kyselen mielessäni, alkavatkohan nettiruukun lukijat lopultakin tajuta, että tänne kirjoittaa yksi kovin syntinen ja vajavainen mikkoL
joka on siis ihan oikeasti syntinen ihminne, eikä vain sano niin, olettaen että kaikki tietävät miten hurskas hän elämässään oikeasti on.
pappi, joka on ääneen sanonut sen kielletyn sanan "Synti" eikä puhu vain teoriasta - niin että paras on juosta karkuun sen kuin kerkiää moisesta seurasta
eiköhän!
hurskaat eivät viihdy seurassani enkä minä oikein heidän.
mutta jos olet sinäkin syntinen ihminen, joka et omaa mittaasi täytä - etkä kuvittelekaan voivasti Jumalan tahdon mukaan itse omasta voimastasi elää
joka kaikesta huolimatta näet, että synti riippuu sinussa kiinni
roiku mukana vaan, tutkitaan yhdessä Jumalan Sanaa.
sillä Jeesus Kristus on syntisten ystävä
melkoinen ystävä!
Oi nimi kaikkein suloisin,
mainittu ihmiskielin,
kiitetty kielin tuhansin
ja palavaisin mielin.
Oi Jeesus Kristus, kuinka me
nyt edessäsi voisimme
kylliksi kumartua!
...
Oi Jeesus Kristus, kuinka me
nyt edessäsi voisimme
kylliksi kumartua!
Iäksi kuolon tuskista
ja tuomiosta säästit,
oi maailman Vapahtaja,
synnistä meidät päästit.
Nimesi luja linna on,
on siinä turva verraton.
Ken muu voi meitä auttaa?
...
Ken muu voi meitä auttaa?
Jo ennen aikain alkua,
kun maa ei ollut luotu,
Isäsi suunnitelmassa
jo olit meille suotu,
valkeudesta valkeus,
Jumalan puhtain rakkaus
ja kaikkivoipa voima.
...
Halleluja! ylistäkää Herraa!
Olethan korkein kaikista,
viimeinen, ensimmäinen,
ja kuningas ja profeetta
ja pappi ylimmäinen.
On sinun syvyys, korkeus,
on sinun valta, kirkkaus
ja kaikki, Jeesus Kristus.
...
On sinun syvyys, korkeus,
on sinun valta, kirkkaus
ja kaikki, Jeesus Kristus.
tahdothan sinäkin kuulua aivan kokonaan Hänelle!
Virsi 40
Oi nimi kaikkein suloisin,
mainittu ihmiskielin,
kiitetty kielin tuhansin
ja palavaisin mielin.
Oi Jeesus Kristus, kuinka me
nyt edessäsi voisimme
kylliksi kumartua!
Iäksi kuolon tuskista
ja tuomiosta säästit,
oi maailman Vapahtaja,
synnistä meidät päästit.
Nimesi luja linna on,
on siinä turva verraton.
Ken muu voi meitä auttaa?
Jo ennen aikain alkua,
kun maa ei ollut luotu,
Isäsi suunnitelmassa
jo olit meille suotu,
valkeudesta valkeus,
Jumalan puhtain rakkaus
ja kaikkivoipa voima.
Olethan korkein kaikista,
viimeinen, ensimmäinen,
ja kuningas ja profeetta
ja pappi ylimmäinen.
On sinun syvyys, korkeus,
on sinun valta, kirkkaus
ja kaikki, Jeesus Kristus.
Johann Caspar Lavater 1780.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Tämän upean Kristuksen ylistyksen on kirjoitanut sveitsiläinen pappi, uskonnonfilosofi ja kirjailija Johann Caspar Lavater (1741-1801).
Hän teki elämäntyönsä kotikaupungissaan Zürichissä Pyhän Pietarin orpokodin kirkon diakonina ja viimeksi 15 vuotta kirkkoherrana.
Lavater kuoli ranskalaisen sotilaan luodista saamiinsa vammoihin sairastettuaan sitä kaksi vuotta.
Virsi kertoo jotain meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen majesteetista.
on aivan käsittämätöntä, että Hän tahtoo olla luonamme, asua sydämessämme ja jakaa elämämme ilot ja surut.
käsittämätöntä, koska me niin monin tavoin olemme kelvottomat näin suuren vieraan ottamaan vastaan, sydän kotimme on sotkuinen ja likainen, ja kovin mielellämme teemme pahaa, kun silmä välttää.
Raamatun yksiselitteinen todistus on kuitenkin, että Herra Jeesus tahtoo sitä, Hän kolkuttaa oveamme, pyrkii sisälle, ja niin mielellään aterioitsee kanssamme.
eikä tahdo lähteä pois.
tämä rakkaussuhde alkaa täällä ja se jatkuu loppumattomasti, ei ikinä pääty, koskaan milloinkaan
maailma katoaa, taivaan avaruudet romahtavat, miljoonat vuodet kiertävät Jumalan luomaa ajan akselia
ja saat olla Jeesuksen ystävä.
ei tule aika pitkäksi iankaikkisuudessa Hänen seurassaan
minä olen oikeasti syntinen
voin todistaa, että siitä huolimatta Jeesus Kristus oikeasti rakastaa minua ja elää uskon kautta sydämessäni
miksi sinäkään tyytyisit mihinkään vähempään??
Auki nyt on kädet Jeesuksen aivan
Auki nyt on kädet Jeesuksen aivan,
myös sinut helmaansa sulkeakseen.
Miksi sä kantaisit tuskan ja vaivan,
vaipua saan ikirakkauteen.
Kuule Hän kutsuvi taas kuten ennen.
Suo mulle sielusi ystäväni.
Kieltää sä voisitko luotansa mennen,
vaikka Hän kuollut on puolestasi.
Maailman synnit Hän ristille kantoi,
kaikkien puolesta kuollut Hän on,
myös sinun tähtes Hän henkensä antoi,
rakkautensa on loppumaton.
Velkaani raskaan on pois veri vienyt.
Sen yli risti jo piirretty on.
Luo Isän istuimen auki on tie nyt,
armon nyt saa Hältä ansioton.
Joutukaan syntiset Jeesus kun teille,
armonsa suo sekä rakkauttaan.
Aadam jo turmion tuonut on meille,
Kristushan poisti sen kuolemallaan.
Kuinka te kannatte kahlehianne,
vaikka ne kaikki jo katkaistihin.
Rientäen käykäämme luo Jumalamme,
nöyrtyvin mielin ja kiitollisin.
Rakkahin Jeesus, sä aarteeni
parhain, turvana mulla on kuolemasi.
Kiitos kun teiltä sa korjasit harhain,
kirjaasi piirtäen nimeni.
Kristus on toivoni maan pimennoissa,
valkeus teilläni matkalla maan.
Paula on rikki ja lintu on poissa,
niin minä riemulla laulaa nyt saan!
Sininen laulukirja nro 103
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti