Armo ja Totuus

Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;

Se oli maailmassa, ja maailma oli hänen kauttansa tehty, ja ei maailma häntä tuntenut.

Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan,

Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle,

Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta.

Joh 1:9-14 Biblia 1776


"Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan."

Joh 1:9 KR 1992


"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.

Hän oli täynnä armoa ja totuutta."

Joh 1:14 KR 1992



Sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän.

Kynttilän - ei mitään kovaa sähkövaloa, neon valoa, vaan elävän liekin, joka valaisee ja on myös lämmin.

Jeesuksen syntymäpäiväjuhlat ovat tulossa - maailman suurimmat synttärit!

Hänen tuloaan odottaessaan sytytämme kynttilöitä, jotka niin kuuluvat jouluaikaan.

Valo.

Pyhä Raamattu ei vain kerro, että Hän on elämän valkeus tai että Hän on kirkkaus, Kristus valo valkeuden.

Pyhä Raamattu sanoo, että Hän on TÄYNNÄ armoa ja totuutta.

Totinen valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen.


"Totinen valkeus" ei ole jokin uusi oppi, jokin uusi tiedon välähdys, jokin uusi näkökulma.

Voimme ajatella ihmistä, joka on jossain vaikkapa kadulla pimeässä.

Jostain - vaikkapa helikopterista - häneen suunnataan tavattoman kirkas valokeila.

Elämän valkeus, totinen valkeus, paljastaa ihmisen Jumalan edessä aivan kokonaan, paljon kirkkaammin ja paljon läpäisevämmin kuin yöllinen spotti-valo tai lentokentän turvatarkastuksen uudet kamerat.



"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden."
Psalmi 51:8 KR 1992

Tässä ei sanota, että Jumala tahtoo kuulla ja nähdä salatun totuuden meistä - sen jota kukaan muu ei tiedä, ei yksikään ihminen ehkä.

Tässä sanotaan, että Jumala tahtoo kuulla totuuden kaikkein äärimmäisimmän salattuun asti.

Siihen mitä me emme edes itse millään tahdo tietää, vaan mielellämme pakenemme pimeyteen.


"Kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili"
Hebr. 4:13 KR 1992

Kaikki minussa, kaikki sinussa, sinun ruumiimme, sielumme ja henkemme, on alaston ja täysin paljastettu Herran edessä viimeistä ihokarvaamme myöten.

Hän tutkii ei vain päänuppimme vaan munuaisemme ja maksamme, sydämemme ja sielumme alimmat pohjamudat.



Jaha.

Semmoinenko on tämä adventin valkeus, joka on tuleva maailmaan ja jota kauniin kynttilän valolla muistamme ja tervehdimme ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

eikös tuo ole melko raakaa?

ei mikään kaunis maalaus meistä ihmisistä, muotokuva, vaan jonkinlainen läpivalaisu, jonka rinnalla syvälle tunkevat röntgen säteet ja salaisuuksia pimeässä paljastavat infrapunat ovat naurettavaa pimeyttä.

Totinen valkeus.

Kyllä.



Ihmiset varmaan rakastavat tätä Jeesusta, joka on täynnä armoa ja totuutta?

sillä eihän kukaan kestä katsoa totuutta itsestään, edes kuulla laboratoriotutkimuksen tuloksia, ilman jotain tukea ja lohtua että apua ehkä on saatavissa.

ilman armoa emme kestä jumalallista totuutta itsestämme.

naapurista ehkä...

Täynnä armoa ja totuutta.

mikä paketti!

no kun ei.

maailman ihmiset vihaavat totuudenpuhujia.

erityisesti he vihaavat Jeesusta.



Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.

Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.

Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Joh 1:9-11 KR 1992


Ja niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän.

Että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.

Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.

Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.

Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman.

Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.


Joh 3:14-21 Biblia 1776



Maailma viihtyy pimeydessä.

No - hyvä niin, tiedämmehän toki sen ja ymmärrämme, mitä kaikkea pahaa pimeydessä ihmiset tekevät toisilleen - ja itselleen - eivätkä tahdo tulla valoon.

leivättömän pöydän ääressä, jossa totta puhutaan valalla vannoen, monen polvet tutisevat.

ei olla totuttu siihen.

mutta eihän tämä pakeneminen ja peittely ja pimeiden komeroiden todellisuus koskene Jumalan lapsia, jotka iloiten odottavat Jeesuksen tuloa, joulujuhlaa ja sitä suurta adventtia kun Hän kunniassa tulee takaisin enkelten puhaltaessa Jumalan basunoita.



sekä yksityisen kristityn että kristillisen yhteisön kohdalla on vakava oire, hengellisen ongelman hankaluus, jos rakkaus totuuteen on hukassa.

jos ei sallita totuuden valokeilan tutkivaa lain ja evankeliumin läpivalaisua

jos ei sallita edes omalle itselle totuuden näkemistä

jos suositaan tietoisesti valhetta, farisealaisuutta ja ulkokultaisuutta, teennäisyyttä josta jokainen kuulija tietää ettei tuo puhu totta

jos ristiriita elämän ja puheiden välillä on syvä

jotain on pahasti pielessä.


opimme erityisesti Uuden testamentin evankeliumeista, miten Totuus kohtasi ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.

meininki on aivan huikeaa ja elämää niin perusteellisesti muuttavaa.

kaikessa, mitä Jeesus tekee ja sanoo evankeliumien sivuilla, on jotenkin niin valtava totuudellisuuden maku.

ajatellaan noita pitalisia.

viuh - inhottava, hiljaa tappava, omasta yhteisöstä täysin erottava tauti on lähtenyt Mestarin käskyllä ja papit ovat todenneet "puhdas, palaa kotiisi!"

Jeesus lausuu totuuden "yksikö vain parani? missä ne yhdeksän muuta"

aika karmea totuus meistä ihmisistä, eikö olekin?



Jeesus kohtaa naisen keskellä päivää Samarian kaivon luona.

sinne naisväki tuli tavallisesti jo aikaisin aamulla hakemaan kotiin raikasta vettä - tämä tuli mieluummin myöhemmin, ihan itsekseen.

"viisi miestä on sinulla ollut ja se joka sinulla nyt on ei ole sinun miehesi"

ei Jeesus heti paukauttanut päin naamaa

Hän antoi keskustelun edetä ja naisen ymmärtää asioita ensin, kenen kanssa oikein on siinä juttusilla.

ei Jeesus paukauttanut tuhoisasti, vaan siten, että tämä elämäänsä häpeävä ja muita naisia pakeneva juoksi keskelle kaupunkia ja alkoi pälpättää isolla äänellä kaikille.

hänellä oli tärkeää sanottavaa, väliäkö hieman kyseenalaisesta maineesta.



"Jos minä maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?"

Joh 3:12 Biblia 1776


Jumalan Sanan saarna, Jeesuksen kohtaaminen, käsittää sekä maallisen että taivaallisen.

Jos saarnaaja puhuu valheellisesti vastoin parempaa tietoaan Jumalan luomakunnasta, ihmisestä, kuinka he uskoisivat, kun hän tahtoo taivaallisista puhua.

Jos parannussaarna ei ole totuudellista Jumalan Sanan saarnaa, elämän valkeutta, joka kaiken valaisee - niin arjen kuin pyhän - ja joka ei tunkeudu vain vaatteiden alle vaan ihonkin alle - kuinka he uskoisivat hengellistä parannussaarnaa, joka menee ihmisenä olemisen ytimeen?

K
muistan hyvin kun jouduin salaisen palvelun kuulusteluun, kun tilanteet täällä muuttuivat ja tahtoivat selvitellä, ketä täällä oikein liikkuu.

keskustelu oli ystävällistä ja tiukkaa, mutta se ei alkanut mistään teoriasta.

ensiksi käytiin läpi terveydentila ja lasten terveydentila. onko tautia tai hoidon tarvetta täällä?

lähdettiin totuudellisuutta etsimään fyysiseltä, ruumiin ja kehon tasolta, ja luotiin tällainen kuulustelijan ja kuulustetavan välinen intimiteetti.

siinä on etevänkin valehtelijan vaikea pitää pokkansa, kun totuudellisuus on tavoitettu ruumiillisella tasolla.



parannuskokoukset vetävät eri puolilla maailmaa valtavasti väkeä, koska ihmisillä on niin monenlaista vaivaa ja koska on jännä nähdä, kun rampa kävelee.

etenkin noiden amerikkalaisten lavaesitysten, musiikin ja valojen keskellä herää joskus kysymys, onko tämä totuudellista.

puhutaan tästä ruumiista, mutta onko puhe totuudellista, todistukset aitoja?

uskon että Herra parantaa kaikki meidän sairautemme, kuten on luvannut, ajassa tai iankaikkisuudessa sitten loput.

mutta totuudesta lipsuminen on äärimmäisen vaarallista kristitylle.


olen saanut Herran palveluksessa oppia, minkä monet muutkin ovat oppineet, että ruumiillisen tason totuudellisuus on erittäin terveellistä hengellisesti.

ei helppoa.

maallisista puhuminen luo - ei vain Mosadin kanssa keskusteltaessa tai Suopon - vaan Jumalan edessä tuollaisen totuudellisen ilmapiirin, jossa lopulta ihmisen on hyvä olla. ei ole mitään tarvetta peitellä mitään, koska ei ole mitään salattavaa.

salaisten poliisin kanssa on avuksi jos on aivan viaton.

Jumalan edessä se ei onnistu.

siellä on avuksi se, että Jeesus on täynnä armoa ja totuutta!



jos astut seuratupaan ja koet, että ihmiset ovat tekohurskaita, farisealaisia, että heidän valheellisuuttaan ruokitaan, kaksinaismoraali vallitsee, kukaan ei ota täysin tosissaan jonkun saarnaajan neuvoja, Jumalan Sanan kirkas valo ei loista valaisten ihmisiä ja tuoden omantunnon asiat oikeasti esille.

tiedät silloin, että vaikka kuinka siellä puhuttaisiin Pyhästä Hengestä ja Hengessä, Totuuden Henki ei saa puheenvuoroa.

pelkko vallitsee, omertan laki, saarnaajakin valikoi sanansa huolella uskaltamatta sanoa, miten asiat oikeasti ovat.

opin ja elämän asiat.

saman koet toki kirkon tilaisuuksissa, kahvihetkissäkin, jossa totuudellisuus puuttuu ja pappi hurskastellen puhuu mitä olettaa mummojen ja ukkojen haluavan kuulla.


Kaikki on täysin alastonta ja täysin paljastettua Hänen edessään.

Aadam ja Eeva huomasivat sen ... ja painuivat pöhheikköön, kuten savolaiset sen sanovat.

mutta heprealaiskirje jatkaa - meidän on tehtävä Hänelle tili.

virallinen tilintarkastus.

taseet ja tositteet katsotaan niinkuin ne ovat puolueettomasti ja ilman vilppiä.

tiukka paikka!



mutta kuinka terveellistä onkaan totuuden kalanmaksaöljy!

okay, Herra, tämmöinen olen edessäsi ilman rihman kiertämää, ilman oman vanhurskauden repaleita ja omien tekojeni peitteitä, en sellaisena kuin Sinä minut loit, vaan sellaisena kuin minä Sinun luomistyösi olen turmellut.

minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!

mikään ei vapauta niin kuin Jumalan Sanan valokeila, totuus, joka tunkee luihin ja ytimiin ja munuaisiin ja maksaan ja ison varpaan kärkeen.

totta, hieman se on nöyryyttävää. hieman.

että ainoa mahdollisuus on täysin arvottoman minän täydellinen armahdus.



hyvin paljon on kristittyjä, jotka eivät kestä totuutta.

siihen porukkaan lukeutuu käsittääkseni 100% kristityistä.

Evankeliumeista näemme, että Ihmisen Poika ei murskaa paljastavalla totuudellisuudella.

Hän antaa aikaa, elämä kulkee, opetuslapset oppivat...

ja vielä melkoisen kurssin jälkeen, kun hommat alkavat olla käännekohdassa, yksi oppilaista luulee totta sanovansa

"vaikka kaikki muut sinut hylkäisivät, minä en hylkää"

Pietari uhoaa rakkautta ja uskoa Jeesukseen, jonka hän on tunnustanut Jumalan Pojaksi Filippuksen Kesareassa.

Juudas Iskariot oppi tuntemaan itseään myös tuona samana yönä.

Saamme vaeltaa käsi kädessä Hänen kanssaan, joka on Tie, Totuus ja Elämä.

tämä TTE kurssi loppuu sitten, kun kuolema silmämme sulkee.


Virsi 14
Syvässä yössä viesti kiirii:
Jo aamutähti sarastaa.
Ihmisen Poika syntyy meille,
nyt sydämenne avatkaa.
Jo omin silmin ihmetelkää:
Näin Herra meidät pelastaa,
kun Sana astuu keskellemme
ja pienen lapsen hahmon saa.

Vain tämän merkin ymmärrämme,
se loistaa synnin syvyyteen:
saa ihmiskunta Jumalansa
näin keskellensä, veljekseen.
Kun Isä antaa Jeesuksessa
itsensä, rakkautensa,
sen kaikki saavat ottaa vastaan,
näin syntyy uusi maailma.

Ja niin kuin yljän saapuessa
juhlaksi vaihtuu keskiyö,
hän saapuu rauhanruhtinaana,
kun kerran suuri hetki lyö.
Kuin köyhät, rikkaat jouluyönä
Jeesusta saivat katsella,
niin meidät myös hän yhteen liittää
juhlimaan uutta liittoa.


Huub Oosterhuis 1964.
Suom. Anna-Maija Raittila 1971.
Virsikirjaan 1986.



totuuden pakeneminen

en kestä kuulla, en halua tietää

tämä voi olla tietoista

mutta vähintään yhtä usein se on tiedostamatonta, suojautumista totuudelta, joka on syystä toisesta liian kipeää tekevä ja liian raskas kohdata.

edes armon varassa.

"pese minut puhtaaksi" sielu rukoilee.

ja Jeesus vastaa, katsoo rakastavin ja totuudellisen kirkkain silmin ja osoittaa "tuossa"

ja kuin kirkaisten kristitty vetäytyy kauemmas - ei Herra, mitä muuta vain!

mutta siinä on se paise.

ajettunut, märkivä, haiseva, kosketukselle arka, kivulias, tulehtunut.

Herra tietää.

rikkaalla miehellä se oli mammona.

jollain toisella se voi olla lapsuuden muisto

elämän kolhaisu, lähimmäisen teon arpi


pakeneminen voi johtaa paatumiseen

sen sijaan että Herra saisi asettaa taitavan kirurgin tavoin tuon leikkaavan puhtaan veitsen sinne syvyyksiin

ihminen ei sitä salli vaan kasvattaa paksun arven, sulkee luukut, pistää ovet kiinni, takalukkoon ja heittää avaimenkin metsään.

kulkee läpi elämän kantaen jotain sellaista sisällään, jota ei itse enää tunnista, on vain epämääräinen paha olo.

ei se välttämättä ole omaa syntiä, se voi olla synnin seurausta. toisten ihmisten aiheuttamaa.

ja niin syntyy tällaisia vikaan kasvaneita jatkuvasti potevia ja ahdistuneita kristittyjä, joiden ajasta ja energiasta menee paljon sen peittämiseen ja torjumiseen, mikä on totta.

jos tähän sisäiseen piiloleikkiin pääsee mukaan myös hengellistä ongelmaa, hengellistä ylpeyttä, Jumalan Sanan sivuuttamista, kaikenlaista leikkiä sanoilla ja pyhillä asioilla, jotka eivät ole aivan totuudellisia.

seurauksena voi olla jopa mielenterveyden menettäminen.


maalliset henkitieteet, psykologia ja etenkin psykiatria, ovat oppineet totuuden arvon.

terapiassa pyritään eri tavoin ja hyvinkin erilaisin menetelmin tavoittamaan noita syvimpiä lukittuja, ehkä unohdettuja, ehkä valheen pumpuliin käärittyjä asioita, jotka todella vaivaavat mielen tasapainoa, tunne-elämää.

ja usein saavutetaan todella hienoja tuloksia.

kyllä meidän Herramme varmaan mielellään antaa meidän käyttää näitä hyväksemme, myös lääkitystä.

mutta meidän elävä Jumalamme pystyy parempaan!

mitä psykiatri voi elämämme tilanteelle, avioliitolle, lapsen sairaudelle, ongelmille joita on arjessa kasoittain? hän voi antaa viisaita neuvoja ja varmaan osaa niin tehdä.

mutta Herra Jeesus, elävä Jumalamme, pystyy johonkin paljon suurempaan!

Hän tahtoo ja voi auttaa.

Uudestisyntyminen - nettiruukun keskustelua

ilmeisesti mikään virallinen taho ei ole kertonut, miksi Odd Minde ja muut pitivät niin susimaisen vaarallisena saarnaaja Risto Blomin tutkimusta "Jumalan lapseksi. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa" (2001).

olen kuullut mainittavaksi, että huolta on herättänyt sen osoittaminen, että julistuksessa on erilaisia painotuksia ja saarnaajat saattavat selittää asian eri tavoin.


minua on ruvennut kuitenkin hirvittämään, että hyvin ymmärrettävän erilaisuuden sijasta ongelma onkin paljon suurempi.

he kaikki selittävät uudestisyntymisen väärin.


nimimerkki lainaa keskustelujen puolelta Hilja Aaltosen Päiväkirjaa 19.11.

"Eilen kerroin eräästä yöllisestä puhuttelusta, johon Herrani koulussa olen joutunut. Silloin hiljaisella yövuoteellani minulle tehtiin leikkaus hengellisessä keskikorvassani ja tunsin, kuinka saastainen sydän pestiin Jeesuksen verellä.

Tunsin, että minun hengellinen ylpeyteni, tuomitseva mieleni, paremmuuteni ja kaikki vaivannäköni Jumalan pellolla, joista olin kunniamerkkejä elämääni ostellut, paloivat kuin rohtimet.

Herran jaloissa kolkutti hätääntynyt syntinen.

Kun ristin salaisuus aukesi armosta, niin Kolossalaiskirje tuli rakkaaksi.

Olen lukenut sen alusta loppuun ja lopusta alkuun. Siinä on tuo ihana sana:

"Kristus teissä, kirkkauden toivo."

Ristin salaisuus on ihmeellinen salaisuus, johon meidät on talletettu ja nostettu sinä päivänä, jolloin olemme uudessa syntymisessä tulleet Jumalan lapsiksi Golgatan ristin juurella.

Silloin meidät leimattiin sillä taivaallisella aatelismerkillä, Jumalan lapsen merkillä, josta vakuudeksi Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, niin kuin Paavali kalliisti ja ihanasti sanoo."

Hilja Aaltonen Päivähartauskirja
Päivä 1999

Hän on toiminut yli 60 vuotta evankelistana.

syntynyt 27.9. 1907 Multialla ja elää ilmeisesti edelleen Tampereella Koukkuniemen vanhainkodissa - 102 vuoden ikäisenä.



jos tämä olisi jonkun Hilja Aaltosen omaa ainutlaatuista uskonnollista kokemusta, en sanoisi yhtikäs mitään.

mutta kun samankaltaisesta kokemuksesta kertoo hyvin syvästi "uskova" pastori Nils Viklund.

no, eihän tässä nyt ole kysymys Lapin vanhasta viklundilaisesta herätyksestä.

mutta kun samankaltaisesta kokemuksesta kertoo Lapin herätykselle niin rakas Antti Erkki Pietinpoika, Pietin Antti.

mutta kun samankaltaisesta kokemuksesta kertoo Lapin pasuuna, Lars Levi Laestadius.

hmmm...


kovin mielelläni kuulisin sinun ja muiden ajatuksia sen sijaan, että tuota itse yksin kehittelisin.

todella hienot nuo Hilja Aaltosen tekstit jotka toit nettiruukkuun.

Hiljalle on ominaista se, että näiden kokemusten jälkeen Herra laittoi hänet töihin.

Tämä on mielestäni kristityn perustava tuntomerkki - hänet on pantu töihin Herran elopelloilla. Kuka mitäkin ojaa kaiveleen, toiset salaojaa, toiset paskaojaa...

sellainen uudestisyntyneenä itseään pitävä, jolle Herra Jeesus ei ole löytänyt toimistoapulaisen töitä tai muuta ... hmmm

Kirjoittanut: mjoalmme
Kiitos,että Hilja Aaltonen tuotiin tänne.
Hän on tehnyt työtä minunkin sydämeni pellolla.

Kirjoittanut: Haamul
Hilja Aaltonen on muuten kertonut saaneensa profetian, että vielä hänen elinaikanaan Suomeen tulisi suuri herätys. Mielenkiintoista, että hän on sanonut sen herätyksen alkavan "isosta kirkosta". Sehän lienee meidän ev.lut.kirkkomme.

Kirjoittanut: immata
Kuulin hänen 100v. haastattelunsa radiosta. Hän sanoi, että herätys alkaa Luterilaisesta kirkosta.

Kirjoittanut: MikkoL
Amen, tapahtukoon niin!

Kirjoittanut: Haamul
"Ristin salaisuus on ihmeellinen salaisuus, johon meidät on talletettu ja nostettu sinä päivänä, jolloin olemme uudessa syntymisessä tulleet Jumalan lapsiksi Golgatan ristin juurella. Silloin meidät leimattiin sillä taivaallisella aatelismerkillä, Jumalan lapsen merkillä, josta vakuudeksi Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, niin kuin Paavali kalliisti ja ihanasti sanoo." (Hilja Aaltonen)

Hilja Aaltonen puhuu uudestisyntymisestä näin kalliisti ja ihanasti, eikä tähän voikaan sanoa muuta kuin aamen.

Mutta nyt kysyn: mahtuvatko ihan pienet lapset merkittäviksi Jumalan lapsen merkillä, tuossa Hilja Aaltosenkin kuvailemassa Vapahtajan Kasteessa - ja voiko pienten lasten henki todistaa yhdessä Pyhän Hengen kanssa heille heidän olemisestaan Isän lapsia?

Voivatko vain aikuiset tai vähintäänkin varhaisnuoren ikään tulleet uudestisyntyä - kuten jotkut opettavat?



Mielestäni yo. kysymyksen voi asettaa näinkin: tarvitsevatko lapset Jeesusta? Eli tarvitsevatko he Häntä, joka on tullut ihmiskunnalle ihmisenä elämisensä, kärsimisensä ja kuolemansa kautta Ylösnousemukseksi ja Elämäksi?

Vastaus on mielestäni päivänselvä. Ja silti niin moni näkee tämän asian toisin.

Kirjoittanut: mama

Mua jotenkin hämmentää aina keskustelut uudestisyntymisestä.

Tuntuu, ettei ole ihan yhteismitallisia nuo määritteet, millä sitä määritellään.

Ja jokainen on niin kauhean varma oman määrittelynsä oikeudesta.

Raamattu niin kovin vähän tästä puhuu.

Olisikohan se tarkoitettukin mysteeriksi ja sellaiseksi, mitä ei pitäisi mennä määrittämään sen tarkemmin.

Voisiko olla niin, että jokaisen lapsen syntymä on omanlaisensa?

Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että uudestisyntymä on kasteessa.

Vaan millä nimellä sitten nimitetään noita erilaisia vaiheita, uskonelämässämme, ei liene riidan paikka.

Uskovan elämässä on joskus pitkiäkin erämaakausia, kun tuntuu, että Jumala on kuollut, tai vähintään selkänsä kääntänyt.

On monenmoista vaihetta, joiden aikataulut ja ajoitukset eivät ole meistä itsestämme kiinni.

Miksi siis määrittelisimme asioita, jotka ovat meidän käsityskykymme ulkopuolella, mysteereitä? Pyhiä mysteerejä.


Joo. Ei ole näissä kysymyksissä tosiaan, mitään arvoa toisen ihmisen ajatuksilla.

Sinun, enkä kenenkään muunkaan ihmisen, ajatusten varaan laske uuttasyntymistäni.

Ja toivon, ettei kukaan muukaan niin tekisi.

Kuten tuossa yllä taisin jo mainita, Raamattu ei tästä paljon puhu. Ja olen oppinut niissä asioissa luottamaan siihen, että sillä on tarkoituksensa, ettei se siitä paljon puhu.

Ei siis mennä itse täyttämään sinne sitä, mikä sieltä mielestämme puuttuu ja rakentelemaan omia a, b, c, d, e tai 1, 2, 3, 4 systeemejä.

Kirjoittanut: Haamul

Toisaalta... koko Raamattuhan puhuu uudestisyntymisestä!

Vainajat nousevat maan tomusta vain ja ainoastaan Vapahtajan Kasteen ansiosta... tuon taivaallisen sateen, jota ilman maa ei mitään hedelmää tuotakaan.

Kaste Vapahtajan nimeen tarkoittaakin juuri sitä taivaallista Kastetta, joka on vihmonut maata Golgatalla.

Esim. Jes. 26 luku puhuu asiasta mielestäni harvinaisen selkeästi.



Kristuksen veren kasteesta syntynyt vaimo on kristillinen seurakunta. Jeesuksen veren punaama Kaste huutaa parempia kuin Abelin veri: Herätkää ja riemuitkaa, te, jotka tomussa makaatte!

Mies ja nainen luotiin Jumalan kuvaksi. Luomiskertomus, jonka mukaan nainen tehtiin miehen kylkiluusta, on myös vertauskuva, joka kertoo, miten uusi elämä on syntynyt Kristuksen kylkihaavan kautta. Kristus on se Kallio, jonka kyljestä Jumalan lapset on lohkaistu, kaivos-onkalo, josta heidät on kaivettu (ks. Jes. 51:1).

Eli jo luomiskertomukseen, Raamatun alkulehdille, kätkeytyy evankeliumi: Kasteessa on uudestisyntymisemme paikka.


Kirjoittanut: MikkoL


Raamattu antaa ymmärtää, myös Nikodemus keskustelu, että ihminen syntyy uudestaan vedestä ja Hengestä.

Jeesus sanoo, että tuuli puhaltaa missä tahtoo - niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.

tämä ilmavuus, Jumalan vapaus tehdä mitä tahtoo, on jotenkin hämmentävää.


Haamulin opetuksessa on tärkeä tuo luottamus, joka raamatullisesti tulee asettaa sekä lapsikasteen että aikuiskasteen kohdalla pois omasta itsestä, omista ratkaisuista, omista edellytyksistä, omasta kelpaamisesta, ristiinnaulittuun.

aivan kuin pieni lapsi, saamme aikuisinakin uskoa siihen, että minut on kastettu Kristuksen kuolemaan ja saan vanhurskauden kastepuvun lahjana ilman mitään omaa ansiotani.



Luterilainen kirkko ei suinkaan jätä asiaa siihen, että lapsi kastetaan.

se velvoittaa vanhemmat ja kummit huolehtimaan siitä, että tälle lapselle opetetaan, mitä kaste merkitsee - pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää!

tämä on muodollisesti esillä konfirmaatiossa, jossa jo varttuneemmalta nuorelta kysytään, "tahtooko hän itse" olla kastettu.


tämä näkökohta, henkilökohtaisen uskon syntyminen ja kasvaminen Jumalan Sanan saarnan, lain ja evankeliumin ja sakramenttien alla, on olennainen osa Raamatun opetusta.

näin tulemme tuohon, mistä mama kauniisti sanoi, jokaisen ihmisen elämäntarinan erilaisuuteen.

kaavamaisuuden vaatimus on asettumista Jumalan Hengen tielle ihmisen likaisin kourin ja järkemme valossa.


"ooks sä uskos niinkuin mä, häh?"


Jeesus sanoo tämän aivan selvästi Markuksen evankeliumiin lisätyssä lopussa, jossa on kastekäsky toisessa muodossa

Hän sanoi heille:

"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.

Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.

Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.

He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."


joka uskoo ja saa kasteen, se pelastuu kadotuksesta.

mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen.


loputtomasti on tästä sanasta järkeilty

"usko vaan, et tarvitse kastetta"
lestadiolainen käsitys kasteen sakramentin turhuudesta

"usko ensin, sitten vasta kaste"
helluntailainen käsitys aikuiskasteesta, vaikka olisi lapsena jo kastettu.

kokonaisia kirkkokuntia, kristillisiä lahkoja ja verisiä toistemme uskonvainoja olemme me ihmiset tästäkin ihanasta sanasta onnistuneet kehittelemään.

koska se jää tarkoituksellisesti jotenkin suuntaa antavaksi, eikä lakipykäläksi.



olennaista tässä kristillisyydessä on Jeesuksen oma toiminta kunkin ihmisen kohdalla.

erilaisten vaiheiden, elämänkohtaloiden, sisäisen kehityksen, ratkaisujen ja ratkaisematta jättämisten kautta kunkin ihmisen jumalasuhde kasvaa ja kehittyy koko elämän ajan.

tai sitten ei kasva eikä kehity vaan jää oraalle tai kerrassaan kuolee.

niinkuin Jeesuksen vertauksessa kylväjästä ja erilaisista pelloista.

kutsumme näitä etsikkoajoiksi ja niihin voi kuulua myös Jeesuksen erityinen kutsu tiettyyn tehtävään.


Hilja Aaltonen todistaa kauniisti samaa, mitä jokainen uudestisyntynyt kristitty, myös Haamul, on saanut kokea.

on erityinen aika, jolloin Jeesus tekee työtä kohdallamme ja taistelemme sisimmässämme mahdollisesti monien pirujen kanssa, jotka eivät halua, että tulemme lähemmäs Jeesusta.

voi olla tuhlaajapoikaa tai tyttöä, voi olla eksynyttä, vakavasti sairastunutta, ammatinvalinnan edessä olevaa, avioliiton kriisissä olevaa, läheisen kuoleman vaurioittamaa...

elämä on rikas ja syvä.

ratkaisevaa siinä tilanteessa ei ole joskus saatu lapsikaste tai aikuiskaste, oman uskon vahvuus tai heikkous, esikoisten parannussaarnan ymmärtäminen omalle kohdalle, Pyhän Hengen voimallinen kaste...

ratkaisevaa on uskon kuuliaisuus Jeesukselle, joka koputtaa, kolkuttaa ovelle, kutsuu seuraansa.

siinä on aina tuo kohtelias "tahdotko?"

koska Herramme ja Jumalamme ei lähes ikinä koskaan milloinkaan jyrää ylitsemme (paitsi poikkeustilanteissa, kuten Saulus Tarsolaisen)

aina voimme rikkaan miehen tavoin murheellisina kääntyä pois, sanoa "odota Jeesus vielä viisi vuotta" tai yksinkertaisesti "ei kiitos, anna Jeesus tuo homma jollekin toiselle"


olin varsin iloinen siitä, että norppa tahtoi keskusteluihin tuoda Hilja Aaltosen henkilökohtaisen todistuksen siitä, kuinka hän joutui Herran leikkauspöydälle.

Kertomus on täysin ja läpeensä Kristus-keskeinen.

Uudestisyntymisessä, tuossa Jumalan teossa, tapahtuu juuri tuo, mistä Hilja kertoo

"Kristus meissä, kirkkauden toivo"


Voimme taas järkeillä, että eikö meidät ole täysin puettu Kristukseen jo vauvana kasteessa?

On toki.

Ihminen syntyy uudestaan Jeesuksen keskustelussa Nikodemuksen kanssa vedestä ja Hengestä.

Voimme taas järkeillä, että eikö meille annettu Pyhä Henki kun meidät kastettiin.

Annettiin toki.

nuh - kone siis pelaa - luterilainen lapsikaste pelastaa jokaisen pulliaisen tehtynä tekona, ex opera operato?

NJET!

näin ei luterilainen kirkko opeta (paitsi harhaoppiset papit).

vaan sen herjaajat noin väittävät.



Jumalan puolelta lahja on valmis

uusi liitto on täydellinen


siihen ei ole mitään lisättävää.

kastettu pienokainen on taivasvalmis, kastettu aikuinen on taivasvalmis

Jumalan lahja on täydellinen eikä siitä puutu mitään.


Liitto?

hetkinen, eikös liittoon tarvita kaksi osapuolta?

avioliittoa ei voi itsensä kanssa solmia - ainakaan vielä...

NATO sotilasliitto käsittää useampia osapuolia

kauppaliitto, lentokuljetusalan liitto

Uusi liitto Jumalan ja ihmisen välillä.

Vanha liitto kesti kyllä, mutta natisi liitoksissaan Israelin kansan epäuskon, epäjumalanpalveluksen ja taivaaseen asti huutavien syntien tähden.

Uusi liitto natisee liitoksissaan niin monen kastetun ihmisen elämässä.



miten kurjaa se olisikaan!

Jumala sanoisi "sinut on kastettu - etköhän pärjäile"

Ei suinkaan!

Vaan Jeesus on ihan siinä ja sanoo "sinut on kastettu minun valtakuntaani - minä tahdon elää sinussa, tulla yhdeksi lihaksi kanssasi, osoittaa sinulle rakkauttani, johdattaa sinua tehtävissäni ja työssäni Jumalan valtakunnassa, pukea sinut viisaudella, voimalla, rakkaudella, kaikella lahjalla ja armolahjalla mitä tarvitset."

Uusi liitto on sitä varten, että eläisimme uuden liiton elämää, jota Kristus elää meissä!

ei omassa vaan

Jumalan Pojan uskossa

järki tätä ei käsitä, uskon salaisuuksia, vaan ne on otettava uskossa vastaan.



kirjoitin, että pelkään että esikoislestadiolaiset saarnaajat opettavat väärin uudestisyntymisestä.

milloin, rakas essu, sinun tulee kuunnella tarkkaavaisesti ja arvostella opetusta Raamatun pyhän Sanan valossa?

aina!

ja kun huomaat, että opetus uudestisyntymisestä onkin kaavamaista armonjärjestyksen opetusta perinteiseen tapaan, sitä kuinka aito Kiirunan saarna saa ihmisen synnintuntoon ja sitten ihminen "käsittää armon"

voi sylvi.

huuda silloin Kristusta avuksi itsellesi, saarnaajalle ja näille ihmisille, joita perkele harhaan johtaa!



tältä pohjalta, Nikodemus keskustelun taustalta ja oikein ymmärretyn sakramenttien salaisuuden pohjalta, on esikoislestadiolaisen saarnaajan mahdollista helposti korjata vikaan mennyttä opetustaan.

kurssin tarkistus on sikäli aiheellista, että irtautuessaan Raamatusta, Jumalan Sanasta, opetus uudestisyntymisestä lakkaa olemasta Hyvän Paimenen ääni ja on sen sijaan perkeleen ääni saarnaajan suusta.

Kirjoittanut: Haamul
Kristuksen kylkihaava - eihän se vihmonut paljasta vettä.

Siinähän on kokonainen SANA. Kristus, joka antoi Henkensä, että me saamme elää.



Kirjoittanut: MikkoL
tämä on raamatullista ja aidosti esikoislestadiolaista opetusta uudestisyntymisestä seuroja kuunteleville Jumalan lapsille:

meidät on kaikki luterilaisen ja ortodoksisen ja katolisen kirkon jäsenet kastettu pieninä lapsian kristillisessä kasteessa Kristuksen kuolemaan.

myös sinut, vaikka et sitä itse muista. isäsi ja äitisi ja kummisi kantoivat sinut kastettavaksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja sinulle annettiin ristinmerkki todistukseksi siitä, että Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntisi annetaan sinulle anteeksi, Pyhä Henki, jota ilman kukaan ei voi olla kristitty, uusi elämä Kristuksessa, kaikki taivaan aarteet. Sinut puettiin Kristukseen.

pyhässä kasteessa Jumala on tehnyt uuden liiton sinun kanssasi, etkä enää ole Mooseksen lain alainen orja, vaan Jumalan lapsi, jonka lihasydämeen Jumalan tahto on kirjoitettu Hengen kirjaimin.

Kirjoittanut: mama

"Kristus meissä, kirkkauden toivo"


Onkohan niin, että on kuitenkin paljon uskovia, jotka eivät tajua, että Kristus meissä elää ihan oikeasti?

Ajattelevat Hänet jonnekin taivaisiin, kuten taisit mikko joskus sanoa, kuin isoäiti, rukoilemaan lastenlastensa puolesta.

Ei siis ole henilökohtaista Jeesuksen tuntemusta.

On tietoa, joka perustuu kirjoituksiin, vaan on jotenkin jäänyt hämärään koko kaveri.


liittoon tarvitaan kuitenkin kaksi osapuolta.

Jumala on antanut sinulle ainoan Poikansa, Kristuksen, ja Hänessä kaiken muun lahjaksi

et voi yhtään sitä lahjaa ansaita katumuksen kyynelilläsi, parannuksen teollasi, hyvällä vaelluksellasi tai uskosi kirkkaudella ja voimalla.

Jumalan liitto on vakaa, vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta Hänen rauhanliittonsa kanssasi ei horju.

Kirjoittanut: mama

(oh väliin oli tietystikin ehtinyt vaikka mitä. kun en ehtinyt lähettää ennenkuin piti singahtaa.)

Kirjoittanut: MikkoL

ehkä et, rakas kuulija, kuitenkaan koe tätä todeksi omalla kohdallasi, ja kaipaat syvempää, täyteläisempää yhteyttä Jumalaan.

meidän syntimme erottavat meidät Jumalasta.

toki Jeesus on kaikkien ihmisten synnin maksanut Golgatan keskimmäisellä ristillä, aivan vihoviimeistä syntiä myöten, tuskan hiellään, kärsimyksellään sovittanut maailman Jumalan kanssa.

Näin Raamattu todistaa.

mutta Pyhä Henki kirkastaa sinulle Sanan saarnassa, että vaikka olet kastettu ja Jumalan lapsi uudessa liitossa, näitä syntejä on kertynyt ja nämä hidastavat kulkuasi.

maailmallisuus on päässyt sydämeen, ja huomaat että et suinkaan rakasta Jumalaa, vaan tahdot paeta Häntä, etsiä pimeyttä ja pimeyden tekoja. Sillä me Aadamin ja Eevan lapset olemme sellaisia, kapinassa Luojaamme vastaan ja pimeyden enkeliruhtinaan hallitsemassa maailmassa, joka on valehtelija ja murhaaja ja tuon kapinan johtaja.



näet kuinka epäusko valtaa sydämesi, onkohan tämä Jumalan Sana ollenkaan totta, tarkoittaakohan se mitä sanoo, en jaksa tuota uskoa, että ruumis kerran nousisi haudasta, että Jumala välittäisi minusta, että Jeesus olisi henkilökohtainen Jumalani ja Herrani.

näet velttoutta tehdä Jumalan tarkoittamaa työtä, laiskuutta ja hengellistä itsekkyyttä.

tässä meidän kristillisyydessämme saarnaajat ja lähetysmiehet ja vanhimmat on asetettu julistamaan lakia, joka kutsuu Jumalan kastettuja lapsia parannukseen ja elämän uudistukseen.

mutta enemmän kuin se!

meidät on asetettu julistamaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veristä evankeliumia, että synnit totisesti annetaan anteeksi!


kysyt sydämessäsi, rakas seuravieras, oletko uudestisyntynyt, oletko oikein uskomassa.

Raamattu ei neuvo katsomaan omaa sydäntäsi ja sen pimeyttä, sysimustia seiniä ja kaikkea sitä saastaa ja iljettävää ja pahaa, mitä sieltä loputtomasti löytyy.

Näinhän Herramme Jeesus itse kuvaa ihmisen sydäntä.

Raamatut neuvovat meitä nostamaan katseemme vaskikäärmeeseen, ristiinnaulittuun Herraan Jeesukseen, joka on kaiken sen sovittanut, miten Jumalan tahtoa olet rikkonut ja kaiken sen velkasi maksanut, joka voisi sinut kadottaa.

Odota Herraa!

uudessa syntymässä vedestä ja Hengestä, Kristus itse asettuu asumaan sydämeesi

voit sanoa apostoli Paavalin tavoin "en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa"

ja "Kristus teissä, kirkkauden toivo"

ei oma kilvoituksesi, parannuksen tekosi, uskosi, vaan yksin Kristus.



näin julistaessaan saarnaaja jättää uudestisyntymisen ihmeen, salaisuuden, Pyhän Hengen työksi ihmisessä, eikä pistä sormiaan siihen sekaan.

näin julistaessaan saarnaaja voi julistaa niin hirmuisen ankaraa lain saarnaa, kuin vain koko olemuksestaan löytyy Jumalan Sanan voimassa.

alistaen myös itsensä saman saarnan alle.

näin julistaessaan saarnaaja ei voi muuta kuin luottaa siihen uuteen liittoon, jonka Jumala itse on tehnyt ihmisen kanssa Jeesuksessa Kristuksessa.

poissa ovat ihmisten omat ansiot, oma vanhurskaus ja luuloteltu usko ja uudestisyntyminen jonkin ihmisten tekemän järjestyksen mukaan.

Jumalan Sana tekee työnsä, kun saarnaaja antautuu Hänen palvelukseensa.





kokemuksesta monet saarnaajat tietävät, ja tunnemme tapauksia esikoislestadiolaisuudenkin lähihistoriasta, missä Jeesus keskeinen aidosti ja puhtaasti Jumalan Sanaa julistava, sakramentit oikein ymmärtävä saarnaaja joutuu vihollisen hyökkäysten kohteeksi.

kukaan meistä ei ole täydellinen ja paljon löytää kokenut yleinen syyttäjä kuiskuteltavaa toisten kristittyjen korviin, millainen tämä saarnaaja on!

voit olla varma, että ei vain maailma vaan myös oman lammaslauman valhevehntä Siionissa käyvät tällaisen julistajan päälle.

ei julistuksen - koetetaan unohtaa se!

vaan julistajan.

voi mennä uraputki poikki.

voi kääntyä selät.

parempi siis inhimillisesti ajatellen on noudattaa firman sääntöjä!





tahtoo tuo keskustelu aina mennä tuohon "lapsikaste pelastaa" - muuta ei tarvita, harhaan.

tiedämme kaikki, että sinäkään Haamul et sitä edusta, sen enempää kuin meidän luterilainen kirkkommekaan, ortodoksia tai roomalaiskatolinen kirkko!


olen hieman kirjoittanut nettiruukkuun aiheesta kadottava perisynti.

sinä olet kirjoittanut aiheesta kaikki maailman viattomat lapset pelastuvat taivaaseen.

nyt on esillä Hilja Aaltosen todistus siitä, mitä hänelle tapahtui.

ajattelinkin, että jännä että otat sen esille. Se on nimittäin täysin Kristus-keskeinen.


"Tunsin, että minun hengellinen ylpeyteni, tuomitseva mieleni, paremmuuteni ja kaikki vaivannäköni Jumalan pellolla, joista olin kunniamerkkejä elämääni ostellut, paloivat kuin rohtimet.

Herran jaloissa kolkutti hätääntynyt syntinen.

Kun ristin salaisuus aukesi armosta, niin Kolossalaiskirje tuli rakkaaksi. Olen lukenut sen alusta loppuun ja lopusta alkuun. Siinä on tuo ihana sana: "Kristus teissä, kirkkauden toivo."


Ristin salaisuus on ihmeellinen salaisuus, johon meidät on talletettu ja nostettu sinä päivänä, jolloin olemme uudessa syntymisessä tulleet Jumalan lapsiksi Golgatan ristin juurella.

Silloin meidät leimattiin sillä taivaallisella aatelismerkillä, Jumalan lapsen merkillä, josta vakuudeksi Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, niin kuin Paavali kalliisti ja ihanasti sanoo."


ristin salaisuus!


ei tämä ole jotain järjen päättelemää armojärjestystä.


Hilja Aaltonen kertoo kokemuksistaan Golgatan ristin luona, uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi ja Hengen sinetistä.

Kasteesta hän ei tässä puhu.

tämä Kristuksen suuri lahja ihmiskunnalle kun jakaa meidät välittömästi eri leireihin.

vaan mitä muuta kaste on, kuin Kristuksen kuolemaan kastamista!


kirjoittanut mama

Tarkoituksena on, että meiltä palaisi poroiksi kaikki omat rakennelmamme. Tarkoituksena on, että tuon oman pöyhkeyden, oman jumaluuden aiheuttama keskikorvan tulehdus saataisiin hoidettua pois mahdollisimman monilta.

Ja että mahdollisimman moni pääsisi kokemaan juuri tuota ristin salaisuutta, mitä Hilja niin hienosti kuvaa. Sinäkin, .

"Kristus meissä, kirkkauden toivo."


"...saataisiin hoidettua pois mahdollisimman monilta."

...että Jeesus saisi hoitaa...


Kirjoittanut: MikkoL

"Pelastuksessa ei ole sellaista mystiikkaa ja sellaisia salaisuuksia, ettei kuka tahansa voisi niitä ymmärtää."





minusta on jotenkin niin ikävää tämä meininki.

koen että tarkoitat todella hyvää sydämestäsi ja olet vilpitön kaikessa mitä kirjoitat. niin mielelläni sanoisin ei vain Aamen vaan myös Halleluja!

miksi pahoitit mielesi että Hiljan tekstejä lainasin tänne koko maailman luettavaksi?

ihmettelin kyllä, että niitä esiin toit, mutta sehän on riemullisen syvällistä hengellistä tekstiä, josta kaikki ovat täälläkin antaneet hyvän todistuksen.

annat meidän tuossa ymmärtää, että ymmärrät pelastuksen asian alusta loppuun, eikä siinä ole mitään salaista tai vaikeatajuista.

tiedät varmaan, että tuo on aivan vastoin pyhän Raamatun ilmoitusta.

"Vaan hän teki kaikki hyvin oikialla ajalla, ja antoi heidän sydämensä kaivata, mitä maailmassa tapahtuu; sillä ei ihminen taida löytää sitä työtä, jota Jumala tekee, ei alkua eikä loppua."

Saarnaaja 3:11 Biblia 1776


Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.

Saarnaaja 3:11 KR 1992

Kirjoittanut: mama

On tää hurjaa, miten erilainen voi suhtautumisemme ja uskomme olla!

Minusta pelastuksessa ei ole mitään, mikä kävisi järkeen.

Enkä kertakaikkiaan voi ymmärtää pelastustani.

Minusta se on täynnään mysteerejä. Siinä ei ole mitään järkeä, että olen pelastettu, tällaisenaan. Vaan silti saan uskoa niin ja elää sitä todeksi.

Järkeisuskoon helposti haksahtaa, kun se on lihalle paljon mieluisampaa. Emme halua antaa Jumalan olla Jumala. Mieluusti otamme Jumalalta vallan itsellemme ja järkeistämme uskomme. Teemme Jumalasta taskukokoisen.

Kirjoittanut: mama

Tuot hyvin esille tuossa edellä tuon järkeisuskon pohjimmaisen ajatuksen: Voidakseen pelastua, täytyy ymmärtää.

Ja voidakseen ymmärtää, täytyy luoda sääntöjä ja systeemejä, jotka ovat järkeen sovitettavia ja vieläpä noudatettavissa. (tunnustat, otat vastaan...)

Jumalaa ei tarvita, Jeesuksesta puhumattakaan.


Kirjoittanut: immata


En yhtään ymmärrä ajatustasi. Hiljan todistus on todella helmi, miksi se ei saisi hohtaa tälläkin puolella?


Kirjoittanut: mama
On ihan hyvä juttu, että noin avoimesti tuot ajatuksesi esille. Olet tuskin ainoa näissä seurapiireissä, joka ajattelee tavallasi.

Siksi on hyvä, että jokainen voi tahollaan punnita, mitä tarkoittavat nuo monesti niin hurskailta ja raamatullisilta kuulostavat lauseet ja sanonnat, mitä matkan aikana on mukaan tarttunut.

Tosin palstan aiheesta, uudestisyntymisestä olemme taas aika kaukana. Jälleen kerran miettimässä, norpan maailmaa ja mielipiteitä.



Kirjoittanut: immata
En ole huomannut mainitsemaasi aseena käyttämistä. Koetko, että ase osoittaa sinua kohti?

Etkö voi tuntea iloa Hiljan aarteen jakamisesta meille ja muille lukijoille.



Kirjoittanut: mama

se huomattiin että Hilja mainitsee korvat, mutta et tainnut ymmärtää, mitä Hilja sillä tarkoittaa.

Etkä tainnut ymmärtää, miten ne korvat korjaantuu.

Lueppa se Hiljan aamunavaus, niin huomaat.

Ei siinä ole kyse ollenkaan korvien korjaamisesta, niinkuin tunnut sen ymmärtävän.

Siinä on kysymys Kristuksesta



Hiljan tekstien tarkoitushakuisesta käytöstä, eri tarkoitukseen kuin mihin ne on kirjoitettu, puheenollen...


Onkohan sulla huono päivä tänään - sammakkopäivä? Mulla niitä joskus on ja silloin on silleen, että aina kun avaa suunsa, tuntuu kuin sammakko pullahtaisi ulos.

Tuo ylläoleva todistuksesi hieman helpottaa minuakin. Tunnustat siis jakavasi omaa ymmärrystäsi ja omasta kunniastasi olet huolissasi. Tämä on kyllä ihan väärä palta silloin kirjoitella.

Näillä palstoilla on tarkoitus kirkastaa Kristusta ja Jumalan kunniaa.

Silloin painuu oma kunnia maan rakoon ja sillä ei ole mitään merkitystä. Näiltä palstoilta ei kukaan voi kerätä itselleen kunniaa. Sitä pyrkimystä toki on havaittavissa.



Kirjoittanut: mjoalmme
Tsot tsot:ollaanpa taas sovinnossa.
Ostin tänään kirjan Hilja Aaltosesta
"Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa".
Aloin lukea ja suosittelen kaikille.

Kuihtunut ja kuollut

Eräs mahtavimpia uskonpuhdistuksen ajan virsien sävelmistä on Nun lob mein Seel den Herren

sen on keskiaikaiselta pohjalta säveltänyt Hans Kugelmann vuonna 1540. Myös virren sytyttävät sanat tulevat meille näiltä uskonpuhdistuksen väkeviltä vuosilta.


Virsi perustuu psalmiin 103, ja
minua ovat puhutelleet erityisesti sen ensimmäisen säkeistön sanat:

Nyt kiitä, sielu, Herraa
ja hänen pyhää nimeään,
nyt kiitä, sielu, Herraa
ja muista hänen hyvyyttään.

Anteeksi kaikki synnit
hän antaa armossaan,
hän kuihtuneen ja kuolleen
voi saada kasvamaan.

Hän tuntee kaikki puutteet,
hän siunaa särkyneen,
ja nuoruutesi elpyy,
saat kaiken alkaa uudelleen.

virsi 323:1


Kuihtunut ja kuollut.

tämä voi olla totta sekä kristityn uskonelämän ja koko elämän kanssa että myös kokonaisen herätysliikkeen tilasta.

en tarkoita väsynyttä, henkisesti uupunutta, työtaakkojen unettomaksi ajanutta kristittyä, jonka voimat ovat menneet.

tarkoitan kristittyä, jonka usko on kulunut loppuun, kuivahtanut ja mahdollisesti ihan kuollut.

hän katselee ateisteja varsin ymmärtäen.

ja vaikka ei katselisi, käytännössä hän on ateisti. toki huulilla kuuluu vielä Jumalan ja Jeesuksen ja Pyhän Hengen nimi, toki ulkonainen käytös on sellaista, että toiset näkevät myös kuinka siinä vaeltaa kristitty.

mutta todellisuudessa Jumala ei juuri vaikuta, ei pysty tai ei halua, eikä rukouksiin oikeastaan edes odoteta vastauksia. kunhan tästä elämästä jotenkin selvitään, elämä on elettävä.



kyseessä voi olla myös yksinäinen puu arolla, jonka ihmiset ovat autioittaneet.

imeneet hänen elämänvoimansa, imeneet luottamuksen ihmisiin ja sen mukana on mennyt myös elävä usko Jumalan Poikaan, joka vielä välittäisi.

Jäljellä on apea hiljaisuus, hämäryys, ehkä toivottomuuskin, että mitään enää koskaan voisi muuttua.

elämä ei viheriöi, puunrunko on myrskyissä vahingoittunut, oksia katkeillut ja läheiset ihmisetkin näkevät, ettei tuosta enää ihmistä tule.

ehkä läheiset ihmiset ovat hänet siihen tilaan saattaneetkin.



kulunut usko, kuihtunut, ei välttämättä ole kyynistä ja saarnaajien puheille sisäisesti syljeksivää hengellistä keskitalvea.

itse asiassa usko ei todellisuudessa kiinnosta lainkaan.

oli Jumala kolmiyhteinen tai ei, oli Jeesus ihminen ja Jumala tai ei, oli seurakunta sitä tai tätä - ei sillä oikeastaan ole mitään väliä.

kokemuskin sanoo, että senkun jauhatte, ei sillä ole mitään merkitystä kenellekään. karavaani kulkee vaikka koirat haukkuvat.

kun tullaan yhteen, keskustelunaiheet ovat vireitä ja vilkkaita - mitäs hänelle kuuluu, mites autosi remontti, kunnekas lomalle, kuulitteko rokotuksesta...

viihtyisää, leppoisaa, arkista tai juhlallista - ei tätä olotilaa usko juuri häiritse - ovathan asiat kunnossa, kun kerran niin sanotaan.



minusta kuihtunut ja kuollut kristitty ei välttämättä ole Laodikean seurakunnan penseä, ei kuuma eikä kylmä.

hänestä on jotenkin valunut hengellisen elämän into ja palavuus ja voima, asiat on niin tai näin, hyvä on että ovat, eiköhän tästä jotenkin.

Puu on jäänyt vaille vettä ja päässyt kuivahtamaan, vihreys on kadonnut ja tämä saattaa kulkea myös muun elämäntunnon mukana, asiathan ovat toisiinsa sidoksissa.



yksityisten ihmisten kohdalla olen saanut seurata, miten todet ovat nuo virren sanat

"hän kuihtuneen ja kuolleen
voi saada kasvamaan"

sellaista uudelleen virkoamista, lehvään ja kukkaan puhkeamista, on suurenmoista saada sivusta seurata.

väri palaa hengelliseen elämään, synkät pimeät mustat ja kirkkaat valkoiset, pirut alkavat taas tanssia hurjia tanssejaan ja Kristuksen hahmo on niin rakkaana ja kirkkaana tämän syvän ja oudon ihmiselämän mysteerien yllä.

nimittäin ei tätä kukaan muu saa aikaan, hengellistä heräämistä, toipumista, virkistymistä, kuin Jumalan Sana, Jeesus Kristus yksin.



Psalmin 103 tuntoja toistaen silloin tapahtuu tuo mitä omituisin, herkin ja ihmeellisin asia,

"Hän tuntee kaikki puutteet,
hän siunaa särkyneen,
ja nuoruutesi elpyy,
saat kaiken alkaa uudelleen."

käy ilmi, että Herra Jeesus on lähellä - ei jossain kaukana - ja tuntee tämän ihmisen puutteet. Ei noin ylipäätään vaan aivan tarkalleen, just niinkuin ne puuttuvat.

käy taas kerran toteen, että särkynyttä ruokoa Hän ei muserra eikä suitsuavaa kynttilää sammuta.

sellainen sisäisesti rikkoutunut, särkynyt, uupunut, kuihtunut, kuollut, kulunutkin ihminen saa kokea nuoruutensa unelmien toteutuvan, nuoruuden elpymisen

ja todella

kaiken saa aloittaa uudelleen

aivan kuin päivän vanha opetuslapsi, tänä aamuna kasteessa ja Hengessä uudestisyntynyt pienokainen.


tällä tavoin kuihtuneiden, kuolleiden ja virvoitettujen ihmisten lähellä on hyvä olla.

he ovat kristittyjä ja he ovat ihmisiä.



samainen virsi on totta myös yhteisön, seurakunnan tasolla.

miten niin?

virren kirjoittaja, Johann Gramann (1487-1541) toimi Leipzigissa Thomasschulen (Tuomaankoulun) rehtorina. Uskonpuhdistuksen aatteisiin hän sai tutustua aitiopaikalta, kun Martin Luther ja Johann Eck väittelivät 1519. Gramann kirjoitti muistiin Eckin puheet, mutta väittelyn kuluessa hän vakuuttui Lutherin näkemyksistä ja siirtyi uskonpuhdistusmiesten joukkoon. Wittenbergissä hän jatkoi syventäviä opintoja Melanchthonin ja Lutherin johdolla, siirtyi sitten johtamaan uskonpuhdistuksen mukaista seurakuntaelämää Würzburgiin, Nürnbergiin ja Mansfeldiin. Vuodesta 1525 hän toimi elämänsä loppuun asti pappina Königsbergissä (nyk. Kaliningrad).

Markku Kilpiö


Tämä virsi, Nun lob mein Seel den Herren, on syntynyt vuonna 1540.

Herra Jeesus oli vauhdissa!

hengellisesti niin läpeensä lahonnut, kuihtunut ja kuollut läntinen latinalainen kirkko oli uskonpuhdistuksen pyörteissä.

Renesanssi, uudelleen syntyminen, oli koskettanut myös Euroopan kirkkoa ja liekkien tavoin alkuperäiset, hepreasta, arameasta ja kreikasta, kansankielille käännetyt Jumalan Sanat levisivät tuulen ja pyörremyrskyn nopeudella sielusta sieluun.

Kristuksen viinapuu alkoi viheriöidä taas voimallisesti Roomassa ja Wittenbergissä ja Prahassa ja Tukholmassa ja Uppsalassa ja se muutti koko ihmiskunnan historian kulun.


virsi nousee kohti huikeaa loppunousua, joka on aivan erityisen upeana sitten J.S. Bachin riemullisessa kantaatissa.

Vaan Herran armo säilyy
ja uutta luova voima sen,
ja Herran valtasuuruus
käy yli maan ja taivasten.
Hän liittoaan ei hylkää,
ei uskovaisiaan,
siis seuratkaamme häntä
ja hänen tahtoaan.
Kas, Herran tahdon täyttää
myös joukko enkelten,
siis kiitä, sielu, Herraa
ja seuraa häntä palvellen.

Isälle kiitos olkoon
ja ainoalle Pojalle
ja lohduttajallemme,
Pyhälle Herran Hengelle!
Te taivaan sotajoukot,
te rauhantekijät,
te Herran käskyn tuojat
ja tahdon täyttäjät
ja kaikki Herran luomat,
te Herraa kiittäkää!
Nyt halleluja, aamen,
te kaikki, Herraa kiittäkää!



sinä kuivettunut, kuollut kristitty, joka murehdit autiutta elämässäsi ja ympäristössäsi, joka et jaksa enää innostua hengellisistä asioista, jolle Kristus on vain nimi muiden nimien joukossa.

näin ei tarvitsisi olla.


ja sinä, Jumalan lapsi, joka kannat murhetta esikoislestadiolaisuuden nykyisestä alennustilasta ja näet miten Kiirunan ja Jällivaaran lestadiolaisuus vähenee, miten rukoushuoneista puuttuu lapset ja lapsenlapset, miten ilottomia ihmiset ovat

miten vähän hengelliset asiat perus-essua kiinnostavat.

asian ei tarvitsisi olla näin.

mikä hulmuava tuuli odottaakin vain päästäkseen tuomaan virvoittavat sateet, saamaan koko liikkeen eläväksi, riemulliseksi, hedelmää kantavaksi oksaksi Kristuksen viinapuussa.


kuka sen voisi tehdä...

kuka on kunnian Kuningas!

adventti lähestyy --- eiköhän asia selviä, jos ei heti muistu mieleen.


126 Psalttari

Veisu korkeimmassa Kuorissa.

Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.


Kirjoittanut: immata

Isälle kiitos olkoon
ja ainoalle Pojalle
ja lohduttajallemme,
Pyhälle Herran Hengelle!
Te taivaan sotajoukot,
te rauhantekijät,
te Herran käskyn tuojat
ja tahdon täyttäjät
ja kaikki Herran luomat,
te Herraa kiittäkää!
Nyt halleluja, aamen,
te kaikki, Herraa kiittäkää!

Nyt halleluja, aamen...!


Kirjoittanut: Haamul

"Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
kun Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
että Hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja Hänen ylistystänsä Jerusalemissa."


Tuo teksti on pätkä psalmista 102, joka kuuluu itselleni rakkaimpien psalmien joukkoon.

Siioniksi voi tosiaan ajatella seurakuntaa, myös herätysliikettä, jonka kivet kuitenkin ovat rakkaita, ja joiden soraläjiä on todella sääli.



Temppelistä on tullut soraläjä, kun Herra on järistänyt maata. Siinä järistyksessä vain taivaallinen, ei-ihmiskäsin tehty Temppeli pysyy.

Kun Herra avaa silmämme näkemään omat rakennelmamme kestämättöminä kallioina tai peräti jo soraläjinä (vaikka ne yhä näyttäisivät miten hienoilta), siinä on se on seurakunnan elpymisen alku.

Kirjoittanut: MikkoL
haluaisin itselleni ja kaikille sanoa

me odotamme mitä Herra tekee, me käännämme katseemme Häneen ja pyydämme saada olla kuuliaisia sillä paikalla ja siinä tehtävässä, jonka Hän kokonaisuudessa meille armostaan antaa.

kaikki langat ovat Hänen kädessään.

temppelistä on tosiaan tullut soraläjä, ehkä esikoisten ylpeyden tähden

"vain me"

Jumala on ylpeitä vastaan.

mutta Hänen armonsa on käsittämätön.

kuten tuossa virressä sanotaan, niinkuin enkelit ja Herran sotajoukot, niin tottelevat Häntä myös ihmiset, joiden Herra ja Kuningas Hän on.

yrittäköön omin voimin kuka tahtoo.

me emme tahdo emmekä usko mihinkään pystyvämme.



ehkä - jos Herra on armollinen - ja monet nöyrät Häntä avuksi rukoilevat, Jällivaaran jouluna saadaan jo kuulla kaukaakin tulevia julistajia, jotka Jeesusta kunnioittavat!


Kirjoittanut: mama

KUIHTUVAA KOSKETA
Simojoki, Pekka (sävellys). Kaskinen, Anna-Mari [1958- ] (sanoitus).

1. Hiljaa vahvista meitä rakas Vapahtaja.
Meidät rauhalla peitä, kuihtuvaa kosketa.

2. Tunnet levottomuuden, tiedät vaikeudet.
Toivon antaa voit uuden, meidät kun ravitset.

3. Anna kansasi kuulla: syntisen lunastat.
Puhu Henkesi suulla sydämissämme nyt.

4. Murtui kuoleman muuri. Tavoitit eksyneet.
Kiitos Herramme suuri kaikesa, minkä teet.




Joo. "kuihtuvaa kosketa"

Noista lapsista muutes... Suomen puolella ei taida olla lapsista ja lapsenlapsista pulaa seurapaikoilla.

Herätysliike kasvaa sisältäpäin. On paljon lapsiperheitä. Siis Suomen puolella ainakin.

Kirjoittanut: MikkoL

todella koskettava hengellinen laulu taas tuolta armoitetulta Kaskisen Anna-Marilta!


kiitos mama korjauksesta.

tässä iski lumiukko taas kirveensä kiveen, kun ei esikoisia tunne!

totta on, että seuroja verkosta kuunnellessakin erottaa toisinaan iloista lasten ääntä ja saa kuulla kuinka saarnaaja puhuttelee heitä hyvin kauniisti.

varmasti juhlahetkiä monille lapsille nuo seurat!



Päivän Hilja:

Ystävät, Jumalan työ on sellaista, että sinut vaaditaan yksilönä liikkeelle silloinkin, kun Jumalan viljapellot ovat niin lakoontuneet, että ne pitää joskus leikata kuin vasenkätisellä sirpillä, kunhan vain tähkät saadaan pelastetuksi hallan ja tuhon alta.

Jumalan työssä meidän täytyy joskus tehdä sellaista, mitä tämän maailman jumalisuus ja meidän kirkkomme eivät hyväksy.

Mutta meidän täytyy leikata. Irrotettakoon jyvät vaikka viinikuumassa, kunhan ne vain tulevat Jumalan aittoihin, kunhan vain sielut tuntevat: Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.

Ja kuulkaa, ystävät: Jumalan rakkaus on kekseliästä ja ihmeellistä.

Kenet se rakkaus "pakottaa" neulomaan lapasia vihamielisen naapurin lapsille niin kuin eilisen 'gideonimme', kenet kuuntelemaan toisten sydänsuruja tai kulkemaan sairaan vierellä viimeiset metrit.

Tällaista on tänään Jumalan työssä.

Meillä on kullakin oma tehtävämme.



Kuinka paljon onkaan sellaisia kristittyjä Herran pellolla, joiden aika menee siihen, että heidän pitää aina katsoa, kuinka paljon virhettä toisessa on.

Sellainen kristitty ei koskaan voita Jumalan työssä, hän ei milloinkaan kanna Jumalan tulta.

Olkaamme tänään omalla paikallamme katsomatta tuomiten vierelläleikkaavan työtä.

Kyllä Jumala omistaan huolen pitää.

Hilja Aaltonen, Päivähartaus.

Gideonin villat

Tahdomme kaikki olla elävän Jumalan palvelijoita - sellaisen Jumalan, joka on läsnä, neuvoo, opastaa, antaa valoa tiellemme ja tilanteisiimme, kantaa, kun uuvumme, hoitaa, parantaa, antaa anteeksi.

Juuri sellainen Jumala meillä on Jeesuksessa Kristuksessa ja vielä paljon enemmän.

Hän ei kuitenkaan ole mikään helppo Jumala.

Hän on nimittäin Jumala, eikä ihminen, ja sen verran korkea, että emme sitä järjellämme pysty edes käsittämään. Sen verran pyhä, että emme oikein tohdi Hänen lähelleen edes pyrkiä.

nimimerkki Immata kertoi tässä nettiruukussa eräästä käytännön tilanteesta, jossa hän on tahtonut käydä vanhempaa naishenkilöä tapaamassa, mutta tämän poika on nyt tahtonut sellaiset vierailut kieltää.

Immata käytti hauskaa ilmaisua ja sanoi olevansa "tuttipullo krisititty". Tällä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka tahtoo antaa elämänsä asiat Herran ratkaistavaksi sen sijaan, että ratkoo niitä rohkeasti itse sillä viisaudella, elämänkokemuksella, järjellä ja näkemyksellä, jota Herra on vuosien mittaan antanut.

minäkin tunnustaudun tuttipullo kristityksi - kaipaan päivittäin Herrani ja Jumalani läsnäoloa elämässäni ja johdatusta ihan arkisissa ja yksinkertaisissakin asioissa. "tässä ammutaan, ajanko poikani kanssa sillalle" ja muuta sellaista.

Raamatussa on asiasta opetusta, joka ei ole aivan yksinkertaista ja helppoa.


Vanhan testamentin Israelissa oli sanonta "onko sanaa Herralta".

mentiin Jumalan miehen tai naisen luo kysymään jostain asiasta, että tämä toisi Sanan Herralta.

sehän mukavaa! Herra on antanut ihmisiä, joiden kautta Israelin lapset saavat lähestyä häntä huolineen ja kysymyksineen, ja vastauksia tulee.

mukavaa?

Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan häntä, ja kysyi salaa häneltä huoneessansa ja sanoi: onko nyt joku sana ilmaantunut Herralta? Jeremia sanoi: on, ja sanoi: sinä pitää annettaman Babelin kuninkaan käsiin.

Jeremia 37:17 Biblia 1776


Herran vastaus voi olla näinkin musertava. Mitäs menit kysymään?



Elävän Jumalan kanssa voi näiden kysymysten ja vastausten kanssa joutua todelliseen Jaakobin painiin, rukoustaisteluun, "minä tahdon näin - ymmärrän Sinun tahtosi näin"

nämä ovat niitä todellisia Jumalan kohtaamisia, eivätkä ne ole välttämättä ollenkaan mukavia.

Herra rakastaa sitä, että käyt Hänen kanssaan painiin.

ei ole pienintäkään epäilystä, että jos "voitat" Herran tahdon ja oma tahtosi tapahtuu, elämäsi kulku muuttuu ja muistat aina että tuo oli se käännekohta. Siitä huolimatta, lonkka kipeänä, saat kokea että paini kannatti.

Hän osaa huonotkin ratkaisusi kääntää lopulta siunaukseksi, tavalla tai toisella, kun olet sen tehnyt Hänen edessään - vaikka sylipainissa, joka nosti hien otsallesi sinä yönä.



Älä mene noitavaimon luo.

paljon on ihmisiä tämän päivän tieteellis-teknisessä korkeasti koulutetussa Suomessa, jotka eivät osaa enää kysyä Herran tahtoa.

mutta onhan noita selvännäkijöitä, erityisin lahjoin varustettuja ihmisiä, jotka tarjoavat palveluksiaan lehdissä ja internetissä ja sen kun vaan - pientä korvausta vastaan - kyselemään että minne se käsilaukku putosi vai menenkö kihloihin.

tämä on kauhistus Herran edessä, kääntymistä epäjumalien puoleen ja kirouksen tie, joka voi avata monenlaiselle ikävälle ovet elämääsi.

ja niin turhaa - noiden vainajahenkien tai tietäjien kuiskutteluissa voi toki olla perää, mutta eivät ne voi mitään tehdä. tietävät jotain ja panet luottamuksesi johonkin muuhun kuin Häneen, joka on sinut luonut.



voit mennä luotettavan kristityn veljen tai sisaren luo, ja kertoa asiasi ja kysymyksesi.

melko varmasti, jos tämä on Jumalan kouluja yhtään käynyt, melkein ensimmäinen asian jonka kuulet sen jälkeen, kun olet asiasi kertonut on että "rukkoillaan..."

nämä ihmiset eivät jakele jotain tietoa ja kokemusta omastaan eivätkä ole joidenkin tämän maailman henkien ohjaamia salatun tulevaisuuden tai tiedon antajia.

he ovat elävän Jumalan palvelijoita ja yhdessä saatte laskea asiasi Herran eteen.

saattaa olla, että näin tulee Sana Herralta.

vaan mitään takeita ei ole!

Hän kuulee aina rukouksesi.

Vastaus, mitä missä milloin, on suvereenisti Hänen kädessään.

kärsivällinen odottaminen on kunnioitusta ja luottamusta Häntä kohtaan. Apu tulee ajallaan.


sitten ovat nämä Gideonin villat.

voit pyytää merkkiä Herralta, rukouksessa asettaa jonkin tilanteen, josta odotat Hänen vastaustaan.

Raamattu kertoo hienon esimerkin tästä rohkeudesta kysyä Herran tahtoa merkin avulla.

vitsi on siinä, että otatko itse tosissasi vastauksen!


Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät midianilaisten armoille seitsemäksi vuodeksi. Midianilaiset ahdistivat Israelia ankarasti, ja siksi israelilaiset joutuivat tekemään vuorille turvapaikoikseen onkaloita, luolia ja varustuksia.

Aina kun he olivat kylväneet viljan, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset ja alkoivat hyökkäillä heidän kimppuunsa.

He pystyttivät leirejään israelilaisten maahan, tuhosivat sadon Gazan liepeille saakka ja ryöstivät kaikki lampaat, naudat ja aasit, niin ettei israelilaisille jäänyt henkensä pitimiksi mitään syötävää.

Viholliset tulivat maahan karjoineen ja telttoineen kuin heinäsirkkalauma. Heitä ja heidän kameleitaan oli lukematon määrä, ja maahan tunkeutuessaan he hävittivät kaiken.

Näin israelilaiset joutuivat midianilaisten ahdistamina suureen kurjuuteen, ja he huusivat avukseen Herraa.


Gideon sanoi Jumalalle: "Osoita minulle, että todella teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut.

Minä tuon vastakerittyä villaa puimatantereelle. Jos huomisaamuna villassa on kastetta mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut."

Kun Gideon varhain seuraavana aamuna puristi villoja, hän sai niistä puserretuksi kastetta kokonaisen maljallisen.

Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä."

Ja Jumala teki sinä yönä niin. Villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä.

Tuom 6:1-6,36-40 KR 1992



Saamme siis elävälle Jumalallemme asettaa näinkin rohkeasti tehtävän - anna minulle merkki!

Gideon sai merkkinsä, eikä vieläkään tohtinut. Hän pyysi toisen merkin, sekin annettiin, ja nyt kaveri lähti hommiin.

Midianilaisille kävi köpelösti.


Mutta tässä on tietty vaara, joka perustuu syviin motiiveihin - mistä pyyntömme lähtee.

on nimittäin mahdollista, että emme suinkaan ole uskossa kysymässä Jumalaltamme neuvoa tilanteeseen, vaan olemme epäuskoisesti kiusaamassa Häntä.

Näiden kahden välillä oleva ero on aika hieno, eikä aina niin selvä, ja Gideonkin hieman anteeksipyydellen pyytää vielä lisämerkkiä - oliko tää nyt sattumaa vai näinkö Herra vastasi?

Itse Herra Jeesus Kristus joutui tämän kiusauksen kohteeksi - joten Hän kyllä tietää, miltä sinusta tuntuu ja mitkä ovat motiivisi - usko vai epäusko.



Silloin otti perkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin harjalle,

Ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.

Niin Jesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.

Matt 4:5-7 Biblia 1776


Kiusaaja viittaa selvästi ihan oikeaan Jumalan Sanaan, Psalmiin Ps. 91:11,12

9 Sinun turvanasi on Herra,
sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

10 Onnettomuus ei sinuun iske,
mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

11 Hän antaa enkeleilleen käskyn
varjella sinua, missä ikinä kuljet,

12 ja he kantavat sinua käsillään,
ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

13 Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

Ps 91:9-13 KR 1992


Kiusaaja sanoo, tämä messiaaninen psalmi puhuu sinusta.

kokeiles nyt, oletko tosiaan se Messias vai etkö? Tästä Jerusalemin temppelin harjasta on semmonen sadan metrin pudotus tonne Kidronin laakson pohjalle.

Hyppää ja lennä, lennä kuin leppäkerttu - jos olet Messias niin enkelit kantavat sinua ettet noihin kiviin murskaudu.


tämä on Jumalan koettelemista, testaamista, ja luonteeltaan pohjimmiltaan epäuskoista Jumalan kiusaamista.

saamme me toki Häntä huutaa epäuskossamme avuksi - anna minulle merkki, että jaksan uskoa Sinuun.

mutta "jos olet Jumala, paranna poikani ja anna hänen elää"

"jos ... niin..." linja on hieman epäilyttävä...


tähän vedoten - ettei halua kiusata Jumalaa - kuningas Aahas kuitenkin teki raskaan synnin.

Herra itse käski pyytämään merkkiä, mutta kunkku vaan sanoi ettei pyytele eikä kiusaa...


Ja Herra puhui taas Ahakselle ja sanoi:

Pyydä sinulles merkkiä Herralta sinun Jumalaltas, taikka alhaalle syvyyteen, eli ylhäälle korkeuteen.

Niin Ahas sanoi: en ano ja en tahdo Herraa kiusata.

Niin hän sanoi: kuulkaat siis te Davidin huone: vähäkö se teille on, että te ihmisiä vastoin teette, mutta myös teette minun Jumalaani vastoin?

Sentähden antaa itse Herra teille merkin: katso, neitsy siittää ja synnyttää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel.

Voita ja hunajaa hän syö, tietääksensä hyljätä pahaa ja valita hyvää.

Sillä ennenkuin poikainen oppii hylkäämään pahaa ja valitsemaan hyvää, pitää se maa, jotas kauhistut, kahdelta kuninkaalta hyljättämän.


Jesaja 9:10-16 Biblia 1776



Raamatun "peukalointia" sanotaan jostain syystä spargeeraukseksi.

Jumalan lapsi asettuu siinä rukouksessa Herran eteen ja pyytää Sanaa, vastausta elämän tilanteeseen.

Sitten hän avaa Raamatun ja odottaa, että sieltä vastaus löytyy.

Tällainen voi kehittyä suorastaan riippuvuudeksi ja siinä on omat vaaransa...

mutta minkäs teet, Herra antaa toisinaan Sanan hypätä sivulta silmille niin selvänä, ettei ihminen voi muuta kuin totella.

Herra tekee mitä tahtoo - etenkin Sanansa kautta!

tilanne on hieman tuo, mitä alussa kuvasin "onko Sanaa Herralta"

saattaapi olla, ettei mitään Sanaa aukea. siihen on sitten tyytyminen ja kärsivällisesti odotettava rukousvastausta.


kerron erään esimerkin omasta elämästäni Gideonin villoista - kerro sinä omastasi, jos niin koet, palsta on avoin!

varusmiesaikani päättyessä minun oli tehtävä eräs elämäni suurista ratkaisuista - aviopuolison valinta.

tässä on varsin hyvä ihmisen, sekä miehen että naisen, etsiä Herran tahtoa ihan konkreettisesti, elävän Jumalan johdatusta.

useinhan kerrotaan tuosta emännästä, joka tuli papille valittamaan "Jumala on antanut minulle sitten raskaan ristin kannettavaksi, tämä ukkoni"

kun pappi sanoo, kysyikö hän Jumalan tahtoa avioliittoa solmittaessa emäntä tuhahtaa "saahan sen ukon muutenkin..."


minulle asia ei ollut aivan yksinkertainen, koska Nimeh on toisen kulttuurin tytär ja asuu kaukana Pohjolasta. Tuohon aikaan kansainväliset avioliitot eivät olleet myöskään ihan niin tavallisia kuin nykajan nuorison parissa.

Mietin ja pohdin eikä varmuutta meinannut tulla - eivät nämä ole kaikille niin helppoja ratkaisuja, ja keskustelin, kysyin neuvoa korkeiltakin tahoilta, mietin pääni puhki kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja jos tai jos ei...

vaan kello kävi ja niin lopulta sanoin Herralle "anna minulle merkki. Jos tämä on tahtosi, niin suo minun matkustaa Israeliin varusmiespalvelun päättyessä, jos ei ole niin älä salli."

ne olivat minun Gideonin villani siinä tilanteessa, sillä erinäisistä syistä sotapojalla ei ollut tilillään juuri montaa markkaa. köyhä kuin kirkonrotta, pikkusen oli.


oli vielä armeijan loma-asussa kun saavuin Helsinkiin.

siihen aikaan oli varsinaisesti vain yksi suurempi Israelin matkojen järjestäjä, Ihannematkat, joten taapersin sinne - päätoimisto sijaitsi silloin Mannerheimintiellä.

nu...

kun kävelin sisään, ilmapiiri oli kovin murheellinen. Sihteeritytöt pyyhkivät kyyneliä silmistään, ja toinen johtajista, Bo Ekman, kertoi että nämä tietokone-investoinnit ja muut ovat nyt sen verran syöneet yrityksen taloutta, että koko firma menee konkurssiin.

kävelin sitten Holger Nystedtin luokse, joka on sangen sydämellinen kristitty. Tuskin olin astunut ovesta sisään, kun hän sieltä pöydän takaa sanoi

"kuules Mikko, meillä on nyt käynyt näin ja tilanne on vaikea Israelissa olevien kibbutsilaisten kanssa. olisitko valmis lähtemään sinne - saat liput ja siellä työkaverin ja auton - kiertämään ja sanomaan vapaaehtoisille, että nyt on palattava Suomeen"


kävelin sieltä, liput taskussani, Aleksilla olevaan kultasepän liikkeeseen, läjäytin sotilasreppuni
lattialle ja sanoin tiskin takana olevalle neitoselle.

"ostaisin kihlasormukset"

tyttö ei häkeltynyt että kaveri yksin tuli mutta kysäisi kuitenkin, että mikäs se morsiamen sormuksen koko on.

enpä ollut tullut tuota ajatelleeksi.

ojensin hänelle pikkusormeni ja sanoin, että tuon kokoinen ostetaan.

no.. Nimeh suostui kosintaani ja sormuskin sopi!


entä jos lippuja ei olisi tullut?

en istuisi täällä, Nimehin vanhempien kotona tätä kirjoittamassa. Gideonin villojen kanssa ei pidä leikkiä!


Herran tahto

meidän Jumalamme on elävä ja vaikka Hän on niin valtavan suuri ja korkea, Hän on kiinnostunut aivan pienistä asioistamme, millä ratikalla pääsen tästä, mihin autollani tässä käännyn, kuka ohjaa minut metsästä pois kun olen eksynyt.

Jumalan suuruus on siinä, että Hän hallitsee pienimmätkin yksityiskohdat.

mutta ei Herran tarkoitus ole, että silleen olemme tuttipullon varassa, että oma persoonamme siitä jotenkin kärsii ja jää vääränlaiseen riippuvuussuhteeseen.

Hän on kyllä antanut meille järjen, saamme ammatinvalintaa pohtiessamme kolkuttaa jokaiselle ovelle, etsiä jokaista neuvonantajaa ja miettiä päämme puhki, mille uralle lähteä.

samalla saamme rukoilla "Herra, sulje väärät ovat, avaa oikea"

Hän mielellään on kanssamme matkalla ja tietää, miten missäkin tilanteessa tulee toimia.

joskus Hän rohkaisee laittamaan Gideonin villat, ja laita ne silloin uskossa yhtään epäilemättä - jos pystyt!

jos et pysty, laita ne epäuskoasi surren ja jalat tutisten - Herrasi nimittäin rakastaa sinua.


HÄN AINA KUULEE

Kun kiersin maailmaa etsien
mistä löytäisin onnen avaimen
vihdoin viimein sitten saavuin
luo ristiinnaulitun ja huomasin

Hän aina kuulee pyyntöni
hän aina kuulee kuiskauksenkin
Hän aina kuulee mulle vastaten
hän aina kuulee avun antaen


Mä monta paikkaa ehdin koluta
Iloa etsien ilman Jumalaa
Tyhjää kaikki pysyi syyllisyuys
Löysin vapauden löysin Jeesuksen.

Hän aina kuulee pyyntöni
hän aina kuulee kuiskauksenkin
Hän aina kuulee mulle vastaten
hän aina kuulee avun antaen


Nyt tahdon laulaa kertoen
miten löysin tän aartehen
Mä kolkutin, hän vastasi
löysin suuren Vapahtajan

Hän aina kuulee pyyntöni
hän aina kuulee kuiskauksenkin
Hän aina kuulee mulle vastaten
hän aina kuulee avun antaen

Puhtaan lain ja evankeliumin saarna

Harjaannumme kristittyinä Pyhän Hengen johdatuksessa erottamaan puhtaan lain ja evankeliumin saarnan kaikenlaisesta hengellisestä hälinästä, jota niin paljon on ei vain luterilaisessa kirkossamme vaan myös kaunissa esikoislestadiolaisten herätysliikkeessä.

Annan ohessa kaksi esimerkkiä. Olen muokannut molempia alkuperäisiä tekstejä kielellisesti ja muodoltaan, mutta sisältö on sama.

Huomaatko näiden saarnakatkelmien välillä eroja kysymyksessä saarnaajan etsimästä painopisteestä, asioista, joita pidetään tärkeinä ja lain ja evankeliumin tasapainosta?



Saarnatekstinä 2 Piet 1:10-11

"Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."

Olemme kristittyjen isiemme työn jatkajia, pitäen huolta siitä arvokkaasta hengellisestä perinnöstä, jonka he ovat meille jättäneet. Myös te olette tämän työn jatkajia siellä, missä asuttekin.

Mekin teemme parhaamme, että oman työmme perintönä samalla tavoin puhdas kristillisyys jäisi voimaan keskuudessamme, eikä maailmanrakkausa sitä turmelisi. Rakkaat sisaret, varokaa ettei kaikenlainen turhuus, monenlainen koreilu kauniissa värikkäissä vaatteissa, kaulaketjuissa, rannerenkaissa, hiusten kähertämisessä, hiusten leikkaaminen ja värjääminen, kasvojen ehostaminen huulipunilla, kulmaväreillä tai luomiväreillä tämän maailman muotien mukaan saisi teitä vietellä.

Samoin tahdomme vakavasti varoittaa teitä, veljet, että puhdas kristillisyys säilyisi keskellämme. Älkää antako pahan maailman vietellä teitä, niin että harrastaisitte lentopalloa, jääkiekkoa tai muuta urheilua, jossa vain etsitään maallista katoavaa palkintoa ja omaa kunniaa.

Kristityt miehet, ei riitä tämän maailman kiusauksia vastaan, että harkitsette, mitä TV ohjelmia katsotte tai videofilmejä vuokraatte! On täysin sopimatonta, että kristityssä kodissa on näitä synninteko-koneita lainkaan.

Rakkaat kristityt, nämä edellä mainitut asiat ovat mukautumista tämän maailmanajan mukaan, josta meitä varoitetaan.

Miksi varoitetaan?

Koska nämä suorastaan murhaavat kristillisen uskon, kuolettavat elävän uskon sydämestä!

Kristityn tulee ahkeroida, olla uskossaan kuuliainen kristillisyyden neuvoille, ja vahvistaa oma kutsumuksensa elämällään, valleuksellaan, töillään ja puheillaan.

Jotka näin tekevät ja kuuliaisesti kristillisyyden neuvoja seuraavat eivät tällä tiellä koskaan kompastu!

He saavat käydä sisälle meidän Herramma ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.





Toinen saarnanäyte sitten tässä, samoin muokattuna, mutta alkuperäinen sisältö tallella.



Saarnateksti Gal. 5:13-14

"Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."



Apostoli Paavali puhuu tässä kristityille jotenkin erikoisella tavalla. Emmekö olekaan uudestisyntyneitä Kristukseen kastettuja ja Hänen kanssaan ylösnousseita uusia luomuksia?

Miksi siis Paavali varottaa tässä, ettei itsekäs luontomme pääsisi valloilleen?

Tuon tässä joitain esimerkkejä siitä, miten voimme kristittyinä, Jumalan lapsina, yhä kulkea vanhan Aadamin ja Eevan teillä, ja lahjaksi saamamme hengellisyytemme muuttuukin vähitellen iljettäväksi itsekkyydeksi.


Itsekkyys merkitsee sitä, että ajatustemme ja arkisen vaelluksemme keskipisteenä olen minä itse. Mikään ei ole minulle tärkeämpää - eikä oikeastaan läheisillenikään - kuin mitä olen nähnyt ja kokenut, ymmärtänyt ja oivaltanut.

Tällainen ihminen on kärsimätön kuuntelemaan toisten ajatuksia ja kokemuksia, odottaen jo vuoroaan päästä kertomaan siitä, mikä on todella tärkeää. Hänen omat kokemuksensa ja ymmärryhksensä.

Itsekkään luontomme taipumus on rukouksessa keskittyä siihen, mitä tarvitsen, ajallista ja iankaikkista.

Voi jopa olla, että huomaamme kauhuksemme pyytävämme rukouksessa Jumalalta jotain sellaista hyvää tai näyttävää, jota lähimmäisellämme on, mutta minulla ei.


Itsekäs luontomme voi päästä valloilleen hengellisessä elämässä siten, että keskityn siihen mitä itse voin saada tästä kaikesta.

Menen parhaiden saarnaajien seuroihin enkä viitsi tätä paikallista pikku-saarnaajaa taas mennä kuulemaan. Vaikka voisinkin siellä istua, rukoilla saarnaajan ja seuraväen ja monien asioiden puolesta ja kuulla Jumalan Sanaa.

Itsekkäästi ajattelen, että Korkein, Jumalan Pyhä Henki, on tässä taas länsä ihan vaan minun tarpeitani varten. Hänen tehtävänsä on poistaa noita häiritseviä juttuja, katkaista riippuvaisuuksiani, irrottaa hillittömistä himoista, raitistaa ja puhdistaa.

Tämä on tietysi ihana asia, kun näin tapahtuu. Mutta Herra ei suinkaan paranna meitä itseämme varten, vaan tahtoo valmistaa meidät tehtäviinsä palvelemaan Hengen voimalla toisia.

Epäitsekästä seurakunnan palvelemista?

Parempi etten kuulu edes mihinkään seurakuntaan liian läheisesti, että voin mennä sinne, missä nautin olostani eniten.


Jumalan valtakunnassa itsekkäällä kristityllä ei ole mitään vastuun painetta tai tunnetta siitä, että jossain tarvittaisiin.

Hän on kääntynyt sisäänpäin, itseensä, ja samalla tavalla kuin hänen ruumiinsa ja sielunsa kaipaa ravintoa, vaatetusta, toimintaa, jännitystä, seuraa, ihailua ja kunnioitusta, myös hänen henkensä on itsekkäästi etsimässä omaansa Jumalan lasten parissa.

Erityisen selvästi näemme kohdallamme itsekkyyden vaarat, kun tulee eteen tilanne, jossa meidän tulisi jakaa jotain omastamme.

Omantunnon lohduttamiseksi voi tällainen kristitty laittaa jonkin kolikon kolehtihaaviin.

Hän tietää, että sen pitäisi olla kahiseva, joten pistää kätensä riittävän syvälle, ettei kolikko kilise ja paljasta lahjoituksen "suuruutta".



Kun kristityn hengellisessä elämässä pääsee lihallinen itsekkyys ja oman etsiminen vallalle, myös Jumalan hyvät lahjat voivat mennä pilalle.

Herra on antanut viisautta, neuvoja, valoa elämän tielle, opettanut salaisuuksiaan Raamatusta ja antanut myös sielunhoidollista näkökykyä.

Mutta sen sijaan että näitä Hengen lahjoja käyttäisin apua tarvitsevan lähimmäiseni hoitamiseen - ketä tuo vaatimaton ihminen kiinnostaa huolineen - alankin loistaa ihmisten edessä ja salaisesti ylpeänä vihjailla ja kertoa, mitä Herra minulle on antanut.

katsokaas kaikki, minä ymmärrän, minä näin, minä sain kokea!

harmi että te ette ole saaneet...

ja sen sijaan että viisaudella toisia opettaisin, alankin arvostella toisten tyhmyyttä ja tietämättömyyttä korostaakseni omaa arvovaltaani, kunnian kukkona tunkiolla.





no niin

tässä oli siis kaksi saarnanäytettä, otettu elävästä elämästä.

huomaatko, miten ne eroavat toisistaan?

oletko samaa mieltä kanssani, että toinen on todellista lain saarnaa, joka ohjaa tutkimaan sielumme tilaa apostoli Paavalin kirjoituksen valossa.

ja toinen ei ole mitään lain saarnaa, vaan liikennesääntöjä, perinteeseen pohjautuvia neuvoja, jotka ohjaavat meitä pysymään erillämme pahasta maailmasta, suojaamaan itsekkäästi omaa uskoamme karttamalla tavallisten ihmisten seuraa?

vai olenko väärässä.

toinen saarnanäyte tulee erittäin arvovaltaiselta taholta tässä meidän kristillisyydessämme.

toinen saarnanäyte tulee erittäin korkealta ja arvovaltaiselta taholta Kristuksen kirkossa.



näitä saarnoja kuunnellessa kristitty Jeesuksen oma varmaankin kokee jotain seuraavaa


toisen saarnan aikana alkaa tulla epämiellyttävä tunne, että kaikki ei ole kohdallaan. katseet kohdistuvat omaan itseen, omaan suoritukseen.

hän ymmärtää sisimmässään, että jotkin noista neuvoista ovat pelkkää ihmisten keksimää pyhyyttä ja jotkut suorastaan Raamatun vastaisia - kehottaahan apostoli Paavali esimerkiksi ottamaan oppia huippu-urheilijoista.

saattaa hän kuulla jonkun oudon paimenpojan hyppivän ja huutavan "varokaa, susi lammasten vaatteissa" ja herkistyy ottamaan selvää, miten asia on.



toista saarnaa kuunnellessaan kristitty taas sanoo "hupsis! no jopas jotain, voinko todellakin olla hengellisesti itsekäs, rukoillessanikin? oho, tuohan on itse asiassa melko vakava juttu. saarnaaja kuvaa minua riisuttuna, motiiveitani, jotka eivät ole uskonelämässänikään puhtaita vaan itsekkäitä."

mutta Henki ei nuhtele vaivuttaakseen epätoivoon, vaan Jumalan Sanan satuttama kristitty voi etsiytyä sielunhoitoon tai saa sydämessään puhua asiat Jeesuksen kanssa.

"totta tuo sanoo, tällainen olen. ei ole kyse vain siitä, mitä teen, vaan ihan siitä mitä olen. Auta oi Jeesus!"

ja Jeesus auttaa elämän parannukseen, nuhtelee ja kurittaa lastaan rakkaudesta, hoitaakseen ja tuodakseen Jumalan eteen iloa tuottavan lampaan.


outo paimenpoika saattaa hyppiä ja huutaa lampaille "sinne, siellä on raikasta vettä, siellä on puhdasta vihreää ruohoa, elämän leipää, siellä kuuluu Hyvän Paimenen aito ääni"

mutta kyllä he sen tietävät muutenkin.

"Minun lampaani tuntevat minun ääneni"



Totisest totisest sanon mine teille/ Joca ei siselmene ouen cautta Lammas honesen/ waan mwalda siselastu/ se ombi Wargas ia Röueri.

Mutta ioca ouen lepitze siselmene/ se ombi Lammasten paimen. Sillen Ouenwartia auapi/ Ja Lambat cwleuat henen änens.

Ja omat Lambans cutzu hen nimeldens/ ia uloswiepi heijet.

Ja quin hen omat Lambans vloslaske/ nin hen heiden edhellens mene/ Ja lambat seurauat hende/ Sille ette he tundeuat henen änens.

Mutta eiuet he mwcalaista seura/ waan pakeneuat henelde/ Sille ettei he tunne ninen mwcalaisten ändä.

Joh 10:1-5 Agricola 1548



no, totta kai tuon Jeesuksen ihmeellisen opetuksen ylle heti korviisi kuuluu väärien paimenten ääni.

kuinkas muuten!

se wanha wihollinen on kavala ja viekas ja yrittää joka hetki ryöstää meiltä aarteemme.

kauniiiltahan se kuulostaa!

"on yksi lauma ja yksi paimen. on yksi lammastarhan portti, joka on verinen ovi.

tässä on se ovi, tässä ovat ne ainoat oikeat paimenet.

kaikki muut ovat warkaita ja röyväreitä."

kun katsot tarkemmin, näiden väärien paimenten hihaan on ommeltu nimi Gällevaara.


ongelma on se, että siellä joukossa on myös paimenia, joiden toiseen hihaan on ommeltu Kristuksen risti.

opi erottaman heidät toisistaan jo lain ja evankeliumin heidän opetuksensa perusteella!

kuuntele niitä, jotka kunnioittavat Jeesusta.



muutes!

oletko koskaan huomannut, mitä Jeesus tossa itse sanoo

vaikka monet saarnaajat sen ovat vääristelleet... verinen ovi... syntien anteeksi todistaminen

voihan sylvi


ehkä olet huomannut


minä en.. huomasin vasta nyt kun tätä kirjoitan.


Totisest totisest sanon mine teille/ Joca ei siselmene ouen cautta Lammas honesen/ waan mwalda siselastu/ se ombi Wargas ia Röueri.


Mutta ioca ouen lepitze siselmene/ se ombi Lammasten paimen. Sillen Ouenwartia auapi/ Ja Lambat cwleuat henen änens.

Ja omat Lambans cutzu hen nimeldens/ ia uloswiepi heijet.


Joh 10:1-3 Agricola 1548



sytyttääkö?


eikö?


lue kerran vielä!



tulkinnan perinne on tässä niin väkevä peite silmillä, että pitää ihan repiä silmiltä nuo valheelliset silmälasit!


Ei tässä lammas ole menossa sisälle lammastarhan aitaukseen.

Ei Hyvä Paimen mene sisälle karsinaan istuakseen siellä mukavia jutellen!

Hän astuu sisään, ja vie lampaat ulos!


mitään suurta ei esikoislestadiolaisen saarnaajan tarvitse muuttaa.

pysytellä Es.lest. r.y:n mainitsemissa raamatullisuudessa, Lutherin opissa.

julistaa Kristuksen kuolemaa, siihen asti kuin Hän tulee.


mutta tuo pieni kurssin tarkistus on kohtalokkaan tärkeä.

piirun verran ohi Jeesuksen, ja päin helvettiä mennään.

Vapaus laista

"Veljet, otan esimerkin tavallisesta elämästä.

Ihmisenkään laatimaa vahvistettua testamenttia ei kukaan voi tehdä mitättömäksi, eikä siihen voi lisätä mitään.

Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. -- Tässä kohdassa ei sanota "jälkeläisille", mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: "sinun jälkeläisellesi", ja tämä on Kristus. --


Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi.

Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lupaukseen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille.


Mikä sitten on lain tarkoitus?

Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski.

Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi.

Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa?

Ei toki!

Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen.

Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.

Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi.

Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.

Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.

Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu."

Gal 3:15-29 KR 1992



kunpa Herra Jeesus oikein avaisi esikoisten saarnaajien silmät ja sydämet ymmärtämään, mitä tässä on kirjoitettu!

niin paljon saa kuulla Huutavan äänen kautta lain saarnaa, tekoihin ja motiiveihin puuttuvaa tyyliltään aitoa juutalaista tai islamilaista opetusta hurskaasta elämästä ja sen vaaroista.

niin paljon saa kuulla ja lukea ihmisen omaa hengellistä tilaa arvioivaa lain saarnaa, uskon vaatimusta, johon joku raukka pöntöllä vastaa

"tahdon uskoa"



kuinka ilahduttavaa onkaan kuulla saarnaajaa, joka kunnioittaa Jeesusta, kertoo Kristuksen työstä Golgatalla ja kuinka se Sanan ja sakramenttien kautta annetaan hyödyksemme.

kuinka Kristus elää meissä ja vaikuttaa meissä kuuliaisuuden ja hyvät teot, jotka Jumalalle kelpaavat.

kuinka saamme elää Jumalan Pojan uskossa eikä omassa uskossamme, jonka lamppua epätoivoisesti yritämme pitää puhtaana.


Hengen vapaus ei kuitenkaan missään tapauksessa ole vapautta Jumalan Sanasta.


evankeliumien ulkopuolelle on jäänyt Jeesuksen sana, joka saattaisi hyvinkin olla Jeesuksen suusta.


Jeesus kulki viljapellon ohi, jossa mies teki työtä sapattina.

sehän on Jumalan Sanalla kielletty, ei saa tehdä työtä sapattina.

Jeesus sanoo tämän Egyptin hiekassa säilyneen papyruksen antaman tekstin mukaan

"jos tiedät, mitä teet, olet autuas. jos et tiedä, olet kirottu"



Varoitus!

mikko on muuttanut seuraavan kohdan galatalaiskirjeestä - seuraavaa tekstiä ei löydy kirjoitettuna Raamatun sivuilta.

onko se silti raamatullinen?



Kiirunaan meni viesti saarnaajasta, ja lainaus siitä mitä oli ruksalla sanonut. Annettiin ymmärtää, että hyllylle.

näin tuo saarnaaja oli julistanut eräällä rukoushuoneella sunnuntain päiväseuroissa:

"Kaikki ihmiset eri kirkoista ja herätysliikkeistä ja eripuolilta maailmaa ovat Jumalan lapsia, Siionin muurien sisällä, tämän siunatun kristillisyyden turvissa, kun uskovat Kristukseen Jeesukseen.

Kaikki, jotka on kastettu Kristukseen, ovat pukeneet Kristuksen ylleen ja Jumala näkee heidät puettuina vanhurskauden kirkkaan valkoiseen asuun Poikansa tähden.

Yhdentekevää, oletko esikoislestadiolainen vai vanhoillinen, körttiläinen tai adventisti, köyhä työläinen vai menestyvän yrityksen omistaja, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Ja jos te kaikki kerran olette Kristuksen omia, te olette myös isä Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu."

-- hyllytys tuli



Kirjoittanut: mama

Kovin koettaa ihmiset puuhastaa...

Vaan jos ei Herra huonetta rakenna, turhaan rakentajat vaivaa näkee.

Noiden hyllytysten kanssa tosiaan kannattaa hetkeksi itse kunkin hiljentyä kahden itsensä kanssa, mitä ovat omat hyllytysperusteeni.

Perustuvatko ne Jumalan Sanaan, vai perustuvatko ne johonkin muuhun muotoseikkaan.