Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa.
Gal. 2:20 Biblia 1776
Ellei Paavali olisi ensin käyttänyt tätä puhetapaa ja sitä sananmukaisesti määrännyt meidän käytettäväksemme, kukaan pyhistäkään ei olisi uskaltanut käyttää sitä.
Onhan peräti tavatonta ja aivan kuulumatonta sanoa:
Minä elän - minä en elä,
minä olen kuollut - minä en ole kuollut,
minä olen syntinen - minä en ole syntinen,
minulla on laki - minulla ei ole lakia.
Tämä puhetapa on tosi Kristuksessa ja Kristuksen kautta.
Sikäli kuin pyhät katsovat itseään, heillä on lakia ja syntiä,
sikäli kuin katsovat Kristusta, he ovat laille kuolleita, heillä ei ole syntiä.
Jos siis vanhurskauttamisen asiassa erotat Kristuksen ja oman persoonasi toisistaan, niin olet laissa, jäät lain piiriin ja elät itsessäsi etkä Kristuksessa, ja se on kuolleena olemista Jumalan edessä.
Uskosta on opetettava oikein.
Uskomalla sinä yhdyt Kristukseen niin, että sinusta ja hänestä tulee ikään kuin yksi persoona, jota ei käy jakaminen.
Alituisesti häneen kiintyneenä rohkeasti sanot:
Olen niin kuin Kristus, toisin sanoen Kristuksen vanhurskaus, voitto, elämä ja kaikki on minun,
ja toisaalta Kristus vuorostaan sanoo:
Olen kuin tuo syntinen, toisin sanoen hänen syntinsä, kuolemansa ja kaikkensa on minun, koska hän riippuu minussa ja minä hänessä.
Uskon kautta näet me olemme yhtyneet yhdeksi lihaksi ja luuksi (Ef. 5:30).
Tämä usko liittää yhteen Kristuksen ja minut paljon lujemmin kuin aviomies on liittyneenä vaimoonsa.
Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.
Ef 5:30 Biblia 1776
Martti Luther - mannaa Jumalan lapsille
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Tekopyhän parannus
Hepr. 10:10
Tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Tekopyhät opettavat aivan näiden sanojen vastaisesti neuvoessaan ihmistä ensin omiin katumuksiin, tekoihin ja ratkaisuihin.
Katumuksen laadusta he sitten pyrkivät päättelemään, voiko sana olla siunaukseksi vai ei.
Aivan kuin Jumalan sana ei sellaisenaan kylliksi vaikuttaisi, vaan muuttuisi siksi meidän katumisemme ja hyvitystekomme perusteella.
Tästä opista he ovat niin arkoja, että he tuomitsevat vääräoppisiksi kaikki ne, jotka tunnustavat parempaa.
Tämän opin mukaisesti paavikin kirjoitti anekirjeisiinsä, että kaikki ne, jotka oikein tunnustavat ja katuvat syntejään välttävät täysin synnin rangaistuksen.
Tämä edellyttää sitä, että Kristuksen uhri ei itsessään olisi tehokas, vaan meidän synnintunnustuksemme ja katumuksemme tekisi siitä tehokkaan.
Mutta emmehän me koskaan voi tietää, koska olemme katuneet syntiä täydellisesti!
Oi rakas Herra Jumala, poista tällaiset hirmuiset väärinkäytökset!
Me otamme paljon mieluummin niskoillemme heidän vihansa kuin luovumme sinun varmasta sanastasi ja perustamme luottamuksemme omaan katumukseemme, niin kuin he tahtovat pakottaa meidät tekemään.
Vain sinun sanastasihan me saamme varmuuden armostasi ja laupeudestasi.
Siinä sinä paljastat synnit koko maailmalle ja julistat meille, että kaikki synnit ovat pois pyyhityt Poikasi Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla, hänen kuolemallaan ja ylösnousemisellaan.
Martti Luther - mannaa Jumalan lapsille
Tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Tekopyhät opettavat aivan näiden sanojen vastaisesti neuvoessaan ihmistä ensin omiin katumuksiin, tekoihin ja ratkaisuihin.
Katumuksen laadusta he sitten pyrkivät päättelemään, voiko sana olla siunaukseksi vai ei.
Aivan kuin Jumalan sana ei sellaisenaan kylliksi vaikuttaisi, vaan muuttuisi siksi meidän katumisemme ja hyvitystekomme perusteella.
Tästä opista he ovat niin arkoja, että he tuomitsevat vääräoppisiksi kaikki ne, jotka tunnustavat parempaa.
Tämän opin mukaisesti paavikin kirjoitti anekirjeisiinsä, että kaikki ne, jotka oikein tunnustavat ja katuvat syntejään välttävät täysin synnin rangaistuksen.
Tämä edellyttää sitä, että Kristuksen uhri ei itsessään olisi tehokas, vaan meidän synnintunnustuksemme ja katumuksemme tekisi siitä tehokkaan.
Mutta emmehän me koskaan voi tietää, koska olemme katuneet syntiä täydellisesti!
Oi rakas Herra Jumala, poista tällaiset hirmuiset väärinkäytökset!
Me otamme paljon mieluummin niskoillemme heidän vihansa kuin luovumme sinun varmasta sanastasi ja perustamme luottamuksemme omaan katumukseemme, niin kuin he tahtovat pakottaa meidät tekemään.
Vain sinun sanastasihan me saamme varmuuden armostasi ja laupeudestasi.
Siinä sinä paljastat synnit koko maailmalle ja julistat meille, että kaikki synnit ovat pois pyyhityt Poikasi Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla, hänen kuolemallaan ja ylösnousemisellaan.
Martti Luther - mannaa Jumalan lapsille
Onnettomasta iankaikkisuudesta
1. Ihminen! jonk' Jumal' loi, / Kuoleman itse päälles' toit; / Etkös ijäist' elämät' /
Anna mennä sydämmees?
2. O! joskas sen tietäisit, / Sinnes aina rientäisit, / Mailmallisii välttäisit, /
Katoovaisii karttaisit.
3. Jos ijäiset rangaistukset / Katsoisit mink' kaltaiset; / Lihan himot hillitsisit, /
Hekumat pois heittäisit.
4. Syntis kaikki katuisit, / Surkiast' ratk' surisit, /
Jotk' työll', sanall', ajatuksell', / Nuorna, vanhan' tehnyt tääll'.
5. Niinkuin pahain rangaistust', / Kauhiata kadotust'; / Niin ei ijäist' iloa /
Taita ulospuhua.
6. Sielu jälkeen kuoleman / Kohta ompi tuleva / Taikka ijäiseen ilohon, /
Taikk' ijäiseen itkuhun.
7. Ruumis koska haudataan, / Sieluu ei mitään kaivata, / Siirryik' ilo-siahan, /
Elik' piruin piinahan?
8. Ehk' suku tekee surulliseks', / Muut myös itsens' murheelliseks' : /
Riistaa vaivoin riitelevät, / Vihaa, vainoo pitävät.
9. Koska joku kuoleepi, / Täältä pojes huoleepi, / Kyll' on ijankaikkinen /
Sia edes' pysyväinen.
10. Peijaisii ehk' pidetään, / Ystävit' iloitetaan, / Kuollut paikkans' pitääpi, /
Sielu siasans' pysyypi.
11. Katumus ei sitt' auta, / Palata ei sielt' taita, / Ei ole varaa vaeltaa, /
Pojes sieltä paeta.
12. Ehkä ylös istuisi, /Alaspäin ehk' astuisi, / Edes käydä käsketään, /
Tuomiolle tuotetaan.
13. Jos ei täällä ollesans', / Niin myös täältä kuollesans', / Jesust' aina armiast' /
Etsinyt edesvastaajaks'.
14. Kunka raukka kulkeepi, /Tuomioll' kuin tuleepi? / Kuka edest' vastaapi? /
Kuka armoins' ottaapi?
15. Enkelit edes tulevat, / Surusuull' ehk' sanovat, / Syntein suurta synkeyttä, /
Tuomion ankaruutta.
16. Kaikki myös luontokappaleet / Syntisen päälle kantelee ,/ Vikapääksi päälliseks', /
Ja tuomarin totiseks'.
17. Omatunto myös tunnustaa, / Tuomion menon todistaa / Oikian sangen olevan, /
Itsens' syypääks' tulevan.
18. Koska sitt' pirut näkeepi, / Kuin hänt' piinat' käkeepi: / Suruuns' raukka raukenee, /
Kivus', vaivas' vaikenee.
19. Hyvilt' sitten hyljätään, / Pariin pahain teljetään, / Sielu parka paiskataan, /
Helvetin järveen heitetään.
20. Kusa kipu kiinnitetään, / Vaivaisuus myös vahvistetaan; / Niinkuin Abram todistaa, /
Ei sielt' ulos lasketa.
21. Voi! kuka voi luetell', / Kuka aju ajatell', / Kuka malttaa mainita /
Kipuu, vaivaa, kiljunat',
22. Jotka tuomituill' tulevat, / Ijäisest' kuin kituvat, / Kukin jäsen järjestäns', /
Niinkuin synti tehty on.
23. Tuli ja tulikivi, / Liekki ja pirun piili / Sieluu piinas' pitääpi, /
Ruumist' vaivas' vaivaapi.
24. Madot, pirut, lohikärmeet, / Kuohuvat tulises' järves' , /
Alaistus, tuska puuttumat', / Nälkä, savu sammumat'.
25. Näin on helvetin pimeys, / Piina suuri surkeus, / Kuin maan, taivaan leveys, /
Järvein, merein syveys.
26. Vaan ei vielä verrata, / Näihin taita kerrata, / Näitäp' viisaat tutkivat, /
Ne ovat tutkimattomat.
27. Ei myös pyhäin iloa, / Taivaallista riemua, / Taida kenkään sanoa, /
Eikä ulospuhua.
28. Jumal' julkisest' nähdään, / Jonka edesä käydään, / Ilos' ilman lakkaamat', /
Riemus', suosios' suuttumat'.
29. Ah autuam olentoo! / Ah autuain kuolentoo! / Jotka tulit tuonelaan, /
Pääsit eloon parempaan.
30. Ei siell' ketään lykitä, / Eikä ulossysitä, / Eipä pelkoo pienilläkään, /
Ei valitust' vanhoillakaan.
31. Siell' on enkelitten kuori; / Vanha ompi kuin nuori, / Kaunis kaiket' kasvoilta; /
Ei kuolemaa kuulukkaan.
32. Elämää ijankaikkisest', / Hyvyytt' alinomaisest' / Taivaas' kaikill' taritaan, /
Ilo, riemu jaetaan.
33. Ei täällä taita kuulla, / Eikä puhua suulla: / Sitte se sen tietääpi, /
Koska sinne tuleepi.
34. Kuinka pahain parista / Jumal' omans' pelastaa, / Taivaan ilon, elämän /
Christuksen kanssa perimään.
35. Näin nyt kirjoitus osottaa, / Kuin täs' virres' kuuletta: /
Pahat pannaan piinahan, / Hyvät ilo-siahan.
36. Pitää siis meidän oppiman, / Hyvyyteen tottuman, / Syntii sydämest' katuman, /
Koska viell' tääll' olemme.
37. Älkääm' eläkö kuin juhdat, / Pahuudesamme tuimat, / Ettem' tulisi julmaan /
Tuliseen uuniin kuumaan.
38. Anteeks' syntiäm' anokaam', / Jesust' aina muistakaam', /
Taivaallisii ajatelkaam', / Sinne meitäm' suistakaam'.
39. Mailma pojes katoopi, / Kunnians' kanssa hajoopi, / Joka sen pääll' luottaapi, /
Piinaan itsens' tuottaapi.
40. Eloo siis ijankaikkista, / Iloo ijäist' taivaallista, /
Nuorna, vanhan' eläisäm' / Pitäkääm' sydämmesäm'.
41. Niin me kuolem' kunniaan, / Tulem' sisäll' tuonelaan /
Herran kanssa kaunihin, / Herran kanssa kaiketi.
42. Jolle kiitost' loppumat' / Veisaam' ilman lakkaamat': /
Pyhä Herra Zebaoth! / Pyhä, pyhä, Zebaoth!
Virsi 407 Vuoden 1701 Virsikirja
ei ole nykyisessä virsikirjassa mukana.
Kirjoittanut: Haamul
"Näin nyt kirjoitus osottaa, kuin täs' virres' kuuletta."
Niinhän se on. Mutta on kyllä tavattoman rankkaa tekstiä.
Anna mennä sydämmees?
2. O! joskas sen tietäisit, / Sinnes aina rientäisit, / Mailmallisii välttäisit, /
Katoovaisii karttaisit.
3. Jos ijäiset rangaistukset / Katsoisit mink' kaltaiset; / Lihan himot hillitsisit, /
Hekumat pois heittäisit.
4. Syntis kaikki katuisit, / Surkiast' ratk' surisit, /
Jotk' työll', sanall', ajatuksell', / Nuorna, vanhan' tehnyt tääll'.
5. Niinkuin pahain rangaistust', / Kauhiata kadotust'; / Niin ei ijäist' iloa /
Taita ulospuhua.
6. Sielu jälkeen kuoleman / Kohta ompi tuleva / Taikka ijäiseen ilohon, /
Taikk' ijäiseen itkuhun.
7. Ruumis koska haudataan, / Sieluu ei mitään kaivata, / Siirryik' ilo-siahan, /
Elik' piruin piinahan?
8. Ehk' suku tekee surulliseks', / Muut myös itsens' murheelliseks' : /
Riistaa vaivoin riitelevät, / Vihaa, vainoo pitävät.
9. Koska joku kuoleepi, / Täältä pojes huoleepi, / Kyll' on ijankaikkinen /
Sia edes' pysyväinen.
10. Peijaisii ehk' pidetään, / Ystävit' iloitetaan, / Kuollut paikkans' pitääpi, /
Sielu siasans' pysyypi.
11. Katumus ei sitt' auta, / Palata ei sielt' taita, / Ei ole varaa vaeltaa, /
Pojes sieltä paeta.
12. Ehkä ylös istuisi, /Alaspäin ehk' astuisi, / Edes käydä käsketään, /
Tuomiolle tuotetaan.
13. Jos ei täällä ollesans', / Niin myös täältä kuollesans', / Jesust' aina armiast' /
Etsinyt edesvastaajaks'.
14. Kunka raukka kulkeepi, /Tuomioll' kuin tuleepi? / Kuka edest' vastaapi? /
Kuka armoins' ottaapi?
15. Enkelit edes tulevat, / Surusuull' ehk' sanovat, / Syntein suurta synkeyttä, /
Tuomion ankaruutta.
16. Kaikki myös luontokappaleet / Syntisen päälle kantelee ,/ Vikapääksi päälliseks', /
Ja tuomarin totiseks'.
17. Omatunto myös tunnustaa, / Tuomion menon todistaa / Oikian sangen olevan, /
Itsens' syypääks' tulevan.
18. Koska sitt' pirut näkeepi, / Kuin hänt' piinat' käkeepi: / Suruuns' raukka raukenee, /
Kivus', vaivas' vaikenee.
19. Hyvilt' sitten hyljätään, / Pariin pahain teljetään, / Sielu parka paiskataan, /
Helvetin järveen heitetään.
20. Kusa kipu kiinnitetään, / Vaivaisuus myös vahvistetaan; / Niinkuin Abram todistaa, /
Ei sielt' ulos lasketa.
21. Voi! kuka voi luetell', / Kuka aju ajatell', / Kuka malttaa mainita /
Kipuu, vaivaa, kiljunat',
22. Jotka tuomituill' tulevat, / Ijäisest' kuin kituvat, / Kukin jäsen järjestäns', /
Niinkuin synti tehty on.
23. Tuli ja tulikivi, / Liekki ja pirun piili / Sieluu piinas' pitääpi, /
Ruumist' vaivas' vaivaapi.
24. Madot, pirut, lohikärmeet, / Kuohuvat tulises' järves' , /
Alaistus, tuska puuttumat', / Nälkä, savu sammumat'.
25. Näin on helvetin pimeys, / Piina suuri surkeus, / Kuin maan, taivaan leveys, /
Järvein, merein syveys.
26. Vaan ei vielä verrata, / Näihin taita kerrata, / Näitäp' viisaat tutkivat, /
Ne ovat tutkimattomat.
27. Ei myös pyhäin iloa, / Taivaallista riemua, / Taida kenkään sanoa, /
Eikä ulospuhua.
28. Jumal' julkisest' nähdään, / Jonka edesä käydään, / Ilos' ilman lakkaamat', /
Riemus', suosios' suuttumat'.
29. Ah autuam olentoo! / Ah autuain kuolentoo! / Jotka tulit tuonelaan, /
Pääsit eloon parempaan.
30. Ei siell' ketään lykitä, / Eikä ulossysitä, / Eipä pelkoo pienilläkään, /
Ei valitust' vanhoillakaan.
31. Siell' on enkelitten kuori; / Vanha ompi kuin nuori, / Kaunis kaiket' kasvoilta; /
Ei kuolemaa kuulukkaan.
32. Elämää ijankaikkisest', / Hyvyytt' alinomaisest' / Taivaas' kaikill' taritaan, /
Ilo, riemu jaetaan.
33. Ei täällä taita kuulla, / Eikä puhua suulla: / Sitte se sen tietääpi, /
Koska sinne tuleepi.
34. Kuinka pahain parista / Jumal' omans' pelastaa, / Taivaan ilon, elämän /
Christuksen kanssa perimään.
35. Näin nyt kirjoitus osottaa, / Kuin täs' virres' kuuletta: /
Pahat pannaan piinahan, / Hyvät ilo-siahan.
36. Pitää siis meidän oppiman, / Hyvyyteen tottuman, / Syntii sydämest' katuman, /
Koska viell' tääll' olemme.
37. Älkääm' eläkö kuin juhdat, / Pahuudesamme tuimat, / Ettem' tulisi julmaan /
Tuliseen uuniin kuumaan.
38. Anteeks' syntiäm' anokaam', / Jesust' aina muistakaam', /
Taivaallisii ajatelkaam', / Sinne meitäm' suistakaam'.
39. Mailma pojes katoopi, / Kunnians' kanssa hajoopi, / Joka sen pääll' luottaapi, /
Piinaan itsens' tuottaapi.
40. Eloo siis ijankaikkista, / Iloo ijäist' taivaallista, /
Nuorna, vanhan' eläisäm' / Pitäkääm' sydämmesäm'.
41. Niin me kuolem' kunniaan, / Tulem' sisäll' tuonelaan /
Herran kanssa kaunihin, / Herran kanssa kaiketi.
42. Jolle kiitost' loppumat' / Veisaam' ilman lakkaamat': /
Pyhä Herra Zebaoth! / Pyhä, pyhä, Zebaoth!
Virsi 407 Vuoden 1701 Virsikirja
ei ole nykyisessä virsikirjassa mukana.
Kirjoittanut: Haamul
"Näin nyt kirjoitus osottaa, kuin täs' virres' kuuletta."
Niinhän se on. Mutta on kyllä tavattoman rankkaa tekstiä.
Sen suven suloisuutta
1. Sen suven suloisuutta, Koska ajattelen, Kuin Jumal' kaikki muuttaa, Sydämmest' riemuitsen; Kosk' taivaan ja maan Herra Vast'uudest' uudistaa, Kirkastaa kirkkaaks' kerran, Ja kaikki kaunistaa.
2. Uuden auringon antaa Jumala paistamaan, Kuu, tähdet valon kantaa, Ilmeisest' ihanan; Niin koriaks' taivas näyttää, Kiiltäin kirkkaudess', Että se iloll' täyttää Sydämmet suloisest'.
3. Niin kauniiks' kaikki tekee, Ja koriaks' Herra suur' Että, joka sen näkee, Riemusta raukee juur', Koko mailma, hohtaa, Kuin kullall' silattu, Kuin kalleill' kivill' kohta, Ja päärlyill' kuvattu.
4. Niin silloin iloo lienee, Ett'ei tääll' arvata, Eikä yksikään tienne Mihinkään verrata; Vaan täytyy tääll' odottaa Ain' tuomiopäivään ast'; Silloin Herra osottaa Meill' voimans' avarast'.
5. Its' Herra iloo jakaa, Ja haudoist' herättää, Kaikk' kuin kuollunna makaa Hän eteens' vedättää, Ja heliäll' torvell' taivaan Kunnian kuuluttaa, Lopettaa kaiken vaivan, Iloon meit' istuttaa.
6. Meill' ruumiin jällens' antaa, Ja kaikki jäsenet Kauniina kokoon kantaa, Mullassa mädänneet, Rakentaa Herra suuri, Niin kirkkaast'paistamaan, Kuin aurinkoinen juuri, Valkiast' valistamaan.
7. Enkelins' Kristus totta Lähettää leppyisest', Kuin meitä vastaan ottaa; Itse myäs ilmeisest' Hän meitä kohden kulkee, Ratk' taivaan joukolla, Ja meitä syliin sulkee, lhanall' ilolla.
8. Ah, autuast' iloo aivan, Kristusta katsella, Kuin avas meille taivaan, Verelläns' kalliilla. Kuin tullaan taivaan saliin, Profeetain, marttyyrein, Patriarkkain pyhäin pariin, Joukkoon apostolein.
9. Ne silloin omistavat Meit' omiks' veljiksens', Ja meitä kanssans' saavat, Rakkaast' riemuitaksens'; Kristuksen oikiall' kädell', Niin kunniall' kuljetaan, Tullaan taivaaseen tähdell', Autuuteen otetaan.
10. Meill' Kristus sanoo ratki, Kuin oikiall' olemme: Siunatut pitää kaikki Tänn' tykän' tuleman, Perimään iloo kanssan', Taivaassa totisest', Kuin teille olen ansainn', Nautittaa ijäisest'.
11. Jumal' myäs koston antaa Tain pahan mailman. Syntiset saatan' kantaa Helvettiin palamaan. Silloin Jumala muistaa Kaikk' ulkokullatut, Ja tykääns' poijes suistaa Kaikk' pahantekijät muut.
12. Juur' julmaks' itsens' näyttää, Puolella vasemmall', Ja tuiman tuomion täyttää Ankarall' pauhinall': Kirotut menkäät kaikki Helvetin valkiaan, Teit' kauhiall' tulell' ratki Ijäisest' vaivataan.
13. Silloin meit' Jumal' säästää Perkeleen pauloista, Tuskast' ja hädäst' päästää, Kuoleman vaaroista, Ahdistuksest' ja vaivast', Sodist' ja vainoojist', Näljäst' ja kalliist' ajast', Kuin meit' tääll' vaivasit.
14. Silloin Kristus, meidän Herram', Morsiamens' kirkastaa, Viedäksens' kotia kerran, Pois kaikest' tuskasta. Niin suurell' iloll' viedään Hän Herran kunniaan, Ett'ei tääll' kukaan tiedä Senkaltaist' olevan.
15. Näin morsian totta tuodaan Kotia Kristuksen; Kunnia ja suosio suodaan Tykänä Jesuksen; Saa nähdä sillä haavall' Herran kirkkauden, Jot' oli uskoll' vahvall' Tääll' toivon' totellen.
16. Ei arvaa kukaan totta, Kuink' Isä iloisest' Morsiamen vastaan ottaa, Syleilee suloisest', Hyväilee haluisest', Taivaaseen taluttaa, Perimään totisesti Ijäistä autuutta.
17. Kaikk' enkelit myäs kuullaan Suloisest' laulavan, Kauniimmast' kuin tääll' luullaan, Rauhaa julistavan. Kaikk' kuin on Luoja luonut, Iloitsee iloisest', Ett' pääsin-päivän suonut On Jumal' julkisest'.
18. Morsian saa silloin totta Juur' mielisuosions', Jonk' Isän rakkaus tuottaa, Uudistain olentons', Ja Herran eteen lankee Maahan juur' Nöyrästä, Ja kiittää suurest' sangen Hyvyytens' edestä.
19. Ylätyill' käsill' Herran Armoo myäs ylistää, Jonk'kautt' on tullut kerran Vapaaksi synnistä; Tunnustaa kaikkein kuullen, Ett'ei mahdollinen Ollut, yhdenkään luullen, Morsiameks' Jesuksen.
20. Niin isä poikans' kautta Hänt' yläs ojentaa, Autuuteen edes auttaa, Täll' tavall' lohduttaa: Älväs epäilkä, vaikkas Olet oll'syntinen, Sinun syntis maksoi kaikki Jesus välimiehen'.
21. Ollessas mailmass' armon Sinulle osotin; Suloisest' siipein varjoon Ain' sinun korjasin; Pääll' ristin poikan' annoin Edestäs naulittaa, Kuin sinun kunniaan kantoi, Taivaaseen taluttaa.
22. Ettes hyvyyttän' hyljänn', Omaks' vahingokses, Vaan uskoit, kautta yljän Tulevan parhaakses; Ei taida kukaan estää, Sua iloon menemäst', Poikan' on sinun pestän' ltsellens' ijäisest'.
