Lasse Marjokorpi Heikki Räisäsen kirjasta (2)

Lasse Marjokorpi
Kuva seurakuntalainen.fi

Kristinuskon jälkikirjoitus

Onnistuu siinä, missä edellinen kirjoituksensa seurakuntalainen.fi blogissa minusta ontui pahasti.

Tässä kirjoituksessa Marjokorpi ei edes epäsuorasti kiellä Raamatun tieteellistä tutkimusta tai vaikkapa uskonto-evoluution näkökulmista lähtevää tekstien analyysiä. Sen sijaan hän pohtii asiallisesti ja tieteellisellä vauhdikkuudella tutkijan edustamia lähtökohtia, tavotteita ja työn tuloksia.

Marjokorpi nostaa "modernismin" johtavaksi teemaksi ja osoittaa sitten eri tavoin, miten hän näkee tämän vaikuttavan professori Räisäsen kirjaan ja tekevän siitä "tavoitteellisen".  

Ilmoitetusta lähtökohdasta etenevä erinomainen analyysi, joka haastaa väittelyyn!

Mikä on Räisäsen teoksen Mitä varhaiset kristityt uskoivat suhde kristinuskoon? Räisänen sanoo pyrkineensä irtautumaan "Uuden testamentin teologioista". Kirjaa voisi luonnehtia yritykseksi laatia modernin raamatuntutkimuksen yleisesitys.

Esimerkkinä modernista teologiasta voisi mainita amerikkalaisen feministiteologin, Sallie McFaguen, jonka näkemyksen mukaan Raamatun sanoma on "vaikuttava vertauskuva", persuasive metaphor. Silloinkin kun sillä ei ole historiallista pohjaa, se aikaansaa, että ihmiset alkavat toimia samoin.

Toinen nimekäs suuntauksen edustaja on Jürgen Moltmann, jonka mukaan "kaikki absoluuttisen totuuden historialliset linnakkeet ovat antautuneet." Teologit eivät enää voi sanoa sellaista, mikä pätee jokaiseen ihmiseen kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Sen vuoksi teologiasta tulee vain loputonta keskustelua.

Edellinen näkemys edustaa intentiopohjaista teologiaa, jossa Raamatulle annetaan merkitys, jolla saavutetaan toivottu tavoite. Moltmannin näkemys teologiasta tekee puolestaan siitä tuotepohjaista. Kirkolle yritetään kehitellä "tuote", joka menisi kaupaksi, kun teologian entisestä sisällöstä on luovuttu.

Avoimena pyrkimyksenä on tehdä Uuden testamentin kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset sekä islamilaiset tekstit samanarvoisiksi apostolisten kirjoitusten kanssa. Tämä "puolueeton kerettiläis- ja kirkkohistoria" onnistuu noudattamaan linjaansa niin, että useimmat kirkon tuomitsemat henkilöt, kuten Markion, Kerinthos, Areios ja Pelagius, saavat täyden hyvityksen historian tappioista.

Uudesta testamentista tulee myöhäisrabbiinista "uuden lain" opettamista. Paradoksit katoavat ja samalla evankeliumin ylivertainen, humanismin ylittävä sisältö - kaikki se mikä saa syntisen iloitsemaan vanhurskauttamisen ihmeestä ja täyttää kuolevan ihmisen Kristuksessa ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivolla.

Sikäli kuin teoksessa puhutaan Jumalasta, on aina kyse alhaalta nousevasta ajattelusta. Raamatussa ei ilmoiteta Jumalan tahtoa, vaan eri aikoina eläneiden ihmisten käsityksiä siitä. Raamatun sanat ovat siis vain ihmisten arveluja, uskomuksia ja mielipiteitä Jumalasta. Sellainen käsitys, että Jumala toimisi heidän välityksellään, ei mahdu kirjoittajan ajatusmaailmaan. Teosta vastaan voidaan esittää yksi vastaväite: se ei ole Uuden testamentin teologia, vaan sen loppu.

Lue koko kirjoitus Marjokorpi

----
kirjoitin Marjokorven tekstissä eRaamattu blogissa