Tämä on se, josta minä sanoin: minun jälkeeni tulee mies, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.
Ja en minä häntä tuntenut; mutta että hän ilmestyisi Israelissa, sentähden tulin minä vedellä kastamaan.
Ja Johannes todisti, sanoen: minä näin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan hänen päällensä.
Ja en minä häntä tuntenut; mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se sanoi minulle: jonka päälle sinä näet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hänen päällensä, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.
Ja minä näin sen ja todistin hänen olevan Jumalan Pojan.
Toisena päivänä seisoi Johannes taas ja kaksi hänen opetuslapsistansa,
Ja kuin hän näki Jesuksen käyvän, sanoi hän: katso, Jumalan Karitsa!
Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
Johannes 1:29-37 Biblia 1776
Johannes Kastajan juhlana kokoontuu taas esikoislestadiolaisen herätyksen väki suuriin seuroihin Lahteen.
Juhannusseurat vetävät paljon herännyttä väkeä Tapparakadulle ja vaatinevat taas poliisiltakin erityisiä liikennejärjestelyjä Lahden kaupungissa.
Evankelista kertoo erittäin syvällisesti ja kirkkaasti kaimansa Johannes Kastajan tähtihetkestä.
Sitä hetkeä varten hän oli syntynyt tähän maailmaan, vanhalle ja hieman epäuskoiselle pappi Sakariaalle ja vaimolleen Elisabetille.
Sitä varten hän oli jättänyt tämän maailman ilot - ja surut - ja asettunut asumaan Juudan autiomaahan,
Siellä hän eli askeettina - vielä esikoisiakin tiukempaa elämää! - syöden villimehiläisten hunajaa, hyönteisiä ja muuta löytämäänsä ja juoden puroista puhdasta kirkasta vettä.
ihan vaan itsekseen
mutta erakko herätti huomiota ja hänen julistuksensa osui aikalaisten sydämiin.
parannussaarna ja kaste ei ollut kuitenkaan Johannes Kastajan tärkein tehtävä.
Hän valmisti autiomaahan tietä toiselle, jonka sandaalin nahkahihnoja hän ei ollut mielestään arvollinen solmimaan.
Jeesus puhui myöhemmin ystävästään, jonka traaginen kuolema Salomen jounittelujen ja tyttären suloisen tanssin kautta sattui Häneen niin kovasti.
Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
Vai mitä lähditte katsomaan?
Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
Vai mitä lähditte katsomaan?
Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
Tämä on se, josta on kirjoitettu:
'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.
Luuk.7:18-28 KR 1938
Juudan autiomaan ruokoja katselemassa tänään Herramme sanat ovat varsin merkilliset.
Siellä Juudan autiomaassa tuuli heiluttaa ruokoja, jotka kasvavat varjoisissa rotkolaaksoissa, wadeissa, yli kahden metrin korkeuteen löytämiensä vesipurojen äärillä.
ei ollut Johannes myöskään kovin koreasti pukeutunut eikä juonut viiniä eikä syönyt herkullisia ruokia.
kamelinkarvoista kudottu yksinkertainen nuttu, vyö ja kamelinnahasta tehdyt skandaalit jalassa ... siinä se suurinpiirtein.
herrojen linnoista ja palatseista löytyvät ne prameat vaatteet ja herkkuja notkuvat pöydät.
mutta Jeesuksen kuvaus tunkee Jumalan kansan pyhien kirjoitusten kautta paljon syvemmälle.
tämä on profeettoja suurempi, tämä on Malakian ennustama Tien valmistaja, adventin mies.
ja sitten jotain ihan kummaa:
"Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes"
Jeesus
äidin lapsista, ihmisistä, ei löydy ketään Johannes Kastajaa suurempaa.
no, Johannes itse sanoi että Marian poika on suurempi.
mutta jos jätämme Hänet laskuista, ei yhtään ihmistä ole Johannesta suurempaa.
no ei sitten!
mutta Herramme jatkaa
"mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän"
Jeesus
jos muistan oikein, Luukkaan evankeliumissa ei missään mainita uudestisyntymistä sillä tavoin, kuin Johanneksen evankeliumissa kertomuksessa Nikodemuksesta.
mutta miten muuten voimme ymmärtää nämä Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumissa?
jos ei vaimosta syntyneistä kukaan ole suurempi
niin onko ne taivasten valtakunnan pienimmät, jotka ovat Johannesta suurempia, sitten vainajia taivaassa?
no kun ei
Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta on tässä ja nyt - lähellä, ihan liki
Hänen sanansa asettavat tässä ikäänkuin vastakkain vaimosta syntyneet ja taivasten valtakunnan kansalaiset
heillä on joku toinen kansalaisuus, passi
Johannes Kastajalla ei sitä ole.
ja todellakin, Johannes sai surmansa ennenkuin Golgatan ja ylösnousemusaamun tapahtumia.
muistamme kaikki legendan (?) entisestä miehestä, joka oli kirkossa.
Herra prohvessori oli jo puhunut pitkään siitä, että Johannes Kastaja ei kuulunut enään Vanhaan tesetamenttiin - vanhan liiton aikaan.
Sitten oli perusteellisesti osoitettu, että Johannes Kastaja ei kuitenkaan ole vielä uuden liiton ihminen - taivasten valtakunnan kansalainen Kristuksen sovitustyön nojalla.
vaikka Jumalan Karitsan tietä valmistikin.
"Mihin siis Johannes Kastajan laitamme?"
"Laita vaikka tähän" isäntä sanoi kirkonpenkistä nousten "minä lähden antamaan hevoselle heiniä"
Tappajakadulle voi saapua esikois-farisealaista väkeä ja joku Johannes Kastaja voi siellä kokoontuville jyristä
"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?
Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne:
'Onhan meillä vanhimmat Lapissa', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää vanhimpia Lappiin.
Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
saarnoissa katseet suunnataan omaan vaellukseen, herätellään katumuksen kyyneliä ja synnintuntoa tuttuun tapaan, tarjotaan apua ja anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.
tavataan tuttuja, vertaillaan autoja, kuulostellaan pikkuserkun tyttären häistä.
hoidetaan asiat kuntoon Jumalan ja seurakunnan kanssa.
siitä on virkistyneenä taas hyvä pyrähtää kotimatkalle ja arkeen.
synnit on todistettu anteeksi ja Jumalan lapseus vahvistettu.
Sallikoon Herra Jeesus armostaan, että siellä tässä Johannes Kastajan juhlassa löytyisi myös uskollinen paimen, joka voi suurseurojen jälkeen kertoa:
"todistin hänen olevan Jumalan Pojan"
"sanoin, katso, Jumalan Karitsa!"
Ja edes kaksi seuraväessä penkillä istunutta kuulivat saarnaajan puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
sanot "no kyllä siellä Sanaa luetaan ja synnit todistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi Pyhän Hengen asuvaisten toimesta.
Seurakunnassa kuullaan armon ääni, Kristuksen ääni"
minä sanon
käännä katseesi Kristukseen, äläkä tuijota sydämesi mustia seiniä, kilvoituksesi vahvoja ja heikkoja puolia.
katso Jumalan Karitsaa!
Virsi
Kas Karitsata Jumalan!
Hän raskaan kuorman kantaa.
Hän kantaa synnit maailman,
itsensä alttiiks antaa.
Hän kulkee pilkkaan katkeraan
ja piinaan, tuskaan kauheaan,
kuoleman kovan vaivaan.
Hän suostuu teurasuhriksi
ja kestää kaiken nöyrästi,
ääneti kärsii aivan.
Tuo puhdas uhrikaritsa
on rakkain Jeesuksemme.
Hän kuoli kaikkein puolesta
synneistä päästäksemme.
Oi Isä, aivoitustasi,
kun kuolemasta Poikaasi
et armahda, et säästä!
Oi rakkauden ihmettä,
kun langennutta syntistä
ei hukkumaan se päästä!
Siis nöyrän, hartaan kiitoksen
sinulle, Jeesus, kannan
ja turmeltuneen sydämen
hoitoosi hyvään annan.
Elämän uuden antaja,
kun sydän sortuu rinnassa,
niin ole sydämeni.
Oi kunniani, aarteeni,
sinulle annan itseni
iäksi kaikkineni!
Nyt tahdon sanoin niin kuin töin
ylistää rakkauttas
ja kiittää päivin, kiittää öin
näin suurta laupeuttas.
Virteni lakkaamatta soi
niin heleästi kuin se voi
ja laulaa armostasi.
Muun kaiken ennen unohdan
kuin rakkautes, kalleimman
kaikista lahjoistasi.
Nyt, sydän ahdas, laajene
ja aarre kätke parhain.
Kirkkaampi, kauniimpi on se
kuin ääret tähtitarhain.
Maa, meri, taivas avara,
se on vain hiukka tomua,
kun katson aarrettani.
Aarteeni ainut, verraton,
veresi, Jeesus, kallis on,
vuotanut puolestani.
Missä on voima kuoleman?
Ei voi se vahingoittaa.
Kun matkanpääni saavutan,
niin uusi päivä koittaa.
Kun olen taudin tuskissa
ja viime kilvoituksissa,
suot rauhan haavoissasi.
Kun haahteni on hukkua
maailman meren kuohuissa,
on Jeesus satamani.
Kun mainen matka vaikea
kuolemaan päättyy kerran,
vanhurskauden vaatteessa
saan käydä eteen Herran.
Se olkoon ainut verhoni,
tahraton juhlapukuni,
ihana loistossansa.
Näin kaunistettu morsian
käy suuriin häihin Karitsan
ja kiittää riemuissansa.
Paul Gerhardt 1647.
Suom. Andreas Elgfoth 1763,
Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
kristillisen elämän voima ei ole sinussa asuvainen Pyhä Henki, joka irrottaa synnin paulat ja kahleet
kristillisen elämän voima ei ole puhdas oppi, joka tunnistaa kaikki harhat ja osaa neuvoa raikkaille lähteille.
kristillisen elämän voima ei ole seurakunta, jossa annetaan synnit anteeksi ja jossa neuvotaan kristillisyyden tiellä kulkijoita ja yhdessä toinen toistamme tukien jaksetaan perille.
kristillisen elämän voima on Jumalan Karitsa.
jos Jumalan teurastettu Karitsa on arvollinen saamaan kunnian ja ylistyksen siellä ylhäällä taivaan kirkkaudessa
eikö täällä maanpäällä vielä maailman pimeydessä, synnin ja kuoleman alhoissa, perkeleen valtakunnan liepeillä asuva kristillinen seurakunta Jumalan Karitsaa ylistäisi?
Johannes Kastaja kyllä saarnaa parannusta.
mutta se ei ollut hänen tärkein tehtävänsä, eikä Kastajan seurakuntaa enää ole olemassa.
hänen varsinainen sanomansa on
katso Jumalan Karitsa
ota neuvosta vaarin
katso sinäkin Jumalan Karitsaa
Kun Karitsa otti kirjan,
ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä.
Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia. He lauloivat uuden laulun:
-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.
Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä.
Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
-- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.
Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:
-- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.
Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen",
ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.
Ilm 5:8-14 KR 1992
Paljon on maksettu meidän iankaikkisen elämän tähden ja, että saada anteeksi ja tulla Pyhän Hengen temppeliksi ja elää iankakkisesti puhtaassa ja pyhässä taivaassa ja Jumalan silmä teränä ja rakkauden kohteena :"Katso Jumalan karitsa ,joka ottaa pois maailman synnin!" Ei ole maaimassa suurempaa uhria eikä tule olemaan selllaista jonka Herra hyväksyy.Ylistetään yhdessä Häntä suuresta rakkausesta armosta ja pelastuksesta,kiitos ja siunausta ja rukoilkaa ja valvokaa,keijo södertälje
VastaaPoista