23. Sen olen minä päättän', Armostan' sinullen, Ja sinun olen säätän' Morsiameks' Pojallen'. Älä omaan ansioons luota; Sill' sulast' armostan' Olen sun todell' tuottan' Autuuteen avaraan.
24. Niin morsian maahan lankee, Nöyrimmäst' kasvoillens', Ylistää suurest' sangen Jesusta iloksens', Kuin hänen verens' kautta On synneist' puhdistan', Ja taivaan iloon auttan', Korottan' kunniaan.
25. Ei Jumal' salli nyyhkii Morsianta tytärtäns', Itkupisarat pyyhkii Pois hänen poskistans', Pojallens' avioks' ottaa, Yhdessä olemaan, Ijäisess' iloss' totta Rakkaast' riemuitsemaan.
26. Ihanast' ilmei Jumal' Morsiamen kaunistaa Silkill' ja kalliill` kullall', Hameen myäs uudistaa, Sormuksen sormeen painaa, Sill' haluns' osottaa, Autuuden armost' lainaa, Ja viat unhottaa.
27. Niin kunnian kruunun kantaa Kirkkaimmast' kullasta, Morsiamen päähän pantaa, Ja julki julistaa Sydämmens' halun rakkaan, Syleilen suloisest', Eikä sitt' ijät' lakkaa Häntä hyväilemäst'.
28. Niin paratiisiin pyhään Hänt' silloin taluttaa, Häähuoneeseen juur'hyvään Sisälle johdattaa; Kussa sitt' ilo pauhaa, Ja rakkaast' riemuitaan, Herran hyvyytt' ja rauhaa ljäisest' nautitaan.
29. Yljän Kristuksen kylkeen Morsian sitt' lepäämään, Kuin ei hänt' koskaan hyljää, Ilolla liitetään; Silloin me riemun saamme, Ja juhlan julkisest', Kaikk' taivaan joukko amen Veisaa juur' suloisest'.
30. Morsiamen sydän palaa Silloin rakkaudest' Kuin Jesus häntä halaa Ilolla ijäisest'; Silloin hän saapi siellä Edestä vaivansa, Kuin oli kärsin' täällä Murheess' ja kivussa.
31. Kaikk'taivaan tavarat perii, Riemuss' ja kunniassans', Eik' ikänäs' sitt' erii Suloisest' sulhostans'; Vaan hänen kanssans' pysyy Yhdess' kirkkaudess', Kust' ei hänt' kukaan sysi Pois ijankaikkisest'.
32. Siell' äsken kuullaan laitaan Enkelit laulavan, Siell' riemu-virret taitaan, Ja laulut lauletaan; Kaikk' pyhät yhteen pauhaa Enkelein joukon kanss', Julistaa. ijäist' rauhaa Heliällä äänelläns'.
33. Siell' iloll' veisat' saadaan Juur' uudell' muodolla, Riemuisest' laulaa taidam', Ratk' taivaan tavalla; Veisaamaan uusill' kielill' Herra meit' opettaa, Ja riemullisill' mielill' Laulamaan totuttaa.
34. Ei sitä iloo vielä Ymmärrä yksikään; Se salattu on täällä, Ast' päivään viimeiseen; Ei taitavinkaan taida Verrata mihinkään, Eikä käsittää laitaan Voi vielä viisainkaan.
35. Ei ole korva kuullut, Eik' nähnyt silmäkään, Ei olis' kenkään luullut Senkaltaist' läytävän, Kuin omass' Herran huoneess', Ihanall' ilolla, Jumala meidän suonee Kasvoihins' katsella.
36. Siell' taitaan tuta oikein Pyhä Kolminaisuus, Sydämmen täyttää kaiken Jumalan rakkaus; Herran majesteett' siellä, Työt, korkeus, kunnia Tietään, eik' iloo kiellä Lapsiltans' Jumala.
37. Niin täydellisest' tiennee, Hän kaikki sanallans'Päättää ja itse lienee Kaikiss' kaikk' voimallans'; Ja itsens' lahjoitt' meillen, Kanss' kaiken hyvyyden, Suloisest' siunaa siellä Kautt' Poikans' Jesuksen.
38. Jumalan oman päydän Tykänä taivaallist' Siell' ehtoollista syädään, Herkuista makeist'; Elämän puusta ratki Me runsaast' ravitaan, Elämän lähteest' kaikki ijäti juotetaan.
39. Kaikk' mitä mieli tekee, Ja halaa sydän viel', Meill' Herra antaa käkee, Eik' kiellä keltään siell'; Jonk' edest' häntä kaikin Lakkaamatt' kunnioitam' Ja toinen toistam' ratki Sydämmest' rakastam'.
40. Uutt' virttä kaikkein pyhäin Kanss' siellä veisaamme; Ylistyst' Herran hyvän, Näin iloll' laulamme: Kunnia ijät' olkoon Isäll' ja Pojalle, Kiitos kaikilta tulkoon Ain' Pyhäll' Hengelle!
41. Tain kaltaisella virrell' Kaikk' pyhät pauhaavat, Kiitost' ja kunniaa Herrall' Lakkaamatt' laulavat. Suuremman ilon siellä On Jumal' antava, Kuin uskois' kukaan täällä Ensinkään olevan.
Väkevä virsi uskonpuhdistuksen ajalta. Runoilija on Martti Lutherin työtoveri Johann Walter 1552.
Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604.
Suom. 1690.
Virsikirjaan 1692
nykyisin virsi 620, jossa yhdeksän säkeistöä.
on voinut olla veisuu komeata Ison vihan ajan suomalaisessa puukirkossa talvella, kun porukka pääsi säkeistöön 36.
ilman urkuja.
Kirjoittanut: Haamul
Ei sitä iloo vielä
Ymmärrä yksikään;
Se salattu on täällä,
Ast' päivään viimeiseen.
Niin totta!
Jos olivat ennen vanhaan pitkät veisut, niin taisivat muuten kirkossa saarnatkin kestää hiukan pitempään kuin nykyisin.
2. Uuden auringon antaa Jumala paistamaan, Kuu, tähdet valon kantaa, Ilmeisest' ihanan; Niin koriaks' taivas näyttää, Kiiltäin kirkkaudess', Että se iloll' täyttää Sydämmet suloisest'.
3. Niin kauniiks' kaikki tekee, Ja koriaks' Herra suur' Että, joka sen näkee, Riemusta raukee juur', Koko mailma, hohtaa, Kuin kullall' silattu, Kuin kalleill' kivill' kohta, Ja päärlyill' kuvattu.
4. Niin silloin iloo lienee, Ett'ei tääll' arvata, Eikä yksikään tienne Mihinkään verrata; Vaan täytyy tääll' odottaa Ain' tuomiopäivään ast'; Silloin Herra osottaa Meill' voimans' avarast'.
5. Its' Herra iloo jakaa, Ja haudoist' herättää, Kaikk' kuin kuollunna makaa Hän eteens' vedättää, Ja heliäll' torvell' taivaan Kunnian kuuluttaa, Lopettaa kaiken vaivan, Iloon meit' istuttaa.
6. Meill' ruumiin jällens' antaa, Ja kaikki jäsenet Kauniina kokoon kantaa, Mullassa mädänneet, Rakentaa Herra suuri, Niin kirkkaast'paistamaan, Kuin aurinkoinen juuri, Valkiast' valistamaan.
7. Enkelins' Kristus totta Lähettää leppyisest', Kuin meitä vastaan ottaa; Itse myäs ilmeisest' Hän meitä kohden kulkee, Ratk' taivaan joukolla, Ja meitä syliin sulkee, lhanall' ilolla.
8. Ah, autuast' iloo aivan, Kristusta katsella, Kuin avas meille taivaan, Verelläns' kalliilla. Kuin tullaan taivaan saliin, Profeetain, marttyyrein, Patriarkkain pyhäin pariin, Joukkoon apostolein.
9. Ne silloin omistavat Meit' omiks' veljiksens', Ja meitä kanssans' saavat, Rakkaast' riemuitaksens'; Kristuksen oikiall' kädell', Niin kunniall' kuljetaan, Tullaan taivaaseen tähdell', Autuuteen otetaan.
10. Meill' Kristus sanoo ratki, Kuin oikiall' olemme: Siunatut pitää kaikki Tänn' tykän' tuleman, Perimään iloo kanssan', Taivaassa totisest', Kuin teille olen ansainn', Nautittaa ijäisest'.
11. Jumal' myäs koston antaa Tain pahan mailman. Syntiset saatan' kantaa Helvettiin palamaan. Silloin Jumala muistaa Kaikk' ulkokullatut, Ja tykääns' poijes suistaa Kaikk' pahantekijät muut.
12. Juur' julmaks' itsens' näyttää, Puolella vasemmall', Ja tuiman tuomion täyttää Ankarall' pauhinall': Kirotut menkäät kaikki Helvetin valkiaan, Teit' kauhiall' tulell' ratki Ijäisest' vaivataan.
13. Silloin meit' Jumal' säästää Perkeleen pauloista, Tuskast' ja hädäst' päästää, Kuoleman vaaroista, Ahdistuksest' ja vaivast', Sodist' ja vainoojist', Näljäst' ja kalliist' ajast', Kuin meit' tääll' vaivasit.
14. Silloin Kristus, meidän Herram', Morsiamens' kirkastaa, Viedäksens' kotia kerran, Pois kaikest' tuskasta. Niin suurell' iloll' viedään Hän Herran kunniaan, Ett'ei tääll' kukaan tiedä Senkaltaist' olevan.
15. Näin morsian totta tuodaan Kotia Kristuksen; Kunnia ja suosio suodaan Tykänä Jesuksen; Saa nähdä sillä haavall' Herran kirkkauden, Jot' oli uskoll' vahvall' Tääll' toivon' totellen.
16. Ei arvaa kukaan totta, Kuink' Isä iloisest' Morsiamen vastaan ottaa, Syleilee suloisest', Hyväilee haluisest', Taivaaseen taluttaa, Perimään totisesti Ijäistä autuutta.
17. Kaikk' enkelit myäs kuullaan Suloisest' laulavan, Kauniimmast' kuin tääll' luullaan, Rauhaa julistavan. Kaikk' kuin on Luoja luonut, Iloitsee iloisest', Ett' pääsin-päivän suonut On Jumal' julkisest'.
18. Morsian saa silloin totta Juur' mielisuosions', Jonk' Isän rakkaus tuottaa, Uudistain olentons', Ja Herran eteen lankee Maahan juur' Nöyrästä, Ja kiittää suurest' sangen Hyvyytens' edestä.
19. Ylätyill' käsill' Herran Armoo myäs ylistää, Jonk'kautt' on tullut kerran Vapaaksi synnistä; Tunnustaa kaikkein kuullen, Ett'ei mahdollinen Ollut, yhdenkään luullen, Morsiameks' Jesuksen.
20. Niin isä poikans' kautta Hänt' yläs ojentaa, Autuuteen edes auttaa, Täll' tavall' lohduttaa: Älväs epäilkä, vaikkas Olet oll'syntinen, Sinun syntis maksoi kaikki Jesus välimiehen'.
21. Ollessas mailmass' armon Sinulle osotin; Suloisest' siipein varjoon Ain' sinun korjasin; Pääll' ristin poikan' annoin Edestäs naulittaa, Kuin sinun kunniaan kantoi, Taivaaseen taluttaa.
22. Ettes hyvyyttän' hyljänn', Omaks' vahingokses, Vaan uskoit, kautta yljän Tulevan parhaakses; Ei taida kukaan estää, Sua iloon menemäst', Poikan' on sinun pestän' ltsellens' ijäisest'.
23. Sen olen minä päättän', Armostan' sinullen, Ja sinun olen säätän' Morsiameks' Pojallen'. Älä omaan ansioons luota; Sill' sulast' armostan' Olen sun todell' tuottan' Autuuteen avaraan.
24. Niin morsian maahan lankee, Nöyrimmäst' kasvoillens', Ylistää suurest' sangen Jesusta iloksens', Kuin hänen verens' kautta On synneist' puhdistan', Ja taivaan iloon auttan', Korottan' kunniaan.
25. Ei Jumal' salli nyyhkii Morsianta tytärtäns', Itkupisarat pyyhkii Pois hänen poskistans', Pojallens' avioks' ottaa, Yhdessä olemaan, Ijäisess' iloss' totta Rakkaast' riemuitsemaan.
26. Ihanast' ilmei Jumal' Morsiamen kaunistaa Silkill' ja kalliill` kullall', Hameen myäs uudistaa, Sormuksen sormeen painaa, Sill' haluns' osottaa, Autuuden armost' lainaa, Ja viat unhottaa.
27. Niin kunnian kruunun kantaa Kirkkaimmast' kullasta, Morsiamen päähän pantaa, Ja julki julistaa Sydämmens' halun rakkaan, Syleilen suloisest', Eikä sitt' ijät' lakkaa Häntä hyväilemäst'.
28. Niin paratiisiin pyhään Hänt' silloin taluttaa, Häähuoneeseen juur'hyvään Sisälle johdattaa; Kussa sitt' ilo pauhaa, Ja rakkaast' riemuitaan, Herran hyvyytt' ja rauhaa ljäisest' nautitaan.
29. Yljän Kristuksen kylkeen Morsian sitt' lepäämään, Kuin ei hänt' koskaan hyljää, Ilolla liitetään; Silloin me riemun saamme, Ja juhlan julkisest', Kaikk' taivaan joukko amen Veisaa juur' suloisest'.
30. Morsiamen sydän palaa Silloin rakkaudest' Kuin Jesus häntä halaa Ilolla ijäisest'; Silloin hän saapi siellä Edestä vaivansa, Kuin oli kärsin' täällä Murheess' ja kivussa.
31. Kaikk'taivaan tavarat perii, Riemuss' ja kunniassans', Eik' ikänäs' sitt' erii Suloisest' sulhostans'; Vaan hänen kanssans' pysyy Yhdess' kirkkaudess', Kust' ei hänt' kukaan sysi Pois ijankaikkisest'.
32. Siell' äsken kuullaan laitaan Enkelit laulavan, Siell' riemu-virret taitaan, Ja laulut lauletaan; Kaikk' pyhät yhteen pauhaa Enkelein joukon kanss', Julistaa. ijäist' rauhaa Heliällä äänelläns'.
33. Siell' iloll' veisat' saadaan Juur' uudell' muodolla, Riemuisest' laulaa taidam', Ratk' taivaan tavalla; Veisaamaan uusill' kielill' Herra meit' opettaa, Ja riemullisill' mielill' Laulamaan totuttaa.
34. Ei sitä iloo vielä Ymmärrä yksikään; Se salattu on täällä, Ast' päivään viimeiseen; Ei taitavinkaan taida Verrata mihinkään, Eikä käsittää laitaan Voi vielä viisainkaan.
35. Ei ole korva kuullut, Eik' nähnyt silmäkään, Ei olis' kenkään luullut Senkaltaist' läytävän, Kuin omass' Herran huoneess', Ihanall' ilolla, Jumala meidän suonee Kasvoihins' katsella.
36. Siell' taitaan tuta oikein Pyhä Kolminaisuus, Sydämmen täyttää kaiken Jumalan rakkaus; Herran majesteett' siellä, Työt, korkeus, kunnia Tietään, eik' iloo kiellä Lapsiltans' Jumala.
37. Niin täydellisest' tiennee, Hän kaikki sanallans'Päättää ja itse lienee Kaikiss' kaikk' voimallans'; Ja itsens' lahjoitt' meillen, Kanss' kaiken hyvyyden, Suloisest' siunaa siellä Kautt' Poikans' Jesuksen.
38. Jumalan oman päydän Tykänä taivaallist' Siell' ehtoollista syädään, Herkuista makeist'; Elämän puusta ratki Me runsaast' ravitaan, Elämän lähteest' kaikki ijäti juotetaan.
39. Kaikk' mitä mieli tekee, Ja halaa sydän viel', Meill' Herra antaa käkee, Eik' kiellä keltään siell'; Jonk' edest' häntä kaikin Lakkaamatt' kunnioitam' Ja toinen toistam' ratki Sydämmest' rakastam'.
40. Uutt' virttä kaikkein pyhäin Kanss' siellä veisaamme; Ylistyst' Herran hyvän, Näin iloll' laulamme: Kunnia ijät' olkoon Isäll' ja Pojalle, Kiitos kaikilta tulkoon Ain' Pyhäll' Hengelle!
41. Tain kaltaisella virrell' Kaikk' pyhät pauhaavat, Kiitost' ja kunniaa Herrall' Lakkaamatt' laulavat. Suuremman ilon siellä On Jumal' antava, Kuin uskois' kukaan täällä Ensinkään olevan.
Väkevä virsi uskonpuhdistuksen ajalta. Runoilija on Martti Lutherin työtoveri Johann Walter 1552.
Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604.
Suom. 1690.
Virsikirjaan 1692
nykyisin virsi 620, jossa yhdeksän säkeistöä.
on voinut olla veisuu komeata Ison vihan ajan suomalaisessa puukirkossa talvella, kun porukka pääsi säkeistöön 36.
ilman urkuja.
Kirjoittanut: Haamul
Ei sitä iloo vielä
Ymmärrä yksikään;
Se salattu on täällä,
Ast' päivään viimeiseen.
Niin totta!
Jos olivat ennen vanhaan pitkät veisut, niin taisivat muuten kirkossa saarnatkin kestää hiukan pitempään kuin nykyisin.
Koston Jumala
Pyhä Jumala sanoo: minun on kosto, minä olen kostava.
Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.
Room 12:19 Biblia 1776
Herra on koston Jumala, hän maksaa takaisin täydellä mitalla.
Jer 51:56 KR 1992
sillä koston Jumala, Herra maksaa täydellisesti hänelle
Jer 51:56 Biblia 1776
Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;
Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
2 Ms 20:5-6 Biblia 1776
näin meidän aivomme toimivat, että kun luemme tai kuulemme sanoja niiden myötä mieleemme nousee nopeasti erilaisia ajatuksia.
nämä ajatukset ohjaavat ajatuksemme tiettyihin kuvioihin, tuttuihin ja uusiinkin.
tuo kymmenen käskyn yhteydessä oleva varoitus, joka on mukana Vähässä katekismuksessa, on alkukielellä
לא־תשׁתחוה להם ולא תעבדם כי אנכי יהוה אלהיך אל קנא פקד עון אבת על־בנים על־שׁלשׁים ועל־רבעים לשׂנאי׃
siinä on ensin
el qana
kiivas Jumala.
sana esiintyy Jeesuksen opetuslapsen nimessä, Simon Kiivailija, eli Siimon Kananeus
Matt. 10:1-4
Mark. 3:14-19
Luuk. 6:13-16
Ap.t. 1:13
tämä tarkoittanee "kiivailijoiden" puoluetta, terrorismiakin käyttänyt vastarintaliike Rooman miehityksen aikana
paqad avon abt al banim
kostan isien synnit pojille
paqad on hepreassa sanan juurena "vierailla" hyvässä tai pahassa tarkoituksessa
vanhassa suomenkielessä "kostaa" saattoi myös sisältää "maksaa" merkityksen
maksaa paha pahalla, kostaa
"silmä silmästä, hammas hampaasta" oli Vanhan testamentin oikeusistuimen käytäntöä. Vanhaa lainsäädäntöä, Jumalan antamaa lakia Moosekselle heti kymmenen käskyn jälkeen.
Koska miehet keskenänsä riitelevät, ja toinen lyö toistansa kivellä eli rusikalla, ja hän ei kuole vaan makaa vuoteessansa:
Jos hän paranee, niin että hän käy ulos sauvansa nojalla, niin sen pitää syyttömän oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hänen työnsä vahingon, josta hän on estetyksi tullut, ja hänen pitää kaiketi hänen terveeksi laittaman.
Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin että hän kuolee hänen käsiinsä: hän pitää kaiketi kostettaman.
Vaan jos hän päivän taikka kaksi elää, ei pidä häntä kostettaman, sillä se on hänen rahansa.
Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta;
Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä.
Silmän silmästä, hampaan hampaasta, käden kädestä, jalan jalasta.
Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.
Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmän, ja turmeles sen, hänen pitää päästämän sen vapaaksi silmän tähden.
Niin myös jos hän lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitää hänen päästämän sen vapaaksi hampaan tähden.
2 Ms 21:18-27 Biblia 1776
tässä meillä on tietty oikeustaju ja vaikka nämä rautakautiset lain määräykset ja ehdot ovat aika rankkoja, niiden taustalla on tietty oikeudenmukaisuus.
jos joku suutuu orjaansa tai orjattareensa, ja lyö tämän silmän sokeaksi tai hampaan suusta, niin vapauttakoon.
oudompi on tuo määräys, että jos mukiloi toisen ja tämä heti kuolee niin on syypää, mutta jos toinen kituu päivän pari ennen kuolemaansa, niin on syytön.
tässä siis Biblia käyttää "kostaa" sanaa lakien yhteydessä ja varmaan myös 10 käskyn kohdalla merkityssisältö on saman suuntainen.
Jumala on asianomainen ja asettuu samojen lakien alaiseksi - asianomainen, sillä jos ihminen palvoo jotain muuta jumalaa, Jumala kostaa.
Minä (olen) Herra sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.
Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni.
Ei sinun pidä tekemän sinulles kuvaa eikä jonkun muotoa, niiden jotka ylhäällä taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan päällä, eikä niiden, jotka vesissä maan alla ovat.
Ei sinun pidä kumartaman niitä, eikä myös palveleman niitä: Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;
Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
2 Ms 20:2-6 Biblia 1776
on niitä, jotka vihaavat Jumalaa
on niitä, jotka pitävät Hänen käskynsä
näin Jeesuskin sitten asian sanoi
"Jolla minun käskyni ovat ja ne kätkee, se rakastaa minua:
mutta joka minua rakastaa, hän rakastetaan minun Isältäni, ja minä tahdon häntä rakastaa, ja ilmoitan itseni hänelle."
Joh 14:21 Biblia 1776
samoin käskyistä on kyse lähetyskäskyssä (joka on sekin käsky!
paitsi essuille, joita se ei koske... :-)
"Menkäät siis ja opettakaat* kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti.
Amen!"
Mt 28:19-20 Biblia 1776
mutta tässä meillä taitaa useimmilla nousta niskakarvat pystyyn, vaikka itse meidän Jumalamme puhuu:
Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;
2 Ms 20:5 Biblia 1776
Profeetta Jeremia ennustaa tulevista ihmeellisistä päivistä, jolloin ei enää sanota, että isät söivä raakoja rypäleitä ja lasten hampaat höltyivät.
suvun kirous isän pahojen töiden tähden kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
ei tunnu oikeudenmukaiselta
viattomista lapsista niin kovin on nettiruuksusakin puhuttu
saati sitten että Jumala kostaisi 1800 luvulla eläneiden isien syntejä heille?
neljäs sukupolvi on nimittäin
4x40 eli 120 vuotta
Jumalan kosto 80 - 120 vuotta isän kuoleman jälkeen?
näin Jeremia:
Katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä tahdon Israelin huoneen ja Juudan huoneen kylvää ihmisen siemenellä ja karjan siemenellä.
Ja pitää tapahtuman, että niinkuin minä olin valpas heitä hävittämään, repimään, raatelemaan, kadottamaan ja rankaisemaan: niin minä myös tahdon valpas olla heitä rakentamaan ja istuttamaan, sanoo Herra.
Ei silloin enään pidä sanottaman: isät ovat happamia viinamarjoja syöneet, ja lasten hampaat ovat huoltuneet.
Vaan jokaisen pitää pahan tekonsa tähden kuoleman, ja kuka ihminen syö happamia viinamarjoja, hänen hampaansa pitää huoltuman.
Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä teen uuden liiton Israelin huoneen kanssa ja Juudan huoneen kanssa.
En senkaltaista kuin entinen liitto oli, jonka minä heidän isäinsä kanssa tein, kun minä heidän käteensä rupesin, heitä Egyptin maalta johdattaakseni; jota liittoa ei he pitäneet, ja minä vallitsin heitä, sanoo Herra.
Mutta tämän pitää se liitto oleman, jonka minä Israelin huoneen kanssa teen tämän ajan perästä, sanoo Herra: minä tahdon minun lakini antaa heidän sydämeensä ja sen heidän mieliinsä kirjoittaa; ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää minun kansani oleman.
Ja ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne Herraa; sillä heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo Herra; sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikinä enään muista heidän syntejänsä.
Näin sanoo Herra, joka auringon antaa päivällä valkeudeksi, kuun ja tähtien järjestyksen yöllä valkeudeksi: joka meren liikuttaa, että hänen aaltonsa pauhaavat, Herra Zebaot on hänen nimensä:
Kun senkaltaiset säädyt minun edestäni hukkuvat, sanoo Herra, silloin myös Israelin siemenen pitää puuttuman, ettei se ole enään kansa minun edessäni ijankaikkisesti.
Näin sanoo Herra: jos taivasta taidetaan ylhäällä mitata, ja maan perustusta alhaalla tyynni tutkiskella; niin myös minä tahdon heittää pois koko Israelin siemenen kaikkein, niiden tähden, mitkä he tehneet ovat, sanoo Herra.
Jeremia 31:27-37 Biblia 1776
koston Jumala
epäuskoinen sydän kysyy "mahtaako Jumala kostaa, vaikka paa teenkin?"
paatunut sydän sanoo "ei Jumala kosta enkä piittaa vaikka kostaisi"
pelästynyt sydän kysyy, "mistä löydän armollisen Jumalan?"
uskosta vieraantunut sydän sanoo "synkeitä nuo uskovien puheet kostavasta Jumalasta"
katkeroitunut sydän sanaa "kostakoon Jumala sinulle, mitä olet minulle tehnyt"
vihaava sydän sanoo "minä kostan itse, enkä jätä tilaa Jumalan vihalle"
maailma ei pelkää Jumalaa, koska se kuvittelee ja luuloettelee, että kostaakseen Jumalan täytyy tehdä jotain yliluonnollista.
eihän sellaista tapahdu.
"elämän oma laki" ei heille paljon sano.
he eivät tiedä, että pyhän Raamatun kuvaamissa tapauksissa Jumala kostaa käyttämällä toisia ihmisiä, joskus kokonaisia kansakuntia, työkalunaan.
kostaa ei ole sama asia kuin tuomita tai rankaista.
omankäden oikeus ei oikein tahdo toimia kunnolla ja pahoja virheitä tapahtuu, syyttömät saavat kärsiä.
sen tähden ihmiset ovat vanhastaan ottaneet koston yhteisön käyttöön.
sukuviha, verikostojen kierre, on yhä todellisuutta Lähi-idän kansojen parissa ja taitaa edelleen kuulua romaanien elämään myös siellä Suomessa.
vanhat istuivat tuomarien kivillä ja pohtivat oikeutta, tuomioita ja rangaistuksia, joskus tulikokeen avulla.
moderni yhteiskunta antaa tuomitsemien ja rankaisemisen viranomaisten tehtäväksi lakien säätelemällä tavalla.
rangaistus rikoksesta on eräänlainen yhteisön kosto syylliselle.
kosto on suloista
kristitty alakynteen joutunut ihminen, ehkä sielullisesti tai muuten toista heikompi, voi turvautua miellyttävään sanoiksi pukemattomaan ajatukseen
"kyllä Jumala sinulle kostaa minun puolestani"
naapuri voi puhkua kostoa kalavesistä tai aidasta tai koiranpuremasta vuosikausia, asia kytee ja syö ja puree ja kostoon etsitään suomalaisittain sisukkaasti ja peräänantamattomasti tilaisuutta.
Kosto on teko, jonka tekijä pyrkii vahingoittamaan joko suoraan tai epäsuoraan henkilöä, jonka hän joko katsoo aiheuttaneen hänelle vääryyttä tai kohdelleen häntä epäoikeudenmukaisesti.
Suomen laki ei oikeuta kostoa, vaan asiankäsittely voidaan riitauttaa oikeusistuimissa tietyin perustein.
Mikäli rikos on tapahtunut kostamistarkoituksessa, se saattaa johtaa raskauttavien asianhaarojen vallitessa annettavaan sanktioon.
Kosto on yksi kolmesta tavallisimmasta henkirikosten motiivista; muut kaksi ovat kateus ja mustasukkaisuus
suomalainen wikipedia
Jumala siis pyrkii vahingoittamaan ihmistä, joka palvoo muita jumalia, ja hänen jälkeläisiään kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
mites käännöskomitea 1992 selvisi tästä vaikeasta Raamatun viestistä:
Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.
Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.
Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
2 Ms 20:4-6 Biblia 1776
KR 1992 ei käytä ilmausta kosto vaan
"panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista"
"vaadin tilille"
kristittyinä helposti kuittaamme Jumalan koston sanoen, "se on sitä Vanhan liiton aikaa, ei Jeesuksen Taivaallinen Isä ole enää Siinain vuorella ilmestynyt kiivas kostava Jumala"
mieleemme nousevat Jeesuksen sanat kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi (77x7) ja kuinka tulee kääntää vasen poski, kun toinen lyö päin naamaa oikealle poskelle ja päinvastoin.
antaa anteeksi vihamiehille ja rukoilla niiden puolesta, jotka vainoavat.
missä siis kosto?
no ensinnäkin
Isä kosti Poikansa kuoleman omaisuuskansalleen Israelille aivan hirveällä tavalla.
vaikka Hänen suunnitelmansa oli että Pojan tulee kärsiä ja antaa henkensä.
toiseksi
vaikka Jumala itse herätti Assyrin kurittamaan epäjumalia palvelevaa Israelia, Hän kosti Assyrille ja omat pojat murhasivat suurkuningas Sanheribin kun tämä meni temppeliinsä rukoilemaan.
kolmanneksi
vaikka Jumala itse herätti Baabelin kuninkaan kurittamaan epäjumalia palvelevaa Juudeaa ja Jerusalemia, Hän kosti Babylonialle mitä julmimmalla tavalla Persian ruoskalla.
neljänneksi
Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali ei sano kristityille, älkää kostako.
Hän neuvoo pahemman tien
jättäkää tilaa Jumalan vihalle, antakaa Jumalan kostaa teidän puolestanne.
jos emme ymmärrä mitä tämä on, tutustukaamme Jerusalemin hävitykseen vuonna 70 jKr.
Paavali neuvoo myös kokoamaan tulisia hiiliä vihollisen päänpäälle!
Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.
Room 12:19 Biblia 1776
Sentähden, jos vihollises isoo, niin syötä häntä, ja jos hän janoo, niin juota häntä; sillä koskas tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päänsä päälle kokoot.
Älä anna sinuas voitettaa pahalta, vaan voita sinä paha hyvällä.
Room 12:20-21 Biblia 1776
Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.
Room 12:19 Biblia 1776
Herra on koston Jumala, hän maksaa takaisin täydellä mitalla.
Jer 51:56 KR 1992
sillä koston Jumala, Herra maksaa täydellisesti hänelle
Jer 51:56 Biblia 1776
Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;
Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
2 Ms 20:5-6 Biblia 1776
näin meidän aivomme toimivat, että kun luemme tai kuulemme sanoja niiden myötä mieleemme nousee nopeasti erilaisia ajatuksia.
nämä ajatukset ohjaavat ajatuksemme tiettyihin kuvioihin, tuttuihin ja uusiinkin.
tuo kymmenen käskyn yhteydessä oleva varoitus, joka on mukana Vähässä katekismuksessa, on alkukielellä
לא־תשׁתחוה להם ולא תעבדם כי אנכי יהוה אלהיך אל קנא פקד עון אבת על־בנים על־שׁלשׁים ועל־רבעים לשׂנאי׃
siinä on ensin
el qana
kiivas Jumala.
sana esiintyy Jeesuksen opetuslapsen nimessä, Simon Kiivailija, eli Siimon Kananeus
Matt. 10:1-4
Mark. 3:14-19
Luuk. 6:13-16
Ap.t. 1:13
tämä tarkoittanee "kiivailijoiden" puoluetta, terrorismiakin käyttänyt vastarintaliike Rooman miehityksen aikana
paqad avon abt al banim
kostan isien synnit pojille
paqad on hepreassa sanan juurena "vierailla" hyvässä tai pahassa tarkoituksessa
vanhassa suomenkielessä "kostaa" saattoi myös sisältää "maksaa" merkityksen
maksaa paha pahalla, kostaa
"silmä silmästä, hammas hampaasta" oli Vanhan testamentin oikeusistuimen käytäntöä. Vanhaa lainsäädäntöä, Jumalan antamaa lakia Moosekselle heti kymmenen käskyn jälkeen.
Koska miehet keskenänsä riitelevät, ja toinen lyö toistansa kivellä eli rusikalla, ja hän ei kuole vaan makaa vuoteessansa:
Jos hän paranee, niin että hän käy ulos sauvansa nojalla, niin sen pitää syyttömän oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hänen työnsä vahingon, josta hän on estetyksi tullut, ja hänen pitää kaiketi hänen terveeksi laittaman.
Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin että hän kuolee hänen käsiinsä: hän pitää kaiketi kostettaman.
Vaan jos hän päivän taikka kaksi elää, ei pidä häntä kostettaman, sillä se on hänen rahansa.
Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta;
Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä.
Silmän silmästä, hampaan hampaasta, käden kädestä, jalan jalasta.
Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.
Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmän, ja turmeles sen, hänen pitää päästämän sen vapaaksi silmän tähden.
Niin myös jos hän lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitää hänen päästämän sen vapaaksi hampaan tähden.
2 Ms 21:18-27 Biblia 1776
tässä meillä on tietty oikeustaju ja vaikka nämä rautakautiset lain määräykset ja ehdot ovat aika rankkoja, niiden taustalla on tietty oikeudenmukaisuus.
jos joku suutuu orjaansa tai orjattareensa, ja lyö tämän silmän sokeaksi tai hampaan suusta, niin vapauttakoon.
oudompi on tuo määräys, että jos mukiloi toisen ja tämä heti kuolee niin on syypää, mutta jos toinen kituu päivän pari ennen kuolemaansa, niin on syytön.
tässä siis Biblia käyttää "kostaa" sanaa lakien yhteydessä ja varmaan myös 10 käskyn kohdalla merkityssisältö on saman suuntainen.
Jumala on asianomainen ja asettuu samojen lakien alaiseksi - asianomainen, sillä jos ihminen palvoo jotain muuta jumalaa, Jumala kostaa.
Minä (olen) Herra sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.
Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni.
Ei sinun pidä tekemän sinulles kuvaa eikä jonkun muotoa, niiden jotka ylhäällä taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan päällä, eikä niiden, jotka vesissä maan alla ovat.
Ei sinun pidä kumartaman niitä, eikä myös palveleman niitä: Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;
Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
2 Ms 20:2-6 Biblia 1776
on niitä, jotka vihaavat Jumalaa
on niitä, jotka pitävät Hänen käskynsä
näin Jeesuskin sitten asian sanoi
"Jolla minun käskyni ovat ja ne kätkee, se rakastaa minua:
mutta joka minua rakastaa, hän rakastetaan minun Isältäni, ja minä tahdon häntä rakastaa, ja ilmoitan itseni hänelle."
Joh 14:21 Biblia 1776
samoin käskyistä on kyse lähetyskäskyssä (joka on sekin käsky!
paitsi essuille, joita se ei koske... :-)
"Menkäät siis ja opettakaat* kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti.
Amen!"
Mt 28:19-20 Biblia 1776
mutta tässä meillä taitaa useimmilla nousta niskakarvat pystyyn, vaikka itse meidän Jumalamme puhuu:
Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;
2 Ms 20:5 Biblia 1776
Profeetta Jeremia ennustaa tulevista ihmeellisistä päivistä, jolloin ei enää sanota, että isät söivä raakoja rypäleitä ja lasten hampaat höltyivät.
suvun kirous isän pahojen töiden tähden kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
ei tunnu oikeudenmukaiselta
viattomista lapsista niin kovin on nettiruuksusakin puhuttu
saati sitten että Jumala kostaisi 1800 luvulla eläneiden isien syntejä heille?
neljäs sukupolvi on nimittäin
4x40 eli 120 vuotta
Jumalan kosto 80 - 120 vuotta isän kuoleman jälkeen?
näin Jeremia:
Katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä tahdon Israelin huoneen ja Juudan huoneen kylvää ihmisen siemenellä ja karjan siemenellä.
Ja pitää tapahtuman, että niinkuin minä olin valpas heitä hävittämään, repimään, raatelemaan, kadottamaan ja rankaisemaan: niin minä myös tahdon valpas olla heitä rakentamaan ja istuttamaan, sanoo Herra.
Ei silloin enään pidä sanottaman: isät ovat happamia viinamarjoja syöneet, ja lasten hampaat ovat huoltuneet.
Vaan jokaisen pitää pahan tekonsa tähden kuoleman, ja kuka ihminen syö happamia viinamarjoja, hänen hampaansa pitää huoltuman.
Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä teen uuden liiton Israelin huoneen kanssa ja Juudan huoneen kanssa.
En senkaltaista kuin entinen liitto oli, jonka minä heidän isäinsä kanssa tein, kun minä heidän käteensä rupesin, heitä Egyptin maalta johdattaakseni; jota liittoa ei he pitäneet, ja minä vallitsin heitä, sanoo Herra.
Mutta tämän pitää se liitto oleman, jonka minä Israelin huoneen kanssa teen tämän ajan perästä, sanoo Herra: minä tahdon minun lakini antaa heidän sydämeensä ja sen heidän mieliinsä kirjoittaa; ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää minun kansani oleman.
Ja ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne Herraa; sillä heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo Herra; sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikinä enään muista heidän syntejänsä.
Näin sanoo Herra, joka auringon antaa päivällä valkeudeksi, kuun ja tähtien järjestyksen yöllä valkeudeksi: joka meren liikuttaa, että hänen aaltonsa pauhaavat, Herra Zebaot on hänen nimensä:
Kun senkaltaiset säädyt minun edestäni hukkuvat, sanoo Herra, silloin myös Israelin siemenen pitää puuttuman, ettei se ole enään kansa minun edessäni ijankaikkisesti.
Näin sanoo Herra: jos taivasta taidetaan ylhäällä mitata, ja maan perustusta alhaalla tyynni tutkiskella; niin myös minä tahdon heittää pois koko Israelin siemenen kaikkein, niiden tähden, mitkä he tehneet ovat, sanoo Herra.
Jeremia 31:27-37 Biblia 1776
koston Jumala
epäuskoinen sydän kysyy "mahtaako Jumala kostaa, vaikka paa teenkin?"
paatunut sydän sanoo "ei Jumala kosta enkä piittaa vaikka kostaisi"
pelästynyt sydän kysyy, "mistä löydän armollisen Jumalan?"
uskosta vieraantunut sydän sanoo "synkeitä nuo uskovien puheet kostavasta Jumalasta"
katkeroitunut sydän sanaa "kostakoon Jumala sinulle, mitä olet minulle tehnyt"
vihaava sydän sanoo "minä kostan itse, enkä jätä tilaa Jumalan vihalle"
maailma ei pelkää Jumalaa, koska se kuvittelee ja luuloettelee, että kostaakseen Jumalan täytyy tehdä jotain yliluonnollista.
eihän sellaista tapahdu.
"elämän oma laki" ei heille paljon sano.
he eivät tiedä, että pyhän Raamatun kuvaamissa tapauksissa Jumala kostaa käyttämällä toisia ihmisiä, joskus kokonaisia kansakuntia, työkalunaan.
kostaa ei ole sama asia kuin tuomita tai rankaista.
omankäden oikeus ei oikein tahdo toimia kunnolla ja pahoja virheitä tapahtuu, syyttömät saavat kärsiä.
sen tähden ihmiset ovat vanhastaan ottaneet koston yhteisön käyttöön.
sukuviha, verikostojen kierre, on yhä todellisuutta Lähi-idän kansojen parissa ja taitaa edelleen kuulua romaanien elämään myös siellä Suomessa.
vanhat istuivat tuomarien kivillä ja pohtivat oikeutta, tuomioita ja rangaistuksia, joskus tulikokeen avulla.
moderni yhteiskunta antaa tuomitsemien ja rankaisemisen viranomaisten tehtäväksi lakien säätelemällä tavalla.
rangaistus rikoksesta on eräänlainen yhteisön kosto syylliselle.
kosto on suloista
kristitty alakynteen joutunut ihminen, ehkä sielullisesti tai muuten toista heikompi, voi turvautua miellyttävään sanoiksi pukemattomaan ajatukseen
"kyllä Jumala sinulle kostaa minun puolestani"
naapuri voi puhkua kostoa kalavesistä tai aidasta tai koiranpuremasta vuosikausia, asia kytee ja syö ja puree ja kostoon etsitään suomalaisittain sisukkaasti ja peräänantamattomasti tilaisuutta.
Kosto on teko, jonka tekijä pyrkii vahingoittamaan joko suoraan tai epäsuoraan henkilöä, jonka hän joko katsoo aiheuttaneen hänelle vääryyttä tai kohdelleen häntä epäoikeudenmukaisesti.
Suomen laki ei oikeuta kostoa, vaan asiankäsittely voidaan riitauttaa oikeusistuimissa tietyin perustein.
Mikäli rikos on tapahtunut kostamistarkoituksessa, se saattaa johtaa raskauttavien asianhaarojen vallitessa annettavaan sanktioon.
Kosto on yksi kolmesta tavallisimmasta henkirikosten motiivista; muut kaksi ovat kateus ja mustasukkaisuus
suomalainen wikipedia
Jumala siis pyrkii vahingoittamaan ihmistä, joka palvoo muita jumalia, ja hänen jälkeläisiään kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
mites käännöskomitea 1992 selvisi tästä vaikeasta Raamatun viestistä:
Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.
Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.
Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
2 Ms 20:4-6 Biblia 1776
KR 1992 ei käytä ilmausta kosto vaan
"panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista"
"vaadin tilille"
kristittyinä helposti kuittaamme Jumalan koston sanoen, "se on sitä Vanhan liiton aikaa, ei Jeesuksen Taivaallinen Isä ole enää Siinain vuorella ilmestynyt kiivas kostava Jumala"
mieleemme nousevat Jeesuksen sanat kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi (77x7) ja kuinka tulee kääntää vasen poski, kun toinen lyö päin naamaa oikealle poskelle ja päinvastoin.
antaa anteeksi vihamiehille ja rukoilla niiden puolesta, jotka vainoavat.
missä siis kosto?
no ensinnäkin
Isä kosti Poikansa kuoleman omaisuuskansalleen Israelille aivan hirveällä tavalla.
vaikka Hänen suunnitelmansa oli että Pojan tulee kärsiä ja antaa henkensä.
toiseksi
vaikka Jumala itse herätti Assyrin kurittamaan epäjumalia palvelevaa Israelia, Hän kosti Assyrille ja omat pojat murhasivat suurkuningas Sanheribin kun tämä meni temppeliinsä rukoilemaan.
kolmanneksi
vaikka Jumala itse herätti Baabelin kuninkaan kurittamaan epäjumalia palvelevaa Juudeaa ja Jerusalemia, Hän kosti Babylonialle mitä julmimmalla tavalla Persian ruoskalla.
neljänneksi
Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali ei sano kristityille, älkää kostako.
Hän neuvoo pahemman tien
jättäkää tilaa Jumalan vihalle, antakaa Jumalan kostaa teidän puolestanne.
jos emme ymmärrä mitä tämä on, tutustukaamme Jerusalemin hävitykseen vuonna 70 jKr.
Paavali neuvoo myös kokoamaan tulisia hiiliä vihollisen päänpäälle!
Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.
Room 12:19 Biblia 1776
Sentähden, jos vihollises isoo, niin syötä häntä, ja jos hän janoo, niin juota häntä; sillä koskas tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päänsä päälle kokoot.
Älä anna sinuas voitettaa pahalta, vaan voita sinä paha hyvällä.
Room 12:20-21 Biblia 1776
Calvin ja Luther
Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala.
Ps. 46:11 KR 1992
Uskonpuhdistus alkaa 31.10.1517
Rooman paavin johtamaa kirkkoa kohtasi maanjäristys 1500-luvun alussa. Hän haki tukea maalliselta esivallalta.
Tuon ajan suurin mahti oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan ja Espanjan keisari Kaarle V (1500-1558), jota pelkäsivät niin Ranskan kuningas Fransis I kuin Englannin kuningas Henri VIII.
Kaarle V Suuren valtakunnassaan ei aurinko laskenut ja pinta-alaa oli mahtavat neljä miljoonaa neliökilometria.
Valtakunnan armeijan runkona oli peloton ja tappava espanjalainen jalkaväki ja ratsuväki, joille ei kukaan oikein voinut mitään.
Augsburgin tunnustus on omistettu keisari Kaarle V:lle.
Uskonpuhdistuksen katsotaan alkavan siitä hetkestä, kun augustinolainen munkki Martti Luther käveli lokakuun 31, 1517, Wittenbergin linnankirkon ovelle, ja naulasi siihen vasarallaan paperin.
(keskiajan tiedotus oli hieman alkeellisempaa kuin nettiruukun keskustelut...)
95 teesiä paavin anekauppaa vastaan kävi suoraan hermoon ja kansa oli valmis kuulemaan Lutherin sanoman: Kristuksen ansiota ei saa rahalla kaupitella.
Liekit leimahtivat kaikkialla ja saavuttivat pian myös Pariisin, jossa Jean Calvin innostui Lutherin vaikutuksesta kirkkonsa uudistamiseen.
Nämä kaksi, Martti Luther (1483-1546) ja häntä paljon nuorempi Jean Calvin (1509-1564) ovat paavin kirkon uskonpuhdistuksen ytimessä.
Paavi ei siitä ollenkaan tykännyt.
Ei myöskään keisari Kaarle V, joka espanjalaisena oli harras katolinen, mutta ei oikein tykännyt paaveista.
Calvinin oppilaita on enemmän
Calvin ja Luther ovat siis saman ajan lapsia ja saman maanjäristyksen keskuksessa.
Mutta heidän välillään on monia eroavuuksia, jotka näkyvät heidän jälkeensä syntyneiden kirkkojen välisinä eroavuuksina.
Lutherin seuraajia ryhdyttiin kutsumaan luterilaisiksi. Vaikka Martti olisi tahtonut kutsua uudistettua kirkkoa evankeliseksi.
Calvinin seuraajia ryhdyttiin kutsumaan kalvinisteiksi.
Molemmat kirkot ovat voimissaan tänään, luterilaisia on noin 66 miljoonaa (2004) ja kalvinisteja
eli reformoituja noin 75 miljoonaa.
Reformoiduilla on maailman laaja organisaatio eri kirkkojen välillä
World Alliance of Reformed Churches
Luterilaisten keskusorganisaatiota kutsutaan nimellä
Lutheran World Federation
Calvinin porukat ovat siis melkein 10 miljoonaa Lutherin porukoita isompi sakki.
Monet elämän puhtautta ja pyhyyttä varjelevat "puritaanit" muuttivat vainojen takia Englannista ja Hollannista Atlantin yli Amerikkaan, jossa he antavat Uuden mantereen hengelliselle elämälle vahvoja piirteitä.
Skotlannissa syntynyt presbyteerien kirkko järjestäytyy Calvinin ohjeiden mukaan Uuden testamentin ajan tapaan vanhemmiston johtoon.
Metodistien sisällä on jako George Whitefieldin (1714-1770) kalvinistieen ja evankelisiin eli tarkemmin John Wesleyn (1703-1791) edustaman arminianismin ryhmiin.
(mennoniitat ja amish-kansa ovat anabaptisteja)
Jean Calvin vaikuttaa hyvin voimakkaasti myös monien anglo-saksisten uusien hengellisten liikkeiden teologian taustalla.
Näistä Suomessa ovat esimerkkeinä 1800-luvun loppupuolella meille rantautuneet helluntailaisuus ja vapaakirkko.
Nämä eivät kuitenkaan ole kalvinistisia tai reformoituja vaan ovat saaneet Calvinin ajattelusta vaikutteita, joka "maistuu" hengellisesti aivan erilaiselta kuin klassinen luterilaisuus.
meidän tulee suhtautua siis kunnioituksella kalvinisteihin, jotka edustavat Kristuksen kirkon väkevää haaraa.
erityisesti heidän joukostaan haluan mainita Ranskan vainotut hugenotit, joiden historiaa hieman valotin nettiruukussakin. (Amadeus - kaleeriorja)
kaikkialla, missä suvussa on hugenottien juurta, asiaa pidetään mainitsemisen arvoisena ja se tuo kunnioitusta. Näin sekä Sveitsissä, Itävallassa, Sakassa sekä Yhdysvalliossa, jonne Ranskan hugenotteja pääsi karmeita vainoja pakoon.
Etelä-Afrikan Hollannista kotoisin olleet buurit edustavat siellä omaa kalvinismin suuntaansa.
(Buurisotien aikaan Robert Baden-Powell (1857-1941)kehitti pojille koulutusta, josta syntyi sitten partioliike)
Vertailua Calvinin ja Lutherin välillä
ymmärrän, että Herra Jeesus on reformoidun kirkon kuningas ja nämä ihmiset kuuluvat Hänelle.
Tietynlainen surumielisyys kuitenkin valtaa mieleni, kun vertaan Jean Calvinin ja Martti Lutherin elämää ja uskoa.
Surumielisyys näiden asioiden takia, joita tässä kuvaan.
Mutta myös sentähden, että luterilaisuus on niin syvässä kriisissä ja menettämässä keski-Euroopassa sijaansa toisaalta roomalais-katoliselle kirkolle ja toisaalta reformoidulle kirkolle.
Suomessa ne kalliit hunajan pisarat ja hengelliset helmet, joita Martti Lutherin kautta Kristuksen kirkolle annettiin, ovat hukkumassa.
Maailman suurimpiin Martin perintöä edustava Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jatkuvien hyökkysten ja repimisen kohteena kansamme keskuudessa.
Esikoislestadiolaisuus on hukannut puhtaan evankeliumin ja kulkee kohti kalvinistisia järkeilyjä.
murheellinen lista on pitkä...
koska Saatana ei voi sietää puhdasta evankeliumia.
Augustinuksen oppilaita
Molemmat uskonpuhdistajat ovat kirkkoisä Augustinuksen oppilaita.
Mutta suhde Augustinukseen oli henkilökohtaisella tasolla hyvin erilainen:
Martti Luther oli matkalla isänsä toivomuksen mukaan kaupunkiin opiskelemaan lakia, kun salama löi hyvin lähelle. "Pyhä Anna, minä rupean munkiksi" säikähtänyt nuorukainen huudahti - ja teki niin.
Luther vietti useita vuosia Erfurtin augustinolaisluostarissa, jossa ei vain luettu suuren kirkkoisän kirjoituksia ja niitä opiskeltu, vaan opetusta myös pantiin käytäntöön luostarisäännön mukaisesti.
Jean Calvinin viereen ei koskaan salama iskenyt ja hän opiskeli lakia, kieliä ja muita humanistisia aineita.
Calvinille Augustinus oli suuri oppi-isä, jonka huikean kirkas äly ja syvällisyys haastoi ja kiehtoi häntä.
tämä ero Martin ja Jeanin välillä on merkittävä, elämän koulu tai pään tieto.
Henkilökohtainen usko
Calvin ja Luther nousivat kumpikin puhdistamaan omaa kirkkoaan, jota paavi johti Vatikaanista. (Ja edelleen johtaa)
Mutta heidän tiensä olivat hyvin erilaiset.
Martti Luther puhuu tornikokemuksesta. Hän oli äärimmäisen ahdistunut, suorastaan neuroottinen, pelkäsi Jumalaa ja vihasi Kristusta.
Hän rukoili ahkerasti, tutki Raamattua ja kirkkoisiä ja liturgioita lakkaamatta, kävi jatkuvasti rippi-isän luona tunnustamassa kaikkia mahdollisia ja mahdottomia syntejä, kuritti itseään, paastosi säännöllisesti ja meni pyhiinvaellusmatkalle kuten käskettiin.
vaan ei saanut omalletunnolleen rauhaa, kunnes hänelle pyhästä Raamatusta välähti Pyhän Hengen vaikutuksesta profeetta Habakukin sana "vanhurskas on elävä uskosta".
Lutherin kuvaus on syöpynyt lähtemättömästi hänen nimeään kantavan kirkon muistiin ja on todistuksena evankeliumin valtavasta voimasta, lain ja evankeliumin erottamisesta oikealla tavalla.
Jean Calvin on tullut kaiketi henkilökohtaiseen uskoon, mutta hän kertoo tästä yhdellä ainoalla ja aika epäselvällä lauseella. Kalvinismin tutkijat riitelevät edelleen siitä, mitä hän oikein tarkoitti.
"Jumala saattoi mieleni oppivaiseksi yllättävällä ja hiljaisella tavalla, mieleni, joka oli kovettuneempi kuin olisi voinut odottaa nuoruuden vuosieni perusteella"
Jean Calvin, Esipuhe Psalmien selitysteokseen 1557
käännökseni on sangen "vapaa" teoksen englantilaisesta käännöksestä:
"God by a sudden conversion subdued and brought my mind to a teachable frame, which was more hardened in such matters than might have been expected from one at my early period of life"
ota tuosta nyt sitten selvä, mitä Jeanilla oli mielessä ja mitä oli kokenut.
mutta selvä on, että hän ei ole joutunut kulkemaan Martti Lutherin hurjaa helvetin pohjien kaluamista, josta evankeliumi hänet sitten niin valtavalla voimalla vapautti, että koko Eurooppa tärisi.
Predestinaatio
Calvin ja Luther olivat kumpikin kirkkoisä Augustinuksen oppilaita.
kun hengen jättiläiset kohtaavat, niin siitä on oksat poissa.
toisaalta Calvinin ja Augustinuksen kohtaaminen, toisaalta Lutherin ja Augustinuksen kohtaaminen, ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat yhä miljoonien kristittyjen ihmisten elämään.
Martti ei päästänyt Augustinuksen kanssa painimaansa asiaa käsistään helpolla, ja kirjoitti elämänsä vaikeimman ja ehkä tärkeimmän kirjan
"Sidottu ratkaisuvalta"
se on niin raju kirja, että luterilainen kirkkokaan ei sitä oikein saa nielaistua.
Calvin ei ollut tietääkseni joutunut painimaan Jumalan kanssa Jaakobin painia, kuten Luther "en päästä sinua ennenkuin siunaat minua".
Hänellä oli ollut helpompi tie varakkaiden sukulaisten maksamalla opintiellä ja arvostettuna lakimiehenä aikansa yhteiskunnassa.
Hän omaksui Augustinukselta täysin ajatuksen perisynnistä - josta nettiruukussakin on joskus hieman ollut puhetta - sekä ajatuksen ennalta määräämisestä.
Predestinaatio tarkoittaa, että ihmisen pelastuminen on niin kokonaan Jumalan käsissä, alusta loppuun, että Jumala määrää ennalta ihmisen pelastukseen.
Calvin omaksui Augustinukselta kolme päälinjaa ja teki niistä järjestelmällisen teologisen kokonaisuuden.
Perustava ajatus on, että jo ennen maailman luomista Jumala on jo tiennyt kaiken alusta loppuun.
1. Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista määrätyt ihmiset yhteyteensä. Tämä Jumalan valinta toteutuu ehdottomasti ja täysin riippumatta tämän yksilön omista teoista tai ratkaisuista.
2. Ihminen on täydellisesti ja kokonaan turmeltunut perisynnin tähden. Ilman Jumalan omaa toimintaa ihminen ei kykene ottamaan vastaan pelastusta synnistä, vaikka se hänelle tarjottaisiin.
3. Jumalan armoa on ihmisen mahdoton vastustaa. Ne jotka on ennalta valittu pelastukseen tulevat ennemmin tai myöhemmin saamaan pelastavan uskon Jeesukseen Kristukseen kaikista mahdollisista vastaanpyristelyistä huolimatta.
Entä sitten, jos joku tulee uskoon ja sitten luopuu?
Calvin vastaa, että tuo usko ei ollut aitoa, vaikka näytti siltä. Ne jotka Jumala on valinnut pelastukseen jo ennen maailman luomista eivät luovu.
Onko sitten Jumala määrännyt ennalta jotkut ihmiset pelastukseen ja jotkut kadotuskeen?
Jean Calvin vastaa: on.
Sidottu ratkaisuvalta
Luther luki Erasmus Rotterdamilaisen kirjan "Vapaa tahto" ja vastasi siihen kirjalla "Sidottu ratkaisuvalta" (1525)
Tämä perustuu Efesolaiskirjeeseen
Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on:
Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Ef 2:8-10 Biblia 1776
Luterilainen kirkko opettaa tämän Lutherin ja Augustinuksen (ja Erasmus Rotterdamilaisen) törmäyksen jälkeen että
Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista ihmisen yhteyteensä.
Kristitty saa turvata tähän tietoon kaiken kilvoittelun keskellä synnin, perkeleen ja kuoleman uhatessa.
Mutta pelastusvarmuutta ei tule rakentaa ennalta määräämiseen, vaan Kristuksen kärsimiseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Calvin puhuu helvettiin määräämisestä.
Luther kiistää tämän ja luterilainen kirkko opettaa, että kadotuksen syynä ovat epäuskoisen omat synnit, Kristuksen tuoman armon torjuminen ja epäusko.
Ahkeria kirjoittajia
Molemmat uskonpuhdistajat olivat ahkeria kirjoittajia, jumalanpalveluksen uudistajia ja myös kirkkomusiikin ja virsien laatijia.
Jean Calvinin pääteos on Institutio Christianae Religionis, jonka ensimmäisen version hän julkaisi maaliskuussa 1536.
Tätä kristillisen uskon ja kirkon uudistuksen kirjaa hän kirjoitti koko elämänsä ajan. Ensimmäisessä versiossa oli kuusi lukua, viimeisessä oli kahdeksankymmentä.
Calvin kirjoitti sitä sananmukaisesti kuumeisesti, peläten kuoleman jo lähestyvän. Teos valmistui 1558. (Calvin kuoli 27.5. 1564)
Calvin julkaisi myös uskonpuhdistuksen kirkolle katekismuksen, joka perustuu paljolti Lutherin Isoon Katekismukseen.
Verivelat
Talonpoikien kapina
Molemmilla uskonpuhdistajilla on myös raskas verivelka, joka mustaa heidän henkilökohtaista muistoaan.
Martti Luther asettui ruhtinasten puolelle ja kehoitti heitä murskaamaan Saksan talonpoikien kapinan.
Sen he tekivätkin niin tehokkaasti, etteivät keski-Euroopan alistetut maanviljelijät useaan sataan vuoteen uskaltaneet vaatia oikeuksiaan.
Sanotaan, että kun talonpoikien armeija oli lyöty, miehiä pantiin riveihin ja kaikkien silmät puhkaistiin.
ja muuta sellaista
että Luther itsekin kauhistui
Miguel Serveton polttaminen
Jean Calvin puolestaan kamppaili uskonasioista espanjalaisen Miguel Serveton (1511-1553) kanssa.
Miguel Serverto on Espanjan Aragoniasta kotoisin oleva monipuolinen lahjakkuus, joka ensimmäisenä kuvasi sydämen vedenkiertoa. Hän harrasti lääketieteen ohella matematiikkaa, tähtitiedettä, maantiedettä (karttojen piirtämistä), lakitiedettä - ja huonoksi onnekseen myös teologiaa.
Järkevänä, rohkeana ja itsenäisesti ajattelevana miehenä Serverto päätyi kieltämään opin Kolminaisuudesta. Hän sanoi, ettei tuo oppi nouse lainkaan pyhästä Raamatusta.
1531 Serverto julkaisi Strassburgissa kirjan De trinitatis erroribus (Kolminaisuusopin harhoista) ja 1532 Dialogorum de Trinitate (keskusteluja Kolminaisuudesta).
Espanjan inkvisitio tuomitsi hänet poissaolevana kuolemaan.
Calvin ja Serverto olivat tutustuneet jo 1546 Lyonissa ja käyneet tietenkin ankaria keskusteluja teologiasta.
Kunnes Calvin väsyi ja lopetti keskustelut.
Serverto lähetti hänelle kaikkiaan 30 kirjettä, jotka katoliset viranomaiset saivat käsiinsä ja vangitsivat hänet 1553 harhaoppisena. Serverto kiisti kirjoittaneensa kirjeet ja onnistui pakenemaan Ranskan inkvisition käsistä. Hekin tuomitsivat hänet kuolemaan poissaolevana - hitaasti polttaen.
Pakomatkallaan Serverto saapui Geneveen ja meni siellä kuuntelemaan Jean Calvinin saarnaa Pyhän Pietarin kirkkoon.
Calvin huomasi Migueolon seurakunnan joukossa ja lähetti sanan viranomaisille, jotka pidättivät hänet kirkossa.
Lokakuun 20. 1553 Geneven tuomioistuin antoi Miguel Servetolle kuolemantuomion - poltetaan roviolla.
Kerrotaan että Jean Calvin ja muutamat muut anoivat, että tuomio muutettaisiin miekalla teloittamiseksi.
Viikkoa myöhemmin, 27.10.1553, Serveto poltettiin Geneven kaupungin reunalla Plateu de Champel nimisessä paikassa.
Rovio oli tehty hänen omista kirjoistaan.
Ennaltamäärääminen kirkoissa
ymmärtääkseni reformoiduissa kirkoissa predestinaatio, oppi siitä että ennen maailman luomista Jumala on jo päättänyt ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat iankaikkiseen kadotukseen, on melko lailla sielunhoidollisessa käytössä.
toisin sanoen uskovia rohkaistaan luottamaan Jumalaan, joka on uskon alkanut ja on sen täyttävä ja vievä perille, kävi miten kävi.
raudanluja pelastusvarmuus!
paitsi että jos uskova heittäytyy syntielämään, niin ei se aikaisempi varma usko sitten ollutkaan aitoa.
sen sijaan että tämän perusteella ryhdyttäisiin jakamaan ihmisiä leireihin, tietyssä mielessä jokainen on kuitenkin yksilönä vastuussa Jumalan edessä.
Etelä-Afrikan valkoiset buurit
Buurit muuten ottivat tästä käytännön johtopäätökset.
Afrikan mustaihoinen väestö on ihmiskuntaa, jonka Jumala on ennen maailman luomista jo sulkenut pelastuksen ulkopuolelle.
He ovat luonnostaan Haamin jälkeläisiä, jotka Nooa kirosi orjiksi:
Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.
Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.
Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.
Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.
Koska Ham, Kanaanin Isä, näki hänen isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.
Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.
Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:
Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.
Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon Herra Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
1 Ms 9:18-27 Biblia 1776
olemme kaikki varmaan samaa mieltä, että Buurit löivät hieman Afrikan mustaa väestöä Raamatulla päähän.
ja vähän muullakin.
ja että Jeesus Kristus ei ollut heidän kanssaan samaa mieltä.
Toisten tuomitseminen
Buurit luokittelivat kaikki mustaihoiset ihmiset helvettiin meneviksi.
meillä taitaa olla tällainen taipumus.
joskus olen ollut huomaavinani, että luterilaisen kirkon piirissäkin on joitain herätysliikkeitä, joihin kuuluvat tietävät melko tarkkaan, missä Jumalan valtakunnan rajat menevät.
sinä olet ulkona, minä tietenkin sisällä - tyyliin.
välillä tosin vaikuttaa siltä, että he eivät jostain syystä näkisi tai tahtoisi nähdä kovin kauas oman kotiseutunsa ulkopuolelle...
alkaa nykyään olla liikenne toisinpäin, afrikkalaisia lähetyssaarnaajia alkaa kulkea uus-pakanallisessa Euroopassa kertomassa Jeesuksesta!
Predestinaation raamatullinen perusta
mistä tällainen ennalta määräämisen oppi sitten tulee?
kirkkoisä Augustinuksen keksimä?
no Jean Calvin ja Martti Luther oppivat asiaa Augustinukselta
mutta kaikki kolme lukivat Jumalan Sanaa
istuivat apostoli Paavalin jalkain juuressa
Bibliassa tuo ei ole aivan niin selvästi käännetty;
Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.
Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olis esikoinen monen veljen keskellä.
Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.
Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme, kuka voi meitä vastaan olla?
Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa?
Room 8:28-32 Biblia 1776
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Room 8:28-32 KR 1938
tässä on todella hurja kohta Raamatusta.
mites 1992 komitea selvisi tästä koskesta?
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.
Room 8:28-30 KR 1992
Hyvin selvisi, niinkuin on kirjoitettu!
edeltä määrätty
Mitä tähän sanomme?
sanat loppuvat,
joten annetaan Lina Sandell sanoo
virsi 397
Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.
Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.
Käsistä ei väkevistä
mikään heitä irti riistä.
Omakseen hän heidät osti,
kuolemasta eloon nosti.
Milloin murheet heitä kohtaa,
niiden alla Herra johtaa,
ilon, lohdun antaa heille,
uuden voiman uupuneille.
Iloitse siis auttajasta,
Herran kansa, Jumalasta!
Maahan lyö hän vainoojamme,
sanansa on voimanamme.
Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.
Säk. 1–3, 5–6 Lina Sandell 1855.
Säk. 4 Fredrik Engelke 1873.
Suom. Harpunsäveliä 1886.
Uud. Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa!
(eiköhän siellä siskojakin löydy)
Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala.
Ps. 46:11 KR 1992
Tietäkää, että minä olen Jumala.
Ps. 46:11 KR 1992
Uskonpuhdistus alkaa 31.10.1517
Rooman paavin johtamaa kirkkoa kohtasi maanjäristys 1500-luvun alussa. Hän haki tukea maalliselta esivallalta.
Tuon ajan suurin mahti oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan ja Espanjan keisari Kaarle V (1500-1558), jota pelkäsivät niin Ranskan kuningas Fransis I kuin Englannin kuningas Henri VIII.
Kaarle V Suuren valtakunnassaan ei aurinko laskenut ja pinta-alaa oli mahtavat neljä miljoonaa neliökilometria.
Valtakunnan armeijan runkona oli peloton ja tappava espanjalainen jalkaväki ja ratsuväki, joille ei kukaan oikein voinut mitään.
Augsburgin tunnustus on omistettu keisari Kaarle V:lle.
Uskonpuhdistuksen katsotaan alkavan siitä hetkestä, kun augustinolainen munkki Martti Luther käveli lokakuun 31, 1517, Wittenbergin linnankirkon ovelle, ja naulasi siihen vasarallaan paperin.
(keskiajan tiedotus oli hieman alkeellisempaa kuin nettiruukun keskustelut...)
95 teesiä paavin anekauppaa vastaan kävi suoraan hermoon ja kansa oli valmis kuulemaan Lutherin sanoman: Kristuksen ansiota ei saa rahalla kaupitella.
Liekit leimahtivat kaikkialla ja saavuttivat pian myös Pariisin, jossa Jean Calvin innostui Lutherin vaikutuksesta kirkkonsa uudistamiseen.
Nämä kaksi, Martti Luther (1483-1546) ja häntä paljon nuorempi Jean Calvin (1509-1564) ovat paavin kirkon uskonpuhdistuksen ytimessä.
Paavi ei siitä ollenkaan tykännyt.
Ei myöskään keisari Kaarle V, joka espanjalaisena oli harras katolinen, mutta ei oikein tykännyt paaveista.
Calvinin oppilaita on enemmän
Calvin ja Luther ovat siis saman ajan lapsia ja saman maanjäristyksen keskuksessa.
Mutta heidän välillään on monia eroavuuksia, jotka näkyvät heidän jälkeensä syntyneiden kirkkojen välisinä eroavuuksina.
Lutherin seuraajia ryhdyttiin kutsumaan luterilaisiksi. Vaikka Martti olisi tahtonut kutsua uudistettua kirkkoa evankeliseksi.
Calvinin seuraajia ryhdyttiin kutsumaan kalvinisteiksi.
Molemmat kirkot ovat voimissaan tänään, luterilaisia on noin 66 miljoonaa (2004) ja kalvinisteja
eli reformoituja noin 75 miljoonaa.
Reformoiduilla on maailman laaja organisaatio eri kirkkojen välillä
World Alliance of Reformed Churches
Luterilaisten keskusorganisaatiota kutsutaan nimellä
Lutheran World Federation
Calvinin porukat ovat siis melkein 10 miljoonaa Lutherin porukoita isompi sakki.
Monet elämän puhtautta ja pyhyyttä varjelevat "puritaanit" muuttivat vainojen takia Englannista ja Hollannista Atlantin yli Amerikkaan, jossa he antavat Uuden mantereen hengelliselle elämälle vahvoja piirteitä.
Skotlannissa syntynyt presbyteerien kirkko järjestäytyy Calvinin ohjeiden mukaan Uuden testamentin ajan tapaan vanhemmiston johtoon.
Metodistien sisällä on jako George Whitefieldin (1714-1770) kalvinistieen ja evankelisiin eli tarkemmin John Wesleyn (1703-1791) edustaman arminianismin ryhmiin.
(mennoniitat ja amish-kansa ovat anabaptisteja)
Jean Calvin vaikuttaa hyvin voimakkaasti myös monien anglo-saksisten uusien hengellisten liikkeiden teologian taustalla.
Näistä Suomessa ovat esimerkkeinä 1800-luvun loppupuolella meille rantautuneet helluntailaisuus ja vapaakirkko.
Nämä eivät kuitenkaan ole kalvinistisia tai reformoituja vaan ovat saaneet Calvinin ajattelusta vaikutteita, joka "maistuu" hengellisesti aivan erilaiselta kuin klassinen luterilaisuus.
meidän tulee suhtautua siis kunnioituksella kalvinisteihin, jotka edustavat Kristuksen kirkon väkevää haaraa.
erityisesti heidän joukostaan haluan mainita Ranskan vainotut hugenotit, joiden historiaa hieman valotin nettiruukussakin. (Amadeus - kaleeriorja)
kaikkialla, missä suvussa on hugenottien juurta, asiaa pidetään mainitsemisen arvoisena ja se tuo kunnioitusta. Näin sekä Sveitsissä, Itävallassa, Sakassa sekä Yhdysvalliossa, jonne Ranskan hugenotteja pääsi karmeita vainoja pakoon.
Etelä-Afrikan Hollannista kotoisin olleet buurit edustavat siellä omaa kalvinismin suuntaansa.
(Buurisotien aikaan Robert Baden-Powell (1857-1941)kehitti pojille koulutusta, josta syntyi sitten partioliike)
Vertailua Calvinin ja Lutherin välillä
ymmärrän, että Herra Jeesus on reformoidun kirkon kuningas ja nämä ihmiset kuuluvat Hänelle.
Tietynlainen surumielisyys kuitenkin valtaa mieleni, kun vertaan Jean Calvinin ja Martti Lutherin elämää ja uskoa.
Surumielisyys näiden asioiden takia, joita tässä kuvaan.
Mutta myös sentähden, että luterilaisuus on niin syvässä kriisissä ja menettämässä keski-Euroopassa sijaansa toisaalta roomalais-katoliselle kirkolle ja toisaalta reformoidulle kirkolle.
Suomessa ne kalliit hunajan pisarat ja hengelliset helmet, joita Martti Lutherin kautta Kristuksen kirkolle annettiin, ovat hukkumassa.
Maailman suurimpiin Martin perintöä edustava Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jatkuvien hyökkysten ja repimisen kohteena kansamme keskuudessa.
Esikoislestadiolaisuus on hukannut puhtaan evankeliumin ja kulkee kohti kalvinistisia järkeilyjä.
murheellinen lista on pitkä...
koska Saatana ei voi sietää puhdasta evankeliumia.
Augustinuksen oppilaita
Molemmat uskonpuhdistajat ovat kirkkoisä Augustinuksen oppilaita.
Mutta suhde Augustinukseen oli henkilökohtaisella tasolla hyvin erilainen:
Martti Luther oli matkalla isänsä toivomuksen mukaan kaupunkiin opiskelemaan lakia, kun salama löi hyvin lähelle. "Pyhä Anna, minä rupean munkiksi" säikähtänyt nuorukainen huudahti - ja teki niin.
Luther vietti useita vuosia Erfurtin augustinolaisluostarissa, jossa ei vain luettu suuren kirkkoisän kirjoituksia ja niitä opiskeltu, vaan opetusta myös pantiin käytäntöön luostarisäännön mukaisesti.
Jean Calvinin viereen ei koskaan salama iskenyt ja hän opiskeli lakia, kieliä ja muita humanistisia aineita.
Calvinille Augustinus oli suuri oppi-isä, jonka huikean kirkas äly ja syvällisyys haastoi ja kiehtoi häntä.
tämä ero Martin ja Jeanin välillä on merkittävä, elämän koulu tai pään tieto.
Henkilökohtainen usko
Calvin ja Luther nousivat kumpikin puhdistamaan omaa kirkkoaan, jota paavi johti Vatikaanista. (Ja edelleen johtaa)
Mutta heidän tiensä olivat hyvin erilaiset.
Martti Luther puhuu tornikokemuksesta. Hän oli äärimmäisen ahdistunut, suorastaan neuroottinen, pelkäsi Jumalaa ja vihasi Kristusta.
Hän rukoili ahkerasti, tutki Raamattua ja kirkkoisiä ja liturgioita lakkaamatta, kävi jatkuvasti rippi-isän luona tunnustamassa kaikkia mahdollisia ja mahdottomia syntejä, kuritti itseään, paastosi säännöllisesti ja meni pyhiinvaellusmatkalle kuten käskettiin.
vaan ei saanut omalletunnolleen rauhaa, kunnes hänelle pyhästä Raamatusta välähti Pyhän Hengen vaikutuksesta profeetta Habakukin sana "vanhurskas on elävä uskosta".
Lutherin kuvaus on syöpynyt lähtemättömästi hänen nimeään kantavan kirkon muistiin ja on todistuksena evankeliumin valtavasta voimasta, lain ja evankeliumin erottamisesta oikealla tavalla.
Jean Calvin on tullut kaiketi henkilökohtaiseen uskoon, mutta hän kertoo tästä yhdellä ainoalla ja aika epäselvällä lauseella. Kalvinismin tutkijat riitelevät edelleen siitä, mitä hän oikein tarkoitti.
"Jumala saattoi mieleni oppivaiseksi yllättävällä ja hiljaisella tavalla, mieleni, joka oli kovettuneempi kuin olisi voinut odottaa nuoruuden vuosieni perusteella"
Jean Calvin, Esipuhe Psalmien selitysteokseen 1557
käännökseni on sangen "vapaa" teoksen englantilaisesta käännöksestä:
"God by a sudden conversion subdued and brought my mind to a teachable frame, which was more hardened in such matters than might have been expected from one at my early period of life"
ota tuosta nyt sitten selvä, mitä Jeanilla oli mielessä ja mitä oli kokenut.
mutta selvä on, että hän ei ole joutunut kulkemaan Martti Lutherin hurjaa helvetin pohjien kaluamista, josta evankeliumi hänet sitten niin valtavalla voimalla vapautti, että koko Eurooppa tärisi.
Predestinaatio
Calvin ja Luther olivat kumpikin kirkkoisä Augustinuksen oppilaita.
kun hengen jättiläiset kohtaavat, niin siitä on oksat poissa.
toisaalta Calvinin ja Augustinuksen kohtaaminen, toisaalta Lutherin ja Augustinuksen kohtaaminen, ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat yhä miljoonien kristittyjen ihmisten elämään.
Martti ei päästänyt Augustinuksen kanssa painimaansa asiaa käsistään helpolla, ja kirjoitti elämänsä vaikeimman ja ehkä tärkeimmän kirjan
"Sidottu ratkaisuvalta"
se on niin raju kirja, että luterilainen kirkkokaan ei sitä oikein saa nielaistua.
Calvin ei ollut tietääkseni joutunut painimaan Jumalan kanssa Jaakobin painia, kuten Luther "en päästä sinua ennenkuin siunaat minua".
Hänellä oli ollut helpompi tie varakkaiden sukulaisten maksamalla opintiellä ja arvostettuna lakimiehenä aikansa yhteiskunnassa.
Hän omaksui Augustinukselta täysin ajatuksen perisynnistä - josta nettiruukussakin on joskus hieman ollut puhetta - sekä ajatuksen ennalta määräämisestä.
Predestinaatio tarkoittaa, että ihmisen pelastuminen on niin kokonaan Jumalan käsissä, alusta loppuun, että Jumala määrää ennalta ihmisen pelastukseen.
Calvin omaksui Augustinukselta kolme päälinjaa ja teki niistä järjestelmällisen teologisen kokonaisuuden.
Perustava ajatus on, että jo ennen maailman luomista Jumala on jo tiennyt kaiken alusta loppuun.
1. Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista määrätyt ihmiset yhteyteensä. Tämä Jumalan valinta toteutuu ehdottomasti ja täysin riippumatta tämän yksilön omista teoista tai ratkaisuista.
2. Ihminen on täydellisesti ja kokonaan turmeltunut perisynnin tähden. Ilman Jumalan omaa toimintaa ihminen ei kykene ottamaan vastaan pelastusta synnistä, vaikka se hänelle tarjottaisiin.
3. Jumalan armoa on ihmisen mahdoton vastustaa. Ne jotka on ennalta valittu pelastukseen tulevat ennemmin tai myöhemmin saamaan pelastavan uskon Jeesukseen Kristukseen kaikista mahdollisista vastaanpyristelyistä huolimatta.
Entä sitten, jos joku tulee uskoon ja sitten luopuu?
Calvin vastaa, että tuo usko ei ollut aitoa, vaikka näytti siltä. Ne jotka Jumala on valinnut pelastukseen jo ennen maailman luomista eivät luovu.
Onko sitten Jumala määrännyt ennalta jotkut ihmiset pelastukseen ja jotkut kadotuskeen?
Jean Calvin vastaa: on.
Sidottu ratkaisuvalta
Luther luki Erasmus Rotterdamilaisen kirjan "Vapaa tahto" ja vastasi siihen kirjalla "Sidottu ratkaisuvalta" (1525)
Tämä perustuu Efesolaiskirjeeseen
Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on:
Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Ef 2:8-10 Biblia 1776
Luterilainen kirkko opettaa tämän Lutherin ja Augustinuksen (ja Erasmus Rotterdamilaisen) törmäyksen jälkeen että
Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista ihmisen yhteyteensä.
Kristitty saa turvata tähän tietoon kaiken kilvoittelun keskellä synnin, perkeleen ja kuoleman uhatessa.
Mutta pelastusvarmuutta ei tule rakentaa ennalta määräämiseen, vaan Kristuksen kärsimiseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Calvin puhuu helvettiin määräämisestä.
Luther kiistää tämän ja luterilainen kirkko opettaa, että kadotuksen syynä ovat epäuskoisen omat synnit, Kristuksen tuoman armon torjuminen ja epäusko.
Ahkeria kirjoittajia
Molemmat uskonpuhdistajat olivat ahkeria kirjoittajia, jumalanpalveluksen uudistajia ja myös kirkkomusiikin ja virsien laatijia.
Jean Calvinin pääteos on Institutio Christianae Religionis, jonka ensimmäisen version hän julkaisi maaliskuussa 1536.
Tätä kristillisen uskon ja kirkon uudistuksen kirjaa hän kirjoitti koko elämänsä ajan. Ensimmäisessä versiossa oli kuusi lukua, viimeisessä oli kahdeksankymmentä.
Calvin kirjoitti sitä sananmukaisesti kuumeisesti, peläten kuoleman jo lähestyvän. Teos valmistui 1558. (Calvin kuoli 27.5. 1564)
Calvin julkaisi myös uskonpuhdistuksen kirkolle katekismuksen, joka perustuu paljolti Lutherin Isoon Katekismukseen.
Verivelat
Talonpoikien kapina
Molemmilla uskonpuhdistajilla on myös raskas verivelka, joka mustaa heidän henkilökohtaista muistoaan.
Martti Luther asettui ruhtinasten puolelle ja kehoitti heitä murskaamaan Saksan talonpoikien kapinan.
Sen he tekivätkin niin tehokkaasti, etteivät keski-Euroopan alistetut maanviljelijät useaan sataan vuoteen uskaltaneet vaatia oikeuksiaan.
Sanotaan, että kun talonpoikien armeija oli lyöty, miehiä pantiin riveihin ja kaikkien silmät puhkaistiin.
ja muuta sellaista
että Luther itsekin kauhistui
Miguel Serveton polttaminen
Jean Calvin puolestaan kamppaili uskonasioista espanjalaisen Miguel Serveton (1511-1553) kanssa.
Miguel Serverto on Espanjan Aragoniasta kotoisin oleva monipuolinen lahjakkuus, joka ensimmäisenä kuvasi sydämen vedenkiertoa. Hän harrasti lääketieteen ohella matematiikkaa, tähtitiedettä, maantiedettä (karttojen piirtämistä), lakitiedettä - ja huonoksi onnekseen myös teologiaa.
Järkevänä, rohkeana ja itsenäisesti ajattelevana miehenä Serverto päätyi kieltämään opin Kolminaisuudesta. Hän sanoi, ettei tuo oppi nouse lainkaan pyhästä Raamatusta.
1531 Serverto julkaisi Strassburgissa kirjan De trinitatis erroribus (Kolminaisuusopin harhoista) ja 1532 Dialogorum de Trinitate (keskusteluja Kolminaisuudesta).
Espanjan inkvisitio tuomitsi hänet poissaolevana kuolemaan.
Calvin ja Serverto olivat tutustuneet jo 1546 Lyonissa ja käyneet tietenkin ankaria keskusteluja teologiasta.
Kunnes Calvin väsyi ja lopetti keskustelut.
Serverto lähetti hänelle kaikkiaan 30 kirjettä, jotka katoliset viranomaiset saivat käsiinsä ja vangitsivat hänet 1553 harhaoppisena. Serverto kiisti kirjoittaneensa kirjeet ja onnistui pakenemaan Ranskan inkvisition käsistä. Hekin tuomitsivat hänet kuolemaan poissaolevana - hitaasti polttaen.
Pakomatkallaan Serverto saapui Geneveen ja meni siellä kuuntelemaan Jean Calvinin saarnaa Pyhän Pietarin kirkkoon.
Calvin huomasi Migueolon seurakunnan joukossa ja lähetti sanan viranomaisille, jotka pidättivät hänet kirkossa.
Lokakuun 20. 1553 Geneven tuomioistuin antoi Miguel Servetolle kuolemantuomion - poltetaan roviolla.
Kerrotaan että Jean Calvin ja muutamat muut anoivat, että tuomio muutettaisiin miekalla teloittamiseksi.
Viikkoa myöhemmin, 27.10.1553, Serveto poltettiin Geneven kaupungin reunalla Plateu de Champel nimisessä paikassa.
Rovio oli tehty hänen omista kirjoistaan.
Ennaltamäärääminen kirkoissa
ymmärtääkseni reformoiduissa kirkoissa predestinaatio, oppi siitä että ennen maailman luomista Jumala on jo päättänyt ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat iankaikkiseen kadotukseen, on melko lailla sielunhoidollisessa käytössä.
toisin sanoen uskovia rohkaistaan luottamaan Jumalaan, joka on uskon alkanut ja on sen täyttävä ja vievä perille, kävi miten kävi.
raudanluja pelastusvarmuus!
paitsi että jos uskova heittäytyy syntielämään, niin ei se aikaisempi varma usko sitten ollutkaan aitoa.
sen sijaan että tämän perusteella ryhdyttäisiin jakamaan ihmisiä leireihin, tietyssä mielessä jokainen on kuitenkin yksilönä vastuussa Jumalan edessä.
Etelä-Afrikan valkoiset buurit
Buurit muuten ottivat tästä käytännön johtopäätökset.
Afrikan mustaihoinen väestö on ihmiskuntaa, jonka Jumala on ennen maailman luomista jo sulkenut pelastuksen ulkopuolelle.
He ovat luonnostaan Haamin jälkeläisiä, jotka Nooa kirosi orjiksi:
Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.
Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.
Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.
Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.
Koska Ham, Kanaanin Isä, näki hänen isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.
Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.
Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:
Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.
Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon Herra Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
1 Ms 9:18-27 Biblia 1776
olemme kaikki varmaan samaa mieltä, että Buurit löivät hieman Afrikan mustaa väestöä Raamatulla päähän.
ja vähän muullakin.
ja että Jeesus Kristus ei ollut heidän kanssaan samaa mieltä.
Toisten tuomitseminen
Buurit luokittelivat kaikki mustaihoiset ihmiset helvettiin meneviksi.
meillä taitaa olla tällainen taipumus.
joskus olen ollut huomaavinani, että luterilaisen kirkon piirissäkin on joitain herätysliikkeitä, joihin kuuluvat tietävät melko tarkkaan, missä Jumalan valtakunnan rajat menevät.
sinä olet ulkona, minä tietenkin sisällä - tyyliin.
välillä tosin vaikuttaa siltä, että he eivät jostain syystä näkisi tai tahtoisi nähdä kovin kauas oman kotiseutunsa ulkopuolelle...
alkaa nykyään olla liikenne toisinpäin, afrikkalaisia lähetyssaarnaajia alkaa kulkea uus-pakanallisessa Euroopassa kertomassa Jeesuksesta!
Predestinaation raamatullinen perusta
mistä tällainen ennalta määräämisen oppi sitten tulee?
kirkkoisä Augustinuksen keksimä?
no Jean Calvin ja Martti Luther oppivat asiaa Augustinukselta
mutta kaikki kolme lukivat Jumalan Sanaa
istuivat apostoli Paavalin jalkain juuressa
Bibliassa tuo ei ole aivan niin selvästi käännetty;
Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.
Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olis esikoinen monen veljen keskellä.
Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.
Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme, kuka voi meitä vastaan olla?
Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa?
Room 8:28-32 Biblia 1776
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Room 8:28-32 KR 1938
tässä on todella hurja kohta Raamatusta.
mites 1992 komitea selvisi tästä koskesta?
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.
Room 8:28-30 KR 1992
Hyvin selvisi, niinkuin on kirjoitettu!
edeltä määrätty
Mitä tähän sanomme?
sanat loppuvat,
joten annetaan Lina Sandell sanoo
virsi 397
Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.
Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.
Käsistä ei väkevistä
mikään heitä irti riistä.
Omakseen hän heidät osti,
kuolemasta eloon nosti.
Milloin murheet heitä kohtaa,
niiden alla Herra johtaa,
ilon, lohdun antaa heille,
uuden voiman uupuneille.
Iloitse siis auttajasta,
Herran kansa, Jumalasta!
Maahan lyö hän vainoojamme,
sanansa on voimanamme.
Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.
Säk. 1–3, 5–6 Lina Sandell 1855.
Säk. 4 Fredrik Engelke 1873.
Suom. Harpunsäveliä 1886.
Uud. Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa!
(eiköhän siellä siskojakin löydy)
Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala.
Ps. 46:11 KR 1992
maanantai 21. syyskuuta 2009
Reaalipreesenssi
Kristuksen ruumis ja veri sinun edestäsi annettu ja vuodatettu kuva Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan konfirmaatiosta Reaalipreesenssi
kristillisen opin hienoja latinalaisia ilmauksia.
miksi vaivautua?
koska kyseessä on eräs uskomme salaisuuksien syvin lähde, joka erottaa henget.
johtaa meidät yhä uudelleen Herran Jeesuksen Kristuksen läheisyyteen ihmettelemään, palvomaan ja kiittämään.
onnistuinko motivoimaan?
sanan taustalla on kaksi meille tuttua ilmausta
reaalinen - tosiaikainen, todellinen, tässä ja nyt
preesenssi - läsnäolo
englanniksi tuon voisi sanoa real presence
siis todellinen läsnäolo.
ilmausta käytetään puhuttaessa Herran pyhän ehtoollisen olemuksesta.
mutta sieltä sydämestä se ulottuu kaikkeen kristillisyyteemme. teidän ja meidän!
Ja heiden atrioidhesans otti JESUS Leiuen/ kijtti ia murssi/ ia annoi heille/ ia sanoi/ Ottacat/ söket/ Teme on minu' Rumin.
Ja otti Calkin kijtti/ ia annoi heille. Ja he iooit caiki heneste.
Ja hen sanoi heille/ Teme on minun weren/ sen vden Testamentin/ ioca monen edhest vloswodhatetan.
Totisesta mine sanon teille/ Em mine sillen ioo Winapuun hedhelmest sihen peiuen asti/ coska mine sen wden ioon JUMALAN Waldakunnas.
Ja quin he Kijtoswirdhen olit sanonuet/ vlosmenit he Ölio mäen päle.
Markus 14:22-26 Agricola 1548
Näin lyhyesti Markus, jota pidetään yleisesti vanhimpana evankeliumeista, kertoo ehtoollisen asettamisesta.
"Teme on minu' Rumin"
"Teme on minun weren"
Sana reaalipreesenssi tarkoittaa, että näin.
Ehtoollisen leipä ON Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis.
Ehtoollisen viini ON Herramme Jeesuksen Kristuksen veri.
uskosta osaton ei voi tuollaista kieltä lainkaan ymmärtää.
mutta Jeesuksen omillekin tämä tuottaa suuria vaikeuksia.
kun järki tahtoo ymmärtää, mitä ei järki voi ymmärtää.
mysteeri.
reaalipreesenssi ehtoollisen yhteydessä on olennaisen tärkeä tälle meidän kristillisyydellemme.
miksi?
ensinnäkin sama asia säteilee vaikutustaan kysymykseen kasteesta ja uudestisyntymisestä, josta on niin paljon väittelyä ja sekaannusta että Risto Blom pantiin hyllylle.
miksi säteilee?
koska kysymys on pohjimmiltaan kristinuskon suurimmasta mysteeristä
sillä on hieno nimi - tietenkin latinaa
inkarnaatio
in caro . lihaan tuleminen
incarnatus est - tuli lihaksi
tämä on tietysti Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun kuuluisasta jakeesta neljätoistakymmentä:
"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta."
Biblia 1776
"Och Ordet vart kött och tog sin boning ibland oss, och vi sågo hans härlighet, vi sågo likasom en enfödd Sons härlighet från sin Fader, och han var full av nåd och sanning."
Svenska 1917
και ο λογος σαρξ εγενετο και εσκηνωσεν εν ημιν και εθεασαμεθα την δοξαν αυτου δοξαν ως μονογενους παρα πατρος πληρης χαριτος και αληθειας
ho logos sarx egeneto
Joh 1:14
Logos tuli lihaksi
tämä on kovasti tuttua asiaa meille kaikille ja jouluna saamma tätä ihanaa asiaa juhlia oikein koko sydämestämme kristittyjen kesken!
mutta onko asia sittenkään ihan niin selvä meille?
en tarkoita epäuskoista maailmaa, joka ei tällaista tahdo eikä voi ymmärtää lainkaan vaan mieluummin pilkkaa.
en tarkoita epäuskoisia kristittyjä, joiden on vaikea hyväksyä, että Jeesus Nasaretilainen olisi mitään muuta kuin ihminen ihmisten joukossa.
jota sitten hellenistisen pakanuuden vaiutuksesta ryhdyttiin jumaloimaan
- näinhän juutalainen kansa yhä ajattelee ja uskoo: Jeesus oli rabbi mutta Paavali pilas koko jutun.
ajattelen meitä, jotka tahdomme Raamattujen mukaan uskoa, että Sana tuli lihaksi.
Hengellistämme tämän järjelle ymmärrettävällä tavalla siten, että Jeesus syntyy sydämeemme uskon kautta ja Sana sulautuu sydämeemme ja tulee näin lihaksi meidän elämässämme.
Siis Sana alkaa elää ihmisen olemuksessa ja elämässä.
voisimme verrata tätä muslimin kokemukseen, jossa Koraanin sanat alkavat elää hänen ajatuksissaan, käytöksessään, elämänsä ratkaisuissa ja vielä kuoleman hetkellä.
pyhät Kirjoitukset ohjaavat näin muslimin elämää, joka ne lapsesta asti painaa mieleensä ja oppii koulussa ulkoa ja ylioppilaskirjoituksissa reputtaa, jos ei osaa.
maailman ihminen voi tämän ajatuksen hyväksyä, koska se on ihan järkevä.
joku ihminen jatkuvasti lukee ja miettii jotain uskonnollista pyhää kirjaa ja se alkaa vaikuttaa hänen elämässään, koska hän siihen uskoo.
jos ei usko niin ei sitten vaikuta.
(meidän tulee kuitenkin yleistyksissämme ja uskontojen vertailuissa muistaa, että suuret Kirjauskonnot, juutalaisuus, kristinusko ja islam, nousevat kaikki samasta vankasta juuresta, jota me kutsumme Vanhaksi testamentiksi.
Kirjauskonto ei siis ole yleinen ilmiö, jota on syntynyt siellä täällä, vaikka pyhiä kirjoituksia toki on kaikilla)
järki ei kuitenkaan voi käsittää inkarnaatiota, lihaksi tulemista, joka on suuri ja tutkimaton Jumalan salaisuus.
onhan siitä näin "jälkikäteen" helppo puhua talonpoikaisjärjellä, kun fatkat ovat jo olemassa.
mutta sekä reaalipreesenssin että inkarnaation äärellä voisimme ihan lapsen lailla pysähtyä ihmettelemään ja sanoa
Isä, miksi?
lapsellinen kysymys, mutta siinä on oma järkensä.
miksi ihmeessä Sanan piti tulla lihaksi Beetlehemin seimessä neitsyt Marian kohdusta ja kuningas Herodes Suuren synkästi kaikkia epäillessä?
jos ajattelemme, kuten järki sanoo, että Sana tulee lihaksi siten, että se ikäänkuin asuu sydämessämme ohjaten ja neuvoen ja opastaen valollaan, niin miksi lihaan?
asian selventämiseksi vertaan taas Koraaniin.
Sana toimii aivan hyvin ilman mitään inkarnaatiota ja reaalipreesenssiä, joista islam ei mitään tiedä.
muslimille on kauhistava ajatuskin, että Jumala muka olisi rakastellut naisen kanssa ja saanut lapsen. järkyttäviä nuo kristittyjen opetukset.
miksi oikeastaan tarvitaan mitään Israelin maata ja kansaa, mitään Egyptistä lähtöä, mitään Assyrian ja Babylonian suurvaltaa tai Persian Akhmenideja?
ketä kiinnostaa, kuka joku prokuraattori Quirinius oli tai milloin Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana?
eikö riittäisi ihan hyvin myös kristityille tuommoinen Koraanin kaltainen täysin hengellinen kirja, joka on täynnä Allahin opetusta, jonka Muhammed enkeli Gabrielin välityksellä sai ottaa vastaan?
onhan sunni-islam nykyään maailman suurin yksittäinen uskontokunta, ajaen viime vuonna ohi roomalais-katolisen kirkon väkimäärän.
se toimii aivan hyvin ja on järkevää.
anti-Kristus
no niin, Jumalan vastustaja
miksi ihmeessä Ensimmäinen Johanneksenkirje pistää peukalon just tähän kohtaan?
ei jonnekin muualle
"joka ei usko Jumalaan on anti-Kristus"
"joka kieltää Jeesuksen on anti-Kristus"
tai muuta..
ei, vaan juuri tähän, inkarnaatioon, Johanneksen kirjeen kirjoittaja pistää paksun punaisen viivan alle
"Jumalan Poika"
Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillä me tunnemme, että viimeinen aika on.
He ovat meistä lähteneet, mutta ei he olleet meistä; sillä jos he meistä olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidän kanssamme pysyneet: mutta että ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistä.
Ja teillä on voide häneltä, joka pyhä on, ja te tiedätte kaikki.
En minä teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietämättömille, vaan niinkuin sen tietäville, ja ettei yksikään valhe ole totuudesta.
Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltää Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan.
Jokainen joka kieltää Pojan, ei hänellä Isääkään ole.
1 Joh 2:18-23 Biblia 1776
Te rakkaimmat! älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan.
Sillä te tuntekaat Jumalan Henki, että jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta,
Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta: ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, että hän on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.
Lapsukaiseni, te olette Jumalasta ja olette heidät voittaneet; sillä se, joka teissä on, hän on suurempi kuin se, joka maailmassa on.
He ovat maailmasta, sentähden he puhuvat maailmasta ja maailma kuulee heitä.
Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1 Joh 4:1-6 Biblia 1776
lihaan tuleminen on siis jotain niin aivan erittäin äärimmäisen olennaista, että Johanneksen kirjeen kirjoittaja pitää sen kieltämistä tässä maailmassa ja kristittyjen parissa vaikuttavan valheellisen vasta-Kristuksen asiaksi.
Kristillisessä kirkossa vallitsi tästä asiasta suuri yksimielisyys yli tuhat vuotta. (kun areiolaisuus hävisi kuvioista)
tapeltiin uskonasioista toki, ei se ole vain lestadiolaisten etuoikeus.
mutta järjestään kaikki, Rooman paavin, Konstantinapolin patriarkan, koptien Markuksen istuimella istuvan paavin, etiopialaisten ...
kaikki ihmettelevät inkarnaation mysteeriä.
kaikki ihmettelevät kasteveden kirkkautta
kaikki ihmettelevät pyhän ehtoollisen läsnäolevaa Kristusta, jonka ruumista ja verta syödään ja juodaan.
(voi olla että löydät kirkon vanhemmasta historiasta poikkeuksia, mutta saat tietysti hieman tehdä salapoliisin työtä)
sitten revähtää renesanssi aika, Mafia paavit nousevat Pietarin istuimelle, ja yxi Martti Luther sanoo, että ei saa kaupitella Jeesuksen armoa.
uskonpuhdistuksen lieskoihin palaa paljon paavin kirkon kuonaa, mutta siinä palaa samalla Saksan maa 30-vuotiseen sotaan ja paljon muuta hakkapeliittaa...
Lutherin viesti - yksin Kirjoitukset, yksin armosta, yksin uskosta - ulottuvat myös Ranskaan, Pariisiin.
ja sieltäpä tulee ensimmäisen kerran oikein väkevä huuto
"ei mitään reaalipreesenssiä"
Kristus ei ole todellisesti läsnä leivässä ja viinissä, vaan ne ainoastaan merkitsevät, viittaavat häneen, ovat seurakunnan juhlaa ja pääsiäisen tapahtumien muistoateria.
Jean Calvin (1509-1564)Tizianin maalaama muotokuva
Jean Calvin (1509-1564) antoi äänensä kuulua ja sanoi järkevästi - tietenkin latinaksi -
finitum non capax infinitum
"ääretön ei mahdu äärelliseen"
vapaasti kääntäen.
miten olisi mahdollista, että Jeesuksen Kristksen ruumis voisi olla todellisesti läsnä monissa eri kirkoissa samana sunnuntaina?
miten ääretön Jumala, Jeesus Kristus, pyhän Kolminaisuuden toinen persoona, voisi olla palasessa leipää ja kulauksessa viiniä?
