keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Marvin L. Lubenow Th.M., M.S.

Marvin L. Lubenow Th.M., M.S. kutsuu itseään "kreationismin professoriksi". Hän on jäänyt eläkkeelle vuonna 1995 Christian Heritage College nimisestä oppilaitoksesta San Diego, Kalifornia.

Nuo oppiarvot ovat suomalaisessa kieliasussa teologian maisteri, luonnontieteiden maisteri pääaineena antropologia. Siis hän ei ole edes väitellyt tohtoriksi vaikka kutsuu itseään professoriksi, korkeimman akateemisen oppiarvon omaavaksi.

Lisäksi hänelle on myönnetty kunniatohtorin arvo Christian Heritage Collegesta.

College on amerikkalaisessa systeemissä lukion ja yliopiston välinen oppilaitos.

Marvin julkaisi 1983 teoksen
"From fish to Gish": The exciting drama of a decade of creation-evolution debates.

("Kalasta Gishiin - vuosikymmeniä jatkuneiden luominen ja kehitysoppi keskustelujen jännittävä draama")

Lubenowin pääteos on "Bones of Contention: A Creationist Assessment of Human Fossils" 1992

"Kiistellyt luut: kreationistin arvio ihmisen fossiileista"

tämän kirjan lahjakas suomalainen tiedemies, Matti Leisola, on toimittanut suomeksi haastavalla nimellä:

Lubenow, Marvin L.: Myytti apinaihmisistä (suom. toim. Matti Leisola), Datakirjat Oy, 2005. 380 s.

Matti Sipi Antero Leisola (s. 24. marraskuuta 1947, Lahti) on Teknillisen korkeakoulun kemian tekniikan osaston johtaja ja bioprosessitekniikan professori.

Hän aloitti opintonsa tällä osastolla ja väitteli tohtoriksi 1979. Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH-Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987.

Hän teki dosenttiväitöskirjan vuonna 1988 ligniinin hajoamisen biokemiasta.

Leisola toimi Cultorin tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta.

Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi ja on toiminut kemian tekniikan osaston johtajana vuodesta 2002.

Leisola on tuottanut yli sata vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua. Hänellä on myös viisi patenttia.

Hän on ollut perustamassa biotekniikka-alan yrityksiä, Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, International Society of Rare Sugars -järjestöä ja toiminut yritysten tieteellisissä neuvottelukunnissa ja hallituksissa sekä ollut yhtenä tekijänä ensimmäisessä suomalaisessa biotekniikan oppikirjassa Bioprosessitekniikka.

Huuhaa palkinto:

Leisola on saanut julkisuutta Skepsiksen Huuhaa-palkinnosta järjestettyään evoluutiota arvostelevan luentosarjan (Biology - Tackling Ultimate Complexity).

Luennoitsijoina olivat yhdysvaltalaiset Paul Nelson ja Richard Sternberg.

Leisola kritisoi ankarasti palkitsemisperusteita palautteessaan Skepsikselle Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?.

Leisolalla on Huuhaa-palkinnoissa pitkät perinteet, sillä kyseinen palkinto osui hänelle jo toistamiseen.

Ensimmäisellä kerralla vuonna 1989 palkinto oli varsinaisesti suunnattu WSOY:lle, mutta palkinto oli suurelta osin Leisolan ansiota hänen suomennettuaan kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980).

Leisola on ollut perustamassa Datakirjat Oy:tä, joka on julkaissut muun muassa kolme evoluutiota arvostelevaa teosta.

suomalaisesta wikipediasta
www.wikipedia.fi

Skpesis palkinnon taustalla ovat suomalaiset vapaa-ajattelijat ja skeptikot, jotka tahtovat osoittaa uskonnon järjettömyyden.

Matti Leisola on siis korkean tason tutkija, väitellyt tohtori, dosentti ja professori, joka on kovalla työllä itse ansainnut akateemiset kannuksensa.

Leisola on kiehtova luennoitsija, erittäin älykäs ja asiansa hallitseva ja myös varsin rakastettava kristitty.

Uskon asioissa hänen sydämellään on erityisesti Raamatun luotettavuus ja kamppailu kehitysoppia vastaan.

Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, A. E. Wilder-Smith. WSOY 1980.

Evoluutio - Kriittinen analyysi, Siegfried Scherer, Reinhard Junker. Datakirjat Oy 2000.

Pieniä kertomuksia suurista asioista, Wilhelm Busch. Datakirjat Oy 2002.

Älykkään suunnitelman idea - silta luonnontieteen ja teologian välillä, W. A. Dembski. Datakirjat Oy 2002.

Myytti apinaihmisistä, Marvin L. Lubenow. Datakirjat Oy 2005.

Bioprosessitekniikka, Esa Aittomäki ym., WSOY 2002.

Lubenowin suomennetun kirjan myyjät kertovat näin:

Kuka on ihminen ja mistä hän on tullut?

Professori Lubenow on tutkinut ihmisen esihistoriaa
neljäkymmentä vuotta.

Hän osoittaa ihmisen kehittymisen apinankaltaisista esi-isistä
vuosimiljoonien kuluessa olevan myytti, joka perustuu naturalistiseen maailmankatsomukseen - ei
tieteellisiin löytöihin.

Apinan ja ihmisen välimuotoja on etsitty turhaan lukuisista fossiililöydöistä huolimatta.


Voidaanko fossiilit ajoittaa tarkasti?

Vuosia jatkuneet kiistat fossiilien iästä osoittavat, että ei ole olemassa absoluuttisia ajoitusmenetelmiä.

Tiedämmekö, että maapallo on 4,6 miljardia vuotta vanha?

Emme tiedä! Tästä kertoo professori Schneiderin geologisen ajoituksen historiaa ja
radioaktiivisuuteen perustuvia ajoitusmenetelmiä käsittelevä tekninen osio.

Marvin L. Lubenow kertoo tutkineensa ihmisen alkuperää, paleontologiaa, siis neljäkymmentä vuotta.

Tänä aikana hän ei ole tehnyt yhtään kaivausta Afrikan savannien jokilaaksoissa, hän ei ole julkaissut yhtään ainoata tieteellistä artikkelia ihmisen sukupuun tutkimukseen liittyvistä aiheista.

Lubenow on merkittävä amerikkalaisen kreationismin hahmo, jonka ajatukset 1990-luvulta ovat siis saavuttaneet nyt myös nimimerkki petsin Leisolan Matin toimitustyön tuloksena kaukaisessa Suomessa.

Lubenow edustaa ns "nuoren maapallon" ajatusta, jonka mukaan maailmankaikkeus on luotu 6000 vuotta sitten, joskus 4000 eKr kuten Raamatun sukuluetteloiden perusteella piispa Usher 1600-luvun Irlannissa tuon laski.

10 kommenttia:

  1. Hei, Mikko!
    Haluaisin tietää oletko edes lukenut Lubenowin kirjaa "Myytti apina-ihmisestä, tai Puolimatkan kirjaa "usko, tiede ja luominen"?
    Vai mihin perustuu kielteisyytesi kyseisiä miehiä kohtaan.
    Et voine kieltää, että paleoantropolgian historiassa on paljon suorannaista vääristelyä,
    tahattomista virheistä puhumattakaan. Tutkimustuloksien tulkinta ei välttämättä ole ollut kovinkaan objektiivista.

    terv. Hannu Holopainen

    VastaaPoista
  2. tunnen molemmat oikein hyvin ja yritän varoittaa kristittyjä näistä kirjoista, jotka johtavat vääränlaiseen suhtautumiseen kehitysoppiin yleensä ja vääränlaiseen ymmärrykseen ihmisen vaiheista tällä planeetalla.
    totuus on paljon ihmeellisempi ja täynnään sellaisia asioita, jotka sekä kertovat että Jumala on kaiken tehnyt että korostavat totuudellisesti Raamatun luomiskertomuksen ihmeellisyyttä.
    negaatioiden ja erilaisten huuhaa-väitteiden esittäminen ateistista "tiedeyhteisöä" ja sen menetelmiä kohtaan on propagandistinen ja huonoa hedelmää kantava puolustuslinja Raamatulle uskollisille kristityille.

    VastaaPoista
  3. Okei! Et siis ole lukenut, etkä lienee edes tutustunut kyseisiin kirjoihin. Näin olen lukevinani rivien välistä.

    Kaikkea hyvää kaikesta huolimatta.

    t. Hannu

    VastaaPoista
  4. olen lukenut Marvin L. Lubenowin perusteoksen "Bones of Contention: A Creationist Assessment of Human Fossils" (1992), jonka Leisola on toimittanut suomeksi. Se on amerikkalaisen kreationismin keskeinen teos ja käsittelee ihmisen kehitystä koskevaa todistusaineistoa. Professori Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja Raamattu (2007) sisältää hänen perusajatuksensa "ateistisesta tieteestä", jonka kahleita hän tässä 2008 "Usko, tiede ja evoluutio" kirjassa myös puntaroi.
    Mielestäni tämä kolmikko voisi käyttää erinomaista lahjakkuuttaan ja korkeaa koulutustaan paljon tehokkaammin hyväksi arvostelemalla samalla mitalla kreationismin huteraa huterampia perusteita, minkä he kohdistavat kehitysopin arvosteluun.

    VastaaPoista
  5. laitan tähän Puolimatkan Raamattua koskevasta kirjasta oikein myönteisen arvion antaneen blogin, jonka kirjoittaja on Helsingin yliopiston ekumeniikan laitoksen dosentti
    http://cnvrgncs.wordpress.com/2007/11/09/tapio-puolimatka-usko-tiede-ja-raamattu/

    VastaaPoista
  6. et ole ajatuksinesi yksin. kaikki nämä myönteiset arviot evoluutio-kirjasta ovat yliopistojen opettajien kirjoittamia:

    ”Professori Puolimatka on kirjassaan onnistunut monipuolisesti kuvaamaan tieteen tekemisen taustalla olevia ajatusrakennelmia. Kirjassa tulee hyvin esiin se, miten uskomuksemme vaikuttavat ajatuksiimme - tiedostamme niitä tai emme. Kirja on avartavaa luettavaa tieteentekijöille ja tieteestä kiinnostuneille.”

    Markku Kulmala, fil. tri, fysiikan professori

    ”Kirja osoittaa luonnontieteilijöiden yleiset väitteet "tiede ja uskonto ovat ristiriidassa" ja "tiede on välttämättä naturalistista" epäjohdonmukaisiksi, koska naturalismikin on uskonnollista. Kristillisen maailmankuvan tärkeys luonnontieteiden vallankumoukselle 1500-1700-luvuilla on monelle yllätys.”

    Lasse Uotila, lääket. kir. tri, kliinisen kemian dosentti.

    ”Professori Tapio Puolimatka tekee terävän analyysin siitä, miten naturalistisen maailmankatsomuksen vartijat pyrkivät estämään asiallisen keskustelun evoluutioteorian luonnontieteellisistä perusteista. Tilanne on erikoinen, koska tieteellä ei ole - vastoin yleistä käsitystä - vastauksia elämän historiaa koskeviin suuriin kysymyksiin.”

    Matti Leisola, tekn.tri, bioprosessitekniikan professori

    ”Professori Puolimatka osoittaa, että uskolla, nimenomaan kristinuskolla, on ollut sangen keskeinen sija modernin tieteen synnyssä; tilanne, joka valistuksen aikana käännettiin päälaelleen, ja näitä mielipiteitä on väsyksiin asti ja kritiikittömästi toistettu meidän päiviimme saakka, ja joka monesti on saavuttanut "virallisen totuuden" kadehditun aseman.

    Professori Puolimatka osoittaa filosofin terävyydellä kuinka paljon uskonnollisia ennakkokäsityksiä nykyisilläkin tieteenharjoittajilla on, ilman että nämä edes ovat tulleet tietoisiksi niistä. Puolimatka haastaa kirjassaan vallalla olevaa naturalismia ja osoittaa sen "uskonnollisen" luonteen.

    Lennart Saari, maat. metsät. tri, riistaeläintieteen dosentti

    ”Puolimatka kuvaa tieteen rajoja ja rajoituksia perusteellisesti ja osuvasti uudessa teoksessaan. Suomessa julkaistaan vain vähän perusteellista ja syvällistä uskon ja tieteen suhdetta käsittelevää kirjallisuutta. Usko, tiede ja evoluutio ottaa rohkeasti kantaa vaikeisiin filosofisiin ja teologisiin kysymyksiin. Tarkkaan punnittu teksti palkitsee lukijansa aivan siitä riippumatta, onko hän kirjoittajan kanssa samaa mieltä vai ei.”

    Markku Ojanen, fil. tri, psykologian professori

    VastaaPoista
  7. mikä näissä Puolimatkan kirjoissa uskosta ja tiedosta sitten mättää?

    uskon ja tiedon sotkeminen - "supranaturalismi" kuulostaa tosi hienolta tahtoessaan ottaa uskon näkökulman tieteen teoriaan ja tutkimukseen mukaan.

    ei harras Jumalaan uskonut kristitty fyysikko Isaac Newton sellaista tehnyt kristillisen kulttuurin valta-aikanakaan - miksi nyt siihen pitäisi ryhtyä?

    VastaaPoista
  8. se että Jumala on luonut kaiken on uskon asia.
    koetan näissä blogeissa siis katsella luomisen asioita uskon silmin, tietoa uskon silmin.
    jos tässä ei uskoa tarvittaisi, kyseessä ei sitten olisikaan usko tai uskonto vaan tieto. blogien linja tarjoaa kristityn vaihtoehdon Puolimatkan Leisolan Reinikaisen linjalle.

    VastaaPoista
  9. Louhivuori kirjoitti:

    "Siis hän ei ole edes väitellyt tohtoriksi vaikka kutsuu itseään professoriksi, korkeimman akateemisen oppiarvon omaavaksi."

    Eihän professori ole akateeminen oppiarvo, vaan joko arvonimi tai virka. Ei Suomessakaan professoriksi päästäkseen tarvitse olla tohtori. Professorin viroissa on myös lisensiaatteja ja maistereita. Esimerkiksi Sibelius-Akatemian professoreista käsittääkseni enemmistö on koulutukseltaan maistereita. Samoin myös esimerkiksi arkkitehtuurin professoreista Suomessa suurin osa on maistereita. Myös Yhdysvalloissa monet professorit ovat maistereita. Professorin virka on opettajan virka. Yhdysvalloissa on vieläpä niin, että lehtoreita on paljon vähemmän kuin Suomessa. Joissain korkeakouluissa siellä melkein kaikki opettajat saavat käyttää professorin nimeä. Itse asiassa monet sanakirjatkin näyttävät sanan "professor" suomennokseksi "opettaja".

    Suomessakin on nykyään varmaan enemmän professoreita kuin koskaan. Aiemmat apulaisprofessorit ovat nykyään "professoreita". Monet suomalaiskorkeakoulujen lehtorit taas käyttävät tittelistään englannoksena nimitystä "Assistant Professor". Siitä on ollut myös keskustelua, mitä nimitystä ammattikorkeakoulujen yliopettajat käyttävät itsestään. Aika moni kutsuu itseään englanniksi "professor"-tittelillä. Se vastaa myös amerikkalaista käytäntöä. Ja samaan sarjaan kuuluu Lubenowin professorius kristillisessä amerikkalaiskorkeakoulussa, josta hän on jäänyt jo eläkkeelle.

    Itse hänen kirjansa kanssa olen eri mieltä. Mutta silti voin sanoa, että hänellä on oikeus käyttää professor-titteliä, vaikka ei tohtoriksi väitellyt olekaan. Samoin kuin on monilla muillakin korkeakoulujen opettajilla, joilla virkasopimuksessa lukee "professor".

    VastaaPoista
  10. olet oikeassa tässä että titteli ei edellytä tri arvoa ja onhan hän saanut kunniatohtorin arvonimen - hän varmaan on ollut juuri tuon Christian Heritage Collegen professori amerikkalaiseen tapaan.

    VastaaPoista