Kristityn vapaus - avioero

Suomen tasavallan väestöstä suuri enemmistö on kastettuja kristittyjä, jotka kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Kirkko on evankelinen, korostaa evankeliumia esimerkiksi yleisyyden eli katolisuuden tai puhtaan opin eli ortodoksian sijasta

Kirkko on luterilainen, sillä sen perustaviin tunnustuksiin kuuluvat suurten ekumeenisten tunnustusten lisäksi Augsburgin tunnustus ja siihen liittyen Tunnustuskirjat.

Suomen tasavalta on lainsäädännössään taannut jokaiselle kansalaiselle uskonnon vapauden, ja antaa myös Suomen ortodoksikirkolle valtiokirkon aseman.

Suomen perustuslaissa määritellään kansanedustaja laitos, "eduskunta", jossa kansan valitsemat henkilöt keskustelevat lainsäädännöstä, tekevät lakialotteita ja äänestävät laeista.

Kansanvalta toimii Suomessa suhteellisen hyvin - verrattuna joihinkin toisiin maihin - ja Suomen tasavallan presidentti allekirjottaa hyväksytyn lain ja hallituksen asianomaiset ministeriöt panevat ne täytäntöön.


Vaikka väestöstä suurin osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon, eduskunnan lainsäädäntö ei millään tavoin ole uskonnollisesti sitoutunutta.

pyrkimyksenä on pikemmin tasavallan hallinnon ja lainsäädännön täydellinen sekularisointi ja kirkon ja valtion erottaminen tarkasti toisistaan.

näin Ranskan vallankumous on lopultakin saavuttanut hitaat suomalaiset - noin parinsadan vuoden viiveellä.

Ranskan vallankumouksessa oltiin jyrkästi valtiokirkkoa vastaan, ja ymmärrämme historiasta hyvin miksi.

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus huokuu Ranskan vallankumouksen henkeä, ja on muistettava, että monet asukkaat olivat Englannin ja vanhan kotimaansa Euroopan uskonnollisten vainojen uhreja.

Mukana oli mm paljon hugenotteja.

USA pitää näin tarkasti erossa uskonnon ja valtiovallan - mutta toisesta syystä kuin ranskalaiset, jotka ovat sekularismin kärjessä.

amerikkalaiset tahtovat suojella uskonnollisia ryhmiä valtion vainolta.

ja toisaalta estää sen, etteivät uskonnolliset ryhmät käytä valtiota työkaluna toistensa ahdistamisessa.



suomalaisille uskoville tilanne on usein ikävä, kun toisaalta aitoon evankelis-luterilaiseen tyyliin on opittu kunnioittamaan esivaltaa.

ja esivalta siniristilippua liehuttaa, valtiopäivät kirkossa avaa ja antaa kirkon verottaa niitä, jotka siihen kuuluvat valtionverotuksen yhteydessä.

tämä valtion Isä tai Äiti on nyt kuitenkin kulkemassa yhä selvemmin sellaisilla poluilla lainsäädännössä, että uskova Raamatusta kiinnipitävä kristitty on huolissaan ja pahoillaan.

nettiruukussakin on hieman aiheuttanut hämminkiä kysymys samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeus rekisteröidä suhteensa. Vanhasen II hallitus myös toteutti lupauksensa, että nämä homoseksuaaliset parit saavat tuoda omia lapsiaan laillisesti parisuhteen suojaan, "adoptoida"



monet papit ja rivikristityt ovat panneet merkille Suomen tasavallan lainsäädännössä tapahtuneen avioliittoa koskevan kehityksen.

Sukunimilaki annettin elokuun 9. 1985. Sen mukaan jokaisella Suomen kansalaisella on oltava sukunimi, ja jos ei ole, on sellainen otettava.


Avioliiton solmivat puolisot


* voivat ottaa yhteisen nimen jonka täytyy olla jommankumman "tyttönimi", ei siis minkään aiemman avioliiton kautta saatu nimi

* säilyttää omansa, joka heillä on naimisiin mennessä

* voivat ottaa yhteisen nimen, jolloin se puoliso jonka nimi muuttuu, voi ottaa itselleen yhdysnimen Maija/Markku Vanhanimi-Uusinimi ja tässä "vanha nimi" voi olla joko tyttönimi tai se nimi, joka hänellä on naimisiin mennessä (esimerkiksi edellisestä avioliitosta jäänyt nimi).



vuonna 1985 Suomen tasavalta siis laati sukunimeä koskevan lain, jossa vaimo vapautettiin aiemmasta käytännöstä, jossa hänelle annetaan miehen sukunimi.

tässä avioliiton ulkonaisen merkin - sukunimen - murentamisessa saattoi olla monia eri syitä.

naisen tasa-arvo on ehkä ollut jotenkin esillä, miksi ottaisin mieheni nimen.

(aiemmin taisi olla mahdollisuus pitää oma sukunimi mukana? Rouva Mattila-Mäkinen on siis nee Mäkinen)

avoliiton salliminen oli tuolloin käynnissä yhteiskunnan puoleltakin, eli avioliiton täydellinen romuttaminen.

ei mitään muodollista avioliittoa tarvita sen enempää papin aaamenta kuin maistraatin leimaa.

me rakastamme toisiamme ja se riittäköön - asumme yhdessä, saamme lapsia, ja vaimo hoitaa ne.

sukunimilain muutos saattoi hälventää susipareihin vielä jossain kohdistunutta paheksuntaa.

ei pystytä enää kertomaan nimen perusteella, ovatko he laillisessa parisuhteessa vai muuten vaan yhdessä asuvat.


Eduskunta on myös voimakkaasti muokannut lainsäädännön kautta suomalaisen yhteiskunnan käytäntöä avioeron suhteen.

aikaisemmin avioliiton purkamiseen liittyi oikeudellinen käsittely. nämä tuomarin edessä käytyjen ja asianajajien joskus hoitamat tilanteet saattoivat olla varsin vauhdikkaita.

oikeudessa tutkittiin aviorikoksen mahdollisuutta, erästä avioeron laillista syytä, ja etsittiin syyllinen liiton särkymiseen.

oikeus päätti mm lasten huoltajuudesta ja elatusvelvollisuudesta ja lainsäätäjän tarkoitus oli, että yhteiskunta myös valvoisi elatusmaksujen maksamisen sille, jonka huostaan lapset jäivät. (useimmiten varmaan äidille)



Tuomari ratkaisee edelleen avioliiton päättymisestä, mutta itse prosessia on muutettu huomattavasti.

Avioliiton solmineet saavat erota pakollisen harkinta-ajan jälkeen jättämällä yhdessä asiasta hakemuksen käräjä-oikeudelle.

Jos he ovat todistettavasti eläneet jo kaksi vuotta erillään toisiaan tapaamatta, tuota harkinta-aikaa ei edellytetä.

6 kuukautta harkinta-ajan alkamisesta - siis siitä, kun paperit allekirjoitettiin ja jätettiin oikeudelle - avioero tulee voimaan jos molemmat tai toinen puolisoista sitä haluaa.



rippeinä vanhasta käytännöstä puoliso voi kyllä saada oikeuden kertoa oman näkemyksensä.

sillä ei oikeuden kannalta nykyään ole kuitenkaan mitään merkitystä, avioero annetaan jos toinen sitä haluaa.

piste.

syyllisiä ei etsitä.

maallisen omaisuuden jakamisesta tietenkin oikeusteitse ja keskinäisin sopimuksin päätetään.

alaikäisten lasten huoltajuus ja elatus on yhteiskunnan kannalta erittäin merkitävä ja lainsäädännöllinen asia avioeron yhteydessä.

monelle suomalaiselle nuorelle parille yhdessä hoidetun koiran omistajuus voi olla ihan iso juttu.



tällaistakin voi tapahtua lainsäädännön muuttuessa:

"Jokin aika sitten luin lehdestä pienen jutun uuden avioerolain valmistelusta.

Uuden lain mukaan omaisuuden jaossa ei huomioitaisiin enää ennen avioliittoa ollutta omaisuutta ja perintönä saatua omaisuutta eli omaisuus, joka jaettaisiin olisi vain avioliiton aikana hankittu omaisuus, jos se ei ole perintöä.

Huolestuttavinta tässä on minun kannalta ja varmasti monen muunkin kannalta se että kun menin mieheni kanssa nuorena tyttönä maha pystyssä naimisiin, niin talo johon asetuttiin oli mieheni omaisuutta.

Yhteisestä päätöksestä minä jäin kotiin hoitamaan lapsia ja näin ollaan elelty tähän asti.

Pieniä pätkiä välillä olen ollut töissä, mutta eipä niistä paljon ole eläkettä kertynyt. Perheen elämistä on myös auttanut mieheni saama perintö. Nyt kun avioero näyttää todennäköiseltä asia alkoi huolestuttamaan.

Jutussa ei kerrottu tulisiko laki koskemaan jo olevia avioliittoja vai vain lain voimaantulon jälkeisiä avioliittoja. Laki tulisi voimaan jo mahdollisesti vuoden alusta."


lainattu puheenvuorosta suomi24 keskusteluissa vuodelta 2007.




Tilastojen mukaan

"Nykyisin noin puolet suomalaisista aviopareista eroaa.

Eroavien osuuden ohella avioerojen kokonaismäärä lisääntyy myös.

Vuonna 2000 keskimääräinen eroon päättynyt avioliitto kesti 12 vuotta, kun vuonna 2005 se kesti enää 11 vuotta. 1960-luvulla solmituista avioliitoista eroon on päättynyt kolmasosa ja 1970-luvulla solmituista noin 40 prosenttia."

Valtavaara, Marjo: "Puolet aviopareista eroaa, eroavien avioliitot kestävät keskimäärin 11 vuotta". Helsingin Sanomat, 3.6.2007.


Yhteiskunnallinen avioliittoa koskeva lainsäädäntö - ja sen mukana sitten kansalaisten elämä - on nyt jossain määrin muuttumassa perusteiltaan Euroopan Unioin vaikutuksesta.

EU puuttuu myös Brysselistä käsin eurooppalaisten miesten ja naisten yksityiselämään ja rakkauselämään lainsäädännön kautta.

tällä on tietenkin yhtenäistävä vaikutus, mutta esimerkiksi juuri Ranskan ja Suomen välillä on toki moniakin perinteisiä eroja miesten ja naisten suhteissa, uskonnon merkityksessä jne.

yhtenäistäminen saattaa siis muodostua vakavaksi tekijäksi.

on sanottu 2010 kuluessa esimerkiksi, että EU:n vaikutuksesta avioeron syyllisen etsiminen oikeusteitse voidaan joutua palauttamaan avioeroa koskevaan lainsäädäntöön.

suomalaiset eivät siis ole enää täysin itsnäinen kansa, vaan osa Euroopan yhteisöä.



avioerolain uudistaminen ei siis välttämättä ole lisännyt avioerojen määrää, vaikka syyllisyys-oikeudenkäynnistä on luovuttu ja prosessia helpotettu siten ja nopeutettu.

olen kuullut huhuja päinvastoin, että kirkkohäiden suosio on kasvanut ja aika moni ent. susipari on elämän karvaassa koulussa kokenut, mikä on avioliittoinstituutin merkitys kahden kaupassa.

ei ihan pikkunen. varsinkin jos on pikkusia.