Luther ja hänen luokseen kerääntyneet teologit vetivät herneen nenään.
voi olla, että he taistelivat ankarasti Rooman paavin vääryyksiä ja opillisia sekoiluja vastaan.
mutta kamppailu kalvinistisen kirkon kanssa, kuten sitä Jean Calvinin mukaan kutsutaan, oli vielä paljon ankarampaa ja syvempää.
Martti Luther et co. kamppailivat uskonpuhdistuksen elämästä ja kuolemasta, Kristuksen evankeliumin puhtaudesta.
outoa!
mikäs tuossa kalvinistien ajatuksessa on niin outoa.
onhan nykyään maailma täynnä kristillisiä ryhmiä, jotka ovat omaksuneet nuo näkemykset ja kuuluvat Kristuksen kirkkoon.
esimerkiksi Suomessa helluntaialaiet ja vapaakirkolliset, Englannissa ja Skotlannissa presbyteerit, rakkaat mennoniitat, ... lista on pitkä
mitä se Luther oikein möykkäsi?
katsotaan asiaa vielä kerran kirkon kokonaisuudesta käsin (jos sellaisesta voi puhua)
1500-luvulla jKr on Euroopassa syntynyt kristillinen kirkkokunta, joka kieltää reaalipreesenssin ehtoollisessa.
Calvinin rinnalle tässä nousi nuori ja tulisieluinen Ulrich Zwingli (1484–1531).
Sakramentteja on kaksi, ehtoollinen ja kaste, ja ne ovat symbolisia merkkejä.
Calvin toteaa, että Pyhän Hengen vaikutuksesta nämä merkit vahvistavat ihmisen uskoa.
molemmat kieltävät jyrkästi ajatuksen Kristuksen todellisesta läsnäolosta "leivässä ja viinissä, niiden päällä ja alla".
Zwingli jopa sanoi, että Luther kieltää Kristuksen ruumiin todellisuuden väittämällä moista.
Ehtoollisen mukana myös kasteen olemus muuttuu.
Kaste on merkki, symboli, ei todellinen tapahtuma.
repeämä Rooman paavia vastaan protestoivien ryhmien välillä jäi pysyväksi.
eräässä mielessä raudanluja kalvinistinen kirkko ennaltamääräämisoppeineen, kirkkomusiikin, moniäänisen laulun, järkevien sakramenttiensa kanssa, muodosti ringin, joka suojasi sotilaallisissa taisteluissa Rooman paavin hyökkäyksiltä paljon herkempää ja vaikeampaa luterilaista kirkkoa.
nykyään tilanne onkin se, että keski-Euroopassa luterilainen kirkko on jauhautumassa hajalle roomalais-katolisuuden ja kalvinismin väliin.
olemme nähneet näissä keskusteluissa, että 1800-luvulla syntyneessä lestadiolaisessa herätyksessä on voimakas luterilainen, herrnhutilainen, hengellinen tausta.
olemme nähneet, että Lars Levi Laestadius edustaa kyllä luterilaista opetusta, mutta hänellä on voimakkaita erityisiä painotuksia sangen väkevänä ja ajatuksiltaan rikkaana hengenmiehenä, josta etenkin Hulluinhuonelainen kertoo.
olemme nähneet, että esikoislestadiolaisuuden vaiheissa kalvinistiset ideat ja ajatukset ovat alkaneet saada jalansijaa, koska ne menevät järkeen.
tämä näkyy erityisesti kysymyksessä sakramenttien merkityksestä ja käytöstä, ja yhä voimakkaammasta ihmisen sisäisen kilvoituksen korostamisessa.
essut ovat horjahtamassa aidoilta luterilaisilta - vanhakirkollisilta juuriltaan Jean Calvinin suuntaan.
miten niin?
mitä se taas pölisee?
happotesti on tässä:
Raamatun opetusten mukaisesti pyhässä kasteessa tapahtuu todelliesti vanhan ihmisen hukuttaminen ja uuden ihmisen syntyminen Jumalan valtakuntaan.
Raamatun Sanan mukaan leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri, joissa tapahtuu todellisesti syntien anteeksitantaminen.
kumpikaan ei mene järkeen, sen enempää vesi H20 kuin diakonissalaitoksen öylätit ja Alkon kirkkoviini.
miksi niitä tarvitaan? aineita.
miten niin todellisesti, eivätkö nämä ole vain merkkejä, symboleita, auttamaan elävään uskoon tulemista?
ovat - Jean Calvininin ja Ulrich Zwinglin mukaan.
Kasteen salaisuus
olen pannut näin sivullisena merkille, että "usko etsii ymmärrystä" pitää paikkansa myös esikoiselstadiolaisten keskuudessa.
asioita halutaan selvittää, pitäytyä siinä, mikä on hyväksi koettu alusta asti, ja ymmärtää, mistä tässä kaikessa kristillisydyessä on oikein kysymys.
näin talonpoikaisjärjellä - ja poromiesten tulilla - on saavutettu yhteistä ymmärrystä, joka siirtyy isältä pojalle yhteisenä henkisenä ja hengellisenä perintönä.
saarnaajilla on tässä varmaan hyvin keskeinen osa, niin saunan lauteilla miesten asioita setviessä tai pukuhuoneesa, kuin myös keskinäisessä neuvonpidossa ja omassa elämässä, ajattelussa.
itsenäisesti asioita myös pohditaan rohkeasti ja koetetaan selvittää, kuinka nää hommat oikein menee.
ongelmana tässä on, että jollekin saattaa tulla sellainen olo, että hei, minähän tajuan tän jutun!
näinhän tämä kasteen asia tietenkin on, ja näin ihminen syntyy uudestaan, A,B,C,D.
kun kysymys kasteesta on päivän selvä ja uudestisyntyminen on hanskassa ja ehtoollinenkin saatu kohdalleen, on unohtunut jotain.
tässä on kysymys uskonnosta.
ei tämä ole mitään koulun matikkaa tai arkista yksi ynnä yksi logiikkaa.
sakramentti on mysteeri, salaisuus.
hämyisä, lepattava kynttilän liekki, hiljaisuutta, odottamista, sielun ikävää Jumalan luo, Jumalan Sanan ihmeellistä kirkkautta, salattua Pyhän Hengen läsnäoloa, taivaat ovat auki ja enkeleitä lentelee hiljaa palvelusta tehden.
ei mikään tehdas, Jumalan lasten robottien rakentamisen laitos
sikiämistä Jumalan Sanasta, syntymistä Pyhästä Hengestä vedessä ja veden kautta
salaisuus!
Anna-Maija Raittila tavoittelee uskonnollisen mysteerin ilmapiiriä näin:
Tyynny, murheellinen sydän! On pääsiäismessun aika.
Ei ole yötä, on
vain aamu,
aamu valoa täynnä.
Hän, joka on kirkastanut haudan hämäryyden,
lempeästi murskaa murheesi sinetit.
Ja sielusi maisemaan
puhkeaa valkea narsissi,
yksinkertaisen ilon ja nöyryyden kukka.
Odota hiljaa, sydän…
On pääsiäisrukouksen aika.
Jumala itse vihkii sinut
rakkautensa salaisuuteen.
Anita Viitanen katselee tuota sylivauvaa kummin sylissä, ja mysteeri on tämä lapsi myös, suuri salaisuus.
joka tämän salaisuuden luulee järjellään ymmärtävänsä pettää itseään.
paljon täytyy jäädä uskon varaan!
Kaste runo.
"Ja nimeltäsi olen Minä kutsuva sinut kerran",
nämä ovat sanat Herran.
Lapsemme, tänään oman nimen saat,
niin tiedämme miksi sua kutsutaan.
Olet vielä niin kovin pieni ja hento,
mut on silmäs kirkkaat, kuin tähden lento
niiden tuiketta kauan mä katsoa saatan,
ne johtavat minutkin vauvojen maahan,
mis kukkii vain viattomuuden kukat.
Lapsemme, joka hetki sua enkeli varjelkoon,
Herra hellillä käsillä kantakoon
ja sitä kaikkea mikä parasta on
valoa, lämpöä auringonsaat poluille maailman matkan.
Kaste.
Lapsemme tänään kastetaan
näin Luojan suojaan annetaan
Herra katselen lastani, kättesi työtä,
en yhtään virhettä lapsesta löydä.
Loit kuun, tähdet ja auringon
niitä katson ja ymmärrän,
oi, niin avuton pieni ihminen on.
Rakas Luoja, aina lastamme suojaa
tiedän, et luotasi pintäsi heitä,
vaan hellin käsin suojaasi peität.
Anna suojelusenkeli lapseni tielle,
siunaukseksi myös kaikille meille.
Lapseni lapselle.
Syntyi pieni lapsi maailmaan,
putos´taivaalta tähti uusi.
Kuinka toivonkaan et sydämessäs
kasvais rakkaus syvä ja suuri.
Tämä maailma paikkana outo on
et sitä voi ymmärtää vielä.
Mummosi alati toivoo vain
päivän paistetta elämäs tielle.
Minä rakkahin rukoilen puolestas
ihan joka ainoa ilta,
et pienen tytön sielussas
ois´varattu voimaa ja viisautta
rakentaa silta, joka koskaan ei murtua vois.
Sinä lapsi, myöhemmin ymmärrät sen,
olet koottu siruista meidän kaikkien.
Olet samaa puuta ja hedelmää
et vähempää, et enempää,
kuin sinua ennen eläneet,
isovanhempas, isät ja äidit.
Jykevän kastevirren 215 sisältö on myös salaisuus, mysteeri, kun sitä tarkemmin katsomme:
Oi armon merta ihmeellistä,
sen vesi voimallinen on,
syyn kaiken pesee syntisistä,
pois heistä torjuu tuomion.
Se synnin vallan hukuttaa,
kuin Nooan minut pelastaa.
Lahjasi kalliin, Jeesus, annoit
niin vedessä kuin veressä.
Kasteessa Isän helmaan kannoit,
saan valtakunnan periä.
Lapseksi taivaan pääsin niin,
ristillä minut merkittiin.
Uudestisynnyin Jumalasta
voimalla Herran kuoleman.
Näin nostit minut kuolemasta,
vallasta synnin, maailman.
En huoli turhuuksista maan,
suojassa ristin olla saan.
Elämän kirjaasi kun piirsit,
oi Jeesus, minun nimeni,
elämään kuolemasta siirsit,
varjele, etten hukkuisi.
Suo, ettei mikään minua
voi kädestäsi temmata.
Sinua, Paimen, tahdon kuulla,
Herraksi sinut tunnustaa,
luvata sydämellä, suulla
kanssasi, Jeesus, vaeltaa.
Liittosi pidät lujana,
et koskaan hylkää minua.
Kasteeni kirkkoon minut liittää,
Jumalan suureen perheeseen.
Yhdessä saamme Isää kiittää
ja tehdä matkaa taivaaseen,
toistemme kuormaa kantaen
vain luottaa voimaan Jeesuksen.
Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. Anna-Maija Raittila 1984.
virsi 219
Kasteen kirkas vesi on
niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten
armo Herran Jeesuksen.
Kastemaljan äärellä,
Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.
Joka aamu uudestaan
omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään
tahtoasi täyttämään.
Kuolemallaan Herramme
pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan
meidät armoon avaraan.
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.
kasteen salaisuus, mysteeri, ei ole pakenemista järjettömästä, vaan viestittää siitä, että kasteessa on kyseessä jotain paljon enemmän, kuin ihmisen järki kykenee tajuamaan.
jotain, joka otetaan vastaan lapsen kaltaisella uskolla.
Jumalaa palvoen, ylistäen ja kiittäen!
Kirjoittanut: kolmonen
"näin talonpoikaisjärjellä - ja poromiesten tulilla - on saavutettu yhteistä ymmärrystä, joka siirtyy isältä pojalle yhteisenä henkisenä ja hengellisenä perintönä."
Asiahan ei ihan näin ole, mitä sivullinen sanoo, mutta asiaa siinä kuitenkin on.
Niinkuin Jumalan sana on sama eilen, tänään ja aina, niin on myös Jumalan sanan valossa tutkitut ja annetut neuvot pysyväisiä siihen asti, kun parempi yhteinen, ei siis jonkun yksityisen, ymmärrys tulee.
Eri asia on luterilaisessa kirkossa, jossa ymmärrykset muuttuvat ihan päinvastaisiksi jos yleinen mielipide, tai piispojen päähänpistot niin vaativat.
Esimerkkinä voin mainita, että ennen naisilta kiellettiin Jumalan sanan levittäminen kokonaan. Nyt rangaistaa, tai laitetaan viralta niitä, jotka eivät suostu toimimaan naisten kanssa yhtä aikaa Jumalan palveluksessa, tai eivät ota naisia apulaisikseen ehtoollisen jakoon, jolloin monet jäisivät pois ehtoolliselta.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä käytännön muuttuminen ja vaihtelu suhteessa pyhään Raamattuun on totta ja tärkeä syy siihen että monet kristityt kokevat levottomuutta ja ahdistusta kansankirkossa ja etsivät vakaampaa, läheisempää ja turvallisempaaa yhteisöä joko ev.lut. kirkon sisältä tai sen ulkopuolelta.
asioita halutaan selvittää, pitäytyä siinä, mikä on hyväksi koettu alusta asti, ja ymmärtää, mistä tässä kaikessa kristillisydyessä on oikein kysymys.
näin talonpoikaisjärjellä - ja poromiesten tulilla - on saavutettu yhteistä ymmärrystä, joka siirtyy isältä pojalle yhteisenä henkisenä ja hengellisenä perintönä.
saarnaajilla on tässä varmaan hyvin keskeinen osa, niin saunan lauteilla miesten asioita setviessä tai pukuhuoneesa, kuin myös keskinäisessä neuvonpidossa ja omassa elämässä, ajattelussa.
itsenäisesti asioita myös pohditaan rohkeasti ja koetetaan selvittää, kuinka nää hommat oikein menee.
ongelmana tässä on, että jollekin saattaa tulla sellainen olo, että hei, minähän tajuan tän jutun!
näinhän tämä kasteen asia tietenkin on, ja näin ihminen syntyy uudestaan, A,B,C,D.
kun kysymys kasteesta on päivän selvä ja uudestisyntyminen on hanskassa ja ehtoollinenkin saatu kohdalleen, on unohtunut jotain.
tässä on kysymys uskonnosta.
ei tämä ole mitään koulun matikkaa tai arkista yksi ynnä yksi logiikkaa.
sakramentti on mysteeri, salaisuus.
hämyisä, lepattava kynttilän liekki, hiljaisuutta, odottamista, sielun ikävää Jumalan luo, Jumalan Sanan ihmeellistä kirkkautta, salattua Pyhän Hengen läsnäoloa, taivaat ovat auki ja enkeleitä lentelee hiljaa palvelusta tehden.
ei mikään tehdas, Jumalan lasten robottien rakentamisen laitos
sikiämistä Jumalan Sanasta, syntymistä Pyhästä Hengestä vedessä ja veden kautta
salaisuus!
Anna-Maija Raittila tavoittelee uskonnollisen mysteerin ilmapiiriä näin:
Tyynny, murheellinen sydän! On pääsiäismessun aika.
Ei ole yötä, on
vain aamu,
aamu valoa täynnä.
Hän, joka on kirkastanut haudan hämäryyden,
lempeästi murskaa murheesi sinetit.
Ja sielusi maisemaan
puhkeaa valkea narsissi,
yksinkertaisen ilon ja nöyryyden kukka.
Odota hiljaa, sydän…
On pääsiäisrukouksen aika.
Jumala itse vihkii sinut
rakkautensa salaisuuteen.
Anita Viitanen katselee tuota sylivauvaa kummin sylissä, ja mysteeri on tämä lapsi myös, suuri salaisuus.
joka tämän salaisuuden luulee järjellään ymmärtävänsä pettää itseään.
paljon täytyy jäädä uskon varaan!
Kaste runo.
"Ja nimeltäsi olen Minä kutsuva sinut kerran",
nämä ovat sanat Herran.
Lapsemme, tänään oman nimen saat,
niin tiedämme miksi sua kutsutaan.
Olet vielä niin kovin pieni ja hento,
mut on silmäs kirkkaat, kuin tähden lento
niiden tuiketta kauan mä katsoa saatan,
ne johtavat minutkin vauvojen maahan,
mis kukkii vain viattomuuden kukat.
Lapsemme, joka hetki sua enkeli varjelkoon,
Herra hellillä käsillä kantakoon
ja sitä kaikkea mikä parasta on
valoa, lämpöä auringonsaat poluille maailman matkan.
Kaste.
Lapsemme tänään kastetaan
näin Luojan suojaan annetaan
Herra katselen lastani, kättesi työtä,
en yhtään virhettä lapsesta löydä.
Loit kuun, tähdet ja auringon
niitä katson ja ymmärrän,
oi, niin avuton pieni ihminen on.
Rakas Luoja, aina lastamme suojaa
tiedän, et luotasi pintäsi heitä,
vaan hellin käsin suojaasi peität.
Anna suojelusenkeli lapseni tielle,
siunaukseksi myös kaikille meille.
Lapseni lapselle.
Syntyi pieni lapsi maailmaan,
putos´taivaalta tähti uusi.
Kuinka toivonkaan et sydämessäs
kasvais rakkaus syvä ja suuri.
Tämä maailma paikkana outo on
et sitä voi ymmärtää vielä.
Mummosi alati toivoo vain
päivän paistetta elämäs tielle.
Minä rakkahin rukoilen puolestas
ihan joka ainoa ilta,
et pienen tytön sielussas
ois´varattu voimaa ja viisautta
rakentaa silta, joka koskaan ei murtua vois.
Sinä lapsi, myöhemmin ymmärrät sen,
olet koottu siruista meidän kaikkien.
Olet samaa puuta ja hedelmää
et vähempää, et enempää,
kuin sinua ennen eläneet,
isovanhempas, isät ja äidit.
Jykevän kastevirren 215 sisältö on myös salaisuus, mysteeri, kun sitä tarkemmin katsomme:
Oi armon merta ihmeellistä,
sen vesi voimallinen on,
syyn kaiken pesee syntisistä,
pois heistä torjuu tuomion.
Se synnin vallan hukuttaa,
kuin Nooan minut pelastaa.
Lahjasi kalliin, Jeesus, annoit
niin vedessä kuin veressä.
Kasteessa Isän helmaan kannoit,
saan valtakunnan periä.
Lapseksi taivaan pääsin niin,
ristillä minut merkittiin.
Uudestisynnyin Jumalasta
voimalla Herran kuoleman.
Näin nostit minut kuolemasta,
vallasta synnin, maailman.
En huoli turhuuksista maan,
suojassa ristin olla saan.
Elämän kirjaasi kun piirsit,
oi Jeesus, minun nimeni,
elämään kuolemasta siirsit,
varjele, etten hukkuisi.
Suo, ettei mikään minua
voi kädestäsi temmata.
Sinua, Paimen, tahdon kuulla,
Herraksi sinut tunnustaa,
luvata sydämellä, suulla
kanssasi, Jeesus, vaeltaa.
Liittosi pidät lujana,
et koskaan hylkää minua.
Kasteeni kirkkoon minut liittää,
Jumalan suureen perheeseen.
Yhdessä saamme Isää kiittää
ja tehdä matkaa taivaaseen,
toistemme kuormaa kantaen
vain luottaa voimaan Jeesuksen.
Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. Anna-Maija Raittila 1984.
virsi 219
Kasteen kirkas vesi on
niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten
armo Herran Jeesuksen.
Kastemaljan äärellä,
Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.
Joka aamu uudestaan
omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään
tahtoasi täyttämään.
Kuolemallaan Herramme
pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan
meidät armoon avaraan.
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.
kasteen salaisuus, mysteeri, ei ole pakenemista järjettömästä, vaan viestittää siitä, että kasteessa on kyseessä jotain paljon enemmän, kuin ihmisen järki kykenee tajuamaan.
jotain, joka otetaan vastaan lapsen kaltaisella uskolla.
Jumalaa palvoen, ylistäen ja kiittäen!
Kirjoittanut: kolmonen
"näin talonpoikaisjärjellä - ja poromiesten tulilla - on saavutettu yhteistä ymmärrystä, joka siirtyy isältä pojalle yhteisenä henkisenä ja hengellisenä perintönä."
Asiahan ei ihan näin ole, mitä sivullinen sanoo, mutta asiaa siinä kuitenkin on.
Niinkuin Jumalan sana on sama eilen, tänään ja aina, niin on myös Jumalan sanan valossa tutkitut ja annetut neuvot pysyväisiä siihen asti, kun parempi yhteinen, ei siis jonkun yksityisen, ymmärrys tulee.
Eri asia on luterilaisessa kirkossa, jossa ymmärrykset muuttuvat ihan päinvastaisiksi jos yleinen mielipide, tai piispojen päähänpistot niin vaativat.
Esimerkkinä voin mainita, että ennen naisilta kiellettiin Jumalan sanan levittäminen kokonaan. Nyt rangaistaa, tai laitetaan viralta niitä, jotka eivät suostu toimimaan naisten kanssa yhtä aikaa Jumalan palveluksessa, tai eivät ota naisia apulaisikseen ehtoollisen jakoon, jolloin monet jäisivät pois ehtoolliselta.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä käytännön muuttuminen ja vaihtelu suhteessa pyhään Raamattuun on totta ja tärkeä syy siihen että monet kristityt kokevat levottomuutta ja ahdistusta kansankirkossa ja etsivät vakaampaa, läheisempää ja turvallisempaaa yhteisöä joko ev.lut. kirkon sisältä tai sen ulkopuolelta.
Kaste ja essut;: harhakäsitys 2
Erkki Kekolahti kirjoittaa Suomi24 foorumilla :
LAPSIKASTEESTA
Lapsi syntyy syntisenä (Ps. 51:7), eli vauvalla on synnin geeni eli taipumus syntiin, muttei ole tekosyntiä ja pelastuu aina.
Vanhoillislaestadiolaisilla on uskomus, että Jeesus on lunastanut syntyvän vauvankin ja sen vuoksi sillä on elävä usko ja siten vauva kuuluu kastaa ja siinä Jumala tunnustaa ihmisen lapsekseen (KOTIMAA 24.7.2008, MARKO HEIMONEN).
Mutta ne ovat vain uskomuksia, joille Raamatusta ei löydy katetta, mutta seuraavalle löytyy katetta ja Raamattu on totuus.
Myöskin Jeesus on totuus.
Raamatussa lukee: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu (Mark. 16:16).
Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä.
Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut.
Usko ei siis missään tapauksessa tule esim. kasteesta, vaan kuulemisesta, niin Jumalan Sana opettaa.
Eikä seuraavakaan Raamatun kohta sovi vastasyntyneelle: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut (Room. 10:9).
Samanlainen mahdottomuus kastetulle vauvalle löytyy tästä: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? (2 Kor. 13:5).
Pieni lapsi ei siis voi edellä manitulla tavalla olla uskossa ja jos lapsi olisi poikkeustapaus, niin olisi se kyllä Raamatussa mainittu.
Ainakin vanhoillislaestadiolaiset vetoavat seuraavaan Raamatun kohtaan:
Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle (Luuk. 18:17)
sanaan "lapsi", että se tässä kohden osoittaa selvästi lapsen
uskon esikuvaksi.
Mutta ihminen ei voi muuttua lapseksi kirjaimellisesti.
Selvemmin asia on sanottu toisessa kohdassa: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan (Matt. 18:3).
Siis lasten kaltaisiksi kaikkien on tultava pelastuakseen.
Jokaisen on siis otettava Jumalan Sana ja pelastus vastaan lapsen kaltaisella luottamuksella.
Ja kyllähän viaton lapsi hyvinkin varhain voi tulla uskoonkin, kun hänelle kyseisistä asioista puhutaan.
Kaikki edellä mainittu kumoaa sen, että lapsi olisi uskossa.
Eikä Raamattu mainitse missään kohdassa lapsikastetta tai kerro,
että olisi kastettu lapsi.
Jeesuskin vain siunasi lapsia (Mark. 10:15, 16), ei kastanut, eikä myöskään vaatinut, että lapset olisi vietävä Johannes Kastajan luo kastettaviksi.
Myöskään Johannes Kastaja ei kastanut lapsia, koska vaati
kasteelle tulevilta parannuksen tekemistä.
Jeesuksen esimerkin mukaan lapset
siunataan sellaisissa seurakunnissa, joissa ei kasteta lapsia.
Pysähdyttääkseni sinut harhasta sanon: jos Raamatusta löytyy yksikin kohta, jossa kastetaan
lapsi tai mainitaan lapsikaste, perun tämän kirjoituksen.
Vasta uskoon tulleita kyllä kastetaan, esim. Apt. 2:37-41, Apt. 8:12,13, Apt. 10:41-48, Apt. 18:8 jne.
Kyseinen suunta viittaa siis aina yhteen sanaan "lapsi", mutta se ei
riitä, sillä Raamattu osoittaa selvästi muuta.
Lapsikaste on siis HARHAOPPI!
SIUNAUSTA KAIKILLE!
Lainaukset UT v. 1938
ERKKI KEKOLAHTI
YLIVIESKA
olen kovin iloinen, jos nettiruukun väki lukisi tämän Erkki Kekolahden kirjoituksen.
ymmärtääkseni siinä kuvataan ajauksia lasten kastamisesta ja sitä kautta kasteesta, joita esiintyy myös esikoisten parissa.
esimerkiksi nimimerkki kolmoselta kysyisin, mitä hän ajattelee Erkin pohdinnoista, mikä on totta, missä menee pieleen, jos menee?
Kirjoittanut: mama
Onkohan tässä nyt pienoinen ongelma? Kekolahden juttu taitaa kuvata esikoisten käsitystä pääpiirteissään, vaan kun se on helluntalaisten käsitys... "Uudelleenkastaja" kun on niin huono nimitys, niin on järkeilty sitten niin, että ei kaste merkkaa oikeastaan mitään ihmisen pelastuksen suhteen, kunhan merkataan nimi kirkon kirjoihin.
Vai?
Kirjoittanut: MikkoL
saanen ottaa maman kommentin esioisten keskuudesta tulevana vahvistuksena sille, että avauksen mielipiteissä ei ole mitään olennaisesti eroavaa essujen kastekäsiykseen nähden.
näin olen itsekin ulkopuolisena asian ymmärtänyt näitä keskusteluja seuratessani.
kuten mama kirjoittaa, asioita ei ehkä tahdota ilmaista näin jyrkästi, vaan todellisia näkemyksiä peitellään eikä niistä puhuta.
kuten sanottu, jos tämä käsitykseni on väärä, on arvokasta että joku auttaisi minua näkemään, mikä on totuus.
otin tämän esimerkin, koska Erkki kertoo selvin sanoin ja pelkäämättä mitä ajattelee.
hän tuo samalla esiin asian, joka on essujen parissa asustava kasteeseen liittyvä harhakäsitys numero due.
"Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä."
viattomien lasten pelastuminen on niin syvässä esikoisten kristillisyydessä, että sitä voidaan pitää liikkeelle ominaisena opinkäsityksenä.
jokainen, joka uskaltaa tähän pyhänä pidettyyn tosiasiaan puuttua, saa välittömästi syytteen "sinä tuomitset viattomia lapsia helvettiin."
erityisesti näin sanotaan, kun puhutaan kadottavasta perisynnistä.
jos kerran perisynnin jälkeen kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä syyllisiä, eihän silloin kukaan muu pelastu kuin se, jonka Jumala pelastaa oman tahtonsa mukaisesti.
kuinka epäoikeudenmukaiseksi hirviöksi me Jumalan siis teemme, joka luo ihmisiä suoraan helvetin tuleen?
Kirjoittanut: Haamul
Raamattu ilmoittaa, että vain Vapahtajan uhri tekee ihmisistä pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.
Ei mitään puhetta ihmisen iästä.
On siis jopa niin, että Jumala on jo ennen maailman perustamista päättänyt tämä asian näin. Raamatun mukaan muualla ei ole ihmiskunnalle pyhyyttä ja puhtautta, eikä viattomuutta, kuin Kristuksessa. Esim. Ef. 1:4.
Myös Gal. 3:22 vahvistaa, että koko ihmiskunta (kaikki!) on ja pysyy synnin vankilassa - elleivät usko Vapahtajaan:
"Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen."
Ei tuossakaan lue: "kaikki, paitsi ihan pienet lapset".
Kysehän ei olekaan Jumalan julmuudesta, vaan armahtavaisuudesta! Sillä Hän tietää ja muistaa KOKO ihmiskunnan tomuksi. Siksi Hän antoi Poikansa meille pelastukseksi. Hän antoi Hänet meille erottelematta ihmistä iän mukaan. Ei vanhempi ihminen ole sen vähemmin tai enemmin omassa itsessään pelkkää tomua kuin vauva.
Se asia, mikä Jumalan edessä erottaa viattomaksi luetun ihmisen viallisesta, ei ole ikä, vaan USKO. Usko ainoastaan! Usko Kasteen Herraan.
Kirjoittanut: Rami
Hulluinhuonelainen 1572. Jokaisen, joka tuntee turmeltuneen luontonsa, on tunnustettava Daavidin kanssa, että hän on synnissä siinnyt ja syntynyt syntisestä siemenestä. Tämä syntinen siemen ei suinkaan ole synnitöntä pyhän edessä, vaikka syntinen taipumus ei ole vielä ehtinyt kehittyä. Kaikki lapset ovat siten luonnostaan vihan lapsia. Ei auta, että järki tässä riitelee luonnon yleistä lakia vastaan. Jos kastamattomat lapset siis tulevat autuaiksi, eivät he tule autuaiksi viattomuutensa tähden, vaan sen tähden, että he uskovat Kristukseen.
…Sanomme lasten olevan viattomia, ei sen tähden, että he olisivat synnittömiä, vaan siksi, että he eivät ole vielä tehneet mitään tahallista syntiä.
Tänään viimeksi saarnaaja Panula selitti, kuinka Jeesus vaati Nikodeemukselta uutta syntymää ja kaikilta muiltakin, myös kristittyjen lapsilta. Tähän asti oikein. Sitten hän todisti kuinka vastasyntyneellä lapsella on perisynti, mutta hän pelastuu syntymäuskolla, ei viattomuudellaan.
Minulle jää epäselväksi missä on heidän uusi syntymänsä, mitä hän juuri oli vaatimassa kaikilta pelastuksen ehtona? Hän selitti, että lapsi on autuas niin kauan kun erottaa hyvän ja pahan. Kun lapselle tulee tunnon vaivoja tekosyneistään ja saa ne anteeksi, siinä on hänen uusisyntymänsä.
Herää kysymys voiko olla uskossa ilman uutta syntymää? Niinhän tuon perusteella pienellä lapsella on.
Vai syntyykö lapsi luonnollisessa syntymässä myös hengellisesti?
Kun lapsi sitten AINA menettää tekosynnin kauta lapsen uskonsa, hän syntyy taas uudelleen katumuksen ja syntien anteeksisaamisen kautta.
Mikä sekasotku.
Kirjoittanut: kolmonen
Etkö sinä Rami tiedä milloin sinulla olisi usko tullut omakohtaiseksi, vai onko se tullut olenkaan? Toisilla se voi tapahtua melko nuorena, mutta toiset voi kulkea pitkään saattojoukossa, ennen kuin usko kirkastuu omalle kohdalle.
Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa.
Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että te tulette murheellisiksi ja sanoo myös murheellisia autuaiksi. Totisesti on se autuas, joka tuntee syntinsä ja tulee siitä murheelliseksi ja alkaa etsimään apua. Tämä ei tapahdu vain kerran, vaan useasti, sillä ei ihmisestä tule enkeliä edes uudessa syntymisessä.
"Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut."
Osikohan näin? Oteita sivulta: http://yle.fi/akuutti/arkisto2008/180308_d.htm
ÄÄNET KANTAVAT KOHTUUN
Syntymänsä hetkellä vauva on kyennyt oppimaan ja muistamaan jo noin 2 kuukautta. Vaikka lapsivesi, sikiökalvot, kohtu ja äidin vatsanpeitteet vaimentavat ääniä, kohdussa ei ole koskaan hiljaista.
SIKIÖN KUULO OLETETTUA PAREMPI
SIKIÖ OPPII KUULEMASTAAN
Sikiö myös muistaa kuulemansa.
Kirjoittanut: Rami
kolmonen: "Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa."
Ehkä sinun mielestäsi. Näytä minulle paikka missä Luther on tuota mieltä.
Et löydä Lutherilta tuota väitettä. Sanooko raamattu jossain niin?
Itse uskon uudesti syntyneeni kasteessa. Päivämäärä on kastetodistuksessani, jota en nyt viitsi ruveta kaivmaan esiin.
Usko tulee kuulemisesta. Mihin sitten perustuu väite, että kaikki lapset syntyvät uskossa, vaikka eivät kuule evankeliumia?
Kristittyjen lapset ovat ihan eri asemassa tuossa suhteessa kuin pakanoiden lapset.
Hei kolmonen. Sinä kirjoittelet kuulopuheita. Minä käväisin kysymästä Lutherilta ja näin hän vastasi:
HENGELLINEN
KOLMINAISUUSVIIKKO.
Pyhän Kolminaisuuden päivä.
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Joh. 3:3.
Kristus esiintyy erinomaisena opettajana, jonka vertaista Nikodeemus ei vielä ikinä ole kuullut; sen tähden hän ei häntä ymmärräkään. Sen hän vain käsittää, ettei hän vielä ole uudestisyntynyt. Mutta hän ei tiedä, kuinka hänkin pääsisi uudesti syntymään. Ajattelepa sinäkin, mitä Herra tällä lauseellaan tarkoittaa! Jos näet kukaan ei voi uudesti syntymättä nähdä Jumalan valtakuntaa, niin seuraa siitä, että me sellaisina kuin isästä ja äidistä olemme syntyneet tähän maailmaan, auttamattomasti joudumme kadotukseen. Mutta surkean surkeaa on, kun ihmisille ei opeteta mitään uudestisyntymisestä, vaan neuvotaan heitä luottamaan vain omiin tekoihinsa: niiden kautta muka tullaan autuaaksi. Mutta miten sopiikaan moinen oppi näihin Kristuksen sanoihin? Sanotaan: hyvät teot tekevät autuaaksi; Kristus sanoo: ellet synny uudesti, et tule autuaaksi...
LAPSIKASTEESTA
Lapsi syntyy syntisenä (Ps. 51:7), eli vauvalla on synnin geeni eli taipumus syntiin, muttei ole tekosyntiä ja pelastuu aina.
Vanhoillislaestadiolaisilla on uskomus, että Jeesus on lunastanut syntyvän vauvankin ja sen vuoksi sillä on elävä usko ja siten vauva kuuluu kastaa ja siinä Jumala tunnustaa ihmisen lapsekseen (KOTIMAA 24.7.2008, MARKO HEIMONEN).
Mutta ne ovat vain uskomuksia, joille Raamatusta ei löydy katetta, mutta seuraavalle löytyy katetta ja Raamattu on totuus.
Myöskin Jeesus on totuus.
Raamatussa lukee: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu (Mark. 16:16).
Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä.
Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut.
Usko ei siis missään tapauksessa tule esim. kasteesta, vaan kuulemisesta, niin Jumalan Sana opettaa.
Eikä seuraavakaan Raamatun kohta sovi vastasyntyneelle: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut (Room. 10:9).
Samanlainen mahdottomuus kastetulle vauvalle löytyy tästä: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? (2 Kor. 13:5).
Pieni lapsi ei siis voi edellä manitulla tavalla olla uskossa ja jos lapsi olisi poikkeustapaus, niin olisi se kyllä Raamatussa mainittu.
Ainakin vanhoillislaestadiolaiset vetoavat seuraavaan Raamatun kohtaan:
Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle (Luuk. 18:17)
sanaan "lapsi", että se tässä kohden osoittaa selvästi lapsen
uskon esikuvaksi.
Mutta ihminen ei voi muuttua lapseksi kirjaimellisesti.
Selvemmin asia on sanottu toisessa kohdassa: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan (Matt. 18:3).
Siis lasten kaltaisiksi kaikkien on tultava pelastuakseen.
Jokaisen on siis otettava Jumalan Sana ja pelastus vastaan lapsen kaltaisella luottamuksella.
Ja kyllähän viaton lapsi hyvinkin varhain voi tulla uskoonkin, kun hänelle kyseisistä asioista puhutaan.
Kaikki edellä mainittu kumoaa sen, että lapsi olisi uskossa.
Eikä Raamattu mainitse missään kohdassa lapsikastetta tai kerro,
että olisi kastettu lapsi.
Jeesuskin vain siunasi lapsia (Mark. 10:15, 16), ei kastanut, eikä myöskään vaatinut, että lapset olisi vietävä Johannes Kastajan luo kastettaviksi.
Myöskään Johannes Kastaja ei kastanut lapsia, koska vaati
kasteelle tulevilta parannuksen tekemistä.
Jeesuksen esimerkin mukaan lapset
siunataan sellaisissa seurakunnissa, joissa ei kasteta lapsia.
Pysähdyttääkseni sinut harhasta sanon: jos Raamatusta löytyy yksikin kohta, jossa kastetaan
lapsi tai mainitaan lapsikaste, perun tämän kirjoituksen.
Vasta uskoon tulleita kyllä kastetaan, esim. Apt. 2:37-41, Apt. 8:12,13, Apt. 10:41-48, Apt. 18:8 jne.
Kyseinen suunta viittaa siis aina yhteen sanaan "lapsi", mutta se ei
riitä, sillä Raamattu osoittaa selvästi muuta.
Lapsikaste on siis HARHAOPPI!
SIUNAUSTA KAIKILLE!
Lainaukset UT v. 1938
ERKKI KEKOLAHTI
YLIVIESKA
olen kovin iloinen, jos nettiruukun väki lukisi tämän Erkki Kekolahden kirjoituksen.
ymmärtääkseni siinä kuvataan ajauksia lasten kastamisesta ja sitä kautta kasteesta, joita esiintyy myös esikoisten parissa.
esimerkiksi nimimerkki kolmoselta kysyisin, mitä hän ajattelee Erkin pohdinnoista, mikä on totta, missä menee pieleen, jos menee?
Kirjoittanut: mama
Onkohan tässä nyt pienoinen ongelma? Kekolahden juttu taitaa kuvata esikoisten käsitystä pääpiirteissään, vaan kun se on helluntalaisten käsitys... "Uudelleenkastaja" kun on niin huono nimitys, niin on järkeilty sitten niin, että ei kaste merkkaa oikeastaan mitään ihmisen pelastuksen suhteen, kunhan merkataan nimi kirkon kirjoihin.
Vai?
Kirjoittanut: MikkoL
saanen ottaa maman kommentin esioisten keskuudesta tulevana vahvistuksena sille, että avauksen mielipiteissä ei ole mitään olennaisesti eroavaa essujen kastekäsiykseen nähden.
näin olen itsekin ulkopuolisena asian ymmärtänyt näitä keskusteluja seuratessani.
kuten mama kirjoittaa, asioita ei ehkä tahdota ilmaista näin jyrkästi, vaan todellisia näkemyksiä peitellään eikä niistä puhuta.
kuten sanottu, jos tämä käsitykseni on väärä, on arvokasta että joku auttaisi minua näkemään, mikä on totuus.
otin tämän esimerkin, koska Erkki kertoo selvin sanoin ja pelkäämättä mitä ajattelee.
hän tuo samalla esiin asian, joka on essujen parissa asustava kasteeseen liittyvä harhakäsitys numero due.
"Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä."
viattomien lasten pelastuminen on niin syvässä esikoisten kristillisyydessä, että sitä voidaan pitää liikkeelle ominaisena opinkäsityksenä.
jokainen, joka uskaltaa tähän pyhänä pidettyyn tosiasiaan puuttua, saa välittömästi syytteen "sinä tuomitset viattomia lapsia helvettiin."
erityisesti näin sanotaan, kun puhutaan kadottavasta perisynnistä.
jos kerran perisynnin jälkeen kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä syyllisiä, eihän silloin kukaan muu pelastu kuin se, jonka Jumala pelastaa oman tahtonsa mukaisesti.
kuinka epäoikeudenmukaiseksi hirviöksi me Jumalan siis teemme, joka luo ihmisiä suoraan helvetin tuleen?
Kirjoittanut: Haamul
Raamattu ilmoittaa, että vain Vapahtajan uhri tekee ihmisistä pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.
Ei mitään puhetta ihmisen iästä.
On siis jopa niin, että Jumala on jo ennen maailman perustamista päättänyt tämä asian näin. Raamatun mukaan muualla ei ole ihmiskunnalle pyhyyttä ja puhtautta, eikä viattomuutta, kuin Kristuksessa. Esim. Ef. 1:4.
Myös Gal. 3:22 vahvistaa, että koko ihmiskunta (kaikki!) on ja pysyy synnin vankilassa - elleivät usko Vapahtajaan:
"Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen."
Ei tuossakaan lue: "kaikki, paitsi ihan pienet lapset".
Kysehän ei olekaan Jumalan julmuudesta, vaan armahtavaisuudesta! Sillä Hän tietää ja muistaa KOKO ihmiskunnan tomuksi. Siksi Hän antoi Poikansa meille pelastukseksi. Hän antoi Hänet meille erottelematta ihmistä iän mukaan. Ei vanhempi ihminen ole sen vähemmin tai enemmin omassa itsessään pelkkää tomua kuin vauva.
Se asia, mikä Jumalan edessä erottaa viattomaksi luetun ihmisen viallisesta, ei ole ikä, vaan USKO. Usko ainoastaan! Usko Kasteen Herraan.
Kirjoittanut: Rami
Hulluinhuonelainen 1572. Jokaisen, joka tuntee turmeltuneen luontonsa, on tunnustettava Daavidin kanssa, että hän on synnissä siinnyt ja syntynyt syntisestä siemenestä. Tämä syntinen siemen ei suinkaan ole synnitöntä pyhän edessä, vaikka syntinen taipumus ei ole vielä ehtinyt kehittyä. Kaikki lapset ovat siten luonnostaan vihan lapsia. Ei auta, että järki tässä riitelee luonnon yleistä lakia vastaan. Jos kastamattomat lapset siis tulevat autuaiksi, eivät he tule autuaiksi viattomuutensa tähden, vaan sen tähden, että he uskovat Kristukseen.
…Sanomme lasten olevan viattomia, ei sen tähden, että he olisivat synnittömiä, vaan siksi, että he eivät ole vielä tehneet mitään tahallista syntiä.
Tänään viimeksi saarnaaja Panula selitti, kuinka Jeesus vaati Nikodeemukselta uutta syntymää ja kaikilta muiltakin, myös kristittyjen lapsilta. Tähän asti oikein. Sitten hän todisti kuinka vastasyntyneellä lapsella on perisynti, mutta hän pelastuu syntymäuskolla, ei viattomuudellaan.
Minulle jää epäselväksi missä on heidän uusi syntymänsä, mitä hän juuri oli vaatimassa kaikilta pelastuksen ehtona? Hän selitti, että lapsi on autuas niin kauan kun erottaa hyvän ja pahan. Kun lapselle tulee tunnon vaivoja tekosyneistään ja saa ne anteeksi, siinä on hänen uusisyntymänsä.
Herää kysymys voiko olla uskossa ilman uutta syntymää? Niinhän tuon perusteella pienellä lapsella on.
Vai syntyykö lapsi luonnollisessa syntymässä myös hengellisesti?
Kun lapsi sitten AINA menettää tekosynnin kauta lapsen uskonsa, hän syntyy taas uudelleen katumuksen ja syntien anteeksisaamisen kautta.
Mikä sekasotku.
Kirjoittanut: kolmonen
Etkö sinä Rami tiedä milloin sinulla olisi usko tullut omakohtaiseksi, vai onko se tullut olenkaan? Toisilla se voi tapahtua melko nuorena, mutta toiset voi kulkea pitkään saattojoukossa, ennen kuin usko kirkastuu omalle kohdalle.
Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa.
Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että te tulette murheellisiksi ja sanoo myös murheellisia autuaiksi. Totisesti on se autuas, joka tuntee syntinsä ja tulee siitä murheelliseksi ja alkaa etsimään apua. Tämä ei tapahdu vain kerran, vaan useasti, sillä ei ihmisestä tule enkeliä edes uudessa syntymisessä.
"Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut."
Osikohan näin? Oteita sivulta: http://yle.fi/akuutti/arkisto2008/180308_d.htm
ÄÄNET KANTAVAT KOHTUUN
Syntymänsä hetkellä vauva on kyennyt oppimaan ja muistamaan jo noin 2 kuukautta. Vaikka lapsivesi, sikiökalvot, kohtu ja äidin vatsanpeitteet vaimentavat ääniä, kohdussa ei ole koskaan hiljaista.
SIKIÖN KUULO OLETETTUA PAREMPI
SIKIÖ OPPII KUULEMASTAAN
Sikiö myös muistaa kuulemansa.
Kirjoittanut: Rami
kolmonen: "Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa."
Ehkä sinun mielestäsi. Näytä minulle paikka missä Luther on tuota mieltä.
Et löydä Lutherilta tuota väitettä. Sanooko raamattu jossain niin?
Itse uskon uudesti syntyneeni kasteessa. Päivämäärä on kastetodistuksessani, jota en nyt viitsi ruveta kaivmaan esiin.
Usko tulee kuulemisesta. Mihin sitten perustuu väite, että kaikki lapset syntyvät uskossa, vaikka eivät kuule evankeliumia?
Kristittyjen lapset ovat ihan eri asemassa tuossa suhteessa kuin pakanoiden lapset.
Hei kolmonen. Sinä kirjoittelet kuulopuheita. Minä käväisin kysymästä Lutherilta ja näin hän vastasi:
HENGELLINEN
KOLMINAISUUSVIIKKO.
Pyhän Kolminaisuuden päivä.
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Joh. 3:3.
Kristus esiintyy erinomaisena opettajana, jonka vertaista Nikodeemus ei vielä ikinä ole kuullut; sen tähden hän ei häntä ymmärräkään. Sen hän vain käsittää, ettei hän vielä ole uudestisyntynyt. Mutta hän ei tiedä, kuinka hänkin pääsisi uudesti syntymään. Ajattelepa sinäkin, mitä Herra tällä lauseellaan tarkoittaa! Jos näet kukaan ei voi uudesti syntymättä nähdä Jumalan valtakuntaa, niin seuraa siitä, että me sellaisina kuin isästä ja äidistä olemme syntyneet tähän maailmaan, auttamattomasti joudumme kadotukseen. Mutta surkean surkeaa on, kun ihmisille ei opeteta mitään uudestisyntymisestä, vaan neuvotaan heitä luottamaan vain omiin tekoihinsa: niiden kautta muka tullaan autuaaksi. Mutta miten sopiikaan moinen oppi näihin Kristuksen sanoihin? Sanotaan: hyvät teot tekevät autuaaksi; Kristus sanoo: ellet synny uudesti, et tule autuaaksi...
Kaste ja essut;: harhakäsitys 1
nettiruukun keskustelujen suosittuja vakioaiheita on kasteen merkitys erityisesti, mitä tulee pienten lasten kastamiseen.
näiden väittelyiden ja ajatusten selvittelyjen pohjavirtana näen usein aivan älyttömän harhakäsityksen, joka on kovin sitkeässä.
käsitys on kuin patinaa, joka on syöpynyt oikein kunnolla kiinni esikoislestadiolaisen kansan sydämiin ja sieluihin, ja jota ei oikein näytä millään järkipuheella saavan sieltä irti.
tämä on näkynyt nyt taas loppukesän ja alkusyksyn aikana nruukun keskusteluissa, ja varsinainen tykistökeskitys alkaa usein elävän uskon puolesta, kun asia otetaan esille.
ja kuitenkin kyseessä on täydellinen harhakäsitys. ammutaan olematonta maalia.
kastetta koskeva harhakäsitys numero uno ilmaistaan esimerkiksi näin:
"ihmisen täytyy henkilökohtaisesti syntyä uudelleen ylhäältä. pelkkä kastaminen kirkon jäseneksi ja nimen antaminen ei pelasta."
ja sitten alkaa varsin toimelias ja väkevä, Raamatun sanalla perusteltu kamppailu sitä vastaan, että joku tulisi autuaaksi vain sen perusteella, että on kastettu.
kun asian raamatullinen perusta on saatu selväksi, löytyy elävästä elämästä lukematon määrä vakuuttavia todisteita siitä, että on paljon luterilaisia kastettuja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä ihmistä ja joilla ei ole juuri mitään käsitystä uskonasioista tai kiinnostusta niihin.
joku kerran uskaltautui antamaan tilastojakin, hänen mukaansa 90 prosenttia Suomen ev.lut. kirkon jäsenistä on tällaisia lapsikasteen saaneita väärässä luottamuksessa olevia ihmisiä.
miten niin harhakäsitys?
eikös tuo ole aivan totta, että ihmisen täytyy syntyä uudestaan ylhäältä?
sanoohan Raamattu selvästi, että joka ei synny uudelleen ylhäältä ei voi päästä Jumalan valtakuntaan?
ja kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa monilla vankoilla Raamatun lauseilla, jotka todistavat samaa ja painottavat uskon merkitystä.
ja sitten, kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa osoittamalla vääjäämättömin henkilökohtaisin todistein, että Suomen ev.lut. kirkossa on paljon "kastettuja pakanoita" jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä.
ja sitten levy voidaan varmuudeksi aloittaa taas alusta, sanoohan Raamattukin näin.
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
ja sanoohan Raamattukin niin
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
... ad infinitum
tämä on sielunvihollisen kavala juoni.
hän tuskin vihaa mitään niin syvästi, kuin kastetta ja erityisesti pienten lasten kastetta kristityssä kodissa, juhlahetkeä, jota ympäröi niin siunattu kirkkaus, syvä ilo uuden ihmisen syntymästä ja Jumalan Sanan äärettömän suuret lupaukset ihmiselle, jota Jumala rakastaa.
"sallikaa lasten tulla minun tyköni"
ei wihollinen sitten millään sallisi ja tahtoo riistää tuon Jumalan valtakunnan vaarallisen aseen, kasteen, jota tuonelan portit eivät voita.
mikä ihmeen juoni?
ei tässä ole mistään Saatanan juonista kyse, vaan mehän sanomme, niinkuin on Raamatussa kirjoitettu ja niinkuin omin silmin voimme kaikki nähdä.
ihminen ei voi pelastua ilman uskoa ja aikamme suomalainen yhteiskunta on täynnä kastettuja pakanoita, jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä, ehkä 90 prosenttia, jos oikein arvioimme. Siis ylivoimaisesti suurin osa.
lapsikaste on suuri harha, joka ei tee muuta kuin lietsoo jumalattomuutta ja väärää rauhaa kansan keskuuteen.
ei siinä tapahdu mitään uudestisyntymistä, siis kasteessa, vaan uudestisyntyminen on ....
näinhän Raamattu sanoo...
jne
näemmehjän tämän ihan omin silmin
jne.
... ad infinitum
no minä sanon mikä harha.
koetahan tarkata, mitä lumiukko sanoo, ehkä ulkopuolinen näkee jotain, jota esikosilestadiolaisuuden sisältä on hankalampi erottaa?
tahdotaan pitää kiinni isien opetuksesta, sellaisesta uskosta kuin se on herätyksen siunatuista alkuajoista ollut, sellaisesta uskosta, jota emoseurakunta on aina pitänyt esillä totuuden valona, vakaasti ja horjumatta. Pitäydytään kiinni siinä, mitä on lapsena opittu ja mitä on omille lapsille opetettu.
näin on hyvä.
mutta siinä voi käydä niin, että rukiisen Jumalan Sanan leivän sekaan on tullut pikkusen vihollisen sekoittamaa valhevehnää.
täytyy olla tarkkana kuin porkkana.
essujen parissa elää harhakäsitys kasteesta, joka vääristää kaikki keskustelut tästä aiheesta ja johtaa ajatukset hurskaan näköisesti väärille raiteille.
se on kavala harha, jota ei helposti huomaa.
niin kavala, että vaikka sitä uudelleen ja uudelleen tahdotaan tuoda esiin, niin se vaan ei mene kalloon.
ei uskota totuutta, vaan uskotaan tuo harha ja käydään sitten taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuin ne olisivat vaarallisia lohikäärmeitä.
kristittyjen aika ja energia menee varjonyrkkeilyyn, jota ei voi koskaan voittaa.
ovelaa!
ja sangen kavalaa!
essujen keskusteluissa näkyy voimakkaasti tällainen ajatus:
kaste ei yksin riitä pelastukseen, vaan tarvitaan myös henkilökohtainen uudestisyntyminen ylhäältä.
Tässä on kaksi pahaa mokaa:
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
ei mikään kristillinen kirkko maanpäällä tämmöistä älyttömyyttä opeta.
mutta sitä vastaan tapellaan sekä Raamatun että kokemuksen avulla henkeen ja vereen.
varjonyrkkeilyä.
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
tämä on totaalisesti, ei 90% vaan 100% vastoin pyhän Raamatun opetusta ja on vaarallinen harhaoppi, joka vaivaa Jeesuksen omia.
Kirjoittanut: Rami
Joh. 3:ssa Jeesus asettaa uuden syntymisen ehdoksi Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Norpan mukaan se voi tapahtua vain evankeliumin saarnan kautta, ei kasteessa, joka sisältää saman evankeliumin.
Raamatussa on sama asia esitetty myös toisin sanoin.
Onko tässä sama tilanne. Jos syödään Jeesuksen (ihmisen pojan) liha ja veri hengellisesti evankeliumin kautta, niin siinä se on pätevä, mutta ei sakramentillisessa syömisessä ja juomisessa, pyhässä ehtoollisessa?
Joh. 6:53 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Kirjoittanut: kolmonen
Summa summarum, Mikko kannattaa kirkon oppia ja on samaa mieltä pappien kanssa, jotka kastetilaisuudessa sanovat, että tämä lapsi on nyt siirretty perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja ei siis usko Jeesuksen sanoja:
Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä esittämäsi asia on esikoisuuden kannalta niin tärkeä ja vahvoja tunteita herättävä, että avaan sille oman palstan.
Kirjoittanut: kolmonen
Mikon teesit mokista:
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
Kuka mokaa, kun Jeesus sanoo:
Joh.16:20. Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
21. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22. Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Tunteeko alle kolmenkuukauden ikäinen lapsi uudensyntymisen kipua?
Paavali kirjoittaa Galatalaisille, jotka ovat jo tulleet kristityiksi, mutta ovat alkaneet uskoa valheapostoleita:
4:19. Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
Kuitenkin Mikkokin lainaa useasti vain kohtaa:
Mark.16:16. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi;
mutta jättää pois loppuosan:
mutta joka ei usko, se kadotetaan.
Monet raamatun kohdat sanovat uskon pelastavan, eivätkä mainitse mitään kasteesta. Esim:
Joh.3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Apt.16:30. Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
31. Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi
tulee.
Apt.2:14. Hän on sanova sinulle ne sanat, joiden kautta sinä autuaaksi tulet ja kaikki sinun huonees.
Kirjoittanut: MikkoL
nämä ovat hyviä kommentteja ja nostavat esiin keskeisiä pyhän Raamatun kohtia palstan aiheesta.
ensin tästä jälkimmäisestä viestistäsi.
kirjoitan sellaista harhakäsitystä vastaan, että joku kirkko muka opettaisi kasteen pelastavan ilman uskoa.
tuota kärkeä et ehkä aivan sisäistänyt?
sillä olet aivan oikeassa, että Uuden testamentin kirjoitukset läpeensä korostavat Jumalan Sanan uskomisen merkitystä.
Usko Sanaan on itse asiassa koko Raamatun läpi käyvä ydinviesti.
"(Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi."
1 MS 15:6 Biblia 1776
otat Johannes 16:20-22 esimerkiksi uudestisyntymisen kivuista, siis Jumalan Sanaa kuulevan ja omantunnon tuskia kokevan ihmisen ahdistuksen, ennenkuin evankeliumin Sana rohkaisee hänet uskomaan synnit anteeksi lestadiolaisen - ja monen muunkin herätyksen - armojärjestyksen mukaan.
mutta laitan tähän tuon kohdan viiteyhteydessään tähän uudelleen, ja näemme, ettei Jeesus tässä puhu varsinaisesti uudestisyntymisestä samalla tavoin kuin keskustelussa Nikodemuksen kanssa.
Jäähyväispuheessaan hän lohduttaa läheisimpiä seuraajiaan, jotka eivät aavista, minkä kauhean surun ja murheen ja kivun keskelle he kohta joutuvat, kun Mestari vangitaan, tuomitaan ja naulitaan ristille.
siis Herra otetaan heiltä pois.
tämä ei ole siis pietistisen järjestyksen mukaisen uudestisyntymisen kuvausta varsinaisesti tässä.
Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen Isän tykö?
Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? emme tiedä, mitä hän puhuu.
Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.
Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.
Joh 16:17-23 Biblia 1776
otat esiin Galatalaiskirjeen kohdan 4:19
"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!"
kiitoksia tästä, sillä tämä jae jäi minulta huomaamatta, kun kokosin tuolla Uuden testamentin kirjoituksia aiheesta "uudestisyntyminen".
Silloin löysin apostoli Paavalilta tuon "uudestisyntymisen peso" kohdan Tiituksen kirjeestä, jota laajalti käytetään, kun keskustellaan pyhästä kasteesta.
kysymme taas, tarkoittaako "kivulla synnyttää" tässä uudestisyntymistä siinä mielessä, kuin toisella palstalla lainaamani Erkki asiasta kirjoitti nyt elokuussa 2009 (olisi hienoa jos kolmonen antaisit oman näkemyksesi Erkin tekstistä)
Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
Gal 4:15-21 Biblia 1776
Uudemmissa käännöksissä kolmosen esille ottama pyhän Raamatun kohta kuuluu
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"
KR 1938
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
KR 1992
Galatan alueella (nykyisen Turkin maisemissa) on apostoli Paavalin lähetystyön seurauksena syntynyt kristillinen seurakunta.
näyttää siltä, että tähän seurakuntaan on kuulunut myös paikallisia juutalaisia, jotka ovat tulleet uskomaan että Jeesus on Kristus, Messias.
Paavali sai kokea niin sydämellistä rakkautta heidän puoleltaan, että nämä olisivat pyydettäessä jopa kaivaneet silmät päästään ja antaneet hänelle!
Mutta nyt on tullut toisia opettajia, jotka ilmeisesti tahtovat korottaa Mooseksen lain merkitystä - viedä nämä galatalaiset kristityt takaisin lain alle, vapaan Saaran luota Hagar orjan luo.
Paavali ei lainkaan puhu tässä näiden galatalaisten syntymisestä uudelleen.
Koko tuo ilmaus ei oikein näytä kuuluvan apostolin sanastoon Tiitus 3:5 lukuunottamatta.
Apostoli puhuu tässä itsestään.
Hän, Paavali, on ikäänkuin synnyttänyt galatalaiset kristityt oikein kivulla ja tuskalla.
Nyt, näiden valheopettajien tähden, hänen on käytävä koko tuo prosessi uudestaan ja perusteellisesti korjattava, mikä on mennyt pieleen.
Koko kristikunta saa olla kiitollinen, että Paavali ei jättänyt galatalaisia oman onnensa nojaan valheopettajien käsiin.
meille on Uudessa testamentissa säilynyt tämä ihmeellinen kirje, joka on erityisesti protestanttisessa maailmassa kaikkein keskeisimpiä ihmisen jumalasuhteesta kertovia Uuden testamentin tekstejä.
Galatalaiskirje on niin väkevä, että sen opiskelu Lutherin massiivisen selitysteoksen avulla aiheutti närää eräiden esikoisten parissa ainakin Lahden suunnalla.
laitan tähän alkukielellä tuon tärkeän jakeen Gal 4:19, jotta näemme, onko KR 1992 käännös tarkka vai tapansa mukaan selittelyä...
sehän ei ole sisällöltään toinen kuin Biblian käännös, mutta antaa selvemmän torven törähdyksen suomeksi mistä synnyttämisestä tässä on kyse.
τεκνία μου, οὓς πάλιν ὠδίνω, μέχρις οὗ μορφωθῇ Χριστὸς ἐν ὑμῖν·
teknio mou "minun pienet lapseni, vauvani"
ous "joiden"
palin "uudestaan, taas kerran"
odino "koen synnytyskipuja"
näemme, että suomennoksista juuri KR 1992 on sisällöltään kaikkein tarkin ja kieliasultaan paras:
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
"teknion" sanan voisi ehkä kääntää näinkin
Pikkaraiseni, kultaseni, vauvelini...
koska sana viittaa nimenomaan aivan pieniin ipanoihin
näiden väittelyiden ja ajatusten selvittelyjen pohjavirtana näen usein aivan älyttömän harhakäsityksen, joka on kovin sitkeässä.
käsitys on kuin patinaa, joka on syöpynyt oikein kunnolla kiinni esikoislestadiolaisen kansan sydämiin ja sieluihin, ja jota ei oikein näytä millään järkipuheella saavan sieltä irti.
tämä on näkynyt nyt taas loppukesän ja alkusyksyn aikana nruukun keskusteluissa, ja varsinainen tykistökeskitys alkaa usein elävän uskon puolesta, kun asia otetaan esille.
ja kuitenkin kyseessä on täydellinen harhakäsitys. ammutaan olematonta maalia.
kastetta koskeva harhakäsitys numero uno ilmaistaan esimerkiksi näin:
"ihmisen täytyy henkilökohtaisesti syntyä uudelleen ylhäältä. pelkkä kastaminen kirkon jäseneksi ja nimen antaminen ei pelasta."
ja sitten alkaa varsin toimelias ja väkevä, Raamatun sanalla perusteltu kamppailu sitä vastaan, että joku tulisi autuaaksi vain sen perusteella, että on kastettu.
kun asian raamatullinen perusta on saatu selväksi, löytyy elävästä elämästä lukematon määrä vakuuttavia todisteita siitä, että on paljon luterilaisia kastettuja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä ihmistä ja joilla ei ole juuri mitään käsitystä uskonasioista tai kiinnostusta niihin.
joku kerran uskaltautui antamaan tilastojakin, hänen mukaansa 90 prosenttia Suomen ev.lut. kirkon jäsenistä on tällaisia lapsikasteen saaneita väärässä luottamuksessa olevia ihmisiä.
miten niin harhakäsitys?
eikös tuo ole aivan totta, että ihmisen täytyy syntyä uudestaan ylhäältä?
sanoohan Raamattu selvästi, että joka ei synny uudelleen ylhäältä ei voi päästä Jumalan valtakuntaan?
ja kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa monilla vankoilla Raamatun lauseilla, jotka todistavat samaa ja painottavat uskon merkitystä.
ja sitten, kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa osoittamalla vääjäämättömin henkilökohtaisin todistein, että Suomen ev.lut. kirkossa on paljon "kastettuja pakanoita" jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä.
ja sitten levy voidaan varmuudeksi aloittaa taas alusta, sanoohan Raamattukin näin.
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
ja sanoohan Raamattukin niin
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
... ad infinitum
tämä on sielunvihollisen kavala juoni.
hän tuskin vihaa mitään niin syvästi, kuin kastetta ja erityisesti pienten lasten kastetta kristityssä kodissa, juhlahetkeä, jota ympäröi niin siunattu kirkkaus, syvä ilo uuden ihmisen syntymästä ja Jumalan Sanan äärettömän suuret lupaukset ihmiselle, jota Jumala rakastaa.
"sallikaa lasten tulla minun tyköni"
ei wihollinen sitten millään sallisi ja tahtoo riistää tuon Jumalan valtakunnan vaarallisen aseen, kasteen, jota tuonelan portit eivät voita.
mikä ihmeen juoni?
ei tässä ole mistään Saatanan juonista kyse, vaan mehän sanomme, niinkuin on Raamatussa kirjoitettu ja niinkuin omin silmin voimme kaikki nähdä.
ihminen ei voi pelastua ilman uskoa ja aikamme suomalainen yhteiskunta on täynnä kastettuja pakanoita, jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä, ehkä 90 prosenttia, jos oikein arvioimme. Siis ylivoimaisesti suurin osa.
lapsikaste on suuri harha, joka ei tee muuta kuin lietsoo jumalattomuutta ja väärää rauhaa kansan keskuuteen.
ei siinä tapahdu mitään uudestisyntymistä, siis kasteessa, vaan uudestisyntyminen on ....
näinhän Raamattu sanoo...
jne
näemmehjän tämän ihan omin silmin
jne.
... ad infinitum
no minä sanon mikä harha.
koetahan tarkata, mitä lumiukko sanoo, ehkä ulkopuolinen näkee jotain, jota esikosilestadiolaisuuden sisältä on hankalampi erottaa?
tahdotaan pitää kiinni isien opetuksesta, sellaisesta uskosta kuin se on herätyksen siunatuista alkuajoista ollut, sellaisesta uskosta, jota emoseurakunta on aina pitänyt esillä totuuden valona, vakaasti ja horjumatta. Pitäydytään kiinni siinä, mitä on lapsena opittu ja mitä on omille lapsille opetettu.
näin on hyvä.
mutta siinä voi käydä niin, että rukiisen Jumalan Sanan leivän sekaan on tullut pikkusen vihollisen sekoittamaa valhevehnää.
täytyy olla tarkkana kuin porkkana.
essujen parissa elää harhakäsitys kasteesta, joka vääristää kaikki keskustelut tästä aiheesta ja johtaa ajatukset hurskaan näköisesti väärille raiteille.
se on kavala harha, jota ei helposti huomaa.
niin kavala, että vaikka sitä uudelleen ja uudelleen tahdotaan tuoda esiin, niin se vaan ei mene kalloon.
ei uskota totuutta, vaan uskotaan tuo harha ja käydään sitten taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuin ne olisivat vaarallisia lohikäärmeitä.
kristittyjen aika ja energia menee varjonyrkkeilyyn, jota ei voi koskaan voittaa.
ovelaa!
ja sangen kavalaa!
essujen keskusteluissa näkyy voimakkaasti tällainen ajatus:
kaste ei yksin riitä pelastukseen, vaan tarvitaan myös henkilökohtainen uudestisyntyminen ylhäältä.
Tässä on kaksi pahaa mokaa:
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
ei mikään kristillinen kirkko maanpäällä tämmöistä älyttömyyttä opeta.
mutta sitä vastaan tapellaan sekä Raamatun että kokemuksen avulla henkeen ja vereen.
varjonyrkkeilyä.
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
tämä on totaalisesti, ei 90% vaan 100% vastoin pyhän Raamatun opetusta ja on vaarallinen harhaoppi, joka vaivaa Jeesuksen omia.
Kirjoittanut: Rami
Joh. 3:ssa Jeesus asettaa uuden syntymisen ehdoksi Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Norpan mukaan se voi tapahtua vain evankeliumin saarnan kautta, ei kasteessa, joka sisältää saman evankeliumin.
Raamatussa on sama asia esitetty myös toisin sanoin.
Onko tässä sama tilanne. Jos syödään Jeesuksen (ihmisen pojan) liha ja veri hengellisesti evankeliumin kautta, niin siinä se on pätevä, mutta ei sakramentillisessa syömisessä ja juomisessa, pyhässä ehtoollisessa?
Joh. 6:53 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Kirjoittanut: kolmonen
Summa summarum, Mikko kannattaa kirkon oppia ja on samaa mieltä pappien kanssa, jotka kastetilaisuudessa sanovat, että tämä lapsi on nyt siirretty perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja ei siis usko Jeesuksen sanoja:
Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä esittämäsi asia on esikoisuuden kannalta niin tärkeä ja vahvoja tunteita herättävä, että avaan sille oman palstan.
Kirjoittanut: kolmonen
Mikon teesit mokista:
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
Kuka mokaa, kun Jeesus sanoo:
Joh.16:20. Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
21. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22. Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Tunteeko alle kolmenkuukauden ikäinen lapsi uudensyntymisen kipua?
Paavali kirjoittaa Galatalaisille, jotka ovat jo tulleet kristityiksi, mutta ovat alkaneet uskoa valheapostoleita:
4:19. Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
Kuitenkin Mikkokin lainaa useasti vain kohtaa:
Mark.16:16. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi;
mutta jättää pois loppuosan:
mutta joka ei usko, se kadotetaan.
Monet raamatun kohdat sanovat uskon pelastavan, eivätkä mainitse mitään kasteesta. Esim:
Joh.3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Apt.16:30. Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
31. Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi
tulee.
Apt.2:14. Hän on sanova sinulle ne sanat, joiden kautta sinä autuaaksi tulet ja kaikki sinun huonees.
Kirjoittanut: MikkoL
nämä ovat hyviä kommentteja ja nostavat esiin keskeisiä pyhän Raamatun kohtia palstan aiheesta.
ensin tästä jälkimmäisestä viestistäsi.
kirjoitan sellaista harhakäsitystä vastaan, että joku kirkko muka opettaisi kasteen pelastavan ilman uskoa.
tuota kärkeä et ehkä aivan sisäistänyt?
sillä olet aivan oikeassa, että Uuden testamentin kirjoitukset läpeensä korostavat Jumalan Sanan uskomisen merkitystä.
Usko Sanaan on itse asiassa koko Raamatun läpi käyvä ydinviesti.
"(Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi."
1 MS 15:6 Biblia 1776
otat Johannes 16:20-22 esimerkiksi uudestisyntymisen kivuista, siis Jumalan Sanaa kuulevan ja omantunnon tuskia kokevan ihmisen ahdistuksen, ennenkuin evankeliumin Sana rohkaisee hänet uskomaan synnit anteeksi lestadiolaisen - ja monen muunkin herätyksen - armojärjestyksen mukaan.
mutta laitan tähän tuon kohdan viiteyhteydessään tähän uudelleen, ja näemme, ettei Jeesus tässä puhu varsinaisesti uudestisyntymisestä samalla tavoin kuin keskustelussa Nikodemuksen kanssa.
Jäähyväispuheessaan hän lohduttaa läheisimpiä seuraajiaan, jotka eivät aavista, minkä kauhean surun ja murheen ja kivun keskelle he kohta joutuvat, kun Mestari vangitaan, tuomitaan ja naulitaan ristille.
siis Herra otetaan heiltä pois.
tämä ei ole siis pietistisen järjestyksen mukaisen uudestisyntymisen kuvausta varsinaisesti tässä.
Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen Isän tykö?
Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? emme tiedä, mitä hän puhuu.
Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.
Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.
Joh 16:17-23 Biblia 1776
otat esiin Galatalaiskirjeen kohdan 4:19
"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!"
kiitoksia tästä, sillä tämä jae jäi minulta huomaamatta, kun kokosin tuolla Uuden testamentin kirjoituksia aiheesta "uudestisyntyminen".
Silloin löysin apostoli Paavalilta tuon "uudestisyntymisen peso" kohdan Tiituksen kirjeestä, jota laajalti käytetään, kun keskustellaan pyhästä kasteesta.
kysymme taas, tarkoittaako "kivulla synnyttää" tässä uudestisyntymistä siinä mielessä, kuin toisella palstalla lainaamani Erkki asiasta kirjoitti nyt elokuussa 2009 (olisi hienoa jos kolmonen antaisit oman näkemyksesi Erkin tekstistä)
Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
Gal 4:15-21 Biblia 1776
Uudemmissa käännöksissä kolmosen esille ottama pyhän Raamatun kohta kuuluu
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"
KR 1938
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
KR 1992
Galatan alueella (nykyisen Turkin maisemissa) on apostoli Paavalin lähetystyön seurauksena syntynyt kristillinen seurakunta.
näyttää siltä, että tähän seurakuntaan on kuulunut myös paikallisia juutalaisia, jotka ovat tulleet uskomaan että Jeesus on Kristus, Messias.
Paavali sai kokea niin sydämellistä rakkautta heidän puoleltaan, että nämä olisivat pyydettäessä jopa kaivaneet silmät päästään ja antaneet hänelle!
Mutta nyt on tullut toisia opettajia, jotka ilmeisesti tahtovat korottaa Mooseksen lain merkitystä - viedä nämä galatalaiset kristityt takaisin lain alle, vapaan Saaran luota Hagar orjan luo.
Paavali ei lainkaan puhu tässä näiden galatalaisten syntymisestä uudelleen.
Koko tuo ilmaus ei oikein näytä kuuluvan apostolin sanastoon Tiitus 3:5 lukuunottamatta.
Apostoli puhuu tässä itsestään.
Hän, Paavali, on ikäänkuin synnyttänyt galatalaiset kristityt oikein kivulla ja tuskalla.
Nyt, näiden valheopettajien tähden, hänen on käytävä koko tuo prosessi uudestaan ja perusteellisesti korjattava, mikä on mennyt pieleen.
Koko kristikunta saa olla kiitollinen, että Paavali ei jättänyt galatalaisia oman onnensa nojaan valheopettajien käsiin.
meille on Uudessa testamentissa säilynyt tämä ihmeellinen kirje, joka on erityisesti protestanttisessa maailmassa kaikkein keskeisimpiä ihmisen jumalasuhteesta kertovia Uuden testamentin tekstejä.
Galatalaiskirje on niin väkevä, että sen opiskelu Lutherin massiivisen selitysteoksen avulla aiheutti närää eräiden esikoisten parissa ainakin Lahden suunnalla.
laitan tähän alkukielellä tuon tärkeän jakeen Gal 4:19, jotta näemme, onko KR 1992 käännös tarkka vai tapansa mukaan selittelyä...
sehän ei ole sisällöltään toinen kuin Biblian käännös, mutta antaa selvemmän torven törähdyksen suomeksi mistä synnyttämisestä tässä on kyse.
τεκνία μου, οὓς πάλιν ὠδίνω, μέχρις οὗ μορφωθῇ Χριστὸς ἐν ὑμῖν·
teknio mou "minun pienet lapseni, vauvani"
ous "joiden"
palin "uudestaan, taas kerran"
odino "koen synnytyskipuja"
näemme, että suomennoksista juuri KR 1992 on sisällöltään kaikkein tarkin ja kieliasultaan paras:
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
"teknion" sanan voisi ehkä kääntää näinkin
Pikkaraiseni, kultaseni, vauvelini...
koska sana viittaa nimenomaan aivan pieniin ipanoihin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)