Kristityn vapaus on Lutherin tärkeimpiä kirjoituksia lyhyydestään huolimatta.
on hienoa että nimimerkki mama tuo mielle nettiruukkuun ajatuksia siitä amerikkalaisen Luther tutkijan Mark D. Tranvikin editoimasta laitoksesta, jota käytetään yliopistotason kurssikirjana.
nettiruukussa on käyty tärkeää keskustelua 30.5. aamulla Martti Lutherin uskonelämästä.
Kyse ei ole vain Martista, vaan myös siitä, miten oma uskonelämämme olennaisesti rakentuu. Koetan kommentoida tätä keskustelua urheiluselostajan tavoin:
pohdinta alkoi kun kirkonkellot olivat kumauttaneet keskiyön 30.5. 00:06. Nimimerkki mama kirjoitti M.D. Tranvikia siteeraten, että Lutherille asian keskipiste "se juttu" ei ollut Raamattu, vaan Kristus, jonka hän kohtasi Raamatussa:
"Luther käytti suuren osan valveillaoloaikaansa Raamattua tutkien. Ja vaikka oudolta ehkä kuulostaakin Raamattu sinänsä ei ollut se juttu.
Raamatun sydän tai keskipiste oli julistus Kristuksesta, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, vain syntisten ihmisten tähden.
Luther tiesi että hänen vastustajansa ottivat Raamatun todella vakavasti.
Raamatun auktoriteetti ei ollut syy silloisen opetuksen haastamiseen.
Vaan innoittajana oli se Kristus, jonka hän löysi Raamatusta."
aamulla 30.5. nimimerkki MarttiF kommentoi tätä ajatusta. Hänen mielestään maman ajatus on virhellinen, ja "se juttu" asian keskipist todellakin on Raamattu eikä Kristus.
hän perusteli tätä ensin Raamatun auktoriteetilla:
"Ilman Raamatun asettamista auktoriteetiksi tai sanontaa "takaisin alkulähteelle", ei Lutherin mukaan kukaan löydä
Kristusta.
Entinen auktoriteetti, Kirkon perinne, oli johdattanut ihmiset pois Kristuksesta.
Siksi Raamattu oli se juttu."
toiseksi MarttiF perustelee asiaa, että tästä syystä Raamattu oli saatava nopeasti kansankielelle, että löydettäisiin sieltä se oikea Kristus:
"Siksi UT piti kääntää muutamassa
viikossa, jotta kansa löytäisi
Kristuksen. Lutherin käännöstä kopioitiin heti kautta Saksan, koska kansa halusi löytää oikean Kristuksen Kirkon kristusten sijasta."
kolmanneksi MarttiF perusteli 30.5. aamuviestissään Raamatun keskeisyyttä taistelussa hurmahenkiä vastaan - ilmaus, jolla Luther tarkoittaa Jumalan sanasta irtautunutta hengellisyyttä.
Hän viittaa tässä Andreas Rudolph Bodenstein von Karlstadt (1486–1541) nimiseen protestanttien keskuudessa vaikuttaneeseen teologiin:
"Siksi piti taistella Karlstadia ja muita hurmahenkiä vastaan, koska saatana halusi johdattaa uuden vapauden löytäneet wittenbergiläiset pois Raamatun ja oikean Kristuksen luota.
Minne?
Pyhän Hengen ilmoituksen kristusten luo."
tässä on myös ajatus Raamatun arvovallasta, auktoriteetista, yli kaiken ihmisen hengen ilmoituksen
tuntia myöhemmin 30.05.2010 09:01 MarttiF antoi vielä lisää perusteluja, miksi Lutherille keskipiste oli pyhä Raamattu eikä Kristus.
Oikea Kristus löytyi Raamatusta, jota ilman Lutherilla oli tuomarikristus.
"Lutherilla ei ollut mitään Kristusta ennen kun Raamattu sen hänelle kertoi. Wittenbergin luostarin tornihuoneessa tuomarikristus vaihtui Vapahtajaksi, Hän löytyi Raamatusta.
Siksi Raamattu oli hänelle se juttu."
sen sijaan hurmahenget eivät löytäneet Kristusta, koska heiltä puuttui Raamattu. MarttiF viittaa talonpoikaiskapinaa johtaneeseen Thomas Müntzeriin (145-1525)
"Monet muut taas menettivät Kristuksen, eikä auttanut Müntzeriä, vaikka esiintyi kuin viisi pyhäähenkeä saaneena. Raamattu ei ollut hänen juttunsa."
Raamattu vai Kristus keskipisteenä?
puolelta päivin 30.5. 11:32 mama vastasi, sanoen että Martti Lutherille Raamattu oli jo kauan sitten ollut tuttu, samoin hänen aikansa katolinen kirkko piti Raamattua suuressa arvossa. silti jotain puuttui - elävä Jeesus:
"Luther tunsi Raamatun läpikotaisin jo ennen tuota "tornikokemustaan". Raamattu oli ollut hänen juttunsa jo kauan aikaa sitä ennen. Samoin Raamattuun suhtautuivat vakavasti myös sen ajan katoliset.
Raamattua voi lukea ja sen voi osata läpikotaisin kohtaamatta Kristusta."
mama jatkoi tästä myös keskusteluun opista, joka on ollut nettiruukussa loppukeväästä vahvasti esillä.
mama kertoo samalla, että Lutherin erikoistutkija M.D. Tranvik korostaa Kristuksen merkitystä Lutherille johdannossaan kirjaan "Kristityn vapaus":
"Samoin opin voi tuntea ja ymmärtää läpikotaisin ilman että olisi koskaan kohdannut Kristusta, jonka Raamattu ilmoittaa.
Nimenomaan Hän, Raamatun ilmoittama Kristus on Se Juttu, kuten Tranvik'kin ansioituneena Luthertutkijana hienosti sen tuossa kiteyttää.
Helposti syntyy kuva, että se juttu olisi Raamattu, siihen tekstissään viittaa Trnavik'kin."
6 minuuttia myöhemmin, 11:38, MarttiF vastasi ajatukseen, että Luther tunsi Raamattunsa varsin hyvin jo ennen "tornikokemusta" ja evankeliumin löytämistä Jumalan Sanasta.
Hän perusteli, että ennen tornikokemusta, Lutherin Raamattu oli olemukseltaan joku toinen kirja, latinankielinen Vulgata:
"Raamattu oli Pyhän Raamatun tohtorille hänen juttunsa vasta sitten, kun hän löysi Kristuksen.
Sitä ennen Raamattu, Vulgata, oli hänelle lakikirja ja Vanhurskaan Jumalan vaatimusten kirja."
kysymykseen opista (evankeliumista) MarttiF jatkoi, että kristikansa ei tuntenut Raamattua - joka oli latinankielinen - joten Jumalan Sana oli käännetty saksaksi. Näin kansa saattoi itse lukea, mitä on kirjoitettu. Kun Raamattu oli kielenkin takia tuntematon, katolisen kirkon oppi oli vienyt kansalta Kristuksen:
"Koska kansakin saattoi löytää Lutherin Uudesta testamentista Kristuksen, oli käännöksen omistaminen kuoleman rangaistuksen arvoinen rikos katolisilla alueilla.
Evankelinen oppi oli tie Kristuksen luo. Siitä Luther tahtoi pitää kiinni vielä kuolinvuoteellaan, kuten hänen vastauksensa asiaa kysyneelle Justus Jonakselle ilmaisi asian.
Katolisen opin myötä kansa oli kadottanut Kristuksen."
näyttäisi siis siltä, että puolenpäivän aikaan 30.5. arvon keskustelijamme olivat päätyneet seuraavaan asetelmaan
mama - alkuperäinen ajatus, että Kristus - ei Raamattu kirjana - oli Lutherin teologian sydän.
marttiF - tornikokemuksessa Lutherin ymmärrys Raamatusta muuttui, hän löysi Kristuksen Jumalan Sanasta ja tahtoi antaa saman kokemuksen kansalle, kääntämällä Uuden testamentin saksaksi.
lähentymistä asemissa on siis tapahtunut korostusten eroista huolimatta.
12:51 mama jatkoi tästä kuitenkin provokatiivisesti ja asian merkitystä aikamme kristityille painottaen:
tornikokemuksesta:
"Ennen tuota kohtaamistaan hänen juttunsa oli jo ollut Pyhä Raamattu, jonka parissa hän kyllä aikaansa vietti meditoiden ihan kunnioitettavasti.
Vasta Kristuksen kohtaaminen muutti hänen suhteensa Raamattuunkin."
aikamme uskovista:
"Monelle uskovalle se juttu on Raamattu. Siihen suhtaudutaan samoin kuin muslimit koraaniinsa, joka on se viimeisin, paras ja täydellinen ilmoitus."
Kristuksen kohtaamisesta:
"Vaan kun Raamatun ilmoituksesta löydät elävän Kristuksen, uskostasi tulee uskoa elävään Jeesukseen; kerran lihallisessa ruumiissa eläneeseen, syntiemme tähden kärsineeseen, ristiinnaulittuun, kuolleeseen, haudattuun ja ylösnousseeseen - ja edelleen elävään Jeesukseen Kristukseen."
samalla minuutilla mama oli kirjoittanut "kysytään Lutherilta itseltään":
"Kun haluamme tietää, mikä on tohtori Martin Lutherin juttu, meidän täytyy kysyä sitä häneltä itseltään."
mama ihmettelee kuinkas kysymme kuolleelta mieheltä?
"No hänet on jo aikaa sitten haudattu ja joudumme siis tyytymään hänen opetuksiinsa ja kirjoituksiinsa.
Tutkimme siis niitä ja kysymme, mitä Dr. Luther julistaa.
Raamattua?
Ei.
Oppia?
Ei.
Hän julistaa Jeesusta Kristusta."
edelleen Lutherin teologiaa pohtien mama jatkoi:
"Koko hänen opetuksessaan hän puhuu elävästä Jeesuksesta.
Ja hän puhuu Jeesuksesta tavalla, joka kertoo hyvin henkilökohtaisesta minä-sinä -suhteesta Jeesuksen kanssa.
Hänen Juttunsa on Jeesus Kristus, kenet hän kohtasi Pyhän Raamatun ilmoituksen kautta."
koska MarttiF ei tähän enää kommentoinut, voinemme pitää vaikenemista myöntymisen merkkinä.
omana kommenttinani sanoisin tähän arvokkaaseen ja hyvässä hengessä käytyyn keskusteluun:
Raamattu on toki Lutherille tavattoman tärkeä, ja siitä kertovat sekä hänen ahkeroimisensa käännöksen kanssa että hänen opillinen linjauksensa uskonpuhdistuksen aikana kuohuviin voimakkaisiin henkiin, jotka vaikuttivat kirkon ohella myös yhteiskunnalliseen elämään.
molemmat keskustelijat ovat yhtä mieltä, että Martti Luther kohtasi Kristuksen Raamatussa.
tämä on Lutherin oma kertomus, Jumalan Sana alkoi elää hänelle aivan uudella tavalla ja hän omien sanojensa mukaan "aivankuin syntyi uudelleen" - lapsena kastettu Martti.
on ilmeistä kaikessa Lutherin tuotannossa, myös nettiruukkuun tuoduissa mannoissa, Schmalkaldenin opinkappaleissa ja muussa, että henkilökohtaisesti tuttu elävä Jeesus Kristus on Martti Lutherin uskon keskipiste.
Hän on täysin rakastunut Kristukseen, eikä mistään muusta puhu.
kunpa esikoisten saarnaajat samalla tavalla rakastuisivat Raamatun kirjan sijasta sen päähenkilöön, Jeesukseen, ja saarnansa olisivat aina Kristus keskeisiä.
Kirjoittanut: MarttiF
Vaikeneminen voi johtua muustakin.
Muistan, Laten kirjoituksista lähtien alkoi kova painostus, että Laten, sitten myöhemminkin
minun Kristus on kirjahyllyssä tai Raamatun kirjassa.
Vaikka tätä millä yritettiin selittää, sama ivallinen jumputus jatkui.
Ei auttanut selitys, että Kristus ei tässä ole mykkä. Sitten tulivat ne hiukan häijyt heitot meditaatiosta ja mietiskely-Kristuksesta.
Ihan samaa suomea minä talvellakin kirjoitin. Kiva, jos siellä nyt sydämessä kuului "Bingo", mutta ei minun tilanteeni siinä ole muuttunut.
Kun Kristus minussa vaikuttaa, eihän se ole mykkää toimintaa, vaan tapahtuu Sanassa ja Sanaa ilmaisten.
Uskon, että asia on edelleen niin:
"Jumala ei tahdo olla ihmisten kanssa tekemisissä muuten kuin Sanan ja sakramenttien kautta"
Sanan kautta Jumala
herättää
nuhtelee
ojentaa
antaa uskon ja lisää uskoa
lohduttaa
tekee rikkaaksi
osoittaa rakkauttaan
ohjaa oikealle tielle
Minä en luterilaisena usko mihinkään erikoisiin ilmoituksiin.
Jäljet peloittavat: Ne ovat aina vieneet seurakuntaa suolle ja hajaannukseen.
Luther ei voi puhua elävästä Kristuksesta ja lahjavanhurskaudesta ilman Sanaa.
Roomalaiskirjeestä hän sen löysi, eikä luostarinsa ohrapuurosta.
"Vaikka Kristus ristiinnaulittaisiin tuhat kertaa, ei minulle olisi siitä mitään hyötyä, ellei Sana sitä minulle ilmoittaisi".
Kun tätä sanaa ei ole, kumartavat miljoonat vesselit Benaresissa,
Potalan palatsissa, Mekassa ja
Salt Lake cityssä aivan väärään suuntaan. Heillä ei ole Kristusta.
Tornikokemuksen, ja varsinkin
anekomissaari Tetzelin härskin
markkinoinnin jälkeen Sana tuli
Lutherille tärkeäksi.
Sitä ennen hänelle oli riittänyt kirkkoisien selitykset.
Vasta tässä murrosvaiheessa Raamatusta tuli normien normi.
Yksi vaikuttava tekijä oli myös
Leipzigin väittely Eckin kanssa.
Luther tajusi aikaisemman Raamattu-suhteensa olleen pielessä. Kirkon tulkinta ei ollutkaan turva.
Tämä sama kokemus ja kehitys on
tullut eräiden essujenkin osaksi.
Moni ns. vaikuttajahenkilö essuissa on edelleen Eckiläisen tulkinnan puolella: kristillisyys, se on se oikea valo, joka johtaa perille.
Kirjoittanut: MikkoL
Pelastavan uskon kohde on evankeliumi siitä, että Jumala on Kristuksen tähden leppynyt vihastaan maailman syntiä kohtaan.
Me emme usko minkälaiseen Jumalaan tahansa: Tuomari-Jumala, lainsaarnaaja-Kristus tai jumalallistaja-Kristus ei anna syntejä anteeksi.
Kun turvaudumme ristiinnaulittuun Jeesukseen, maailman syntien sovittajaan, joka kärsi, kuoli, heräsi kuolleista ja nousi taivaaseen, Jumala lukee uskomme vanhurskaudeksi.
Eräs vanhurskautuksen seurauksista on se, että Kristus asettuu asumaan uskovaan.
Uskonpuhdistuksen ajan merkittävä kristologian opettaja ja teologi, Martin Chemnitz, osoittaa omissa kirjoituksissaan, kuinka Lutherin teologian tunteva teologi voi iloisessa uskossa tunnustaa
että Kristus olemuksellisesti asuu uskovassa
että vanhurskauttamisemme kuitenkin on pelkästään forenssinen tapahtuma
jossa Jumala sydämessään julistaa jumalattoman vanhurskaaksi sen perusteella, että Jeesus kantoi maailman synnit.
“Seurakunnan sanomattoman suloisena lohdutuksena tässä elämässä lihan heikkouden alaisena, maailman vihatessa ja perkeleen kavalien hyökkäysten ahdistaessa on se, että Kristus, Jumalan Poika, on sitä lähellä, ei ainoastaan jumalallisessa luonnossaan, vaan ottamassaan ihmisluonnossa. Tämän kautta hän on samaa olemusta kuin mekin, sukulaisemme ja veljemme. Samoin me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastaan ja luistaan.
Tässä ihmisluonnossa hän on Vapahtajan virassaan meidän kanssamme tekemisissä ja vaikuttaa meissä jakaen meille armon ja hyvät tekonsa.
Kristus näet jakaa uskoville ansionsa, armonsa, vaikutuksensa ja hyvät tekonsa vain omassa persoonassaan, ei muutoin eikä itse poissa olevana.
Vastustajatkin myöntävät, että välttämättömästi meille lahjoitetaan itse Kristus, joka tulee omaksemme, on lähellämme ja yhdistyy meihin, että me hänestä, hänessä ja hänen kauttaan tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä”
(Martin Chemnitzia lainaa G.F. Hedberg: Pyhän kasteen puolustus, 1989,s.181-182, suom. Lauri Koskenniemi).
Uskomme lupaukseen
Vanhurskauttavan uskon kohde ei ole meissä asuva Kristus, vaan julistettu lupauksen Kristus, joka otti pois maailman synnin Jumalan edestä.
Vain tämä usko luetaan vanhurskaudeksi, sillä Jumala leppyy vain Kristuksen 2000 vuotta sitten osoittaman kuuliaisuuden tähden.
Kun on kysymys siitä, mistä ihmisen vanhurskaus löytyy, ovat sekä Jumalan että ihmisen silmät tiukasti kiinnittyneet samaan kohteeseen, Kristuksen koko lunastustyöhön.
Siinä Jumala leppyy, siinä ihminen saa rauhan. Poikansa lunastustyö silmiensä edessä Jumala on vanhurskauttanut Aatamista alkaen.
On sielunhoidollisesti erittäin vapauttavaa, ettei tarvitse ajatella Jumalan hyväksymisen perustuvan mihinkään itsessä tapahtuviin muutoksiin, tiloihin tai ominaisuuksiin, olivat ne sitten mitä tahansa.
Jumala on leppynyt
Me emme tietäisi Kristuksesta mitään olennaista, ellemme tuntisi hänen hyviä tekojaan. Sovitustyö vaikutti sen, että Jumalan viha maailmaa kohtaan kokonaan sammui.
Mikään mahti maailmassa ei saa sitä enää uudelleen syttymään, sillä Jumalan Pojan veri tyydytti täysin Jumalan rankaisevan vanhurskauden vaatimukset.
Jeesuksen veren suojissa olemme turvassa.
Synti on ikuisesti poissa.
Koska Jumala on leppynyt jokaiseen luomaansa ihmiseen, saa myös jokainen uskoa pelastuksekseen ja päästä taivaaseen ilman lain tekoja, yksin Kristuksen tähden.
Jumalan kiitos, Hän ei ole leppynyt vain minuun, jossa Kristus asuu, vaan myös niihin kaikkiin epäuskoisiin, joilla on vielä armon aikaa.
edellä olevat tekstit MarttiF viestin jälkeen ovat papin kirjoittamia
luennon piti pastori Reima Jokinen Lahdesta
Kirjoittanut: MarttiF
>>>Me emme usko minkälaiseen Jumalaan tahansa: Tuomari-Jumala, lainsaarnaaja-Kristus tai jumalallistaja-Kristus ei anna syntejä anteeksi>>>>
Tässä se ero juuri on, ja tämä ero syntyi prosessissa, jossa Tornikokemus + Roomalaiskirje ratkaisun keskiössä.
"Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi". (M.Luther)
Ei hän tässä Sanaa turhaan korota, se tarjosi hänelle Kristuksen uskottavaksi ja omistettavaksi.
Kirjoittanut: MikkoL
"Koska Jumala on leppynyt jokaiseen luomaansa ihmiseen, saa myös jokainen uskoa pelastuksekseen ja päästä taivaaseen ilman lain tekoja, yksin Kristuksen tähden."
RT
olen tätänykyä hieman allerginen tällaiselle kristillisyyden kuvaukselle
Kirjoittanut: MarttiF
Vara-Mannerheimiksikin tituleerattu Adolf Erik Ehrnrooth tapasi usein tähdentää tuleville komentajille, että "suomalaisia johdetaan edestä". Niin hän oli tehnyt itsekin.
Kirjoittanut: Haamul
Raamattu sisältää Sanan.
Raamatusta löytyy Jumalan Sana, eikö niin?
Eikö Raamattu, Pyhät Kirjoitukset, todistakin juuri Hänestä?
”Nimi, jolla Häntä kutsutaan, on Jumalan Sana”, sanotaan Johanneksen ilmestyskirjassakin.
Mutta ei Sana tule kenellekään eläväksi, ellei Herra sitä avaa.
Ei Raamattu ole kaikkien mielestä elävän Jumalan Sanaa, eikä Jeesuskaan ole kaikkien mielestä elävän Jumalan Poika.
Ei Jumalan Sanaa ja Kristusta voi asetella vastakkain, sillä kyse on samasta asiasta. Nimi, jolla Häntä kutsutaan, ON Jumalan Sana.
Ei tietenkään jokainen, joka huutaa "Raamattu, Raamattu", kulje välttämättä elävän Jeesuksen seurassa, mutta yhtä lailla ei myöskään jokainen, joka huutaa "Herra, Herra", kulje elävän Jeesuksen seurassa, vaikka Hänen nimeään paljonkin toitottaisi.
Kirjoittanut: MarttiF
Näin minäkin sen olen nähnyt, Haamul.
Kirjoittanut: MikkoL
tuo toisen Martin teksti on aika tiivistä, laitan sen vielä kerran tähän mietittäväksemme.
Seurakunnan sanomattoman suloisena lohdutuksena tässä elämässä lihan heikkouden alaisena, maailman vihatessa ja perkeleen kavalien hyökkäysten ahdistaessa on se, että
Kristus, Jumalan Poika, on sitä lähellä,
ei ainoastaan jumalallisessa luonnossaan,
vaan ottamassaan ihmisluonnossa.
Tämän kautta hän on samaa olemusta kuin mekin, sukulaisemme ja veljemme.
Samoin me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastaan ja luistaan.
Tässä ihmisluonnossa hän on Vapahtajan virassaan
- meidän kanssamme tekemisissä
- ja vaikuttaa meissä
- jakaen meille armon ja hyvät tekonsa.
Kristus näet jakaa uskoville
- ansionsa,
- armonsa,
- vaikutuksensa
- ja hyvät tekonsa
vain omassa persoonassaan,
ei muutoin
eikä itse poissa olevana.
Vastustajatkin myöntävät, että välttämättömästi meille lahjoitetaan itse Kristus,
joka tulee omaksemme,
on lähellämme
ja yhdistyy meihin,
että me
hänestä,
hänessä ja
hänen kauttaan
tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä”
Kirjoittanut: MarttiF
Näin me olemme julistaneet ja saarnanneet, kuten Paavali Epideminestä Ateenassa lainaten: "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme". Mitään emme hänestä ilman Sanaa tietäisi, emmekeä häntä omistaisi - emmekä omistaneet silloin, kun meitä vartioi perinteen ja vaatijan sauva ja kun olkaimme vitsa painoi meitä
maahan, epätoivoon ja itsepetokseen.
Kirjoittanut: MikkoL
Kristus elää meissä.
Me elämme Kristuksessa.
Virsikirjassa on täsä kokonainen osasto, jossa on monia nettiruukussa käsiteltyjä aiheita.
Elämä Kristuksessa:
Jumalan armo Kristuksessa
Katumus ja rippi
Usko Jeesukseen
Kiitos ja ylistys
Ahdistukset ja lohdutus
Jumalan varjelus ja johdatus
Kutsu ja kuuliaisuus
Lähetys
Palvelu
Yhteys
pointtina tässä on, että emme rajaisi elämää Kristuksessa liian kapeaks, ja jättäisi suurta osaa ihmisen elämää arjessa sen ulkopuolelle
on kiitosta ja on ahdistusta
on kuuliaisuutta ja palvelua
on Jumalan armoa
toisena pointtina, ettemme niin kauheasti järjellämme tahtoisi määritellä, mistä tässä on kysymys.
kun emme tiedä järjellämme tästä ajallisestakaan elämästämme juuri mitään
Johann Franckin virsi Jeesus, aarteheni vuodelta 1653 on uskossa elävää Kristus kokemusta, johon saamme kristittyinä sydämestämme tulla osalliksi:
Virsi 303
Jeesus, aarteheni,
riemu sydämeni,
kuule ääneni.
Katson sinuun aina,
sydämeeni paina
lohdutuksesi.
Herrani, Jeesukseni,
verelläsi minut ostit,
armohelmaas nostit.
Vasten valtaa surman
Jeesukselta turvan
sydämeni saa.
Vaikka vihollinen
väijyy petollinen,
Jeesus pelastaa.
Myrsky soi ja salamoi,
synnin syvyys uhkaa, pauhaa,
Jeesus antaa rauhaa.
Poissa pedon valta,
poissa kuolemalta
kauhun mahti on.
Kiitos Jumalalle,
hän suo hukkuvalle
turvakallion.
Jeesus voi, ken voiton toi,
kuolemasta minut auttaa
kuolemansa kautta.
Kirjoittanut: MarttiF
Näin on koetettu toimia, kun on uskosta ja Kristuksesta meillä saarnattu.
Tätä muistaakseni Late jo helmikuussa toi esille, mutta
joku hurmahenkisyyden tuuli heitti koko asian ivan puolelle ja Kristukseksi kirjahyllyssä.
Olen miettinyt, onko lukuhäiriö vaikeuttamassa viestien perille menoa. Sekin on mahdollista, onhan näitä vaivoja meillä ihmisillä.-
Kirjoittanut: MikkoL
Menköön mainen kulta,
ristiinnaulitulta
armon aarteen saan.
Niin en maailmasta,
vallan valtikasta
enää huolikaan.
Erottaa ei mikään saa
minua pois Herrastani,
lunastajastani.
Monet kukkuloille
täällä korkeimmille
pyrkii kunniaan.
Jeesus, lähelläsi
auta jälkiäsi
aina seuraamaan.
Ainoa on kunnia,
Jeesus, elää omanasi,
palvelijanasi.
Turhat huolet jääkää,
Jeesus tahtoo häätää
murheet maailman,
kääntää omillensa
heidän parhaaksensa
kaiken vaikean.
Vaivoihin jos joudunkin,
kuormani hän kaikki kantaa,
kiitosmieltä antaa.
Huomaas murheet heitän,
Herra, turviis peitän
suuret puutteeni.
Tunnet asiani,
valvo parastani,
Vapahtajani.
Anteeksi suo syntini,
ole vielä kuollessani,
Jeesus, riemunani.
Johann Franck 1653.
Suom. virsikirjaan 1685.
Säk. 5 Johan Schmedeman 1694.
Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1984.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2010 21:01
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
no tämä virsi tosiaan on sellaista kokemusta elävästä Jeesuksesta, jota ei kirjoista voida oppia
harras Raamatun lukeminenkaan ja mietiskely ei tällaista minä-sinä suhdetta luo elävään Jeesukseen
ainoastaan Jumala itse voi vetää ihmisen Jeesuksen luokse ja synnyttää hänet uudestaan Jumalan lapseksi, Jeesuksen opetuslapseksi, jonka sydämessä soi tällainenkin rukous
"Monet kukkuloille
täällä korkeimmille
pyrkii kunniaan.
Jeesus, lähelläsi
auta jälkiäsi
aina seuraamaan.
Ainoa on kunnia,
Jeesus, elää omanasi,
palvelijanasi."
oi Jeesus, että saisin elää Sinun omanasi
oi Jeesus, että saisim elää sinun palvelijanasi
ei kuolleessa kirjaimessa vaan Pyhässä Hengessä
Herra Jeesus elää salatulla tavalla omissaan, jotka muodostavat läpi aikakausien ja kautta koko maailman ulottuvan Kristuksen ruumiin.
nämä 1653 kirjoitetut virren säkeet ovat kokemusta siitä samasta meille tutusta Jeesuksesta, joka on meidän kaikkien Herramme
jonka pyhää Sanaa saamme kuulla saarnattavat
jonka ruumista ja verta saamme syödä ja juoda
jota saamme tässä ajassa palvella ja jota meidän tulisi rakastaa yli kaiken.
Tauno Väinölä kertoo tästä ihanasta virrestä:
Kukapa musiikin ystävä ei tuntisi Johann Sebastian Bachin suurenmoista motettia Jesu, meine Freude. Motetti valmistui tilaustyönä hautajaismusiikiksi.
Sen rungoksi Bach valitsi Johann Franckin kirjoittaman ja Johann Crügerin säveltämän virren, jonka suomennos alkaa sanoilla Jeesus, aarteheni. Se puhuu Jeesuksesta kuoleman voittajana (säk. 2, 3, 7). "Jeesus voi, ken voiton toi, / kuolemasta minut auttaa / kuolemansa kautta."
Virren kirjoittaja, asianajaja Johann Franck (1618-1677) oli yksi Saksan 1600-luvun merkittävistä virsirunoilijoista.
Kotikaupungissaan Gubenissa hänelle uskottiin erilaisia hallinnollisia tehtäviä aina pormestarin asemaa myöten.
Virren säveltänyt Berliinin Nikolainkirkon kanttori Johann Crüger (1598-1662) sävelsi huomattavien aikalaisrunoilijoiden virsiä (Gerhardt, Franck, Rist ym.) ja julkaisi lukuisina painoksina ilmestyneen virsikokoelman, joka tunnetaan latinankielisellä nimellään Praxis pietatis melica.
Saksaksi käännettynä nimi kuului: Übung der Gottseligkeit in (…) Gesängen, ’Hurskauden harjoitus lauluin’. (Latinan adjektiivin melica taustalla on kreikan sana melos ’laulu’; samaa juurta on sana melodia.)
Bachin motetissa virren säkeistöjä on kuusi eli Franckin virsi kokonaisuudessaan.
Mutta meidänpä virsikirjassamme säkeistöjä onkin seitsemän – ja edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa jopa kahdeksan. Selitys löytyy sitä edeltäneestä eli vuoden 1886 virsikirjasta, jossa oli kaksi samoin sanoin alkavaa virttä ("Jesus, sielun' palaa, sydän sua halaa").
Molemmat oli merkitty Johann Franckin nimiin, mutta toinen niistä pohjautui Johan Schmedemanin varsin vapaaseen ruotsinnokseen, johon tämä oli sepittänyt pari lisäsäkeistöäkin.
Vuoden 1938 virsikirjaan nuo kaksi virttä yhdistettiin, ja nykyinen viides säkeistö "Monet kukkuloille" edellyttää virren alle myös ruotsalaisen Johan Schmedemanin (1653–1713) nimen.
Tauno Väinölä
juuri tuohon säkeistöön kiinnitin huomiomme ... Ruotsin pojan lisäykseen!
mutta eikö ole ihmeellinen tämä meidän Herramme Jeesus Kristus
virsi on hautajaisiin tehty - ja niin pursuaa elämää!
ja eräs musiikkimaailman arvostetuimmista neroista, J.S. Bach, innostui tästä motetinkin motittamaan.
kunnioittaen Jeesusta.
Tällaista ei mikään kirja kansissaan tee eikä mikään oppi ojaan kaada:
"Vaivoihin jos joudunkin,
kuormani hän kaikki kantaa,
kiitosmieltä antaa."
katsokaas, kun koko kristikunta todistaa
"Jeesus kantaa kuormani"
"Jeesus antaa kiitosmieltä"
ja taivaan enkelit sanovat
Aamen!
ja heläyttävät Jumalan kitharaa
Jeesus on se sama, josta J. Franck veisaa, jota Luther kehuu, joka sai nerokkaan Augustinuksen ihmeisiin, joka pysäytti uskossaan niin lujan ja raamatullisen Sauluksen kuin seinään.
saamme myös pitää mielessämme, MarttiF, Late ja me kaikki, että tämä Kristus ei ole ihan pieni henkilökohtainen mielenliikahdus.
oletteko tulleet ajatelleeksi tätä
Jeesus on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua
siis ajat alkoivat nykytieteen kelloja katsoen noin 15 miljardia vuotta sitten kun maailma luotiin
että on Herramme ollut vähän siellä ja täällä - kun kaikki on Hänen kauttaan vielä tehtykin - sinut ja minutkin.
Jumalan Sana on siis ollut jo kauan ennen kuin me ihmiset täällä maapallolla, tarkemmin ottaen juutalaiset, kirjoittivat Vanhan ja Uuden testamentin jota me Raamatuksi sanomme.
että Kristus on "kollektiivinen" eli Hän on pää, ja sen jäsenet ulottuvat täällä sukupolvien saaton yli ja yli koko maanpiirin maailman ääriin asti, jopa Finlandiaan.
että näin
tämä on mielestäni eräs virsikirjan ihanimmista virsistä
sen sanat ovat Sinä muodossa
ei "se" tai jokin aivojemme välähdys
vaan Sinä.
virsi 306
Jeesus, kruunun kirkkaan kannat,
Jeesus, ilo, elämä,
armon Herra, ystävä.
Sinä yksin rauhan annat.
Jeesus, olet riemuni,
aarre kallein sieluni.
Ilman Jeesustani näännyn,
ilman hänen armoaan
joudun tuskaan kauheaan.
Jeesukseni puoleen käännyn,
ahdistusten tullessa
hän on itse turvana.
Syntieni valtaa vastaan,
vastaan voimaa kiusaajan,
Jeesus, sinuun uskallan.
Jeesus varjella voi lastaan,
hän on minun iloni,
kallein lohdutukseni.
Armoon tahdon aina luottaa,
sinuun, Jeesus, Herrani,
joka maksoit velkani.
Armo yksin avun tuottaa
elämään ja kuolemaan,
armo kantaa voimallaan.
Armon lähde, Jeesukseni,
sinä elät minussa,
minä elän sinussa.
Sinusta ei sydäntäni
riistä tuska suurinkaan.
Sinun olen kokonaan.
Omanasi armon tähden
ohjaa, Jeesus rakkaani,
aina askeleissasi.
Ja kun kerran täältä lähden,
ole vielä turvana,
ainoana aarteena.
Jeesus, kaikki kaikessani,
Jeesus, Herra ainoa,
sydämeni valmista!
Ystäväni, auttajani,
kiitos, Jeesus, riemuni,
aarre kallein sieluni!
Säk. 1–6 Johannes Gerdessen 1664.
Ruots. ja 7. säk. Andreas Canuti Brodinus 1671.
Suom. virsikirjaan 1685.
Uud. komitea 1880.
Jeesus, kruunun kirkkaan kannat,
Jeesus, ilo, elämä,
armon Herra, ystävä.
ihmeellinen on se kirkas kruunu meidän Jeesuksemme päässä.
Ystävä.
Virren kirjoittaja Johann Gerdessen (1624-1673) oli kotoisin Pommerista, 30-vuotisen sodan jälkeen Ruotsille kuuluneelta Pohjois-Saksan alueelta. Siellä hän valmistui maisteriksi Greifswaldissa, missä hän toimi vähän aikaa professorinakin ennen siirtymistään seurakuntapapiksi Wismariin. Lahjakkaan miehen ura johti vihdoin uuden kotimaan pääkaupunkiin, Tukholman saksalaisen seurakunnan kirkkoherraksi.
Tauno Väinölä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti