhanyhdistyksiksi joiden keskusjärjestö SRK sitä nyt johtaa.

esikoisten parissa säilyi Ruotsin Lapin korostaminen ja vaikka liike jäi pieneksi vähemmistöksi, se on jatkanut elämäänsä keskittyen etenkin etelä-Suomeen ja Lahteen, jossa on parhaillaan menossa Juhannuksen suurseurat.

Nykyiset Lapin vanhimmat ovat siellä mukana juhlistamassa vuotuista suurtapahtumaa.



Helsingin rukoushuoneen saarnaaja, metsäsuunnittelija Tauno Immonen, julkaisi kirjoituksen 2002, jonka Lapin luottamusta koskevan jakson olen kopioinut nettiruukkuun.

Käyn tässä palstassa läpi tämän kirjoituksen arvioiden sitä Jumalan Sanan valossa.

Koska monin kohdin arvosteluni on kärkevää, tahdon korostaa, että Ruotsin Lapilla on ratkaiseva merkitys esikoislestadiolaiselle herätykselle.

Olisi suuri virhe koettaa irtautua vanhasta perinteestä ja rakentaa muuta hallitusmuotoa. Se merkitsisi esikoisuuden loppua.

Kapinan lietsominen hengellistä hallitusta vastaan ei ole lainkaan toivottavaa.

Tarkoitus on tällä palstalla esittää tuon tekstin valossa mahdollisimman totuudellinen kuva herätyksen piirissä liikkuvista ajatuksista.

Arviointini arvostelu on tervetullutta ja olen pyytänyt ylläpidolta, että saisin sitä kautta tulevia viestejä tähän keskusteluun niiltäkin, jotka eivät ole Ruukku-lehden tilaajia.



hengellinen hallitus, vallankäyttö seurakuntien omaisuuden, arvokkaiden rukoushuonekiintiöiden, saarnalupien ja keskinäisen valtataistelun parissa on luonnollista.

kaikkialla, missä kristittyjä ihmisiä on koolla ja koettavat elää yhdessä samassa seurakunnassa on puolueita, joku on Keefaan ja joku Paavalin puolella, joku Apolloksen.

kamppailu vallasta, eräänlainen hengellisen yhteisön evoluutio vahvimman voittaessa, on luonnollista joskin Jeesus siitä hieman toppuuttelee että älkää te hallitko toisianne kuten maalliset valtijat.

Hän antoi tästä itse omalla elämällään esimerkin, jota kannattaa jokaisen paavin, arkkipiispan, metropolin ja Lapin vanhimman seurata


"Mutta kuin Jesus kutsui heidät tykönsä, sanoi hän heille: te tiedätte, että ne, jotka ovat asetetut kansain päämiehiksi, hallitsevat heitä, ja heidän ylimmäisillänsä on valta heidän ylitsensä.

Mutta ei niin pidä oleman teidän keskenänne; vaan joka teidän seassanne tahtoo suurin olla, se olkaan teidän palvelianne.

Ja joka teistä tahtoo tulla ensimäiseksi, hän olkaan kaikkein orja;

Sillä ei myös Ihmisen Poika ole tullut, että häntä palveltaisiin, mutta palvelemaan ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen edestä."

Markus 10:42-45 Biblia 1776



Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin ajauduttu niin pitkälle, että uhkaamassa on todella vaarallinen tilanne suoranaisena epäjumalanpalveluksena.

uskon että Herran enkelin käsi on jo kohotettuna.

Näemme tämän vaaran kertomuksessa kuningas Herodes Agrippas I (10-44 jKr) Kesarean kaupungin amfiteatterissa.

Hän on Aristobulus IV ja Bereniken poika, ja antoi vaatimattomasti kutsua itseään nimellä "Agrippas Suuri".

Vain 34 vuotias kuningas saapuu teatterissa olevaan tilaisuuteen ylväästi hopeiseen rintahaarniskaan pukeutuneena.

Auringon valo sattuu haarniskaan saaden sen kimaltamaan, ja kansa tervehtii kuningasta "Jumalan ääni, ei ihmisen"

Tämä ilmaus esiintyy Tauno Immosen seurakuntakirjeessä 2/2002 olevassa kirjoituksessa.



Tyyron ja Siidonin asukkaat olivat pyytäneet kuningasta avuksi rauhan saamiseksi. Sitä varten hän oli nyt pääsiäisenä 44 saapunut Kesareaan kansankokoukseen.

Agrippas I oli järjestellyt vuoden 44 kuluessa myös juutalaisen kansan uskonnollisia riitoja Jerusalemissa.

Siellä oli syntynyt varsinainen jeesustelijoiden ryhmä, joka puhui omituisia erään Jeesus Nasaretilaisen asiasta. Olihan maaherra Pontius Pilatus tuon miehen jo tuominnut kuolemaan ja kaveri oli tapettu, niinkuin niin monta muuta juutalaista messias-kuningas ehdokasta.

Agrippas oli antanut surmata tuon Galilean kalastusfirman, Sebedeus et co, poikiin kuuluvan Jaakobin. Tämä nasaretilaisen seuraaja oli otettu kiinni Jerusalemissa ja teloitettu lyömällä häneltä pää pois roomalaisella miekalla.

Kuningas Agrippas oli myös antanut viranomaisten ottaa kiinni toisen Galilean kalastajan, nasaretilaisen seurassa kulkeneen Simonin, joka ei osannut pitää suutaan kiinni vaan puhui kansalle Jeesuksesta pitkin Jerusalemin katuja.

kaveri oli onnistunut jotenkin karkaamaan putkasta.

Mutta nyt olivat käsillä tärkeät valtion asiat. Tyyro ja Siidon ovat Libanonin mahtavia kaupunkeja, rikkaita ja suuria.



Mutta sillä ajalla otti kuningas Herodes muutamia seurakunnasta kiinni, vaivataksensa,

Ja mestasi Jakobin, Johanneksen veljen miekalla.

Ja kuin hän näki sen Juudalaisille kelpaavan, pyysi hän myös Pietaria käsittää, (ja se oli makian leivän päivänä.)

Jonka hän myös käsitti, ja pani vankiuteen, ja antoi hänen neljän sotamiesten neljänneksen haltuun vartioida häntä, ja ajatteli pääsiäisen jälkeen asettaa hänen kansan eteen.

Niin Pietari pidettiin tornissa; mutta seurakunnassa tapahtuivat rukoukset hartaasti hänen edestänsä Jumalan tykö.

Apt 12:1-5 Biblia 1776



Mutta kuin päivä tuli, niin ei sotamiehillä ollut vähin kapina, kuhunka Pietari tullut oli.

Ja kuin Herodes piti sanan hänen perässänsä, eikä häntä löytänyt, antoi hän vartiat tutkia ja käski heitä rangaista. Ja meni Juudeasta alas Kesareaan ja viipyi siellä.

Ja Herodes oli vihoissansa Tyron ja Sidonin asuvaisille; mutta he tulivat yksimielisesti hänen tykönsä ja lepyttivät kuninkaan kamaripalvelian Blastuksen, ja anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai kuninkaan maasta elatuksensa.

Mutta määrättynä päivänä oli Herodes puetettu kuninkaallisissa vaatteissa, istuen tuomioistuimella, ja piti puheen heidän tykönsä.

Mutta kansa huusi: Jumalan ääni, ja ei ihmisen.

Ja Herran enkeli löi kohta häntä, ettei hän kunniaa Jumalalle antanut. Ja hän syötiin madoilta, ja antoi henkensä.

Mutta Jumalan sana kasvoi ja eneni.

Apt 12:18-24 Biblia 1776



Tuona aikana elänyt juutalainen historioitsija Josefus kertoo meille samasta tapahtumasta, ja näin voimme ajoittaa tämän vuoteen 44.

Josefus kertoo, että kuningas Herodes Agrippas I taisteli rohkeasti juutalaisuuden puolesta.

Tästä kertoo myös tuo hänen yrityksensä tukahduttaa juutalaisten parissa levinnyt nasarealainen herätysliike väkivalloin.

Rohkeasti hän oli mennyt itse keisari Caligulan luokse 40-41, kun tämä vaati että Jerusalemin temppeliin oli pystytettävä hänelle patsas. Caligula kuoli 41.

Pääsiäisen jälkeen 44 kuningas tuli Kesareaan, johon oli järjestetty roomalaiset kisat uuden keisarin, Claudiuksen, kunniaksi.

Kesken kisojen hän näki pöllön lähellään. Kun Agrippas oli ollut aiemmin vankina Tiberiaan kaupungissa, hän oli nähnyt siellä pöllön. Joku oli ennustanut, että se merkitsee pikaista vapautumista vankilasta, mutta jos hän näkee pöllon uudelleen, se merkitsee pikaista kuolemaa.

Kesken kisojen kuningas sai hirveitä kipuja sydämeensä ja ala-vatsaansa ja kuoli viiden päivän kärsimysten jälkeen.

Näin siis historioitsija Josefus kuningas Herodes Agrippaan kuolemasta Kesareassa.


"Mutta kansa huusi: Jumalan ääni, ja ei ihmisen.
Ja Herran enkeli löi kohta häntä, ettei hän kunniaa Jumalalle antanut."
Apt 12:22-23


"Me kaikki haluamme ottaa neuvot vastaan taivaallisina neuvoina."

Tauno Immonen 2002 Lapin vanhinten äänestä, jota ei sovi arvostella eikä epäillä.



1. Jumala on synnyttänyt seurakuntansa eläväksi lukittujen ovien takana.


1.1. Vastoin Raamatun ilmoitusta, tässä sanotaan että "Jumala on synnyttänyt seurakuntansa"

Raamattu ilmoittaa, että Pyhä Henki saattoi raskaaksi kihlatun neitsyen, joka ei vielä miehestä tiennyt.

Jumalan ainoa lapsi syntyi neitsyt Mariasta Beetlehemissä, noin 8 kilometriä Jerusalemista etelään sijaitsevassa pienessä kaupungissa.

Tämä tapahtui ajanlaskumme alussa, nykyisten tietojen ja laskelmien valossa joskus 7 - 4 eKr. Kuningas Herodes Suuri nimittäin kuoli vuonna 4 ennen ajanlaskumme alkua.

(munkki Erasmus pieni laski 500-luvulla Jeesuksen syntymän melko tarkasti)


1. Jumala on synnyttänyt seurakuntansa eläväksi lukittujen ovien takana.

1.2. Isä Jumala ei ole "synnyttänyt seurakuntansa" vaan kaikki valta taivaassa ja maan päällä on annettu Jeesukselle Kristukselle.

Lupauksensa mukaan Herra Jeesus tuli omiensa tykö takaisin, kun Pyhä Henki laskeutui apostolien päälle Jerusalemissa ilmeisesti vuonna 34 jKr.


Ennen olen minä tosin, oi Teophilus, puhunut kaikista niistä, mitä Jesus rupesi sekä tekemään että opettamaan,

Hamaan siihen päivään asti, jona hän otettiin ylös, sitte kuin hän apostoleille, jotka hän valinnut oli, Pyhän Hengen kautta oli käskyn antanut;

Joille hän myös kärsimisensä jälkeen oli itsensä eläväksi osoittanut moninaisilla merkeillä, ja näkyi heille neljäkymmentä päivää, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta.

Ja kuin hän heidät oli koonnut, kielsi hän heitä lähtemästä Jerusalemista, vaan että he Isän lupausta odottaisivat, josta te olette (sanoi hän) kuulleet minulta.

Sillä Johannes tosin kasti vedellä, mutta te kastetaan Pyhällä Hengellä, ei monen päivän perästä.



Kuin he siis kokoontuneet olivat, kysyivät he häneltä, sanoen: Herra, tällä ajallakos Israelille valtakunnan jälleen rakennat?

Mutta hän sanoi heille: ei teidän tule tietää aikaa eikä hetkeä, jotka Isä on omaan voimaansa pannut.

Vaan teidän pitää saaman Pyhän Hengen voiman, joka on tuleva teidän päällenne, ja teidän pitää minun todistajani oleman, sekä Jerusalemissa, että koko Juudeassa ja Samariassa, ja sitte maailman ääreen.

Ja kuin hän nämät sanonut oli, otettiin hän ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänen ylös heidän silmäinsä edestä.

Ja kuin he katselivat taivaaseen, hänen mennessänsä, katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa,

Jotka myös sanoivat: Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaasen? Tämä Jesus, joka teiltä otettiin ylös taivaasen, on niin tuleva kuin te hänen taivaasen menevän näitte.



Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, joka Öljymäeksi kutsutaan ja on läsnä Jerusalemia sabbatin matkan.

Ja kuin he tulivat sisälle, niin he astuivat ylös saliin, kussa he oleskelivat: Pietari ja Jakob, ja Johannes ja Andreas, Philippus ja Toomas, Bartolomeus ja Matteus, Jakob Alphein poika ja Simon Zelotes, ja Juudas Jakobin.

Nämät kaikki olivat yksimielisesti pysyväiset rukouksessa ja anomisessa, vaimoin kanssa ja Marian Jesuksen äidin ja hänen veljeinsä kanssa.



Ja kuin viideskymmenes päivä täytettiin, olivat he kaikki yksimielisesti koossa.

Ja humaus tapahtui äkisti taivaasta, niinkuin suuri tuulispää olis tullut, ja täytti koko huoneen, kussa he olivat istumassa.

Ja heille näkyivät viileskellyt kielet, niinkuin tuliset, ja istuivat kunkin heidän päällensä.

Ja he täytettiin kaikki Pyhällä Hengellä ja rupesivat puhumaan muilla kielillä, senjälkeen kuin Henki antoi heidän puhua.

Niin Jerusalemissa asui Juudalaisia, Jumalaa pelkääväisiä miehiä, kaikkinaisesta kansasta, joka taivaan alla on.

Ja kuin tämä ääni tapahtui, niin kokoontui suuri kansan paljous, ja hämmästyivät; sillä kukin kuuli niiden puhuvan omalla kielellänsä.

Ja he tyhmistyivät kaikki ja ihmettelivät, sanoen keskenänsä: katso, eikö nämät kaikki, jotka puhuvat, ole Galilealaiset?

Apt 1:1-14. 2:1-7 Biblia 1776



Apostolien teot kertovat Pyhän Hengen vuodatuksesta helluntaina, juutalaisten elonkorjuu juhlana eli Shavuot ilmeisesti vuonna 34.

Kristillinen kirkko syntyy tässä ja tämän kirkon Herra ja Kuningas ja Ylimmäinen pappi on Jeesus Kristus, Israelin luvattu Messias, Jumalan ainoa Poika, jolle kuuluu ylistys, kunnia ja kiitos aina ja iankaikkisesti.

Aamen



1. Jumala on synnyttänyt seurakuntansa eläväksi lukittujen ovien takana.

1.3. Tauno Immonen viittaa tässä toiseen Raamatun kohtaan, josta on tullut esikoislestadiolaisen seurkauntaoppitarun pseudo-raamatullinen avain.

Johanneksen evankeliumi kuvaa, kuinka pelokkaat opetuslapset ovat koolla lukittujen ovien takana peläten viranomaisia, jotka ovat heidän johtajansa vanginneet ja teloittaneet ja nyt käyvät varmaan vielä nasarealaisen seuraajien kimppuun.

Ylösnoussut Herra Jeesus ilmestyy sinne heidän keskelleen, puhaltaa ja antaa heille Pyhän Hengen ja valtuudet sitoa ja päästää syntejä maanpäällä.

Esikoisten parissa kehitettävän tarinan mukaan jotain samanlaista tapahtui Jällivaarassa. Kuvaus ei ole ihan tarkka, koska se ei voi olla - onhan se täysin epähistoriallinen.

Tarinaa iskettiin varmaan Purnun kuoleman jälkeen, kun johtaja puuttui ja vanhinten neuvosto etsi arvovaltaa.

Ikäänkuin olisi ollut jokin tilanne Larsin aikoina tai pian sen jälkeen, kun "vanhimmat" ovat olleet jossain salaperäisessä huoneessa suljettujen ovien takana, ja kokeneet samanlaisen Pyhän Hengen kosketuksen ja saaneet itselleen avainten vallan ainoina tämän maapallon päällä.


Röyhkeä ajatus on, että etsikkoajat ovat ohi maailman kansoilta joilla oli tilaisuutensa. Kirkot ovat mädäntyneet ja menettäneet elävän uskon.

Kuolleen uskon kantajia ovat kaikki roomalais-katoliset, ortodoksit, protestantit, helluntailaiset, vapaakirkolliset, baptistit ja keitä heitä sitten onkin.

Ainoastaan ja vain niillä, jotka ovat saaneet syntien anteeksiantamuksen vakuutuksen tämän Pohjolan yöhön syttyneen elävän seurakunnan uskollisten palvelijoiden kautta, on elävä usko.

muut menevät helvettiin minne kuuluvatkin.


Mitä sitten todella tapahtui?

Lestadiolaisen liikkeen historian tutkijat, mukaan lukien tuore Jorma Ojalan kirja, sekä alkuperäiset todisteet kertovat seuraavaa.

Laestadiukselle itselleen synninpäästö oli outo asia. Lapin Marian kohtaaminen ei ollut mikään rippi, kuten sitä joskus ehkä tahdotaan ajatella nykyajan tilannetta taaksepäin siirtäen.

Juhani Raattamaa oli tullut jo Larsille avuksi ja oli pitämässä rovastin määräyksestä Jällivaaran seudulla konfirmaatiokoulua muistaakseni 1848.

tyttö oli tullut synnintuntoon, eikä millään tahtonut rauhottua.

Ovi oli jo auki tuavasta ja Raattamaan poro siellä odotti reen edessä että millos lähdettäis. Ovi ei ollut suljettuna.

Raattamaa sitten kysyi tytöltä, kun ei muuta osannut "uskotkos että olemme Jumalan miehiä", johon tyttö vastasi myöntävästi.

sitten Raattamaa julisti tytölle synninpäästön Jumalan miehen oikeudella - ja välisttömästi Jeesus antoi tytön sydämeen rauhan.


Vanhinten kollegiaalinen hallinto on vasta 1910-luvun kuluessa kasvanut, liikkeen johdossa ollut Joonas Purnu kuoli 1902.

Tässä vaiheessa arvovaltaa korostettiin myös julkaisuilla "Vanhinten ääni"

Isän ääni - Fadersrösten

kerättyjen kirjeiden ja muun aineiston julkaisu alkoi myöhemmin Sam Wettaisen johdolla

Fadersrösten
Bromma : Sam Wettainen, 1960-1989
Svenska

näistä sitten suomeksi koottu

Aikakautemme vanhinten kirjoituksia = Vanhinten kirja I
* Vanhinten kirja II
* Julkaisukokoelma
* Isän ääni 1960-69
* Isän ääni 1970-79
* Isän ääni 1980-89

ja leeviläisten Vanhinten kirja III



Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!

Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.

Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.

Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:

Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Joh 20:19-23 Biblia 1776



2. Hän on jättänyt siihen Pyhän Hengen ja taivaan valtakunnan avaimet.

2.1. Jumala ei ole jättänyt Pyhää Henkeä mihinkään.

Tauno Immosen opetuksessa näkyy huolestuttavalla tavalla se, ettei hän näytä ymmärtävän, mikä on pyhä Kolmiyhteinen Jumala.

Pelkästään Johanneksen evankeliumin yhtä kohtaa lukien voi saada tuollaisen oudon näkemyksen, että Pyhä Henki olisi jokin Jeesuksen hönkäys.

salaperäisellä ja tutkimattomalla tavalla Lapin vanhinten, lähetysmiesten ja saarnaajien puheita sinetöivä läsnäolo.

Mutta jos luemme koko Johanneksen evankeliumin, ymmärrämme, että Pyhä Henki on jotain aivan muuta.

Kyyhkysenä Johannes Kastaja näki Hengen laskeutuvan Jeesus Nasaretilaisen ylle Jordanin kasteessa, kun taivaat olivat auki ja sieltä kuului Isän ääni

"tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä"

... tähän tämä minunkin pieni kirjoitukseni tähtää, että rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa tahtoisivat totella tuota Isän ääntä, kuunnella Jeesusta Kristusta ja heittäisivät ihmisopit pusikkoon, minne ne kuuluvat



Johannes Kastajan elämän suurin tapahtuma - hän sai kastaa Jumalan Pojan vedellä parannukseen:



Jesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku.

Niinkuin prophetaissa kirjoitettu on: katso, minä lähetän minun enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.

Huutavan ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.

Johannes kasti korvessa ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi.

Ja hänen tykönsä meni ulos koko Juudean maakunta ja Jerusalemin asuvaiset, ja kastettiin kaikki häneltä Jordanin virrassa, tunnustain syntinsä.

Ja Johannes oli puetettu kamelin karvoilla, ja ympäri hänen suoliansa oli hihnainen vyö, ja söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa,

Ja saarnasi, sanoen: se tulee minun jälkeeni, joka on minua väkevämpi, jonka en minä ole kelvollinen kumarruksissa kenkäin rihmaa päästämään.

Minä tosin kastan teitä vedellä; mutta hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä.

Ja tapahtui niinä päivinä, että Jesus tuli Galilean Natsaretista ja kastettiin Johannekselta Jordanissa.

Ja kohta kuin hän astui vedestä ylös, näki hän taivaat aukenevan ja Hengen tulevan alas hänen päällensä niinkuin kyyhkyisen,

Ja ääni tuli taivaasta: sinä olet minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin.


Markus 1:1-11 Biblia 1776



Begynnelsen til Jesu Kristi, Guds Sønns evangelium.

Som skrevet står hos profeten Esaias: Se, jeg sender mitt bud for ditt åsyn; han skal rydde din vei;

det er en røst av en som roper i ørkenen: Rydd Herrens vei, gjør hans stier jevne!

således stod døperen Johannes frem i ørkenen og forkynte omvendelses dåp til syndenes forlatelse,

og hele Judea og alle de fra Jerusalem gikk ut til ham, og de blev døpt av ham i elven Jordan, idet de bekjente sine synder.

Og Johannes hadde klædning av kamelhår, og lærbelte om sin lend, og hans mat var gresshopper og vill honning.

Og han forkynte og sa: Efter mig kommer den som er sterkere enn jeg, han hvis skorem jeg ikke er verdig til å bukke mig ned og løse.

Jeg har døpt eder med vann, men han skal døpe eder med den Hellige Ånd.

Og det skjedde i de dager at Jesus kom fra Nasaret i Galilea og blev døpt av Johannes i Jordan;

og straks da han steg op av vannet, så han himmelen åpne sig og Ånden komme ned over ham som en due.

Og det kom en røst fra himmelen: Du er min Sønn, den elskede; i dig har jeg velbehag.


Markus 1:1-11 Det Norsk Bibelselskap 1930



Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala.

Ja kuitenkaan ei ole kolmea jumalaa vaan Yksi.


Pyhä Henki on Jumala, Hän ei ole sama kuin Isä eikä Hän ole sama kuin Poika, vaan oma itsenäinen persoona.

Kristillinen kirkko tunnustaa, että Pyhä Henki lähtee Isästä.

läntinen kirkko lisää tähän "Isästä ja Pojasta"


Pyhä Henki ei siis ole joku Lapin aavoilla ja kairoissa vaikuttava henkonen, joka jotenkin siirtyy sukupolvelta toiseen Jällivaaran juurista.

Pyhä Henki on Jumala.

Virsi 126

Me kiitämme sinua,
me sinua rukoilemme,
me ylistämme ja kunnioitamme sinua.
Me sinua kiitämme
sinun suuren kunniasi tähden.
Oi Herra Jumala,
taivaallinen kuningas,
Isä, kaikkivaltias Jumala!
Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika,
Jeesus Kristus!
Oi Herra Jumala,
Jumalan Karitsa,
Isän Poika,
joka pois otat maailman synnit,
armahda meitä!
Sinä yksin olet pyhä,
sinä yksin olet Herra,
sinä yksin olet korkein,
Jeesus Kristus,
Pyhän Hengen kanssa
Isän Jumalan kunniassa.
Aamen.


Latinalainen Laudamus te 300-luvulta.
Ruots. Olavus Petri 1531.
Suom. Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-luvulla.
Mikael Agricola 1549.
Virsikirjaan 1938.



2. Hän on jättänyt siihen Pyhän Hengen ja taivaan valtakunnan avaimet.

2.2. Tässä lauseessa on avain esikoislestadiolaisen herätysliikkeen käsitykseen Jumalan valtakunnasta.

On tämä merkillinen, savuton, hajuton, näkymätön mutta puheissa jatkuvasti toistettu ja ajatuksissa ja uskossa oleva käsityst Pyhän Hengen läsnäolosta, vain tässä meidän kristillisyydessämme.

koska Pyhä Henki "annettiin suljettujen ovien takana" joissain hämärissä, tarkemmin sanomattomissa oloissa Jällivaaran tuntumassa joskus silloin Laestadiuksen aikaan...

ja koska tämä Pyhä Henki on ihmisten sitoma - ilman kätten päällepanoa, kuten kristillisissä kirkoissa, vaan ihan noin vain kuten joku on sen päätellyt ja kuten se nyt yleisesti uskotaan ilman sen kummempia selityksiä - siihen saarnaajien, lähetysmiesten ja vanhinten ketjuun, joka tunnetaan.

niin Pyhää Henkeä ei sitten kai ole missään muualla.



tämä on siitä mukava ajatus, että näin ihmiset saavat omiin käsiinsä korkeimman mahdollisen tuomiovallan koko ihmiskunnan keskuudessa.

silleen mukava, että koska Pyhä Henki on vain tässä meidän kristillisyydessämme, Siionin muurien suojassa, niin vain me - koko maailmassa - vain me päätämme, kuka saa elää ikuisesti Jumalan luona ja kuka menee ikuisesti helvettiin elävältä poltettavaksi perkeleen ja hänen enkeleidensä kanssa.



2.3. taivaan valtakunnan avaimet

Tuossa Johanneksen evankeliumin hienossa kohdassa ei mainita mitään taivasten valtakunnan avaimista.

Tämä on Jeesuksen sanasta Pietarille, kun Simon melkoisen koulutuksen jälkeen on alkanut oivaltaa, kenen seurassa sitä on tallusteltu.



Mutta kuin Jesus tuli Kesarean maan ääriin, joka kutsutaan Philippuksen, kysyi hän opetuslapsiltansa ja sanoi: kenenkä sanovat ihmiset minun, Ihmisen Pojan, olevan?

Niin he sanoivat: monikahdat Johannes Kastajan; mutta muutamat Eliaan; muutamat taas Jeremiaan, taikka jonkun prophetaista.

Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan?

Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.

Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.

Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.

Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

Niin hän haastoi opetuslapsiansa kellenkään sanomasta, että hän oli Jesus Kristus.


Matteus 16:13-20 Biblia 1776



Jos saarnaajat jaksaisivat pysähtyä tutkimaan opetustaan Jumalan Sanan valossa, niin tuollaisilta virheiltä vältyttäisiin.

Johanneksen evankeliumissa ollaan suljettujen ovien takana.

Jeesus ei antanut "taivasten valtakunnan avaimia" opetuslapsille yleisesti, vaan Matteuksen evankeliumi, josta tämä tulee, sanoo nimenomaan että Jeesus sanoi Pietarille

"Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet"



tässä on nyt pieni kädenvääntö esikoislestadiolaisten saarnaajien ja Rooman paavin välillä.

Rooman piispa näet sanoo istuvansa Pietarin istuimella.

Hän katsoo, siis tällä hetkellä Benediktus XVI, että jollain ihmeellisellä tavalla Pietarille annetut valtakunnan avaimet ovat nyt hänen yksityisomaisuuttaan.

Hänellä on tuo valta heittää ihmisiä helvettiin sitomalla heidät kirouksin ja bullin synteihinsä, vapauttaa hetkeksi aneilla tai kerrassaan päästää taivaan iloon.

Mikä valta, mikä mahti!

Ei tuo heille sitten kuitenkaan riittänyt, ihmisten tuonpuoleisesta kohtalosta määrääminen.

Paavin vallan noustessa he myös innostuivat lisää ja sanoivat, että toinen avain on taivasten vallan avain ja toinen on maallisen vallan avain.

Paavi on sekä taivaan että maan korkein valtias, Jeesuksen Kristuksen sijainen maanpäällä!

Sekään ei ihan riittänyt ja 1800-luvulla italialaiset kardinaalit ja paavit päättivät, että paavi on erehtymätön.

se oli heidän suurin erehdyksensä.



veikkaan että paavi Benediktus XVI ei tiedä, että Lapissa on pieni porukka, joka vaatii avainten vallan itselleen sotkemalla Johanneksen ja Matteuksen evankeliumien tekstit samaan syssyyn.

voisi herättää suorastaan hilpeyttä Vatikaanin käytävillä, jos ei olisi niin surullista.

Heitä on yli tuhat miljoonaa.

Essuja semmonen niukasti 15.000?



mutta näillä Lapin Pietareilla on riitaa myös Jeesuksen kanssa.

Jeesus sanoi Pietarille

"sinä olet Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman"

- ensinnäkin, kuten käsillä olevasta Helsingin seurakuntakirjeestä näemme, essujen mielestä Jeesuksella ei ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa.

"Isä Jumala on sen synnyttänyt jättämällä Kiirunaan Pyhän Henkensä."

- toiseksi, tiedämme esikoislestadiolaisten opetuksesta, että helvetin portit ovat voittaneet Pietari-kalliolle rakennetun läntisen, latinalaisen kirkon ja varmaan myös Johannekselaisen itäisen kreikkalaisen kirkon.

ei siellä näet ole elävää kristillisyyttä.

etsikkoajat ovat ohi ja Jeesus on hukannut miljoonat ihmiset, jotka Isä Jumala olisi tahtonut taivaan kotiin tuoda.



huonosti on käynyt Jeesukselle näissä hommissa, maailman viettelykset, järjen usko ja perkeleen juonet ja helvetin portit kaatoivat Hänen työnsä maahan.

no onneksi siellä sentään on Jällivaarassa vielä jokun essu jäljellä, vaikka tahtovatkin muuttaa Ruotsin taloudellisen tilanteen pakottamina etelämmäksi.

laiha lohdutus lienee Jeesukselle kuitenkin - "kuinka minä noin erehdyin, että helvetin portit eivät sitä voita"



3. Siis asuvainen Pyhä Henki on sidottu elävään seurakuntaan ja taivaan valtakunnan avaimet asuvaiseen Pyhään Henkeen.


sido sinä, arvoisa Tauno, Pyhä Henki, minne tahdot.

sidon sinä taivaan valtakunnan avaimet "asuvaiseen Pyhään Henkeen"

ihan sellaisten Lapin luottavaisten saarnaajien kaulaan, kuin lehmänkellona kilisemään "tulkaa tänne, täältä pääsee taivaaseen, mulla on avaimet"

vaan mistä olet semmoiset narut löytänyt, jolla tämä poro sidotaan johonkin?

Jumala on Henki ja henkeä on hankala narulla sitoa ihmisiin.

ai niin "Pyhä Henki ja me olemme päättäneet" että näin on.


4. Elävässä kristillisyydessä on käytännössä oikea raamatullinen lähetystoimi ja hengellinen hallitus, niin kuin Raamattu todistaa. Apt.15. luku.


Katsotaas tätäkin hieman lähemmin.

"Elävä kristillisyys" tarkoittaa siis ainoastaan ja vain esikoislestadiolaista herätystä.

kaikki muu on kuollutta kristillisyyttä, pään tietoa, vino pino kirkkoja ja herätysliikkeitä, joissa ei voi pelastua iankaikkiseen elämään.

Etenkin nuo vanhoillis-lestadiolaiset eriseuralaiset, helvetin pohjalle vaan...



Niin apostolit ja vanhimmat tulivat kokoon, tätä puhetta tutkimaan.

Mutta kuin suuri kamppaus ollut oli, nousi Pietari ja sanoi heille: miehet, rakkaat veljet! te tiedätte, että Jumala kauvan ennen tätä aikaa valitsi meidän seassamme, että pakanat piti minun suuni kautta evankeliumin sanan kuuleman ja uskoman.

Ja Jumala sydänten tutkia todisti heille ja antoi heille Pyhän Hengen niinkuin meillekin,

Ja ei tehnyt yhtään eroitusta meidän ja heidän välillänsä, puhdistain uskolla heidän sydämensä.

Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa, että te tahdotte opetuslasten kaulaan panna sen ikeen, jota ei meidän isämme emmekä me voineet kantaa?

Vaan me uskomme Herran Jesuksen Kristuksen armon kautta autuaaksi tulevamme niinkuin hekin.

Ja kaikki joukko vaikeni ja kuulteli Barnabasta ja Paavalia, jotka juttelivat, kuinka suuret merkit ja ihmeet Jumala oli heidän kauttansa pakanoissa tehnyt.

Vaan sitte kuin he vaikenivat, vastasi Jakob ja sanoi: miehet, rakkaat veljet, kuulkaat minua!



Simon jutteli, kuinka Jumala ensin on etsinyt omistaaksensa kansaa nimellensä pakanoista.

Ja tämän kanssa prophetain sanat pitävät yhtä, niinkuin kirjoitettu on:

Senjälkeen tahdon minä palata, ja Davidin kaatuneen majan jälleen rakentaa, ja hänen reikänsä paikata, ja sen ojentaa:

Että ne, jotka ihmisistä jääneet ovat, pitää Herran perään kysymän, niin myös kaikki pakanat, joissa minun nimeni avuksihuudettu on, sanoo Herra, joka nämät tekee.

Jumalalle ovat kaikki hänen työnsä tiettävät maailman alusta.

Sentähden minä päätän, ettemme niitä häiritsisi, jotka pakanoista Jumalan tykö kääntyvät;

Vaan kirjoittaisimme heille, että he välttäisivät epäjumalain saastaisuutta, ja salavuoteutta, ja läkähtynyttä ja verta.

Sillä Moseksella on muinaiselta jokaisessa kaupungissa niitä, jotka häntä saarnaavat, koska se joka sabbatina synagogassa luetaan.


Apt 15:6-21 Biblia 1776



Silloin kelpasi apostoleille ja vanhimmille, koko seurakunnan kanssa, joukostansa valita miehiä ja lähettää Antiokiaan, Paavalin ja Barnabaan kanssa: nimittäin Juudaan, joka kutsuttiin Barsabas, ja Silaan, ylimmäiset miehet veljesten seassa.

Ja kirjoittivat heidän kättensä kautta tällä tavalla: me apostolit ja vanhimmat veljet toivotamme veljille, jotka pakanoista Antiokiassa ja Syriassa ja Kilikiassa ovat, terveyttä!

Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet.


Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehiä ja teidän tykönne lähettää, meidän rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,

Jotka miehet ovat sielunsa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen nimen tähden alttiiksi antaneet.

Niin me olemme lähettäneet Juudaan ja Silaan, jotka myös sen suusanalla teille ilmoittavat.

Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:

Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta. Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!

Apt 15:22-29 Biblia 1776


Näemme tässä mallin, jonka mukaan esikoisten hengellinen hallitus on tahdottu muokata.

Apostolien teoissa Jerusalemissa olevat kristillisyyden vanhimmat ovat kokoontuneet käsittelemään esille tulleita asioita seurakunnista.

Yhdessä asiaa mietitään, puheenvuoroja kuullaan ja sitten päätetään, miten toimitaan.

Tästä tulee myös tuo "lähetysmiesten" malli, jotka vanhinten valtuuttamina vievät kirjeenä kirjoitettua päätöstä ja ohjetta seurakuntiin.

Samoin lähetyskirjeen malli, joka on merkittävä osa esikoisten kirkollista ja hengellistä elämää.



myös tuo arvovaltainen sanonta "Pyhä Henki ja me" tulee tästä Apostolien tekojen kohdasta

"Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset"


5. Elävä Jumalan sanan siemenen on kuljetettu meidän aikaamme.

Apostolisen kristillisyyden jälkeen elävä kristillisyys on ollut seurakunnallisessa muodossa Johan Hussin, Martti Lutherin ja nyt tänä viimeisenä aikana, jolloin se on syntynyt Ruotsin Lapissa, kun rovasti Laestadius sai elävän uskon Lapin Marian kautta.


5.1. Tässä on mainittuna pähkinänkuoressa "elävän kristillisyyden historia" Euroopassa. Kaikkiaan kaksi tunnustettua kristittyä, Johan Huss ja Martti Luther.

Sitten rovasti Laestadius, joka sai elävän uskon Lapin Marian kautta.

Ajatus on että näin elävä Jumalan sanan siemen on kuljetettu halki aikojen nykyiseen aikaamme.


Aukkoja on paljon, eikä tästä näy oikein miten sitä elävää sanaa on kuljetettu.

Katsotaan ihan kalenteri kädessä.

Tauno Immonen lähtee Apostolisesta seurakunnasta, joka tuossa mainittiin Apt 15. luvun yhteydessä.

Se alkaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimisen ja ylösnousemuksen ajalta noin 34 jKr ja päättyy Jerusalemin kaupungin julmaan hävitykseen 70 jKr.

Jerusalemin temppelistä ei jäänyt kiveä kiven päälle. Jeesuksen veli Jaakob oli kivitetty Jerusalemissa, Pietari ja Paavali surmattu Roomassa 64.

Juutalaiset kristityt olivat hajaantuneet maailmalle ja ensimmäiset pakankristityt seurakunnat alkoivat syntyä.


Jan Huss eli nykyisen Tshekin tasavallan alueella 1300 vuotta myöhemmin 1372-1415, kun hänet Konstanzan kaupungissa poltettiin harhaoppisena.

Martti Luther syntyi nykyisessä Saksassa noin 70 vuotta myöhemmin 1483 ja kuoli 1546.

Lars Levi Laestadiuksen elinvuodet ovat 1800-1861 ja paikka pohjoinen Ruotsi.



Olen itse hieman tutkinut tätä esikoisten mainitsemaa Huss-Luther....Laestadius linjaa ja näitä kirjoituksiani ja niihin tulleita asiantuntevia huomautuksia on täällä nettiruukun raamattupiirissä.

tämä sukkession linja Hussista esikoisiin on todella olemassa, ja se on erittäin mielenkiintoinen ja puhutteleva.

Mutta tämä nyt vallassa oleva ns Nilivaaran Lapin uskollisten linja ei kulje Hussiin eikä Lutheriin, vaan Lars Levi Laestadiuksen opetuksen erityisiin painotuksiin, joita pidän varsin myrkyllisinä.


6. Ruotsissa on aikakautemme Betlehem.

Seuraavaksi tulemme tähän meidän kristillisyytemme historiaan ja olemukseen.

Lestadiolaisuuden syntyhetkenä pidetään Pajalan seurakunnan tapahtumia 1857, kun piispa antoi ohjeet että rovastin heränneille pitämän jumalanpalveluksen lisäksi on pidettävä myös toinen jumalanpalvelus tavalliselle kirkkokansalle.


Tauno Immosen esittämä ajatus on, että valo on sammunut Kristuksen kirkossa, etsikkoajat menneet ohi, kaikki suuret kirkkokunnat ovat vailla Pyhää Henkeä ja sen antamia valtuuksia julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan Sana syntyy nyt uudelleen tähän pimentyneeseen maailmaan, tällä kertaa Kiirunaan joskus siis 1800-luvun loppupuolella.



7. Siellä on nostettu pystyyn Daavidin kaatunut maja; hengellinen hallitus.

kuten sanoin, Kristus on hävinnyt taistelunsa tämän maailman ruhtinaalle, helvetin portit ovat voittaneet Pietarin kirkon ja ortodoksit ja luterilaiset ja kaikki muutkin.

Apostolinen usko on hukassa ja seurakunnan hengellinen hallitus on kaatunut.

"kaatunut Daavidin maja" ei ole raamatullinen ilmaus.

Ehkä se tarkoittaa kaatunutta Jerusalemin temppeliä?

Daavidin aikana oli Ilmestysmaja, ehkä ajatus on että se on romahtanut kasaan pirun juonissa.

tässä erehdyin pahasti.

Daavidin kaatunut maja on toki Raamatussa ja profetia mainitaan juuri tuossa Apt 15 luvussa jakeissa 15-17.

Ja tämän kanssa prophetain sanat pitävät yhtä, niinkuin kirjoitettu on:

Senjälkeen tahdon minä palata, ja Davidin kaatuneen majan jälleen rakentaa, ja hänen reikänsä paikata, ja sen ojentaa:

Että ne, jotka ihmisistä jääneet ovat, pitää Herran perään kysymän, niin myös kaikki pakanat, joissa minun nimeni avuksihuudettu on, sanoo Herra, joka nämät tekee.


huomaa, että tämä asia, Daavidin kaatuneen majan nostaminen, on ilmaistu juhlallisesti passiivimuodossa.

Jeesuksella ei ole kirkkonsa kanssa mitään tekemistä, jotenkin vaan Kiirunassa kaatunut maja nostettiin, tuulen kaatama poronnahkojen kattama kota on taas pystyssä ja mukavasti nuotiosta savu sen katon kautta yötaivaalle nousee.



8. Sieltä on elävä kristillisyys levitetty oikean raamatullisen lähetystoimen kautta niin laajalle kuin sen nyt näemme olevan.


Saamme näin kuulla tämän Ruotsin Bethlehemin ihanuudesta.

"elävä kristillisyys" - siis ruotsin-suomalainen esikoislestadiolaisuus - on "oikean raamatullisen lähetystoimen" kautta - eli Apt 15 mallin mukaan - levitetty niin laajalle kuin näemme.


Jeesusta tähän ei ole tarvittu. Normaali ruotsalaisten ja suomalaisten muuttoliike Amerikkoihin Suurten järvien kuparikaivoksille sekä työn perässä etelämmäksi Suomessa, kuten vaikkapa Hämeenlinnan höyrysahalle ja uittopuuhien myötä Lahteen, on riittänyt.

ja nyt Tauno Immonen pystyy näkemään "elävän kristillisyyden" laajuuden ja levinneisyyden.

Kristuksen kirkko kun on siitä hankala, että se on näkymätön eikä sen rajoja ihmiset pysty vetämään.



minkään Suomessa vaikuttavan herätysliikkeen tai kirkkokunnan lähetystyö ei ole niin jumissa kuin esikoislestadiolaisten.

vanhoillisetkin puhaltavat reippaasti ohi.

jotenkin surkeaa hiiren ininää on tuo Tauno Immosen omakehu.

Hussilaiset, eli moravialaiset, kun Pyhä Henki heitä kosketti 1727 alkoivat oikean raamatullisen ja apostolisen lähetystyön välittömästi.

Nykyään heitä on - tuosta 300 hengen porukasta kun lähdetään - 852.000 ihmistä ympäri maailman.

Kiirunan ja Jällivaaran essujen luku senkun vähenee, liekö kohta jäljellä yhtään, sisäisen muuttoliikkeen seurauksena.

"oikeaa raamatullista lähetystointa" tosiaan.


9. Se on kasvanut suureksi puuksi, jonka oksat ulottuvat yli valtakuntien rajojen ja valtamerien, mutta puun runko ja juuri on edelleen Ruotsin Lapissa


riippuu, miten asiaa katsotaan.

minusta tämä on kitukasvuinen, huonosti hoidettu ja omaan hurskauteensa ihastunut pieni herätysliike ja perinneliike, jonka uudistamiseen tarvitaan itse suurta Puutarhuria.



10. Siellä ovat olleet koko tämän viimeisen etsikkoajan uskolliset vanhimmat, jotka ovat Pyhän Hengen ja seurakunnan kehottamina aikanansa kantaneet huolta elävästä kristillisyydestä, niin kuin he tänäkin aikana tekevät.


Pääsemme sitten kirjoituksen varsinaiseen ytimeen, jossa saarnaaja Tauno Immonen kertoo Ruotsin Lapin vanhinten merkityksestä tässä meidän kristillisyydessämme.

On aivan kuin hän ihaillen katselisi omaa isäänsä, kuinka suurenmoisella tavalla Jumalan lapsista pidetään huolta tässä valtakunnassa, jonka avainkaula lapsi hän saarnaajana itse myös on.


11. Jumala on antanut kristillisyyden vanhimmille suurimman valkeuden ja viisauden hyvin hallitsemaan koko kristillisyyden laveudessa.


Jälleen näemme, ettei Jumalan Poikaa tarvitse kuunnella, kuten Jordanilla Johannes Kastaja ymmärsi.

Jumala on itse antanut suurimman valkeuden ja viisauden kristillisyyden vanhimmille.

Jumalan tarkoitus on, että he näin hyvin hallitsevat koko kristillisyyden laveudessa.


---
Tällä kohtaa viimeistään jokaisen esikoislestadiolaisen kristityn, joka tätä tekstiä lukee, tulee päättää itse mielessään.

tahdotko elää Jumalan vanhimmille antaman suuriiman valkeuden ja viisauden ohjeiden ja neuvojen mukaan, heitä ovat

Levi Larsson, Lars Larsson, Gunnar Persäter, Odd Minde, Ulf Bolsöy, Bror Erkstam, Håkan Gustavsson, Göran Larsson, Hans-Olof Wettainen ja Sven-Åke Blombacke.


vai tahdotko elää Jumalan Pojan uskossa, Pyhän Hengen totuudellisessa valossa ja kirkkaudessa, Isän Jumalan rakasta Poikaa kuunnellen?



12. Kun kristillisyydessä tulee vaikeuksia ja koettelemuksia, pyydetään apua Ruotsin Lapin seurakunnalta, joka koettelee pyynnöt ja lähettää vanhimmat saarnaamaan Jumalan sanaa sinne missä tarve on suurin.


Hyvä Tauno Immonen, neuvoisin että kääntyisit korkeamman tahon puoleen, kun tässä meidän kristillisyydessämme tulee vaikeuksia ja koettelemuksia.

Ei pohjoisemmaksi vaan ylemmäs.

Herra Jeesus Kristus näet elää ja hallitsee ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella valtaistuimellaan.

Sieltä yksin tulee apua meidän kristillisyytemme huoliin.

kiitos Herran, jos Lapin vanhinten, lähetysmiesten ja saarnaajien kautta.

mutta nämä kun näyttävät nyt ottavan kunnian kaikesta ihan itselleen.



13. Suomessa on aikojen kuluessa ollut useasti tarve ja olemme pyytäneet ja saaneet monet kerrat lähetyksen.

Niin taas tälläkin kerralla meilä on suuri tarve ja olemme esittäneet avunpyynnön nöyrällä sydämellä.

---
Kun tsaari Aleksanteri ensimmäistä kertaa matkusti Suomessa, joka oli tullut Venäjän valtaan hän kulki komean saattueensa kanssa maanteillä halki maaseutujen.

Hän katseli tien vieressä pelloilla ja kotipihoilla työtä tekeviä suomalaisia, jotka ihmetellen katsoivat kasakkojen keihäitä ja pistimiä ja tsaarin komeita kärryjä.

Aleksanteri katsoi heitä ja totesi "näen heidän käytöksestään, että suomalaiset eivät koskaan ole olleet orjia"



14. Pyyntömme on koeteltu Ruotsin Lapin kristillisyydessä ja lähetetty vanhimmat meitä neuvomaan, opettamaan ja lohduttamaan.


Apostolien tekojen 15 luvun mukaan?

ei hyvänen aika!

Apostolien teoissa ei kukaan ole niin tärkeä kuin Herra Jeesus Kristus!



15. Olemme totisesti tunteneet, että Jumala on kristillisyytemme vanhinten kautta vastannut tulella taivaasta.


Raamatullinen kuva - aika pelottava, jos katsomme missä yhteydessä se usein esiintyy.

Tässä on ajatuksena ehkä Pyhän Hengen tuli, jonka Jumala on antanut kun seurakunta on nöyrästi rukoillut Lapin vanhimmilta apua vaikeuksiinsa.

vanhimmilta, ei Jumalan Pojalta



16. Vanhimmat ovat saarnoissaan antaneet samat neuvot, jotka olemme lapsuudessamme kuulleet, uskoneet ja niitä seuranneet.


Vanhinten suitsutus jatkuu, he edustavat alkuperäistä sanomaa tässä meidän kristillisyydessämme, pitävät yllä jatkuvuutta.

Tämä lienee eräs syy siihen, että saarnoja ei saisi Risto Blomin tavoin tutkia, niitä ei saisi nauhoittaa, arvostella eikä kerätä Internetiin.

Nyt Lahden juhannusseurojen aikana verkkokuuntelua on jahdattu nykyajan tekniikan keinoin.

jotta säilyisi tämä valheellinen todistus, että nykyinen saarna on samaa kuin ennenkin.


17, He ovat antaneet neuvot myös ajankohtaisiin asioihin.

Nilivaaran lähetyskirje 1992 esimerkiksi neuvoo monista nykyajan asioista. Samoin Kiirunan kirje 2008.

Kaariväli on parikymmentä vuotta ja sanoma suhteellisen yhtenäinen.

Pienikin koreus kadottaa.


8. Me kaikki haluamme ottaa neuvot vastaan taivaallisina neuvoina.


Hurskaasti sanottu.

Tässä on nyt Lapin vanhimmilla mahdollisuus ratkaista, kulkeako Herran enkelin kohotetun miekan alle vai antaako Jumalalle kunnia.


19. Emmehän pane niitä oman järjen puntariin.
20. Emme epäile ja arvostele niitä.

Lapin luottamus kukassa.

tämä on todellista luottamusta, ei tarvitse itse yhtään ajatella, ei saa epäillä eikä saa halaistua arvostelun sanaa sanoa.

Isä hoitaa lapsiaan hyvin ja lapset palkitkoon isälle kuuliaisuudessa ja hyvän käytöksen ja rakkauden teoin.


21. Jos vihollinen pääsee pettämään meitä tällä tavalla, niin olemme silloin pahoja työntekijöitä.


Vanhinten taivaallisten neuvojen epäily, kyseenalaistaminen, niistä arvostelevasti keskusteleminen ovat "pahojen työntekijöiden" puuhaa ja syvyydestä alkuisin.



22. Jumala, rakas taivaallinen Isä varjelkoon meitä väärästä mielestä.

Niin vakava vaara on arvostelu, että oikein rukoillaan Jumalaa, rakasta taivaan Isää, sellaisesta väärästä hengestä ja pahan työntekijän teosta varjelemaan.


23. Johdattakoon Jumala meitä oikeassa mielessä niin, että puolustamme kaikki kristillisyyden neuvot ja opetamme lapsiamme ja toisiamme niin kuin meitä on neuvottu.

Ei riitä vain, että tiedämme että paavi on erehtymätön.

Meidän tulee myös aktiivisesti puolustaa vanhimpia, isäämme, ja kehotettava tottelevaisuuteen ja kuuliaisuuteen.

vaikka omaa järkeämme ja omaa uskoamme vastaankin.



24. Niin ovat edesmenneet polvikunnat tehneet ja näemme sen suuren siunauksen joka siitä on seurannut.


esikoislestadiolaisuudelle on ominaista vanhinten auktoriteetin ja emoseurakunnan korostaminen.

ilman niitä se lakkaisi olemasta.


25. Sen työn hedelmänä on meillä tänä päivänä elävä kristillisyys.


Näin vanhinten arvovallan suojeleminen ja sen aktiivinen puolustaminen - siitä työstähän tässä on kyse - on säilyttänyt elävän kristillisyyden.

Ei näissä taisteluissa ole Jeesuksen apua tarvittu.

Syrjäytetään ja estetään etenemästä ja vaiennetaan Lapin vanhinten ehdotonta, erehtymätöntä taivaallista ääntä arvostelevat ulos tästä ainoasta pelastavasta kristillisyydestä.

ulos pimeyteen.

ei siinä Hyvää Paimenta tarvita, muutama puhelinsoitto vain.



26. Kiitämme sitä taivaan Jumalaa.


Tutkimassani jaksossa mainitaan muutamassa kohdassa rakas taivaallinen Isä.

mutta jakson lopussa kiitetään elävän kristillisyyden säilymisestä tämän työn kautta taivaan Jumalaa.

"taivaan Jumala" ei ole raamatullinen ilmaisu, vaan lähinnä yleisuskonnollinen.

monet pakankansat ajattelevat, että ylhäällä, taivaassa tai korkeuksissa, on joku jumalolento.

Ukko Ylijumala oli suomalaisen vanhan pakanuuden korkein.

Jeesus opetti meidät tuntemaan Isän, joka voidaan tuntea vain Pojan kautta.

Tauno Immosen kolminaisuudessa näyttävät tosiaan olevan

Isä Jumala, tämä meidän kristillisyytemme Lapin vanhinten johdossa, Pyhä Henki

näistä Pyhä Henki on sidottu avainlasten kaulaan asuvaisena ja meidän kristillisyytemme hoitaa sovituksen, lunastuksen ja pelastuksen asiat.

Jeesusta ei lainkaan mainita koko jaksossa.


Olen kirjoittanut pitkästi tästä tärkeästä tekstistä.

Mielestäni Tauno Immonen on tehnyt hyvin merkittävän työn kirjoittamalla rehellisesti ja vakaumuksellisesti mustaa valkoisella näkemyksistään.

Näin voimme keskustella ja ottaa esiin tässä olevia taustoja ja johtopäätöksiä.

Samoin oma tekstini on vapaasti arvosteltavana, missä käsitän väärin, yksipuolisesti tai en ollenkaan kirjoituksen todellista sisältöä.

Mielestäni tämä Helsingin seurakuntakirjeen 2/2002 teksti antaa erinomaisen kuvan siitä, mitä on esikoisten parissa oelvan Lapin luottamus.

Se on haaste Lapin vanhimmille, ja kutsu neuvoa saarnaajia tuntemaan kuka on Kristus, Jumalan ainoa Poika. Pallo on näet pahasti hukassa.

Kristus, joka verellään on maksanut ihmisen hinnan, joka Pietarin kalliolle on perustanut seurakuntansa, joka sitä öin ja päivin hoitaa, huolta kantaa, rukouksin Isän eteen tuo ja vaivaa näkee, että jokainen kadonnut lammas vielä löydettäisiin, ennenkuin tulee loppu.


Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja!

Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme.


Kavahtakaat teitänne koirilta, kavahtakaat teitänne pahoilta työmiehiltä, kavahtakaat poisleikkaamisesta.

Sillä me olemme se ympärileikkaus, jotka Jumalaa hengessä palvelemme ja kerskaamme meitämme Kristuksessa Jesuksessa, ja emme turvaa lihaan



Gi akt på hundene, gi akt på de onde arbeidere, gi akt på de sønderskårne!

For vi er de omskårne, vi som tjener Gud i hans Ånd og roser oss i Kristus Jesus og ikke setter vår lit til kjød

Fil 3:2-3
Det Norsk Bibelselskap 1930