meillä on oppi, joka on kiteytetty Kristuksen kirkon uskontunnustuksiin, ja josta tahdomme pitää kiinni ja sen mukaan opettaa.
voimme mielikuvituksin siivin nyt kaikki lentää Karthagoon keisari Getan suurten juhlien alle maaliskuussa 203 (tai 207) ja pääsemme tapaamaan nuorta ylhäiönaista, Perpetuaa ja orjatattarensa Felicitates on luonaan.
iloisena Perpetua kertoo nähneensä kaksi näkyä pienestä veljestään, vaikean taudin runtelemasta Dinokrates nimisestä pojasta, joka seitsemän vuoden ikäisenä kuoli saamatta kastetta.
tiedämme, että Perpetuan isä on pakana ja että äitinsä on harras kristitty.
kuuntelemme nuoren naisen näkyä ihmeissämme - ensin Dinokrates veli on pahassa paikassa ja toisessa näyssä hän on hyvässä paikassa ja sairauden runtelemista vammoistakin on vain arpi jäljellä.
ikäänkuin Perpetuan rukouksen tähden kuoleman jälkeen Dinokrates olisi saanut pelastua, tulla Jumalan lapseksi.
vaikka ei ollut edes kastettu.
no, porukalla näin jälkikäteen tiedämme, mikä kohtaloa nuorta naista odottaa.
onko nyt oikea aika keskusteluun opista.
vaan minkäs teet, sitä varten olemme Karthagon vankilaan saapuneet ja todisteena meillä on pyhän Perpetuan itsensä kertomat näyt.
Opillinen joukostamme saa ensinnä puheenvuoron, ja tahtoo tehdä pikkuista lastaan sylissään kantavalle Perpetualle selväksi, mikä on armonjärjestys, sakramenttien merkitys, uskon merkitys, ja kuinka meidän on tässä elämässä otettava vastaan Jumalan armo.
kuoleman jälkeen ei voi enää siirtyä paikasta toiseen, näin on jämtti!
Perpetua tietysti tuosta hieman hätkähtää, onko hänen näkynsä sittenkään Herran Jeesuksen antama apu kuolemaan menevälle?
Raamatullinen kuuntelee ja katselee, ja saa sitten puheenvuoron.
Rauhallisesti hän avaa Raamattunsa ja sellin pimeydessä pienen valon avulla onnistuu lukemaan;
"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.
Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin."
ja hän sanoo "tämä on Ensimmäisen Pietarinkirjeen luvussa 3 jakeet 18 ja 20" mikä kiinnnostaa kovasti Perpetuaa ja hänen ystäviään, sillä tuohon aikaan jakeita ei vielä ollut.
siis Raamatun kirjoituksia ei oltu jaettu lukuihin ja jakeisiin
Opillinen rykäisee hieman ja sanoo sitten ystävällisesti
Uskonpuhdistaja Martti Luther aloittaa selityksensä tähän kohtaan seuraavasti: "Tämä on merkillinen teksti ja hämärämpi raamatunlause kuin mikään muu Uuden Testamentin kohta, niin etten vieläkään varmuudella tiedä, mitä Pietari tarkoittaa."
tosin Karthagon pyhillä vangeilla ei ole oikein käsitystä siitä, mistä miehestä on kyse ja mikä on uskonpuhdistus, siihen tulevaisuuteen kun on vielä 1300 vuotta aikaa.
Opillinen jatkaa tähän hieman voitonriemuisesti, "todella hämärä ja kertoohan Jeesus itse siitä syvästä juovasta, joka on paikkojen välillä
Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'
Lk 16:25-26
Näemme siis tästä selvästi, että tämän naisen näky ei ole Jumalasta vaan syvyyden harhoja"
Raamatullinen tästä hieman jo alkaa lämmetä
"kuulehan, sinä Opillinen, joka näin asetut ihmisten iankaikkisen kohtalon tuomariksi omaan järkeesi ja Raamattujen ja opinkappaleiden ymmärtämisen pohjalta!
jos Kristus Jeesus tahtoo pelastaa kuolleen Dinokrates pojan ja tuoda hänet taivaan iloon, mitä se sinuun kuuluu? kiellätkö sinä Häntä niin tekemästä?"
Opillisen naama ei värähdä - on pidettävä tiukasti kiinni siitä, miten asiat ovat, muutenhan kaikki menee ylösalaisin eikä mikään enää pidä paikkaansa.
vaikka tässä nyt olisi ehkä hieman sielunhoidolle paikkaa, kohta nämä riparilaiset surmataan julmasti.
Raamatullinen kääntyy sitten sellin pimeydessä Opillista kohti ja kysyy viattomasti
"kuka apostoleista on sinulle tärkeämpi - sinulle ja Lutherille ja Augustinukselle - kuin Paavali?"
Opillinen ei kauaa mieti "ei kukaan, oppimme Jeesuksen Kristuksen työstä ja syntien anteeksisaamisesta, evankeliumista ja laista, perustuu apostoli Paavalin kirjeisiin"
Raamatullinen jatkaa "kuuluvatko Paavalin kirjeet Korinttiin hänen opillisesti keskeisiin kirjeisiinsä?"
Opillinen vastaa "kyllä, ne ovat ratkaisevan tärkeitä yhdessä Roomalaiskirjeen kanssa"
Raamatullinen kysyy "onko 1 Kor 15 merkittävä"
Opillinen vastaa "totta kai se on merkittävä, se on Raamatun väkevintä todistusta Kristuksen ylösnousemuksesta ja kuolleiden ruumiillisesta ylösnousemuksesta"
kuulkaa siis kaikki, etenkin sinä, Perpetua, mitä Herran Jeesuksen apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille luvussa 15 jakeissa 29 - 34
Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta?
Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?
Entä mitä varten me joka hetki antaudumme vaaraan?
Niin totta kuin te olette minun ylpeyteni Herramme Kristuksen Jeesuksen edessä, minä katson joka päivä kuolemaa silmiin.
Olisiko minun kannattanut taistella Efesoksessa petoja vastaan, jos asiaa ajatellaan vain tavalliseen ihmistapaan?"
pyhän Perpetuan kasvoille tulee iloinen valloittava hymy ja hän kuiskaa hellästi "Dinokrates"
mikä rakkaus sisarella veljestään!
(eikö tullut tämä 1 Kor 15 kirkkoisä Aukustille, oppineelle Opin puolustajalle ja Paavalin ystävälle mieleen, kun Dinon kohtaloa pohti 200 vuotta myöhemmin)
tällä Karthagon kierroksella ja sillä valolla, mitä se tuo 1 Kor 15 "kuolleiden puolesta kastamisella" on ajankohtainen merkityksensä esikoislestadiolaisuudelle.
eikö olekin näin: esikoiset ajattelevat tuonpuoleisesta juuri tuohon samaan pakanalliseen kreikkalaiseen tyyliin kuin tuossa itsekin kuvaan - henki eroaa ruumiista ja menee Jeesuksen luokse.
näin kaikki intialaiset ja kiinalaiset viattomana syntyneet ja kuolleet pikkulapset pääsevät Jeesuksen luo taivaaseen.
mutta apostoli Paavali taas aidosti juutalais-kristilliseen tyyliin puhuu siitä, että kuis käy kun Dinokrates kuoli kastamattomana?
totta - Jeesus voi valtasuuruudessaan siirtää tuonelan asukkaita minne tahtoo - kävihän hän saarnaamassa vedenpaisumuksen uhreille Raamatun mukaan.
mutta ratkaisu oli toinen - kastettiin kuolleiden puolesta.
ja Paavali kytkee tämän ylösnousemusruumiiseen.
hätäkaste eli vesikaste Kristukseen ei siis ole "hengellinen tapahtuma" siinä mielessä, että sielu syntyy uudelleen, pelastuu taivaaseen.
siihen voisi rukous ja Isä meidän ja Herran siunaus riittää, eikö niin.
vaan lapsen vielä elävään ruumiiseen kosketaan vedellä, sakramentin vedellä ja Sanalla
on kyse nimenomaan ruumiin ylösnousemuksesta.
esikoiset menevät tässä niin pahasti harhaan, koska eivät tunne kirjoituksia.
taivas ei ole täynnä henkiä... kiinalaisten lasten sieluja
taivas on täynnä - ja varmaan siellä tilaakin on - ylösnousemus ruumiin saaneita ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti